Lue keskustelun säännöt.
Avioero - äiti ja kolme lasta 60 m2 kolmiossa
Asunto-ongelma
05.07.2017 |
Tilanne on siis tämä: ero edessä ja olen katsellut yhtä kivaa, yhdessä tasossa olevaa asuntoa itselleni ja lapsilleni (5,6, ja 9v). Nuorimmat poikia, vanhin tyttö. Kovasti vaan mietityttää, mahdutaanko me: 60 m2, kaksi makuuhuonetta, toinen isompi, toinen pienempi. Olohuone myös aika pieni, sohva ja telkkari mahtuu.
Miten huonejärjestely kannattaisi tehdä? Ajattelin laittaa pienet pojat isompaan huoneeseen kerrossänkyyn ja tytön sitten omaan pienempään makkariin. Sitten mulle jäisi sohva paikka. Pienemmät tulee monesti vielä viereen, joten en tiiä, toimiiko tämä. Tai sitten minä ja tyttö isompaan makkariin ja pojat pienempään, mutta sinne mahtuu just ja just kerrossänky. Isompaan makkariin ei mahdu millään kahta sänkyä, pitäs olla joku parviratkaisu. Tuntuu, et vanhin lapsista on se, joka kaipaa eniten omaa rauhaa, hänelle haluaisin antaa oman makkarin. Mutta en toisaalta haluaisi nukkua lastenhuoneessakaan, jotta saisin vähän omaa rauhaa.
Puuh.. En tiedä. Asunto olisi tosi kiva ja edullinen, siinä olisi sauna (jota rakastan) ja se olisi puiston laidassa. Mitä mieltä olette, mahdutaanko millään ainakin muutamaksi vuodeksi eteenpäin?
Kommentit (136)
Mahtuu aivan hyvin. Jos minä saisin päättää, niin laittaisin kaikki kolme lasta isompaan makuuhuoneeseen, äidin pienempään makuuhuoneeseen, jolloin olohuone jää yhteiseksi tilaksi kaikille. Perusteluna sanoisin mm. sen, että kun perhe hajoaa, niin lapset tuntevat turvattomuutta. Tällöin yhteinen makuuhuone luo sitä turvaa, kun isompi sisko on pikkupoikien turvana. Kun tytön murkkuikä alkaa lähestyä, voi olla paikallaan muuttaa nukkumajärjestystä tai hankkia hiukan isompi asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kysyt mahdutteko 60 neliön asuntoon...tä...
Olin 10 vuotias ja asuttiin 5 sisaruksen ja vanhempien kanssa n. 23neliön pömpelissä.
Oli yksi huone ja alkovi ja alkovissa oli 3 kerrossänkyä. Ihmetellä pitää, että tänä päivänä halutaan kaikille oma huone . Kyllä sopu sijaa antaa.
sdfsdf kirjoitti:
Itse asuin lapsena kahden sisarukseni ja äitimme kanssa 60- neliöisessä asunnossa eikä meillä siinä mitään ongelmaa ollut vaikka sisarukset olivatkin aiemmin tottuneet isompaan kämppään. Lisäksi oli yksi kissa.
Vähän ihmetyttää vastaukset joissa päivitellään tilan puutetta. Eikö perheen kuuluisi kestää vähän läheisyyttä?
Kyllä alkaa äippäkin kaivata kaikille omaa huonetta, kun teinipojat pyörii siinä tilaihmeessä tatti pystyssä ja tytär kainostelee tissejään.
Ei ikinä. Sijainti on toki tärkeä, mutta en muuttaisi alle kolmen makuuhuoneen asuntoon. Sillä miten 40+ vuotta sitten tavattiin perheissä elää ei ole mitään merkitystä.
Eikö lapset ole jatkossa välillä isällään? On ihan eri asua jatkuvasti ym asunnossa kuin niin, että suurin osa porukasta on pois joka toinen viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos yksi tai kaksi lasta asuisi vakituisesti isällä? Miksi kaikki samassa, jos rahat on tiukalla?
