En jaksa käydä lapsiperheissä enää nykyään

Onko ihmisistä tullut narsistisempia vai mistä tämä trendi johtuu

Ainakin itse kun sain lapset, niin aina pyrkinyt opettamaan että muut jätetään rauhaan, jos joku vapaaehtoisesti huomioi omasta aloitteestaan, niin toki se ilahduttaa ja melkein itkettää, mutta kummastuttaa, että nykyvanhemmat lähtökohtaisesti kuvittelevat muiden haluavan heidän lastensa seuraa vaikka tuskin ovat itse koskaan hakeutuneet kenenkään lapsen seuraan, jollei hyötysuhdetta lasketa mukaan, jolloin lapsen kaverista tulee hyötyä.

Onpas erikoisia tuttavia teillä. Omassa lähipiirissäni tulevat lapset, aikuiset, lapselliset ja lapsettomat toimeen keskenään. Ollaan suvaitsevaista ja mukavaa porukkaa, toisin kuin te nirppanokat.

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan lähinnä kahta sukulaislasta. Saatan viedä puistoon ym. Oon niihin jopa aika kiintynyt, ainakin toiseen ja ne muhun. Muiden lapset tuntuu taas usein rasittavilta. Usein ihmetyttää, että jos vaikka isä on myös kotona, niin miksi vieraillessakin sen äidin pitää ottaa lapsensa mukaan joka hemmetin paikkaan? Eikö niitä voisi jättää sille isälle, niin että vieras voisi jutella rauhassa äidin kanssa vaikka kahvilassa. Sit ärsyttää se, jos se äiti ei edes puhu muuta kuin sen, et komentaa lapsiaan tai jos lapset keskeyttää koko ajan kaiken puhumisen.

Mä en myöskään ymmärrä sitä, että lapset otetaan mukaan aina. Ja komennetaan niitä, annetaan keskeyttää: mitä kulta sano vaan, siis kun vieraan repliikki on käynnissä ja juttu on kesken ja sitten riennetään siltä seisomalta antamaan jotain yms ja sen huomaa että äiti kuuntelee lapsiaan, ei minua jonka kutsui kylään tai jonka minä kutsuin.

Kun omani olivat pieniä, tapasimme aina erään ystäväni kanssa tietyssä paikassa Helsingissä päiväsaikaan. Oltiin merenrannalla, joka oli rauhoittavaa paikkaa ja käytiin kahvilla/syömässä useimmiten. Käveltiin ja puhuttiin. Hänen lapsensa olivat koulussa, minun päiväkodissa. Koululaiset soittivat koulusta tultua ja sen puhelun kaveri otti. Muut meni vastaajaan. Kunnioitan tosi paljon ja ollaan edelleen kavereita.

Joskus antoi kukkakimpun tai esim lastensa käytettyjä vaatteita, jotka olivat kunnossa, ei mitään räsyä. Olin jäänyt yksin lasten kanssa kuoleman kautta ja tosiaan kaipasin kuulijaa. Hänellä oli omat juttunsa myös, joita kuuntelin. Sanottiin ruikutuskävelyksi näitä. Jos lapset olisivat olleet mukana niin ...

Eri asia oli kun oli jotain synttärijuhlia, joihin otin lapseni mukaan.

Toivon, että jokaiselle siunaantui sitten yksi noin huomioon ottava kaveri.

Kun tuli ensimmäinen yksinäinen äitienpäivä, hän lähetti minulle äitienpäiväkortin. Lapseni olivat tuolloin tarhaikäisiä.

Minun lapseni pelaavat koneillaan vierailujen ajan. Sanon vierailemaan tuleville pikkulapsiperheille, että suon sen heille, jotta itse saan jutella rauhassa aikuisten asioita! Mutta kas: vierailevien perheiden janicajessicat ja juhopetterit kränäävät seuraa ja häiritsevät. Ja näiden vanhemmat paheksuvat kovaan ääneen, kun omat lapsemme ovat huoneissaan rauhassa ja häiritsemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni pelaavat koneillaan vierailujen ajan. Sanon vierailemaan tuleville pikkulapsiperheille, että suon sen heille, jotta itse saan jutella rauhassa aikuisten asioita! Mutta kas: vierailevien perheiden janicajessicat ja juhopetterit kränäävät seuraa ja häiritsevät. Ja näiden vanhemmat paheksuvat kovaan ääneen, kun omat lapsemme ovat huoneissaan rauhassa ja häiritsemättä. 

Tässä oli kyse siitä että lapseton tulee tai joku joka jättänyt omat lapset kotiin

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä ainakin lapsia pidetään perheen täysivaltaisina jäseninä. Ei jonain ylimääräisinä metripätkinä, joiden tulisi olla häiritsemättä aikuisia, kun aikuiset nyt tässä puhuu tärkeitä asioita. Ei täällä eletä enää mitään 70-80-lukua, jolloin lapset eivät saaneet sen enempää kuulua kuin näkyä 😡

Mutta silloin kun lapsi tuo kaverinsa kotiin, niin sä menet häiritsemään koko ajan niiden leikkejä ja teini-ikäisten jutteluita? Jos et, niin miksi et? 

