Subjektiivinen päivähoito; onko ihmiset nykyään niin laiskoja vai mitä

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 4 ja 5v päiväkodissa kolme päivää viikosta, koska opiskelen ja välillä ihan vaan nukun ja lepään. En osaa syyllistyä asiasta, koska tällä järkestelyllä olen loistava äiti lapsilleni. Koko perhe jaksaa hyvin ja saan vähän opintojakin etenemään. Pidän meitä järkevinä. Lisäksi en todellakaan aio luopua tarhapaikasta johon jonotettiin melkein vuosi. Herranen aina mikä show siinä vaiheessa kun alan hakea töitä! lapset rakastaa käydä tarhassa ja lomat pidetään pitkinä. :) Saa syyllistää, ei haittaa, tiedän valinneeni oikein perheellemme. :) Toiselle voi sopia täys kotiäitiys tai -isyys. Hienoa sekin!

Vauvan kanssa siis kotona ja hänen ehdoilla opiskelen sen minkä jaksan ja kerkeän. :)

Vierailija kirjoitti:

En veisi lasta hoitoon ellei töiden takia olisi pakko. Hoitajat on hyviä ja tekevät varmasti parhaansa. Mutta päiväkodissa on niin kamala meteli ja hälinä koko ajan, että aivan hirveä paikka. Ja taudit tarttuu jatkuvasti. Lisää työntekijöitä ryhmiin! En ymmärrä tätä hehkutusta varhaiskasvatuksesta.

Sama!! Mietin ihan samaa, että jos mulla vielä vauva niin en veisi esikoista sen takia ettei tuo kaiken maailman pöpöjä kotiin sieltä. Mulla lapset 2 ja kohta 5, eikä ole olleet hoidossa. Tuntuisi todella oudolta viedä vanhempi päiväkotiin kun kuitenkin olen vielä kotona... koen että kotona olevan velvollisuus on järjestää ohjelmaa (kerho, puistot, leikkitreffit, kirjasto...). Eri asia tietenkin yksinhuoltajaperheissä kun koko ajan on vastuussa kaikesta yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on siitä, että jokaisella lapsella tulee olla oikeus varhaiskasvatukseen. Luuletteko vanhempien olevan niin ihania ja fiksuja yleisesti, että kaikilla lapsilla on hyvä olla kotona eikä osaavassa kasvatuksessa?

Monelle lapselle varmasti päivähoito on kotihoitoa parempi jos vanhemmat eivät järjestä ohjelmaa ja ovat passiivisia. Mutta kyllä "normaali" vanhempi jaksaa järjestää kerhoja, kavereita ym. jos on itse kotona.

80-luvulla kotiseudullani lastenhoito oli käsittämättömän leväperäistä. Itse leikin uimataidottomana alakoululaisten serkkujeni kanssa isossa joessa (leveys yli 100m). Aivan edesvastuutonta touhua, ketään ei kiinnostanut pätkääkään. Samoin heikoilla jäillä leikkiminen ja alle kouluikäisenä pyöräileminen raskaan liikenteen seassa maanteillä. Loppuaika poltettiin stryroksia nuotioissa tai rakennettiin omia pommeja kiinanpommien ruudista.  Nykyään näistä jutuista varmaan ulkopuoliset soittais poliisit paikalle.

Kaikilla naapureilla ja sukulaisilla sama juttu. Oma esikoinen on nyt 7-vuotias enkä voi mitenkään kuvitella, että toimittaisiin noin.

Lastenhoito tosiaan oli helpompaa silloin, lapset pois silmistä ja sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....

Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....

Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂

T. 30v.

Mun lypsi.

Ei kaikki asu Helsingin ruutukaava-alueella. Suomen viimeiset kokonaisten kylien sähköistykset tapahtuivat 80-luvun puolessavälissä.

T. 40+v

No kuule ei asunut munkaan mummo. Kyllä sun mummos on harvinaisuus tai sitten niitä viimeisiä jääriä jotka a. halusi elää niin tai b. eli täysin pystymetsässä.

Ap sanoi olleensa lapsi 80-90 luvulla. En todellakaan usko että hänen äitinsä ainakaan hoiti yksin 4 lasta yksin, aamuisin kömpi navettaan öljylamppu päässä lehmiä lypsämään... heko heko.

