Lue keskustelun säännöt.
Eikö pettäjällä ole elämässään kauhea stressi?
06.07.2017 |
Luulisi olevan. Miten elää valheessa, koko ajan huono omatunto mieltä nakertaen, valheet, salailu, kiinni jäämisen pelko - eikö se ole äärettömän stressaavaa ja uuvuttavaa? Eikö omanarvontunne murene, kun aikuisena ihmisenä ei pysty rehelliseen elämään? Eihän valehtelu ole kypsän ja tasapainoisen ihmisen merkki.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina näissä keskusteluissa tulee esiin sama. Pettäjältä kysytään jotain ja ihan kaikki vastaaminen kuitataan selittelyksi tai puolusteluksi. Eli mitään vastausta ei oikeasti edes haluta, halutaan vain paheksua ja halveksia.
No tässä keskustelussa tämä yksi pettäjä häipyi raukkamaisest paikalta, kun ei uskaltanut vastata yhteenkään kysymykseen, vaan teki juuri, kuten sanoit, alkoi syytellä heitä, jotka ovat eri mieltä ja asiallisesti kyseenalaistivat.
Pettävät ovat juuri sellaisia, pakoilevia lusmuja.Olen erimieltä, asiallisesti hän kertoi kokemuksestaan, mutta vastaukset olivat kaikkea muuta kuin asiallisia, enkä ihmettele, että ei jaksanut vastata enempää.
Nämä keskustelut tuntuvat aina repivän petetyiksi tulleilta vanhat haavat auki ja omat negatiiviset tunteet puretaan sitten ihmisiin joilla ei ole mitään tekemistä omien pettymysten kanssa. Mitään aito pyrkimystä ymmärtää toisten ihmisten elämää ei valitettavasti ole.
Vaaditko sinä todella ymmärtämään heitä, jotka pettävät puolisoaan ja kehuvat että se ei haittaa, ja puoliso kyllä hyväksyy...paitsi, että ai niin, en ole kyllä kysynyt?
Mikään ei oikeuta pettämistä, syitä sille kyllä löytyy, pettäjä keksii lisää, jos jo esitetyt syyt eivät toimi.
Kysymyksessä on aina itsekään teko, jossa omaa etua haetaan muita polkemalla.
En ole pettämisen kohteeksi joutunut, joten kyllä näkemykseni perusteena on pelkästään moraaliset valinnat ja oikeudenmukaisuuden vaatimus.
Mikä aiheuttaa sinun näkemyksesi, ottaako sinulla tunteisiin? Uskon että joillakin pettäjillä omatunto joskus kolkuttelee, sinullakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on itsekkäitä kommentteja. Pettäjien itsekkyys näkyy ihan varmasti kaikilla elämänalueilla. He laittavat omat tarpeensa muiden tarpeiden edelle ja todennäköisesti heillä on kotona puoliso, joka laittaa muiden tarpeet omien edelle.
Hih. Kyllä tasan jokainen ajattelee parisuhdeasioissakin ensisijaisesti omaa etuaan. Jokainen tavoittelee nautintoa. Tämän seikan kiistäminen näyttää olevan aika stressaavaa, kun luontaista seksuaaliviettiään toteuttavat ihmiset pitää maalata jonkinlaisiksi pettureiksi. Nyt nutturaa vähän löysemmälle ja seksikesästä nauttimaan!
Hih? Typerää!
Miten sitten niiden omatunto ja stressi, jotka ovat äärimmäisen mustasukkaisia puolisostaan, jota pettävät?
Mistä tällainen tunne johtuu, jos kyse on kuitenkin vain "hauskanpidosta, jännityksestä, elämästä nauttimisesta"?
Minulla kokemus 2 petturista. Kumpikaan ei olisi sietänyt ajatusta edes vapaasta suhteesta.
Vapaus vain itselke, ei minulle.
Tämä on jotenkin vaikea ymmärtää.
"Ei ollut tarkoitus loukata" wtf??
Ovatko nämä ihmiset jotenkin poikkeavia?
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten niiden omatunto ja stressi, jotka ovat äärimmäisen mustasukkaisia puolisostaan, jota pettävät?
