Mies haluaa erota rahapulamme takia

Se ratkaisu on, että Ap menee töihin.

Mitä se "kyllä me kulta selvitään"-lässyttäminen auttaa, jos tarvitaan rahaa? Toinen yrittää saada töitä, mutta ei pääse, toinen saisi töitä, mutta ei mene.

Arvaa harmittaako? Mua ainakin.

Olisi paljon helpompaa hakea työttömänä töitä, jos toinen kantaisi kortensa kekoon ja tietäisi että talouteen tulisi ainakin yksi palkka.

Teillä on pysyvä ongelma tuo ettei rahat riitä ja musta tuntuu ettei ap nyt oikein halua ratkoa sitä. Mies haluaa parempaa elämää ja ap haluaa vain pihistää, säästellä ja uhrata koko elämänsä penninvenytykselle.

Teillä on arvoissa suuria eroja, eli paljon suurempiakin ongelmia mitä hetkellinen rahapula (joka on oikeasti pysyvä tila, koska haluatte elämältänne erilaisia asioita).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä kenties ottanut usein puheeksi raha-asioita ja voiko mies olla uupunut niiden vatvomiseen? Voiko mies olla väsynyt asian suhteen vellomiseen (ja samalla tavalla haavekeskusteluihin yms), ja haluaisi vain elää päivittäistä elämää? Yksin olisi rahaton, mutta siit ei tarvitsisi keskustella ja olisi sen suhteen emotionaalisesti helpompaa. Tämä tuli tuosta reaktiosta mieleen.

En ole ottanut usein puheeksi, mies on se joka niistä ääneen vatvoo enemmän. Minä yritän puhua niistä vain kun on joku konkreettinen raha-asia puhuttavana, mies taas ottaa usein puheeksi sellaista ahdistunutta ja vihaista juttua rahapulaan ylipäätään. Luulen että se saattaa velloa rahapula-asiassa melkein joka tunti vaikka olen yrittänyt luoda uskoa että selviämme. Ap.

Miten? Kerroit tuolla aiemmin, että teillä oli jatkuva rahapula jo silloin, kun molemmat olitte töissä eikä ollut vielä lastakaan. Mikä on se "uusi juttu", jonka myötä rahapulanne loppuu, kunhan molemmat ovat taas töissä? Sun pitää kertoa miehellesi ne konkreettiset asiat, joilla tuosta tilanteesta mielestäsi pääsette pois. Muussa tapauksessa miehen on vaikea uskoa vakuutteluitasi, koska teidän työssäkäyntinne ei ole aiemminkaan poistanut rahapulaanne. Nyt on vielä kasvava lapsi kuluttamassa tienaamianne rahoja. 

Rahamme ovat kuitenkin aina jotenkin riittäneet asumiskuluihin, ruokaan ym. Koskaan ei ole jäänyt yhtään ruokakaupassakäyntiä tekemättä siksi, että ei olisi missään penniäkään. Minä olen tavallaan hyväksynyt sen, että matalapalkka-ammattiemme takia elämämme melko köyhää elämää, vaikka emme nälkään kuolekaan. Se rahapula näkyy niin, että ei voi hankkia mitään isoa, kaikissa ylimääräisissä hankinnoissa joutuu miettimään aina onko rahaa vai ei ja yleensä jättää ne tekemättä, emme voi harrastaa paljoa rahanpuutteen vuoksi ja lapsi ei varmaan voi saada mitään kalliita harrastuksia emmekä voi esim. ostaa omakotitaloa tms. Rahaa joutuu koko ajan miettimään kaikessa, koska sitä ei ole yhtään mihinkään ylimääräiseen eikä mihinkään hienoon, asiat pitää ostaa käytettynä yleensä jne. Ei minulla ole konkreettista keinoa tuohon muuta kuin tilanteen hyväksyminen. Siihen yritän luoda uskoa, että emme nälkään sentään kuole. Ap.

Miehellesi ei kuitenkaan taida  riittää se, että ei nälkään kuole? Olen se kommentoija, joka itsekin on aikoinaan kokenut vastaavan ahdistumisen. Jos joku olisi silloin yrittänyt lohduttaa kolmekymppistä minua , että enhän mä nyt kuitenkaan seuraavan 20 vuoden aikana nälkään kuole,  olisin varmaan tirvaissut nyrkillä nenään :D Silloin olisin  ajatellut, että kumpa kuolisinkin, koska musta tuntui, että koko elämäni oli ohi. Jokainen päivä sen jälkeen olisi vain kurjuutta ja kärsimystä. Toivo paremmasta oli se, mikä sai mut jaksamaan. Ja se toivo edellytti, että mulla oli suunnitelmia ja myös tahtoa toteuttaa ne suunnitelmat. Valoa tunnelin päässä.

