En jaksa käydä lapsiperheissä enää nykyään

Ei me perheelliset osata sitten tätäkään hommaa :( ei osata olla oikein kaupassa, ravintolassa, kylässä, leikkikentillä eikä edes omissa kodeissamme.

Mutta onneksi on velat. He osaavat. Etenkin kasvattaa lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei me perheelliset osata sitten tätäkään hommaa :( ei osata olla oikein kaupassa, ravintolassa, kylässä, leikkikentillä eikä edes omissa kodeissamme.

Mutta onneksi on velat. He osaavat. Etenkin kasvattaa lapsia.

Turhaa marttyyriutta. 

Pidän lapsista, ja toivon, että jonakin päivänä saisin itsekin oman lapsen. Lasten kanssa on hauskaa jutella ja touhata... mutta silti minusta on ikävää, että mennessäni tapaamaan ihmistä ihminen käyttääkin vierailuni hyväkseen tekemällä minusta lapsenvahdin. Ei minua haittaa ollenkaan se, että lapsi tulee vaihtamaan pari sanaa tai kysymään äitiltä/isältä tai minulta jotakin. Se haittaa, että se koko aika meneekin lapseen, lapsen kanssa keskusteluun, lapsen taitojen ihasteluun, ja itse tapaamani ihminen tekee sillä välin kaikki rästityöt, joita ei ole kunnolla ehtinyt tekemään, kun ovat lapset pyörineet jaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet sentään joskus jaksanut käydä lapsiperheissä. :D Minä en pidä lapsista enkä osaa olla luontevasti heidän kanssaan, joten olen suosiolla siirtänyt lisääntyjäkavereideni tapaamiset kahvilaan tai baariin, mikä nyt on kaupunkilaiselle muutenkin luontevaa.

En kyllä oikeasti jaksa vuorovaikuttaa lasten kanssa yhtään.

Yleensä pikkulapset ujostelee tai vierastaa vieraita ihmisiä, ei niiden kanssa tarvi mitään vuorovaikuttaa, ja isommat lapset taas paskan nakkaavat jostain vieraasta akasta teineistä puhumattakaan. Omituisia ongelmia.

Miksi oletit, että olisin nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On näin ollut jo kauan. Näin oli jo ainakin 90-luvun alussa, kun suurin osa kavereistani teki lapsia. Lapset ovat vierailun keskipiste ja aihe.

Yritin siinä ehdottaa vaikka Trivial pursuitia, mutta ne lapset otettiin siihenkin mukaan ja siitä tuli sitten lasten peli siitäkin

Alat pelaamaan peliä lasten läsnäollessa, mutta kaikki eivät saa siihen osallistua...toiset jätetään kivan ulkopuolelle. Kuulostaa oudolta.

Sulle oli yllätys, että aikuisilla ja lapsilla voi olla omat puuhat?

Vierailija kirjoitti:

Ei me perheelliset osata sitten tätäkään hommaa :( ei osata olla oikein kaupassa, ravintolassa, kylässä, leikkikentillä eikä edes omissa kodeissamme.

Mutta onneksi on velat. He osaavat. Etenkin kasvattaa lapsia.

Tietenkin veloja häiritsee jopa lasten "kuulolla olo". Ei ole omaa kokemusta lapsista, lapsiperheistä, joihin suhtautuminen on välinpitämättömän ja jopa vihamielisyyden värittämä. En minäkään jaksa kutsua kahden pienen lapsen äitinä enää lapsettomia "ystäviäni" kylään, kun heille pitäisi pystyä antamaan kyläilytilantessa jakamaton huomio ja keskusteluhiljaisuus. Meillä kun myös lapset ovat tervetulleita kahvipöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me perheelliset osata sitten tätäkään hommaa :( ei osata olla oikein kaupassa, ravintolassa, kylässä, leikkikentillä eikä edes omissa kodeissamme.

Mutta onneksi on velat. He osaavat. Etenkin kasvattaa lapsia.

Turhaa marttyyriutta. 

Pidän lapsista, ja toivon, että jonakin päivänä saisin itsekin oman lapsen. Lasten kanssa on hauskaa jutella ja touhata... mutta silti minusta on ikävää, että mennessäni tapaamaan ihmistä ihminen käyttääkin vierailuni hyväkseen tekemällä minusta lapsenvahdin. Ei minua haittaa ollenkaan se, että lapsi tulee vaihtamaan pari sanaa tai kysymään äitiltä/isältä tai minulta jotakin. Se haittaa, että se koko aika meneekin lapseen, lapsen kanssa keskusteluun, lapsen taitojen ihasteluun, ja itse tapaamani ihminen tekee sillä välin kaikki rästityöt, joita ei ole kunnolla ehtinyt tekemään, kun ovat lapset pyörineet jaloissa.

Minulla on itsellänikin lapsia, mutta tätä ominaisuutta ihmettelen kyllä joissain äideissä. Tapaamme jossain, mutta aikuisten välistä keskustelua ei synny, kun tämä henkeen ja vereen äiti-ihminen juttelee vain lapsensa kanssa, lässyttää, juottaa, syöttää ja hellittelee. Tulee vähän kiusaantuntu ja ulkopuolinen olo. 

