Lue keskustelun säännöt.
En jaksa käydä lapsiperheissä enää nykyään
03.07.2017 |
Aikuisen vierailusta on tullut lapsen/lasten viihdyttämistä. En tullut lasta leikittämään ja lapsenvahdiksi, kiitos vain. Mikä nykyaikuisia ja vanhempia vaivaa? Ei ennen ollut näin.
Kommentit (175)
Ap älä hanki koskaan lapsia! Olet jo nyt niin epävakaa. Kohtasin juuri puistossa mamman, jollainen ap:sta varmasti tulisi jos hän lisääntyisi. Mammalla oli yksi kiltti ja rauhallinen tyttölapsi, mutta silti hän oli ihan hermorauniona. Katselin kun oma poikani ja pari muuta poikaa yritti leikkiä heidän kanssaan ja tämä vaan huutaa "älkää! Me emme halua leikkiä samaa kuin te! Nyt teidän äidit pitää teille puhuttelun!" - ja muuta ei siis tapahtunut kuin että pojat tosiaan halusivat heidät mukaan leikkiin. Vanhemmuus ei vaan sovi kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse lapsettomana todellakaan odota ettei lapsia näy tai kuulu kun vierailen lapsiperheessä, mutta entä tällainen:
Menin pitkästä aikaa toisessa kaupungissa asuvan ystäväni luokse kylään. Aika lailla heti kun menin, kaverin nelivuotias pyysi että menen hänen kanssaan hänen huoneeseensa leikkimään. Kieltäydyin kohteliaasti. Lapsi alkoi itkeä ja huutaa kovaäänisesti, että minun _täytyy_ tulla leikkimään. Olin todella hämmentynyt ja odotin aikani, että vieressä oleva kaverini reagoisi jotenkin. Ei reagoinut. Lapsi huusi, kunnes lopulta myönnyin. Siellä sitten suljetun oven takana leikimme lapsen kanssa hyvän tovin.
En sano ettenkö voisi lapsen kanssa leikkiä, mutta tuollainen pakottaminen tuntuu ahdistavalta. En ole sen jälkeen käynyt, joskus ollaan nähty kaverin kanssa muualla.
Näissä vierailutilanteissa lasten kanssa leikkimisessä hankalimmalta tuntuu minusta se, että kun siihen kerran ryhtyy, tilanteesta irtautuminen on vaikeaa...
Ja kun pyysit ystävääsi sanomaan lapselle huonosta käytöksestä niin mitä hän sanoi?
En mä mitään kehdannut sanoa. Tuskin olisi ottanut kovin hyvällä, kun kerran ei ollut katsonut tarpeelliseksi aiemminkaan puuttua. En viitsinyt kärjistää tilannetta, kun just olin vasta matkan takaa vieraisille tullut.
Komppaan kybällä. Tyttären vanhempi lapsi täyttää ensi tiistaina 4 ja sitä ei saa hiljaiseksi millään kun sillä on 'askaa' ja puhuu päälle. Kun sanon, että mummulla on asiaa sinulle, se laittaa kädet korville ja sanoo, ettei kuuntele. Sulkeutuisin äidin kanssa vessaan jatkamaan juttua jos tämä olisi ainua lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Philo kirjoitti:
Joo tää kuulollaolo. Olin yksinhuoltaja ja ne harvat kerrat kun pääsin ilman lapsiani jonkun lapsellisen kaverin kanssa juttelemaan. Hänen lapsensa kiehnäsivät jaloissa koko ajan kuunnellen mitä puhutaan ja taas oltiin sitten suodattamassa omia sanoja. Tätä samaa tietysti jouduin tekemään omieni läsnäollessa ja oli puhe, että kaverin lapset ovat jossain että puhutaan rauhassa. Ei vaan toteutunut kun sitäjatätä ...kysyivät vielä puheistani eikä kaveri voinut sanoa että täällä puhutaan nyt aikuisten asioita että menepäs leikkimään omiasi. Mulla nämä juttelu tilaisuudet oli tosi harvassa, joten katkeroitti. Menin iloissani kylään että nyt vihdoin jutellaan aikuisten kesken, vein kukkia ja tulin pois päänsärkyä potien.
