Minä en jaksisi velan elämää ollenkaan. