Saatiin eka vauva muutama kuukausi sitten ja mun mies on alkanut vähän pelottaa mua :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia. Eikä edes kuulosta pakko-oireiselta häiriöitä vaan alkavalta psykoosilta. Mies on enenevässä määrin vainoharhainen, kuvittelee jopa ihmisten tahtovan pahaa vauvalle. Ja tuo että ei nuku saa hälytyskellot soimaan jo kovaa! Ajatukset kiertää kehää yhä pahemmin eikä lopulta tiedä miten pahaksi harhaisuus etenee ja mitä mies keksii vaikka ei tietoisesti pahaa tarkoitakkaan. Vaikka hän haluaa suojella vauvaa kaikelta pahalta voi käydä niin että hän itse aiheuttaa vauvalle (ja myös itselleen ja sinulle) suurimman vaaran. Tiedätkö onko hänellä aiempia psykooseja taustalla? Tilanne on hankala koska mies itse ei näe tilannetta realistisesti joten luonnollisestikaan ei suostu vapaaehtoisesti apua hakemaan. Pakkohoidon kriteerit täyttyvät vasta jos hän on akuutisti vaaraksi itselleen tai muille. Siinä tilanteessa voit soittaa ambulanssin mutta aika pelottavaa ajatella että siihen asti mies touhuaa psykoosin rajamailla pienen vauvan kanssa.

Itse en, psyk. sh:na paljonkin niitä ihan oikeita psykoosipotilaita näkevänä, pitäisi ap:n kuvauksen perusteella tilannetta näin pahana. Enemmänkin kuulostaa että miehellä on paljon pelkoa, ahdistusta ja stressiä, josta osa on luultavasti aktivoitunut lapsen syntymän myötä menneisyydestä. Siksi se vaikuttaa niin kohtuuttomalta tilanteeseen nähden, kun kuitenkin on terve lapsi kyseessä. 

Useimmathan pääsee tällaisista kausista yli ihan itsekseen, väsyvät stressaamaan tai löytävät sisällään rauhan sen faktan kanssa, että tässä elämässä ei koskaan tule takuita siitä ettei läheisimpiäänkin voisi menettää, mutta etukäteen murehtiminen ei auta mitään joten parempi nauttia niistä päivistä jotka läheiset siinä rinnalla on. Avun hakeminen voisi kyllä tosiaan auttaa, keskusteluapu tietenkin jos halua/pystyy avautumaan asioistaan ja oloistaan auttajalle, tai jo ihan yleislääkäriltä saatu unilääke jolla saisi nukuttua kunnolla. 

Äidin ahdistuksen tilanteessa kyllä ymmärrän. Ihminen paitsi kuulee toisen huolestuneet sanat, niin vaistoaa eleistä ja erilaisista muistakin tekijöistä toisen jatkuvan pelon ja stressitilan, mikä väistämättä vaikuttaa itseenkin. Se on kuin ilmassa leijuisi ahdistus- ja pelkopilvi, jonka samentamassa ilmassa joutuu elämään ja pitämään itsensä rauhallisena. Itse ottaisin miehen kanssa puheeksi tämän asian, miestä syyttämättä. Tarvittaessa jos tilanne pahenee voi olla tarpeen kuten joku ehdotti, tehdä miehelle selväksi, että koska miehen stressi stressaa myös äitiä ja lasta, niin vaikka kuinka rakastaa niin voi olla pakko ottaa etäisyyttä miehestä ellei tämä saa rauhoituttua (joko itsekseen tai apua saaden). (Jos tätä etäisyyden ottamista ehdottaa kannattaa kyllä tarkkaan harkita miehen mielentila ennen: jotkut ylistressaantuneet voivat käydä epätoivoissaan jopa aggressiiviseksi tällaisessa tilanteessa vaikkei normaalisti olisi ollenkaan sellaisia. Mieshän pelkää ihan yli äyräiden menetystä, ja nyt vaimo uhkaisi menetyksellä.)

Minäkin olen psyk.sh ja paljon psykooseja nähnyt. Minun mielestäni nuo oireet voivat hyvinkin viitata alkavaan psykoosiin ja riski kasvaa mitä pitempään tuo valvominen jatkuu. Nuo puheet neuvolasta tulkitsen jo sinällään paranoidisiksi. Mutta toivottavasti olet oikeassa ja tilanne ei ole niin paha.