Mikä se suunnitelma sitten sinulla oli? Olen esimerkiksi sanonut jo aiemmin miehelle, että jos haluaa opiskella vielä uuden ammatin, niin tuen häntä siinä ja voi mennä opiskelemaan, vaikka yli 40 jo onkin. Ei kuulemma halua. Olen yrittänyt keksiä hänelle niitä suunnitelmia mutta hän ei innostu niistä, kuulemma ne on hölmöjä ja mahdottomia. Miten minä voin keksiä keinon taikoa rahaa? Ap.

Mulla oli montakin suunnitelmaa, mutta ensimmäisenä halusin tietää, mihin rahani menevät ja miten voisi jostain nipistää. Eli laadin budjetin ja pidin tarkkaa kirjaa kaikista hankinnoistani. Ensimmäisenä lähti auto ja tilalle tuli polkupyörä. Tämän jälkeen mietin, miten voisin saada lisää rahaa. Hoitovapaalla aloin tehdä silloin tällöin keikkahommia. Opettelin myös ompelemaan ja tein kaikki lasten ja omat vaatteeni itse siihen asti, kun lapset menivät kouluun. Kun lapset olivat menneet kouluun ja tiedostin, että muutaman vuoden päästä mulla on kaksi teiniä teini-ikäisten tarpeineen, lähdin työn ohessa opiskelemaan paremmin palkatulle alalle. Olin tuolloin nelikymppinen. Muutin myös edullisempaan asuntoon. Vanhasta työpaikasta irtisanouduin, kun olin saanut uudelta alalta työpaikan. Tällä alalla on voinut luoda myös uraa (mitä ei aiemmassa ammatissani oikeastaan voinut tehdä) ja olen edennyt ihan mukavasti urallani. Lopulta päädyin parin kollegani kanssa yrittäjäksi.  Mikään ei tietenkään ole tapahtunut hetkessä eikä ilman ponnisteluja, mutta suunta on kuitenkin ollut alusta lähtien eteenpäin. 

Olen ehdotellut miehelle kulujen karsimista entisestään vähäisemmäksi, auton vaihtamista halvempaan ja vanhempaan jne. Vähän kuin sinä vaihdoit auton polkupyörään. Siinä se ongelma taitaakin olla, hän inhoaa köyhyyttä ja kaikkea mikä muistuttaa köyhyydestä ja nuo puheeni vain ärsyttävät häntä. Meidän nykyinen vähän uudempi auto on kai viimeisiä asioita joiden avulla voi kuvitella että olisi hyvin toimeentuleva tms. Kaikki asiat jotka liittyvät rahan vähyyteen ahdistavat ja siksi myös tuollaiset suunnitelmat ahdistavat. Ehkä koko meidän nykyinen elämä muistuttaa häntä siitä että hän ei ole rikas ja siksi haluaa erota? Ap.

Ongelma voi olla myös siinä, että miehesi on jo ylittänyt elämänsä puolivälin eikä omasta mielestään ole vieläkään saanut mitään aikaan. Siis mitään sellaista, mitä olisi halunnut. Tyytymättömyys rahatilanteeseen ei liene koko totuus  vaan taustalla on myös tyytymättömyyttä itseensä. Tuo neljänkympin rajapyykki on oikeasti sellainen, että jos vielä mielii kääntää elämänsä suuntaa, se on tehtävä nyt eikä joskus viiden vuoden päästä. 

Onko mies ollut joskus aiemmin varakkaampi? Kenties varakkaasta perheestä tai ollut aiemmin parisuhteessa, jossa rahaa riitti paremmin? Vaikka eroaisittekin, niin varakkaaksihan hän ei tule, jos ei aio mitään edes yrittää tehdä asian eteen. 

Ap, sanoit että miehesi on vähän yli nelikymppinen? Miesten vaihdevuodet. Iskevät ihan samalla lailla kuin naisiin, hormonit alhaalla, väsymystä, ärtyisyyttä, huonot unet, masennusta. Nyt testaamaan testosteronitasot.

Vierailija kirjoitti:

Se ratkaisu on, että Ap menee töihin.

Mitä se "kyllä me kulta selvitään"-lässyttäminen auttaa, jos tarvitaan rahaa? Toinen yrittää saada töitä, mutta ei pääse, toinen saisi töitä, mutta ei mene.