Äitini ei lypsänyt lehmiä ja asuttiin pääkaupunkiseudulla. Lapset hoiti yksin pääasiassa, toki isä auttoi sen minkä yritystoiminnalaltaan ehti ja lomalla oli enemmän lasten kanssa. Isän puolen isovanhemmat olivat jo melko huonossa kunnossa, joten he eivät koskaan ole meitä hoitaneet, äidin puolen isovanhemmat asuivat pääosan vuodesta ulkomailla, näimme heitä kerran vuodessa kesällä. Enoja/tätejä ei ollut myöskään hoitamassa. Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se nyt kaikille näyttää olevan, äiti pärjäsi vallan mainiosti meidän kanssa. Kävimme äiti-lapsi kerhoissa, puistoissa ym. päivittäin. 

Ap

Eikö äitisi sitten tehnyt mitään töitä tai opiskellut? Mikä hänen koulutuksensa oli? Hukkaan meni kyllä vuodet askarteluohjaajana :/

Ei käynyt töissä noina vuosina lainkaan. Ennen esikoisensa saamista hän oli valmistunut ammattikorkeakoulusta, eli korkeakoulututkinto oli sekä hieman työkokemusta. Palasi työelämään kuopuksen ollessa 3 tai 4, en muista tarkkaan. Tämä menee jo ketjun varsinaisen asian vierestä, mutta on totta, että hän ei voinut tehdä sekä uraa että lapsia, hän valitsi lapset ja toimi omasta mielestään heidän kannalta parhaalla tavalla. Millä tavalla nuo vuodet menivät sinusta hukkaan? Hänen kannaltaan vai kenen kannalta? Mutta nykyään kotiäitiyttä ei arvosteta lainkaan, kaikkien pitäisi tukka putkella palata työelämään viimeistään kun lapsi on 1v. Jotkut arvostavat lastensa kanssa oloa ja tekemistä, lapsilta oppii myös paljon, he ovat aitoja ja välittäviä. 

Ap

Ap

Ensimmäiset kokeilu-amkit tulivat 1991. Olettaen että äitisi oli aivan ensimmäistä vuosikertaa, hän on valmistunut vuoden 1995 paikkeilla. Siihen vuosi työkokemusta ja lapsi-pari. Oletan, ettet ole esikoinen. Olet syntynyt siis aikaisintaan 1998. Ja sinulla on kaksi lasta isolla ikäerolla?

T. Lukion pitkä matikka kirjoitettu 1997.

just, kivaa saivartelua. Tarkoitin, että hän on siis alalta, joka nykään on ammattikorkeakoulututkinto, en tiedä mitä nimitystä siihen aikaan käytettiin, tämä tuskin on merkityksellistä?

Ap

Korostit, että äidilläsi on korkeakoulututkinto.

Ymmärtääkö ap, että aloja on erilaisia. Esim. asiantuntijatyössä ei vaan voi olla kotona vuosikausia ja palata sitten takaisin töihin. Vanhempainvapaalla on pakko tehdä jotain kursseja ja seurata alaa. Itselleni se on ollut helpompaa vain yhden lapsen kanssa.

En korostanut, vaan vastasin kysymykseen, että opiskeliko äitini kotivuosinaan. Tarkoitukseni oli siis vain sanoa, että hänellä oli jo ammatti ennen lasten saamista ja hän ei opiskellut sen jälkeen enää. Joka tapauksessa, tämä nyt on ensimmäinen perustelu, jonka minä ymmärrän. Että jos omaa alas joutuu seuraamaan kotona yms opiskelemaan, niin ymmärrän silloin jos isompi lapsi viedään hoitoon. Mutta jos kursseja joutuu tehdä vanhempainvapaalla niin silloinhan se on opiskelua, alunperin sanoin kyllä että toki tälläiset tilanteet ovat asia erikseen. Aloitukseni koski tilanteita, joissa vanhemmat huvikseen vievät isomman hoitoon vaikkeivät mitään ihmeellistä kotona joutuisi tekemään (etätyötä/opiskelua yms).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 4 ja 5v päiväkodissa kolme päivää viikosta, koska opiskelen ja välillä ihan vaan nukun ja lepään. En osaa syyllistyä asiasta, koska tällä järkestelyllä olen loistava äiti lapsilleni. Koko perhe jaksaa hyvin ja saan vähän opintojakin etenemään. Pidän meitä järkevinä. Lisäksi en todellakaan aio luopua tarhapaikasta johon jonotettiin melkein vuosi. Herranen aina mikä show siinä vaiheessa kun alan hakea töitä! lapset rakastaa käydä tarhassa ja lomat pidetään pitkinä. :) Saa syyllistää, ei haittaa, tiedän valinneeni oikein perheellemme. :) Toiselle voi sopia täys kotiäitiys tai -isyys. Hienoa sekin!