Miten mies on pärjännyt töissä? Kai se alkava psykoosi jota täällä aktiivisesti tarjotaan oireilisi sielläkin? 😀

101 neuvolan arvostelu ei mielestäni ole paranoidia! Vapaa maa ja vapaatielipiteet.

Tapaako mies muita ihmisiä, kuten kavereitaan?

Mun mies on vähän samanhenkinen. Hän on pelastusalalla ja menettänyt nuoruudessa toisen vanhempansa. Hänellä on siis hillitön pelko menettää (taas kerran) jotain itselleen niin rakasta. Varsinkin ekat kuukaudet oli rankkoja miehelle meidän ekan lapsen syntymän jälkeen. Ihan fyysisestikin tuli hänelle väsymysoireita kaikesta huolehtimisesta. Ei hän sentään neuvolaa epäillyt, mutta kovin samalta kuulostaa tuo kaikki. Edelleen mies suojelee lasta kuin haukka, mutta ei niin pahasti ja se olen kyllä minä, joka tarkastelen lapsen hengitystä yhä edelleen :P Tsemppiä. Uskon, että taustalla on teilläkin juuri tuo menettämisen pelko. Puhukaa.

Vierailija kirjoitti:

Eristääkö mies sinut kotiin? Käykö töissä vai onko vielä isyyslomalla? Näkeekö joku muu lähipiirissäsi jotain outoa? Ainakin neuvolan terkalla saattaa huoli herätä jos mies ei koskaan päästä yksin neuvolaan. Koeta päästä yksin neuvolaan ja ota asia puheeksi.

Ei mies mua eristä, päinvastoin tuntuu että saisin itse mennä ihan miten haluan kunhan vaan jätän vauvan hänelle kotiin "turvaan". Siis vauvaa pyrkii eristämään. Ei ole isyyslomalla enää, töissä käy, ei ole ainakaan mulle asti kantautunut mitään ongelmia sieltä, toisaalta tää tilanne onkin mun mielestä pahentunut tosi nopeasti.

Mun lähipiirissä lähinnä ihastellaan miten omistautunut isä on.

Soita terveyskeskuksen psyk.sairaanhoitajalle. hän voi arvioida tilannetta kertomasi perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos mies alkaa pian nähdä uhkakuvia ja tosiaan vie vauvan "turvaan" pois sinunkin luotasi tai vaikka tappaa itsensä ja vauvan jos pelkää, että joku haluaa tehdä heille pahaa ja kuvittelee, että näin saavat olla ikuisesti yhdessä?

Itselläsi taitaa olla psykoosiriski koholla, kun tällaisia sekotarinoita keksit :D Metrossa viereen istuvakin voi olla verenhimoinen kirvesmurhaaha, ja näin on tapahtunutkin... mutta todennäköisest ei ole.

No sitä ei tiedä vaikka olisikin, mutta sen verran monta vuotta olen mt-alalla työskennellyt, että monenlaista hyvin sairasta ihmistä on tullut vastaan. Voi toki olla, että olen myös roikkunut liikaa murhainfo-sivustolla.🤔 Joka tapauksessa parempi olla varovainen kun on vauvasta kyse.

Lukematta koko ketjua läpi pystyn samaistumaan kertomukseesi, sillä erolla että minä olen tuore isä ja ylivarovainen osapuoli on äiti. Lapsuuden traumoista luultavasti nuo kumpuavat. Minulla oli hyvin turvallinen lapsuus, puolisolla taas "epävarma" lapsuus täynnä epäluotettavia ihmisiä. Yhteinen sävel on hankala löytää, kun minä olen sitä mieltä että lapsi ei mene rikki ellei sitä tyyliin pudota parvekkeelta, ja puoliso haluaisi pitää hanskoja 24/7 ettei se vaan saisi pöpöjä suuhunsa. Yleensä tähän on auttanut se perustelu, että jos sitä nyt suojelee liikaa, niin sitä saa suojella sitten armeijaan asti, ja että kolhut ja kuprut eivät riko sitä vaan estävät isompien kolhujen syntymisen myöhempänä. Eihän se lapsi itse opi varovaisuutta, ellei sen anneta kokeilla omia rajojaan. Muuten yläasteella se työntää päänsä sirkkeliin, koska odottaa että isi tulee pelastamaan.

