En jaksa käydä lapsiperheissä enää nykyään

Vierailija kirjoitti:

Itse olen syntynyt 1996 ja minulla on kaksi nuorempaa sisarusta. Kun olimme lapsia ja meillä oli vanhempien kavereita kylässä niin aina vanhemmat käskivät meidän antaa aikuisten olla rauhassa puhumassa omia juttujaan ja äiti monesti lupasi että jos jää jotain herkkuja yli niin voimme vieraiden lähdettyä saada niitä jos olemme nätisti. Tämä siis silloinkin kun vierailla ei ollut lapsia mukana joiden kanssa olisimme voineet leikkiä. Se oli meille lapsille ihan normaalia emmekä vaatineet aikuisia viihdyttäjiksemme vaan keksimme itse kivaa tekemistä.

Nykyajan meno on kyllä ihan omaa luokkaansa.

Juuri näin. Mulla on esikoinen syntynyt 1994 ja nuorimmat 2009 eikä tulisi mieleenkään antaa kersojen meuhkata siinä jos haluan jutella ystävän kanssa rauhassa. Jos eivät muuten tottele, niin käsivarresta otan kiinni ja saatan omaan huoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ykkönen on mun perhe, muut tulee sitten siinä sivussa. Näin on ja tulee olemaan.

Jep. Läheisriippuvaiset takertujavanhemmat ovatkin lapselle  varsinainen lottovoitto: eivät koskaan päästä irti henkisesti vaan dominoivat ja puuttuvat kaikkeen koska "perhe on ykkönen".

"Me mennään perheen kanssa kesämökille viettään laatuaikaa  ja laitetaan ovet lukkoon" JIHAA. 

Viis sosiaalisuudesta ja kyseisten taitojen opettamisesta , ne kun muka tulee siinä sivussa myös.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen syntynyt 1996 ja minulla on kaksi nuorempaa sisarusta. Kun olimme lapsia ja meillä oli vanhempien kavereita kylässä niin aina vanhemmat käskivät meidän antaa aikuisten olla rauhassa puhumassa omia juttujaan ja äiti monesti lupasi että jos jää jotain herkkuja yli niin voimme vieraiden lähdettyä saada niitä jos olemme nätisti. Tämä siis silloinkin kun vierailla ei ollut lapsia mukana joiden kanssa olisimme voineet leikkiä. Se oli meille lapsille ihan normaalia emmekä vaatineet aikuisia viihdyttäjiksemme vaan keksimme itse kivaa tekemistä.

Nykyajan meno on kyllä ihan omaa luokkaansa.

Fiksuissa perheissä missä on hyvinkasvatetut ja kohteliaat lapset ----se on edelleen noin .

Paino sanalla hyvinkasvatetut ja kohteliaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ykkönen on mun perhe, muut tulee sitten siinä sivussa. Näin on ja tulee olemaan.

Jep. Läheisriippuvaiset takertujavanhemmat ovatkin lapselle  varsinainen lottovoitto: eivät koskaan päästä irti henkisesti vaan dominoivat ja puuttuvat kaikkeen koska "perhe on ykkönen".

"Me mennään perheen kanssa kesämökille viettään laatuaikaa  ja laitetaan ovet lukkoon" JIHAA. 

Viis sosiaalisuudesta ja kyseisten taitojen opettamisesta , ne kun muka tulee siinä sivussa myös.

Juuri näin! Huomenna mennään Roomaan, ihan oman perheen kesken kun ollaan niin riippuvaisia toisistamme! Jaxuhalit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ykkönen on mun perhe, muut tulee sitten siinä sivussa. Näin on ja tulee olemaan.

Jep. Läheisriippuvaiset takertujavanhemmat ovatkin lapselle  varsinainen lottovoitto: eivät koskaan päästä irti henkisesti vaan dominoivat ja puuttuvat kaikkeen koska "perhe on ykkönen".

"Me mennään perheen kanssa kesämökille viettään laatuaikaa  ja laitetaan ovet lukkoon" JIHAA. 

Viis sosiaalisuudesta ja kyseisten taitojen opettamisesta , ne kun muka tulee siinä sivussa myös.

