Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kyydissä pääsee työkaveri töihin/kotiin ihan ilmaiseksi joskus. En edes viitsisi ottaa moisesta rahaa. Mutta jos siitä tulee jokapäiväinen kuvio, niin sitten eri asia. Joo, onhan mun se työmatka ajettava yksinkin, mutta jos joka päivä joku haluaa kyydin ilmaiseksi, niin siinähän on kyse juuri siitä, ettei se toinen halua maksaa, vaikka multa kuluu bensaa, vaan pääsee mukavasti matkat kyydissä huonollakin säällä, eikä tarvitse kävellä tai ajaa fillarilla.
Eikä tarkoitus minulla ole hyötyä, mutta tulisihan siitä iloinen mieli jos kyytiläinen joskus edes nimellisen summan tai jotakin antaisi kiitokseksi.
Jos itse menet autolla töihin, alatko kuskaamaan työkaveria joka päivä ilmaiseksi? Minä en. Alkaisi pian löytyä tekosyitä miksi ei pääse kyydissä jos kyytiläinen ei halua maksaa edes jotakin. Mutta kuten sanoin, satunnaisen kyydin annan mielelläni, enkä siitä rahaa ota jos on sama matka.
Tai sanoisin suoraan, ettei bensa ole ilmaista joten pienä maksua odotan jos kyydin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Harkitse kuorman karsimista
Mukana kulkeva paino vaikuttaa auton polttoaineenkulutukseen: esimerkiksi 60 km / h nopeudella ajettaessa jo 50 kilogramman lisäpainolla kulutus lisääntyy keskimäärin noin kaksi prosenttia."
Lähde: Neste
Mun mielestä oman auton omistamisessa on juuri se juju ettei tarvitse noudattaa ja huomioida muiden aikatauluja. Jos haluaa kulkea kimppakyydillä kannattaa käyttää julkisia palveluja jos niitä on. Ai että ärsytti kerran kun työkaveri väkisin järkkäili kimppakuljetuksia vaikka bussit kulki ovelta ovelle. Sitä sopimista, säätämistä, odottelua ja soittelua joka aamu.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia lapsia pitäisi viedä tai saattaa kouluun jos matkaa on 1,5 km? Onko lapsilla liikuntarajoitteita?
Työmatka samaan suuntaan / vaarallinen tie?
Eräs uusi työkaveri. On kovin suulas ihminen ja valittaa usein, kuinka rahaa on niukasti. Eräänä päivänä hän kysyi minulta, haluanko kyydin kaupalle (kotini lähistölle) kun on itse menossa siihen ostoksille. Hyppäsin kyytiin ja kiitin. Työkaveri ojensi kätensä ja viattomasti ihmetteli, enkö aio osallistua bensoihin. 2 kilometrin matkalta. Jonka hän itse tarjosi. Annoin 2e ja poistuin kyydistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on työkaveri joka ei osta omaa autoa koska loisii aina toisten autoissa "kimppakyytihengessä". Kyytiä hän pyytelee yleensä minulta, koska olen kiltiksi havaittu.
Julkisiakin työmatkalla on mutta jostain syystä niillä on hänestä ikävä kulkea.
Hän ei ole täysin matkani varrella vaan joudun koukkaamaan hieman että hän pääsee kyytiin. Bensarahaa hän heittää kolikon/kerta joten säästää julkisiin nähden todella paljon.
Ja ennen kaikkea säästää siinä ettei osta omaa autoa ja maksa vakuutuksia yms. En tiedä onko hän pihi vai ilkeä vai ajattelematon.
Ja olen hetken katseltuani todellakin tehnyt selväksi että hänen kyytimisensä tuo minulle lisävaivaa mutta hän siitä vähät välittää ja kummasti hän välillä onnistuu manipuloimaan itsensä kyydittäväksi. Ja kyseessä on kuitenkin läheinen työkaveri joten ei haluaisi huonoja välejäkään.