Kerran meidät kaikki kutsuttiin mökille. Ajoin sinne ja kaikki oli hujanhajan, pienempi lapsista itkuinen, äitinsä pinna kireällä ja koko fiilis oli huono. Kun lapset viimein saatiin nukkumaan niin kaveri meni melkein heti vaikka oltiin puhuttu että otetaan vähän viiniä ja jutellaan.
Oltiin pari yötä. Minä menin lasteni kanssa heti aamulla uimaan järveen eikä aikaakaan kun kaverin pienemmät lapset heräsivät ja tulivat mukaan jolloin sain vahtia heitäkin. Kaveri viipyili terassilla.
Ehdotin, että kaveri menisi itsekseen kauppaan ja kampaajalle nyt kun minäkin olin täällä. Tarjouduin sitten kun meni aamusta heti päivä pilalle kun hän niitä omiaan komensi ja itketti pinna kireällä. Läpsi lapsiaan. Ei ollut kiva katsoa.En tiedä nyt sitä minäkään miksei lapsia voi kieltää nykyisin. Minä sanoin omilleni että okei saatte pari minuuttia kuunnella nyt juttuja, jotka ovat aikuisten välisiä, mutta sitten hopihopi lasten leikkeihin kauemmas. Ihan hyvin toimi. En huutanut vaan sanoin, että näissä jutuissa ei ole lapsille mitään kuultavaa.
Koska jos olivat oman vieraaksi kimpussa, sanoin että kuulkaas nyt: tämä on minun vieraaksi ja haluan jutella yksin hänen kanssaan ja että enhän minä teidän vierailemaan ala höpistä vaan saatte itse pitää vieraanne, joita tietysti autan jos tarvitsee.
En todellakaan ole menossa lapsiperheisiin kylään.
Nyt eilen ilmeni uusi juttu. Eräs kaverini, jolla on ollut vaikeuksia ja jota olen kuunnellut paljon. Nuorimmat kummankin lapsista ovat intissä. Laitoin kaverille viestin, että tule vaan kesäkahville puutarhaamme vaikka heti jos liikut täällä päin. Hän vastasi olevansa nuorimpansa kanssa asioilla, ei voi. No - illalla kuulin omaltani että tämä toinen intissä olija oli kysynyt omaltani onko hän lomilla että tultaisiin kimpassa meille äidin kanssa. Omani tuli intistä vasta illalla. Mä olin vähän typertynyt, koska olin äitiään pyytänyt kahville enkä muita. Sitten ei voinut tulla kun toiselle aikuiselle ei ollut seuraa. Siinä olisi pitänyt taas varoa sanojaan. Se että kutsuu yhden kahville, ei tarkoita sitä että aikuiset lapsetkin on kutsuttu!Nyt olen ymmälläni tarkoitatko intillä armeijaa? Jos tarkoitat olen vielä enemmän ymmälläni. Miksi alokasikäinen haluais kyläillä äitinsä kanssa?
Kyllä tarkoitan. Omani sekä tuo toinen ovat aliupseerikoulussa. Siksi jäinkin typertynyeenä suu auki, kun asia illalla selvisi. En kutsunut kuin äidin ja sitten ei kutsu kelvannut kun tämä aliupseerikoulussa oli tiedustellut omaltani että onko kotona. Eivät tulleet kumpikaan kun vain äidille oli seuraa. Äidille myös esitin kahvikutsuni, en edes tiennyt lomalaisista. Olisin nimittäin tarjonnut korviani,koska siellä päin oli tiettyjä vaikeuksia, joista minulle puhunut. Enkä olisi välittänyt alkaa puhua aikuisten kesken verhotusti jos tämä ylimääräinen olisi tullut mukaan että siinä mielessä hyvä etteivät päässeet.
