Lue keskustelun säännöt.
Eikö pettäjällä ole elämässään kauhea stressi?
06.07.2017 |
Luulisi olevan. Miten elää valheessa, koko ajan huono omatunto mieltä nakertaen, valheet, salailu, kiinni jäämisen pelko - eikö se ole äärettömän stressaavaa ja uuvuttavaa? Eikö omanarvontunne murene, kun aikuisena ihmisenä ei pysty rehelliseen elämään? Eihän valehtelu ole kypsän ja tasapainoisen ihmisen merkki.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jotkut sanoo "vahingossa" löytäneensä jonkun toisen, kun vielä ovat olleet vanhassa huonossa liitossaan, niin en usko noihin vahinkoihin. Henkilö on jo ollut avoimena uusille mahdollisuuksille, ja sitten kun se on tullut eteen, niin on tarttunut siihen. Sen jälkeen on varmistanut, että homma voisi toimia pitkään, ja vasta sen varmistuttua on irtisanoutunut vanhasta liitostaan.
Kyllä ihminen lähes aina pelaa omaan pussiinsa, vaikka yrittäisikin hoitaa asiat hienovaraisesti kaikkien osalta. Jos olisi epäitsekkäämpi, niin ottaisi ensin eron, kun ei enää pystyisi olemaan vanhassa liitossaan. Sitten eläisi rauhassa itsekseen, ja vasta sitten alkaisi olla avoin uusille mahdollisuuksille.
Tottakai jokainen pelaa viimekädessä omaan pussiinsa. Ihminen on itsekäs, sinäkin. Ylemmyydentunnossasi ja vailla omakohtaista kokemusta täällä muita tuomitset. Minä kerron nyt oman kokemukseni "vahingossa" rakastumisesta. Olin elänyt yli 10 vuotta tylsässä liitossa, jossa läheisyys oli alusta saakka ollut ongelma. (Syyt, miksi liitto alun perin solmittiin ei ole tämän keskustelun aihe.) Elettiin tasaista elämää, oli talo, työpaikat, pienet lapset. Kunnes tuli päivä, jolloin näin ihmisen. Ensisilmäyksellä keskellä kirkasta päivää (selvin päin, jos joku epäilee) tiesin HETI selkärangassani, että tuo ihminen. En osaa tänä päivänäkään selittää, mikä hänessä herätti minut, mutta oli kuin kuollut olisi herännyt eloon. Pyytämättä ja yllätyksenä. Tuosta hetkeltä meni vielä 2 vuotta ennen kuin petin miestäni ensimmäisen kerran tämän ihmisen kanssa. Muita ei ole ollut ennen eikä jälkeen. Tottakai minulla oli ovi auki tiedostamattani ja johtuen avioliittoni ongelmista, mutta en tietoisesti etsinyt mitään.
Tämä on minun kokemukseni, tuomitkaa.
Kaksi vuotta oli aikaa selvittää tilanne miehesi kanssa ja silti petit. Ja ilmeisesti sitten jätit, siis erosit. Eli pidit miestäsi ja perhettäsi varalla, ja vasta, kun olit varma että jotain jää käteen, niin erosit.
En tuomitse vaan totean.
Olet jo itsesi tuominnut, kun tunnet tarvetta selitellä.
Kun minun rakkauteni miestäni kohtaan loppui, pyysin eroa, vaikka tiesin, että minulla tulee olemaan vaikeaa, kun jään lasteni kanssa yksin. Pettämismahdollisuuksia olisi ollut useita, mm. töissä sain treffikutsuja, mutta minusta pettäminen ei ole oikein. Olin luvannut vihkikaavan mukaan olla uskollinen, minulla on tapana pitää lupaukseni, eikö sinulla ole. Mitä muuta inhottavaa oket elämässäsi valmis tekemään?Sinä siis asetit omat rakkaudentunteesi lastesi edun edelle? Lapsesi kärsivät avioeropäätöksestäsi loppuikänsä. En tuomitse, vaan totean minäkin. Enkä tunne tarvetta selitellä yhtään mitään, tehty mikä tehty. Kokemuksia täällä kysyttiin ja omani kerroin. En jaksa lähteä mukaan mihinkään kumpi on parempi ihminen -mittelöihin.
Kiitos ettet tuomitse.
Lapseni ovat jo liki neljänkymmenen ja olemme puhuneet näistä asioista usein. He kiittävät vieläkin, miten kotimme rauhoittui ja kodin ilmapiiri muuttui myönteiseksi, kun uskalsin tehdä eropäätöksen aikoinaan, lapset olivat tuolloin noin kymmenvuotiaita. Toki osasivat mielipiteensä sanoa jo silloin, mutta päätös kuuluu vain vanhemmille.
Eli siis asetin rakkauteni lapsiani kohtaan etusijalle, halusin heille riidattomasti kodin, käsitit siis rakkauden hyvin yksipuolisesti. Miestäni en voinut enää rakastaa, mutta lapsiani sitäkin enemmän. Miestäni kunnioitan lasteni isänä, enkä siis halunjut pettää, kun olin vihittäessä niin luvannut. Etkö sinäkin oket aikaasi luvannut?En ole koskaan uskonut siihen että huonossa ja riitaisissa parisuhteessa kasvaa elää onnellisia lapsia, kun eivät vanhemnatkaan ole onnellisia.
