Lue keskustelun säännöt.
Saatiin eka vauva muutama kuukausi sitten ja mun mies on alkanut vähän pelottaa mua :/
13.07.2017 |
Pari vuotta seurusteltiin ennen vauvan syntymää, suht nopea tahti sen vuoksi, että ikää molemmilla jo reilummin päälle 30 ja lapsen/lapsia toivoimme kovasti molemmat. Mies on ollut ns. unelmamieheni alusta asti, ja raskausaikaan asti ei mitään ongelmia, tai siis miehen käytös oli ihan "normaalia" aina.
Raskausaikanani mies oli minusta ihan ylikorostuneen huolehtivainen, mikä sinänsä oli tottakai ihanaa ja imartelevaa, ihan vähän vaan ärsyttävää silloin kun se meni ns. liiallisuuksiin (mies mm. toivoi kovasti - ehkä voi jopa sanoa että painosti - mua lopettamaan raskausajaksi tennisharrastukseni koska pelkäsi hyppimisen aiheuttavan keskenmenon.. Samoin seksiä ei "uskaltanut" harrastaa rv 20 eteenpäin koska pelkäsi että vauva vahingoittuu.. Nämä siis siitä huolimatta, vaikka jopa äitiysneuvolan terkka häntä asiasta valisti). Synnytys (jossa mies siis oli mukana) oli tapaus sinänsä, hän neuvoi ja moitti kätilöitä jatkuvasti, ja panikoi mulle miten vauva on varmaan nyt vaarassa kun sydänäänet kuulostaa hänestä ihan omituisilta jne...
Vauvan synnyttyä tämä kaikki on vaan pahentunut. Minä en osaa tehdä hänen mielestään mitään oikein vauvan kanssa, minusta hän on aivan naurettavuuteen asti ylihuolehtivainen. Näkee vaaroja ja pöpöjä joka paikassa, tarkastaa vauvan n. 10-15 min välein ettei se vaan kätkytkuole, joka itkusta on soittamassa päivystykseen suunnilleen, vieraita ei halua meille ettei ne levitä pöpöjä, mun pitää pestä käsiä koko ajan (ja pesee itsekin), jne jne.
Viimeiset viikot mies on nukkunut tosi vähän, siis valvoo silloinkin vaikka vauva nukkuu. Ja alkanut puhua vähän outoja (?) , esim että hänestä meidän pitäisi vaihtaa neuvolan terkkaa ja mieluummin koko neuvolaa, koska on pohtinut, ettei ne välttämättä "aidosti ajattele vauvan etua".
Vauva on ihan normaali perusterve vauva, syö ja nukkuu hyvin, itkee vähän, ja vauva-arki on ollut helpompaa kuin etukäteen ajattelin, mutta tuo miehen käytös on ahdistavaa. Mulle on alkanut tulla jopa ajatuksia, voisiko kyse olla jostain mielenterveysongelmasta?
Nyt jälkikäteen kun olen ajatellut, mies ei ole juurikaan puhunut menneisyydestään mitään, hänellä ei ole paljoa ystäviä ainakaan pitkältä ajalta ja lapsuusperheeseensä ei ole missään yhteydessä (isä on kuulemma kuollut, äiti ja sisar "vaikeita" ).
Miltä tämä teistä kuulostaa? Olenko minä nyt se vainoharhainen, vai onko tuo miehen käytös oikeasti outoa muidenkin kuin mun mielestä?
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Siskoni mies oli ap.kirjoittaman miehen kopio. Paheni vaan. Sisko erosi onneksi ja nykyään on onnellinen.
Ai vauvaa yli kaiken rakastava?
Vauvaperheessähän onkin tärkeintä, että aikuinen on onnellinen. Siskollasi on nyt varmaan upea seksielämä. Lapsi kiittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla jopa psykoosi puhjennut miehelle?
Joka tapauksessa hänelle on nyt tullut mt-ongelmia. Ahdistuneisuus, masennus, paha pakko-oireinen häiriö (ocd). Näitä voi tulla sekä äideille että iseille. Taustalla saattaa olla miehen omia pahoja lapsuudenkokemuksia ja traumoja.
Kysy apua neuvolasta. Miehesi tarvitsee apua ja sinä myös, jotta jaksat.
