Mitä teen, kun kuopus on keksinyt, että öisin pelottaa

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_pelkaa/

Voit tehdä raivoisalla tai välinpitämättömällä käytöksellä vain enemmän hallaa lapselle. Lapsi ei ymmärrä että pelko on ns. turha tai jopa "järjetön". Itse pelkäsin lapsena varjoja seinillä öisin eikä sille pelolle voinut mitään, se vain tuli. Jossain vaiheessa sitten hävisi.

Nyt sinun pitäisi vain olla LEMPEÄ ja vaikka kuinka asia kävisi hermoille, niin olet rauhallinen ja vakuutat että kaikki on hyvin. Ennemmin tai myöhemmin lapset kyllä rauhoittuvat. Oletko yrittänyt nukkua lasten huoneessa sen sijaan että otat heidät omaan sänkyyn? Itse näkisin parempana että yritetään nukkua siinä tilassa missä pelottaa, kunhan joku turvallinen henkilö on mukana. Eikä lähdetä ns. "karkuun" muualle. Voithan mennä nukuttamaan heidät sinne, ja kun nukkuvat niin livahdat omaan sänkyysi?

Mies on ollut se, joka nukkuu lastenhuoneessa tämän takia, mutta nyt mies on yötä pois ja joudun selviytymään hämähäkkikammoisen kanssa itse. Minusta mies paapoo, mutta koska lapsi on nyt totutettu paapomiseen, niin en keksi muutakaan konstia, kuin jatkaa sitä. Mitähän mun vanhemmat ois tehneet, jos mä oisin pelännyt? Antaneet varmaan piiskaa. Oisin sit pelännyt sitä vitsaa enemmän :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Mies on ollut se, joka nukkuu lastenhuoneessa tämän takia, mutta nyt mies on yötä pois ja joudun selviytymään hämähäkkikammoisen kanssa itse. Minusta mies paapoo, mutta koska lapsi on nyt totutettu paapomiseen, niin en keksi muutakaan konstia, kuin jatkaa sitä. Mitähän mun vanhemmat ois tehneet, jos mä oisin pelännyt? Antaneet varmaan piiskaa. Oisin sit pelännyt sitä vitsaa enemmän :)

ap

Ei se ole paapomista että huolehditaan jälkikasvun pelkotiloista. Ei ole yksi eikä kaksikaan tapausta joissa lapsen pelkotilat voivat aiheuttaa traumoja jotka alkavat potkia päähän vasta vuosien päästä, jos tuki ja turva on aikanaan pelkotilanteessa puuttunut. Usko vaan kun sanon että vieressä nukkuminen ja asian kestäminen on paljon pienempi paha kuin vuosien päästä päälle lyövän paniikkihäiriön hoitaminen, kun lapselle on jäänyt traumoja turvattomuuden tunteesta ja peloista itsestään. Noin niinkun esimerkkinä, kokemuksesta puhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ollut se, joka nukkuu lastenhuoneessa tämän takia, mutta nyt mies on yötä pois ja joudun selviytymään hämähäkkikammoisen kanssa itse. Minusta mies paapoo, mutta koska lapsi on nyt totutettu paapomiseen, niin en keksi muutakaan konstia, kuin jatkaa sitä. Mitähän mun vanhemmat ois tehneet, jos mä oisin pelännyt? Antaneet varmaan piiskaa. Oisin sit pelännyt sitä vitsaa enemmän :)

ap

Ei se ole paapomista että huolehditaan jälkikasvun pelkotiloista. Ei ole yksi eikä kaksikaan tapausta joissa lapsen pelkotilat voivat aiheuttaa traumoja jotka alkavat potkia päähän vasta vuosien päästä, jos tuki ja turva on aikanaan pelkotilanteessa puuttunut. Usko vaan kun sanon että vieressä nukkuminen ja asian kestäminen on paljon pienempi paha kuin vuosien päästä päälle lyövän paniikkihäiriön hoitaminen, kun lapselle on jäänyt traumoja turvattomuuden tunteesta ja peloista itsestään. Noin niinkun esimerkkinä, kokemuksesta puhun.

Miten sinua sitten kohdeltiin pienenä kun pelkäsit? Mulla menee vaan hermo siihen kun OON SANONUT, ettei ne tee mitään. Ärsyttää, kun lapsi ei USKO, mitä sanotaan.

