Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimossa on paljon tällaisia lokkeilijan piirteitä. Osa liittyy kyllä puuttuvaan elämänhallintaan.
Kun hän käy luonani esim. tuomassa lapsia, niin syö aina jotain kysymättä mitään. Jokin pieni juttu onkin ok, mutta hän on erikoistunut tuotteisiin jotka pitää hakeaa pitkän matkan päästä, ja esim. Lidlin kausituotteisiin. Juo säännöllisesti aina energiajuomani, joita ei ole lähikaupassa. Tykkäämme Lidin espanjaviikkojen chillimajoneeseista ja ostamme niitä aina monta purkkia talteen kun niitä on saatavilla. Eksä syö niitä salaa vaikka on monta kertaa kielletty. Kun itse tarvitsisi niin huoma että purkit on avattu ja jäljellä nokare. Tai väsyneenä energiajuomaa, niin se on avattu ja pohjalla sentti. Veti näitä yhteensä kymmeniä tölkkejä kun aikoinaan ostin niitä isommissa nipuissa. Etsii karkkipussit ja keksit, syö ne, jättää pari jäljelle. Avaa avaamattomat karkkipussit ja sitten kun itse tekee illalla josku leffan kanssa mieli, huomaa että kaikki on syöty. Eksä käyttää myös hygieniatuotteeni. Käytän harvoin hiuslakkaa ja monta kertaa on käynyt niin että kun tarvitsisin niin huomaan että uusi purkki on tyhjä. Vie lupaa kysymättä jopa astioita mukanaan, tunnistan kun on samaa sarjaa eikä eksä koskaan osta itse mitään. Kun hän antaa lapsille ruokaa, niin hän syöttää vain leipää, tolkuttomasti. Se tulee kalliiksi, koska hän vetää leivän kanssa ihan älyttömästi päällyisteitä. Monta kertaa huomaan, että leipäpussi on tyhjä ja puolet kilon oltermannista "kun lapsilla oli nälkä". Kaapeissa on vaikka mitä aineksia, josta voisi tehdä helposti ja halvalla ruokaa, kuten purkkihernekeittoa, nuggetteja, kalapuikkoja, pastaa. Mutta sen sijaan syötetään 10 palaa leipää ja vedetään kaikki juustot ja leikkeleet loppuun. Lisäksi hän tekee kaikkea tätä salaa ja kieltää lapsia kertomasta. Kun olen esim. toisessa huoneessa ja lapset sanovat, että äiti syö purkista majoneesia tai vetää energiajuomaa, niin moittii lapsia. Lapsetkin naureskelevat eksän ahneudelle. Se ei myöskään rajoitu omiin ruokiini, vaan hän syö myös lasten viikkorahoillaan ostamat karkit ja juo lasten limut. Meillä on yleinen vitsi todeta, että jahas, NN on taas käynyt kun eilen ostetun pussin pohjalla on yksi karkki.
Joku voi kysyä, miksi annan tällaista tapahtua, mutta eksä hoitaa tämän homman todella nopeasti. Pyytää esim. katsoa tietokoneelta jotain bussiaikataulua ja juo kupin kahvia. Jos käännän selän minuutiksi niin onkin jo ahtamassa voileipiä suuhunsa. Samassa hetkessä on kaapit tongittu tyhjäksi. Vieressä on 100 m päässä kauppa ja jos ehdotan, että voi ostaa omat ruoat, niin jos sanon tästä niin löytyy aina jokin tekosyy kuten "tulin juuri töistä bussilla hakemaan lapsia, olin liian väsynyt menemään kauppaan".
Aiemmin kun olin parisuhteessa tuon kanssa, niin ostin hänelle 30-vuotislahjaksi 400 euron tietokoneen. Parasta mitä häneltä sain itse koskaan lahjaksi oli karkkipussi. Eksä pitää itseään aina jotenkin niin rasittuneena ja uupuneena ja marttyyrina jolla on vaikeat lapset, että hänellä on oikeus elää muiden siivellä. Ja selittää, että unohtaa aina muiden synttärit. Vanhemmilleen vienyt syntymäpäivälahjaksi esim. käytettyjä sarjakuvalehtiä..
Aiemmin kun lapset olivat vielä hänen luonaan puolet viikosta lastenvaatteita katosi koko ajan. Eksä itse ostaa vain kirpputorivaatteita. Sinne meni esim. 80 euron talvihaalarit ja uusia kenkiä. Eksällä on kyllä hirveä kaaos ja hukkaa omia tavaroitaankin, mutta yhdessä vaiheessa epälin että myy lapsille ostamiani tuotteita.
Kuitenkaan hän ei osaa olla säästäväinen, vaan ostaa kaikenlaista kamaa esim. puhelinmyyjiltä, jotei pahottaisi niiden mieltä. Nykyään hänellä on kaikenlaista koko ajan ulosotossa.