En lukenut kuin ekaa sivua vähän.
Kyllä tuo menee ohi. Minä olin äitinä samanlainen, mutta se johtui ensimmäisen raskauden keskenmenosta. Vauva on tärkeä miehelle ja hän pelkää. Anna hänen puhua tunteistaan, älä vähättele.
Voisiko miehelle sanoa että hänen käytöksensä on alkanut jo pelottaa? Vai onko niin kiihtyneessä mielentilassa.
Nukkumattomuus ja neuvolanvaihtojutut toivat mieleen orastavan psykoosin. Veljellä episodit alkaneet aina unettomuudesta ja stressistä ja tuommoiset puolilevottomat vainoharhaisuuden rajamailla liikkuvat jutut ensioire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo menee ohi. Minä olin äitinä samanlainen, mutta se johtui ensimmäisen raskauden keskenmenosta. Vauva on tärkeä miehelle ja hän pelkää. Anna hänen puhua tunteistaan, älä vähättele.
Muuten hyvää asiaa, mutta en odottelisi missään nimessä, että menee ohi itsestään! Miehelläsi voi olla vakava tilakin kyseessä ja sitä on hankala arvioida näin nettikirjoituksen perusteella. Ehdottomasti hän tarvitsee apua ja hoitoa! Ja heti.
T. Se tuossa yllä psykoosista kirjoittanut
Onko "miehellä" tatuointeja? Ne on yleensä vähän sekoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin tuollaisen kanssa ja olisi halunnut hyvin pian lisäänytyä kanssani. Hankkiuduin eroon. Oli hyvin sairas henkisesti ja en tosiaankaan tavannut hänen perhettään kertaakaan. Exäkin oli muka ylitärkeä kontrolloija ja appivanhemmat ikäviä. Ex-anoppi oli itkenyt monta päivää, kun tytär muutti hänen luokseen.
Olisin minäkin itkenyt, jos minulla olisi tytär samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni mies oli ap.kirjoittaman miehen kopio. Paheni vaan. Sisko erosi onneksi ja nykyään on onnellinen.
Ai vauvaa yli kaiken rakastava?
Vauvaperheessähän onkin tärkeintä, että aikuinen on onnellinen. Siskollasi on nyt varmaan upea seksielämä. Lapsi kiittää!
Tiedän myös naisen, jolla tuollainen mies. Aika pian tuli raskaaksi ja mies oli kontrolloiva kaiken suhteen. Myös alkoholisti.
Nainen sai eron jälkeen hyvän miehen ja lapsi uuden isän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen äiti.
Äiti, kun käyttäytyy noin se täysin normaalia, mutta miehen kohdalla on oltava kyse mielenterveysongelmasta.
Kyllä se ihan molemmissa tapauksissa on mielenterveysongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mun faijalta. Valitin mahakipua ja oli lähdössä viemään umpisuolileikkaukseen. Pihistin taaperona sinappia (oli herkkuni) ja mussutin tuubia nurkassa, soitti itkien myrkytyskeskukseen. Vahti tarkkaan etten loukannut itseäni (antoi kyllä tehdä ja opetella, kiitos siitä en jäänyt uusavuttomiksi). Kertoi aina kuinka olen maailman tärkein eikä anna koskaan pahaa tapahtua, vaikkei lasta aivan kaikelta voi tietenkään varjella. Jatkuu vielä aikuisiällä. Välimme ovat lämpimät ja läheiset, puhun kanssaan asioista joista äidin kanssa "ei voi" (vaikka häneenkin läheiset välit).
Saattaa olla ihan tuotakin. Unen vähyys varmasti korostaa asiaa. Mutta jos tosissaan alkaa kyseenalaistaa virallisia tahoja ja ammatti-ihmisiä asiakseen, huolestuisin.
Varatkaa miehelle terveysasemalle lääkärille aika, hän arvioi tilanteen ja laittaa tarvittaessa lähetteen psyk.pkl:lle. Terveysasemalle voi varata ajan myös psyk.sairaanhoitajalle tilanteen arvioimiseksi.