Mistä tällainen tunne johtuu, jos kyse on kuitenkin vain "hauskanpidosta, jännityksestä, elämästä nauttimisesta"?Minulla kokemus 2 petturista. Kumpikaan ei olisi sietänyt ajatusta edes vapaasta suhteesta.
Vapaus vain itselke, ei minulle.
Tämä on jotenkin vaikea ymmärtää."Ei ollut tarkoitus loukata" wtf??
Ovatko nämä ihmiset jotenkin poikkeavia?
Mustasukkaisuudesta voi eheytyä. Mutta oma mustasukkainen luonne ei ole puolison syytä, itse siitä pitää ottaa vastuu ja haluta muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina näissä keskusteluissa tulee esiin sama. Pettäjältä kysytään jotain ja ihan kaikki vastaaminen kuitataan selittelyksi tai puolusteluksi. Eli mitään vastausta ei oikeasti edes haluta, halutaan vain paheksua ja halveksia.
No tässä keskustelussa tämä yksi pettäjä häipyi raukkamaisest paikalta, kun ei uskaltanut vastata yhteenkään kysymykseen, vaan teki juuri, kuten sanoit, alkoi syytellä heitä, jotka ovat eri mieltä ja asiallisesti kyseenalaistivat.
Pettävät ovat juuri sellaisia, pakoilevia lusmuja.Olen erimieltä, asiallisesti hän kertoi kokemuksestaan, mutta vastaukset olivat kaikkea muuta kuin asiallisia, enkä ihmettele, että ei jaksanut vastata enempää.
Nämä keskustelut tuntuvat aina repivän petetyiksi tulleilta vanhat haavat auki ja omat negatiiviset tunteet puretaan sitten ihmisiin joilla ei ole mitään tekemistä omien pettymysten kanssa. Mitään aito pyrkimystä ymmärtää toisten ihmisten elämää ei valitettavasti ole.Vaaditko sinä todella ymmärtämään heitä, jotka pettävät puolisoaan ja kehuvat että se ei haittaa, ja puoliso kyllä hyväksyy...paitsi, että ai niin, en ole kyllä kysynyt?
Mikään ei oikeuta pettämistä, syitä sille kyllä löytyy, pettäjä keksii lisää, jos jo esitetyt syyt eivät toimi.
Kysymyksessä on aina itsekään teko, jossa omaa etua haetaan muita polkemalla.
En ole pettämisen kohteeksi joutunut, joten kyllä näkemykseni perusteena on pelkästään moraaliset valinnat ja oikeudenmukaisuuden vaatimus.
Mikä aiheuttaa sinun näkemyksesi, ottaako sinulla tunteisiin? Uskon että joillakin pettäjillä omatunto joskus kolkuttelee, sinullakin?
Kukaan ei ole pyytänyt ymmärrystä tai oikeutusta. Tuossa vaan toinen yritti keskustella asiallisesti ja neutraalisti ja toinen ei siihen kyennyt. Toinen vastasi kysymyksiin mutta ilmeisen väärin koska toinen ei hyväksynyt vastauksia. Joskus pitäisi pystyä keskustelemaan asioista asioina eikä antaa omien tunteiden vaikuttaa, varsinkin kun kyseessä on jonkun täysin tuntemattoman ihmisen asia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei välttämättä ole stressiä, ainakaan pettämisestä. Mä petin, kun suhteessa meni tosi huonosti ja elettiin kuin kämppikset. Ensin pari vuotta meni sellaisessa kämppiselämässä, jossa puoliso tuhahteli ja katsoi mua halveksien, jos yritin läheisyyttä tai edes keskustella meidän suhteesta. Sanoin suoraan, että mä en kyllä ala tällaiseen suhteeseen ja ehdotin eroa. Puoliso ei halunnut erota ja itsellä ei ollut silloin voimia siihen (oli työ, opinnot ja harrastuksia). Seksittömyyteen sanoin useita kertoja rehellisesti, että haen sen osaston muualta ja hän on vapaa tekemään niin myös mun puolesta. Yritin puhua hyvällä ja pahalla. Vastaus oli vaikeneminen.