Hormonit vaikuttavat mieheenkin lapsen saannin yhteydessä, mutta parin kuukauden jälkeen niiden vaikutus oli ainakin minulla melko vähäistä, voi olla että toisilla ne kestää pidempään. Onko miehelläsi isäkavereita? Vertaistuki varmasti auttaisi, näkisi kuinka muut isät kohtelevat lapsiaan. Mies kuuntelee ennemmin miestä kuin naista, valitettavaa mutta usein totta.

Kuulostaa tutulta- muutuin itse tuollaiseksi.Kyse on yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä.Olin siihen astisessa elämässäni ollut rento,mutta toisin kävi.Omat traumat jollain tavoin aktivoituvat kotrollointina uudessa elämäntilanteessa jota ei hallitse.Terapia auttoi lopulta ja aika.

Vierailija kirjoitti:

101 neuvolan arvostelu ei mielestäni ole paranoidia! Vapaa maa ja vapaatielipiteet.

Toki näin mutta ap käsittääkseni piti epäluuloja neuvolaan kohdistuen outoina ja aiheettomina joten yhdistettynä tuohon muuhun ap:n kuvaamaan olisin kyllä huolestunut. Kuten jo sanoin toivon olevani väärässä mutta en uskaltaisi omien kokemusteni perusteella sulkea pois psykoosin mahdollisuutta. Tietysti on mahdoton arvioida pelkän kirjoituksen perusteella mutta ei olisi pahitteeksi jos ap:n lisäksi joku muu miehen hyvin tunteva seuraisi miehen käytöstä myös. Kuten jo sanoin toivon ettei hätää ole mutta jos kuitenkin on niin miehen tila voi hyvin nopeasti pahentua.

Voisiko miehellä olla jonkin sortin masennus puhjennut? Myös historia voi painaa isyyden kynnyksellä ja herättää lapsuuden asioita mieleen jotka tulevat esiin turvattomuutena ja epävarmuutena??

Vierailija kirjoitti:

Kiitos taas viesteistä ja neuvoista ja kommenteista vaikka en voi väittää etteikö ne myös saanu mua ahdistumaan lisää... :/

Kuten jo avaukseen laitoin, miehen muuttunut käytös pelottaa mua koska on niin erilainen kun se ihminen johon tutustuin, mutta en oo suoranaisesti osannut pelätä että tekis mitään mulle tai vauvalle - nyt aloin miettiä, oisko mulla syytä pelätä??

Se miehen siskoasia; miehen mukaan sisko on "huithapeli" ja alko maistuu kuten heidän äidilleenkin; en ole kokenut tarvetta olla yhteydessä.

Mikään "linnakundi" hän ei ainakaan voi olla; työnkuva on sellainen, ettei rikosrekisterillä sinne pääsis.

Nyt kaipaisin konkreettisia neuvoja miten minä sitä apua haen? Ilman että joko mut nauretaan pihalle tai pidetään itteeni vainoharhaisena. Mies ei oo tosiaan ikinä ollu väkivaltainen tmv.

Koska mies ei sinua kuitenkaan eristä kotiin sinulla olisi mahdollisuus käväistä vaikka mielenterveystoimistossa kysymässä neuvoja tilanteeseen. Tai lähde kävelylle ja soita samalla terveysneuvontaan tai neuvolaan ja kysy heidän mielipidettään. Voi olla vaikea tehdä yhtään mitään konkreettista jos tuosta ei tilanne pahene. Tosin jos ei pahene niin huoli on turha ja ajan myötä mies luultavasti rauhoittuu. Jos edelleen kuitenkin rajusti pahenee ja jutut menevät todella oudoiksi niin soita ambulanssi jos mies ei vapaaehtoisesti lähde päivystykseen. Ja jos saatkin suostuteltua lääkärin puheille lähtemään niin älä vaan päästä auton rattiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksei mies saa huolehtia täysin rinnoin omasta vauvastaan?!

Koska ei tuo ole enää normaalia huolehtimista ja haittaa myös äiti-vauva-suhdetta.

