Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
tiinamiina kirjoitti:
Oltiin työporukalla syömässä. Jokainen maksoi oman laskunsa ja jätti markan tai pari tipiksi, ei ollut isot laskut. Toiset oli narikalla pukemassa takkeja, yksi kaveri kävi keräämässä pöydästä tipit kuin luuli, ettei muut huomaa. Minä huomasin...huoh!
Mulla on yksi kaveri, joka saattaa sanoa yhteistä ravintolalaskua maksettaessa, että maksoi jo oman osuutensa ja huom, siinä oli tippiäkin, että jättäkää tekin... sitä tippiä voi sitten olla joku 35 senttiä tms, mitä en itse laskisi miksikään. Omasta mielestäni pitää jättää 10-15 prosenttia vähintään, jotta sitä voisi sanoa tipiksi. Joku 20 senttiä on enemmän noloa, kerran yksi tarjoilija ihan tuhahti kovaan ääneen. Olen tästä yrittänyt kaverin kanssa kyllä puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kaipaili tänne lokkien kirjoituksia. No, mä varmaan olen ihan ajattelemattomuuttani ja tahtomattani ja vahingossa ollut lokki. Omassa tutussa tuttavapiirissä on ollut käytössä "vuoroin vieraissa" käytäntö ja itse en jokaisesta antamastani yksittäisestä autokyydistä tai muusta ole edes miettinyt ottavani bensarahaa ja näin on kahvit ja pullat, autokyydit ja satunnaiset asioiden lainailut ja auttamiset menneet tasan ja kaikki on olleet tyytyväisiä.
Esimerkiksi uusien tuttavuuksien piirissä minua on varmasti pidetty lokkina, kun en ole tajunnut jokaisesta minulle tarjotusta autokyydistä tarjota rahaa tms. Sitten kun itse tarjosin kyydin ja kyseltiin mitä siitä on velkaa tai annoin tutulle jonkun jutun omaksi, kun en itse sitä tarvinnut, alkoi rahan tuputtaminen siitä mulle, mä ihmeissään, että minähän annoin sen sulle. Siinä vaiheessa alkoi hälytyskellot soida päässä, että minua on varmasti pidetty epäkohteliaana tai lokkina, kun en ole aina kysynyt, mitä nyt olen velkaa. Pahinta tässä on se, että ei ole tarkoitus ollut lokkeilla ja itse mielellän tarjoan kyydin tai autan kaveria jossain pikkujutussa ihan ilman mitään eurojen laskemista ja luulenkin että olen ennemminkin antelias ja autan mielelläni tai vien kaverin kotiin ja se siitä. En ole ajatellut että näistä pitäisi alkaa maksua maksamaan tai perimään. Toki sitten jos esim autokyyti on päivittäinen, niin sitten osallistua kustannuksiin. Mut ei todella tullut mieleenkään että samaan kaupunginosaan jos ollaan matkalla, eikä tule ylimääräistä kierrosta metriäkään, että siitä pitäisi maksaa.
Nyt kyllä olen parantanut tapani ja kysyn aina vieraammilta ihmisiltä että olenko jotain velkaa, mutta itse en edelleenkään jostakin lahjoittamastani vaatteesta /autokyydistä/pienestä palveluksesta ole rahaa vaille jos ei minulle ole siitä mitenkään erityistä vaivaa. Mut toki jos jonkun pyynnöt alkaa mennä lokkeilun puolelle, niin sitten kieltäydyn tai sanon että se maksaa sen verran, enkä selän takana purnaa asiasta tai pelkää pahoittavani lokin mielen. Mutta monien ihmisten kanssa toimii tuo vastavuoroisuus paremmin, kun ainainen eurojen laskeminen ja tavan vuoksi maksaminen. Ja jos jotakin tarjoan, en ajattele sitä että toinen on minulle nyt sen verran velkaa. Mut se vastavuoroisuus pitää toimia. Esim Mä tarjoan pullakahvit tai ruuat jossain, niin kiva jos pääsen joskus vaikka kyydissä jos ollaan menossa samaan suuntaan ja olen kyytiä vaille jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissäni ei useimmilla ole autoa, keskustassa kun asutaan. Minä taidan muutenkin olla kokenein kuski, joten kun johonkin kauemmas mennään, niin aina minun autollani. Koskaan ei kukaan tarjoa bensarahaa! Viikonloppuna esimerkiksi ajelin parin ystävän kanssa varmaan 200 km minun autollani ja varsin suorasanaisesti vihjailin, että oma rahatilanteeni on varsin tiukka ja että autossa on bensa vähissä, täytyy pysähtyä tankkaamaan jne. Ei, kumpikaan ei korvaansa lotkauttanut tai mitenkään kommentoinut asiaa. Ja kyseessä siis fiksuja, kolmikymppisiä aikuisia ihmisiä, joilla on tai on ainakin ollut myös oma auto, joten tietävät kyllä ettei se pyhällä hengellä kulje.
Vastaisuudessa aion ennen reissuun lähtöä sanoa ihan suoraan, että bensat maksaa sitten kympin per pää tms, vaikka se näin ystävien kesken tuntuukin pikkumaiselta ja tylyltä. Ei vaan lompakko enää kestä tätä ajeluttamista.
Eikun laitat nyt heti kohteliaasti viestiä, jossa ilmaiset viikonlopun ajelujen hinnan/pää ja oman tilinumerosi. Kerran se vaan kirpaisee :)
Kuka nykyään käyttää perus tilisiirtoa? Mobilepayllä rahapyyntöä menemään, niin ei tarvitse edes mitään viestejä kirjoitella :) Ja saavat yhdellä klikkauksella / sormen pyyhkäisyllä siirrettyä rahat :)
Mistä kummasta teitä äimistelijöitä aina riittää? Onko aivojenne kapasiteetti niin pieni, ettette millään pysty käsittämään, että joku muu toimi toisin kuin te?
Tässä varmaan pyrittiin heikoin sosiaalisin taidoin ilmaisemaan, että mobilepay on oikeasti aika kätevä. Jännää, että tää ylimielinen neuvonantotyyli tuntuu yhä olevan voimissaan, vaikka kaikki varmasti tajuavat, että kukaan ei vitutukseltaan tartu tuollaiseen neuvoon. Sama toistuu keskusteluissa, joissa pitäisi päästä konsensukseen, että päästään tekemään. Jos oikeassa olevalla tyypillä on ikävä asenne, kukaan muu ei kyllä suostu myöntämään, että hän on oikeassa ja sit ollaan pattitilanteessa.
Vähän ohiksena: Omaan elämään ei ole onneksi sattunut mitään pahempia lokkeja, mutta sitäkin enemmän ihmisiä, jotka eivät periaatteesta tarjoa, lainaa tai jaa mitään tai tee mitään, mistä joku hyötyisi "katteetta". Ehkä tämä on lokkien vaikutusta, ehkä ovat vaan pikkumaisia luonteita.
Lapsuudenystävä ja äitinsä olivat musta pahimmasta päästä. Lapsena heillä ei saanut välipalaa, lounasta tai päivallistä (vai mikä illallinen tää nyt sit onkaan) koska ihan vaan periaatteesta mitään ei tarjota muuten kuin quid pro quo, vaikka siihen maailmanaikaan oli tavallista, että leikittiin pitkiä päiviä milloin kenenkin kotona ja muut ruokkivat aina omat ja vieraat pitämättä tukkimiehen kirjanpitoa siitä, montako voileipää kukakin muksu on saanut. Äiti oli myös kieltänyt kaveria tulemasta syntäreilleni, koska en itse kuumeen vuoksi ollut päässyt kaverin synttäreille ja tässähän ei nyt tämä vastavuoroisuus olisi toteutunut, jos kaveri olisi tullut minun juhlilleni. Suhtautui näin muihinkin juttuihin. Jos kaveri pyysi leikkimään, mutta kutsuun joutui hyvästä syystä sanomaan ei, kaverin piti itse kieltäytyä seuraavan kerran kun häntä pyysi oli syytä tai ei, koska tämähän on reilua ja vastavuoroista.
Teininä porukkaelokuvat tämän tytön kanssa olivat kummallista venkoilua. Jos esimerkiksi 10 lipun sarjalippu maksoi vähemmän kuin 8 kassalta ostettua lippua, kaveri ei voinut tähän osallistua, koska hänen mielestään oli epäreilua, että joku saa sitten joko halvemmalla tai ilmaiseksi kaksi lippua. (Ehdotettiin siis, että hinta jaetaan kymmeneen ja joku voi ostaa nuo halvemmat liput; että hinta jaetaan kahdeksaan ja arvotaan kaksi lippua ja että hinta jaetaan kahdeksaan ja ylimääräiset liput heitetään roskiin, mutta mikään ei käynyt (epäreilua!) vaikka jokainen vaihtoehto oli halvempi kuin lippujen ostaminen kassalta.) Ja kun muut sitten ostivat keskenään sarjalipun, kaveri murjotti ja kiukutteli koko illan, koska oli epäreilua, että muut saavat halvempia leffalippuja kuin hän. Tasapuolisuuden vaateet olivat välillä ihan absurdeja ja livahtivat jopa lokkeilun puolelle. Mulla oli yhtenä kesänä uimastadionin kausari ja jos tämän kaverin kanssa erehtyi uimaan, meidän olisi yhdessä pitänyt puolittaa hänen uintilippunsa hinta, koska olisi epäreilua, että hän maksaa lipun, mutta minä pääsen "ilmaiseksi". Aikuisempana ravintolassa lasku pitää maksaa aina tasan syöjien kesken, vaikka joku söisi salaatin ja joisi vettä ja toinen pihvin, viinit ja viskit, koska onhan se nyt epäreilua, että ravintolaillasta selviäisi joku halvemmalla ja joku toinen maksaisi enemmän.
Jatkuu
Tämän tyypin kanssa ei onneksi enää olla tekemisissä, mutta myös aikuiselämän vastineita on tullut vastaan.
Kummallisin tapaus oli, kun kolmen hengen työmatkalla (minä korkeakouluharjoittelija, kaksi muuta vakkaria), toisen työkaverin käsilaukku ja samaan syssyyn tietysti puhelin ja lompakko varastettiin (onneksi sentään passi oli hotellilla). Mä olin silloin harjoittelutuella elävä opiskelija, jonka tilillä oli vajaat sata euroa ja kolmas matkaaja korkeahkoa vakipalkkaa nostava tyyppi. Varkauden uhrin kaikki kulut matkalta maksoin sit tietysti minä, koska tämä toinen sankari "ei periaatteesta anna tai ota lainaa". Onneksi sentään hotelli meni suoraan firman piikkiin ja soitolla työnanantalle saatiin lupa laittaa huoneen laskuun kaikki hotellilta irtoavat palvelut, esimerkiksi ravintolassa ruokailu. Työkaveri toki soitti heti miehelleen ja pyysi siirtämään mun tilille rahaa, mutta siirtoviiveen vuoksi meillä oli torstaista sunnuntaihin käytössä vain mun yhden hengen kengännauhabudjettini, mutta kahdelle.
Mulla on myös yksi tällainen kaveri. Kahvihetki meni myös vaikeaksi, kun siinä kassalla kakut ja kahvit tarjottimella ilmeni, että kortinlukija ja ei toimi. Mulla ei ollut käteistä, mutta kaverila oli, joten kysyin, josko hän maksaisi molemmat, maksaisin tietty heti takaisin tilille. Otin puhelimen esiin, että saan kuitattua velan saman tien, mutta kaveri totesi, että ei periaatteesta anna lainaa. Lähdin siis nostamaan rahaa ja kun palasin, kaveri oli jo kahvinsa juonut. Loppu kahvihetki kuluikin siihen, kuinka kaveri valitti, kuinka ikävää on katsella kun toinen syö ja närppi samalla mun kakkupalaani kun oma oli jo mennyt.
Erilaiset talkoot ja muut puuhasteluhetken tän tyypin kanssa ovat myös kiinnostavia täysin riippumatta siitä, kenen eduksi työ sillä kertaa menee. Toki tulee tekemään, koska lokista ei ole kyse, mutta omia välineitä ei voi tuoda, vaikka olisi erikseen sovittu, että jokainen tuo jotakin tiettyä ja sillä tavalla saadaan kaikki tarvittavat rensselit paikalle, koska sehän olisi lainaamista. Lienee tarpeetonta sanoa, että myös nyyttärit ovat ihan saatanallista säätämistä, kun yksi osallistuja pahoittaa mielensä siitä, että yhden osallistujan leipomien mokkapalojen omkustannehinta on todennäköisesti alhaisempi kuin hänen tuomansa viinipullon, ja käyttää loppuiltansa hienovaraiseen kuittailuun "vapaamatkustajille keskuudessamme".
En tiedä, onko tätä nainen viettänyt nuoruutensa lokkiparven ympäröimänä ja traumatisoitunut siitä vai onko vaan jotenkin kummallinen tyyppi luonnostaan. Mutta hän on siis todella mukaavaa seuraa noin muuten ja siksi tuota pihiyttä (tai ei ehkä oikea sana, koska ei varsinaisesti ole nuuka edes tarjotessaan, on vaan jotenkin sairaalloisen tarkka siitä, että tilit ovat tasan eikä lainaa koskaan, mitään) siedetään. Ja kaveriporukkaan pesiytyvä lokki saisi varmasti lentävän lähdön alta aikayksikön. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tämä Palmrothin kenkien myyjä nimenomaan saanut tuolta ostaja ehdokkaalta ilmaiseksi lastenvaatteita ja muuta. Ja nyt ostaja ehdoskas olisi vastavuoroisesti halunnut hinnantiputusta vastapalvelukseksi.
Täältä puuttuu se hämmästynyt hymiö :O , joka sopisi reaktioksi usein huomattavasti paremmin kuin nuoli ylös tai nuoli alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokki pyytää maksamaan omia laskujaan puolesta. "Kun kavereita ollaan." Totean ihan rehellisesti, että ei ole rahaa, maksoin omani jo. Ei ravintolassa olisi todellakaan varaa näillä Sipilä-leikkureilla kustantaa toisen annoksia. Maksu hylätty, tilillä ei ole katetta.
Miten joku voi olettaa, että toisella olisi varaa tuosta vaan, vaikka pukeutuu siististi ja hoitaa omat asiansa?