Etkö voi viedä lapsia hänelle kotiin, niin ettei hän tulisi sinun luoksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin kaveriporukan kanssa mökillä. Kaveri huomasi häneltä hävinneen kaljoja ja sitä ihmeteltiin ääneen, että mihin ovat hävinneet. Toisen kaverin mies kimpaantui ja tiuskaisi vihaisesti: "no eiköhän ne ihan mahaan ole hävinneet!"
Ei jäänyt epäselväksi, kuka se kaljavaras lokki olikaan. :)
Sanomattakin selvää, ettei kyseinen mies osallistunut mökin loppusiivoukseen tai ruoanlaittoon. Kunhan istui perseellään ja kittasi kaljaa. Tyypistä on myös tiedossa, että mm. irtisanoutui työstään heti kun muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen. Sellainen unelmamies. :)
Vierailija kirjoitti:
Tämän tyypin kanssa ei onneksi enää olla tekemisissä, mutta myös aikuiselämän vastineita on tullut vastaan.
Kummallisin tapaus oli, kun kolmen hengen työmatkalla (minä korkeakouluharjoittelija, kaksi muuta vakkaria), toisen työkaverin käsilaukku ja samaan syssyyn tietysti puhelin ja lompakko varastettiin (onneksi sentään passi oli hotellilla). Mä olin silloin harjoittelutuella elävä opiskelija, jonka tilillä oli vajaat sata euroa ja kolmas matkaaja korkeahkoa vakipalkkaa nostava tyyppi. Varkauden uhrin kaikki kulut matkalta maksoin sit tietysti minä, koska tämä toinen sankari "ei periaatteesta anna tai ota lainaa". Onneksi sentään hotelli meni suoraan firman piikkiin ja soitolla työnanantalle saatiin lupa laittaa huoneen laskuun kaikki hotellilta irtoavat palvelut, esimerkiksi ravintolassa ruokailu. Työkaveri toki soitti heti miehelleen ja pyysi siirtämään mun tilille rahaa, mutta siirtoviiveen vuoksi meillä oli torstaista sunnuntaihin käytössä vain mun yhden hengen kengännauhabudjettini, mutta kahdelle.
Mulla on myös yksi tällainen kaveri. Kahvihetki meni myös vaikeaksi, kun siinä kassalla kakut ja kahvit tarjottimella ilmeni, että kortinlukija ja ei toimi. Mulla ei ollut käteistä, mutta kaverila oli, joten kysyin, josko hän maksaisi molemmat, maksaisin tietty heti takaisin tilille. Otin puhelimen esiin, että saan kuitattua velan saman tien, mutta kaveri totesi, että ei periaatteesta anna lainaa. Lähdin siis nostamaan rahaa ja kun palasin, kaveri oli jo kahvinsa juonut. Loppu kahvihetki kuluikin siihen, kuinka kaveri valitti, kuinka ikävää on katsella kun toinen syö ja närppi samalla mun kakkupalaani kun oma oli jo mennyt.
Erilaiset talkoot ja muut puuhasteluhetken tän tyypin kanssa ovat myös kiinnostavia täysin riippumatta siitä, kenen eduksi työ sillä kertaa menee. Toki tulee tekemään, koska lokista ei ole kyse, mutta omia välineitä ei voi tuoda, vaikka olisi erikseen sovittu, että jokainen tuo jotakin tiettyä ja sillä tavalla saadaan kaikki tarvittavat rensselit paikalle, koska sehän olisi lainaamista. Lienee tarpeetonta sanoa, että myös nyyttärit ovat ihan saatanallista säätämistä, kun yksi osallistuja pahoittaa mielensä siitä, että yhden osallistujan leipomien mokkapalojen omkustannehinta on todennäköisesti alhaisempi kuin hänen tuomansa viinipullon, ja käyttää loppuiltansa hienovaraiseen kuittailuun "vapaamatkustajille keskuudessamme".
En tiedä, onko tätä nainen viettänyt nuoruutensa lokkiparven ympäröimänä ja traumatisoitunut siitä vai onko vaan jotenkin kummallinen tyyppi luonnostaan. Mutta hän on siis todella mukaavaa seuraa noin muuten ja siksi tuota pihiyttä (tai ei ehkä oikea sana, koska ei varsinaisesti ole nuuka edes tarjotessaan, on vaan jotenkin sairaalloisen tarkka siitä, että tilit ovat tasan eikä lainaa koskaan, mitään) siedetään. Ja kaveriporukkaan pesiytyvä lokki saisi varmasti lentävän lähdön alta aikayksikön. :D
Omien kokemusten mukaan tuo pennien laskeminen tuntuu olevan selvästi enemmän naisten kuin miesten ongelma, vaikka molemmissa sukupuolissa toki omat torpedonsa löytyvät.