Sitten tuli se vuosi, kun puoliso teki paria työtä rinnakkain ja kaiken vapaa-ajan harrasti. Viikonlopuiksi lähti mökille, harrastuksiin tai kavereiden kanssa reissuun. Elin käytännössä yksin. Sattui kerran sopiva ihminen kohdalle ja siitä se sitten lähti. Ei mulla mitään suuria tunteita ollut, pientä ihastumista ja ennen kaikkea himoa. En todellakaan välittänyt jäisinkö kiinni vai en. En peitellyt, mutta en myöskään kertonut kotona, tuskin häntä olisi kiinnostanut ja myös hänellä oli mun puolesta vapaus tehdä mitä halusi. Tiesi kyllä sen. Mä en enää välittänyt. Tuli myös pari muuta sopivaa ihmistä kohdalle. Seksi oli hyvää, tuntui hyvältä ja oman puolison aiheuttaman hylkäämiskokemuksen jälkeen tuntui myös mukavalta, että jonkun mielestä olin yhä ihana ja haluttava. Tätä kesti pari vuotta. Lopulta ehdotin, suorastaan vaadin eroa. Sanoin etten jaksa tätä paskaa suhdetta enää. Siitä avautui yllättäen hyvä keskustelu, jossa päädyimme siihen, että kuitenkin rakastamme yhä toisiamme. Emme keskustelleet pettämisistä tai mistään sellaisesta, vaan meidän väleistämme. Päätimme yrittää kertaalleen. Siihen loppui myös pettäminen mun osaltani.
En tiedä aavistiko hän jotain. Todennäköisesti koska puhuin näistä ihmisistä kertomatta kuitenkaan suhteen laatua. Ehkä hänelläkin oli omat kuvionsa. En tiedä, en välitä. Jos jotain opin tuosta ajasta on se, että elämä tai parisuhde eivät ole aina mustavalkoisia. Tiedän, että monille (kuten tästä ketjustakin huomaa) pettäminen on deal breaker, mutta itselleni se ei ole. Mun mielestä se olisi pahempaa, jos puoliso rakastuisi toiseen ja rakastaisi riutuen salaa. Seksi on vaan toimenpide. Jos ei kotona saa fyysistä läheisyyttä, niin on ihan ok hakea sitä muualta. Puolisollani on tähän yhä oikeus ja hän tietää sen. Mulla on vain kaksi sääntöä: ei tauteja, ei avautumisia. Mä en halua tietää. Paitsi jos hän rakastuu. En mä usko mihinkään sielunkumppaneihin tai yhteen ainoaan rakkauteen. Uskon sujuvaan arkeen ja haluun rakastaa.
Tästä ketjusta huomaa myös, että ihmiset ajattelevat asioista tosi eri tavoin. Se, että jollekin vihkivala on elämää suurempi juttu tai itse loukkaantuu pettämisestä, ei tarkoita että kaikille nämä asiat olisivat yhtä isoja asioita. Mulle vihkivala on kauniita sanoja ja avioliitto juridinen instituutio. Ollut aina. Vapaa suhde on myös mahdollisuus, vaikka ei ideaali. Pettäminen on oire, joka juontaa ongelmasta joka on mahdollista selvittää tai sitten ei. Tarviiko kaikkeen suhtautua niin suurella tunteella? Mun mielestä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jotkut sanoo "vahingossa" löytäneensä jonkun toisen, kun vielä ovat olleet vanhassa huonossa liitossaan, niin en usko noihin vahinkoihin. Henkilö on jo ollut avoimena uusille mahdollisuuksille, ja sitten kun se on tullut eteen, niin on tarttunut siihen. Sen jälkeen on varmistanut, että homma voisi toimia pitkään, ja vasta sen varmistuttua on irtisanoutunut vanhasta liitostaan.
Kyllä ihminen lähes aina pelaa omaan pussiinsa, vaikka yrittäisikin hoitaa asiat hienovaraisesti kaikkien osalta. Jos olisi epäitsekkäämpi, niin ottaisi ensin eron, kun ei enää pystyisi olemaan vanhassa liitossaan. Sitten eläisi rauhassa itsekseen, ja vasta sitten alkaisi olla avoin uusille mahdollisuuksille.