Tässä maassa on paljon työttömiä, jotka ovat töissä ollessaan ennen kilometritehdasta hankkineet ne Artekit, Iittalat ja kunnollisen vaatekaapin sisällön. Niinpä vaan tiputaan aikanaan työmarkkinatuelle. Sitten ulkoisten puitteiden vuoksi joku luulee, että fyrkkaahan riittää. Eikä toiset välttämättä kehtaa sitten kertoa jollekin ei niin tutulle, että jääkaapissa näkyy lähinnä enää valo. "Ai kun olet upeasti laihtunutkin." Miksiköhän.
Minä en ymmärrä, miten nämä Artekit ja Iittalat on niin tärkeitä, ettei niitä voi myydä! Meillä on myös sukulainen, joka on ollut useamman vuoden työttömänä. Kotoa löytyy Iittalan Aalto-maljakkoa, Marimekon lakanaa, tuhannen euron taulua ja parikin tietokonetta. Miksei niitä voi myydä ja ostaa rahoilla vaikka sellaista ylellisyyttä kuin ruokaa tai kunnon silmälaseja?
Se taulu voi olla viimeinen muisto rakkaasta isoisästä? Maljakko saattaa olla mummon perimää? Joillakin ne muistot liittyvät esineisiin, eikä niitä todellakaan lähdetä ensimmäisenä tai edes viimeisenä myymään. En minäkään myisi sitä ainoaa isovanhemmiltani jäänyttä taulua, he kun sen minulle nimen omaan määräsivät perinnöksi. Siihen liittyy myös tarina ja muisto siitä, kun kuulin sen tarinan. Ja tarvitsee se työtönkin sohvan, tietokoneen (mm. työnhakuun), astioita, kodinkoneita ja sängyn. Vai ihanko aikuisten oikeasti kuvittelet, että työttömäksi jäävältä loppuu kaikki elämä ja tekeminen saman tien? En ole työtön enkä toivottavasti ihan heti jäämässäkään työttömäksi, mutta nimenomaan tietokoneestani luopuisin viimeiseksi juurikin siksi, että se edistää työnsaantia, edesauttaa opiskelua ja toimii myös viihdekirjastona. Ja muuten, tietokoneen arvo tippuu tosi nopeasti. Se tuttavan "pari tietokonetta" voi olla mäsänä tai niin vanhoilla osilla, ettei niistä saa myydessä mitään, oletko sitä miettinyt? Ja ostaisitko jonkun ihmisen käytetyt lakanat? En minä ainakaan, olivat egyptiläistä tiheään neulottua puuvillaa tai eivät. Toivon sinun jäävän työttömäksi ja muistavan tähän keskusteluun kirjoittamasi viisauden sitten, kun alkaa olla aika yrittää saada rahaa omista Marimekon lakanoistasi.
Eihän työtön todellakaan pärjää ilman tietokonetta. Kaikki asiointihan ja yhteydenotothan tapahtuu tietokoneella. Joskus 80-luvulla sitä mentiin työvoimatoimistoon virkailijan juttusille, nykyään se virkailija on tietokone
Tonne TE-keskukseen kun meet, niin ainakin tunnin joudut jonottaan ja kun virkailijan eteen pääset, se ei tiedä mistään mitään. Ne on ihan suojatyöpaikkoja nykyään. Ainakin treella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin turistina Helsingin Hietalahden kauppahallissa, jossa WC:n ovi avautuu kolikolla, olisiko ollut euro vai kaksi, en muista. Minulla oli käsitys, että rahat käytetään WC:n siivous yms kuluihin, joten mielestäni on oikein maksaa tuo kolikko.
WC:n ovensuussa seisoi kaksi naista odottamassa ilmaista sisäänkäyntiä. Maksoin itseni sisään ja vetäisin oven perässäni kiinni. Naiset jäivät nykimään ovea ja ihmettelemään ääneen. Kun poistuin WC:stä, naiset odottivat edelleen ilmaista sisäänkäyntiä. Painoin oven selkäni takana kiinni. Naiset jäivät suureen ääneen taivastelemaan, miten saatoin tehdä niin.
Luulin jo, etten ole koskaan kohdannut lokkia, kunnes muistin tämän!
Aina muuten ei ole sitä sopivaa kolikkoa mukana, eikä ole raha-automaattia vaihtamassa vieressä. Silti on hätä päästä.
Joillekin näitä tällaisia hätätapauksia sattuu ja joillekin ei. Itselleni ei ole n. 50 vuoden aikana sattunut kertaakaan.
No oot niin vanha, että olet tottunut käyttämään vain käteistä. Onneksi et niin vanha että käytät maksuna oravan nahkoja.
Olen alle 50v, eli en nyt ihan oravannahka-aikoja ole sentään nähnyt. Olen kuitenkin ilmeisesti sellaista ikäluokkaa, joka ei yritä laittaa sivullisia maksamaan omia WC-maksujaan tai lokkeile muutenkaan tuntemattomien kustannuksella.