Kumpikaan meistä ei ole toistaan parempi, toinen meistä vain pitää lupauksensa.
Ethän sinä ole pitänyt lupaustasi puolisollesi yhtään enempää, olet vain rikkonut lupauksen eri osan. Olet luvannut rakastaa puolisoasi myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta tämän lupauksen olet eroamalla rikkonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä lukenut ketjua, mutta vastaan kuitenkin. Minä olen pettänyt puolisoani. Jälkikäteen olen ymmärtänyt että pettämisessä ei ollut kyse puolisoni puutteista, vaan minun omasta pahasta olostani. Oman menneisyyteni vuoksi puolisoni "ihailu" ei minulle riittänyt, en tuntenut oloani hyväksi, kauniiksi, halutuksi. Hain ihailua suhteen ulkopuolelta muilta ihmisiltä. Halusin tuntea olevani haluttu, kaunis, rakastettava. Mieheni kyllä yritti, mutta olen jälkikäteen ymmärtänyt että se rakastetuksi tulemisen tarve minussa oli niin suuri musta aukko, ettei miehen yritys riittänyt. Ei siksi että _hän_ ei olisi riittänyt, vaan koska minä en ollut "täytettävissä".
Minulle, pettäjälle tilanne oli tuskainen, ahdistava ja todellakin stressaava. Toimin omien arvojeni vastaisesti, valehtelin ja jätin kertomatta asioita. Nautin toki seksistä, toisen ihailusta ja rakkaudentunnustuksista, mutta loppujen lopuksi koin valtavaa syyllisyyttä kummassakin suhteessani. Jätin lopulta rakastajani, ja terapian (ja elämänkokemuksen) myötä kasvoin ehjäksi aikuiseksi ihmiseksi. Sen jälkeen kun aloin itse voida hyvin, en ole ollut lähelläkään pettää puolisoani. En edes vaikeina aikoina ja hetkinä, en vaikka olisi ollut tilaisuuksia. Olen ihastunut muihin, mutta päästänyt niistä ajatuksista irti toimimatta.
Hyvä että olet pohtinut asioita ja myönnät toimineesi väärin, etkä ala selittelemään kuten useimmat pettäjät täällä. Tekstistäsi ei kuitenkaan selvinnyt että kerroitko puolisollesi pettämisestä? Näin siis oletan, vaikuttaa siltä että olet oikeasti pahoillasi ja myönnät sen. Mutta siis se jäi vähän auki tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jotkut sanoo "vahingossa" löytäneensä jonkun toisen, kun vielä ovat olleet vanhassa huonossa liitossaan, niin en usko noihin vahinkoihin. Henkilö on jo ollut avoimena uusille mahdollisuuksille, ja sitten kun se on tullut eteen, niin on tarttunut siihen. Sen jälkeen on varmistanut, että homma voisi toimia pitkään, ja vasta sen varmistuttua on irtisanoutunut vanhasta liitostaan.
Kyllä ihminen lähes aina pelaa omaan pussiinsa, vaikka yrittäisikin hoitaa asiat hienovaraisesti kaikkien osalta. Jos olisi epäitsekkäämpi, niin ottaisi ensin eron, kun ei enää pystyisi olemaan vanhassa liitossaan. Sitten eläisi rauhassa itsekseen, ja vasta sitten alkaisi olla avoin uusille mahdollisuuksille.
Tottakai jokainen pelaa viimekädessä omaan pussiinsa. Ihminen on itsekäs, sinäkin. Ylemmyydentunnossasi ja vailla omakohtaista kokemusta täällä muita tuomitset. Minä kerron nyt oman kokemukseni "vahingossa" rakastumisesta. Olin elänyt yli 10 vuotta tylsässä liitossa, jossa läheisyys oli alusta saakka ollut ongelma. (Syyt, miksi liitto alun perin solmittiin ei ole tämän keskustelun aihe.) Elettiin tasaista elämää, oli talo, työpaikat, pienet lapset. Kunnes tuli päivä, jolloin näin ihmisen. Ensisilmäyksellä keskellä kirkasta päivää (selvin päin, jos joku epäilee) tiesin HETI selkärangassani, että tuo ihminen. En osaa tänä päivänäkään selittää, mikä hänessä herätti minut, mutta oli kuin kuollut olisi herännyt eloon. Pyytämättä ja yllätyksenä. Tuosta hetkeltä meni vielä 2 vuotta ennen kuin petin miestäni ensimmäisen kerran tämän ihmisen kanssa. Muita ei ole ollut ennen eikä jälkeen. Tottakai minulla oli ovi auki tiedostamattani ja johtuen avioliittoni ongelmista, mutta en tietoisesti etsinyt mitään.
Tämä on minun kokemukseni, tuomitkaa.
Kaksi vuotta oli aikaa selvittää tilanne miehesi kanssa ja silti petit. Ja ilmeisesti sitten jätit, siis erosit. Eli pidit miestäsi ja perhettäsi varalla, ja vasta, kun olit varma että jotain jää käteen, niin erosit.