Vierailija kirjoitti:
:D ap kuulostaa tyhmältä ja yksinkertaiselta. Millainen aikuinen ihminen kiukuttelee tuolla lailla eikä osaa keskustella lapsen kanssa: jos lapsi haluaa leikkiä piilosta ja sinä et, niin käytät reippaasti sanoja ja kerrot hänelle "minä en halua leikkiä piilosta". Jos hän jatkaa kysymistä niin pysyt rauhallisena ja käytät edelleen niitä sanoja. Kaikenlaisia rassukoita se maa päällään kantaa.
Siinähän se "vierailu" rattoisasti kuluukin ettei huomaakaan.
"Ei, minä en nyt tullut leikkimään sinun kanssasi, kokoamaan palapeliä,ym,ym, y,m, leikkimään piilosta??!!"
"Anna kun juttelen hetken äitisi kanssa" "Koetahan nyt viihdyttää itseäsi hetkisen"
(muksu keskeyttää sekunnin välein kun on asiaa".
Millainen aikuinen opettaa lapsensa pikkukeisariksi? Sillä niistä lapsista niitä "rassukoita" tulee koska jäävät ilman kavereita huonon käytöksensä vuoksi koska heitä on pienestä pitäen kasvatettu ettei toisia tarvitse ottaa huomioon silloin kun hän ilmestyy paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ja millaisista naisista muuten näitä "en kuule, en näe, en puutu millään lailla lapseni käytökseen"-äitejä tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Philo kirjoitti:
Joo tää kuulollaolo. Olin yksinhuoltaja ja ne harvat kerrat kun pääsin ilman lapsiani jonkun lapsellisen kaverin kanssa juttelemaan. Hänen lapsensa kiehnäsivät jaloissa koko ajan kuunnellen mitä puhutaan ja taas oltiin sitten suodattamassa omia sanoja. Tätä samaa tietysti jouduin tekemään omieni läsnäollessa ja oli puhe, että kaverin lapset ovat jossain että puhutaan rauhassa. Ei vaan toteutunut kun sitäjatätä ...kysyivät vielä puheistani eikä kaveri voinut sanoa että täällä puhutaan nyt aikuisten asioita että menepäs leikkimään omiasi. Mulla nämä juttelu tilaisuudet oli tosi harvassa, joten katkeroitti. Menin iloissani kylään että nyt vihdoin jutellaan aikuisten kesken, vein kukkia ja tulin pois päänsärkyä potien.
Kerran meidät kaikki kutsuttiin mökille. Ajoin sinne ja kaikki oli hujanhajan, pienempi lapsista itkuinen, äitinsä pinna kireällä ja koko fiilis oli huono. Kun lapset viimein saatiin nukkumaan niin kaveri meni melkein heti vaikka oltiin puhuttu että otetaan vähän viiniä ja jutellaan.
Oltiin pari yötä. Minä menin lasteni kanssa heti aamulla uimaan järveen eikä aikaakaan kun kaverin pienemmät lapset heräsivät ja tulivat mukaan jolloin sain vahtia heitäkin. Kaveri viipyili terassilla.
Ehdotin, että kaveri menisi itsekseen kauppaan ja kampaajalle nyt kun minäkin olin täällä. Tarjouduin sitten kun meni aamusta heti päivä pilalle kun hän niitä omiaan komensi ja itketti pinna kireällä. Läpsi lapsiaan. Ei ollut kiva katsoa.En tiedä nyt sitä minäkään miksei lapsia voi kieltää nykyisin. Minä sanoin omilleni että okei saatte pari minuuttia kuunnella nyt juttuja, jotka ovat aikuisten välisiä, mutta sitten hopihopi lasten leikkeihin kauemmas. Ihan hyvin toimi. En huutanut vaan sanoin, että näissä jutuissa ei ole lapsille mitään kuultavaa.
