En jaksa käydä lapsiperheissä enää nykyään

Vierailija kirjoitti:

Kun mä olin lapsi, niin kun mentiin kylään tai tuli vieraita, niin piti aikuisten antaa rauhassa jutella. Tiesi että jos tuppaantuu aikuisten keskusteluihin tai alkaa esitellä jotain leluja tai muuta itse ja ilman että aikuiset pyytää, niin tulee sanomista. Eikä saanut kylässä tai vieraitten aikaan juosta tai riehua tai huutaa, piti olla hiljaa ja kiltisti.

Sit aikuiset saattoi pyytää että näytäppä nyt sun leluja/nallea tai jotain, ja siinä pari minuuttia aikuinen jutteli lapselle ja sit aikuiset jatkoi juttua. Eikä saanut mennä siihen söhläämään. Ja vaikka kylässä oli miten tylsää tahansa, piti olla hiljaa ja kiltisti. Tiesi että varsinkin kylässä kiukuttelusta, mankumisesta, paikkojen tutkimisesta tms tulee tosiaan sanomista kotona.

Nykykasvatuksessa se, että vaaditaan lapsilta sitä että aikuista kuunnellaan ja totellaan on "täysivaltaisen perheenjäsenen" alistamista?

Vaatiminen on kunnioittamista.

Lapsi ei opi tapoja ellei aikuinen niitä hänelle  vartavasten opeta, kuinka missäkin tilanteessa käyttäydytään. Kahjosti käyttäytyvä lapsi kertoo selkeää kieltä kasvattajastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Philo kirjoitti:

Joo tää kuulollaolo. Olin yksinhuoltaja ja ne harvat kerrat kun pääsin ilman lapsiani jonkun lapsellisen kaverin kanssa juttelemaan. Hänen lapsensa kiehnäsivät jaloissa koko ajan kuunnellen mitä puhutaan ja taas oltiin sitten suodattamassa omia sanoja. Tätä samaa tietysti jouduin tekemään omieni läsnäollessa ja oli puhe, että kaverin lapset ovat jossain että puhutaan rauhassa. Ei vaan toteutunut kun sitäjatätä ...kysyivät vielä puheistani eikä kaveri voinut sanoa että täällä puhutaan nyt aikuisten asioita että menepäs leikkimään omiasi. Mulla nämä juttelu tilaisuudet oli tosi harvassa, joten katkeroitti. Menin iloissani kylään että nyt vihdoin jutellaan aikuisten kesken, vein kukkia ja tulin pois päänsärkyä potien.

Kerran meidät kaikki kutsuttiin mökille. Ajoin sinne ja kaikki oli hujanhajan, pienempi lapsista itkuinen, äitinsä pinna kireällä ja koko fiilis oli huono. Kun lapset viimein saatiin nukkumaan niin kaveri meni melkein heti vaikka oltiin puhuttu että otetaan vähän viiniä ja jutellaan.

Oltiin pari yötä. Minä menin lasteni kanssa heti aamulla uimaan järveen eikä aikaakaan kun kaverin pienemmät lapset heräsivät ja tulivat mukaan jolloin sain vahtia heitäkin. Kaveri viipyili terassilla.

Ehdotin, että kaveri menisi itsekseen kauppaan ja kampaajalle nyt kun minäkin olin täällä. Tarjouduin sitten kun meni aamusta heti päivä pilalle kun hän niitä omiaan komensi ja itketti pinna kireällä. Läpsi lapsiaan. Ei ollut kiva katsoa.

En tiedä nyt sitä minäkään miksei lapsia voi kieltää nykyisin. Minä sanoin omilleni että okei saatte pari minuuttia kuunnella nyt juttuja, jotka ovat aikuisten välisiä, mutta sitten hopihopi lasten leikkeihin kauemmas. Ihan hyvin toimi. En huutanut vaan sanoin, että näissä jutuissa ei ole lapsille mitään kuultavaa.

Koska jos olivat oman vieraaksi kimpussa, sanoin että kuulkaas nyt: tämä on minun vieraaksi ja haluan jutella yksin hänen kanssaan ja että enhän minä teidän vierailemaan ala höpistä vaan saatte itse pitää vieraanne, joita tietysti autan jos tarvitsee.