En tuomitse vaan totean.
Olet jo itsesi tuominnut, kun tunnet tarvetta selitellä.
Kun minun rakkauteni miestäni kohtaan loppui, pyysin eroa, vaikka tiesin, että minulla tulee olemaan vaikeaa, kun jään lasteni kanssa yksin. Pettämismahdollisuuksia olisi ollut useita, mm. töissä sain treffikutsuja, mutta minusta pettäminen ei ole oikein. Olin luvannut vihkikaavan mukaan olla uskollinen, minulla on tapana pitää lupaukseni, eikö sinulla ole. Mitä muuta inhottavaa oket elämässäsi valmis tekemään?Sinä siis asetit omat rakkaudentunteesi lastesi edun edelle? Lapsesi kärsivät avioeropäätöksestäsi loppuikänsä. En tuomitse, vaan totean minäkin. Enkä tunne tarvetta selitellä yhtään mitään, tehty mikä tehty. Kokemuksia täällä kysyttiin ja omani kerroin. En jaksa lähteä mukaan mihinkään kumpi on parempi ihminen -mittelöihin.
Kiitos ettet tuomitse.
Lapseni ovat jo liki neljänkymmenen ja olemme puhuneet näistä asioista usein. He kiittävät vieläkin, miten kotimme rauhoittui ja kodin ilmapiiri muuttui myönteiseksi, kun uskalsin tehdä eropäätöksen aikoinaan, lapset olivat tuolloin noin kymmenvuotiaita. Toki osasivat mielipiteensä sanoa jo silloin, mutta päätös kuuluu vain vanhemmille.
Eli siis asetin rakkauteni lapsiani kohtaan etusijalle, halusin heille riidattomasti kodin, käsitit siis rakkauden hyvin yksipuolisesti. Miestäni en voinut enää rakastaa, mutta lapsiani sitäkin enemmän. Miestäni kunnioitan lasteni isänä, enkä siis halunjut pettää, kun olin vihittäessä niin luvannut. Etkö sinäkin oket aikaasi luvannut?En ole koskaan uskonut siihen että huonossa ja riitaisissa parisuhteessa kasvaa elää onnellisia lapsia, kun eivät vanhemnatkaan ole onnellisia.
Kumpikaan meistä ei ole toistaan parempi, toinen meistä vain pitää lupauksensa.
Ethän sinä ole pitänyt lupaustasi puolisollesi yhtään enempää, olet vain rikkonut lupauksen eri osan. Olet luvannut rakastaa puolisoasi myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta tämän lupauksen olet eroamalla rikkonut.
Niin olen, kun oli pakko. Lasteni hyvinvointi oli suuressa vaarassa. Ole huoleti yritin selvittää asioita, vaikka puoliso ei yrittänytkään. Henkeään ja varsinkaan lasten henkeä ei mikään lupaus voi vaatia ehdolle laittamaan.
Mutta tässä keskustelussa puhuttaan pettämisestä, avaa oma erillinen keskustelu, siitä saako hakea avioeroa. Lain mukaan se sallittua. Pettäminenkään ei ole lain luokan kiellettyä, mutta moraalin mukaan on. Yleisen moraalin mukaan avioero on yleisellä moraalin tasolla sallittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme hysteeriaa ja omistusvimmaa. Mun mun mun muut ei saa koskea mun mun mun. Jäätelöstäkään ei varmaan saa yksin nautiskella - kamalaa syntiä sekin. Heikko itsetunto se ennemmin on näillä jotka hysteerisinä vaahtoaa, kun puoliso on vähän piristänyt parisuhdetta, joka kuitenkin pitkässä liitossa on kaavoihin kangistunut. Ovat epävarmoja itsestään kun kuvittelevat että toinen heti lähtee jonkun toisen matkaan. Kyllä elämästä pitää osata nauttia, kuka milläkin haluamallaan tavalla, vaikka jäätelöllä tai seksillä.
Jäätelön syömistä ei tarvitse peitellä toiselta eikä se loukkaa toista osapuolta.Mut toki voit rinnastaa nämä esimerkit,koska sulle nämä ilmeisesti tarkoittavat ihan samaa. Surullista..
Ihan hyvin joku skitso draamakuninkaallinen voi loukkaantua siitä, että toinen yksin herkuttelee vaikka jätskillä. Ja monille sivusuhteet ovat ihan ok. Sanoisinpa, että nämä pettämiskammoiset ovat hieman jämähtäneet viime vuosituhannelle katolilaistyyppisine seksikäsityksineen. Jokainen elää vain kerran, joten on syytä todellakin elää ja antaa muidenkin elää. Hassua yrittää omistaa toisen ihmisen seksuaalisuutta. Se vasta itsekästä on.
Taitaa olla ne pettämiskammoiset puhelinratsaaja-elämäntapamammat, joilla sitä stressiä on. Relatkaa vähän, niin elämänlaatu paranee. Ei se rakkauden työkalu kulu, vaikka sillä vähän kyntäisi naapurinkin peltoa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jotkut sanoo "vahingossa" löytäneensä jonkun toisen, kun vielä ovat olleet vanhassa huonossa liitossaan, niin en usko noihin vahinkoihin. Henkilö on jo ollut avoimena uusille mahdollisuuksille, ja sitten kun se on tullut eteen, niin on tarttunut siihen. Sen jälkeen on varmistanut, että homma voisi toimia pitkään, ja vasta sen varmistuttua on irtisanoutunut vanhasta liitostaan.