Tottakai jokainen pelaa viimekädessä omaan pussiinsa. Ihminen on itsekäs, sinäkin. Ylemmyydentunnossasi ja vailla omakohtaista kokemusta täällä muita tuomitset. Minä kerron nyt oman kokemukseni "vahingossa" rakastumisesta. Olin elänyt yli 10 vuotta tylsässä liitossa, jossa läheisyys oli alusta saakka ollut ongelma. (Syyt, miksi liitto alun perin solmittiin ei ole tämän keskustelun aihe.) Elettiin tasaista elämää, oli talo, työpaikat, pienet lapset. Kunnes tuli päivä, jolloin näin ihmisen. Ensisilmäyksellä keskellä kirkasta päivää (selvin päin, jos joku epäilee) tiesin HETI selkärangassani, että tuo ihminen. En osaa tänä päivänäkään selittää, mikä hänessä herätti minut, mutta oli kuin kuollut olisi herännyt eloon. Pyytämättä ja yllätyksenä. Tuosta hetkeltä meni vielä 2 vuotta ennen kuin petin miestäni ensimmäisen kerran tämän ihmisen kanssa. Muita ei ole ollut ennen eikä jälkeen. Tottakai minulla oli ovi auki tiedostamattani ja johtuen avioliittoni ongelmista, mutta en tietoisesti etsinyt mitään.
Tämä on minun kokemukseni, tuomitkaa.
Kaksi vuotta oli aikaa selvittää tilanne miehesi kanssa ja silti petit. Ja ilmeisesti sitten jätit, siis erosit. Eli pidit miestäsi ja perhettäsi varalla, ja vasta, kun olit varma että jotain jää käteen, niin erosit.
En tuomitse vaan totean.
Olet jo itsesi tuominnut, kun tunnet tarvetta selitellä.
Kun minun rakkauteni miestäni kohtaan loppui, pyysin eroa, vaikka tiesin, että minulla tulee olemaan vaikeaa, kun jään lasteni kanssa yksin. Pettämismahdollisuuksia olisi ollut useita, mm. töissä sain treffikutsuja, mutta minusta pettäminen ei ole oikein. Olin luvannut vihkikaavan mukaan olla uskollinen, minulla on tapana pitää lupaukseni, eikö sinulla ole. Mitä muuta inhottavaa oket elämässäsi valmis tekemään?
Tiedätkö mitä sinä olet tehnyt? Sinä et ollut sen parempi. Et yrittänyt pelastaa liittoa, elvyttää rakkautta käydä pariterapiassa. Erosit koska se oli sinulle itsellesi helppo ratkaisu.
Rikoit perheen, veit lapsilta läsnäolevan isän ja ties miten pahan olo aiheutit ex-miehellesi. Näytät olevsn minä, minä ihminen, ja itsekkyydellä ja oman arvon nostamisella ei näytä olevan mitään rajaa.
Eronnut myös, mies petti ja jätti. Taakse jäi myös pieni poika, jota isä tapasi suhteellisen säännöllisesti, lapsella ei silti ollut läsnäolevaa isää. Ja minä korjasin palaset omani ja lapsen.
Ärsyttää tuommoinen besserwisser-asenne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen samaa. Energiaa menee jälkien peittelyyn. Eikö voisi vain erota?
Ehkä siihen pettämiseen ja peittelyyn jää mukavasti aikaa ja energiaa sillä välin kun puoliso hoitaa kotityöt ja lapset? Jos eroaisi, niin ei voisi enää palata riennoiltaan kotiin jossa joku muu on viikannut pyykit ja täyttänyt jääkaapin ja varannut lasten neuvola-ajat. Monelle pettäjälle se puoliso vapauttaa ihan valtavasti energiaa, mistä voi kiittää käyttämällä sen peittelyyn.
En ymmärrä.
Juu, on se stressaavaa niin kauan kun pelkää jäävänsä kiinni.
Enää ei kärähtäminen pelota ja jos jäisin kiinni niin olisi ihan hyvä syy erota.
