Avioero - äiti ja kolme lasta 60 m2 kolmiossa

Pienikin koti voi olla viihtyisä ja kodikas. Meillä kaupunkiasuntona 48 m2 kaksio avara viilis. Maalla 120 m2 okt sokkeloinen ja turhan täynnä. Mahdut lasten lasten kanssa pikku kolmioon kun suunnittelet kalastuksen ja sisustuksen. Muutossa rankasti tavaraa kierrätykseen. Kirppisrahoiĺla voit ostaa sisustussuunnittelua ammattilaiselta. Kun olette muuttanut ja lapsille hankitaan jotain uutta aina 1 -2 vanhaa kierrätykseen. Astioita vain 1 sarja mukaan. Vähemmän on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi saada joku roti gryndereille mitä saa kolmiona kaupitella. Ei alle 70 m2 kolmioita saisi edes rakentaa. Neliöt alkaen 85 m2.

Meillä oli 53 neliön kolmio. Makuuhuoneisiin ei mahtunut muuta kuin ne sängyt.

Saiko kaappien ovia auki kokonaan? Sitäkin kuulema ilmenee ettei saa, jos on joku 160 cm sänky.

Vierailija kirjoitti:

Ihan varmasti menee pari vuotta eteenpäin. Tytölle oma huone, pojille isompi ja sinulle kunnon sohvasänky olohuoneeseen. Minusta on älytöntä ajatella, että niitä neliöitä pitää hamstrata kavereita varten, tai mahdollisesti jotain tulevaa suhdetta. Elä tätä päivää, ja jos todella tykkäät saunomisesta, niin ne saunaneliöt eivät ole mitään hukkatilaa.

Eilen viimeksi täällä oli ketju, jossa asuttiin kolmen lapsen kanssa liian isossa asunnossa (kelan mielestä). Täällä vouhotettiin, että kyllä kolmen lapsen kanssa mahtuu vaikka kaksioon.

Se oli typerää vouhotusta, koska vaaditulla hinnalla sai kolmionkin. Eikä asunto ollut liian iso, vaan liian kallis. Pakko aina vääristellä ja valehdella asiat omaan suuhun sopivaksi?

Meillä oli pienenä 2 aikuista, 3 lasta sekä kissa ja koira. Neliöitä taisi olla 65. Ihan hyvin mahduttiin kahteen makuuhuoneeseen. Opetti ainakin sisarussopua, kun ei ollut omaa huonetta mihin sulkeutua ja piti tulla toimeen keskenään. Lapset siis nukkuivat yhdessä makkarissa ja vanhemmat toisessa.

Kyllä tuohon kämppään pitäisi mahtua. Ehkä itse olisin valmis saunasta tinkimään tuossa tilanteessa. Se saattaa turhaan syödä tilaa kämpästä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että mahdutte siihen ainaki muutamaks vuodeks. Sopeutumista vaatii kyllä ja kaikesta ylimääräsestä tavarasta pitää hankkiutua eroon. Muuten käy ahtaaks. Sisustus pitää myös tarkkaan miettiä että saa kaikki neliöt käyttöön. Meitä asuu kaks aikuista ja yks lapsi 42 neliön kaksiossa ja hyvin ollaan mahduttu!

Tekee ihan hyvää asua pienessä asunnossa niin tottuubä siihen ja jos joskus pääsette muuttamaan vaikka 70 neliön asuntoon niin se tuntuu luksukseltq z

Vain muutamaksi. Jonnekin pitää mahduttaa kolme hyvää ja ergonomista koulupöytää tuoleineen.

Itse asuin lapsena kahden sisarukseni ja äitimme kanssa 60- neliöisessä asunnossa eikä meillä siinä mitään ongelmaa ollut vaikka sisarukset olivatkin aiemmin tottuneet isompaan kämppään. Lisäksi oli yksi kissa.

Vähän ihmetyttää vastaukset joissa päivitellään tilan puutetta. Eikö perheen kuuluisi kestää vähän läheisyyttä? 

Tärkeintä varmaan on, että löydätte nyt asunnon jossa asua jonkin aikaa. Ei se loppuelämän asunto varmaan kuitenkaan ole. Pojat suurempaan huoneeseen, tyttö pieneen huoneseen ja olkkariin sulle sänky, ei ollenkaan sohvaa. Laitat päivisin sängylle päiväpeiton ja tyynyjä, niin se toimii telkkarinkatselupaikkana. Jos tulee vieraita, ei niitä tarvitse sohvalle istuttaa vaan olette keittiönpöydän ääressä juttelemassa ja kahvia juomassa :)

Riipuu eniten että mitä haluat, miten huoneisto on suunniteltu onko kaappeja makuuhuoneissa jotka on upotettuja seinä rakenteisiin ?

Kerros sänkyjen kanssa jos hyvin suunnitellut huoneet että mahtuu pikku työpöytä huoneisiin, upotetut kaapit toisaalta nykyisin harvinaisuus.

Mahtuuko pikkuhuoneeseen pieni koulupöytä ?

Säilytystilaa sängyn alle tulevilla laatikoilla.

Oma sauna on iso plus.

Nykyään saa kerros sänkyjä jotka kiinnitetään seinään ja sänky avautuu vetämällä samassa sängyssä voi olla myös pöytä minkä avaat samalla tavalla. Ratkaisuja pieneen tilaan on monia.

Kaikista tärkein että sinä ja lapsesi pidätte ja mahdutte hyvin asumaan.

Onko hyvä ja rauhallinen alue että ei ole meteliä öisin ?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hurjalta, asun 1v tyttären kanssa kahdestaan 61m2 ja tilaa ei siltikään ole tarpeeksi.

