Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Jatkoa...
Molemmilla oli koirat, kun yhteen muutettiin. Koiralleni tuli vatsaongelmia helposti, joten ruokinta oli hintavaa. Ei haitannut, mutta mies oli totuttanut oman koiransa syömään juurikin niitä marketin halvimpia nappuloita, ei mitään muuta. Lopulta tilanne oli se, että mies lakkasi ostamasta koiranruokia kokonaan, koska kyllähän ne samaa ruokaa voi syödä. Eli niitä hintavia ruokia, jotka ostettiin mun rahoilla. Jos pyysin tuomaan koirille lihaa muutaman päivän tarpeisiin, osti alennuksesta -50% tai -30% sika-nautajauhelihaa yhden 400g paketin.
Erossa rutisi myös siitä, kun halusin tilaamani tieteen kuvalehdet ottaa itselleni.
Kaikki mitä kaappiin ostin "siltä varalta" tai "pahan päivän varalle", katosivat miehen suihin heti. Olin ainainen valittaja, koska "syötäväksi ne oltiin jokatapauksessa tarkoitettu". Aina kun pyysin ostamaan jonkun ruokatarvikkeen sellaisen tilalle, minkä olin ostanut mutta hän käyttänyt, osti aina halvinta, ja piti huolen siitä, että oli sellaista mitä en tykkää käyttää. Näin sai syödä senkin ruokatarvikkeen yksin, ja samalla sai valittaa, kuinka prinsessa nirppanokka olen. Ei, jos ostan jotain perushyvää majoneesia (mikä itsellä kestäisi puolivuottakin), mies käyttää sen kahdessa viikossa, niin kyllä mua vituttaa jos mies ostaa tilalle jonkun extran valkosipulichilimajoneesin. Laimea esimerkki, mutta kuitenkin.
Käyttäessään autoani, kulutti koko tankillisen, tankkasi palauttaessaan kympillä. Tai ei edes tankannut, löi kympin kouraan ja sain itse pelätä pääsenkö tankille asti. Joskus käytin hänen autoon n. 20km ajomatkaan, ja rutisi, kun en tankannut.
Muisti viikoittain ylistää itseään, ja kertoili, kuinka nuoret tytöt kaupassa TAAS katselivat "sillä silmällä" häntä. Ja että mun pitäisi kohdella häntä paremmin, "ettei tartte laittaa vaihtoon". Mulle ei voinut sanoa "olet kaunis", koska se olisi kuulemma noussut päähäni.
Tää meni nyt vähän muuhunkin kuin pelkkään lokkeiluun... jäätävä tapaus, lokkeilun lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lokkimies on lähes poikkeuksetta pihi kusipää. Ei sellaista pidä antaa pesiytyä lähipiiriin.
Mun miehessä on näköjään samankaltaisia piirteitä kuin yhdellä edeltävistä kirjoittajista. Itse ei raaski ostaa kunnon shampoota, hoitoainetta, hammastahnaa tai kosteusvoiteita, mutta surutta lotraa minun ostamiani. Nimenomaan lotraa, koska omassa käytössäni kestäisivät viikkoja pidempään. Kaikki pitää piilottaa, koska uusia mies ei kuitenkaan osta ikinä. Lapsellinen olo tulee tällaisesta piilottelusta, mutta asiallinen keskustelu on aina johtanut vain minun haukkumiseeni pihiksi ja turhiin lupauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehessä on näköjään samankaltaisia piirteitä kuin yhdellä edeltävistä kirjoittajista. Itse ei raaski ostaa kunnon shampoota, hoitoainetta, hammastahnaa tai kosteusvoiteita, mutta surutta lotraa minun ostamiani. Nimenomaan lotraa, koska omassa käytössäni kestäisivät viikkoja pidempään. Kaikki pitää piilottaa, koska uusia mies ei kuitenkaan osta ikinä. Lapsellinen olo tulee tällaisesta piilottelusta, mutta asiallinen keskustelu on aina johtanut vain minun haukkumiseeni pihiksi ja turhiin lupauksiin.