Ei se sulta oo pois jos sinne vessaan menee joku samalla rahalla. Se on pois siltä lafkalta joka vessaa masinoi. Vai tuleeko siitä sulle joku lisämaksu jos joku menee vessaan maksamatta? Vai onko tää tätä "jos minä joudun maksaan niin sitten maksaa muutkin"?
Muutama tapaus tulee mieleen...
Kerran uudessa työpaikassa tutustuin kaveriin joka sattuikin olemaan samasta kaupungista kuin minä. Kaveri alkoikin pian pummia josko voisi kulkea aina silloin tällöin kyydissäni töihin, tietystikin "bensarahaa vastaan". Hain aamulla pihasta ja hyppäsi kyytiin työpaikalla ja ajettiin kotiin (n.50km/suunta). Homma taisi olla jo ensimmäisenä aamuna niin ettei jannua näy missään. Kymmenisen minuuttia taisin odotella ja kyrsä otsassa alkoi paisua. Olin juuri jo lähdössä menemään pelossa että ehdinkö itsekään ajoissa työhön, ja kirosin että joudun ajamaan aikaa kiinni tämän retkun takia nyt sitten. Mulla ei ollut kaverin numeroa tai mitään, kyyti oli aiemmin vaan sovittu, ja minä en lähde mistään kyydittäviäni herättelemään. Kyllä se sitten juuri ehti kyytiin unenpöppöröisenä. Miltei sama meno joka aamu... Työhon ajoissa ehtiminen oli hilkulla. Iltapäivisin se kuorsasi siinä vieressä kuola poskella. Lopulta sekin alkoi ...tuttaa. Olisin toisaalta kyllä itsekseni kulkenut muutenkin. Ja halunnut murjottaa aamumurjotukseni ajomatkan aikana ihan yksinäni. En ole kauhea suupaltti aamuisin, enkä jaksa puhua enkä katsoa juuri ketään. Pitää antaa herätä. Siihen tuollainen tuon mittainen työmatka oli oivallinen. Töistä päästyä taas olisin vastaavasti halunnut rauhoittua ja tasata työkiireen jälkeen itsekseni ajellen. Mutta niin, kyyditys hiipui siihen että sitä bensarahaakaan ei alkanut kuulua, vaan klassinen "mä maksan huomenna". Aikani tätä kuuntelin. Yksi perjantai sitten tein temput. Lähdin aikaisemmin töistä ja jätin sinne! Seuraavan kerran kun tuli kyydissä, ei maininnut asiasta mitään, mutta ilmeisesti ymmärsi, koska nyt nosti muutaman kympin ja löi kouraan. Ajoi sen jälkeen ehkä kerran mukana ja siihen loppui "yhteistyö". En tiedä, olen kai aika kelju? Nykyään en katsoisi puljaamista noinkaan kauan.
Toisena tulee mieleen se, kun tyttöystäväni sisko (olen siis m) "pyytää" tuomaan jotakin kodintavaratalosta jossa tytyni on töissä. Aluksi on puhe että hakevat meiltä, mutta vaihtuu aina "voiksä tuoda, mulla on sitäjasitä". Eli kotiintoimitettuna, sisäänkannettuna. Maksun aika = klassinen "ei käteistä nyt". Käytännössä maksu tulee 2-3kk:n kuluttua tilille maksettuna, ensin huomautettuna ja säestettynä "enkö mä muka ole jo ne maksanu". Ja summa. Se on SENTILLEEN sama summa mitä kuitissa on. Ei hakurahaa, ei viivästyksestä, ei mitään. Vain se mitä (ilmeisesti ja väitetysti) ollaan vielä auki. Muutenkin oli yhdessä vaiheessa vähän ikävästi niin että yhteyttä otettiin ainoastaan kun tarvitsivat jotakin palvelusta. Nykyään ei juuri kuulu...
Lisäksi huvittavana "lokkeiluna" oli joskus se, kun isoisä osti uuden auton niin yritti että pölyävät sementtisäkit haettaisiin rautakaupasta minun autollani. Ei kylläkään onnistunut. Olen vieläkin tarkempi autoistani. Joutui "uhraamaan" uuden hankintansa! Gubbe ajeli muutenkin alamäet ja mahdolliset muut kohdat vapaalla "säästääkseen" bensaa. Ukkelilla kuitenkin rahaa ja omaisuutta on. Myös vähän kateellisuuteen taipuvainen. Vaikea ymmärtää. Tiedän näitä varttuneita varsin rahakkaita setiä muitakin, joilla KAIKESSA säästäminen on elämän ohjenuora. Mihinkään ei saa mennä mitään!