Kyllä tuo pari vuotta voi mennä. Riippuu siitäkin, rupeatko itse heilastelemaan kuinka pian - voi olla hankalaa noin pienissä tiloissa. Miten olisi levitettävä vuodesohva olohuoneeseen? Levität sen yöksi, ja jos haluaa pikkupoikia kainaloon niin mahtuvat. Tytöllä voi kohta jo alkaa murrosikä, jolloin ehkä ei halua mutsia samaan huoneeseen kanssaan nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että mahdutte siihen ainaki muutamaks vuodeks. Sopeutumista vaatii kyllä ja kaikesta ylimääräsestä tavarasta pitää hankkiutua eroon. Muuten käy ahtaaks. Sisustus pitää myös tarkkaan miettiä että saa kaikki neliöt käyttöön. Meitä asuu kaks aikuista ja yks lapsi 42 neliön kaksiossa ja hyvin ollaan mahduttu!
Tekee ihan hyvää asua pienessä asunnossa niin tottuubä siihen ja jos joskus pääsette muuttamaan vaikka 70 neliön asuntoon niin se tuntuu luksukseltq z
Vain muutamaksi. Jonnekin pitää mahduttaa kolme hyvää ja ergonomista koulupöytää tuoleineen.
Eikä pidä. Meillä ne ergonomiset koulupöydät ja tuolit pölyttyy turhan panttina, kun läksyt, piirtämiset sun muut tehdään mieluummin lattialla maaten tai keittiön pöydän ääressä.
Tuskinpa enää yläaste/lukio/teku-vaiheessa tykkäävät lattialla makoilla.
Mun lapsuudenperheen koti ensimmäiset (minun elämäni) 9 vuotta oli 63-neliöinen kolmio. Meitä lapsia oli kolme ja meillä oli yhteinen huone. Vanhemmilla oli makuuhuone. En koskaan kokenut, että se asunto olisi ollut meille liian pieni. Me lapset oltiin 8, 9 ja 11 kun muutettiin isompaan, 95-neliöiseen neliöön.
Pieneenkin mahtuu, jos ei ole liikaa rompetta. Nykyajan ihmisillä on niin paljon tavaraa, että sen tavaramäärän vuoksi pitää olla iso asunto. Ei niinkään ihmisten. Asun tällä hetkellä mieheni ja teinin kanssa 97-neliöisessä kolmiossa ja tännekään me ei meinata mahtua, kun on liikaa tavaraa. Muutosta on lähes neljä vuotta ja meillä on ainakin kahdeksan muuttolaatikkoa vielä purkamatta. Teini muuttaa vuoden päästä pois, voi olla että vasta sitten aletaan mahtumaan tavaroidemme kanssa tänne. Mitään järkeähän tässä ei ole, mutta erityisesti miehellä on vaikeuksia luopua turhasta tavarasta (lähinnä tietokoneromua) ja pieneksi käyneistä vaatteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että mahdutte siihen ainaki muutamaks vuodeks. Sopeutumista vaatii kyllä ja kaikesta ylimääräsestä tavarasta pitää hankkiutua eroon. Muuten käy ahtaaks. Sisustus pitää myös tarkkaan miettiä että saa kaikki neliöt käyttöön. Meitä asuu kaks aikuista ja yks lapsi 42 neliön kaksiossa ja hyvin ollaan mahduttu!
Tekee ihan hyvää asua pienessä asunnossa niin tottuubä siihen ja jos joskus pääsette muuttamaan vaikka 70 neliön asuntoon niin se tuntuu luksukseltq z
Vain muutamaksi. Jonnekin pitää mahduttaa kolme hyvää ja ergonomista koulupöytää tuoleineen.
Eikä pidä. Meillä ne ergonomiset koulupöydät ja tuolit pölyttyy turhan panttina, kun läksyt, piirtämiset sun muut tehdään mieluummin lattialla maaten tai keittiön pöydän ääressä.
Tuskinpa enää yläaste/lukio/teku-vaiheessa tykkäävät lattialla makoilla.
Tuskin tuon ap:n asunnon tarvitsee mikään loppuelämän kämppä olla.
Vierailija kirjoitti:
Pieneenkin mahtuu, jos ei ole liikaa rompetta. Nykyajan ihmisillä on niin paljon tavaraa, että sen tavaramäärän vuoksi pitää olla iso asunto. Ei niinkään ihmisten.
Ihmisillä on keskimäärin liikaa tavaraa, totta. Esimerkiksi tuo kolmio on paljon suurempi, jos mukaan tulee hyvät säilytystilat asunnon ulkopuolella.