En todellakaan ole menossa lapsiperheisiin kylään.

Nyt eilen ilmeni uusi juttu. Eräs kaverini, jolla on ollut vaikeuksia ja jota olen kuunnellut paljon. Nuorimmat kummankin lapsista ovat intissä. Laitoin kaverille viestin, että tule vaan kesäkahville puutarhaamme vaikka heti jos liikut täällä päin. Hän vastasi olevansa nuorimpansa kanssa asioilla, ei voi. No - illalla kuulin omaltani että tämä toinen intissä olija oli kysynyt omaltani onko hän lomilla että tultaisiin kimpassa meille äidin kanssa. Omani tuli intistä vasta illalla. Mä olin vähän typertynyt, koska olin äitiään pyytänyt kahville enkä muita. Sitten ei voinut tulla kun toiselle aikuiselle ei ollut seuraa. Siinä olisi pitänyt taas varoa sanojaan. Se että kutsuu yhden kahville, ei tarkoita sitä että aikuiset lapsetkin on kutsuttu!

Nyt olen ymmälläni tarkoitatko intillä armeijaa? Jos tarkoitat olen vielä enemmän ymmälläni. Miksi alokasikäinen haluais kyläillä äitinsä kanssa?

Kyllä tarkoitan. Omani sekä tuo toinen ovat aliupseerikoulussa. Siksi jäinkin typertynyeenä suu auki, kun asia illalla selvisi. En kutsunut kuin äidin ja sitten ei kutsu kelvannut kun tämä aliupseerikoulussa oli tiedustellut omaltani että onko kotona. Eivät tulleet kumpikaan kun vain äidille oli seuraa. Äidille myös esitin kahvikutsuni, en edes tiennyt lomalaisista. Olisin nimittäin tarjonnut korviani,koska siellä päin oli tiettyjä vaikeuksia, joista minulle puhunut. Enkä olisi välittänyt alkaa puhua aikuisten kesken verhotusti jos tämä ylimääräinen olisi tullut mukaan että siinä mielessä hyvä etteivät päässeet.

Poika olisi halunnut tulla morjestamaan inttikaveriaan samalla, mutta ei ollut kotona vieraluaikaan.

Halusi sitten viettää lomansa kotona perheen (äidin) kesken ja jakaa armeijakuulumisia.

Niin juuri eikä minulla ole mitään sitä vastaan tietenkään. Kutsuin äitiä kylään mutta hän ei halunnut tulla, kun ei voinut tuoda inttipoikaa mukanaan, joka olisi tullut ja josta en tiennyt. Häntä en ollut kutsunut, koska tiedän mitä äidin purkautumiset sisältävät.

Meillä meni siskon kanssa samanlaiseksi. Hänen lapsensa on minulle erittäin rakkaita ja mielelläni leikin heidän kanssa. Mutta vierailut on ainoastaan sitä. Tämä on johtanut siihen ettei hän tiedä mitään minun elämästä ja aina yllättyy kaikesta kun hänellä ei ole ollut mitään tietoa asiasta. Olisi kiva siskon kanssa juoruilla ja viettää aikaa. Mutta asia varmaan muuttuu kun lapset pääsee teini-ikään.