Ja miksi olet vielä lokin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Näistä tarinoista voisi kirjoittaa kirjan. Sen nimi voisi olla vaikka Lokkeja ja Lampaita 😂
Nyt on kova, taattu best seller!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenmaailman tossut täällä rutisevat, mutta eivät uskalla sanoa mitään lokeille!! :D Voi että sentään, kasvattakaa pallit tai jotain!!!!!!!!! :D
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa...
Molemmilla oli koirat, kun yhteen muutettiin. Koiralleni tuli vatsaongelmia helposti, joten ruokinta oli hintavaa. Ei haitannut, mutta mies oli totuttanut oman koiransa syömään juurikin niitä marketin halvimpia nappuloita, ei mitään muuta. Lopulta tilanne oli se, että mies lakkasi ostamasta koiranruokia kokonaan, koska kyllähän ne samaa ruokaa voi syödä. Eli niitä hintavia ruokia, jotka ostettiin mun rahoilla. Jos pyysin tuomaan koirille lihaa muutaman päivän tarpeisiin, osti alennuksesta -50% tai -30% sika-nautajauhelihaa yhden 400g paketin.
Erossa rutisi myös siitä, kun halusin tilaamani tieteen kuvalehdet ottaa itselleni.
Kaikki mitä kaappiin ostin "siltä varalta" tai "pahan päivän varalle", katosivat miehen suihin heti. Olin ainainen valittaja, koska "syötäväksi ne oltiin jokatapauksessa tarkoitettu". Aina kun pyysin ostamaan jonkun ruokatarvikkeen sellaisen tilalle, minkä olin ostanut mutta hän käyttänyt, osti aina halvinta, ja piti huolen siitä, että oli sellaista mitä en tykkää käyttää. Näin sai syödä senkin ruokatarvikkeen yksin, ja samalla sai valittaa, kuinka prinsessa nirppanokka olen. Ei, jos ostan jotain perushyvää majoneesia (mikä itsellä kestäisi puolivuottakin), mies käyttää sen kahdessa viikossa, niin kyllä mua vituttaa jos mies ostaa tilalle jonkun extran valkosipulichilimajoneesin. Laimea esimerkki, mutta kuitenkin.
Käyttäessään autoani, kulutti koko tankillisen, tankkasi palauttaessaan kympillä. Tai ei edes tankannut, löi kympin kouraan ja sain itse pelätä pääsenkö tankille asti. Joskus käytin hänen autoon n. 20km ajomatkaan, ja rutisi, kun en tankannut.
Muisti viikoittain ylistää itseään, ja kertoili, kuinka nuoret tytöt kaupassa TAAS katselivat "sillä silmällä" häntä. Ja että mun pitäisi kohdella häntä paremmin, "ettei tartte laittaa vaihtoon". Mulle ei voinut sanoa "olet kaunis", koska se olisi kuulemma noussut päähäni.
Tää meni nyt vähän muuhunkin kuin pelkkään lokkeiluun... jäätävä tapaus, lokkeilun lisäksi.