Kuitenkin, mitä enemmän tilaa, sitä helpompi asukkaiden on hengittää henkisesti. On oma paikka minne mennä ja olemaan rauhassa. Pienille lapsille ehkä riittää yhteinen huone, mutta jos äiti asuu vielä olohuoneessa, alkaa olla aika ahdasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kommenteista. Se tässä onkin, kun alue ja asunto on kivoja ja rakastan saunoa. Olisi hiihtoladutkin lähellä. Nytkin asutaan viisi henkilö kolmiossa, neliöitä tosin 79. En ole ajatellut ratkaisua loppuelämäksi, vaan nyt ainakin muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Tottakai haluaisin itselleni makuuhuoneen, mutta nyt tuntuu, että lapset tarvitsevat huoneitaan enemmän. Tosin pienemmän nukkuvat nykyisinkin usein mun vieressä.
Aika mielenkiintoistakin palautetta olette antaneet.. Kukaan ei jää 250 m2 omakotitaloon muutama kilsa Helsingin keskustasta, vaan molemmat joutuu etsimään pienemmän kämpän. Täällä on ihan normaalia asua ahtaasti. Olisihan se ihana ostaa 100 m2 neliö, mutta sitten joutuisi lähtemään liian kauaksi turvaverkoista, koulusta etc. Mietin vaan, että miten joku edes ilkeää kirjoittaa tuollaisia kommentteja ja nostaa itsensä muiden yläpuolelle...
ap
Ihme rikkaita täällä perseilemässä. :o Kyllä mun mielestä 60 neliön kämppä riittää vallan hyvin tuonkokoiselle porukalle. Sopu sijaa antaa ja kaikkeen tottuu. Nämä faktat unohtuvat monelta pelleltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta yksiöstä 160 neliöön kirjoitti:
Ihme rikkaita täällä perseilemässä. :o Kyllä mun mielestä 60 neliön kämppä riittää vallan hyvin tuonkokoiselle porukalle. Sopu sijaa antaa ja kaikkeen tottuu. Nämä faktat unohtuvat monelta pelleltä.
Mitkä faktat? Tämä on mielipidekysymys. Sinun mielestäsi mahtuu hyvin. Minun mielestäni ei.
Vierailija kirjoitti:
ja rakastan saunoa.
Niin, sinä rakastat. Priorisoisin ennemmin asuintilat kuin saunan. Saunaan pääsee kodin ulkopuolellakin.
Meitä asuu 2 aikuista ja 2 lasta 43neliön kerrostaloasunnossa ja hirveetä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja rakastan saunoa.
Niin, sinä rakastat. Priorisoisin ennemmin asuintilat kuin saunan. Saunaan pääsee kodin ulkopuolellakin.
Uimahallin sauna ei nyt vaa ole sama kuin oma+ sinne tarvii ottaa ne lapset mukaan. Kotonaan saunaan pääsee just silloin kun haluaa, ja ihan yksin.
Jos on varaa niin ottaisin neliön. Oon asunut 60 neliöisessä kolmiossa jossa sauna ja se oli ahdas kahdelle, toiseen makkariin mahtu vaan sänky ja toiseen molempien työpöydät, olkkariin vaan se sohva ja telkkari. En osaa kuvitella että tohon vielä päälle kahden lapsen kamat.
Ehkä nykyään ihmisillä on tavaraa enemmän kuin ennen. Mummo asui 6 lapsen kanssa omakotitalon yläkerrassa, mikä oli keittiö, huone ja alkovi. Mutta eihän siellä kuin syötiin ja nukuttiin, ulkona ne enimmäkseen oli töissä tai telmuamassa. Alakerran mummoni laittoi vuokralle. Leski oli.
Luulen että mahtuisitte. Ostat itsellesi sohvasängyn ja pojille kerrospunkan. Karsitte turhaa tavaraa ahkerammin.
Itse muutin 95 neliön rivarineliöön kolmen kanssa ja nukuin olkkarissa. 70-luvun pitkänmallinen olkkari, sen terassinpuoleiseen päätyyn laitettiin väliseinä lasista ja liukuovista ja siellä mä nukuin. Mutta mulla oli varaa, ei kaikilla ole.
Eikä pidä. Meillä ne ergonomiset koulupöydät ja tuolit pölyttyy turhan panttina, kun läksyt, piirtämiset sun muut tehdään mieluummin lattialla maaten tai keittiön pöydän ääressä.