Ehkä miehet eivät kehtaa nillittää niin paljoa rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Osallistuimme siivouspäivään ja laittelin pöydän oman kadunpätkän kirppikselle, tosin lähinnä lasten leluja joita itse myivät saadakseen rahaa peleihin. Tuttava (ei siis edes ystävä) tuli siihen, katseli tavaroita, nappasi yhden esineen toisen lapsen korista ja totesi "mie otan tän". Ja lähti! Menin perään ja totesin että hei, maksu unohtui. Hän tuijotti silmät tapillaan ja sanoi että niin siis hän siis OTTAA sen, siis ilmaiseksi ajatteli. Totesin että sori mutta eivät ole ilmaiseksi jaossa vaan myynnissä, kun ovat lasten tavaroita joilla keräävät rahaa peleihinsä enkä voi lasten tavaroita poislahjoittaa. Tuttava sai raivarit, huusi ja haukkui ja heitti sen puolen euron pikkulelun maahan ja läksi. Lapsi oli kyllä aika nuopeana monta tuntia.
Ei ollut kyseessä ystävä tai kaveri vaan tuttava, joka ei ole elämässään tehnyt yhtään ystävänpalvelusta, tunnen harrastuksesta epämääräisesti.
Välillä romutoria pitäessä kyllä törmää hyvin erikoisiin ihmisiin. Tinkimistä yritetään pottuilemalla tai tavaraa haukkumalla, epäilemällä myyjän rehellisyyttä yms. Yleensä sanonkin, ettei tarvitse ostaa mitään, en edes myy vaikka maksaisi enemmän kuin pyydetty, koska teen myyntiä lähinnä kirppistelyn ilosta enkä niiden pikkupennosten vuoksi. Harvempi tosin enää alkaa suutaan soittamaan, kun ikää ja kokoa on tullut lisää. Muhkea parta ehkäisee poskisolismia, olen todennut.
Puhtaasti valehtelevat ihmiset saavat näkemään punaista silti. Viime kesänä olin yhdessä tapahtumassa myymässä omaa vanhaa roinaa, ja semmoinen tavallinen keski-ikäinen nainen siinä pyöritteli vanhoja puisia nukenvaunuja jotenkin alistuneen näköisenä, tiedättehän, hartiat kyyryssä, vältellen katsekontaktia. Kysyin että olisiko niistä kiinnostunut, että voidaan sopia hinnasta jos ne haluaisi. Hän siinä sitten kertoi nyyhkytarinan vanhasta kollistaan, jolle mietti kärryjä torkkupaikaksi, kuinka ne olisivat niin ihanat ja kissa varmaan tykkäisi kunhan vain laittaisi sinne jonkun tyynyn pohjalle. Ihminen oli jotenkin hellyttävä, ja eläinrakkaana kissanomistajana ilahduin ajatuksesta, että vaunut menisivät vanhuksen iloksi. Annoin ne sitten uloskantohintaan, reilusti halvemmalla, kuin oli tarkoitus. Tarinan vuoksi.
Meni ehkä puoli tuntia, ja näin, kun eräs toinen ihminen kantoi vaunuja kojuni ohi. Kysyin ohimennen, kun pysähtyi kojulleni, että mistä noin hienot löytyivät. Kertoi saaneensa ne halvalla läheiseltä kojulta. Hinta vain * euroa. Joka oli lähes kymmenkertainen siihen hintaan millä ne itse myin. Kurkkasin mielenkiinnosta että mikä juttu tämä oli, niin siellähän tämä herttainen kissanomista piti myyntikojua miehensä kanssa, eikä aiemmasta kyyristelystä ollut tietoakaan.
Ei siinä, sain sen mitä pyysin, ja oma moka kun uskoin, mutta aikamoinen paskanmaku suoraan sanottuna jäi suuhun, kun piti ihan varta vasten tulla valehtelemaan keksityllä tarinalla, saadakseen itse jotain halvalla myyntiin että saa kivasti voittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse huomannut useamman kerran tuollaisen tapauksen. Sitten loman viimeisenä aamuna hotellissa katsoin, että taas nainen laittoi käsilaukkuun tai paremminkin sellaiseen kangaskassiin paljon leipää, leikkelettä ja hedelmiä. Kun hän meni hakemaan lisää, niin kaadoin tuoremehulasillisen sinne :D
Nainen pyöri kuin hyrrä, kun tuli paikalleen ja kassista tippui pisaroita. Nainen oli tulipunainen ja lähti samantien pois. Paras lomamuisto ikinä!
Vieläkin näkyy tämä kaupunkilegenda elävän. Milloin on kaadettu piimää ruokien päälle, milloin maitoa, milloin mehua. Milloin "minä" olen tehnyt niin, milloin tarjoilija, milloin portsari, milloin tuntematon naapuripöydästä. Sataan kertaan kuultu typerä keksitty tarina, joka on olevinaan niin kovin opettavainen.
Tässä tapauksessa sadunkertoja olisi ollut vahingonkorvausvelvollinen kaatamansa mehun takia. Hoh-hoijaa, odtellaan nyt seuravaa sataa samaa tarinaa...