Arvaa harmittaako? Mua ainakin.

Olisi paljon helpompaa hakea työttömänä töitä, jos toinen kantaisi kortensa kekoon ja tietäisi että talouteen tulisi ainakin yksi palkka.

Teillä on pysyvä ongelma tuo ettei rahat riitä ja musta tuntuu ettei ap nyt oikein halua ratkoa sitä. Mies haluaa parempaa elämää ja ap haluaa vain pihistää, säästellä ja uhrata koko elämänsä penninvenytykselle.

Teillä on arvoissa suuria eroja, eli paljon suurempiakin ongelmia mitä hetkellinen rahapula (joka on oikeasti pysyvä tila, koska haluatte elämältänne erilaisia asioita).

Voin alkaa hakemaan uutta työpaikkaa. Miten niin saisin töitä mutta en mene töihin? Olen siis joka tapauksessa palaamassa töihin 6 kk päästä. Oma työnantaja ei ota minua takaisin ennen kuin tuo 6 kk hoitovapaa on kulunut. En tiedä saisinko uuden työn ennen jo aiemmin kuin 6 kk päästä, voin kyllä yrittää. Tämä hoitovapaani oli ihan molempien haluama asia. Mutta mies ei siis kuitenkaan halua hoitaa lasta kotona minun ollessa töissä, joten jos palaan töihin niin lapsen pitäisi mennä päiväkotiin. Eli mies ei halua tilannetta, että hän on työttömänä lapsen kanssa kotona minun ollessa töissä vaikka silloin kotiin tulisikin minun palkka. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä kenties ottanut usein puheeksi raha-asioita ja voiko mies olla uupunut niiden vatvomiseen? Voiko mies olla väsynyt asian suhteen vellomiseen (ja samalla tavalla haavekeskusteluihin yms), ja haluaisi vain elää päivittäistä elämää? Yksin olisi rahaton, mutta siit ei tarvitsisi keskustella ja olisi sen suhteen emotionaalisesti helpompaa. Tämä tuli tuosta reaktiosta mieleen.

En ole ottanut usein puheeksi, mies on se joka niistä ääneen vatvoo enemmän. Minä yritän puhua niistä vain kun on joku konkreettinen raha-asia puhuttavana, mies taas ottaa usein puheeksi sellaista ahdistunutta ja vihaista juttua rahapulaan ylipäätään. Luulen että se saattaa velloa rahapula-asiassa melkein joka tunti vaikka olen yrittänyt luoda uskoa että selviämme. Ap.

Miten? Kerroit tuolla aiemmin, että teillä oli jatkuva rahapula jo silloin, kun molemmat olitte töissä eikä ollut vielä lastakaan. Mikä on se "uusi juttu", jonka myötä rahapulanne loppuu, kunhan molemmat ovat taas töissä? Sun pitää kertoa miehellesi ne konkreettiset asiat, joilla tuosta tilanteesta mielestäsi pääsette pois. Muussa tapauksessa miehen on vaikea uskoa vakuutteluitasi, koska teidän työssäkäyntinne ei ole aiemminkaan poistanut rahapulaanne. Nyt on vielä kasvava lapsi kuluttamassa tienaamianne rahoja. 

Rahamme ovat kuitenkin aina jotenkin riittäneet asumiskuluihin, ruokaan ym. Koskaan ei ole jäänyt yhtään ruokakaupassakäyntiä tekemättä siksi, että ei olisi missään penniäkään. Minä olen tavallaan hyväksynyt sen, että matalapalkka-ammattiemme takia elämämme melko köyhää elämää, vaikka emme nälkään kuolekaan. Se rahapula näkyy niin, että ei voi hankkia mitään isoa, kaikissa ylimääräisissä hankinnoissa joutuu miettimään aina onko rahaa vai ei ja yleensä jättää ne tekemättä, emme voi harrastaa paljoa rahanpuutteen vuoksi ja lapsi ei varmaan voi saada mitään kalliita harrastuksia emmekä voi esim. ostaa omakotitaloa tms. Rahaa joutuu koko ajan miettimään kaikessa, koska sitä ei ole yhtään mihinkään ylimääräiseen eikä mihinkään hienoon, asiat pitää ostaa käytettynä yleensä jne. Ei minulla ole konkreettista keinoa tuohon muuta kuin tilanteen hyväksyminen. Siihen yritän luoda uskoa, että emme nälkään sentään kuole. Ap.