En minäkään. Lasten synttäreille en myöskään enää mene, vaikka kutsuttaisi.

Näen ystäviäni mieluummin muualla.

Olen lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Ei me perheelliset osata sitten tätäkään hommaa :( ei osata olla oikein kaupassa, ravintolassa, kylässä, leikkikentillä eikä edes omissa kodeissamme.

Mutta onneksi on velat. He osaavat. Etenkin kasvattaa lapsia.

Höpönlöpön. Minulla on monta lasta ja olet täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Jos minulle tulee ystävä kylään, haluan kyllä jutella nimen omaan hänen kanssaan enkä salli sitä että lapsi/lapset varastavat shown/pyörivät kaiken keskipisteenä.

Samoin jos itse olen kylässä en kyllä tykkää jos tulee olo että minun oletetaan viihdyttävän kyläpaikan lasta tai lapselapsen äiti keskittyy siihen lapsensa liikaa. Vaikka noin muutoin lapsista tykkäänkin, ja mieluusti muidenkin lapsia jututan kyläillessäni, kohtuullisessa määrin.

Näinkö sellasen ketjun hiljan ,jossa eräs äiti valitti tai ihmetteli että kun hänen ystävänsä käy VAIN silloin kun lapset ovat päiväunilla! En ihmettele vaan ymmärrän tätä ketjua luettuani.

Vanhemmat ovat liikaa kavereita eivätkä uskalla laittaa rajoja tai komentaa. Se on karhunpalvelus lapselle.

Minä olen pph ja tykkään kyllä lapsista. Hoitolasten kanssa olen aktiivinen ja touhua heidän kanssa paljon janpidän työstäni kovasti.

Mutta en itsekkään jaksa enää vierailuja n. 2-5v. Ikäisten lasten perheissä. Huomioin kyllä lapset aina ja heille kommentoin ja juttelen, mutta en ole menny sinne heitä kokoaikaisesti viihdyttämään, en leikkimään pikkuautoilla, rakentamaan palapelejä enkä leikkimään piilosta.

Omat lapset on jo 11 ja 13v. Ovat ikänsä pieniin lapsii tottuneet ja minun hoiyolastrn kanssa osaavat touhuta tarvittaessa todella hyvin. Pääsevät myös halutessaan omiin huoneisiinsa "karkuun".

Mutta noissa perheissä alkaa se kysyppäs "Liisalta" varmasti tulee leikkimään. Tämä siis sik vaiheessa kun minä kieltäydyn leikkikutsusta. Sitten ne mukulat pyörii siinä ympärillä hyppii päällä ja ratkuttaa sitä tule, tule,tule.

Tuon takia omat lapset ei lähde lapsiperheisiin kylää jos ei ole joku ihan pakko tilanne.

Mua taas säälittää muutama ystävä, jolla siis ei lapsia. Siis säälittää siksi kun sen kerran kun pääsevät kylään, ollaan siis pitkäaikaisia ystäviä, multa menee suurin osa ajasta kahden pienen lapsen kaitsemiseen, ruokkimiseen(jos juodaan kahvia tms.). Koitetaan kyllä useimmiten nähdä sillai että lapset ei ole mukana, mutta kyllä ystäväni haluaa meilläkin välillä käydä. Lapset on vielä niin pieniä, että väkisin kaipaavat huomiota. Vaikka kyllä 3v jo aika pitkälle osaa lähteä omiin toihuihinsa kun äitillä on juttukaveri, kuitenkin niin paljon vietän äitinä lasten kans keskenään aikaa, että ihan hyvä on antaa aikuisille keskustelurauha silloin harvoin kun muita aikuisia on samaanaikaan päivällä talossa.

Minulla oli nuorena poikaystävä jolla oli 12-13 vuotias pikkusisko. Tämä jo isotyttö oli edelleen koko perheen lellikki ja jatkuvasti tämä olisi pitänyt kuulemma ottaa mukaan meidän kanssa pelaamaan yms. Sitten yhtenä hirveänä uutena vuotena kun kaikki "normaalit" ikäiseni oli baarissa tai kotona muuten vain tekemässä jotain hauskaa me oltiin tän perheen kanssa "yhteisellä" ja "hauskalla" ajelulla niin että perheen isä sanoi että tää niiden päivänsäde saa nyt päättää aina mihin suuntaan käännytään aina kun tulee risteys. Siis huhuh. Ymmärrän jonkun taaperon kohdalla mutta siis tämä oli aivan kauheeta. Onneksi ei tarvi olla sen perheen kanssa enää tekemisissä.

Meidät kutsutaan usein mukaan reissuun/kylään ja lopulta huomataan, että omien lasten lisäksi meillä on ne muidenkin lapset kaitsettavana. Meillä siis nuorin alle kaksi vuotta ja rutiinit on siis vielä tärkeitä. Huomaamatta siihen aamupuurolle esim. mökkireissulla osallistuu kaikki lapset vanhempien vetäessä lonkkaa pitkälle aamupäivään.