Pattitilanne.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä oman auton omistamisessa on juuri se juju ettei tarvitse noudattaa ja huomioida muiden aikatauluja. Jos haluaa kulkea kimppakyydillä kannattaa käyttää julkisia palveluja jos niitä on. Ai että ärsytti kerran kun työkaveri väkisin järkkäili kimppakuljetuksia vaikka bussit kulki ovelta ovelle. Sitä sopimista, säätämistä, odottelua ja soittelua joka aamu.
Mieheni on käyttänyt kimppakyytiä varmaan 10 v. Jos joku on lomalla, hän ei tule kyytiin, mutta muuten joka 4.s vko on miehen vuoro.
Joskus kysyin onko ikinä ollut mitään ongelmaa. Ei.
Kaikki tekevät sen verran etätöitä, että työt voidaan lopettaa silloin kun kyyti lähtee.
Mutta kaikki ovat perheellisiä , eli vuodet ovat pitäneet vkon 8 lomaa ja joulun aikaan ei juuri kukaan ole töissä.
Itse kuljen autolla ja sanoin työkaverille pääsee kyydissä jos on 7.50 bussipysäkillä, kun menen ohi. Vähintään joka ma tulee puhelu voitko odottaa ja voidaanko viedä xx sinne jne. Ärsyttävää. Yhden kerran autoin ja myöhästyimme kummatkin 30 min töistä. Työkaveri sanoi syyksi ajoin niin hitaasti.
Tämän jälkeen sanoin rumasti ja kerroin ei enää soittoja. Jos olet pysäkillä pääset, jos et, et pääse.
En myöskään odottele töitten jälkeen. Minun pitää hoitaa harrastuskuljetukset. Auto lähtee 15.50. Jos on auton vieressä, pääsee. Jos ei, ei pääse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työkaveri joka ei osta omaa autoa koska loisii aina toisten autoissa "kimppakyytihengessä". Kyytiä hän pyytelee yleensä minulta, koska olen kiltiksi havaittu.
Julkisiakin työmatkalla on mutta jostain syystä niillä on hänestä ikävä kulkea.
Hän ei ole täysin matkani varrella vaan joudun koukkaamaan hieman että hän pääsee kyytiin. Bensarahaa hän heittää kolikon/kerta joten säästää julkisiin nähden todella paljon.
Ja ennen kaikkea säästää siinä ettei osta omaa autoa ja maksa vakuutuksia yms. En tiedä onko hän pihi vai ilkeä vai ajattelematon.
Ja olen hetken katseltuani todellakin tehnyt selväksi että hänen kyytimisensä tuo minulle lisävaivaa mutta hän siitä vähät välittää ja kummasti hän välillä onnistuu manipuloimaan itsensä kyydittäväksi. Ja kyseessä on kuitenkin läheinen työkaveri joten ei haluaisi huonoja välejäkään.
Pattitilanne.
Siis sinä olet nyt se joka ei saa nyt suutaan auki. Kaverihan maksaa vielä bensarahojakin, eli ei lokkeile. Jos maksu ei ole riittävä, sano siitä. Jos et halua enää kyyditä, niin sanot suoraan, että minulla ei ole valitettavasti aikaa koukkailla aamuisin, joten et enää jatkossa hae häntä kyytiin. Sitten et hae. Autoton ei myöskään varmaan tiedä paljonko siitä bensasta tulisi maksaa, joten jos ne kolikot eivät riitä niin voit sanoa siitäkin. Joku "pieni koukkaus" nyt ei ihan hirveästi maksa.
Vierailija kirjoitti:
Mun serkku. Aina kun se tulee käymään, ehkä noin 1krt 2-3 kk välein, se juo kolme kuppia kahvia. En mä mikään rikas ole. Ite juon yhden kupin päivässä ku on talous tiukalla.