Olit kuin äiti teini-ikäiselle, mutta et tajunnut rankaista ja pitää kuria. Miksi ihmeessä esim. lainasit autoasi? Olisit antanut kitistä ja haukkua ja pitänyt pääsi ja ruokasi. Niin ne lapsetkin oppii. Mutta joo sun olisi pitänyt erota teini-miehestäsi jo alkuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikenmaailman tossut täällä rutisevat, mutta eivät uskalla sanoa mitään lokeille!! :D Voi että sentään, kasvattakaa pallit tai jotain!!!!!!!!! :D
No mutta onhan täällä otettu opiksi, joskus vain lokkeilun käsittäminen kestää pidempään ennen kuin lomista hankkiudutasn eroon. Ei melkein kukaan kai kerro nykytilanteestaan. Lokit on poistettu lähipiiristä: lopetettu surkea parisuhde, lopetettu yhteydenpito "kavereihin" ja törkeisiin sukulaisiin. Nämä ovat hienoja tarinoita oppimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Entinen poikaystävä oli tökerö, ja sanoisin että samalla lokkeilija. Mies söi kun hevonen, ja aina kaikki "tärkeimmät "jääkaapista. Yleensä olivat mun ostamia, mies osti papuja, koska "mä pärjään niillä." Saatoin ostaa 2 pakettia jauhelihaa, suunnitelmana tehdä seuraavana päivänä iso satsi lihapullia, joista syödään muutama päivä, tai laitetaan osa pakastimeen. Illalla miehelle iski nälkä, ja katseli jääkaappia. Nappasi kysymättä jauhelihapaketin, paistoi, maustoi tuliseksi ja söi pelkän jauhelihan ilman lisukkeita. Tietäen, että mähän en pysty syömään niin hemmetin tulista ruokaa. Saatoin sanoa, että suunnitelmana oli kyllä tehdä iso satsi lihapullia niistä, mutta mies kuittasi sen tökerösti "no vittu aha, ja onhan tuola se toinenki paketti, että valita ny taas."
Ostan tiettyä juustoa, enkä siedä sellaisia vahvoja juustoja. Mies veti ostamani juustot aina melkein yksin, ja kun kerran pyyskn tuomaan juustoa, toi jotain supervahvaa, ja vähän sanoinkin siitä. Yritin syödä leivän päällä, mutta mitään muuta en juuston lisäksi maistanut. Mies sanoi, että "ei jumalauta, täytyy olla vaan kumista, mautonta paskaa kermajuustoa että prinsessalle kelpaa. Ei se saatana ole vahvaa!!"
Seuraavana päivänä hain ITSELLENI juustoa, ja sanoin, että voitko käyttää nyt ton oman ostamas juustos ja jättää tän paketin rauhaan, kun mä en oikeesti pysty syömään sitä sun ostamaas. Suuttui ja kirosi, "voin mäki vittu ostaa itelleni vaan tästä lähin ruuat, on tääki parisuhde." On närsinyt vahvaa juustoaan, välillä huomaan että oma juustoni on vaihtanut jääkaapissa paikkaa, muttei ole kadonnut juusto niinkuin ennen.Suuvesi, hammastahna; ostin apteekista suht kallista suuvettä, ja marketista suht kallista hammastahnaa, sellaista jota mun hampaat kestää. Mies käytti runsaasti molempia. Pyysin miestä tuomaan uuden pullon tilalle (itse ostin hammastahnan, suuvesi vain ärsytti kun oli kallis) kun on siitä käyttänyt varmaan 70%. Haki marketista halvimman ja kamalimman suuveden, koska apteekki ei ollut auki, ja miksi kukaan käyttää niin helvetisti suuveteen rahaa muutenkin?! Hain apteekista uuden pullon, ja piilotin sen laatikostoon rasvojeni sekaan. Mies tiuski myöhemmin, että on se jumalauta kumma kun täytyy sitä piilotella, veti sen laatikosta pois ja kaatoi sitä suuhunsa.
Auto; olin kiitollinen, kun korjasi autoani silloin tällöin, (maksoin kyllä osat), mutta ärsytti se ajotapa kuinka hän ajoi toisten autoa. Hurjastelua, eikä mitään kunnioitusta toisen omaisuutta kohtaan. Oli joskus äitini auto lainassa, jolla ajelin entistäkin varovaisemmin, mutta kun mies pääsi rattiin niin hiekkatiellä satanen lasiin. Ei jumalauta. Ja kun mainitsin siitä oman autoni ajosta, hän sanoi "enköhän kuule mä oo se joka sen sitte korjaa jos jos jotain siihen tulee."
Jatkuu
Niin monta kohtaa, että parisuhde heti tuhoontuomittu. Etsi parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti mikä "mies", todellinen törkyprinsessa mieheksi ja vielä ruma suustaan.