Sitten on nämä levyjen ja kirjojen lainaajat. CD:t tulee takaisin kuoret säröillä tai rikki, levy naarmuisena ja täynnä rasvatahroja. Kirjat on kuhmuilla, pokkarit hiirenkorvilla ja selkämys kurtussa. En lainaa näitäkään "lokeille" enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osallistuimme siivouspäivään ja laittelin pöydän oman kadunpätkän kirppikselle, tosin lähinnä lasten leluja joita itse myivät saadakseen rahaa peleihin. Tuttava (ei siis edes ystävä) tuli siihen, katseli tavaroita, nappasi yhden esineen toisen lapsen korista ja totesi "mie otan tän". Ja lähti! Menin perään ja totesin että hei, maksu unohtui. Hän tuijotti silmät tapillaan ja sanoi että niin siis hän siis OTTAA sen, siis ilmaiseksi ajatteli. Totesin että sori mutta eivät ole ilmaiseksi jaossa vaan myynnissä, kun ovat lasten tavaroita joilla keräävät rahaa peleihinsä enkä voi lasten tavaroita poislahjoittaa. Tuttava sai raivarit, huusi ja haukkui ja heitti sen puolen euron pikkulelun maahan ja läksi. Lapsi oli kyllä aika nuopeana monta tuntia.
Ei ollut kyseessä ystävä tai kaveri vaan tuttava, joka ei ole elämässään tehnyt yhtään ystävänpalvelusta, tunnen harrastuksesta epämääräisesti.
Vierailija kirjoitti:
tiinamiina kirjoitti:
Oltiin työporukalla syömässä. Jokainen maksoi oman laskunsa ja jätti markan tai pari tipiksi, ei ollut isot laskut. Toiset oli narikalla pukemassa takkeja, yksi kaveri kävi keräämässä pöydästä tipit kuin luuli, ettei muut huomaa. Minä huomasin...huoh!
Mulla on yksi kaveri, joka saattaa sanoa yhteistä ravintolalaskua maksettaessa, että maksoi jo oman osuutensa ja huom, siinä oli tippiäkin, että jättäkää tekin... sitä tippiä voi sitten olla joku 35 senttiä tms, mitä en itse laskisi miksikään. Omasta mielestäni pitää jättää 10-15 prosenttia vähintään, jotta sitä voisi sanoa tipiksi. Joku 20 senttiä on enemmän noloa, kerran yksi tarjoilija ihan tuhahti kovaan ääneen. Olen tästä yrittänyt kaverin kanssa kyllä puhua.
Äläs nyt, ollessani kaupan kassalla jotkut jättivät oikein juhlallisesti viiden sentin tippejä :D
Siis ihan tosissaan silleen "coolisti" sanoivat, että "pidä loput", kun olin antamassa takaisin viiden sentin kolikkoa ja kuittia :D
Itseäni huvitti, mutta toivottavasti eivät tee samaa ravintoloissa, etenkään ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osallistuimme siivouspäivään ja laittelin pöydän oman kadunpätkän kirppikselle, tosin lähinnä lasten leluja joita itse myivät saadakseen rahaa peleihin. Tuttava (ei siis edes ystävä) tuli siihen, katseli tavaroita, nappasi yhden esineen toisen lapsen korista ja totesi "mie otan tän". Ja lähti! Menin perään ja totesin että hei, maksu unohtui. Hän tuijotti silmät tapillaan ja sanoi että niin siis hän siis OTTAA sen, siis ilmaiseksi ajatteli. Totesin että sori mutta eivät ole ilmaiseksi jaossa vaan myynnissä, kun ovat lasten tavaroita joilla keräävät rahaa peleihinsä enkä voi lasten tavaroita poislahjoittaa. Tuttava sai raivarit, huusi ja haukkui ja heitti sen puolen euron pikkulelun maahan ja läksi. Lapsi oli kyllä aika nuopeana monta tuntia.
Ei ollut kyseessä ystävä tai kaveri vaan tuttava, joka ei ole elämässään tehnyt yhtään ystävänpalvelusta, tunnen harrastuksesta epämääräisesti.
Hyvä, että pidit puolesi (tai oikeastaan lapsesi puolta).
Itsenhänsä nuo raivoajat nolaavat, sen sijaan lapsi voisi saada aika erikoisen kuvan kirppistoiminnasta, kun pöydästä varastetaan kamaa pokkana eikä äiti uskaltaisi sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin turistina Helsingin Hietalahden kauppahallissa, jossa WC:n ovi avautuu kolikolla, olisiko ollut euro vai kaksi, en muista. Minulla oli käsitys, että rahat käytetään WC:n siivous yms kuluihin, joten mielestäni on oikein maksaa tuo kolikko.
WC:n ovensuussa seisoi kaksi naista odottamassa ilmaista sisäänkäyntiä. Maksoin itseni sisään ja vetäisin oven perässäni kiinni. Naiset jäivät nykimään ovea ja ihmettelemään ääneen. Kun poistuin WC:stä, naiset odottivat edelleen ilmaista sisäänkäyntiä. Painoin oven selkäni takana kiinni. Naiset jäivät suureen ääneen taivastelemaan, miten saatoin tehdä niin.