No eihän tuo nyt ole vielä mitään lokkeilua. Ihan omaa syytä, jos häntä kylään kutsut ja kahvia tarjoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikenmaailman tossut täällä rutisevat, mutta eivät uskalla sanoa mitään lokeille!! :D Voi että sentään, kasvattakaa pallit tai jotain!!!!!!!!! :D
Helpommin sanottu kuin tehty. Ei tarvitse välttämättä olla edes mikään tossukka joutuakseen lokkeilijan uhriksi. Ns. vahvakin ihminen voi joutua sen uhriksi. Silloin tätä hyväksikäyttöä tapahtuu ihan huomaamatta ja sen huomaa vasta jälkeenpäin. Yleensä sen huomaa vasta sitten, kun sanoo ei. Kummasti loppuukin sitten ne yhteydenotot ja "ystävyys". Sitä jotenkin aluksi luulee, että se toinen on aito ystävä.
Yhtälailla myös liian kilttikin voi olla lokki, esimerkiksi silloin kun huomaa, että "hei tuo toinen on myös ihan lapatossu ja jopa lapatossumpi kuin minä". Se ikäänkuin pistää viattoman sijaiskärsijäksi, koska ei uskalla pistää niille "vahvoille" ihmissuhdejyrille vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Entinen poikaystävä oli tökerö, ja sanoisin että samalla lokkeilija. Mies söi kun hevonen, ja aina kaikki "tärkeimmät "jääkaapista. Yleensä olivat mun ostamia, mies osti papuja, koska "mä pärjään niillä." Saatoin ostaa 2 pakettia jauhelihaa, suunnitelmana tehdä seuraavana päivänä iso satsi lihapullia, joista syödään muutama päivä, tai laitetaan osa pakastimeen. Illalla miehelle iski nälkä, ja katseli jääkaappia. Nappasi kysymättä jauhelihapaketin, paistoi, maustoi tuliseksi ja söi pelkän jauhelihan ilman lisukkeita. Tietäen, että mähän en pysty syömään niin hemmetin tulista ruokaa. Saatoin sanoa, että suunnitelmana oli kyllä tehdä iso satsi lihapullia niistä, mutta mies kuittasi sen tökerösti "no vittu aha, ja onhan tuola se toinenki paketti, että valita ny taas."
Ostan tiettyä juustoa, enkä siedä sellaisia vahvoja juustoja. Mies veti ostamani juustot aina melkein yksin, ja kun kerran pyyskn tuomaan juustoa, toi jotain supervahvaa, ja vähän sanoinkin siitä. Yritin syödä leivän päällä, mutta mitään muuta en juuston lisäksi maistanut. Mies sanoi, että "ei jumalauta, täytyy olla vaan kumista, mautonta paskaa kermajuustoa että prinsessalle kelpaa. Ei se saatana ole vahvaa!!"
Seuraavana päivänä hain ITSELLENI juustoa, ja sanoin, että voitko käyttää nyt ton oman ostamas juustos ja jättää tän paketin rauhaan, kun mä en oikeesti pysty syömään sitä sun ostamaas. Suuttui ja kirosi, "voin mäki vittu ostaa itelleni vaan tästä lähin ruuat, on tääki parisuhde." On närsinyt vahvaa juustoaan, välillä huomaan että oma juustoni on vaihtanut jääkaapissa paikkaa, muttei ole kadonnut juusto niinkuin ennen.Suuvesi, hammastahna; ostin apteekista suht kallista suuvettä, ja marketista suht kallista hammastahnaa, sellaista jota mun hampaat kestää. Mies käytti runsaasti molempia. Pyysin miestä tuomaan uuden pullon tilalle (itse ostin hammastahnan, suuvesi vain ärsytti kun oli kallis) kun on siitä käyttänyt varmaan 70%. Haki marketista halvimman ja kamalimman suuveden, koska apteekki ei ollut auki, ja miksi kukaan käyttää niin helvetisti suuveteen rahaa muutenkin?! Hain apteekista uuden pullon, ja piilotin sen laatikostoon rasvojeni sekaan. Mies tiuski myöhemmin, että on se jumalauta kumma kun täytyy sitä piilotella, veti sen laatikosta pois ja kaatoi sitä suuhunsa.