Vierailija kirjoitti:

Totta. Aina menee niin, että äiti/ystäväni menee yksin keittiöön hääräilemään ja minun pitää jäädä paimentamaan lapsia. En minä niitä lapsia mennyt tapaamaan, vaan ystävääni.

Mikset mene keittiöön mukaan?

Mulla on yksi poika, hyvin huomionkipeä ja äidistä mustasukkainen kolmevuotias, jonka mielestä en saisi välillä jutella edes hänen isänsä kanssa ja tekeekin kaikkensa estääkseen sen, jos ei muuta keksi niin tulee vaan viereen kailottamaan. Joka kerta ohjaan pois, että nyt aikuiset puhuu ja sinä Pertti odotat omaa vuoroa. Jos et usko ja häiritset tahallasi, menet jäähylle. Muistaa sen hetken, kunnes taas tulee asiaa. Joudun taas ohjaamaan olemaan keskeyttämättä. Muistaa taas hetken. Jne. Eli sori mun kaverit, tää ikä menee onneks ohi ja iän myötä keskittyminen ja muisti kohenee lapsilla. Ymmärrän kyllä, että just nyt on meillä kyläily vähän raskasta. Mutta aina vaan paremmin tuo lapsi alkaa muistamaan pelisäännöt. En mäkään oikeesti juuri tykkää lapsista. Tai tykkään mä, mutta en ole semmonen höpöttäjä ja leikittäjä, joka jakaaa touhuta etenkään vieraiden lasten kanssa. Tykkään lähinnä tosta omastani.

Kyllä ainakin jo 80 - 90-luvulla oli näin. Monet kerrat  lapsettomana hoidin ja viihdytin sukulais- ja tuttavaperheiden lapsia, kun perheenä tulivat kylään. Vanhemmat saivat siinä omaa aikaa ja minustakin se oli kivaa.

Mutta myöhemmin, kun itsellä oli jo lapsia ja kutsuimme ystäväperheitä lapsineen kylään, kävi usein niin, että oman lapseni lisäksi jouduin keittiössä puuhatessani vahtimaan myös muiden lapsia. Siihen auttoi se, että patistin lapset olohuoneeseen muiden luokse, jolloin mieheni päätyi lapsilauman viihdyttäjäksi. Vanhemmat kun eivät eväänsä liikauttaneet omien lastensa suuntaan.

Ja kun naapuri joskus kutsui kylään, niin tämän lapset roikkuivat koko ajan kimpussamme, ei puhettakaan, että olisivat keskenään viihtyneet tai leikkineet itsekseen tai että vanhemmat olisivat jotenkin osoittaneet huomiota lapsille.  Eikä tarvinnut mennä kuin taloyhtiön pihalle oman lapsen kanssa, niin sama rouva tuuppasi sinne lapsensa välittömästi ja painui itse sisälle olettaen, että minä vahdin hänenkin kolmea villiä tenavaansa. 

Jotkut vaan ovat sellaisia, että käyttävät toisia hyödyksi tässäkin asiassa. Mutta onneksi ei ole pakko kutsua ketään kylään eikä kyläillä sellaisissa perheissä, joissa joutuu lapsenvahdiksi. 

Tämä! Olemme omasta tahdostamme nuori lapseton pariskunta ja kyllä se pitää myöntää että on yhdellä kaveripariskunnalla käynti jäänyt vähälle kun pieniä lapsia ei komenneta mitenkään ja annetaan niiden tehdä mitä haluaa, huudetaan, paiskotaan tavaroita, kinutaan jatkuvasti leikkimään, ängetään syliin ja keskeytetään keskustelu jatkuvasti. Kaikki vierailut pyörivät aina pelkkien lasten ympärillä. Raskasta.  

Toinen taas on oma sukulaislapsi joka on jo yli 12 vuotias ja kyllä ottaa päähän JATKUVA keskustelujen keskeytys omilla jutuillaan! Siis nyt tarkoitan että et saa yhtään, et edes lyhyttä juttua kerrottua loppuun ja jos sanoo vihjaisevasti vanhemmille että jatkuva keskeytys on häiritsevää saa vaan myhäilyä ''niin onhan se vähän niinkin'' mutta mitään ei tehdä asian eteen, ei edes mainita asiasta lapselle. Sitten taas jos ei jatkuvasti puhuta päälle niin esitellään jotain ''tosi hienoja'' taitojaan uudestaan ja uudestaan... Ja mainittakoon vielä että ei ole ihan yksi kerta kun kuulen ''esitteleppä sitä tyhmää asiaa joka ei kiinnosta ketään yhtään niin tuolle (oma nimi tähän)''. Ainiin ja ruoan mässytys suu auki. Raivostuttavaa, eikö tuon ikäinen pitäisi olla jo kasvatettu niin että osaa edes peruskäytöstavat ja selviää hengissä hetken ilman huomiota? On muuten ainut lapsi.