Olen itsekin aikoinani lähtenyt usein kylästä hölmistyneenä ja tuntien vain tyhjyyttä, koska tuntui, että kaikki MINUN asiat jäivät kertomatta, koska huomio oli täysin kyläperheen lapsissa ja heidän asioissaan. Se on hirveä ja pettynyt tunne. Kohteliasta on ottaa vieras huomioon ja kysellä kuulumisia. Nyt kun itselläni on lapsia näkökulmat ovat hieman laajentuneet niin, että ajattelen, että kylään mennään perheeseen, joka on myös lasten koti. Ei ole vieraalta kovin fiksua olettaa, että se pitkäaikainen ystävä sulkee kaiken muun ja uuden elämästään pois vieraan saavuttua kotiinsa. Tietenkin lapset saavat ja voivat olla mukana keskusteluissa. Niitä arkaluontoisempia asioita voi jutella sitten naisten kesken. Jokin kultainen keskitie olisi hyvä löytää. Itse olen kokenut hyvin uuvuttavana sen, että meillä käy näitä vanhoja lapsettomia tuttuja, koska tuntuu, että pitää jakautua kahtia vierailun aikana, joten en ole kovin hyvä tässä asiassa itsekään. Tuota siivoamista ja lasten hoidattamista vierailla en ymmärrä, outoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kysyi vierailun aluksi, että leikinkö piilosta hänen kanssaan. Vähän naurahdin, ja sanoin että ei nyt. Lopun vierailun mankui, eikä vanhemmat puuttuneet. Sitten sanoin jämäkästi, että jos haluat piilosta, niin joudut etsimään siihen jonkun muun, vaikka naapurista kaveri. Alkoi itkeä ja huutaa, äiti meni mulkoillen perään lohduttamaan.

Silloin kyllä mietin, että onpahan hulluja, mutta onko tämä siis yleistäkin nykyään?

On yleistä. Kamalinta on, kun jotkut opettavat lapsensa mankumaan aikuisen seuraa silloinkin, kun on myös lapsi kylässä. Meillä on muutamia tällaisia perhetuttuja. Lapset ovat 4-6-vuotiaita ja silti pitäisi olla koko ajan aikuisen seremoniamestarina ja kaikkien istua lastenhuoneen matolla kahvittelemassa. Ymmärsin tämän, kun pienimmät olivat alle kaksivuotiaita. Nykyisin en enää ymmärrä, kun omani on myös jo neljä eikä tarvitse kotona yksinkään koko ajan aikuista kanssaan touhuamaan. Olen lakannut kyläilemästä ja kutsumasta kylään tällaisia äitejä lapsineen. Pääni ei kestä sitä jatkuvaa mankumista ja aikuisen ihmisen lässyttämistä lapsille. 

Silti pahempia ovat ihmiset, joilla se koirarakki on kuin lapsi ja sen annetaan hyppiä päälle heti etuovella. Älkää olko kavereita ihmisten kanssa joilla on lapsia, tai koiria. Ja muistakaa laittaa oma puolisokin piiloon kun tulee ihmisiä kylään! Jotkut kuin ap eivät varmaan heitäkään siedä, kun ollaan niin maailman keskipisteitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin aikoinani lähtenyt usein kylästä hölmistyneenä ja tuntien vain tyhjyyttä, koska tuntui, että kaikki MINUN asiat jäivät kertomatta, koska huomio oli täysin kyläperheen lapsissa ja heidän asioissaan. Se on hirveä ja pettynyt tunne. Kohteliasta on ottaa vieras huomioon ja kysellä kuulumisia. Nyt kun itselläni on lapsia näkökulmat ovat hieman laajentuneet niin, että ajattelen, että kylään mennään perheeseen, joka on myös lasten koti. Ei ole vieraalta kovin fiksua olettaa, että se pitkäaikainen ystävä sulkee kaiken muun ja uuden elämästään pois vieraan saavuttua kotiinsa. Tietenkin lapset saavat ja voivat olla mukana keskusteluissa. Niitä arkaluontoisempia asioita voi jutella sitten naisten kesken. Jokin kultainen keskitie olisi hyvä löytää. Itse olen kokenut hyvin uuvuttavana sen, että meillä käy näitä vanhoja lapsettomia tuttuja, koska tuntuu, että pitää jakautua kahtia vierailun aikana, joten en ole kovin hyvä tässä asiassa itsekään. Tuota siivoamista ja lasten hoidattamista vierailla en ymmärrä, outoa käytöstä.

Ymmärrä, että SINÄ et vain ole mikään tärkeä asia/henkilö heille. Kelpaat vain korvaksi tai lapsenvahdiksi.