Luulin jo, etten ole koskaan kohdannut lokkia, kunnes muistin tämän!
Aina muuten ei ole sitä sopivaa kolikkoa mukana, eikä ole raha-automaattia vaihtamassa vieressä. Silti on hätä päästä.
Joillekin näitä tällaisia hätätapauksia sattuu ja joillekin ei. Itselleni ei ole n. 50 vuoden aikana sattunut kertaakaan.
No oot niin vanha, että olet tottunut käyttämään vain käteistä. Onneksi et niin vanha että käytät maksuna oravan nahkoja.
Olen alle 50v, eli en nyt ihan oravannahka-aikoja ole sentään nähnyt. Olen kuitenkin ilmeisesti sellaista ikäluokkaa, joka ei yritä laittaa sivullisia maksamaan omia WC-maksujaan tai lokkeile muutenkaan tuntemattomien kustannuksella.
Ei se sulta oo pois jos sinne vessaan menee joku samalla rahalla. Se on pois siltä lafkalta joka vessaa masinoi. Vai tuleeko siitä sulle joku lisämaksu jos joku menee vessaan maksamatta? Vai onko tää tätä "jos minä joudun maksaan niin sitten maksaa muutkin"?
En ole tuo jolle vastasit mutta joillakin on sellaista jota moraaliksikin kutsutaan.
Sinä lienet niitä jotka näpistelevä töistä tai jopa kaupasta kun sehän on vaan siltä lafkalta pois.
Y
Ymmärtänet että asiakkaathan nuo kaikki kulut lopulta maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nightingale kirjoitti:
Olen lääkäri. Vastikään ostin ihan ventovieraalta ihmiseltä erään tavaran. Tavara oli siis netissä yleisesti myynnissä ihan käypään ja normaaliin hintaan jonka maksoin. Kaupanteon yhteydessä jo vitsaili, että kauppaan kuuluu sitten loppuiän ilmaiset lääkärikäynnit. No tälle tietysti naureskelin että hehheh, hauska vitsi. Eipä ollutkaan. Tästä kaupanteosta oli kulunut noin viikko kun kännykkään napsahtaa yhtäkkiä viesti häneltä: "Voitko uusia mun lääkereseptit. Säähän saat ne helposti Kannan kautta uusittua." No en uusinut, yllättäen en halua vapaa-ajalla ilmaiseksi tehdä työtä ventovieraille vaikka kutsumusammatissa olenkin. Enpähän itsekään vieraille autonasentajille/siivoojille/kampaajille/kääntäjille/asentajille/insinööreille tmv laittele viestiä ja vaadi ilmaista työtä.
Ja ennen kuin kukaan ehtii älähtää, uusin kyllä perheenjäsenten/läheisten sukulaisten/ystävien reseptejä ja hoitelen vaivoja/neuvon pyydettäessä, mutta heidän kanssaan nyt muutenkin toimii vastavuoroisuus ja toisten auttaminen. Ei, en halua ventovieraan (ei potilaani) lääkityksiin puuttua ja toisekseen reseptiä uusiessa vastuu lääkkeen oikeellisuudesta ja asiallisesta käytöstä siirtyy sen määränneeltä lääkäriltä uusineelle lääkärille. Ei ole vain napinpainallus ja siinä se.
Siis, kerroit ihan oma-aloitteisesti että olet lääkäri? Mistä muutoin tiesi sinun olevan lääkäri? Onko tapanasi aloittaa kenties esittäytymiset, että "Hei, olen Liisa Virtanen, lääkäri"? Sitä saa mitä tilaa.
Älä puhu paskaa. Ei se ammatin paljastuminen tavalla tai toisella oikeuta lokkeilemaan.
Voi kuule kun tietäisit. Heti kun pääsee lääkikseen, ihastelevat suku ja kaverit, että voi miten kätevää.
T. Eri
Siihen pitää asennoitua alun alkaen ei-asetneella. Ei mulla muuta. t. kollega.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osallistuimme siivouspäivään ja laittelin pöydän oman kadunpätkän kirppikselle, tosin lähinnä lasten leluja joita itse myivät saadakseen rahaa peleihin. Tuttava (ei siis edes ystävä) tuli siihen, katseli tavaroita, nappasi yhden esineen toisen lapsen korista ja totesi "mie otan tän". Ja lähti! Menin perään ja totesin että hei, maksu unohtui. Hän tuijotti silmät tapillaan ja sanoi että niin siis hän siis OTTAA sen, siis ilmaiseksi ajatteli. Totesin että sori mutta eivät ole ilmaiseksi jaossa vaan myynnissä, kun ovat lasten tavaroita joilla keräävät rahaa peleihinsä enkä voi lasten tavaroita poislahjoittaa. Tuttava sai raivarit, huusi ja haukkui ja heitti sen puolen euron pikkulelun maahan ja läksi. Lapsi oli kyllä aika nuopeana monta tuntia.