Auto; olin kiitollinen, kun korjasi autoani silloin tällöin, (maksoin kyllä osat), mutta ärsytti se ajotapa kuinka hän ajoi toisten autoa. Hurjastelua, eikä mitään kunnioitusta toisen omaisuutta kohtaan. Oli joskus äitini auto lainassa, jolla ajelin entistäkin varovaisemmin, mutta kun mies pääsi rattiin niin hiekkatiellä satanen lasiin. Ei jumalauta. Ja kun mainitsin siitä oman autoni ajosta, hän sanoi "enköhän kuule mä oo se joka sen sitte korjaa jos jos jotain siihen tulee."
Jatkuu
Hyi hitto mikä kusipää mies... Mun mielestä toi ei ole edes varsinaista lokkeilua, vaan hyväksikäyttöä ja nillittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on todella hyväsydäminen ihminen, mutta kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan.
On 3 lapsen yh, isät karkuteillä. Ei ole mitenkään fiksu, opiskelu on vaikeaa vaikka kovasti haluaa paneutua.
Sain "töitä" joku työkokeilu ja meni paikalliselle kirppikselle "töihin".
Kirpputori on vielä kiikun kaskun, jatkuuko vai ei, milloin tekee konkan.
Omistaja antoi siskon täyttää tyhjiä myyntipaikkoja omilla tavaroillaan ja me sitten urakalla innostuttiin tyhjentämään omia kaappeja .
Tyhjennettiin meidän omakotitalo, sekä isovanhempien plus heillä on aittaa, vinttiä sekä meidän vanhempien. Jotain pientä tuli myös mieheni vanhemmilta sekä miehen siskon perheeltä .
Sisko sai pöydät täyteen, sai muutaman tonnin rahaa, kirpputori tyytyväisiä asiakkaita.
Me puhuttiin tästä ihan avoimesti ja nyt, varsinkin vuoden sisälle siskolle on ottanut yhteyttä kaukaisemmat sukulaiset . Edesmenneen tädin omaisuutta oli isovanhemmilla säilössä . Täti oli lapseton, ei ollut ikinä miestä, mutta omat vanhemmat elivät. Aikoinaan tyhjensinme tätimme kodin ja se laitettiin tyhjänä myyntiin.
Nyt, kun vuosia myöhemmin on tavarat myyty, on rahan pyytäjiä tullut. Ja häntä pyydetään myymään muidenkin omaisuutta. Saat sitten jotain, jotta jää hyvä mieli.
Siskolle on menty kylään, annettu banaanilaatikoittain tavaraa, hinnoiteltu vanha apu 1 e ja sanottu voiko siskoni maksaa nämä heti.
Onneksi on sovittu hoidan nämä ja muutama ärräpää on tullut suusta. Mentiin kesällä niin pitkälle, että käytiin yhden tälläisen kylässä töni kesänä, ohimennen, poikettiin vaan ja vietiin muutama muovikassillinen vanhoja lehtiä. Saatesanoilla sinä kuulemma tykkäät vanhoista lehdistä.
Kun hyvä ystäväni Asko tulee kyläilemään koiransa kanssa niin koira juo aina oman koirani kupista ja syö koirani ruoat.. Kun menemme koirani kanssa kylään Askolle, niin Askon koira ei koskaan anna oman koirani syödä eikä juoda kupeistaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun hyvä ystäväni Asko tulee kyläilemään koiransa kanssa niin koira juo aina oman koirani kupista ja syö koirani ruoat.. Kun menemme koirani kanssa kylään Askolle, niin Askon koira ei koskaan anna oman koirani syödä eikä juoda kupeistaan!