Tarina on muutenkin uskomattoman typerä. Miksi ihmeessä kukaan menisi kaatamaan jotain maitoa tuntemattoman käsilaukkuun, vaikka toinen pakkaisi sinne pöytähopeat?
Jos tarina edes olisi tosi, se kusipää olisi se juomankaataja, ei se näpistelijä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni lokiksi erään tapauksen johdosta ja minulla on huono omatunto siitä.
Asuntooni tehtiin putkiremontti ja asunto oli asumiskelvoton monta kuukautta. Ihana serkkuni otti minut omaan asuntoonsa asumaan yhteensä ainakin kahdeksi kuukaudeksi. Loman ajan pystyin asumaan vanhempieni luona toisella paikkakunnalla.Kaksi kuukautta siis asuin serkun luona, kulutin sähköä, vettä ym. Tarjouduin maksamaan vuokrasta ja muista menoista osuuteni, ostamaan ruokaa ja ihan mitä vaan, että saisin korvattua majoittamiseni. Serkku on vaan niin jääräpää, ettei missään nimessä suostunut ottamaan vastaan minulta rahaa. Ruokakaupassakaan en saanut hänen ostoksia maksaa. Omat ruoat sentään tietysti ostin, mutta saatoin käyttää esim. hänen kaurahiutaleitaan tai margariinia. Hänelle ei kelvannut, jos minä ostin leipää, leikkeleitä, kaurahiutaleita yms. ja sanoin, että nämä ovat yhteisessä käytössä. Ei varmasti syönyt niitä.
Väkisin sain työntää hänelle pois lähtiessäni viinipullon, kahvipaketin ja jotain muuta pientä. Tiedän, että se ei millään riitä korvaukseksi monen kuukauden asumisesta.
Serkku aina sanoo, että autetaan puolin ja toisin, eikä ota minulta rahaa vastaan. Ongelma on vain siinä, ettei hän koskaan pyydä minulta mitään, ainakaan noin isoa palvelusta.Koin stressiä tuolloin oman asuntoni remontista, niin en jaksanut tapella ja tarpeeksi jääräpäisesti työntää hänelle rahaa. Olenkin nyt haaveillut maksavani hänen tililleen vähintään 500 € korvaukseksi. Ongelma vaan on, että miten saisin ongittua hänen tilinumeron tietooni... Keksittekö muita ideoita, miten voin maksaa velkani? Koen syyllisyyttä tuosta kaikesta
Sain toimitettua serkulle maksun ja yllätyksekseni otti kiitollisena rahat vastaan. Odotin hänen kieltäytyvän ja vänkäävän, kun alunperin niin ehdottoman kuuloisesti kieltäytyi maksusta.
Minulle opetuksena tässä oli, että "ei" ei todellakaan tarkoita aina ei. Tuossa elämäntilanteessa vaan ilmeisesti uskoin tai halusin uskoa niin, enkä jaksanut alkaa vänkäämään korvauksesta. Olkaa ihmiset suorempia ja älkää kieltäytykö, jos joku haluaa tekemänne palveluksen hyvittää. Ei silloin tarvitse kursailla, jos olette toisen hyväksi jotain tehnyt ja vastapuoli haluaa sen hyvittää. Sopikaa korvauksesta heti, niin ei jää kummallekaan mitään hampaankoloon.
Toivottavasti en nyt ainakaan enää ole lokin maineessa, vaikka kauan menikin, ennen kuin ymmärsin typeryyteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tiinamiina kirjoitti:
Oltiin työporukalla syömässä. Jokainen maksoi oman laskunsa ja jätti markan tai pari tipiksi, ei ollut isot laskut. Toiset oli narikalla pukemassa takkeja, yksi kaveri kävi keräämässä pöydästä tipit kuin luuli, ettei muut huomaa. Minä huomasin...huoh!
Mulla on yksi kaveri, joka saattaa sanoa yhteistä ravintolalaskua maksettaessa, että maksoi jo oman osuutensa ja huom, siinä oli tippiäkin, että jättäkää tekin... sitä tippiä voi sitten olla joku 35 senttiä tms, mitä en itse laskisi miksikään. Omasta mielestäni pitää jättää 10-15 prosenttia vähintään, jotta sitä voisi sanoa tipiksi. Joku 20 senttiä on enemmän noloa, kerran yksi tarjoilija ihan tuhahti kovaan ääneen. Olen tästä yrittänyt kaverin kanssa kyllä puhua.
Äläs nyt, ollessani kaupan kassalla jotkut jättivät oikein juhlallisesti viiden sentin tippejä :D
Siis ihan tosissaan silleen "coolisti" sanoivat, että "pidä loput", kun olin antamassa takaisin viiden sentin kolikkoa ja kuittia :D
Itseäni huvitti, mutta toivottavasti eivät tee samaa ravintoloissa, etenkään ulkomailla.
Juuri tuo numeron tekeminen mitättömästä rahasta tekee asiasta niin noloa!