Minulla on tällaiset vanhemmat. Takertuvat, yrittävät puuttua kaikkeen ja päättää minun lapseni asioista, esim siitä missä lapsi nukkuu meillä kotona ja minkä ikäisenä siirrymme potan käytöstä pöntölle. Heillä ei ole mitään muuta elämää kuin me jo aikuiset lapset ja nyt minun lapseni. Takertuvien vanhempien taakka on ihan valtava meille lapsille nyt minun lapselleni, joka on ainoa lapsenlapsi. Omassa lapsuudessa kyläilimme vain toisten lapsiperheiden kanssa tai olimme kotona oman perheen kesken. Nyt minun lapsen kanssa vanhempieni meininki on juuri tuollaista kuin täällä on kuvailtu. Lapsi saa puhua päälle ja on mummolassa aina ykkönen, vaikka olisi ketä muuta kylässä. Kun komennan lasta käyttäytymään kunnolla ja olemaan esim. keskeyttämättä aikuisia, kiirehtivät vanhempani joka kerta sanomaan, ettei se haittaa ja pitäähän nyt lastakin kuunnella jne. Lapsi käyttäytyy aina mummolassa ja sieltä tulon jälkeen kuin idiootti. Olemme ottaneet etäisyyttä. Muutimme 300km päähän, mutta nytkin vanhempani keksivät tikusta asiaa ja kyläilevät ainakin pari kertaa kuussa.

Semisti ohis, sorry

Olen av-mamma, vedän mutkat suoriksi

Perhe on ykkönen= olen läheisriippuvainen sekopää, joka sekaantuu liikaa lastensa asioihin

Ok, asia selvä 😂

Vierailija kirjoitti:

Olen av-mamma, vedän mutkat suoriksi

Perhe on ykkönen= olen läheisriippuvainen sekopää, joka sekaantuu liikaa lastensa asioihin

Ok, asia selvä 😂

Ja nyt vielä pahin, molemmat isovanhemmat asuvat melkein naapurissa 🤗 Näemme lähes joka päivä. Niin kuin muutakin sukua. Emme riitele. Kaikilla on mukavaa. Olemme varakkaita, se varmasti teitä vi tuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen av-mamma, vedän mutkat suoriksi

Perhe on ykkönen= olen läheisriippuvainen sekopää, joka sekaantuu liikaa lastensa asioihin

Ok, asia selvä 😂

Ja nyt vielä pahin, molemmat isovanhemmat asuvat melkein naapurissa 🤗 Näemme lähes joka päivä. Niin kuin muutakin sukua. Emme riitele. Kaikilla on mukavaa. Olemme varakkaita, se varmasti teitä vi tuttaa.

🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen av-mamma, vedän mutkat suoriksi

Perhe on ykkönen= olen läheisriippuvainen sekopää, joka sekaantuu liikaa lastensa asioihin

Ok, asia selvä 😂

Ja nyt vielä pahin, molemmat isovanhemmat asuvat melkein naapurissa 🤗 Näemme lähes joka päivä. Niin kuin muutakin sukua. Emme riitele. Kaikilla on mukavaa. Olemme varakkaita, se varmasti teitä vi tuttaa.

Ja kaiken lisäksi osaatte vielä näköjään kommunikoida sivistyneesti .

Tuttu juttu,  myös kaverin kodin ulkopuolella tavattaessa. Kaverilla reilun vuoden ikäinen lapsi ja saapuu tapaamisiin 1-4 tuntia myöhässä, selitykset tyylillä "Piti vaihtaa viel vaippa ennen lähtöö/Tää ei nukahtanukaa vaunuihi ni otettiin päiväunet yhdessä" jne. Kesken lauseeni kaveri saattaa alkaa hauskuuttamaan (ihan tyytyväisenä istunutta) lasta ikään kuin osoituksena siitä, ettei juttuni häntä kiinnosta. Sitten viihdytän lasta kun mamma haluaa pyöriä kaupoissa ja "katsella rauhassa" ja välillä kuuntelen miten hirveää äitys on ja miten hän hoitaa kaiken yksin kun p*erseestä revitty mies on 16h päivässä ansaitsemassa perheelle rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun kyläilemissäni perheissä lapset ei edes halua pyöriä siinä ympärillä. Vähän aikaa ovat tohkeissaan mutta sitten haluavat mennä omiin juttuihinsa, suurin osa aikuisten jutuistahan on itse asiassa aika tylsiä. Millä ihmeen tavalla noi kuvaamanne kiusankappaleet on kasvatettu?