Askolla on siis lokki lemmikkieläimenä...
Ex-vaimossa on paljon tällaisia lokkeilijan piirteitä. Osa liittyy kyllä puuttuvaan elämänhallintaan.
Kun hän käy luonani esim. tuomassa lapsia, niin syö aina jotain kysymättä mitään. Jokin pieni juttu onkin ok, mutta hän on erikoistunut tuotteisiin jotka pitää hakeaa pitkän matkan päästä, ja esim. Lidlin kausituotteisiin. Juo säännöllisesti aina energiajuomani, joita ei ole lähikaupassa. Tykkäämme Lidin espanjaviikkojen chillimajoneeseista ja ostamme niitä aina monta purkkia talteen kun niitä on saatavilla. Eksä syö niitä salaa vaikka on monta kertaa kielletty. Kun itse tarvitsisi niin huoma että purkit on avattu ja jäljellä nokare. Tai väsyneenä energiajuomaa, niin se on avattu ja pohjalla sentti. Veti näitä yhteensä kymmeniä tölkkejä kun aikoinaan ostin niitä isommissa nipuissa. Etsii karkkipussit ja keksit, syö ne, jättää pari jäljelle. Avaa avaamattomat karkkipussit ja sitten kun itse tekee illalla josku leffan kanssa mieli, huomaa että kaikki on syöty. Eksä käyttää myös hygieniatuotteeni. Käytän harvoin hiuslakkaa ja monta kertaa on käynyt niin että kun tarvitsisin niin huomaan että uusi purkki on tyhjä. Vie lupaa kysymättä jopa astioita mukanaan, tunnistan kun on samaa sarjaa eikä eksä koskaan osta itse mitään. Kun hän antaa lapsille ruokaa, niin hän syöttää vain leipää, tolkuttomasti. Se tulee kalliiksi, koska hän vetää leivän kanssa ihan älyttömästi päällyisteitä. Monta kertaa huomaan, että leipäpussi on tyhjä ja puolet kilon oltermannista "kun lapsilla oli nälkä". Kaapeissa on vaikka mitä aineksia, josta voisi tehdä helposti ja halvalla ruokaa, kuten purkkihernekeittoa, nuggetteja, kalapuikkoja, pastaa. Mutta sen sijaan syötetään 10 palaa leipää ja vedetään kaikki juustot ja leikkeleet loppuun. Lisäksi hän tekee kaikkea tätä salaa ja kieltää lapsia kertomasta. Kun olen esim. toisessa huoneessa ja lapset sanovat, että äiti syö purkista majoneesia tai vetää energiajuomaa, niin moittii lapsia. Lapsetkin naureskelevat eksän ahneudelle. Se ei myöskään rajoitu omiin ruokiini, vaan hän syö myös lasten viikkorahoillaan ostamat karkit ja juo lasten limut. Meillä on yleinen vitsi todeta, että jahas, NN on taas käynyt kun eilen ostetun pussin pohjalla on yksi karkki.
Joku voi kysyä, miksi annan tällaista tapahtua, mutta eksä hoitaa tämän homman todella nopeasti. Pyytää esim. katsoa tietokoneelta jotain bussiaikataulua ja juo kupin kahvia. Jos käännän selän minuutiksi niin onkin jo ahtamassa voileipiä suuhunsa. Samassa hetkessä on kaapit tongittu tyhjäksi. Vieressä on 100 m päässä kauppa ja jos ehdotan, että voi ostaa omat ruoat, niin jos sanon tästä niin löytyy aina jokin tekosyy kuten "tulin juuri töistä bussilla hakemaan lapsia, olin liian väsynyt menemään kauppaan".