Kaiken huippu oli kun oltiin tuttavaperheen kanssa laivalla ja jossakin vaiheessa tajuttiin miehen kanssa, että tuttavaperheen vanhempia ei ollut vähää aikaa näkynyt lasten leikkipaikalla, jossa siis perheen lapset meidän kaitsevan silmän alla juoksenteli omiemme joukossa. Pari tuntia siinä ihmeteltiin ja lopulta paikalle kömpi pari alkoholilta tuoksahtavaa vanhempaa.

Näiden Jeesuslasten/pikkunarsistien elämässä tapahtuu suuri pudotus sos.piirien laajentuessa, kun muut eivät suhtaudukaan näihin uniikkeina lumihiutaleina.

Hehheh hieman ohis, mulla kävi kerran niin kun kahvilla siskoni ja hänen lapsensa kanssa sisko kassalla aloitti "haluatko.." johon oletin että hän kysyy että hän tarjoaa koska oli minut pyytänytkin. Sanoin jo ettei tarvitse maksan oman kahvini.

Sitten hän hämmästyneenä kysyikin ei vaan haluatko maksaa lapsensa pullan ja mehun! Vastasin kummastuneena "ööö, en?" Miksi ihmeessä minun olisi pitänyt haluta maksaa? Enköhän mä olisim tarjoutunut maksamaan sen, tuollainen kysymys vaan oli todella outoa.

Mä kanssa ihmettelen, miksi lasten annetaan keskeyttää KOKO ajan. Jotenkin vielä ymmärtäisi, jos näkisi vanhempien kanssa päivittäin, mutta kun ajat jonnekin vanhalle kaverille 150km/suunta kerran vuodessa ja siitä muutaman tunnin kyläilyajasta 90% lapsi pyörii keskeyttämässä. Miksei vanhempi kiellä päälle puhumista? Ei ole hirveän kivaa, kun juttelee vanhemman kanssa ja noin 2 minuutin välein vanhempi kesken oman tai vieraan lauseen alkaa puhua lapselle. Muistaisin lapsena, että vanhempien ja niiden vieraiden keskeyttäminen oli kiellettyä, ellei ollut joku oikea hätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei me perheelliset osata sitten tätäkään hommaa :( ei osata olla oikein kaupassa, ravintolassa, kylässä, leikkikentillä eikä edes omissa kodeissamme.

Mutta onneksi on velat. He osaavat. Etenkin kasvattaa lapsia.

Tietenkin veloja häiritsee jopa lasten "kuulolla olo". Ei ole omaa kokemusta lapsista, lapsiperheistä, joihin suhtautuminen on välinpitämättömän ja jopa vihamielisyyden värittämä. En minäkään jaksa kutsua kahden pienen lapsen äitinä enää lapsettomia "ystäviäni" kylään, kun heille pitäisi pystyä antamaan kyläilytilantessa jakamaton huomio ja keskusteluhiljaisuus. Meillä kun myös lapset ovat tervetulleita kahvipöytään.

Uskomatonta, kuinka itsekkäitä ja huonoja kasvattajia nykyvanhemmissa on paljon. Tottakai huomio on pääosin vierailijassa, haluat vain leikkiä marttyyriä ja puhua jakamattomasta huomiosta. Onko joku tässä keskustelussa sanonut, että vieras haluaisi jakamattoman huomion? Kysymys on siitä, että lasten on syytä olla taka-alalla silloin, kun vanhemmilla on vieraita. Se on ihan kasvatustakin lapselle, että on tärkeä ja rakas, mutta koko maailma ei 100% ajasta pyöri lapsen ympärillä.

Minua ärsytti aina teininä kun _minä_ olin se joka otettiin mukaan viihdyttämään lapsia, että lapset eivät ole vanhempieni kimpussa vaan saavat puhua ystäviensä kanssa rauhassa. Minäkin olisin halunnut olla rauhassa, mutta ei. Lasten vanhemmat ja omat vanhempani usuttivat lapsia että "Emmi" leikkii teidän kanssa, näytä se "Emmille", kysy "Emmiä". Vaikka olisin siis ollut käymässä omien kummivanhempieni luona, minun kuulumiseni vaihdetaan puolella virkkeellä ja seuraavat kolme tuntia istun kolmen riehujan kanssa automatolla. Hupeni vierailuinto äkkiä, ja sitten aina kummit ihmettelivät kun en enää tule tervehtimään samalla kun vanhempani käyvät.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole tuollaista ongelmaa, mutta vähän sinne päin. Taloyhtiössä asuu pari naista, jotka tekevät sitä, että pistävät pienen lapsen yksin pihalle, ja olettavat että minä katson perään. Samaten saatetaan lähteä pihalta kauppaan ym. ilman sanomatta mitään. Lapsi jätetään pihalle. Kyse on kolme-neljä vuotiaista. Piha on laaja ja aitaamaton. Kahden tien välissä.

Soita häkeen ja kerro, että täällä hortoilee pieni lapsi hylättynä.