Ainakin mun mielestä lapsena oli tylsää kuunnella aikuisten juttuja, mieluummin lähti leikkimään kun oli tervehtinyt, paitsi jossain kylässä jossa ei ollut lapsia, oli pakko kuunnella. Ja se oli tylsää.

Mulla on itelläni lapsia, ja paljon ystäviä ja sukulaisia, jotka saivat lapsia samoihin aikoihin, 1990-luvulla. Koskaan en muista että itsellä tai vierasperheissä olisi lapset olleet suuna päänä ja mankuneet leikkeihin tms, aina sai aikuiset keskustella rauhassa. Mutta nyt on ystäväperheessä 6- ja 8- vuotiaat, ja meno on kyllä kamalaa. Ei ollenkaan saa aikuisten juttuja puhua, kun koko ajan kuunnellaan, kommentoidaan, kiehnätään. Koko vierailut menee sitten vaan hälinäksi eikä mitään voi kunnolla puhua, kun lapset toistaa kaikki mitä puhutaan. Vanhemmat joskus yrittää lapsilleen sanoa, että menkää leikkimään, ei mitään vaikutusta, alkavat vaan kysellä, miksi miksi tai jankata että jonkun pitää tulla mukaan leikkimään. Eipä enää huvita paljon kyläillä, tai kutsua meille.

Toinen rasittava on ystäväni, joka sai ekan lapsenlapsensa. Aina kun pyydän meille, tuo mukanaan sen lapsenlapsensa, joka on 1 vuotias! Olen kysynyt, lähtikö lapsen vanhemmat reissuun, mutta ei, ottaa kuulema lapsenlapsensa mukaan, että se tutustuisi mummonsa ystäviin! No ei yhtään kyllä kiinnosta, ja vierailu onkin sitten lapsen viihdyttämistä ja kuulumisten vaihto sitä, että kertoo mitä lapsi on nyt oppinut ja mitä mummolassa on touhuttu.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla kun minä olin lapsi, ei tullut kuuloonkaan että äitiä,isää ja vieraita olisi vireilujen aikana häiritty. Vähän aikaa istuttiin nätisti vieraiden seurassa olohuoneessa,sitten sai mennä omaan huoneeseen leikkimään. Lapsille myös katettiin juhlissa ym. oma pieni pöytä jossa oli tarjoilut. Aikuisten pöytään ei menty närppimään. Nykyään en syö kaverini luona koskaan mitään koska heidän lapsensa on näpeltänyt kaikki tarjottavat läpi.

Ihan sama kokemus 80-luvulta, paitsi juhlissakin lapset söi samassa pöydässä aikuisten kanssa. Arkena siinä kahvipöydässä vieraat kyseli ehkä lapseltakin jotain, ja sitten taas mentiin leikkimään kun aikuiset jatkoi omia juttujaan. Eikä nyt tullut mieleenkään jäädä siihen roikkumaan ja kuuntelemaan aikuisten puheita, kun ne oli niin tylsiä. Ennemminkin odotti koska saa taas mennä omiin leikkeihin.

Jos leikittiin kylässä kaverin huoneessa, niin ei vanhemmat tulleet sinne katsomaan mitä puuhataan, kyläperheen äiti korkeintaan kävi komentamassa olla hiljempaa jos jotain kovaan ääneen meuhkattiin. Ulkona leikkiessä sai sitten huutaa ja meluta rauhassa.

Toki aikuiset vireaat lapselta aina jotakin kyseli, mutta tiesi ettei saa itse mennä aikuisten juttuja keskeyttämään omilla jutuillaan. Ellei sitten todella ollut jotakin asiaa, tai kysyttävää, mutta sekin kerrottiin nätisti omille vanhemmille, esim äidille, eikä kailotettu kaikkien kuullen.