Miehellesi ei kuitenkaan taida  riittää se, että ei nälkään kuole? Olen se kommentoija, joka itsekin on aikoinaan kokenut vastaavan ahdistumisen. Jos joku olisi silloin yrittänyt lohduttaa kolmekymppistä minua , että enhän mä nyt kuitenkaan seuraavan 20 vuoden aikana nälkään kuole,  olisin varmaan tirvaissut nyrkillä nenään :D Silloin olisin  ajatellut, että kumpa kuolisinkin, koska musta tuntui, että koko elämäni oli ohi. Jokainen päivä sen jälkeen olisi vain kurjuutta ja kärsimystä. Toivo paremmasta oli se, mikä sai mut jaksamaan. Ja se toivo edellytti, että mulla oli suunnitelmia ja myös tahtoa toteuttaa ne suunnitelmat. Valoa tunnelin päässä.

Mikä se suunnitelma sitten sinulla oli? Olen esimerkiksi sanonut jo aiemmin miehelle, että jos haluaa opiskella vielä uuden ammatin, niin tuen häntä siinä ja voi mennä opiskelemaan, vaikka yli 40 jo onkin. Ei kuulemma halua. Olen yrittänyt keksiä hänelle niitä suunnitelmia mutta hän ei innostu niistä, kuulemma ne on hölmöjä ja mahdottomia. Miten minä voin keksiä keinon taikoa rahaa? Ap.

Mulla oli montakin suunnitelmaa, mutta ensimmäisenä halusin tietää, mihin rahani menevät ja miten voisi jostain nipistää. Eli laadin budjetin ja pidin tarkkaa kirjaa kaikista hankinnoistani. Ensimmäisenä lähti auto ja tilalle tuli polkupyörä. Tämän jälkeen mietin, miten voisin saada lisää rahaa. Hoitovapaalla aloin tehdä silloin tällöin keikkahommia. Opettelin myös ompelemaan ja tein kaikki lasten ja omat vaatteeni itse siihen asti, kun lapset menivät kouluun. Kun lapset olivat menneet kouluun ja tiedostin, että muutaman vuoden päästä mulla on kaksi teiniä teini-ikäisten tarpeineen, lähdin työn ohessa opiskelemaan paremmin palkatulle alalle. Olin tuolloin nelikymppinen. Muutin myös edullisempaan asuntoon. Vanhasta työpaikasta irtisanouduin, kun olin saanut uudelta alalta työpaikan. Tällä alalla on voinut luoda myös uraa (mitä ei aiemmassa ammatissani oikeastaan voinut tehdä) ja olen edennyt ihan mukavasti urallani. Lopulta päädyin parin kollegani kanssa yrittäjäksi.  Mikään ei tietenkään ole tapahtunut hetkessä eikä ilman ponnisteluja, mutta suunta on kuitenkin ollut alusta lähtien eteenpäin. 

Olen ehdotellut miehelle kulujen karsimista entisestään vähäisemmäksi, auton vaihtamista halvempaan ja vanhempaan jne. Vähän kuin sinä vaihdoit auton polkupyörään. Siinä se ongelma taitaakin olla, hän inhoaa köyhyyttä ja kaikkea mikä muistuttaa köyhyydestä ja nuo puheeni vain ärsyttävät häntä. Meidän nykyinen vähän uudempi auto on kai viimeisiä asioita joiden avulla voi kuvitella että olisi hyvin toimeentuleva tms. Kaikki asiat jotka liittyvät rahan vähyyteen ahdistavat ja siksi myös tuollaiset suunnitelmat ahdistavat. Ehkä koko meidän nykyinen elämä muistuttaa häntä siitä että hän ei ole rikas ja siksi haluaa erota? Ap.

Ongelma voi olla myös siinä, että miehesi on jo ylittänyt elämänsä puolivälin eikä omasta mielestään ole vieläkään saanut mitään aikaan. Siis mitään sellaista, mitä olisi halunnut. Tyytymättömyys rahatilanteeseen ei liene koko totuus  vaan taustalla on myös tyytymättömyyttä itseensä. Tuo neljänkympin rajapyykki on oikeasti sellainen, että jos vielä mielii kääntää elämänsä suuntaa, se on tehtävä nyt eikä joskus viiden vuoden päästä. 

Onko mies ollut joskus aiemmin varakkaampi? Kenties varakkaasta perheestä tai ollut aiemmin parisuhteessa, jossa rahaa riitti paremmin? Vaikka eroaisittekin, niin varakkaaksihan hän ei tule, jos ei aio mitään edes yrittää tehdä asian eteen. 