Tämä on niin tuttu kuvio. Jos naiset kuulette miehen kutsuvan teitä prinsessaksiksi, on pelkkää paskaa luvassa niskaan. Jos taas asiallisesti kyselee tutkinnoista ja perheestä, ei rahoista, niin jatkoon.
Kolahti tuo prinessa-juttu. Kuulin samaa ja seuraavaksi iskettiin tiskirätti ja imurinvarsi käteen. Jäi se mies. Ei tuntunut olo todellakaan prinsessalta, vaan piialta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Röyhkeetä toimintaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjoittanut tähän ketjuun jo yhden viestin, mutta vielä yhden lokin tiedänkin. Meillä on työpaikalla joku, joka syö toisten lounaat. On kyllä supervaras, koska tätä on jatkunut vuosia eikä ole yrityksistä huolimatta jäänyt kiinni. Ruokiin on piilotettu milloin väripatruunoita, milloin pilattu ruoka etikalla/suolalla/chilillä tms, mikään ei auta. Järjestelmällisesti katoaa aina jonkun työkaverin lounas jääkaapista. Tämä on minusta aivan käsittämättömän törkeää. Aivan kirjaimellisesti lokki, vie toisten ruuat.
Minulla on ollut tällaisia työkavereita kahdessa työpaikassa. Aivan avoimesti kehuivat jälkikäteen, että söinpä sinun evääsi, olipa hyvää ja toisen työkavereiden mielestä tämä oli tosi hauskaa ja nauroivat aina asialle. Joutui säilyttämään eväitään autossa kun ei voinut tuoda jääkaappiin.
Lisäksi käyttivät toisten kosmetiikat ym. , jopa käsilaukusta kävivät hakemssa nenäliinoja.
Nämä olivat kaikki miespuolisia henkilöitä.
Ihan käsittämättömiä ihmisiä ja vielä ns. ihan hyvissä töissä ja vaikuttavat muuten ihan fiksuilta ihmisiltä.Haluaisin tietää, millä alalla on tällaisen moraalin ihmisiä? Puhuit hyvistä työpaikoista. Jotenkin takerruin siihen, että täytyykö hyvässä työssä ottaa eväät mukaan? Ettei käydä lounasravintolassa. Minä varta vasten tekisin noille siipeilijöille eväät. Tiskaisin ensin lounasrasian vessaharjalla ja pistäisin kaiken luovuuteni peliin kokatessani.
Myyntityötä, erittäin hyvin palkattua. Pienehköjä työpisteitä, joissa ei omaa lounasravintolaa eikä ihan lähellä lounaspaikkaa, jonka takia monesti tuli syötyä eväitä. Olisi pitänyt älytä tehdä asialle jotain eli juuri vaikka pestä lounasrasia vessaharjalla tai laittaa ulostuslääkettä ruoan joukkoon, mutta olin typerän kiltti eikä tullut mieleeni. Nykyään en tuollaiseen alistuisi enää.
Päivän naurut kyllä sain tästä ruuan varastelu lokkeilu tarinasta :D
Kyllä osaa olla häikäilemättömiä työkavereita jos vielä ylpeilee kun oli hyvät eväät toisella kun ne itse söi... Pitäisin kyllä huolen myös, että tekisin kahdet eväät töihin - toiset itselle ja toiset käsitellyt tuolle lokille. Mahatauti vessaharjatiskatuista eväslaatikoita julkisessa käymälässä jne epähygienisesti käsitellyistä eväistä varmaan antaisi pienen oppitunnin lokille. Miettisi varmaan kahdesti kannattaako toisen eväisiin kajota tuon jälkeen.
Itse muistan myös aikanaan työpaikallani, kun jotain lisuketta oli vienyt työpaikan kylmiöön - kuten ketsuppipullon, oman maitotölkin kahvia varten yms ja vaikka niihin oli nimen kirjoittanut niin jotkut idiootit niitä silti käyttivät. Koskaan sinne ei ilmestynyt toisten tuomaa ketsuppia oman käytetyn tilalle. Olisi pitänyt myös tajuta tuolloin, että terästää esim. jonkun ketsuppipullon jotenkin laksatiivilla tms niin menisi se oppi perille.