Aloitus ei koske siis sinua, koska opiskelu on työhön verratavissa, tälläiset tilanteet ovat aivan eri asia.

Ap

ennen oli ennen kirjoitti:

80-luvulla kotiseudullani lastenhoito oli käsittämättömän leväperäistä. Itse leikin uimataidottomana alakoululaisten serkkujeni kanssa isossa joessa (leveys yli 100m). Aivan edesvastuutonta touhua, ketään ei kiinnostanut pätkääkään. Samoin heikoilla jäillä leikkiminen ja alle kouluikäisenä pyöräileminen raskaan liikenteen seassa maanteillä. Loppuaika poltettiin stryroksia nuotioissa tai rakennettiin omia pommeja kiinanpommien ruudista.  Nykyään näistä jutuista varmaan ulkopuoliset soittais poliisit paikalle.

Kaikilla naapureilla ja sukulaisilla sama juttu. Oma esikoinen on nyt 7-vuotias enkä voi mitenkään kuvitella, että toimittaisiin noin.

Lastenhoito tosiaan oli helpompaa silloin, lapset pois silmistä ja sillä selvä.

No turha yleistää, omat vanhempani eivät KOSKAAN jättäneet meitä yksin lähellekään vettä, ennen kuin oltiin kunnolla uimataidollisia, eikö silloinkaan täysin vahtimatta. Tämä 80- ja 90- luvuilla.

Te absoluuttisen kotihoidon kannattajat varmaan ajattelitte viime vuosien lapsensa surmanneista äideistäkin, että no onneks eivät tuhlanneet yhteiskunnan varoja ja hakeneet apua ajoissa tai thank god, ainakaan vieneet lapsiaan päivähoitoon! Sinnittelivät kotona 2-3 lapsen hyvinä äiteinä, vaikka jaksaminen oli äärirajoilla. Koska kaikkihan me ollaan ihan samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten vauvanhoito on nykyään niin helskatin rankkaa? Ja kaikki mukavuudet on huusholleissa. Vissiin ihmisisaine huononee matkan varrella.....

Niinpä. Ei tuossa yhtälössä ole mitään oikeasti rankkaa. Ei 3-5 lasta kotona. Ei käsin lypsyjä aamuin illoin öljylampun valossa.....

Ja sun vanhempien aikaan oli? Sallikaa mun nauraa. Meidän vanhemmilla ja jopa niiden omilla vanhemmilla on ollut kutakuinkin jo samat mukavuudet kotona mitä meillä nykyvanhemmilla. Mun mummoni ei ainakaan lehmiä lypsänyt öljylampun valossa 😂😂😂

T. 30v.

Mun lypsi.

Ei kaikki asu Helsingin ruutukaava-alueella. Suomen viimeiset kokonaisten kylien sähköistykset tapahtuivat 80-luvun puolessavälissä.

T. 40+v

No kuule ei asunut munkaan mummo. Kyllä sun mummos on harvinaisuus tai sitten niitä viimeisiä jääriä jotka a. halusi elää niin tai b. eli täysin pystymetsässä.

Ap sanoi olleensa lapsi 80-90 luvulla. En todellakaan usko että hänen äitinsä ainakaan hoiti yksin 4 lasta yksin, aamuisin kömpi navettaan öljylamppu päässä lehmiä lypsämään... heko heko.