Koska jos olivat oman vieraaksi kimpussa, sanoin että kuulkaas nyt: tämä on minun vieraaksi ja haluan jutella yksin hänen kanssaan ja että enhän minä teidän vierailemaan ala höpistä vaan saatte itse pitää vieraanne, joita tietysti autan jos tarvitsee.
En todellakaan ole menossa lapsiperheisiin kylään.
Nyt eilen ilmeni uusi juttu. Eräs kaverini, jolla on ollut vaikeuksia ja jota olen kuunnellut paljon. Nuorimmat kummankin lapsista ovat intissä. Laitoin kaverille viestin, että tule vaan kesäkahville puutarhaamme vaikka heti jos liikut täällä päin. Hän vastasi olevansa nuorimpansa kanssa asioilla, ei voi. No - illalla kuulin omaltani että tämä toinen intissä olija oli kysynyt omaltani onko hän lomilla että tultaisiin kimpassa meille äidin kanssa. Omani tuli intistä vasta illalla. Mä olin vähän typertynyt, koska olin äitiään pyytänyt kahville enkä muita. Sitten ei voinut tulla kun toiselle aikuiselle ei ollut seuraa. Siinä olisi pitänyt taas varoa sanojaan. Se että kutsuu yhden kahville, ei tarkoita sitä että aikuiset lapsetkin on kutsuttu!Nyt olen ymmälläni tarkoitatko intillä armeijaa? Jos tarkoitat olen vielä enemmän ymmälläni. Miksi alokasikäinen haluais kyläillä äitinsä kanssa?
Kyllä tarkoitan. Omani sekä tuo toinen ovat aliupseerikoulussa. Siksi jäinkin typertynyeenä suu auki, kun asia illalla selvisi. En kutsunut kuin äidin ja sitten ei kutsu kelvannut kun tämä aliupseerikoulussa oli tiedustellut omaltani että onko kotona. Eivät tulleet kumpikaan kun vain äidille oli seuraa. Äidille myös esitin kahvikutsuni, en edes tiennyt lomalaisista. Olisin nimittäin tarjonnut korviani,koska siellä päin oli tiettyjä vaikeuksia, joista minulle puhunut. Enkä olisi välittänyt alkaa puhua aikuisten kesken verhotusti jos tämä ylimääräinen olisi tullut mukaan että siinä mielessä hyvä etteivät päässeet.
Poika olisi halunnut tulla morjestamaan inttikaveriaan samalla, mutta ei ollut kotona vieraluaikaan.
Halusi sitten viettää lomansa kotona perheen (äidin) kesken ja jakaa armeijakuulumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse lapsettomana todellakaan odota ettei lapsia näy tai kuulu kun vierailen lapsiperheessä, mutta entä tällainen:
Menin pitkästä aikaa toisessa kaupungissa asuvan ystäväni luokse kylään. Aika lailla heti kun menin, kaverin nelivuotias pyysi että menen hänen kanssaan hänen huoneeseensa leikkimään. Kieltäydyin kohteliaasti. Lapsi alkoi itkeä ja huutaa kovaäänisesti, että minun _täytyy_ tulla leikkimään. Olin todella hämmentynyt ja odotin aikani, että vieressä oleva kaverini reagoisi jotenkin. Ei reagoinut. Lapsi huusi, kunnes lopulta myönnyin. Siellä sitten suljetun oven takana leikimme lapsen kanssa hyvän tovin.
En sano ettenkö voisi lapsen kanssa leikkiä, mutta tuollainen pakottaminen tuntuu ahdistavalta. En ole sen jälkeen käynyt, joskus ollaan nähty kaverin kanssa muualla.
Näissä vierailutilanteissa lasten kanssa leikkimisessä hankalimmalta tuntuu minusta se, että kun siihen kerran ryhtyy, tilanteesta irtautuminen on vaikeaa...