Sano sille lapselle että ne hämähäkit viihtyy vaan aikuisten makuuhuoneissa ja varsinkin sängyn alla. Kiertävät lapsien huoneet kaukaa

Lapsi ei siis luota minun tietämykseeni hämähäkkiasiassa, se loukkaa. Tekisi mieli alkaa valehdella lapselle, keksiä hirveitä tarinoita hämähäkeistä, jotta puheeni ja hänen uskomuksensa olisivat linjassa, = pelkääminen kuuluu asiaan. Noin, älä luota äitiin, äiti puhuukin paskaa! Sit se ois totta. Mutta en tee niin, ihmiset jotka tahallaan pelottelevat lapsia ovat paskoja.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ollut se, joka nukkuu lastenhuoneessa tämän takia, mutta nyt mies on yötä pois ja joudun selviytymään hämähäkkikammoisen kanssa itse. Minusta mies paapoo, mutta koska lapsi on nyt totutettu paapomiseen, niin en keksi muutakaan konstia, kuin jatkaa sitä. Mitähän mun vanhemmat ois tehneet, jos mä oisin pelännyt? Antaneet varmaan piiskaa. Oisin sit pelännyt sitä vitsaa enemmän :)

ap

Ei se ole paapomista että huolehditaan jälkikasvun pelkotiloista. Ei ole yksi eikä kaksikaan tapausta joissa lapsen pelkotilat voivat aiheuttaa traumoja jotka alkavat potkia päähän vasta vuosien päästä, jos tuki ja turva on aikanaan pelkotilanteessa puuttunut. Usko vaan kun sanon että vieressä nukkuminen ja asian kestäminen on paljon pienempi paha kuin vuosien päästä päälle lyövän paniikkihäiriön hoitaminen, kun lapselle on jäänyt traumoja turvattomuuden tunteesta ja peloista itsestään. Noin niinkun esimerkkinä, kokemuksesta puhun.

Miten sinua sitten kohdeltiin pienenä kun pelkäsit? Mulla menee vaan hermo siihen kun OON SANONUT, ettei ne tee mitään. Ärsyttää, kun lapsi ei USKO, mitä sanotaan.

Ei lapsi päähänpinttyneestä pelosta noin vain eroon pääse, vaikka kuinka sanoisi. Usein tarvitaan jotain konkreettisempaa että ymmärtää. Myydäänköhän jossain esim hämähäkki-pehmoleluja, sellaisia söpöjä? Jos ei muu auta niin voihan ostaa sellaisen ja leikin avulla näyttää ettei hämähäkkiä tarvi pelätä?

"Tässä on Heikki Hämähäkki, eikä Heikki tee mitään pahaa. Heikki on kaikkien kaveri, haluatteko sanoa päivää?" Ymmärtänet idean ;) lapsi saattaa pelätä ensin ja itkeäkin, mutta jos sitten huomaisi ettei se hämähäkki nyt niin pelottava olekaan. Ja jos lapsilla on joku tietty lelusarja tms (legot, autot, barbintarvikkeet jne.) joista tykkäävät niin tuo hämähäkki voisi "tuoda" niille pienen lahjan, ja näyttää sillä että on kaveri? Taivas on rajana. Lapsi usein tarvitsee kuitenkin jotain kouriintuntuvaa jolla käsitellä asioita, koska aivot eivät ole kehittyneet tarpeeksi käsittelemään pelkällä puheella annettuja vakuutteluja :)

Kokeile ehdottaa lapselle että imuroitte / lakaisette huonetta ennen nukkumaanmenoa :D sanot että hämähäkit ei tykkää puhtaasta huoneesta ja ne lähtevät karkuun... :)

Mulla oli näin aikuisiälläkin eräs kaveri, joka oli vakuuttunut siitä, että jos hän sulkee silmänsä, hänen makuuhuoneeseensa tunkeutuu murhaaja/raiskari/pahoinpitelijä yms. Pelosta ei päässyt, vaikka oli mitä lukkoja ja pesäpallomaila sängyn vieressä. Lopulta kaveri ei uskaltanut nukkua lainkaan. Nykyään käy ammattiauttajalla ja käyttää unilääkkeitä.

Pelot eivät usein ole mitenkään loogisia. Onko lapsi nähnyt jonkun elokuvan/pelin, jossa hämähäkit esitetään pelottavina?

Lasten kanssa on hyvä olla pelisilmää - ennakoi tuleva tilanne tyyliin. Minä huonounisena kerroin jo lapsille ennen kuin kukaan pyrki viereen, että äidin viereen ei voi tulla. Kovin monta muuta sääntöä meillä ei ollutkaan. Sitä sääntöä ei koskaan kyseenalaistettu. Saivat mennä "isin selän taakse".

Jonkin aikaa meillä oli makuuhuoneemme lattialla 120 cm leveä patja, johon lapset saivat yöllä tulla, jos pelotti. Joskus he tulivat joskus eivät, mutta kertaakaan eivät herättäneet. Kokeile sitä patjaa.