Äitini ei lypsänyt lehmiä ja asuttiin pääkaupunkiseudulla. Lapset hoiti yksin pääasiassa, toki isä auttoi sen minkä yritystoiminnalaltaan ehti ja lomalla oli enemmän lasten kanssa. Isän puolen isovanhemmat olivat jo melko huonossa kunnossa, joten he eivät koskaan ole meitä hoitaneet, äidin puolen isovanhemmat asuivat pääosan vuodesta ulkomailla, näimme heitä kerran vuodessa kesällä. Enoja/tätejä ei ollut myöskään hoitamassa. Kyllä, niin ihmeelliseltä kuin se nyt kaikille näyttää olevan, äiti pärjäsi vallan mainiosti meidän kanssa. Kävimme äiti-lapsi kerhoissa, puistoissa ym. päivittäin. 

Ap

Eikö äitisi sitten tehnyt mitään töitä tai opiskellut? Mikä hänen koulutuksensa oli? Hukkaan meni kyllä vuodet askarteluohjaajana :/

Ei käynyt töissä noina vuosina lainkaan. Ennen esikoisensa saamista hän oli valmistunut ammattikorkeakoulusta, eli korkeakoulututkinto oli sekä hieman työkokemusta. Palasi työelämään kuopuksen ollessa 3 tai 4, en muista tarkkaan. Tämä menee jo ketjun varsinaisen asian vierestä, mutta on totta, että hän ei voinut tehdä sekä uraa että lapsia, hän valitsi lapset ja toimi omasta mielestään heidän kannalta parhaalla tavalla. Millä tavalla nuo vuodet menivät sinusta hukkaan? Hänen kannaltaan vai kenen kannalta? Mutta nykyään kotiäitiyttä ei arvosteta lainkaan, kaikkien pitäisi tukka putkella palata työelämään viimeistään kun lapsi on 1v. Jotkut arvostavat lastensa kanssa oloa ja tekemistä, lapsilta oppii myös paljon, he ovat aitoja ja välittäviä. 

Ap

Ap

Ensimmäiset kokeilu-amkit tulivat 1991. Olettaen että äitisi oli aivan ensimmäistä vuosikertaa, hän on valmistunut vuoden 1995 paikkeilla. Siihen vuosi työkokemusta ja lapsi-pari. Oletan, ettet ole esikoinen. Olet syntynyt siis aikaisintaan 1998. Ja sinulla on kaksi lasta isolla ikäerolla?

T. Lukion pitkä matikka kirjoitettu 1997.

just, kivaa saivartelua. Tarkoitin, että hän on siis alalta, joka nykään on ammattikorkeakoulututkinto, en tiedä mitä nimitystä siihen aikaan käytettiin, tämä tuskin on merkityksellistä?

Ap

Busted! ihmettelinkin miksi kerrot vain äidistäsi, mutta et omista kokemuksistasi äitinä.

Vierailija kirjoitti:

Te absoluuttisen kotihoidon kannattajat varmaan ajattelitte viime vuosien lapsensa surmanneista äideistäkin, että no onneks eivät tuhlanneet yhteiskunnan varoja ja hakeneet apua ajoissa tai thank god, ainakaan vieneet lapsiaan päivähoitoon! Sinnittelivät kotona 2-3 lapsen hyvinä äiteinä, vaikka jaksaminen oli äärirajoilla. Koska kaikkihan me ollaan ihan samanlaisia.

Itse (nro 145) totesinkin että on varmasti paljon perheitä joissa lapsen on parempi hoidossa. Mutta että NORMAALI, hyvinvoiva vanhempi kykenee ohjelmaa järjestämään. Itse en ymmärrä miten sen päivän saa kulumaan kun kotona vain vauvan kanssa. Esikoisen kanssa uutta elämää oppiessa eri asia. Mutta siis en väittänyt että kotihoito on kaikille paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jospa puhutaan tästä sitten kun sulla on ne kaksi omaa lasta.

En ole ap mutta minulla on kaksi lasta. Valaise nyt miksi se vanhempi lapsi pitää hylätä uuden tieltä?

En minä ainakaan hylännyt. Esikoisella (3v) oli hauskempaa päiväkodissa kuin väsyneen äidin ja tissitakiais-vauvan kanssa kotona. (Johon siihenkin tosin jäi vielä paaaaaaljon tunteja päivästä).

Tutkimusten mukaan 2-3- vuotta on ihanteellisin ikä aloittaa varhaiskasvatuksessa ja sillä on suotuisia vaikutuksia lapsen myöhempään elämään (esim opiskeluissa pärjäämiseen). Miksi mun esikoisella ei olisi oikeutta varhaiskasvatukseen, vain siksi että sattui saamaan pikkusisaruksen?