Kaverilla oli joskus sama ongelma ketsupin kanssa, työkaveri aina härskisti käytti hänen ketsuppinsa, vaikka pullossa oli kissan kokoisin kirjaimin nimi.
No kaveri, joka itse rakastaa kaikkea tulista, päätti sitten tehdä ketsupistaan 2.0 version, ja lantrasi sen tulisimmalla chilikastikkeella mitä löytyi. Oli työkaverille tullut äkkilähtö vesihanalle eväidensä ääreltä, kun oli kunnolla taas lorauttanut varastamaansa ketsuppia eväisiinsä.
Sai kaverin ketsupit olla sen jälkeen rauhassa.
Lokki kaveri soitti ainoastaan kun tarvi apua. Muuten ei kertonut omasta elämästään vaikka kyselin. Muuttoavuksi ja lastenhoitajaksi kelpasin. Muuttopäivänä tulin pakettiautolla, jolla muutettiin kaikki isommat tavarat. Aikaa meni aamusta iltapäivään. Koko päivänä ei tarjottu mitään. Lapsia sain hoitaa, kun lokki biletti ystäviensä kanssa. Totesin itselleni, että ystävinä olemme siis kasvaneet erilleen ( jota kuitenkin kesti yli 15v) ja sen jälkeen en ole soittanut. Toki lokki on muutamasti yrittänyt ottaa yhteyttä ja kysellyt voitaisko nähdä, mutta olen ystävällisesti ohittanut ne. Todennäköisesti taustalla olisi ollut jokin juttu, missä olisi tarvinnut minua tai elämääni siunaantuneita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa...
Molemmilla oli koirat, kun yhteen muutettiin. Koiralleni tuli vatsaongelmia helposti, joten ruokinta oli hintavaa. Ei haitannut, mutta mies oli totuttanut oman koiransa syömään juurikin niitä marketin halvimpia nappuloita, ei mitään muuta. Lopulta tilanne oli se, että mies lakkasi ostamasta koiranruokia kokonaan, koska kyllähän ne samaa ruokaa voi syödä. Eli niitä hintavia ruokia, jotka ostettiin mun rahoilla. Jos pyysin tuomaan koirille lihaa muutaman päivän tarpeisiin, osti alennuksesta -50% tai -30% sika-nautajauhelihaa yhden 400g paketin.
Erossa rutisi myös siitä, kun halusin tilaamani tieteen kuvalehdet ottaa itselleni.
Kaikki mitä kaappiin ostin "siltä varalta" tai "pahan päivän varalle", katosivat miehen suihin heti. Olin ainainen valittaja, koska "syötäväksi ne oltiin jokatapauksessa tarkoitettu". Aina kun pyysin ostamaan jonkun ruokatarvikkeen sellaisen tilalle, minkä olin ostanut mutta hän käyttänyt, osti aina halvinta, ja piti huolen siitä, että oli sellaista mitä en tykkää käyttää. Näin sai syödä senkin ruokatarvikkeen yksin, ja samalla sai valittaa, kuinka prinsessa nirppanokka olen. Ei, jos ostan jotain perushyvää majoneesia (mikä itsellä kestäisi puolivuottakin), mies käyttää sen kahdessa viikossa, niin kyllä mua vituttaa jos mies ostaa tilalle jonkun extran valkosipulichilimajoneesin. Laimea esimerkki, mutta kuitenkin.
Käyttäessään autoani, kulutti koko tankillisen, tankkasi palauttaessaan kympillä. Tai ei edes tankannut, löi kympin kouraan ja sain itse pelätä pääsenkö tankille asti. Joskus käytin hänen autoon n. 20km ajomatkaan, ja rutisi, kun en tankannut.