Oltiin muuten nyt viimeksi Saksassa tämän kaverin kanssa, ja huomasin pari kertaa, että hänkin ikäänkuin "tippasi" kaupan kassaa niillä yhden ja kahden sentin kolikoilla. Kerran sanoikin vielä minulle, ettei ottanut niitä senttejä vastaan. Kassa kyllä kiitti kohteliaasti :).
Tuskin tuossa on muusta kyse, kuin ettei halua niitä pikkuhiluja riesakseen. Millainen autisti valittaa kun joku antaa rahaa, vaikka olisi vain pikku summa?
Mistä tunnistaa ihmisen joka on tarkoituksella ilkeällä hyötymistarkoituksella lokki?
Siitä kun lokkeilun kohde vihdoin avaa suunsa puuttuakseen epäkohtaan niin lokki suuttuu mikä on aivan naurettavaa. Tuossa tilanteessahan lokin pitäisi olla nolona kun jäivät kiinni ja hipsiä hiljaa pois paikalta.
Mutta minulle kantavat pitkää kaunaa niin miehet siskot kuin oma siskonikin.
Emsimmäiset siksi kun kehtasimmekin sanoa että meillä ei voi kaikkia lomia viettää täyshoidossa meidän kustannuksella ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta. Olin sitten 'tuommoinen'.
Oma sisko miehineen sitten suuttui kun sanoimme että meiltä ei voi enää koskaan pyytää rahaa lainaan. Sisko miehineen elämäntapatyöttömiä juomis ja mielenterveysongelmineen. Olivat jatkuvasti lainaamassa rahaa jota ei yhtään kertaa ole vakuutteluista huolimatta maksettu senttiäkään takaisin. Olen kysellyt pyytääkö em porukka muilta sukulaisilta lainaan rahaa niin ei pyydä. Mutta minä olen sitten heitä halveksiva paska kun en lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruusvuosien exä. Ihana, leffat ja ruuat tarjonnut mies muuttui pian yhteenmuuton jälkeen porsaaksi, joka söi jääkaapista kaiken ja joi mm. minun lonkeroni vaikka hänelle oli ostettu olutta. Rutisi kaupassa huonoa rahatilannetaan ja kerran suuttui, kun en ostanut hänelle jotain cd-levyä.
"Ai sä saat hiusvärin mutten mä levyä? vittu kiitti"
Sattumalta (?) jäi vielä työttömäksi noihin aikoihin ja minä työssäkäyvänä kustansin kaiken. Kustansin hulluna meille jopa festarit, joilla jätti minun kuin nallin kalliolle! Kun ilmestyi kotiin kaula syötynä, käskin pakata kamat ja häipyä helvettiin asunnostani. Suututtaa vieläkin aika ja rahat, jotka tuhlasin tuohon lokkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakkalokit on myös sellainen oma lajinsa. Silloin kun vielä myytiin niitä pikkuaskeja, niin sehän riittää ihan hyvin etkot, baarin ja jatkot. Asiasta jos huomautti, niin "no en mä oikeesti polta, ku pari vaan illanvietossa ". Tupakat yleensä loppu jo ennen baariin lähtöä ja sieltä ei voi ostaa lisää, kun maksaa enemmän. Sen jälkeen jätä jämät, jätä pienet, tarjoa tupakka laulua all night.
Röökilokeille paras rangaistus on se, että olevinaan polttelet lokille röökiä jämiksi. Samaan aikaan pumppaat sylkeäsi filtteriin. Imee hyvin, ja uskomattoman paljon sylkeä, usko pois :P
Hyi, mitä hittoa? En kyllä rupea mitään sylkileikkejä leikkimään kun yhtä hyvin voin sanoa että nyt ei pysty heittämään. "No en mä oikeesti polta kuin pari illanvietossa", vastaus: no sehän hyvä, sulta säästyy sitten loppuaski seuraavaan illanviettoon jos nyt ostat. Nuo jämien jättämiset ja niiden kerjäämiset on onneksi jääneet sinne teinivuosille minne saavatkin jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ehkä ole varsinainen lokki, mutta kovasti minua näin aikuisena ihmetyttää...
Minä vietin lapsuuteni kesät aina isoäitini luona maalla. Ystäviä minulla ei siellä ollut, kunnes sitten tutustuin naapurin lapseen ja hänestä sainkin heti ystävän. Hän asui yh äitinsä kanssa viereisessä kerrostalossa vuokralla, isoäitini taas omistus rivitalossa järvimaisemilla. Hänen äitinsä oli hyvin hyvin ylipainoinen ja työtön. Olenkin miettinyt, olisiko tällä ollut vaikutusta...