Oli näin jo 80-luvulla, jolloin ekat kaverini saivat lapsia. Lasten ehdoilla koko vierailu. Vanhemmat ei puhu aikuisten juttuja vieraan kanssa ollenkaan.

Voi harmi ap! Tulisit meille kylään vaikka meillä kaksi lasta onkin. Sinun ei oleteta viihdyttävän heitä vierailun aikana, vaikka pieniä ovatkin vielä. Viihtyvät omissa leikeissään. En voi kuitenkaan taata täysin keskeytymätöntä vierailuja, sillä kuuntelen kyllä lapsiani, jos heillä joku asia on. Samoin kuin muitakin ihmisiä.

Tällaista en ole huomannut kaveripiirissäni. Sen sijaan olen jättänyt nykyyään kutsumatta selaisia lapsettomia jotka näpräävät kännyviestejä kesken kertomukseni. Eli ensin kysytään että mitä minulle kuuluu, ja kun kerron että jouduin käymään ensiavussa, niin otetaankin puhelin taskusta esiin ja aletaan kirjoittelemaan tärkeitä someviestejä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi poika, hyvin huomionkipeä ja äidistä mustasukkainen kolmevuotias, jonka mielestä en saisi välillä jutella edes hänen isänsä kanssa ja tekeekin kaikkensa estääkseen sen, jos ei muuta keksi niin tulee vaan viereen kailottamaan. Joka kerta ohjaan pois, että nyt aikuiset puhuu ja sinä Pertti odotat omaa vuoroa. Jos et usko ja häiritset tahallasi, menet jäähylle. Muistaa sen hetken, kunnes taas tulee asiaa. Joudun taas ohjaamaan olemaan keskeyttämättä. Muistaa taas hetken. Jne. Eli sori mun kaverit, tää ikä menee onneks ohi ja iän myötä keskittyminen ja muisti kohenee lapsilla. Ymmärrän kyllä, että just nyt on meillä kyläily vähän raskasta. Mutta aina vaan paremmin tuo lapsi alkaa muistamaan pelisäännöt. En mäkään oikeesti juuri tykkää lapsista. Tai tykkään mä, mutta en ole semmonen höpöttäjä ja leikittäjä, joka jakaaa touhuta etenkään vieraiden lasten kanssa. Tykkään lähinnä tosta omastani.

Olisikohan ongelma se, että olet nimennyt lapsesi Pertiksi? Selvästi traumatisoitunut ja siksi huomionkipeä.

Vierailija kirjoitti:

Hehheh hieman ohis, mulla kävi kerran niin kun kahvilla siskoni ja hänen lapsensa kanssa sisko kassalla aloitti "haluatko.." johon oletin että hän kysyy että hän tarjoaa koska oli minut pyytänytkin. Sanoin jo ettei tarvitse maksan oman kahvini.

Sitten hän hämmästyneenä kysyikin ei vaan haluatko maksaa lapsensa pullan ja mehun! Vastasin kummastuneena "ööö, en?" Miksi ihmeessä minun olisi pitänyt haluta maksaa? Enköhän mä olisim tarjoutunut maksamaan sen, tuollainen kysymys vaan oli todella outoa.

Melko varmasti olet tuon lapsen kummi, etkö oletkin? Sisko ehkä halusi, että tarjoat pienen lahjan lapselle tm. Ei voida tietää syytä, jos ei ole kysytty. 

Kökköä, mutta voisin silti kuvitella, että tuohon oli jokin syy, mikä ei näkynyt päälle päin.

Jeesus-lapset!!! Kuolen nauruun! Av <3

Minä tapaan lisääntyjäkavereitani mieluummin kahviloissa ja baareissa, en kotona. Se on näitä kaupungissa asumisen etuja.

Mulle ykkönen on mun perhe, muut tulee sitten siinä sivussa. Näin on ja tulee olemaan.

Itse olen syntynyt 1996 ja minulla on kaksi nuorempaa sisarusta. Kun olimme lapsia ja meillä oli vanhempien kavereita kylässä niin aina vanhemmat käskivät meidän antaa aikuisten olla rauhassa puhumassa omia juttujaan ja äiti monesti lupasi että jos jää jotain herkkuja yli niin voimme vieraiden lähdettyä saada niitä jos olemme nätisti. Tämä siis silloinkin kun vierailla ei ollut lapsia mukana joiden kanssa olisimme voineet leikkiä. Se oli meille lapsille ihan normaalia emmekä vaatineet aikuisia viihdyttäjiksemme vaan keksimme itse kivaa tekemistä.

Nykyajan meno on kyllä ihan omaa luokkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ykkönen on mun perhe, muut tulee sitten siinä sivussa. Näin on ja tulee olemaan.

Kaikilla ei ole sitä omaa perhettä, nämä ihmiset ei sitten ymmärrä sitä mikseivät enää ole kaiken keskipisteitä. Heille jaxuhalit!