Tulisihan siitä kauhea ja vaivalloinen sotku, erosta, mutta olisi pitänyt nähdä se vaiva jo vuosia sitten. Naisenkin pitäisi kantaa osansa arjesta ja jos pyynnöistä huolimatta ei vitsi vaan leikkii prinsessaa niin olkoot sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla vapailla markkinoilla on ilmeisestikin jätettyjä pettäjiä. He valehtelevat haluavansa parisuhteen, mutta pyörittävät useita naisia, kunnes jäävät kiinni. En ole vuosiin uskaltanut tutustua uusiin miehiin. Ne moraalin omaavat ovatkin sitten edelleen parisuhteessa. Pettäjä valehtelee omaa etuaan tavoitellessaan tilanteessa kuin tilanteessa, näin uskon. Ja tiedoksi: On olemassa ihmisiä, jotka laittavat toisten tarpeet omiensa edelle, vaikka pettäjistä ajatus uskomattomalta kuulostaakin. Pettäjä puolustelee pettämistään kuin alkoholisti juomistaan.
kuha käy vähä laittaa munaa pilluu ja ah ah, ei siinä sen kummempaa :) helppoa ku heinän teko. Jos A suunnitelma kusee niin on hyvä olla B suunnitelma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi juuri tämä pettäminen aiheena kirvoittaa niin suuria tunteita? Miksei vaikka puolison uhkapelaaminen ja omaisuuden tuhlaaminen aiheuta samaa vaikka se on vähintään yhtä paha luottamuksen rikkominen? Tai jos jättää kaikki raha-asiat toisen hoidettavaksi ja se toinen vetää kaiken omaan fikkaan? Jos käy painamassa jonkun vieraan kanssa, se ei suoranaisesti aja perhettä kadulle tai hirmu velkoja niskaan vuosiksi. Peliongelmaista silitellään ja paapotaan että se nyt vaan on tommonen mutta kyllä se mua rakastaa.
En puolustele, ihmettelen vaan vilpittömästi.
Peliongelma, työnarkomania ja alkoholismi ovat sairauksia. Pettäminen taas on merkki epärehellisestä ja löyhämoraalisesta luonteesta, etenkin vuosia jatkuessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina näissä keskusteluissa tulee esiin sama. Pettäjältä kysytään jotain ja ihan kaikki vastaaminen kuitataan selittelyksi tai puolusteluksi. Eli mitään vastausta ei oikeasti edes haluta, halutaan vain paheksua ja halveksia.
No tässä keskustelussa tämä yksi pettäjä häipyi raukkamaisest paikalta, kun ei uskaltanut vastata yhteenkään kysymykseen, vaan teki juuri, kuten sanoit, alkoi syytellä heitä, jotka ovat eri mieltä ja asiallisesti kyseenalaistivat.
Pettävät ovat juuri sellaisia, pakoilevia lusmuja.Olen erimieltä, asiallisesti hän kertoi kokemuksestaan, mutta vastaukset olivat kaikkea muuta kuin asiallisia, enkä ihmettele, että ei jaksanut vastata enempää.
Nämä keskustelut tuntuvat aina repivän petetyiksi tulleilta vanhat haavat auki ja omat negatiiviset tunteet puretaan sitten ihmisiin joilla ei ole mitään tekemistä omien pettymysten kanssa. Mitään aito pyrkimystä ymmärtää toisten ihmisten elämää ei valitettavasti ole.Vaaditko sinä todella ymmärtämään heitä, jotka pettävät puolisoaan ja kehuvat että se ei haittaa, ja puoliso kyllä hyväksyy...paitsi, että ai niin, en ole kyllä kysynyt?
Mikään ei oikeuta pettämistä, syitä sille kyllä löytyy, pettäjä keksii lisää, jos jo esitetyt syyt eivät toimi.
Kysymyksessä on aina itsekään teko, jossa omaa etua haetaan muita polkemalla.
En ole pettämisen kohteeksi joutunut, joten kyllä näkemykseni perusteena on pelkästään moraaliset valinnat ja oikeudenmukaisuuden vaatimus.
Mikä aiheuttaa sinun näkemyksesi, ottaako sinulla tunteisiin? Uskon että joillakin pettäjillä omatunto joskus kolkuttelee, sinullakin?Kukaan ei ole pyytänyt ymmärrystä tai oikeutusta. Tuossa vaan toinen yritti keskustella asiallisesti ja neutraalisti ja toinen ei siihen kyennyt. Toinen vastasi kysymyksiin mutta ilmeisen väärin koska toinen ei hyväksynyt vastauksia. Joskus pitäisi pystyä keskustelemaan asioista asioina eikä antaa omien tunteiden vaikuttaa, varsinkin kun kyseessä on jonkun täysin tuntemattoman ihmisen asia
Tässä keskustellaan pettämisestä. Toiset hyväksyy sen, siis ne petturit, toiset eivät. Sinä hyväksyt ja ymmärrät, minä en.