Mies on hyvätuloisesta perheestä, mutta ei siis aikuisena ole saanut mitään rahaa vanhemmiltaan. Hän aikoinaan valitsi itselleen matalapalkka-alan ja siksi ei itse ole koskaan ollutkaan mikään rikas. Miehellä on takana aiempi parisuhde, mutta ei se miehen ex häntä kai mitenkään elättänyt vaan hekin kituuttivat. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ratkaisu on, että Ap menee töihin.

Mitä se "kyllä me kulta selvitään"-lässyttäminen auttaa, jos tarvitaan rahaa? Toinen yrittää saada töitä, mutta ei pääse, toinen saisi töitä, mutta ei mene.

Arvaa harmittaako? Mua ainakin.

Olisi paljon helpompaa hakea työttömänä töitä, jos toinen kantaisi kortensa kekoon ja tietäisi että talouteen tulisi ainakin yksi palkka.

Teillä on pysyvä ongelma tuo ettei rahat riitä ja musta tuntuu ettei ap nyt oikein halua ratkoa sitä. Mies haluaa parempaa elämää ja ap haluaa vain pihistää, säästellä ja uhrata koko elämänsä penninvenytykselle.

Teillä on arvoissa suuria eroja, eli paljon suurempiakin ongelmia mitä hetkellinen rahapula (joka on oikeasti pysyvä tila, koska haluatte elämältänne erilaisia asioita).

Voin alkaa hakemaan uutta työpaikkaa. Miten niin saisin töitä mutta en mene töihin? Olen siis joka tapauksessa palaamassa töihin 6 kk päästä. Oma työnantaja ei ota minua takaisin ennen kuin tuo 6 kk hoitovapaa on kulunut. En tiedä saisinko uuden työn ennen jo aiemmin kuin 6 kk päästä, voin kyllä yrittää. Tämä hoitovapaani oli ihan molempien haluama asia. Mutta mies ei siis kuitenkaan halua hoitaa lasta kotona minun ollessa töissä, joten jos palaan töihin niin lapsen pitäisi mennä päiväkotiin. Eli mies ei halua tilannetta, että hän on työttömänä lapsen kanssa kotona minun ollessa töissä vaikka silloin kotiin tulisikin minun palkka. Ap.

Jokatapauksessa sun pitäisi olla töissä kun rahatilanteenne on noin heikko. Mikään "mutku me sovittiin" nyt ei sovi tilanteisiin joissa toinen saa yt:ssä potkut.

Lapsi hoitoon, sinä töihin, ukko töihin heti kun vaan jotain työtä saa.

Oletko kysynyt työnantajaltasi aikaisemmasta paluustasi? Neuvottelukysymyksiä nämä on, jos TA suostuu niin menet töihin. Jos ei, niin haet toista työtä.

Vierailija kirjoitti:

Apinanraivo kirjoitti:

Kuulostaa että äijällä on toinen akka ajossa. Mitä jos yhdessä päätätte lopettaa ainakin turhimman törsäämisen? Jos on kouluttauduttu ja molemmat on töissä, niin rahapulaa ei pienet vastoinkäymiset selitä.

Mies on työtön, minä olen hoitovapaalla (yksi lapsi). Emme kumpikaan törsää. Ap.

Mies hoitovapaalle ja sinä meet töihin. Mikäli siis sulla on työpaikka odottamassa tai jos on muuten parempi mahdollisuus saada työpaikka.

Ajattelin teidän olevan huomattavasti nuorempia. Joku 26 v saattaisi vielä kuvitella, että lapsi  kuluttaa vähemmän kuin lapsilisän ja siten lapsen hankkimisen jälkeen olisi käytettävissä enemmän rahaa kuin ennen lasta. Ja kun niin ei käynytkään, haluaisi "perua koko kaupan". Mutta nelikymppinen ei enää ole niin tietämätön. 

Onko miehellä edellisestä liitosta lapsia vai onko lapsenne ainokainen?

Mä en ymmärrä miten voi työssäkäyvät pariskunnat olla persaukisia, vaikka kuinka olisivat matalapalkka-alalla.

Kaupassakin saa sen 1500e käteen, tuo kertaa kaksi, niin nettotulot on 3000e. Missä joutuu kituuttamaan noilla tuloilla? Mihin se raha menee? Ymmärtäisin jos olisi vaikka 3 lasta, mutta jos ukko on kituuttanut ex-rouvansa kanssa, nyt te kituutatte, niin mikä mättää?