Kyllä mä sen ymmärrän, että omat lapset on maailman tärkein asia vanhemmilleen eli ystävilleni mutta eikö lapset voi leikkiä keskenään/itsekseen kun aikuiset juttelee, edes osan vierailun ajasta. Mielellään tutustun myös lapseen/lapsiin, ja juttelen heille, mutta eikö olisi kiva vaihtaa kuulumisia myös aikuisten kesken, eikä ihan koko ajan keskittyä lapseen/lapsiin 100%

Joskus olen sanonut vierailukohteeni lapsille ystävällisesti mutta tiukasti, että voisitteko antaa meidän aikuisten keskustella rauhassa. Tulos oli että äiti sekä  lapset olivat aivan äimänä, mutta hetken kuluttua rumba jatkui. Katsoin aikani olevan liian kortilla lasten viihdyttämiseen, sillä en tullut heitä tapaamaan vaan ystävääni, joten ilmoitin, että nyt täytyy mennä. Alkoi todella ahdistaa se lasten 4v. ja 6v. päsmäröinti.

Vierailija kirjoitti:

En ole kyllä tuollaiseen törmännyt. Todella omituisia juttuja, koskaan ikinä ei ole kukaan vieras meille tullut ja joutunut lapsia kaitsemaan, kyllä ne kersat on pysyneet hengissä vaikka minä olen käynyt keittiön puolella, eikä koskaan mun lapset ole pyytäneet ketään vierasta aikuista leikkimään kanssaan, eipä kyllä juuri meitä omia vanhempiaankaan, ihan itse osaavat leikkiä ilman aikuisia siinä sotkemassa.

Enkä ole kyläilypaikoissakaan moiseen törmännyt, joten en usko että on kovin yleistä. Taitaa nämä jutut olla taas jotain velojen propakandaa. Omat nuorimmaiseni ovat 8 vuotiaita, mutta nuoremmalla siskollani on nuorimmaiset 8kk ja pian 3v. eikä minun ole niitäkään vastentahtoisesti koskaan tarvinnut vahtia, kun on ollut pieni vauva niin olen pitänyt sylissä kylässä ollessa koska yleensä vauvat tykkäävät olla sylissäni, jos lapsi ei ole minun sylissäni viihtynyt niin on ollut lattialla tai sitterissä äitinsä tehdessä jotain muuta, tai sitten on lapsi ollut äitinsä, isänsä tai isomman sisaruksensa sylissä ja ollaan ihan rauhassa juteltu, ei ole tarvinnut "olla lasten ehdoilla".

Mull on kans silleen, että olen sitten varmaan niin huono lasten kanssa ja tunnekylmä ihminen, mutta en minä ala kenenkään lapsia katselemaan, vaikka niitä eteeni tuupattaisiin. Jaksan sanoa ehkä kerran "joo, sulla on hieno *whatever lelu kädessä*" tai jos isompia tuupataan siihen, että "no, menetkö ensi syksynä kouluun", mutta muuten osoitan emännälle itse, että lapsesi ei kiinnosta minua. Sen ymmärrän, jos lapsi on todella pieni, että hänelle ei voi sanoa, että painupa leikkimään, tai jos 3-4-vuotiaita on vain yksi. Mutta jo 5-6-vuotias selviytyy, vaikka en olisikaan hänestä kiinnostunut, oli äitinsä siitä mitä mieltä tahansa. Ja siis mulla on itselläkin lapsia, ja jos he ovat mukana, eikä perheessä ole lapsia, annan vaikka kännykät, niin eivät häiritse.

Sinänsä ymmärrän sen, että kun lapsiperheeseen tulee vieras on epäkohteliasta muuttua omalle lapselleen seinäksi, joka vain sanoo, että mene pois, aikuiset juttelevat nyt, joten jonkunverran niitä lasten keskeytyksiä on vain pakko sietää. En ota meille kylään ihmisiä, jotka eivät tätä ymmärrä.

Mulla itselläni on 4 & 2v täyttävät lapset, ja vierailut on kieltämättä hulinaa.. tulivat ystävät meille, tai me mentiin niille. Varsinkin kun nuorempi on ihan kaistapää.. 😂

Ei nuille auta sanoa että menkää leikkimään, kun ovat niin älyttömän kiinnostuneita vieraista, ja kun äiti yrittäis kerranki keskittyä johonkin muuhun kuin heihin...