Minusta aikuiset ihmiset hoitavat parisuhteen ongelmat puhumalla, sinusta pettämällä.
Mielestäni pettäjä loukkaa puolisoaan, sinusta ei.
Minusta fiksu pyrkii hyvään, typerys pahaan. Sinusta ei.
Eihän tämä ole mitenkään vaikeaa.
Huvittavaa huomata, että te pettäjät ajattelette että asetumme teidän yläpuolelle kun '"moralisoimme". Eli myönnätte että joku on teidän yläpuolella, kun tekee oikein. Olette oikeassa, näinhän se onkin.
Ihminen voi valita, tekee oikein tai väärin. Vahvamoraaliset , itsensä tuntevat, itseään ja muita arvostavat valitsevat valitsevat oikein, heikko, egoistinen valitsee toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina näissä keskusteluissa tulee esiin sama. Pettäjältä kysytään jotain ja ihan kaikki vastaaminen kuitataan selittelyksi tai puolusteluksi. Eli mitään vastausta ei oikeasti edes haluta, halutaan vain paheksua ja halveksia.
No tässä keskustelussa tämä yksi pettäjä häipyi raukkamaisest paikalta, kun ei uskaltanut vastata yhteenkään kysymykseen, vaan teki juuri, kuten sanoit, alkoi syytellä heitä, jotka ovat eri mieltä ja asiallisesti kyseenalaistivat.
Pettävät ovat juuri sellaisia, pakoilevia lusmuja.Olen erimieltä, asiallisesti hän kertoi kokemuksestaan, mutta vastaukset olivat kaikkea muuta kuin asiallisia, enkä ihmettele, että ei jaksanut vastata enempää.
Nämä keskustelut tuntuvat aina repivän petetyiksi tulleilta vanhat haavat auki ja omat negatiiviset tunteet puretaan sitten ihmisiin joilla ei ole mitään tekemistä omien pettymysten kanssa. Mitään aito pyrkimystä ymmärtää toisten ihmisten elämää ei valitettavasti ole.Vaaditko sinä todella ymmärtämään heitä, jotka pettävät puolisoaan ja kehuvat että se ei haittaa, ja puoliso kyllä hyväksyy...paitsi, että ai niin, en ole kyllä kysynyt?
Mikään ei oikeuta pettämistä, syitä sille kyllä löytyy, pettäjä keksii lisää, jos jo esitetyt syyt eivät toimi.
Kysymyksessä on aina itsekään teko, jossa omaa etua haetaan muita polkemalla.
En ole pettämisen kohteeksi joutunut, joten kyllä näkemykseni perusteena on pelkästään moraaliset valinnat ja oikeudenmukaisuuden vaatimus.
Mikä aiheuttaa sinun näkemyksesi, ottaako sinulla tunteisiin? Uskon että joillakin pettäjillä omatunto joskus kolkuttelee, sinullakin?Kukaan ei ole pyytänyt ymmärrystä tai oikeutusta. Tuossa vaan toinen yritti keskustella asiallisesti ja neutraalisti ja toinen ei siihen kyennyt. Toinen vastasi kysymyksiin mutta ilmeisen väärin koska toinen ei hyväksynyt vastauksia. Joskus pitäisi pystyä keskustelemaan asioista asioina eikä antaa omien tunteiden vaikuttaa, varsinkin kun kyseessä on jonkun täysin tuntemattoman ihmisen asia
Tässä keskustellaan pettämisestä. Toiset hyväksyy sen, siis ne petturit, toiset eivät. Sinä hyväksyt ja ymmärrät, minä en.
Minusta aikuiset ihmiset hoitavat parisuhteen ongelmat puhumalla, sinusta pettämällä.
Mielestäni pettäjä loukkaa puolisoaan, sinusta ei.
Minusta fiksu pyrkii hyvään, typerys pahaan. Sinusta ei.
Eihän tämä ole mitenkään vaikeaa.
Huvittavaa huomata, että te pettäjät ajattelette että asetumme teidän yläpuolelle kun '"moralisoimme". Eli myönnätte että joku on teidän yläpuolella, kun tekee oikein. Olette oikeassa, näinhän se onkin.