Muisti viikoittain ylistää itseään, ja kertoili, kuinka nuoret tytöt kaupassa TAAS katselivat "sillä silmällä" häntä. Ja että mun pitäisi kohdella häntä paremmin, "ettei tartte laittaa vaihtoon". Mulle ei voinut sanoa "olet kaunis", koska se olisi kuulemma noussut päähäni.
Tää meni nyt vähän muuhunkin kuin pelkkään lokkeiluun... jäätävä tapaus, lokkeilun lisäksi.
Olit kuin äiti teini-ikäiselle, mutta et tajunnut rankaista ja pitää kuria. Miksi ihmeessä esim. lainasit autoasi? Olisit antanut kitistä ja haukkua ja pitänyt pääsi ja ruokasi. Niin ne lapsetkin oppii. Mutta joo sun olisi pitänyt erota teini-miehestäsi jo alkuunsa.
Otin monta kertaa puheeksi. Se olin aina minä, joka halusin vaan riidellä, valittaa, kitistä. "Mee ny vittu ittees." "Ooks ämmä tosissas, kattoisit ny joskus ittees peilistä."
En tiedä kuinka ja mitä tein niin väärin, kun ei ikinä maininnut kuin valittamisesta. Ja se hemmetin kiukuttelu, oikeen vitun kakara. Paisko ovia, haistatti vittua, ku kysyin että haluatko nyt sanoo jotain, niin "ole ny vittu hiljaa jo".
Mun serkku. Aina kun se tulee käymään, ehkä noin 1krt 2-3 kk välein, se juo kolme kuppia kahvia. En mä mikään rikas ole. Ite juon yhden kupin päivässä ku on talous tiukalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa...
Molemmilla oli koirat, kun yhteen muutettiin. Koiralleni tuli vatsaongelmia helposti, joten ruokinta oli hintavaa. Ei haitannut, mutta mies oli totuttanut oman koiransa syömään juurikin niitä marketin halvimpia nappuloita, ei mitään muuta. Lopulta tilanne oli se, että mies lakkasi ostamasta koiranruokia kokonaan, koska kyllähän ne samaa ruokaa voi syödä. Eli niitä hintavia ruokia, jotka ostettiin mun rahoilla. Jos pyysin tuomaan koirille lihaa muutaman päivän tarpeisiin, osti alennuksesta -50% tai -30% sika-nautajauhelihaa yhden 400g paketin.
Erossa rutisi myös siitä, kun halusin tilaamani tieteen kuvalehdet ottaa itselleni.
Kaikki mitä kaappiin ostin "siltä varalta" tai "pahan päivän varalle", katosivat miehen suihin heti. Olin ainainen valittaja, koska "syötäväksi ne oltiin jokatapauksessa tarkoitettu". Aina kun pyysin ostamaan jonkun ruokatarvikkeen sellaisen tilalle, minkä olin ostanut mutta hän käyttänyt, osti aina halvinta, ja piti huolen siitä, että oli sellaista mitä en tykkää käyttää. Näin sai syödä senkin ruokatarvikkeen yksin, ja samalla sai valittaa, kuinka prinsessa nirppanokka olen. Ei, jos ostan jotain perushyvää majoneesia (mikä itsellä kestäisi puolivuottakin), mies käyttää sen kahdessa viikossa, niin kyllä mua vituttaa jos mies ostaa tilalle jonkun extran valkosipulichilimajoneesin. Laimea esimerkki, mutta kuitenkin.
Käyttäessään autoani, kulutti koko tankillisen, tankkasi palauttaessaan kympillä. Tai ei edes tankannut, löi kympin kouraan ja sain itse pelätä pääsenkö tankille asti. Joskus käytin hänen autoon n. 20km ajomatkaan, ja rutisi, kun en tankannut.
Muisti viikoittain ylistää itseään, ja kertoili, kuinka nuoret tytöt kaupassa TAAS katselivat "sillä silmällä" häntä. Ja että mun pitäisi kohdella häntä paremmin, "ettei tartte laittaa vaihtoon". Mulle ei voinut sanoa "olet kaunis", koska se olisi kuulemma noussut päähäni.