Oon ottanu tavaksi liimata ipanat lastenohjelmien ääreen kun tulee vieraita, koska sitten saa ehkä vähän keskittyä keskustelemaan. Lapsettomat ystävät varmaan luulee että me katsotaan ohjelmia 24/7.. :D

Tapaan mielelläni ystäviä meillä, koska en halua käyttää lapsenvahtina heitä vessareissun etc ajan. Lisäksi tiedän että täällä itsensä tappamisen mahdollisuudet on minimoitu, joten tupakalla uskaltaa käydä rauhassa.

Aika aikansa kutakin, joskus ovat niin isoja että niitä ei tarvitse ottaa mukaan, vaan voi lähteä yksin :)

Vierailija kirjoitti:

Jep, tuolla pikkulapsipalstoilla äidit vertailee että kuka leikkii eniten vauvan/taaperonsa kanssa, parhaat ei saa yhdenkään lapsen vanhempana ollenkaan kotitöitä tehtyä kun lasta pitää viihdyttää koko ajan. ja tämä siis vanhemman, parhaimmillaan kahden yhtäaikaa, aloitteesta, tähän ku lapsi en totutettu pari varhaisvuottaan niin eihän se tottumus siitä enää mihinkään muutu.

Tulee mieleen eräs julkkis, jonka blogia hämmentyneenä luin.

Mulla on kokemuksia toisinpäin. Kaveri tulee pitkästä aikaa kylään ja odotan innolla että päästään rupattelemaan ni mitä vielä, istuu lattialla leikkimässä lasteni kanssa. Ja vaikka sanon lapsille että menkääs nyt omiin leikkeihinne ja kaveria viittilöin kahville keittiöön ei tapahdu mitään. Lopulta tarjoilen kahvin lattialle ja istun siinä itsekin ihastelemassa sataan kertaan nähtyjä temppuja.

Vierailija kirjoitti:

Minusta lasten ei tarvitse olla koko aikaa poissa näkyvistä ja kuuluvista, mielellään vaihdan muutaman sanan ja kuulumiset lastenkin kanssa. Mutta rajansa kaikella. Nykysin tuntuu, ettei aikuisten kesken saa tehdä rauhassa yhtään mitään, koska lapset pyörivät kimpussa koko vierailun ajan. Haluavat esittää "näytelmiä", taikatemppuja, tanssejaan tms. sekä leikkiä ja pelata siinä jaloissa. Pienet korvat ovat koko ajan kuulolla, joten kaikki puheet pitää miettiä sitten sen mukaan eikä mistään henkilökohtaisesta tee edes mieli silloin keskustella. Keskeyttäminen ja mankuminen lasten osalta kuuluu asiaan, kaiken huomion pitäisi kohdistua heihin KOKO AJAN :/ Olen ratkaissut ongelman tapaamalla perheellisä kavereitani jossain muualla (jonne lapsia ei voi ottaa mukaan) kuin heidän kotonaan, jossa lapset ovat paikalla. Näkemiset ovat harventuneet, mutta ei voi mitään. Silloin kun nähdään haluan keskittyä kavereihini enkä heidän lapsiinsa.

Itse tein saman päätöksen. Kun tapaamme, se on yleensä kahvila. Sitten ystäväni ihmettelee kun näämme niin harvoin nykyisin. No miksiköhän??? Kävin jo ystäväni ja hänen pienten lasten kanssa piknikillä joka oli painajainen minulle. Ystäväni oli täysin keskittynyt lapsiinsa vaikka istuimme nurmella ja söimme piknik ruokia. Minusta tuntui että puhuin seinälle joka vastasi kertomiini asioihin "joo", "hmm", "anteeks mitä sä sanoitkaan" jne. Ymmärrän kyllä että lasten äidin pitää keskittyä lapsiinsa ja hyvä näin. Mutta minun lapsettomana ei näihin kannata osallistua koska ne ovat keskustelun kannalta turhia. Tapaan ystävääni harvemmin, mutta niin että hänen ei tarvitse keskittyä silloin lapsiinsa. Hänen lapsensa ovat vielä niitä mamman helmoissa pyöriviä kaiken huomion haluavia, oman mielikuvituksen omaamattomia lapsosia jotka pitävät äitiänsä viihdekeskuksena joka kokoajan keksii lapsilleen puuhaa.