Avioero - äiti ja kolme lasta 60 m2 kolmiossa

Mahtuu kyllä, etenkin jos pojille antaa olohuoneen, tytölle pienemmän makuuhuoneen ja äidille isompi ja siihen parisänky ja pari nojatuolia nukkumiseen ja oleiluun.

Laita olohuone puoliksi, saat oman makuuhuoneen. Joku hylly/sermi väliin vaan.

Lisäyksenä vielä mun tekstiin niin asutaan tällä hetkellä 188 neliöisessä kämpässä. Lapset jakaa nytkin huoneet ja tavaraa on joka paikassa, mutta valtaosa niistä on ex-miehen. Mulla itsellä on käytössä kaksi kaappia vaatteille. Miehellä on vaatehuone, eteisen kaapisto ja kolme kaappia täynnä vaatetta ja harrastuskamaa. Ja kokoajan tulee lisää, eikä mistään voi luopua. Itse oon oppinut laittamaan eteenpäin tavaraa mitä ei tarvita.

Tällä hetkellä lapset on periaatteessa siellä missä minäkin eli jos olen keittiössä niin siellä lapsetkin. Omaa tilaa en oo vuosiin saanut, enkä kaivannut. Jos joku, mut sattuu huolimaan tulevaisuudessa.haluan pitää omat asunnot niin kauan kun lapset asuu kotona.

T:97

Sauna voi olla paikka saada uudessa parisuhteessa kahdenkeskistä aikaa.

Me asutaan sattuneista syistä isossa talossa, ja sanonpa, että siivottavaa kyllä riittää. Ihan jo pölyäkin kertyy kiitettävästi pinnoille, ja vaikka tasot pitäisikin melko tyhjinä, niin työtä riittää silti.

Itse haaveilen pienestä ja kompaktista asunnosta. Keski-Euroopassa olen nähnyt erilaisia kekseliäitä tilaratkaisuja.

Mutta ymmärrän kyllä, että kasvavat lapset voi olla haaste. Ja suomalainen kulttuuri, jossa ollaan totuttu tilaan.

Jos muutatte tuohon, jää aikaa myöhemmin miettiä, mikä olisi teille hyvä ratkaisu?

vuodrnnpäöstä olette tuota kokemusta rikkaampi?

Hyvin mahtuu. Itse olen asunut äitini ja kahden sisarukseni kanssa noin 40 neliöisessä yksiössä ja kaikki sovittiin hyvin. 60 neliöinen kolmio on aika luksusta, hyvin te sinne sovitte.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset asuu varsinkin keskustoissa helvetin pienissä kämpissä. Jotkut rakentaa myös käsittämättömän pieniä omakotitaloja, joissa ei ole minkäänlaista rauhaa kenelläkään. Ei mikään ihme, että on paljon avioeroja ja lapset pitää potkia jo lukioiässä pihalle, kun ei kestetä sitä, että kaikilla on oma elämä.

Miksi näin? Maassa olisi tilaa vaikka rakentaa jokaiselle suomalaiselle omakotitalo, miksi pitää elää kuin sillit purkissa?

t. yksinasuva M39, 51m2

Jenni Ahola rakensi puolisonsa kera Tampereelle lähes 500 neliöisen talon. Miten kävi? Ahola kommentoi että oli suhteelle liikaa. Ei se iso asunto ole mikään onniautomaatti, taloushuolet kiristää välejä vähintään yhtä tehokkaasti, eikä sekään auta että kaikki vetäytyvät omiin tiloihinsa eikä yhteistä aikaa ole. Ap:n suunnitelma on minusta hyvä. Samalla säästäisin niin jos sitten tilaa myöhemmin tarvitsee, on helpompi muuttaa.

Elämäntavat, persoonat, huoneiston pohjaratkaisu ja tavaroiden määrä vaikuttavat. Kaupungeissa voi olla pieniä asuntoja, mutta hyvillä ratkaisuilla niistä saa toimivia. Parveke kannattaa hyödyntää. Lähes kaikki huonekalut voivat sisältää myös säilytystilaa. Sellaisia parvisänkyjäkin on, joiden alle kuuluu sohva.

Itse asun Keski-Suomessa mieheni kanssa 60 neliön kaksiossa ja haaveilemme isommasta. Mutta asuntoomme ei kuulu lämmintä varastoa, joten esimerkiksi talvitakkien säilytys kesällä vie tilaa kaapeista... Lisäksi meillä on tilaa vieviä harrastusvälineitä. Makuuhuoneeseen kaipaisimme liukuovia vaatekaappeihin, jotta saisimme tilaa lipastolle.

Näillä pienestä kaksiosta valittavilla pareilla on varmaan samankaltainen asunto kuin meillä ja koti täynnä tavaraa.

Ei se neliöidenkään puute, mutta tuon ikäisillä lapsilla alkaa olla jo tarvetta saada mennä jonnekin, jossa voi vetää oven perässään kiinni ja olla yksin vähän aikaan.

Tuossa aiemmin kerroin että sinkkuaikana kahden lapsen äitinä asuin 60 neliössä mutta 55 neliötä se olikin ja tosiaan kolmio:) Ja ihan tarpeeksi suuri:) Lapsilla oli omassa huoneessa kerrossänky, kapea hyllykkö leluille ja minulla toisessa makkarissa 120cm sänky ja yöpöytä sekä nojatuoli:) Olkkarissa oli sohva ja ruokapöytä sekä pieni hyllykkö. Ja se serkku nukkui mun lasten kanssa samassa huoneessa. Tehtiin lelulaatikosta sänky:) Suurin osa ajasta lapsilla meni ulkona leikkipuistossa leikkien, kotona vaan syötiin, kesät talvet. Uusi mieskin tuli kuvioihin ja hyvin mahduttiin. Nyt kun ollaan kuus henkeä niin asutaan isommassa.