Asutteko te jossain Helsingin arvoalueilla vai mihin raha uppoaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ratkaisu on, että Ap menee töihin.

Mitä se "kyllä me kulta selvitään"-lässyttäminen auttaa, jos tarvitaan rahaa? Toinen yrittää saada töitä, mutta ei pääse, toinen saisi töitä, mutta ei mene.

Arvaa harmittaako? Mua ainakin.

Olisi paljon helpompaa hakea työttömänä töitä, jos toinen kantaisi kortensa kekoon ja tietäisi että talouteen tulisi ainakin yksi palkka.

Teillä on pysyvä ongelma tuo ettei rahat riitä ja musta tuntuu ettei ap nyt oikein halua ratkoa sitä. Mies haluaa parempaa elämää ja ap haluaa vain pihistää, säästellä ja uhrata koko elämänsä penninvenytykselle.

Teillä on arvoissa suuria eroja, eli paljon suurempiakin ongelmia mitä hetkellinen rahapula (joka on oikeasti pysyvä tila, koska haluatte elämältänne erilaisia asioita).

Voin alkaa hakemaan uutta työpaikkaa. Miten niin saisin töitä mutta en mene töihin? Olen siis joka tapauksessa palaamassa töihin 6 kk päästä. Oma työnantaja ei ota minua takaisin ennen kuin tuo 6 kk hoitovapaa on kulunut. En tiedä saisinko uuden työn ennen jo aiemmin kuin 6 kk päästä, voin kyllä yrittää. Tämä hoitovapaani oli ihan molempien haluama asia. Mutta mies ei siis kuitenkaan halua hoitaa lasta kotona minun ollessa töissä, joten jos palaan töihin niin lapsen pitäisi mennä päiväkotiin. Eli mies ei halua tilannetta, että hän on työttömänä lapsen kanssa kotona minun ollessa töissä vaikka silloin kotiin tulisikin minun palkka. Ap.

Mies siis mieluummin eroo tiukan rahatilanteen takia ja laittaa pienen lapsen hoitoon kuin jää itse hoitamaan lastaan kotiin. Mistä hemmetistä te näitä kultakimpaleita löydätte?

Vierailija kirjoitti:

Kalliimmaksihan se miehelle tulee asun yksin. Asumismenot ehkä pienenevät, mutta muut laskut pysyvät samoina. Ja neon maksettava yksin. Se harhaluulo, että yksin syöminen on puolet halvempaa kuin kaksin, tulee osoittautumaan vääräksi. Samat perusainekset on kuitenkin ostettava ja ne malsavat saman kuin ennenkin. Pienten määrien ostaminen tulee kilohinnaltaan huomattavasti kalliimmaksi. Ettei olisi raha tekosyy?

Mutta ostaako se mies sitä samaa ruokaa yksin kuin vaimon kanssa? Epäilen erittäin kovasti.

Itse asiassa lähipiiristä olen huomannut sen että miesten ruokakulut on paljon naisia pienemmät. Vaikka ne syö enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ratkaisu on, että Ap menee töihin.

Mitä se "kyllä me kulta selvitään"-lässyttäminen auttaa, jos tarvitaan rahaa? Toinen yrittää saada töitä, mutta ei pääse, toinen saisi töitä, mutta ei mene.

Arvaa harmittaako? Mua ainakin.

Olisi paljon helpompaa hakea työttömänä töitä, jos toinen kantaisi kortensa kekoon ja tietäisi että talouteen tulisi ainakin yksi palkka.

Teillä on pysyvä ongelma tuo ettei rahat riitä ja musta tuntuu ettei ap nyt oikein halua ratkoa sitä. Mies haluaa parempaa elämää ja ap haluaa vain pihistää, säästellä ja uhrata koko elämänsä penninvenytykselle.

Teillä on arvoissa suuria eroja, eli paljon suurempiakin ongelmia mitä hetkellinen rahapula (joka on oikeasti pysyvä tila, koska haluatte elämältänne erilaisia asioita).

Voin alkaa hakemaan uutta työpaikkaa. Miten niin saisin töitä mutta en mene töihin? Olen siis joka tapauksessa palaamassa töihin 6 kk päästä. Oma työnantaja ei ota minua takaisin ennen kuin tuo 6 kk hoitovapaa on kulunut. En tiedä saisinko uuden työn ennen jo aiemmin kuin 6 kk päästä, voin kyllä yrittää. Tämä hoitovapaani oli ihan molempien haluama asia. Mutta mies ei siis kuitenkaan halua hoitaa lasta kotona minun ollessa töissä, joten jos palaan töihin niin lapsen pitäisi mennä päiväkotiin. Eli mies ei halua tilannetta, että hän on työttömänä lapsen kanssa kotona minun ollessa töissä vaikka silloin kotiin tulisikin minun palkka. Ap.