Mun kavereiden lapset on jostain syystä olleet ihan toista ääripäätä. Vieraiden käyminen tarkoittaa pelkästään sitä että silloin saa herkkuja kahvipöydästä ja koko ajan känistään että joko saa ja vieläkö saa. En muista että lapset olisivat puhuneet mitään edes kysyttäessä, tuijottaneet vaan ilmeettömästi. Räkänoro nenästä valuen. Olisin ollut ilahtunut jos olisivat jutelleet tai pyytäneet leikkimään.   

Mitä ihmettä teette sellaisissa kyläpaikoissa? Ukit ja mummut+muut sukulaiset ovat yleensä meillä hyvin lyhyt-aikaisia vieraita käynneillään. Joku tykkää lapsista, ja hoitaa ilolla, toinen haluaisi istua rauhassa kahvipöydässä ja keskustella. Miten luovit rauhallisen kahvipöytäkeskustelun, kun perheessä on 3/6/8 v.pojat, jotka ovat omassa kodissaan tottuneet omaan elämäänsä.  Ei mennä kylään, kun tiedetään ettei lapset ole tervetulleita.

Hyväkäytöksisiä ovat kaikki, mutta vauhtia on. Peruspoikia.

Mielenkiintoinen ketju.

Juuri tuon takia en käynyt kovin paljon enää kylässä enkä kutsunut meille ketään toisen lapsen jälkeen. Koska kahdessa lapsessa on niin paljon työtä etttä vaikea ehtiä auttaa kyläpaikassa emäntää tai edes kotona ehtiä ja jaksaa seurustella lasten kanssa seurustelun lisäksi.

Yhden kanssa toki vielä kyläiltiin ja matkusteltiin paljon.

Ja tuota miettinyt, kun jotkut kyläilevät, että pitävätkö he lapsiaan jotenkin kiinnostavina muille ihmisille ja pakottavat vieraat säätään lastensa kanssa tai eikö heitä haittaa mennä penskojensa kanssa toisten.kotiin sotkemaan ja säätämään.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että vela ei saa tehtyä mitään oikein.

Vela komentaa lasta -> ei saisi komentaa toisen lasta, kyllä se oma äiti ihan kohta olisi sanonut sille

Vela ei komenna lasta -> no eikö se nyt osaa itse sanoa

Vela ei leiki lapsen kanssa -> kyllä pitäisi osata leikkiä vähän lapsen kanssa eihän se nyt niin kamalaa voi olla

Vela leikkii lapsen kanssa -> eikö se muka osaa kieltäytyä jos ei kerran halua

jne.

No joo, vähän tuli itsellekin tällaiset fiilikset :)

Menee OT mutta myös tähän on tullut törmättyä:

Vela kertoo, ettei koskaan ole halunnut omaa lasta -> Friikki! Epänormaali! Jokaisessa normaalissa/oikeassa naisessa on sisäsyntyinen halu saada lapsia!

Vela kertoo kokevansa erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteita ja siksi toivovansa joskus että olisi kuten enemmistö ja haluaisi lapsia -> Nuo kuvittelee olevansa erityisiä, uniikkeja lumihiutaleita, vaikka ovat ihan yhtä tavallisia kuin muutkin, naurettavaa!

nykypäivän lapset on iha hemmetin rasittavia... aina vinkumassa et ei oo tekemistä. en mäkää oo miehen lapsille mikää kerhotäti tai sellane joka keksii kaikkee. prkele....ja sit kiusataa sisarusta et saadaan se huomio itseensä :(.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mä olin lapsi, niin kun mentiin kylään tai tuli vieraita, niin piti aikuisten antaa rauhassa jutella. Tiesi että jos tuppaantuu aikuisten keskusteluihin tai alkaa esitellä jotain leluja tai muuta itse ja ilman että aikuiset pyytää, niin tulee sanomista. Eikä saanut kylässä tai vieraitten aikaan juosta tai riehua tai huutaa, piti olla hiljaa ja kiltisti.

Sit aikuiset saattoi pyytää että näytäppä nyt sun leluja/nallea tai jotain, ja siinä pari minuuttia aikuinen jutteli lapselle ja sit aikuiset jatkoi juttua. Eikä saanut mennä siihen söhläämään. Ja vaikka kylässä oli miten tylsää tahansa, piti olla hiljaa ja kiltisti. Tiesi että varsinkin kylässä kiukuttelusta, mankumisesta, paikkojen tutkimisesta tms tulee tosiaan sanomista kotona.