Miehesi ei ole suoranaisesti neuvolan asiakas, vaikka perheenä lapsen kautta olettekin. Sieltä voidaan ohjata eteenpäin terveysasemalle. Joillakin paikkakunnilla voi tuollaisessa tilanteessa päästä vauvaperhepsykologin asiakkaaksi, mutta vaikuttaa ettei se pelkästään riitä miehellesi. Tsemppiä perheellenne, ottakaa tarjottu apu vastaan mitä ikinä saatte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia. Eikä edes kuulosta pakko-oireiselta häiriöitä vaan alkavalta psykoosilta. Mies on enenevässä määrin vainoharhainen, kuvittelee jopa ihmisten tahtovan pahaa vauvalle. Ja tuo että ei nuku saa hälytyskellot soimaan jo kovaa! Ajatukset kiertää kehää yhä pahemmin eikä lopulta tiedä miten pahaksi harhaisuus etenee ja mitä mies keksii vaikka ei tietoisesti pahaa tarkoitakkaan. Vaikka hän haluaa suojella vauvaa kaikelta pahalta voi käydä niin että hän itse aiheuttaa vauvalle (ja myös itselleen ja sinulle) suurimman vaaran. Tiedätkö onko hänellä aiempia psykooseja taustalla? Tilanne on hankala koska mies itse ei näe tilannetta realistisesti joten luonnollisestikaan ei suostu vapaaehtoisesti apua hakemaan. Pakkohoidon kriteerit täyttyvät vasta jos hän on akuutisti vaaraksi itselleen tai muille. Siinä tilanteessa voit soittaa ambulanssin mutta aika pelottavaa ajatella että siihen asti mies touhuaa psykoosin rajamailla pienen vauvan kanssa.
Itse en, psyk. sh:na paljonkin niitä ihan oikeita psykoosipotilaita näkevänä, pitäisi ap:n kuvauksen perusteella tilannetta näin pahana. Enemmänkin kuulostaa että miehellä on paljon pelkoa, ahdistusta ja stressiä, josta osa on luultavasti aktivoitunut lapsen syntymän myötä menneisyydestä. Siksi se vaikuttaa niin kohtuuttomalta tilanteeseen nähden, kun kuitenkin on terve lapsi kyseessä.
Useimmathan pääsee tällaisista kausista yli ihan itsekseen, väsyvät stressaamaan tai löytävät sisällään rauhan sen faktan kanssa, että tässä elämässä ei koskaan tule takuita siitä ettei läheisimpiäänkin voisi menettää, mutta etukäteen murehtiminen ei auta mitään joten parempi nauttia niistä päivistä jotka läheiset siinä rinnalla on. Avun hakeminen voisi kyllä tosiaan auttaa, keskusteluapu tietenkin jos halua/pystyy avautumaan asioistaan ja oloistaan auttajalle, tai jo ihan yleislääkäriltä saatu unilääke jolla saisi nukuttua kunnolla.
Äidin ahdistuksen tilanteessa kyllä ymmärrän. Ihminen paitsi kuulee toisen huolestuneet sanat, niin vaistoaa eleistä ja erilaisista muistakin tekijöistä toisen jatkuvan pelon ja stressitilan, mikä väistämättä vaikuttaa itseenkin. Se on kuin ilmassa leijuisi ahdistus- ja pelkopilvi, jonka samentamassa ilmassa joutuu elämään ja pitämään itsensä rauhallisena. Itse ottaisin miehen kanssa puheeksi tämän asian, miestä syyttämättä. Tarvittaessa jos tilanne pahenee voi olla tarpeen kuten joku ehdotti, tehdä miehelle selväksi, että koska miehen stressi stressaa myös äitiä ja lasta, niin vaikka kuinka rakastaa niin voi olla pakko ottaa etäisyyttä miehestä ellei tämä saa rauhoituttua (joko itsekseen tai apua saaden). (Jos tätä etäisyyden ottamista ehdottaa kannattaa kyllä tarkkaan harkita miehen mielentila ennen: jotkut ylistressaantuneet voivat käydä epätoivoissaan jopa aggressiiviseksi tällaisessa tilanteessa vaikkei normaalisti olisi ollenkaan sellaisia. Mieshän pelkää ihan yli äyräiden menetystä, ja nyt vaimo uhkaisi menetyksellä.)