Kyllä ihminen lähes aina pelaa omaan pussiinsa, vaikka yrittäisikin hoitaa asiat hienovaraisesti kaikkien osalta. Jos olisi epäitsekkäämpi, niin ottaisi ensin eron, kun ei enää pystyisi olemaan vanhassa liitossaan. Sitten eläisi rauhassa itsekseen, ja vasta sitten alkaisi olla avoin uusille mahdollisuuksille.
Tottakai jokainen pelaa viimekädessä omaan pussiinsa. Ihminen on itsekäs, sinäkin. Ylemmyydentunnossasi ja vailla omakohtaista kokemusta täällä muita tuomitset. Minä kerron nyt oman kokemukseni "vahingossa" rakastumisesta. Olin elänyt yli 10 vuotta tylsässä liitossa, jossa läheisyys oli alusta saakka ollut ongelma. (Syyt, miksi liitto alun perin solmittiin ei ole tämän keskustelun aihe.) Elettiin tasaista elämää, oli talo, työpaikat, pienet lapset. Kunnes tuli päivä, jolloin näin ihmisen. Ensisilmäyksellä keskellä kirkasta päivää (selvin päin, jos joku epäilee) tiesin HETI selkärangassani, että tuo ihminen. En osaa tänä päivänäkään selittää, mikä hänessä herätti minut, mutta oli kuin kuollut olisi herännyt eloon. Pyytämättä ja yllätyksenä. Tuosta hetkeltä meni vielä 2 vuotta ennen kuin petin miestäni ensimmäisen kerran tämän ihmisen kanssa. Muita ei ole ollut ennen eikä jälkeen. Tottakai minulla oli ovi auki tiedostamattani ja johtuen avioliittoni ongelmista, mutta en tietoisesti etsinyt mitään.
Tämä on minun kokemukseni, tuomitkaa.
Kaksi vuotta oli aikaa selvittää tilanne miehesi kanssa ja silti petit. Ja ilmeisesti sitten jätit, siis erosit. Eli pidit miestäsi ja perhettäsi varalla, ja vasta, kun olit varma että jotain jää käteen, niin erosit.
En tuomitse vaan totean.
Olet jo itsesi tuominnut, kun tunnet tarvetta selitellä.
Kun minun rakkauteni miestäni kohtaan loppui, pyysin eroa, vaikka tiesin, että minulla tulee olemaan vaikeaa, kun jään lasteni kanssa yksin. Pettämismahdollisuuksia olisi ollut useita, mm. töissä sain treffikutsuja, mutta minusta pettäminen ei ole oikein. Olin luvannut vihkikaavan mukaan olla uskollinen, minulla on tapana pitää lupaukseni, eikö sinulla ole. Mitä muuta inhottavaa oket elämässäsi valmis tekemään?Sinä siis asetit omat rakkaudentunteesi lastesi edun edelle? Lapsesi kärsivät avioeropäätöksestäsi loppuikänsä. En tuomitse, vaan totean minäkin. Enkä tunne tarvetta selitellä yhtään mitään, tehty mikä tehty. Kokemuksia täällä kysyttiin ja omani kerroin. En jaksa lähteä mukaan mihinkään kumpi on parempi ihminen -mittelöihin.
Kiitos ettet tuomitse.
Lapseni ovat jo liki neljänkymmenen ja olemme puhuneet näistä asioista usein. He kiittävät vieläkin, miten kotimme rauhoittui ja kodin ilmapiiri muuttui myönteiseksi, kun uskalsin tehdä eropäätöksen aikoinaan, lapset olivat tuolloin noin kymmenvuotiaita. Toki osasivat mielipiteensä sanoa jo silloin, mutta päätös kuuluu vain vanhemmille.
Eli siis asetin rakkauteni lapsiani kohtaan etusijalle, halusin heille riidattomasti kodin, käsitit siis rakkauden hyvin yksipuolisesti. Miestäni en voinut enää rakastaa, mutta lapsiani sitäkin enemmän. Miestäni kunnioitan lasteni isänä, enkä siis halunjut pettää, kun olin vihittäessä niin luvannut. Etkö sinäkin oket aikaasi luvannut?En ole koskaan uskonut siihen että huonossa ja riitaisissa parisuhteessa kasvaa elää onnellisia lapsia, kun eivät vanhemnatkaan ole onnellisia.
Kumpikaan meistä ei ole toistaan parempi, toinen meistä vain pitää lupauksensa.
Ethän sinä ole pitänyt lupaustasi puolisollesi yhtään enempää, olet vain rikkonut lupauksen eri osan. Olet luvannut rakastaa puolisoasi myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta tämän lupauksen olet eroamalla rikkonut.