Tää meni nyt vähän muuhunkin kuin pelkkään lokkeiluun... jäätävä tapaus, lokkeilun lisäksi.
Olit kuin äiti teini-ikäiselle, mutta et tajunnut rankaista ja pitää kuria. Miksi ihmeessä esim. lainasit autoasi? Olisit antanut kitistä ja haukkua ja pitänyt pääsi ja ruokasi. Niin ne lapsetkin oppii. Mutta joo sun olisi pitänyt erota teini-miehestäsi jo alkuunsa.
Otin monta kertaa puheeksi. Se olin aina minä, joka halusin vaan riidellä, valittaa, kitistä. "Mee ny vittu ittees." "Ooks ämmä tosissas, kattoisit ny joskus ittees peilistä."
En tiedä kuinka ja mitä tein niin väärin, kun ei ikinä maininnut kuin valittamisesta. Ja se hemmetin kiukuttelu, oikeen vitun kakara. Paisko ovia, haistatti vittua, ku kysyin että haluatko nyt sanoo jotain, niin "ole ny vittu hiljaa jo".
Kuinka kauan olitte yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Kaikenmaailman tossut täällä rutisevat, mutta eivät uskalla sanoa mitään lokeille!! :D Voi että sentään, kasvattakaa pallit tai jotain!!!!!!!!! :D
Lokilla on ne jo - ja hän on kaapannut myös vastapuolen pallit.
Sanon tähän vain Maisa Torppa. Ei liene tarvetta selitellä.
Pakko jatkaa, kun alkoi niin kiukuttaan. (1033 ja 1032 kommentit). Mies lotrasi mun "herkälle, kuivalle iholle"- tarkoitetuilla shampoilla, siis oikeasti käytti kämmenellisen joka ikinen kerta. Tilalle osti halvimman litran pullon jotain.. jotain erittäin huonoa. Ostaessani uudet "omat", huomasin että mies jätti kokonaan käyttämättä sen oman ostamansa, ja taas katosi mun shampoot. Myös hiuksiin jätettävää hoitoainetta käytti ihan hirveästi. Ostin pullon (juu,niitä tyyliin 3 euron suihkutettavia), ite käytin piiiitkiin hiuksiini pari suihkausta, mies käytti surffitukkaansa jonkun 15 pumppausta. Tilalle ei koskaan ostanut mitään.
Ostin töihin evääksi monesti jotain rahka/proteiinijuttuja, nopea syödä. Mies teki monta kertaa niin, että kauhee kiire lähteä töihin, "otan nää sun etten myöhästy jos alan tekeen leipää". Koskaan ei tuonut takaisin. Kerkesin käymään vielä ennen työpäivän alkua kaupassa ostamassa uudet eväät itselleni, ja teinkin lopulta niin, että ostin viikon eväät kerralla, ja jätin työpaikan jääkaappiin kaikki (Meillä 7 ihmistä töissä, isot taukotilat ja 2 jääkaappia). Yhtenä aamuna mies oli taas kiiressä, ja puolipaniikissa kurkki jääkaappiin, että missäs mun rahkat yms on :D "ne on työmaan jääkaapis" -voi ny vittu, banaanillako mun pitää pärjätä?
Join tosi harvoin alkoholia. Menee vieläkin ehkä 1 siideri 3kk-6kk välein, jos sitäkään. Pidän yleensä jääkaapissa yhtä, siltä varalta, jos haluan joskus saunan jälkeen juoda. Monestikko se siideri katosi sieltä jääkaapista, ihan jo parin päivän sisällä? AINA. "Ostan sulle uuden sit." Ei ostanu. Ja kehtas vielä muistuttaessa kysyä, että meinaanko tänään vai juoda sen? Jos sanoin että juon sitte ku mieli tekee, ettei ny unohu. "Ei jumalauta joku yks vitun siideri noin tärkee"
Jatkkk