No älä ryhdy! Lapselle voi sanoa, ettei aio leikkiä, tulin kahvittelemaan äitisi kanssa. Kannattaa myös pidättäytyä päätöksessään. Tilanteessa olisi tietysti ollut fiksua lapsen äidin noukkia huutava muksu kainaloonsa eikä vain hymistellä vieressä.
Eikö sitä sitten pidetä tosi loukkaavana jos kokonaan torjuu lapsen leikkikutsut, tai vähintäänkin sosiaalisten normien rikkomisena? Monesti asetelma on sellainen, että kieltäytyminen on hankalaa. Mutta OK, kiitos kommentista, olen jatkossa jämäkämpi.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveripiirissä on yleisempää, että lapsia hankkinut kaveri kutsuu kylään lähinnä silloin, kun lapset ovat poissa kotoa, vaikka mummolassa. Mutta tosi rasittavaa sekin on, kun jo vierailun alussa äityli hoksaa, että nythän on hyvin aikaa silittää kuukauden pyykit/pestä sauna/maalata terassi, kun lapset ei oo tiellä pyörimässä. Tehtiin se urakka sitten yhdessä tai ei, niin ei siinä kovin hyvin voi keskittyä juttelemiseen :(
Minulla on yksi hyvä ystävä, joka toimii nykyään poikkeuksetta näin. Hän on ihana ihminen eikä minun takia tarvitse pitää turhaa vieraskoreutta. Olisi silti mukavaa, jos joskus voitaisiin istua hetki sohvalla ja jutella kuin aikuiset keskenään. Vaikka minut olisi kutsuttu käymään, niin tuntuu kuin olisin tungettelija, joka on väkisin ängennyt kylään kesken siivous-orgioiden. Olen joskus jopa mennyt kylppäriin tai keittiöön seuraksi, kun puheet eivät kuulu sohvalle asti. Lähtöä tehdessäni sitten keskeytetään kotityöt ja jäädään oven suuhun juttelemaan, etten meinaa itse kotiin päästä. Jotenkin olen järkeillyt, että tällä tavoin me tavataan edes joskus ja että ehkä kaikki kiireiset vanhemmat toimii näin. Tuskin ystäväni tätä ilkeyttään tekee, mutta nyt kun kirjoitin asian tänne, niin kyllähän tämä kuvio vähän ikävältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että vela ei saa tehtyä mitään oikein.
Vela komentaa lasta -> ei saisi komentaa toisen lasta, kyllä se oma äiti ihan kohta olisi sanonut sille
Vela ei komenna lasta -> no eikö se nyt osaa itse sanoa
Vela ei leiki lapsen kanssa -> kyllä pitäisi osata leikkiä vähän lapsen kanssa eihän se nyt niin kamalaa voi olla
Vela leikkii lapsen kanssa -> eikö se muka osaa kieltäytyä jos ei kerran halua
jne.
Meidän perheessä ainakin lapsia pidetään perheen täysivaltaisina jäseninä. Ei jonain ylimääräisinä metripätkinä, joiden tulisi olla häiritsemättä aikuisia, kun aikuiset nyt tässä puhuu tärkeitä asioita. Ei täällä eletä enää mitään 70-80-lukua, jolloin lapset eivät saaneet sen enempää kuulua kuin näkyä 😡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä ainakin lapsia pidetään perheen täysivaltaisina jäseninä. Ei jonain ylimääräisinä metripätkinä, joiden tulisi olla häiritsemättä aikuisia, kun aikuiset nyt tässä puhuu tärkeitä asioita. Ei täällä eletä enää mitään 70-80-lukua, jolloin lapset eivät saaneet sen enempää kuulua kuin näkyä 😡
Fakta on ettei kaikki aikuisten puheet yksinkertaisesti ole sopivia lapsien korville.