Aiemmin kun olin parisuhteessa tuon kanssa, niin ostin hänelle 30-vuotislahjaksi 400 euron tietokoneen. Parasta mitä häneltä sain itse koskaan lahjaksi oli karkkipussi. Eksä pitää itseään aina jotenkin niin rasittuneena ja uupuneena ja marttyyrina jolla on vaikeat lapset, että hänellä on oikeus elää muiden siivellä. Ja selittää, että unohtaa aina muiden synttärit. Vanhemmilleen vienyt syntymäpäivälahjaksi esim. käytettyjä sarjakuvalehtiä..
Aiemmin kun lapset olivat vielä hänen luonaan puolet viikosta lastenvaatteita katosi koko ajan. Eksä itse ostaa vain kirpputorivaatteita. Sinne meni esim. 80 euron talvihaalarit ja uusia kenkiä. Eksällä on kyllä hirveä kaaos ja hukkaa omia tavaroitaankin, mutta yhdessä vaiheessa epälin että myy lapsille ostamiani tuotteita.
Kuitenkaan hän ei osaa olla säästäväinen, vaan ostaa kaikenlaista kamaa esim. puhelinmyyjiltä, jotei pahottaisi niiden mieltä. Nykyään hänellä on kaikenlaista koko ajan ulosotossa.
Tapailin joskus yhtä miestä, joka tykkäsi tekemästäni ruoasta, joten söi sitä TODELLA paljon luonani käydessään. Söi usein esim. vuoan melkein tyhjäksi, jos tein jotain laatikkoruokaa.
Mies osaa itsekin kokata, mutta en saanut hänen luonaan ottaa kuin ihan pienen annoksen lautaselle (jäi nälkä). Kuulemma piti aina loput säästää töihin evääksi. Olin nälissäni tämän miehen luona ollessani, mutta hänen mielestään tuntui olevan ok syödä mun tekemää ruokaa "mielettömät" määrät.
Otin asian puheeksi ihan reilusti, mies suuttui siitä. Jätin hänet, jäi kuulemma kaipaamaan mun ruokia!! Eli taisi odottaa saavansa minusta vain kokin itselleen, onneksi nostin kytkintä. :)
Vierailija kirjoitti:
Tapailin joskus yhtä miestä, joka tykkäsi tekemästäni ruoasta, joten söi sitä TODELLA paljon luonani käydessään. Söi usein esim. vuoan melkein tyhjäksi, jos tein jotain laatikkoruokaa.
Mies osaa itsekin kokata, mutta en saanut hänen luonaan ottaa kuin ihan pienen annoksen lautaselle (jäi nälkä). Kuulemma piti aina loput säästää töihin evääksi. Olin nälissäni tämän miehen luona ollessani, mutta hänen mielestään tuntui olevan ok syödä mun tekemää ruokaa "mielettömät" määrät.
Otin asian puheeksi ihan reilusti, mies suuttui siitä. Jätin hänet, jäi kuulemma kaipaamaan mun ruokia!! Eli taisi odottaa saavansa minusta vain kokin itselleen, onneksi nostin kytkintä. :)
Miksi annoit hänen syödä niin paljon? Miksi sinä et voinut yhtä hyvin sanoa että tästä pitää jäädä evääksi, tai annostella annokset valmiiksi lautasille, tai laittaa tarjolle vain sen verran ruokaa kuin olet oikeasti halukas tarjoamaan?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuttava, jonka kanssa käyn teatterissa, konserteissa ja baletissa. Emme ole muuten juurikaan tekemisissä toistemme kanssa.
Hän maksaa toki pääsylippunsa itse mutta hän on myös lokki. Sukkahousulokki.
Olen niitä neuroottisia naisia, joilla on pikkulaukussaan varasukkahousut, kun menee juhliin. Nykyään minulla on niitä jo kahdet, kun tämä teatterikaverini pummaa niistä toiset lähes joka kerta. Aina aulassa tavatessamme hän suhisee, miten tuli suoraan töistä ja että sukkikset on menneet rikki. "Voisitsä lainata?" Ja minähän lainaan.