Aluksi kaikki oli jees, hän meni aina kotiin syömään kun minulla oli ruoka-aika ja tuli sitten takaisin leikkimään. No joitakin vuosia myöhemmin he muuttivat kauemmaksi. Ennen oli meille matkaa yhden minuutin verran, äitinsä tuli aina hakemaan pihaltamme. Sitten he muuttivat n. 30min kävelymatkan päähän, ystäväni oli tuolloin ehkä 12v. Samallalailla me taas näimme kesäisin, mutta nyt hän sanoi ettei enää jaksa kävellä takaisin meille jos menee kotiinsa syömään. Pyysin siis isoäitiäni, että voisiko hän syödä meidän kanssamme. Isoäitini sitten osti omasta eläkkeestään ruuat meille kolmelle, ystäväni äiti ei osallistunut kuluihin milläänlailla. Milloin grillailtiin, milloin syötiin vohveleita, milloin mitäkin. Minä en tuolloin teininä nähnyt asiassa mitään ihmeellistä, siistiä se oli näin ainoana lapsena että oli joku kokoajan ruokapöydässä seurana. Koskaan en tosin mennyt heille syömään.
No minä pidin häntä parhaana ystävänä, mutta meidän suhde alkoi hiipumaan, kun minä n. 14 vuotiaana aloin sanomaan isoäidilleni vastaan. Olen aina ollut liian kiltti sukulaisilleni (ja kaikille muillekkin) ja aloin oppimaan sanomaan "ei", mistä tottakai riemu repesi isoäitini kanssa ja vierailut väheni hänen luo dramaattisesti. En enää viihtynyt paria yötä pidempään, kun ennen olin 2kk putkeen.
Kerran sitten menin kesällä käymään, vein poikkiksen isoäidille näytille enkä kertonut ystävälleni mitään, halusin hänet yllättää. No hän oli töissä, ei me paljoa keritty juttelemaan kun olimme silloinkin vain pari yötä...
Hän ei soitellut, minä joskus yritin, mutta en saanut kiinni. Sitten kerran juteltiin, hänelläkin oli poikkis, höpötettiin että tulisi tänne kaupungiin ja nähtäisiin, keväällä näin puhuttiin ja sovittiin, että ollaan sitten syksyllä uudestaan yhteydessä. No syksy tuli, laitoin viestiä ja maltoin tuskin odottaa, että näkisin parhaimman lapsuudenystäväni. Laitoin toisenkin viestin... Ei vastausta ja kaiken kukkuraksi esti minut facebookissa!! Ei siis mitään viestiä, että miksi, ihan kirjaimellisesti out of the blue teki näin... Olen edelleenkin sanaton, vaikka tästä jo vuosia aikaa ja taidan vieläkin olla hänellä estyneenä.
Kun minä aloin käymään siellä harvemmin, kaverini pariin kertaan kävi kuitenkin moikkaamassa isoäitiäni ja kävi ainakin kerran saunassakin hänen kanssaan. Lopulta ei enää morjestanut isoäitiäni ja hänkin ihmetellyt, että kuinka viittii, kun on ruokkinut hänet monet kesät ja sitten lopettaa tyystin yhteydenpidon. Voisi edes tervehtiä, kysyä kuulumisia jne.
Olenkin oppinut, että jos omat lapset tuo kavereitansa syömään niin se on ok, kunhan se ei ole jokapäiväistä tai sitten täytyy olla vastavuoroista eli välillä meillä syömässä, sitten heillä.
Tänäkin päivänä mietin, että miksi hän eka sanoo että nähdään, sitten katkaisee kaiken yhteydenpidon minuun.... Se vaivaa päätäni edelleen, en ymmärrä yhtään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kenellekään tullut tällaista lokkia vastaan? Kaverini oli menettänyt kirjastoon lainaoikeutensa, kun ei ollut palauttanut kirjojaan ajoissa, en tiedä saiko kirjasto niitä ikinä takaisin tai joutuiko kaveri korvaamaan kirjat rahana. Eipä se mulle kuulunut. Mutta: Kaveri sitten päätti, että hänpä haluaa lainata kirjoja edelleen ja siihen voidaan käyttää mun kirjastokorttia ja se sopi mulle, kun en vielä silloin tiennyt tästä hänen ongelmastaan, muistaakseni väitti, ettei ollut kirjastokorttia mukana. Kuinka ollakaan, kirjastosta tuli mulle ilmoitus "Lainaamasi aineisto on myöhässä", kaveri ei palauttanut kirjoja kehotuksista huolimatta ja maksukin jäi muistaakseni mulle, kirjat palautui aikanaan, meidän kaveruus ei. Ihan typerä asia sinänsä, mutta mulle periaatteessa tosi tärkeä juttu, kun rakastan kirjoja ja oon käynyt kirjastossa pikkutytöstä lähtien enkä ikinä palauta kirjoja myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osallistuimme siivouspäivään ja laittelin pöydän oman kadunpätkän kirppikselle, tosin lähinnä lasten leluja joita itse myivät saadakseen rahaa peleihin. Tuttava (ei siis edes ystävä) tuli siihen, katseli tavaroita, nappasi yhden esineen toisen lapsen korista ja totesi "mie otan tän". Ja lähti! Menin perään ja totesin että hei, maksu unohtui. Hän tuijotti silmät tapillaan ja sanoi että niin siis hän siis OTTAA sen, siis ilmaiseksi ajatteli. Totesin että sori mutta eivät ole ilmaiseksi jaossa vaan myynnissä, kun ovat lasten tavaroita joilla keräävät rahaa peleihinsä enkä voi lasten tavaroita poislahjoittaa. Tuttava sai raivarit, huusi ja haukkui ja heitti sen puolen euron pikkulelun maahan ja läksi. Lapsi oli kyllä aika nuopeana monta tuntia.