Jokatapauksessa sun pitäisi olla töissä kun rahatilanteenne on noin heikko. Mikään "mutku me sovittiin" nyt ei sovi tilanteisiin joissa toinen saa yt:ssä potkut.

Lapsi hoitoon, sinä töihin, ukko töihin heti kun vaan jotain työtä saa.

Oletko kysynyt työnantajaltasi aikaisemmasta paluustasi? Neuvottelukysymyksiä nämä on, jos TA suostuu niin menet töihin. Jos ei, niin haet toista työtä.

Kun mies sai potkut, niin kysyin työnantajalta voinko palata kesken hoitovapaan, mutta työnantaja ei suostunut. Ehdotin miehelle että palaan töihin ja hän on työttömänä lapsen kanssa kotona ja voi rauhassa etsiä töitä. Mies ei halunnut, hän halusi että jatkan suunnitelman mukaisesti hoitovapaata ja hän voi käyttää päivänsä työnhakuun. Meidän kunnassa ei saa lasta täyspäiväsesti päiväkotiin jos vanhempi on työttömänä kotona, joten minä töihin, lapsi päiväkotiin ja mies päivät kotona hakemassa töitä ei ole mahdollinen. Ap.

Miehellä varaa siis hankkia uusia huonekaluja yms uuteen asuntoonsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ratkaisu on, että Ap menee töihin.

Mitä se "kyllä me kulta selvitään"-lässyttäminen auttaa, jos tarvitaan rahaa? Toinen yrittää saada töitä, mutta ei pääse, toinen saisi töitä, mutta ei mene.

Arvaa harmittaako? Mua ainakin.

Olisi paljon helpompaa hakea työttömänä töitä, jos toinen kantaisi kortensa kekoon ja tietäisi että talouteen tulisi ainakin yksi palkka.

Teillä on pysyvä ongelma tuo ettei rahat riitä ja musta tuntuu ettei ap nyt oikein halua ratkoa sitä. Mies haluaa parempaa elämää ja ap haluaa vain pihistää, säästellä ja uhrata koko elämänsä penninvenytykselle.

Teillä on arvoissa suuria eroja, eli paljon suurempiakin ongelmia mitä hetkellinen rahapula (joka on oikeasti pysyvä tila, koska haluatte elämältänne erilaisia asioita).

Voin alkaa hakemaan uutta työpaikkaa. Miten niin saisin töitä mutta en mene töihin? Olen siis joka tapauksessa palaamassa töihin 6 kk päästä. Oma työnantaja ei ota minua takaisin ennen kuin tuo 6 kk hoitovapaa on kulunut. En tiedä saisinko uuden työn ennen jo aiemmin kuin 6 kk päästä, voin kyllä yrittää. Tämä hoitovapaani oli ihan molempien haluama asia. Mutta mies ei siis kuitenkaan halua hoitaa lasta kotona minun ollessa töissä, joten jos palaan töihin niin lapsen pitäisi mennä päiväkotiin. Eli mies ei halua tilannetta, että hän on työttömänä lapsen kanssa kotona minun ollessa töissä vaikka silloin kotiin tulisikin minun palkka. Ap.

Jokatapauksessa sun pitäisi olla töissä kun rahatilanteenne on noin heikko. Mikään "mutku me sovittiin" nyt ei sovi tilanteisiin joissa toinen saa yt:ssä potkut.

Lapsi hoitoon, sinä töihin, ukko töihin heti kun vaan jotain työtä saa.

Oletko kysynyt työnantajaltasi aikaisemmasta paluustasi? Neuvottelukysymyksiä nämä on, jos TA suostuu niin menet töihin. Jos ei, niin haet toista työtä.

Kun mies sai potkut, niin kysyin työnantajalta voinko palata kesken hoitovapaan, mutta työnantaja ei suostunut. Ehdotin miehelle että palaan töihin ja hän on työttömänä lapsen kanssa kotona ja voi rauhassa etsiä töitä. Mies ei halunnut, hän halusi että jatkan suunnitelman mukaisesti hoitovapaata ja hän voi käyttää päivänsä työnhakuun. Meidän kunnassa ei saa lasta täyspäiväsesti päiväkotiin jos vanhempi on työttömänä kotona, joten minä töihin, lapsi päiväkotiin ja mies päivät kotona hakemassa töitä ei ole mahdollinen. Ap.