Ei ollut kyseessä ystävä tai kaveri vaan tuttava, joka ei ole elämässään tehnyt yhtään ystävänpalvelusta, tunnen harrastuksesta epämääräisesti.
Hyvä, että pidit puolesi (tai oikeastaan lapsesi puolta).
Itsenhänsä nuo raivoajat nolaavat, sen sijaan lapsi voisi saada aika erikoisen kuvan kirppistoiminnasta, kun pöydästä varastetaan kamaa pokkana eikä äiti uskaltaisi sanoa mitään.
Aah, olikin suorastaan balsamia sielulle, kun tarina EI päättynytkään "olin niin tyrmistynyt etten saanut sanotuksi mitään, koetin siinä sitten lapselle selittää asiaa parhain päin"...
Vierailija kirjoitti:
Olen itse huomannut useamman kerran tuollaisen tapauksen. Sitten loman viimeisenä aamuna hotellissa katsoin, että taas nainen laittoi käsilaukkuun tai paremminkin sellaiseen kangaskassiin paljon leipää, leikkelettä ja hedelmiä. Kun hän meni hakemaan lisää, niin kaadoin tuoremehulasillisen sinne :D
Nainen pyöri kuin hyrrä, kun tuli paikalleen ja kassista tippui pisaroita. Nainen oli tulipunainen ja lähti samantien pois. Paras lomamuisto ikinä!
Vieläkin näkyy tämä kaupunkilegenda elävän. Milloin on kaadettu piimää ruokien päälle, milloin maitoa, milloin mehua. Milloin "minä" olen tehnyt niin, milloin tarjoilija, milloin portsari, milloin tuntematon naapuripöydästä. Sataan kertaan kuultu typerä keksitty tarina, joka on olevinaan niin kovin opettavainen.
Tässä tapauksessa sadunkertoja olisi ollut vahingonkorvausvelvollinen kaatamansa mehun takia. Hoh-hoijaa, odtellaan nyt seuravaa sataa samaa tarinaa...
Tätä ketjua lukiessa mietin että onneksi en ole tavannut pahoja lokkeja, mutta olenpas! Ja vielä oma serkkuni.
Hän on yksinhuoltaja, lapsi jo pian täysi-ikäinen. Lapsen hän on hemmotellut piloille ja serkkuni on siis sellainen prinsessa ETTÄ. Hänen elämänsä on suurta draamaa, jos ongelmia ei ole niin niitä keksitään. Kaikki on aina niin rankkaa, niin rankkaa. Aina ei edes kerro mikä nyt niin rankkaa on, koska syy on aina itse aiheutettu. Hän on niin hurmaava ihminen että muiden pitäisi riemusta kiljuen uhrata oma elämänsä hänen auttamiseen. Milloin häntä tai lasta pitäisi kuskata, milloin lapsen pitäisi päästä hoitoon jne. Rahat on tiukilla mutta kävinpä kasvohoidossa koska tarvitsen vähän hemmottelua, kun on niin rankkaa. Kerran olisi yömyöhällä pitänyt lähteä kuskaamaan hänet kotiinsa. Matkaa 200 km ja hän tiesi että olin sairaana. Oli tullut junalla, sanoin että voin kuskata asemalle. Kerran suuttui kun en päässyt lapsen synttäreille. Syyllisti kun juoksen kyllä kaikkien muiden sukulaisten ja tuttujen lasten synttäreillä mutta en pääse nyt yhden kerran hänen lapsensa synttäreille. Ensinnäkin, kaikki muut ilmoittavat kuukautta ennen synttäreistä, joten ei tule sovittua mitään päällekkäin. Hän ilmoitti kahta päivää ennen ja lisäksi juhlapäivä oli eri kuin lapsen syntymäpäivä, joten en voinut mitenkään aavistaa. (Oikea syntymäpäivä viikonloppuna joten luonnollista olettaa että juhlat ovat viikonloppuna.) Miksi en päässyt paikalle? Minulla oli lääkäriaika, jota ei voinut perua. Vähän väliä serkku suuttuu ja katkaisee välit milloin kenenkin kanssa, mutta kun on niin rankkaa ja tarvitsee apua niin ottaa aina uudelleen yhteyttä. :D
Alue: Aihe vapaa
En nyt edelleenkään ymmärrä miten saat minua syyteltyä lokiksi kun sanoin että kiinteät kulut puoliksi ja muut kulutuksen mukaan? Mihinkään turhiin remontteihin en suostu, vain niihin mitkä on pakko tehdä ettei mökki haperru kasaan ja ne maksetaan puoliksi (kuten totesin jo alkuperäisessä viestissä).
Taisi kalikka kalahtaa - kuulostat tältä sukulaiseltani joka mielellään remppaisi mökkiä omille kultanuppusilleen sopivaksi kun puolet kustannuksista kuittaa joku muu.