Nyt on sosiaalinen ja reipas 5-vuotias ja pikkusisko menee hoitoon 2-vuotiaana.

T. Äiti ja lastenhoitaja

Tuon tutkimuksen rummuttamisellahan ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, että hoitovapaa halutaan lyhentää kahteen vuoteen... On nimittäin myös tutkimuksia, joiden mukaan alle 3-vuotiaille päiväkodista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Just näin!!

Että nämä naurattaa ku perustellaan hoitoa opiskeluissa pärjäämisellä. Hohhoijaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jepa5555 kirjoitti:

Meillä on 1.5 vuoden ikäerolla kaksi lasta. Ei olisi tullut mieleenikään viedä esikoista 1.5 vuoden iässä päivähoitoon, kun vauva syntyi. Ensinnäkin se olisi ollut paljon rankempaa, se lähteminen... kahden pienen kanssa, kuin se että kotona sai rauhassa heräillä ja olla omissa oloissaan. Kuopus oli tosin tosi helppo vauva, eikä ole koskaan itkenyt 5 minsaa kauempaa tai syyttä suotta. Ehkä jos olisi huutanut kaikki päivät läpeensä kokoajan, niin olisin pyytänyt miestä pitämään isyysvapaansa jo silloin, jotka hänellä oli käyttämättä vielä esikoisen ajalta. Piti myös maksimivapaat heti alkuun. Päiväkoti olisi ollut viimeinen vaihtoehto.

Ja koko varhaiskasvatus, ihan höpöhöpöä. Päiväkodissa ei pienten ryhmässä tehdä mitään sellaista mitä et osaisi kotona tehdä. Jos osaat askarrella, piirtää, maalata, muovailla, laulaa, leikkiä ja lukea lapselle niin se on ihan sama ku siellä päiväkodissa (olen työskennellyt pienten ryhmässä.). Lisäksi sosiaalisuutta saa perhekerhoissa ja ystävien kanssa. Meillä on nyt 4 v ja 2.5 v ja eivät ole  vielä koskaan olleet päivähoidossa, menevät nyt elokuussa, kun aloitan opiskelut. Ovat sosiaalisia ihan kuin kuka tahansa muukin lapsi, joka olisi ollut hoidossa. Ne on ne alemmat sosiaaliluokat, joilla ei oo riittävästi älliä hoitaa omia lapsiaan ja luulevat "varhaiskasvatuksen" antavan lapsille jotain uutta ja ihanaa. Ehkä se antaakin, jos päivät kuluu itsellä vain kännykkää näpytellen. 

Mutta älkää hyvänen aika yrittäkö väittää, että jonku lähihoitajan hoito olisi parempaa kuin oman äidin tai isän.  Se parikymppinen lähihoitaja ei tiedä lastenkasvatuksesta hölkäsen pöläystä, saati juuri sinun lapsestasi. Lastentarhaopettajakaan ei 20 lapsen ryhmässä paljoa kerkeä osaamistaan jakaa.  Kunnioittakaa nyt itseänne edes sen verran, että ymmärrätte, että oma vanhempi on kaikkein paras kaveri 2 vuotiaalle lapselle. Ja ihan jokainen meistä osaa kyllä keksiä samaa viihdykettä sille lapselle kuin päivähoidossakin. 

Millä ihmeen voimavaroilla yksi nainen hoitaa vauvaa, kotitöitä, ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä ja samalla leikkii, laulaa ja askartelee joka päivä yhden tai useamman alle kouluikäisen kanssa? Ei kyse ole siitä ettei tavallinen ihminen osaisi leikittää ja ohjata askartelutuokioita, vaan siitä että kotiäidin on tehtävä paljon muutakin kuin viihdytettävä lapsiaan. 

Jos äiti pystyy tarjoamaan lapsilleen hyvät oltavat kotioloissa, se on tietenkin parempi vaihtoehto, varsinkin jos lapset ovat kovin pieniä. Monissa tapauksissa on kuitenkin niin että lapsi itse nauttii valtavasti kavereista, ohjatuista leikeistä ja retkistä, joita päiväkodissa on.

Jos sillä naisella on vauva, niin aika usein sillä on myös mies, joka kaiketi osaa laittaa ruokaa, käydä kaupassa ja tehdä kotitöitä...