Meitä asui  neljä tuon kokoisessa kaksiossa ja hyvin mahduttiin. Ainoa mikä ärsytti, oli jono kylpääriin, kun kaikki menivät kahdeksaksi.

Asumisen taso riippuu ihan siitä, paljonko siihen laittaa rahaa. Väljäkään asunto ei ole lapsista kiva, jos sitten raha ei riitä mihinkään muuhun kuin asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi saada joku roti gryndereille mitä saa kolmiona kaupitella. Ei alle 70 m2 kolmioita saisi edes rakentaa. Neliöt alkaen 85 m2.

Meillä oli 53 neliön kolmio. Makuuhuoneisiin ei mahtunut muuta kuin ne sängyt.

Mitä muuta toivoisit, että makuuhuoneisiin mahtuu sängyn lisäksi? (Oletan toki, että esim. yksi vaatekaappi löytyisi jo).

Itse asun kahden lapsen kanssa vastaavan kokoisessa kolmiossa. Itselle asunnon sijainti ja ympäristö on vähintään yhtä tärkeä asia kuin itse asunto, mieluummin tingin neliöistä kuin asun tilavasti ympäristössä, joka ei tunnu omalta. Jaan huoneen tyttären kanssa, mutta se toimii ihan kivasti. Itse käyn siellä lähinnä nukkumassa, mutta sitten teini-iän en muutenkaan ole ollut mikään makkarissa kököttelijä. Näin olohuone säilyy kaikille yhteisenä sosiaalisena tilana. Miesystävä käy yöpyy luonani joka tapauksessa vain, kun lapset ovat isällään. Sermillä, verholla tai kirjahyllyllä voi jakaa tilaa ja saada rauhallisen työnurkan tai muuten vain oman rauhallisen sopen. Kun ei hamstraa asuntoon ylimääräistä roinaa ja sisustaa tarkoituksenmukaisilla huonekaluilla, se voi olla hyvinkin tilavan ja viihtyisän tuntuinen. Säännöllinen siivoaminen auttaa myös, toisaalta pienen asunnon järjestyksessä pitäminen on helpompaa kuin ison. Jos saunominen ei ole tärkeää, saunaa voi käyttää myös säilytystilana. Kannattaa myös ottaa mahdollinen kellari- tai vinttikomerotila haltuun ja järjestää  sesonkivaatteet, urheiluvarusteet yms. sinne asunnosta tilaa viemästä. Jos talossa on pyykkitupa, sekin säästää tilaa, koska vaatteita ei tarvitse kuivatella omassa asunnossa. Pienessä asunnossa on lapsiperhe-elämän kannalta se kiva puoli, että asukkaat eivät eristy kukin omaan koppiinsa. Lasten onnellisuus ja kodikkuus eivät ole neliöistä kiinni, vaikka joitain asioita joutuu ehkä ajattelemaan uusiksi. 

Meillä mahtui kuusi henkilöä 73 m2 (3 h+k) kokoiseen asuntoon, mutta se oli silloin, kun oma sauna ei ollut ihmisille välttämättömyys ja useampi lapsi pystyi nukkumaan samassa huoneessa traumatisoitumatta. Huvitti myöhemmin lukea aikuisen kirjoittavan, ettei hän ollut koskaan, edes lapsena, joutunut jakamaan huonetta ja ajatuskin siitä olisi mahdoton.

50-60 vuotta sitten tuo olisi ollut jo ihan luksusta. Tässäkin talossa asui nelihenkisiä perheitä 30 neliön yksiöissä. Lapset olivat tosin pienempiä kuin AP:n palleroiset. Tiedän myös paljon pienemmissä tiloissa asuneita, ja lapsistakin on kasvanut kunnon kansalaisia. Nooh, ajat ja vaatimukset tietysti muuttuvat, mutta koettakaa pärjätä sillä, mihin on varaa.

Äiti muuttaa lasten kanssa 60 neliön kolmioon ja isä jää yksin/uuden naisen kanssa 250 neliön omakotitaloon?

Hyvin mahtuu, kun vähentää tavarat tarpeellisiin. Kaikki turha roina pois.

Miten sen ottaa, me asumme miehen ja lapsen kanssa 60m2 kaksiossa ja tilaa riittää. Tosin, tässä on todella hyvä pohjaratkaisu, luultiin isommaksi kun käytiin ekaa kertaa katsomassa.

Pohjille tuplaparvi ja alle jää Leikkitilaa. Ehkä itse aikuisena haluaisin pitää olkkarin olkkkarina ja nukkuisin tytön huoneessa. Tällöin saat nukkua aamulla kun lapset katsovat piirrertyjä. Eikä tytön oma rauha niin kovin kärsi kun menee ennen sinua nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Äiti muuttaa lasten kanssa 60 neliön kolmioon ja isä jää yksin/uuden naisen kanssa 250 neliön omakotitaloon?

Näinhän se helposti menee kun äiti on halunnut keskittyä täysin äitiyteen, jättänyt koulunkäynnit minimiin ja perhe hankkinut sen 250 neliön asunnon isin palkkarahoilla. Tosinkin voi tehdä. Itse erotessani muutin 120 neliön omakotitaloon  kahden lapseni kanssa, mutta olinkin lastenteon ohessa kouluttanut itseäni ja hankkinut hyväpalkkaisen työn.

Tämä.

Meidän puolituttu erosi ja asuu kolmen lapsen ja rottweilerin kanssa 2h+k eli heillä vain yksi makkari ja hyvin pärjäävät tuo ap ratkaisu kuulostaa ihan normaalilta...

Vanhimmalle oma huone kaksi muuta toiseen.

Olkkariin sohvasänky joka toimii sohvana ja levität sen yöksi itsellesi.