Nykykasvatuksessa se, että vaaditaan lapsilta sitä että aikuista kuunnellaan ja totellaan on "täysivaltaisen perheenjäsenen" alistamista?

Vaatiminen on kunnioittamista.

Lapsi ei opi tapoja ellei aikuinen niitä hänelle  vartavasten opeta, kuinka missäkin tilanteessa käyttäydytään. Kahjosti käyttäytyvä lapsi kertoo selkeää kieltä kasvattajastaan.

Joo kotona vieraiden aikaan ja varsinkin kylässä piti käyttäytyä. Yrittihän ne kyläpaikassakin antaa jotain "viihdykettä", jos olivat itse lapsettomia. Tai vaikka kyläpaikassa olisi ollut lapsiakin, lapset leikki keskenään, eikä tosiaan mennyt aikuisten juttujen päälle puhumaan. Mut niin tai näin, kiltisti piti olla.

Toisaalta taas, vähän isompana, jos tuli joku kaveri kylään, niin sen kanssa leikittiin eikä aikuiset siihen puuttunut, ellei hölmöillyt, mut yleensä ei tullut mieleen hölmöillä, koska oli aika selvästi kerrottu mitä saa tehdä ja mitä ei. Kysyä lupa jos lähti kotipihasta ja sanottiin kellonaika jolloin oli tultava takaisin. Jos ei totellut niin joku rangaistus tuli, esim ettei saa mennä kaverin luo koko viikonloppuna tai yleensäkin jo se, että vanhemmat piti puhuttelun, oli iso juttu ja silloin tajusi toimineensa väärin.

Ja juuri niin, ei se ollut mitään alistamista tai muuta ilkeilyä, vaan vanhemmat vaan opetti kuinka käyttäydytään. Ja hyvä niin, mistäs sen oppii jos ei joku opeta?

Mua taas välillä hävettää, kun mietin millaisen kuvan kaverini musta äitinä saavat meillä kylässä käydessään, koska mä olen silloin todella tiukka ja töykeä äiti. Ihan vaan siksi, että silloin harvoin kun mä saan kaverin kylään, mä keskityn siihen, mä haluan aikuista seuraa. Ja monesti omat jopa isommat lapseni, yrittävät tunkea siihen väliin ja tekevät juuri kaikki kevätjuhlaliikkeet, että edes joku heidät huomaisi. Lopulta tilanne menee siihen, kun lapset eivät useista kauneista pyynnöistä huolimatta tee mitään muuta kuin hakevat huomiota itseensä, mä joudun suunnilleen naama punaisena huutamaan ne omiin huoneisiinsa. Ja mä olen kiltti ja huomioiva ja lasten ehdoilla elävä äiti, jolla on oikeasti tosi kiltit lapset. Mutta hitto soikoon, meillä käy oikeasti ihan liian harvoin joku kylässä ja lapset sekoavat aina silloin.

Me ollaan lapseton pariskunta, ja mukulat aika usein ärsyttää. Tänäänkin kävi äiti ja lapsi, ja sen vähän aikaa mitä olivat, lapsi mankui koko ajan ja keskeytti, eikä ollut hetkeäkään kauempana että olisi voinut jutella vapaasti. Tilanne oli kuitenkin se, että lapsella on hankala kehitysvaihe, ja he olivat meillä kylässä. Meillä ei ole leluja tai lapsiseuraa. Yritämme toki keksiä lapselle tekemistä, mutta aika vähän lapsettomilla on mitään minkä parissa lapsi pitkään viihtyisi, kun ei ole puhelimista tai tableteistakaan kiinnostunut. Uskon kyllä äitiä, kun pahoittelee ja kertoo, että kotona on erilaista. Lapsi on muutenkin ollut aina hyvin omanlaisensa, joitakin vahvoja erityispiirteitä ja voimakkaan temperamentin omaava. Omalla tavallaan tuollaisen lapsen kasvua ja kehitystä on mielenkiintoisempaa seurata kuin ihan "tavallisen" lapsen.