Ei ollut kyseessä ystävä tai kaveri vaan tuttava, joka ei ole elämässään tehnyt yhtään ystävänpalvelusta, tunnen harrastuksesta epämääräisesti.
Välillä romutoria pitäessä kyllä törmää hyvin erikoisiin ihmisiin. Tinkimistä yritetään pottuilemalla tai tavaraa haukkumalla, epäilemällä myyjän rehellisyyttä yms. Yleensä sanonkin, ettei tarvitse ostaa mitään, en edes myy vaikka maksaisi enemmän kuin pyydetty, koska teen myyntiä lähinnä kirppistelyn ilosta enkä niiden pikkupennosten vuoksi. Harvempi tosin enää alkaa suutaan soittamaan, kun ikää ja kokoa on tullut lisää. Muhkea parta ehkäisee poskisolismia, olen todennut.
Puhtaasti valehtelevat ihmiset saavat näkemään punaista silti. Viime kesänä olin yhdessä tapahtumassa myymässä omaa vanhaa roinaa, ja semmoinen tavallinen keski-ikäinen nainen siinä pyöritteli vanhoja puisia nukenvaunuja jotenkin alistuneen näköisenä, tiedättehän, hartiat kyyryssä, vältellen katsekontaktia. Kysyin että olisiko niistä kiinnostunut, että voidaan sopia hinnasta jos ne haluaisi. Hän siinä sitten kertoi nyyhkytarinan vanhasta kollistaan, jolle mietti kärryjä torkkupaikaksi, kuinka ne olisivat niin ihanat ja kissa varmaan tykkäisi kunhan vain laittaisi sinne jonkun tyynyn pohjalle. Ihminen oli jotenkin hellyttävä, ja eläinrakkaana kissanomistajana ilahduin ajatuksesta, että vaunut menisivät vanhuksen iloksi. Annoin ne sitten uloskantohintaan, reilusti halvemmalla, kuin oli tarkoitus. Tarinan vuoksi.
Meni ehkä puoli tuntia, ja näin, kun eräs toinen ihminen kantoi vaunuja kojuni ohi. Kysyin ohimennen, kun pysähtyi kojulleni, että mistä noin hienot löytyivät. Kertoi saaneensa ne halvalla läheiseltä kojulta. Hinta vain * euroa. Joka oli lähes kymmenkertainen siihen hintaan millä ne itse myin. Kurkkasin mielenkiinnosta että mikä juttu tämä oli, niin siellähän tämä herttainen kissanomista piti myyntikojua miehensä kanssa, eikä aiemmasta kyyristelystä ollut tietoakaan.
Ei siinä, sain sen mitä pyysin, ja oma moka kun uskoin, mutta aikamoinen paskanmaku suoraan sanottuna jäi suuhun, kun piti ihan varta vasten tulla valehtelemaan keksityllä tarinalla, saadakseen itse jotain halvalla myyntiin että saa kivasti voittoa.
Noita verenhimoisia trokareita on kirpputorit pullollaan, mukaanlukien verkkokirppikset ja Huuto & Tori.
Kun itse myyn Torissa jotain, tsekkaan myyjän taustat puhelinnumeron perusteella tai kyselemällä ovelasti, missä päin asuu jos itse tuon tuotteen sinne tms. tai miten kauan kestäisi että pääsee noutamaan.
Trokarilokit lehahtavat yleensä ensimmäisinä paikalle. Fyysisillä kirppiksillä ovat ostamassa jo ennen virallista aukioloaikaa, koska heillä on oma pöytä ja ovat siis päässeet ennemmin sisään. Myös Tori-soittajista nopeimmat on trokareita. Lisäksi he ovat röyhkeimpiä, eivätkä noudata annettuja ohjeita. Jos olet kirjoittanut, että yhteydenotot tekstiviestillä, he kuitenkin soittavat ja häiriköivät.