Käyttääkö hän? Viitenä päivänä viikossa 8 tuntia päivässä etsii töitä, kirjoittaa työhakemuksia ja käy työhaastatteluissa?

Vierailija kirjoitti:

Miehellä varaa siis hankkia uusia huonekaluja yms uuteen asuntoonsa?

Ei tietenkään. Kumpikaan ei myöskään pysty ostamaan toista ulos tästä pääasiassa lainarahalla hankitusta omistusasunnostamme, joten jos eroamme niin molemmat joudumme vuokralle. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä varaa siis hankkia uusia huonekaluja yms uuteen asuntoonsa?

Huonekaluja tarjotaan nykyisin paljon ihan ilmaiseksikin. Riittää, että käy hakemassa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä varaa siis hankkia uusia huonekaluja yms uuteen asuntoonsa?

Ei tietenkään. Kumpikaan ei myöskään pysty ostamaan toista ulos tästä pääasiassa lainarahalla hankitusta omistusasunnostamme, joten jos eroamme niin molemmat joudumme vuokralle. Ap.

Milloin ostitte tuon asunnon? Voisiko osasyy miehen stressiin ollakin juuri niskassa painava asuntolaina? Vuokralla asuessa stressiä ei ehkä olisi näin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ratkaisu on, että Ap menee töihin.

Mitä se "kyllä me kulta selvitään"-lässyttäminen auttaa, jos tarvitaan rahaa? Toinen yrittää saada töitä, mutta ei pääse, toinen saisi töitä, mutta ei mene.

Arvaa harmittaako? Mua ainakin.

Olisi paljon helpompaa hakea työttömänä töitä, jos toinen kantaisi kortensa kekoon ja tietäisi että talouteen tulisi ainakin yksi palkka.

Teillä on pysyvä ongelma tuo ettei rahat riitä ja musta tuntuu ettei ap nyt oikein halua ratkoa sitä. Mies haluaa parempaa elämää ja ap haluaa vain pihistää, säästellä ja uhrata koko elämänsä penninvenytykselle.

Teillä on arvoissa suuria eroja, eli paljon suurempiakin ongelmia mitä hetkellinen rahapula (joka on oikeasti pysyvä tila, koska haluatte elämältänne erilaisia asioita).

Voin alkaa hakemaan uutta työpaikkaa. Miten niin saisin töitä mutta en mene töihin? Olen siis joka tapauksessa palaamassa töihin 6 kk päästä. Oma työnantaja ei ota minua takaisin ennen kuin tuo 6 kk hoitovapaa on kulunut. En tiedä saisinko uuden työn ennen jo aiemmin kuin 6 kk päästä, voin kyllä yrittää. Tämä hoitovapaani oli ihan molempien haluama asia. Mutta mies ei siis kuitenkaan halua hoitaa lasta kotona minun ollessa töissä, joten jos palaan töihin niin lapsen pitäisi mennä päiväkotiin. Eli mies ei halua tilannetta, että hän on työttömänä lapsen kanssa kotona minun ollessa töissä vaikka silloin kotiin tulisikin minun palkka. Ap.

Mies siis mieluummin eroo tiukan rahatilanteen takia ja laittaa pienen lapsen hoitoon kuin jää itse hoitamaan lastaan kotiin. Mistä hemmetistä te näitä kultakimpaleita löydätte?

Kenenkään ei pidä jäädä sinne kotiin. Työnantajan ei pidä joutua sietämään sitä että joku jää hoitamaan lasta kotiin. Jos ei työ maita niin potkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä varaa siis hankkia uusia huonekaluja yms uuteen asuntoonsa?

Ei tietenkään. Kumpikaan ei myöskään pysty ostamaan toista ulos tästä pääasiassa lainarahalla hankitusta omistusasunnostamme, joten jos eroamme niin molemmat joudumme vuokralle. Ap.

Milloin ostitte tuon asunnon? Voisiko osasyy miehen stressiin ollakin juuri niskassa painava asuntolaina? Vuokralla asuessa stressiä ei ehkä olisi näin paljon?

Asunto on ostettu pari vuotta sitten. Lainakulut on tosiaan hieman pienemmät kuin vuokra-asuntojen vuokrat kaupungissamme. Voi olla että se velka stressaa häntä. Silti en ymmärrä miksi ratkaisu siihen olisi ero? Ap.