Toinen tuttavaperhe jossa on rasittava lapsi, on myös perhe joka kyllä kasvattaa lapsiaan. Vieraat vaan ovat niin kivoja, ja on kiva saada näyttää vieraille pelejä ja leluja sun muuta. Ihan oikeasti, vaikka olen lapseton, ymmärrän kyllä, ei lapset ole mitään koneita mitä voi laittaa pois päältä tarvittaessa. Se ei silti tee asiasta yhtään vähemmän rasittavaa, mutta onneksi nämä jutut jää yleensä muutamassa vuodessa pois ja rauha laskeutuu taas. Vanhempian taas tulee ymmärtää, että se lapsi on vieraille usein enemmän rasite kuin ilon aihe, vaikka sen kanssa hetkellisesti voisi olla mukavakin jutella. Yleensä tämä molemminpuolinen huomiointi varmasti toimiikin, mutta ikäviä poikkeuksia mahtuu kaikkiin joukkoihin.

Itse yritän kovasti että lapsettoman aikuisen olisi meillä kiva vierailla. En vaan saa millään 6v papupataa kuriin, tykkää vieraista niin paljon ja jutella haluaa... Ei toivoakaan, että leikkisi rauhakseen omassa huoneessa, jos on kyläilijöitä, haluaa olla mukana.

Meille ei siis pahemmin kutsuta aikuisia ilman lapsia kylään, ei siinä pysty rauhassa puhua vaikka kuinka komentaisin ja ohjaisin muihin puuhiin. Hoidan nämä näkemiset siis ilman lapsia, aina.

En minäkään jaksa toisten roikkuvia lapsia koko vierailun ajan. Poikkeuksena parhaan yatäväni lapset. Heitä en koe lainkaan rasittavina vaikka saattavat toisinaan kaivata kovastikin huomiota. Suhtaudun heihin melkein kuin omiini.

Mä jaksan lähinnä kahta sukulaislasta. Saatan viedä puistoon ym. Oon niihin jopa aika kiintynyt, ainakin toiseen ja ne muhun. Muiden lapset tuntuu taas usein rasittavilta. Usein ihmetyttää, että jos vaikka isä on myös kotona, niin miksi vieraillessakin sen äidin pitää ottaa lapsensa mukaan joka hemmetin paikkaan? Eikö niitä voisi jättää sille isälle, niin että vieras voisi jutella rauhassa äidin kanssa vaikka kahvilassa. Sit ärsyttää se, jos se äiti ei edes puhu muuta kuin sen, et komentaa lapsiaan tai jos lapset keskeyttää koko ajan kaiken puhumisen.

80-luvulla kun minä olin lapsi, ei tullut kuuloonkaan että äitiä,isää ja vieraita olisi vireilujen aikana häiritty. Vähän aikaa istuttiin nätisti vieraiden seurassa olohuoneessa,sitten sai mennä omaan huoneeseen leikkimään. Lapsille myös katettiin juhlissa ym. oma pieni pöytä jossa oli tarjoilut. Aikuisten pöytään ei menty närppimään. Nykyään en syö kaverini luona koskaan mitään koska heidän lapsensa on näpeltänyt kaikki tarjottavat läpi.

Minun kyläilemissäni perheissä lapset ei edes halua pyöriä siinä ympärillä. Vähän aikaa ovat tohkeissaan mutta sitten haluavat mennä omiin juttuihinsa, suurin osa aikuisten jutuistahan on itse asiassa aika tylsiä. Millä ihmeen tavalla noi kuvaamanne kiusankappaleet on kasvatettu?

Jep, tuolla pikkulapsipalstoilla äidit vertailee että kuka leikkii eniten vauvan/taaperonsa kanssa, parhaat ei saa yhdenkään lapsen vanhempana ollenkaan kotitöitä tehtyä kun lasta pitää viihdyttää koko ajan. ja tämä siis vanhemman, parhaimmillaan kahden yhtäaikaa, aloitteesta, tähän ku lapsi en totutettu pari varhaisvuottaan niin eihän se tottumus siitä enää mihinkään muutu.