Niin olen, kun oli pakko. Lasteni hyvinvointi oli suuressa vaarassa. Ole huoleti yritin selvittää asioita, vaikka puoliso ei yrittänytkään. Henkeään ja varsinkaan lasten henkeä ei mikään lupaus voi vaatia ehdolle laittamaan.
Mutta tässä keskustelussa puhuttaan pettämisestä, avaa oma erillinen keskustelu, siitä saako hakea avioeroa. Lain mukaan se sallittua. Pettäminenkään ei ole lain luokan kiellettyä, mutta moraalin mukaan on. Yleisen moraalin mukaan avioero on yleisellä moraalin tasolla sallittu.
Tietenkään en tarkoittanut, etteikö avioliitosta saisi erota. Otin vain kantaa siihen, kun kerroit pitäneesi avioliittolupauksesi, toisin kuin toinen, puolisoaan pettänyt keskustelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme hysteeriaa ja omistusvimmaa. Mun mun mun muut ei saa koskea mun mun mun. Jäätelöstäkään ei varmaan saa yksin nautiskella - kamalaa syntiä sekin. Heikko itsetunto se ennemmin on näillä jotka hysteerisinä vaahtoaa, kun puoliso on vähän piristänyt parisuhdetta, joka kuitenkin pitkässä liitossa on kaavoihin kangistunut. Ovat epävarmoja itsestään kun kuvittelevat että toinen heti lähtee jonkun toisen matkaan. Kyllä elämästä pitää osata nauttia, kuka milläkin haluamallaan tavalla, vaikka jäätelöllä tai seksillä.
Jäätelön syömistä ei tarvitse peitellä toiselta eikä se loukkaa toista osapuolta.Mut toki voit rinnastaa nämä esimerkit,koska sulle nämä ilmeisesti tarkoittavat ihan samaa. Surullista..
Ihan hyvin joku skitso draamakuninkaallinen voi loukkaantua siitä, että toinen yksin herkuttelee vaikka jätskillä. Ja monille sivusuhteet ovat ihan ok. Sanoisinpa, että nämä pettämiskammoiset ovat hieman jämähtäneet viime vuosituhannelle katolilaistyyppisine seksikäsityksineen. Jokainen elää vain kerran, joten on syytä todellakin elää ja antaa muidenkin elää. Hassua yrittää omistaa toisen ihmisen seksuaalisuutta. Se vasta itsekästä on.
Hienosti sanottu ja kiva että joku/jotkut ovat kanssani samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme hysteeriaa ja omistusvimmaa. Mun mun mun muut ei saa koskea mun mun mun. Jäätelöstäkään ei varmaan saa yksin nautiskella - kamalaa syntiä sekin. Heikko itsetunto se ennemmin on näillä jotka hysteerisinä vaahtoaa, kun puoliso on vähän piristänyt parisuhdetta, joka kuitenkin pitkässä liitossa on kaavoihin kangistunut. Ovat epävarmoja itsestään kun kuvittelevat että toinen heti lähtee jonkun toisen matkaan. Kyllä elämästä pitää osata nauttia, kuka milläkin haluamallaan tavalla, vaikka jäätelöllä tai seksillä.
Jäätelön syömistä ei tarvitse peitellä toiselta eikä se loukkaa toista osapuolta.Mut toki voit rinnastaa nämä esimerkit,koska sulle nämä ilmeisesti tarkoittavat ihan samaa. Surullista..
Ihan hyvin joku skitso draamakuninkaallinen voi loukkaantua siitä, että toinen yksin herkuttelee vaikka jätskillä. Ja monille sivusuhteet ovat ihan ok. Sanoisinpa, että nämä pettämiskammoiset ovat hieman jämähtäneet viime vuosituhannelle katolilaistyyppisine seksikäsityksineen. Jokainen elää vain kerran, joten on syytä todellakin elää ja antaa muidenkin elää. Hassua yrittää omistaa toisen ihmisen seksuaalisuutta. Se vasta itsekästä on.
Hienosti sanottu ja kiva että joku/jotkut ovat kanssani samaa mieltä.
Mä olen myös sitä mieltä, ettei tällaisten moralistien kanssa voi olla hyvä elää. Haukkuvat tuntemattomia ihmisiä jotka eivät elä heidän näkemyksensä mukaisesti. Varmaan kotonaan ja työpaikallaankin hiekkailevat joka asiasta.
Kyllä on itsekkäitä kommentteja. Pettäjien itsekkyys näkyy ihan varmasti kaikilla elämänalueilla. He laittavat omat tarpeensa muiden tarpeiden edelle ja todennäköisesti heillä on kotona puoliso, joka laittaa muiden tarpeet omien edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun jotkut sanoo "vahingossa" löytäneensä jonkun toisen, kun vielä ovat olleet vanhassa huonossa liitossaan, niin en usko noihin vahinkoihin. Henkilö on jo ollut avoimena uusille mahdollisuuksille, ja sitten kun se on tullut eteen, niin on tarttunut siihen. Sen jälkeen on varmistanut, että homma voisi toimia pitkään, ja vasta sen varmistuttua on irtisanoutunut vanhasta liitostaan.