Kolmas tuntomerkki on, että joku lähellä asuva kaveri pääsee aina saman tien nopeasti hakemaan tavarat, kun eivät itse pääse paikalle. Trokarilokeilla on siis oma lokkiverkostonsa. Näille en myy, vaan olen tehnyt aika karkeat oharitkin joskus, kun olenkin löytänyt aidon ostajan. Esimerkiksi kun myin puhtaita hyviä legoja edulliseen kilohintaan, varmistin, että ostaja osti ne oikeasti omille lapsilleen. Lapset tulivat jopa mukaan hakemaan legojaan. Olin jo luvannut myyväni legot eräälle toiselle, mutta hän paljastuikin trokariksi ja myös valehtelijaksi (sydäntäsärkevä tarina viiden lapsen perheestä, jossa vanhemmat työttöminä ja lapset jo pitkään haaveilleet legoista), niin katsoin etten minäkään ole sidottu lupaukseeni.
Viides trokarilokin tuntomerkki onkin juuri riipaiseva tarina, jonka esittävät pyytämättä ja harjaantuneesti. Olen itse ollut todella köyhä ja tiedän, että oikeasti köyhällä on vain ylpeytensä jäljellä. En ikinä kertoillut köyhyydestäni ja yrittänyt sillä saada huijattua itselleni etuja.
*Neljäs trokarilokin tuntomerkki, eikä viides
Minä olin lapsenä vähän lokki, mutta en sitä tiedostanut.
Olin 7v ja samalta luokalta yksi tyttö asui samalla tiellä kuin minä. Äidit sopi, että voisin välillä kulkeä heidän kyydillä, koska he kuotenkin vievät oman tyttönsä ja meillä ei ollut autoa.
Tästä tytöstä tuli paras ystäväni. Vietin paljon aikaa heillä ja sain syödä heillä usein. Keksit ja muut herkut mitä oli tarjolla niin sain ottaa ja joskus kysyinkin muuten vaan että saanko ottaa keksiä kun mieli tekisi.
Olin heillä yötä usein, he ruokkivat ja ostivat jopa herkut meille.
Tämä tyttö ei kuitenkaan koskaan saanut tulla meille. Meillä oli tosi sotkuista ja useimmin ruokana oli jauhelihakeittoa tai makaroonia ja jauhelihaa, kun rahaa ei ollut. Äitiä hävetti ja siksi meille ei saanut tulla kavereita, kun äidin mukaan muilla on siistiä ja tarjottavaa aina. Synttärit oli poikkeus, sillä silloin oli siistiä ja tarjottavaa.
En tiedä puhuiko nämä ystävän vanhemmat koskaan keskenään siitä millainen lokinpoikanen heillä majaili ja kun vanhemmat sen salli. Tästä ystävän äidistä tuli minulle sellainen varaäiti. Välit vaan hiipuivat aikuisiällä, kun ei hän omaan lapseensakkaan pidä enää yhteyttä. Jutellaan kun tavataan :)
Edelleen olen ystävä tämän tytön kanssa. Hän on myös lapseni kummi.
Minusta taas kasvoi ihan normaali aikuinen. Kotini on siisti ja olen tarkka siitä, että pitäisi olla aina siistiä jos vaikka klo 8 joku tulee kylään (tosin melko vaikeaa toisinaan miehen ja lapsen kanssa :D )
Minä vien vaikka pullaa jos menen kylään ja leivon omille vieraille jotain.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on "ystävä", joka käyttää toisia häikäilemättä hyväkseen ja kiskoo irti kaiken minkä saa. "Ystävyys" on toisen lautaselta varastamista jos ei onnistu, se ystävyyssuhde on sitten siinä. Hyvänä esimerkkinä yhteinen tuttavamme, kutsutaan häntä vaikka vaikka Tiinaksi joka on työkyvyttömys-eläkkeellä eikä tupakoi. Lokille ei Tiinan seura kelpaa, koska tällä ei ole rahaa tarjota kahveja eikä tältä voi pummia tupakkaa! Tämä lokki tuppautuu leffaan mukaan ja odottaa sitten viattomasti muiden maksavan lippunsa, pummii kyytejä maksamatta bensaa, tulee kahville ja syö pullat sekä leivät.
Kerran tämä lokkimme tuli kahville luokseni ja hoksasi leipomani sämpylät. Annoin yhden, söi hyvällä ruokahalulla ja koetti pummia toista "matkaevääksi", ilmoitin etten käy koska siinä olivat aamupalani ja evääni töihin. Sitten menimme tupakalle ja otti askistani tupakan lupaa kysymättä. Tämän jälkeen en enää luokseni huolinut.
Toisen kaverin oli pongannut mäkkärin ikkunan läpi, tullut juttelemaan ja "vahingossa" syönyt tämän ranskalaiset. Baareissa on oikea painajainen, maistelee kaikkien juomia ja pummii tupakkaa sekä lainailee meikkejä . Kaiken tekee viaton, aurinkoinen hymy kasvoillaan , pitää itseään valloittavana persoonana jolta kukaan ei pysty kieltämään mitään. Ja sitten kun joku kieltää, tulee huutoa ja kirosanoja. Että miten vitussa joku voi nipottaa yhdestä vitun röökistä ja vittu. Ja tämä ihminen on lähes 40v.