Jossain vaiheessa on asetettava lapsen etu edelle. Lapsen pitäisi saada kokea olonsa turvalliseksi. Isä ei pysty sitä nyt tarjoamaan, koska hänen henkilökohtainen turvattomuuden tunteensa menee kaiken yli. Parisuhteen kannalta iso ongelma on myös teidän kyvyttömyytenne kommunikoida: mies ei halua puhua ongelmistaan/taustastaan ja ei ole valmis kuuntelemaan ja huomioimaan puolison tunteita. Ulkopuolelle teidän vauva-arki kuulostaa ahdistavalta. Unettomuus varmasti pahentaa miehen oireilua.
Toivottavasti löydätte keinon nauttia uudesta elämänvaiheesta. Ehkä juttelu ammattiauttajan kanssa voisi avata miehelle uusia näkökulmia.
Kontrollifriikki saattaa olla todennäköisesti myös väkivaltainen. Suostitelisin hakemaan apua mahdollisimman pikaisesti. Väkivaltaan asti jos menee, on todella hankala päästä miehestä eroon koska vauvaa et voi jättää miehelle, jos eroatte, mutta jos mies vauvaa vaatii itselleen niin on pakko antaa.
Tuossa on useita hälyttäviä piirteitä nyt kasaantunut. Ylihuolehtivaisuus on vielä luettavissa kokemattomuuden piikkiin, mutta nukkumattomuus, pakonomainen käsienpesu, ammatti-ihmisten osaamisen kyseenalaistaminen...
Sinähän tiedät hänen perheestään vain sen, mitä hän on kertonut. Saattaisi olla hyvä kuulla äidin ja siskonkin näkökulmaa. Jos on aiempaa mt-ongelmataustaa, on ymmärrettävää, että niin suuri mullistus kuin lapsen syntymä, horjuttaa hänen vakaata mielenterveystilaansa, jolle suhde kanssasi on ollut hyväksi.
Normaali tällainen ei ole, ja miehesi tarvitsee apua mahdollisimman pian. Voi koittaa tilanne, ettei hän enää luota lainkaan lastenhoitokykyihisi ja esim. vie lapsen "turvaan" luotasi. Tämä on tietysti kauhuskenaario, mutta hyvä ottaa huomioon tulossa olevia vaihtoehtoja, jos mies ei nuku öitään. Ota yhteys neuvolaan ja uskoudu asiasta, niin saat varmasti toimintaohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Kontrollifriikki saattaa olla todennäköisesti myös väkivaltainen. Suostitelisin hakemaan apua mahdollisimman pikaisesti. Väkivaltaan asti jos menee, on todella hankala päästä miehestä eroon koska vauvaa et voi jättää miehelle, jos eroatte, mutta jos mies vauvaa vaatii itselleen niin on pakko antaa.
Hei kamoon, mies käyttäytyy niin kuin ylistressaantunut esikoisvauvan äiti, niin hän on TODENNÄKÖISESTI VÄKIVALTAINEN? :D Koska väkivaltaa ei ole suhteessa taustalla, kommenttisi on asiaton. Samalla logiikalla pyöräilykypärää lapselle vaativa mies on todennäköisesti pedofiili. Onko joku mies satuttanut sinua?
Miehellä on ahdistuneisuushäiriön oireita, ja suosittelen lääkärissä käymistä. Univaje on huono juttu. Kertoman mukaan hänestä ei kuitenkaan ole vaaraa muille kuin itselleen.
Samoin. Pelkäsin myös kätkytkuolemaa ihan hirveästi, lopulta ostin kätkythälyttimen, jotta sain nukkua ilman paniikkia.
Pahinta oli, kun oltiin vauvan kanssa sisareni luona yökylässä ja sinne ei hälytintä otettu mukaan (ei pystyisi käyttämään retkipinniksessä, kun ei saa johtoa mistään raosta sängyn ulkopuolle) ja sinä yönä vauva nukkua porotti 10h putkeen. Samoin tietty itsekin nukuin univelkaa pois saman verran, ja hitto mikä paniikki kun heräsin ja näin mitä kello oli, äkkiä katsomaan onko vauvalla kaikki ok :'D
Nykyään jo naurattaa, kun lapsi on nykyään reipas puolitoista vuotias taapero, mutta silloin ne pelot olivat itselle tosia.