Kyllä ihminen lähes aina pelaa omaan pussiinsa, vaikka yrittäisikin hoitaa asiat hienovaraisesti kaikkien osalta. Jos olisi epäitsekkäämpi, niin ottaisi ensin eron, kun ei enää pystyisi olemaan vanhassa liitossaan. Sitten eläisi rauhassa itsekseen, ja vasta sitten alkaisi olla avoin uusille mahdollisuuksille.
Tottakai jokainen pelaa viimekädessä omaan pussiinsa. Ihminen on itsekäs, sinäkin. Ylemmyydentunnossasi ja vailla omakohtaista kokemusta täällä muita tuomitset. Minä kerron nyt oman kokemukseni "vahingossa" rakastumisesta. Olin elänyt yli 10 vuotta tylsässä liitossa, jossa läheisyys oli alusta saakka ollut ongelma. (Syyt, miksi liitto alun perin solmittiin ei ole tämän keskustelun aihe.) Elettiin tasaista elämää, oli talo, työpaikat, pienet lapset. Kunnes tuli päivä, jolloin näin ihmisen. Ensisilmäyksellä keskellä kirkasta päivää (selvin päin, jos joku epäilee) tiesin HETI selkärangassani, että tuo ihminen. En osaa tänä päivänäkään selittää, mikä hänessä herätti minut, mutta oli kuin kuollut olisi herännyt eloon. Pyytämättä ja yllätyksenä. Tuosta hetkeltä meni vielä 2 vuotta ennen kuin petin miestäni ensimmäisen kerran tämän ihmisen kanssa. Muita ei ole ollut ennen eikä jälkeen. Tottakai minulla oli ovi auki tiedostamattani ja johtuen avioliittoni ongelmista, mutta en tietoisesti etsinyt mitään.
Tämä on minun kokemukseni, tuomitkaa.
Kaksi vuotta oli aikaa selvittää tilanne miehesi kanssa ja silti petit. Ja ilmeisesti sitten jätit, siis erosit. Eli pidit miestäsi ja perhettäsi varalla, ja vasta, kun olit varma että jotain jää käteen, niin erosit.
En tuomitse vaan totean.
Olet jo itsesi tuominnut, kun tunnet tarvetta selitellä.
Kun minun rakkauteni miestäni kohtaan loppui, pyysin eroa, vaikka tiesin, että minulla tulee olemaan vaikeaa, kun jään lasteni kanssa yksin. Pettämismahdollisuuksia olisi ollut useita, mm. töissä sain treffikutsuja, mutta minusta pettäminen ei ole oikein. Olin luvannut vihkikaavan mukaan olla uskollinen, minulla on tapana pitää lupaukseni, eikö sinulla ole. Mitä muuta inhottavaa oket elämässäsi valmis tekemään?Sinä siis asetit omat rakkaudentunteesi lastesi edun edelle? Lapsesi kärsivät avioeropäätöksestäsi loppuikänsä. En tuomitse, vaan totean minäkin. Enkä tunne tarvetta selitellä yhtään mitään, tehty mikä tehty. Kokemuksia täällä kysyttiin ja omani kerroin. En jaksa lähteä mukaan mihinkään kumpi on parempi ihminen -mittelöihin.
Kiitos ettet tuomitse.
Lapseni ovat jo liki neljänkymmenen ja olemme puhuneet näistä asioista usein. He kiittävät vieläkin, miten kotimme rauhoittui ja kodin ilmapiiri muuttui myönteiseksi, kun uskalsin tehdä eropäätöksen aikoinaan, lapset olivat tuolloin noin kymmenvuotiaita. Toki osasivat mielipiteensä sanoa jo silloin, mutta päätös kuuluu vain vanhemmille.
Eli siis asetin rakkauteni lapsiani kohtaan etusijalle, halusin heille riidattomasti kodin, käsitit siis rakkauden hyvin yksipuolisesti. Miestäni en voinut enää rakastaa, mutta lapsiani sitäkin enemmän. Miestäni kunnioitan lasteni isänä, enkä siis halunjut pettää, kun olin vihittäessä niin luvannut. Etkö sinäkin oket aikaasi luvannut?En ole koskaan uskonut siihen että huonossa ja riitaisissa parisuhteessa kasvaa elää onnellisia lapsia, kun eivät vanhemnatkaan ole onnellisia.
Kumpikaan meistä ei ole toistaan parempi, toinen meistä vain pitää lupauksensa.
Ethän sinä ole pitänyt lupaustasi puolisollesi yhtään enempää, olet vain rikkonut lupauksen eri osan. Olet luvannut rakastaa puolisoasi myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta tämän lupauksen olet eroamalla rikkonut.
Niin olen, kun oli pakko. Lasteni hyvinvointi oli suuressa vaarassa. Ole huoleti yritin selvittää asioita, vaikka puoliso ei yrittänytkään. Henkeään ja varsinkaan lasten henkeä ei mikään lupaus voi vaatia ehdolle laittamaan.
Mutta tässä keskustelussa puhuttaan pettämisestä, avaa oma erillinen keskustelu, siitä saako hakea avioeroa. Lain mukaan se sallittua. Pettäminenkään ei ole lain luokan kiellettyä, mutta moraalin mukaan on. Yleisen moraalin mukaan avioero on yleisellä moraalin tasolla sallittu.Tietenkään en tarkoittanut, etteikö avioliitosta saisi erota. Otin vain kantaa siihen, kun kerroit pitäneesi avioliittolupauksesi, toisin kuin toinen, puolisoaan pettänyt keskustelija.