Aikuisten asioita puhuttaessa, on huolehdittava etteivät lapset ole kuuloetäisyydellä.
Joillekin aikuisille tämä asia, minkä pitäisi olla itsestäänselvyys, ei mene millään perille.
Meillä yleensä vierailun alussa huomioidaan vähän kaikkia ja vähitellen kikkaillaan lapsia omiin puuhiinsa. Leikkikaveri, pleikkapeli kuulokkeet korvissa, karkkikippo lasten huoneessa jne, vaihdellen tilanteen mukaan.
Vauvavuoden univeloissa toivoisin, että minulle väännetään hienovaraisesti rautalangasta, jos vieras haluaa jutella jostakin omasta jutustaan enkä ole tajunnut vielä ottaa meille rauhaa. Ihan sellainen "voitaisko jutella vähän aikaa ilman pieniä" -tyyppinen lause on oikein hyvä ja tervetullut pyyntö :)
Samoin lapsillekin saa tarvittaessa kertoa, jos on vaikka väsynyt, eikä siksi halua leikkiä (mun lapsille saa tän kohdan heittää, vaikka ei oikeasti väsytäkään :D) ja haluaisi nyt vaan jutella äidin kanssa. Tai etukäteen viesti, että voitaisko jutella kahden ja osaan jo ennalta varautua. Kommunikointia vaan rohkeasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä ainakin lapsia pidetään perheen täysivaltaisina jäseninä. Ei jonain ylimääräisinä metripätkinä, joiden tulisi olla häiritsemättä aikuisia, kun aikuiset nyt tässä puhuu tärkeitä asioita. Ei täällä eletä enää mitään 70-80-lukua, jolloin lapset eivät saaneet sen enempää kuulua kuin näkyä 😡
Fakta on ettei kaikki aikuisten puheet yksinkertaisesti ole sopivia lapsien korville.
Aikuisten asioita puhuttaessa, on huolehdittava etteivät lapset ole kuuloetäisyydellä.
Joillekin aikuisille tämä asia, minkä pitäisi olla itsestäänselvyys, ei mene millään perille.
Tämä. Ja myös se, että joskus haluaisi puhua ystävänsä kanssa vaikke henkilökohtaisista asioista kahden kesken. Eli kyseessä ei tarvitse olla mitkään bileiltatilitykset tai seksihurjastelut, mutta ihan vaan yksityisasiat.
En haluaisi puhua lasten kuullen vaikka vaikeasta sairaudesta tai ihmissuhdeongelmista. Näistä asioista kun joskus haluaa ystävän kanssa puhua.
Lasten läsnäollessa menee vähän sellaiseksi mitäs teille kuuluu-jutusteluksi.
Ei lapsi käyttäydy noin, jos saa tarpeeksi huomiota kotona. (ette näe millaista perhe-elämänsä oikeasti on) Lapsi kokee teidät turvallisiksi aikuisiksi ja hakevat positiivista huomiota. Minä olin lapsena tällainen reppana, kiireiset vanhemmat, vaikka muuten ok koti olikin.
Toki on sitten näitä perheen prinssejä ja prinsessoja.
Lapsikin on kuitenkin ihminen, joka voi ilahtua sinun näkemisestä ja tulla tervehtimään. Moni lapsi voi rauhoittua, kun hetken aikaa annat huomiota.
Mä sanon hyvin jämäkästi lapselle että "nyt hiljaa kun X puhuu, ei saa puhua päälle" jos joskus keskeyttää.
Ei meillä lapsi tosin mitään leikkijuttuja haluakaan vieraiden kanssa, lähinnä juttelee sen vieraan asioista, esim. autosta jolla vieras tuli, tai sanoo että mukava kun tulit (alle kouluikäinen) ja kyselee otatko kahvia, sämpylöitä, pullaa.
On kyllä luonteeltaankin sellainen organisaattori. Kun käymme iäkkäiden sukulaisten luona, hän laittaa sielläkin pöydän valmiiksi ettei vanhusten tarvi vaivautua.