Nykyään tämä jo huvittaa mutta jossakin vaiheessa se otti päähän niin paljon, että harkitsin, haluanko jatkaa tätä yhteistä konserttiharrastustani hänen kanssaan.
Tyylikäs housupuku vaihteeksi, niin saat "tekosyyn" olla varustautumatta varasukkahousuilla - ketään varten.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on todella hyväsydäminen ihminen, mutta kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan.
On 3 lapsen yh, isät karkuteillä. Ei ole mitenkään fiksu, opiskelu on vaikeaa vaikka kovasti haluaa paneutua.Sain "töitä" joku työkokeilu ja meni paikalliselle kirppikselle "töihin".
Kirpputori on vielä kiikun kaskun, jatkuuko vai ei, milloin tekee konkan.Omistaja antoi siskon täyttää tyhjiä myyntipaikkoja omilla tavaroillaan ja me sitten urakalla innostuttiin tyhjentämään omia kaappeja .
Tyhjennettiin meidän omakotitalo, sekä isovanhempien plus heillä on aittaa, vinttiä sekä meidän vanhempien. Jotain pientä tuli myös mieheni vanhemmilta sekä miehen siskon perheeltä .
Sisko sai pöydät täyteen, sai muutaman tonnin rahaa, kirpputori tyytyväisiä asiakkaita.
Me puhuttiin tästä ihan avoimesti ja nyt, varsinkin vuoden sisälle siskolle on ottanut yhteyttä kaukaisemmat sukulaiset . Edesmenneen tädin omaisuutta oli isovanhemmilla säilössä . Täti oli lapseton, ei ollut ikinä miestä, mutta omat vanhemmat elivät. Aikoinaan tyhjensinme tätimme kodin ja se laitettiin tyhjänä myyntiin.Nyt, kun vuosia myöhemmin on tavarat myyty, on rahan pyytäjiä tullut. Ja häntä pyydetään myymään muidenkin omaisuutta. Saat sitten jotain, jotta jää hyvä mieli.
Siskolle on menty kylään, annettu banaanilaatikoittain tavaraa, hinnoiteltu vanha apu 1 e ja sanottu voiko siskoni maksaa nämä heti.
Onneksi on sovittu hoidan nämä ja muutama ärräpää on tullut suusta. Mentiin kesällä niin pitkälle, että käytiin yhden tälläisen kylässä töni kesänä, ohimennen, poikettiin vaan ja vietiin muutama muovikassillinen vanhoja lehtiä. Saatesanoilla sinä kuulemma tykkäät vanhoista lehdistä.
Todella epäselvä sepustus, jäi pointti hämärän peittoon.
Kyllä mun kyydissä pääsee työkaveri töihin/kotiin ihan ilmaiseksi joskus. En edes viitsisi ottaa moisesta rahaa. Mutta jos siitä tulee jokapäiväinen kuvio, niin sitten eri asia. Joo, onhan mun se työmatka ajettava yksinkin, mutta jos joka päivä joku haluaa kyydin ilmaiseksi, niin siinähän on kyse juuri siitä, ettei se toinen halua maksaa, vaikka multa kuluu bensaa, vaan pääsee mukavasti matkat kyydissä huonollakin säällä, eikä tarvitse kävellä tai ajaa fillarilla.
Eikä tarkoitus minulla ole hyötyä, mutta tulisihan siitä iloinen mieli jos kyytiläinen joskus edes nimellisen summan tai jotakin antaisi kiitokseksi.
Jos itse menet autolla töihin, alatko kuskaamaan työkaveria joka päivä ilmaiseksi? Minä en. Alkaisi pian löytyä tekosyitä miksi ei pääse kyydissä jos kyytiläinen ei halua maksaa edes jotakin. Mutta kuten sanoin, satunnaisen kyydin annan mielelläni, enkä siitä rahaa ota jos on sama matka.