Joo.. ja kotitöistä voi tinkiä eikä ruuan kai ihan joka päivä tarvitse olla alusta loppuun laitettua... vähän armollisuutta itseä kohtaan pikkulapsi aikana!! Vai onko päiväkotien ruoka jokaikinen päivä jotain huippua?

Vierailija kirjoitti:

No, itse ainakin ajattelen että vajaa 3-vuotiaallani pitää olla oikeus tasa-arvoiseen varhaiskasvatukseen (teen osa-aikatöitä). Se oikeus on vielä tärkeämpi ihmisille jotka eivät syystä tai toisesta pysty tarjoamaan lapselleen virikkeellistä ja/tai tasapainoista arkea. Ei äitien "laiskuus" liity tähän mitenkään.

Mitä sellaista kuvittelet päiväkodin varhaiskasvatuksessa olevan, jota et itse kykene alle 3-vuotiaalle lapsellesi tarjoamaan?

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden idea on se, että erilaisista taustoista olevat lapset ovat samassa ryhmässä. Se on yhteiskunnallisen tasa-arvon kannalta ihanteellinen tilanne. Sama periaate oli aikanaan peruskoulujärjestelmän taustalla. Oikeistopolitiikka on jo pitkään rakentanut toisenlaista yhteiskuntaa.

Minä ainakin olen niin laiskakin että olisi kauhea vaiva viedä lapsi hoitoon, ihan turhaan, vai vielä niin että vauvakin pitäisi raahata mukana. En tosin tehnyt sitä virhettä että olisin kaksi lasta tehnyt peräkkäin, kaksoset sain sitten myöhemmin. Kun kaksoset meni 5-vuotiaina hoitoon kun sain työpaikan, se tutustumiskäyntikin sinne oli kuin helvetistä, vaikka oli pieni yksikkö joka oli hyvin kodinomainen, niin aivan järkyttävä melu, pää tuli kipeäksi puolessa tunnissa mitä siellä oltiin.

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden idea on se, että erilaisista taustoista olevat lapset ovat samassa ryhmässä. Se on yhteiskunnallisen tasa-arvon kannalta ihanteellinen tilanne. Sama periaate oli aikanaan peruskoulujärjestelmän taustalla. Oikeistopolitiikka on jo pitkään rakentanut toisenlaista yhteiskuntaa.

Eikö siihen riitä 20h siellä meluhelvetissä? Miksi pitäisi olla täydet tunnit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden idea on se, että erilaisista taustoista olevat lapset ovat samassa ryhmässä. Se on yhteiskunnallisen tasa-arvon kannalta ihanteellinen tilanne. Sama periaate oli aikanaan peruskoulujärjestelmän taustalla. Oikeistopolitiikka on jo pitkään rakentanut toisenlaista yhteiskuntaa.

Eikö siihen riitä 20h siellä meluhelvetissä? Miksi pitäisi olla täydet tunnit?

Olin just aikeissa vastata samoin.

koska muuten ammattikorkeakoulut perustettiinkaan? kysymys ap:lle ja hänen ns äidilleen...

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on että pitää tehdä enemmän lapsia kuin pystyy itse hoitamaan? Mistä muusta voi olla kysymys?

Joku tulee taas kertomaan kun on niin kauhea rankkaa. Hei silloin sinä haet sosiaaliviranomaisilta apua etkä tuhlaa päiväkodin resursseja siihen mihin niitä ei ole tarkoitettu eli sinun lapsesi auttamiseen kun vanhemmat eivät pysty hoitamaan.

Jeps! Siksipä juuri itse olen vain yhden lapsen tehnyt. Moni ihmetellyt, enkö sisarusta hanki poloiselle yksinäiselle lapselle. En hanki, juuri sen takia että tiedän jaksavani yhden lapsen kanssa mainiosti, mutta kaksi olisi jo liikaa.

No kertokaa miten muka yhtä aikaa voi hoitaa vauvaa ja 2-vuotiasta. Molemmat yhden ihmisen sylissä? Mulla on 1 vauva enkä ehdi joka päivä edes tehdä ruokaa. En vois kuvitella että yhtä aikaa vahtisin minne joku 2-vuotias juoksee kun pitää koko ajan vastata vauvan tarpeisiin.