Ilmeisesti nuo lapset jotka haluavat näyttää kaikki temppunsa eivät saa vanhemmilta tarpeeksi huomiota. Joskus törmää leikkipuistossakin lapsiin jotka "liimautuvat" seuraan ja hokevat "kato tätä, kato tätä" kun se oma mamma näppäilee iPhoneaan.
Mä kyllä sinänsä ymmärrän, että lasten pitää saada ja voida kuulua ja näkyä, jos perheeseen kylään mennään. Sille en voi mitään, että mua ärsyttää suunnattomasti lapset, jotka on koko ajan paikalla, kuuntelee ja kommentoi ja etenkin kun puhuvat aikuisten juttujen päälle. Just se aikuisten juttujen päälle puhuminen on ärsyttävintä. Myös hyvin kovaääniset lapset käy hermoon. Ja juu, itselläkin on lapsia.
Kun mä olin lapsi, niin kun mentiin kylään tai tuli vieraita, niin piti aikuisten antaa rauhassa jutella. Tiesi että jos tuppaantuu aikuisten keskusteluihin tai alkaa esitellä jotain leluja tai muuta itse ja ilman että aikuiset pyytää, niin tulee sanomista. Eikä saanut kylässä tai vieraitten aikaan juosta tai riehua tai huutaa, piti olla hiljaa ja kiltisti.
Sit aikuiset saattoi pyytää että näytäppä nyt sun leluja/nallea tai jotain, ja siinä pari minuuttia aikuinen jutteli lapselle ja sit aikuiset jatkoi juttua. Eikä saanut mennä siihen söhläämään. Ja vaikka kylässä oli miten tylsää tahansa, piti olla hiljaa ja kiltisti. Tiesi että varsinkin kylässä kiukuttelusta, mankumisesta, paikkojen tutkimisesta tms tulee tosiaan sanomista kotona.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä sinänsä ymmärrän, että lasten pitää saada ja voida kuulua ja näkyä, jos perheeseen kylään mennään. Sille en voi mitään, että mua ärsyttää suunnattomasti lapset, jotka on koko ajan paikalla, kuuntelee ja kommentoi ja etenkin kun puhuvat aikuisten juttujen päälle. Just se aikuisten juttujen päälle puhuminen on ärsyttävintä. Myös hyvin kovaääniset lapset käy hermoon. Ja juu, itselläkin on lapsia.
Joo, sitten on näitä "iilimato"lapsia, jotka roikkuu äidissään hellittämättä päästämättä hetkeksikään näköpiiristään oli äiskä puhelimessa tai yrittämässä keskustelua toisen aikuisen kanssa, paino sanalla "yrittämässä" sillä iilimatolapsi alkaa parhaimmillaan rääkyä heti vieraiden tultua : "mää haluun et noi lähtee pooooiiss täältää, äääääiiitiii, mää en haluu et toi tulee meille, ääääitiii!" . Ja sama nainen (ko äiti) joka vonkaamalla on vongannut vieraita kylään vartavasten, muuttuu hymisteleväksi lehmämäisesti tuijottavaksi äidiksi joka antaa jälkikasvunsa tehdä mitä tykkää.
Kiitti ja heippa, älkää ihmetelkö jos vierailukutsuihinne ei vastata.
Onneksi iso osa muksuitsa on hyvinkasvatettu ja vanhemmat järkityyppejä ---niin on ihan mukava kyläillä puolin ja toisin.
Ehtien vallan loistavasti seurustella aikuisten kesken maailmaa parantaen kun lapset puolestaan viihtyvät omissa leikeissään.
Nyt olen ymmälläni tarkoitatko intillä armeijaa? Jos tarkoitat olen vielä enemmän ymmälläni. Miksi alokasikäinen haluais kyläillä äitinsä kanssa?