Minä olin avoin ja rehellinen, puolisoni tiesi koko ajan, että en hyväksy ja kestä suhteemme tilaa, toisin kuin petturin puoliso. En kyllä nyt ymmärrä vertaustaan laisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme hysteeriaa ja omistusvimmaa. Mun mun mun muut ei saa koskea mun mun mun. Jäätelöstäkään ei varmaan saa yksin nautiskella - kamalaa syntiä sekin. Heikko itsetunto se ennemmin on näillä jotka hysteerisinä vaahtoaa, kun puoliso on vähän piristänyt parisuhdetta, joka kuitenkin pitkässä liitossa on kaavoihin kangistunut. Ovat epävarmoja itsestään kun kuvittelevat että toinen heti lähtee jonkun toisen matkaan. Kyllä elämästä pitää osata nauttia, kuka milläkin haluamallaan tavalla, vaikka jäätelöllä tai seksillä.
Jäätelön syömistä ei tarvitse peitellä toiselta eikä se loukkaa toista osapuolta.Mut toki voit rinnastaa nämä esimerkit,koska sulle nämä ilmeisesti tarkoittavat ihan samaa. Surullista..
Ihan hyvin joku skitso draamakuninkaallinen voi loukkaantua siitä, että toinen yksin herkuttelee vaikka jätskillä. Ja monille sivusuhteet ovat ihan ok. Sanoisinpa, että nämä pettämiskammoiset ovat hieman jämähtäneet viime vuosituhannelle katolilaistyyppisine seksikäsityksineen. Jokainen elää vain kerran, joten on syytä todellakin elää ja antaa muidenkin elää. Hassua yrittää omistaa toisen ihmisen seksuaalisuutta. Se vasta itsekästä on.
Hienosti sanottu ja kiva että joku/jotkut ovat kanssani samaa mieltä.
Mä olen myös sitä mieltä, ettei tällaisten moralistien kanssa voi olla hyvä elää. Haukkuvat tuntemattomia ihmisiä jotka eivät elä heidän näkemyksensä mukaisesti. Varmaan kotonaan ja työpaikallaankin hiekkailevat joka asiasta.
Juuri näin, avoimen, reilun ja kunnioittavan puolison ja ihmisen kanssa on aina vaikeaa elää. Toisin kuin valehtelevan petturin, joka ei anna perheelleen mitään arvoa.
Vai miten se nyt olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme hysteeriaa ja omistusvimmaa. Mun mun mun muut ei saa koskea mun mun mun. Jäätelöstäkään ei varmaan saa yksin nautiskella - kamalaa syntiä sekin. Heikko itsetunto se ennemmin on näillä jotka hysteerisinä vaahtoaa, kun puoliso on vähän piristänyt parisuhdetta, joka kuitenkin pitkässä liitossa on kaavoihin kangistunut. Ovat epävarmoja itsestään kun kuvittelevat että toinen heti lähtee jonkun toisen matkaan. Kyllä elämästä pitää osata nauttia, kuka milläkin haluamallaan tavalla, vaikka jäätelöllä tai seksillä.
Jäätelön syömistä ei tarvitse peitellä toiselta eikä se loukkaa toista osapuolta.Mut toki voit rinnastaa nämä esimerkit,koska sulle nämä ilmeisesti tarkoittavat ihan samaa. Surullista..
Ihan hyvin joku skitso draamakuninkaallinen voi loukkaantua siitä, että toinen yksin herkuttelee vaikka jätskillä. Ja monille sivusuhteet ovat ihan ok. Sanoisinpa, että nämä pettämiskammoiset ovat hieman jämähtäneet viime vuosituhannelle katolilaistyyppisine seksikäsityksineen. Jokainen elää vain kerran, joten on syytä todellakin elää ja antaa muidenkin elää. Hassua yrittää omistaa toisen ihmisen seksuaalisuutta. Se vasta itsekästä on.
Hienosti sanottu ja kiva että joku/jotkut ovat kanssani samaa mieltä.
Mä olen myös sitä mieltä, ettei tällaisten moralistien kanssa voi olla hyvä elää. Haukkuvat tuntemattomia ihmisiä jotka eivät elä heidän näkemyksensä mukaisesti. Varmaan kotonaan ja työpaikallaankin hiekkailevat joka asiasta.
Juuri näin, avoimen, reilun ja kunnioittavan puolison ja ihmisen kanssa on aina vaikeaa elää. Toisin kuin valehtelevan petturin, joka ei anna perheelleen mitään arvoa.
Vai miten se nyt olikaan.
Tuo on taas ahdas oma mielipiteesi. Joissain suhteissa toinen ei halua tietää pettämisestä. Eikä se että pettää puolisoa tee huonoa vanhempaa lapsille tai huonoa työkaveria. Sinä niputat kaiken pettämisen samaan nippuun tietämättä tilannetta tai taustoja. Sinunkaltaisesi on varmasti äärettömän raskas puoliso, vanhempi, naapuri, sukulainen tai mikä tahansa. Tuomitset kaikki muut oman ahtaan näkökulmasi mukaan vaikket tietäisi asioista mitään
Vierailija kirjoitti:
Mitä tulee omatuntoon, tein pienen testin kuinka moni perheellinen mies on valmis lähtemään mukaan.