Ihminen voi valita, tekee oikein tai väärin. Vahvamoraaliset , itsensä tuntevat, itseään ja muita arvostavat valitsevat valitsevat oikein, heikko, egoistinen valitsee toisin.
Millä perusteella lokeroit minut pettäjäksi tai että hyväksyn sen?
Vierailija kirjoitti:
Kun jotkut sanoo "vahingossa" löytäneensä jonkun toisen, kun vielä ovat olleet vanhassa huonossa liitossaan, niin en usko noihin vahinkoihin. Henkilö on jo ollut avoimena uusille mahdollisuuksille, ja sitten kun se on tullut eteen, niin on tarttunut siihen. Sen jälkeen on varmistanut, että homma voisi toimia pitkään, ja vasta sen varmistuttua on irtisanoutunut vanhasta liitostaan.
Kyllä ihminen lähes aina pelaa omaan pussiinsa, vaikka yrittäisikin hoitaa asiat hienovaraisesti kaikkien osalta. Jos olisi epäitsekkäämpi, niin ottaisi ensin eron, kun ei enää pystyisi olemaan vanhassa liitossaan. Sitten eläisi rauhassa itsekseen, ja vasta sitten alkaisi olla avoin uusille mahdollisuuksille.
Näiden lisäksi on niitä, joilla ei ole eroaikeita, ovat tyytyväisiä puolisovalintaansa, ja silti tunnutaan aika avoimia olevan. Aktiivisesti suoraan järjestetään mukamas hauskasti "läpällä vaan" kyseenalaisiin paikkoihin (työ)porukan poikien iltoja, tai naisena keimaillaan ja voivoi kuinka miehet eivät kuulemma meinaa päästää käsistään - itse ei tietenkään käytöksellä viestitetä mitään.
Vaikka voisi myös käyttytyä asiallisesti, keskittää se energia pitämään huolta siitä liitosta, eikä turhaan etsiä jännitystä.
miesvaan kirjoitti:
Juu, on se stressaavaa niin kauan kun pelkää jäävänsä kiinni.
Enää ei kärähtäminen pelota ja jos jäisin kiinni niin olisi ihan hyvä syy erota.
Tulisihan siitä kauhea ja vaivalloinen sotku, erosta, mutta olisi pitänyt nähdä se vaiva jo vuosia sitten. Naisenkin pitäisi kantaa osansa arjesta ja jos pyynnöistä huolimatta ei vitsi vaan leikkii prinsessaa niin olkoot sitten.
"Naisenkin pitäisi kantaa osansa arjesta". Olisi ihan hurjan mielenkiintoista kuulla mikä on tähän kommenttiin johtanut tilanne.
Vierailija kirjoitti:
miesvaan kirjoitti:
Juu, on se stressaavaa niin kauan kun pelkää jäävänsä kiinni.
Enää ei kärähtäminen pelota ja jos jäisin kiinni niin olisi ihan hyvä syy erota.
Tulisihan siitä kauhea ja vaivalloinen sotku, erosta, mutta olisi pitänyt nähdä se vaiva jo vuosia sitten. Naisenkin pitäisi kantaa osansa arjesta ja jos pyynnöistä huolimatta ei vitsi vaan leikkii prinsessaa niin olkoot sitten.
"Naisenkin pitäisi kantaa osansa arjesta". Olisi ihan hurjan mielenkiintoista kuulla mikä on tähän kommenttiin johtanut tilanne.
Eiköhän se ole miehen syy kun hyväksyy ja mahdollistaa moisen prinsessaelämän. Toisaalta oisi henkistä väkivaltaa jos ei hyväksy tai mahdollista.
En stressaa. Petoksen toisella osapuolella on minuakin enemmän hävittävää, joten selustani on turvattu.
Hih. Kyllä tasan jokainen ajattelee parisuhdeasioissakin ensisijaisesti omaa etuaan. Jokainen tavoittelee nautintoa. Tämän seikan kiistäminen näyttää olevan aika stressaavaa, kun luontaista seksuaaliviettiään toteuttavat ihmiset pitää maalata jonkinlaisiksi pettureiksi. Nyt nutturaa vähän löysemmälle ja seksikesästä nauttimaan!