Voisiko miehellä olla jokin kamala kokemus esimerkiksi lapsen kuolemaan liittyen? Kuulostaa mielenterveysomgelmilta, kannattaa koittaa rauhallisesti puhua miehelle asiasta syyttelemättä. Myös neuvolan kautta luulisi saavan edes jonkinlaista apua, edes että mihin kannattaa ottaa yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

101 neuvolan arvostelu ei mielestäni ole paranoidia! Vapaa maa ja vapaatielipiteet.

Toki näin mutta ap käsittääkseni piti epäluuloja neuvolaan kohdistuen outoina ja aiheettomina joten yhdistettynä tuohon muuhun ap:n kuvaamaan olisin kyllä huolestunut. Kuten jo sanoin toivon olevani väärässä mutta en uskaltaisi omien kokemusteni perusteella sulkea pois psykoosin mahdollisuutta. Tietysti on mahdoton arvioida pelkän kirjoituksen perusteella mutta ei olisi pahitteeksi jos ap:n lisäksi joku muu miehen hyvin tunteva seuraisi miehen käytöstä myös. Kuten jo sanoin toivon ettei hätää ole mutta jos kuitenkin on niin miehen tila voi hyvin nopeasti pahentua.

Olen samaa mieltä. Nukkumattomana mies on todennäköisesti parissa viikossa psykoosissa. Toivotaan vain ettei ala "pelastaa" lasta eliminoimalla lähimpänä olevan uhkan eli ap:n...

Moni täällä on kommentoinut, että on itsekin ollut hysteerinen ja ylivarovainen vauvan kanssa. Minusta se on vielä ihan normaalia, mutta tuollaiset jutut, että "ulkopuoliset ovat meitä vastaan ja koettavat vahingoittaa vauvaa" eivät minusta mene enää ylihuolehtivaisuuden piikkiin vaan ovat ihan puhdasta vainoharhaisuutta.

Psyk. sh:lle soittaisin minäkin, jos omasta kunnasta sellainen löytyy, ja kysyisin mielipidettä.

Paljon tsemppiä ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen äiti.

Äiti, kun käyttäytyy noin se täysin normaalia, mutta miehen kohdalla on oltava kyse mielenterveysongelmasta.

Nukkumattomuus ja pakko-oireisuus ei ole kenenkään kohdalla normaalia.

Itse asiassa pakko-oireet ja ajatukset sekä uniongelmat ovat aika yleisiä synnyttäneillä naisilla ja varmaan isilläkin koska onhan vanhemmaksi tuleminen iso ja vastuullinen asia.

Varmasti näin onkin, mutta on syytä huolestua, jos työssäkäyvä ihminen valvoo jatkuvasti ja käyttäytyy ap:n kuvalemalla tavalla.

Moni tuntuu olevan valmis painamaan villaisella koko asian. Minäkään en väitä tietäväni missä menee normaalin ja epänormaalin huolehtimisen raja mutta se raja kuitenkin menee JOSSAIN. Joten eikö ole parempi katsoa kuin katua? Surullisia lööppejä ei ole kiva lukea ja sitten jälkeenpäin päivitellä miten "olisi pitänyt jonkun puuttua". Voimia ap:lle ja toivottavasti perheenne asiat järjestyvät ja pääsette molemmat nauttimaan ihanasta vauvastanne ilman ylimääräisiä huolia.

Yritä jutella miehelle empaattisesti kerro, että välität hänestä, teidän perheestä ja haluat, että te kaikki voitte hyvin. Sano, että olet huolissasi, koska hän ei nuku ja on jatkuvasti peloissaan ja ahdistunut. Kerro, että pienikin vauva aistii häntä hoitavien ihmisten tunnetiloja ja vanhempien pelot ja ahdistus stressaavat vauvaa. Kerro, että haluat olla hänen tukenaan ja rakastat häntä. Pyydä häntä yhdessä hakemaan apua, jotta hän voisi paremmin ja pystyisitte olemaan parhaat mahdolliset vanhemmat vauvalle. En ymmärrä, että miehesi tuomitaan sen perusteella, ettei hän pidä yhteyttä perheeseensä. Jos tulee vaikeista taustoista ja perheenjäsenet jatkavat sitä vahingoittavaa käytöstään, on nimenomaan hyvä suojella itseään ja omaa perhettään, eikä olla tekemisissä.