Treffisivustot - niin helppoa ettei mitään rajaa. Ei tarvinnut olla edes kuvaa, äijät oli valmiina sopimaan tapaamisen vaikka heti.
Ravintola - lähes yhtä helppoa
Lähipiiri - oman miehen veli: heti valmis. Naapurin äijä: heti valmis. Työkaveri, joka oli mennyt naimisiin pari viikkoa sitten: heti valmis. Lapsen kummisetä: heti valmis.
KUKAAN, yksikään ei sanonut että ei halua loukata vaimoaan tai vaarantaa perhettään. Joka ikinen oli valmis panemaan, vaikka työpaikan vessassa.
En ole mikään kaunotar, yli 40 ja yli 80kg.
Surullista mutta ikävä kyllä ei yllättävää. Varsinkin tuo lähipiiri, ovat valmiit panon takia tuhoamaan oman perheensä ja kaveruus- tai jopa sukulaissuhteet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäjät ovat samaa porukkaa kuin valehtilijat ja näpistelijät. Jännityksen vuoksi ne sitä tekevät. Moraalikäsitys on vaan jotenkin kieroitunut eikä ymmärretä että oma toiminta loukkaa muita tai ei ainakaan välitetä siitä.
Onko pettämistä jos näkee unta jossa pettää puolisoaan ja nauttii siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina näissä keskusteluissa tulee esiin sama. Pettäjältä kysytään jotain ja ihan kaikki vastaaminen kuitataan selittelyksi tai puolusteluksi. Eli mitään vastausta ei oikeasti edes haluta, halutaan vain paheksua ja halveksia.
No tässä keskustelussa tämä yksi pettäjä häipyi raukkamaisest paikalta, kun ei uskaltanut vastata yhteenkään kysymykseen, vaan teki juuri, kuten sanoit, alkoi syytellä heitä, jotka ovat eri mieltä ja asiallisesti kyseenalaistivat.
Pettävät ovat juuri sellaisia, pakoilevia lusmuja.
Olen erimieltä, asiallisesti hän kertoi kokemuksestaan, mutta vastaukset olivat kaikkea muuta kuin asiallisia, enkä ihmettele, että ei jaksanut vastata enempää.
Nämä keskustelut tuntuvat aina repivän petetyiksi tulleilta vanhat haavat auki ja omat negatiiviset tunteet puretaan sitten ihmisiin joilla ei ole mitään tekemistä omien pettymysten kanssa. Mitään aito pyrkimystä ymmärtää toisten ihmisten elämää ei valitettavasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Nämä keskustelut tuntuvat aina repivän petetyiksi tulleilta vanhat haavat auki ja omat negatiiviset tunteet puretaan sitten ihmisiin joilla ei ole mitään tekemistä omien pettymysten kanssa. Mitään aito pyrkimystä ymmärtää toisten ihmisten elämää ei valitettavasti ole.
Ei ne haavat ole koskaan silloin menneetkään kiinni. Viha ja katkeruus pitää niitä auki kokoajan. Se on erittäin stressaavaa ja onhan sekin tapa purkaa sitä että se projisoi muihin, vaikkakaan ei ehkä kaikkein tehokkain tapa.
Minusta on hyvä muistaa että on erilaista pettämistä. Näen erilaisina esim ekaksi tilanteen jossa joku kuolleessa suhteessa olevan rakastuu toiseen ja jättää kumppanin jota pettää.
Joku tekee esim humalassa kertahairahduksen josta saa kamalat tunnontuskat eikä koskaan enää tee moista.
Ja on tyyppejä jotka pettävät useita kertoja vaan jatkaen kumppaninsa kanssa.
Minusta noissa on paljon eroa. Kyllä mä sanoisin että viimeinen on selkeästi paskamaisempaa kuin kaksi ekaa.
Lisäksi minusta pettämisen lisäksi väärin on laiminlyödä kumppaninsa henkisesti ja fyysisesti. Ja ymmärrän että sellaisesta kärsivä kumppani pettää herkemmin.
Tässä ketjussa törmään uskomattoman mustavalkoiseen ajatteluun.
Kyllä on. Itsellä kokemusta vuosien takaa. Ja eroonhan se ajoi. Ei siksi että olisin jäänyt kiinni, vaan koska olin lopulta stressin takia jatkuvasti kireä ja pahanatuulinen, tiuskin miehelle, eikä seksiäkään enää tehnyt mieli. Parisuhde kuoli...
Ja tiedän tehneeni väärin, kadun ja olen parantanut tapani muissa suhteissa sen jälkeen!
Eihän se pettäjä luonnonsuojelijoille ole pettäjä? En osaa eritellä mitä kenessäkin pettäjässä on hyvää. Parisuhteen kannalta pettämisessä en sen sijaan näe mitään hyvää... kenellekään osapuolelle.