Pienessä asunnossa parasta oli se, että sen sai helposti siistittyä, ei tullut halunneeksi lisää roinaa ja asunto oli mitä parhaimmalla paikalla niin koulun, päiväkodin, leikkipuiston ja kauppojen osalta ja niinä viikonloppuina kun lapset oli isällään niin yöelämä oli ihan vieressä:) Yksin kotona ollessa laitoin lasten huoneen oven kiinni ja mulla oli siinä hulppea sinkku-kaksio hetkittäin:)

Vierailija kirjoitti:

Hyvin mahtuu. Itse olen asunut äitini ja kahden sisarukseni kanssa noin 40 neliöisessä yksiössä ja kaikki sovittiin hyvin. 60 neliöinen kolmio on aika luksusta, hyvin te sinne sovitte.

Asuitteko kauan  noin pienessä ja miten oli nukkumisjärjestelyt ym? Kyselen, koska asun kahden lapsen kanssa alle 50 neliön kaksiossa ja se tuntuu usein kovin pieneltä. Kekseliäillä sisustusratkaisuilla tästä saisi kaiketi viihtyisämmän, mutta sen verran tiukilla ollaan, että vielä ihmetellään.

Mä olen asunut 18-vuotiaaksi vanhempien ja siskon kanssa 54 neliön kolmiossa. Isommassa makkarissa olin vanhempien kanssa jossain vaiheessa, isosisko omassa (pienemmässä) huoneessa. Sitten mulla ja siskolla oli omat huoneet ja vanhemmat nukkui avattavassa sohvasängyssä olkkarissa. En osannut kaivata isompaa asuntoa.

Vuokraan saa kyllä asumistukea ja soskusta/kelasta suositellaan kyllä kaikille oma huonetta.  Luulen että vähintään 80 m2:n asunto olisi teille parempi.   Lapset tarvitsevat lukutilaa.  Ja kavereitakin käy jos on tilaa. Onko sinulla mahdollisuutta hankkia asumisoikeusasunto niin voit mennä siihen taloon johon haluat.   Muutama kymppitonni ja saat esim. rivitalokämpän jossa on tietysti vuokra, johon saa varmaan asumistukea.  Asumisoikeusasuntoa voi vaihtaa ja siitä pääsee helposti eroon ja saa sijoittamansa rahat pois.  Pankista saa lainaa myös asumisoikeusasuntoon.

Meillä asuu kaksi aikuista ja yksi lapsi 54 neliön kolmiossa. Meidän perhe mahtuu kyllä oikein hyvin näihin neliöihin. Lisätilaa lapsille saa esimerkiksi parvi- tai puoliparvisängyn avulla, riippuen toki minkä ikäisiä ovat. Aina on niin paljon kiinni toki asunnon pohjasta jne, edellinen asuntomme oli lähes 30 neliötä isompi mutta pohjasuunnittelultaan niin paljon huonompi että suutin kompromissi muuttaessa oli vaihtaa sohva pienempään - neliöt ei siis välttämättä kerro aina kaikkea.

Meillä 4h+K 95m. Ei saunaa, hyvä pohjaratkaisu . Loistosijainti.

Teineillä omat huoneet ja minä asutan kolmatta makkaria taaperon kanssa. Varastotilaa vielä taloyhtiön kellarissa mutta silti sitä kaipaisi enemmän ilmaa ympärilleen 😕

Pitäisi olla vaan kiitollinen

Tee saunasta itsellesi oma soppi?

Hyvin mahtuu! Pojat isompaan makkariin, tyttö pikkumakkariin ja äidille vuodesohva olkkariin. Olisi kätevä jos sohvan saisi olkkarissa niin, että siihen voisi miettiä jotain verhoratkaisua eteen, tai sermi. Tai olkkarin oven pieleen verho, joka on sen merkki että ei saa häiritä/siellä nukutaan. Isompiakin perheitä asuu pienemmissä tiloissa, Suomessa nykyään totuttu liian luksukseen. Sauna varmasti vie turhaa neliöitä (ja sähköä) mutta ehkä kiva luksus sitä arvostavalle, etenkin jos joutuu monesta muusta luopumaan. Itse äitinä antaisin lapsille omat huoneet - kun kavereita tulee kyläilemään niin kiva lapsille ettei tarvitse selitellä kenen sänky tungettu sinne pikkumakkariin myös, tms. Äitinä kestää mitä vain :) Ja äkkiähän ne lapset kasvaa...eli ei tämä ratkaisu loppuelämäksi ole. Ottaisin kyllä tämän kämpän :) Tsemppiä!

Mä asuin 19-vuotiaaksi asti lapsuudenkodissa, jossa oli 3 huonetta ja 60 neliötä. Saunaa ei ollut, mutta vaatehuone oli. Meitä oli isä, äiti ja neljä lasta. Koskaan ei tuntunut yhtään ahtaalta, meillä oli lapsena tilaa leikkiä ja kouluaikoina oma rauha lukea läksyt ja kokeisiin. Mulla oli oma huone, veljillä yhteinen, isä ja äiti olivat olkkarissa. Kyllä tuollaiseen mahtuu, jos haluaa.

Kai siihen mahtuu? Makuuhuoneet lapsille ka itse nukut olkkarissa.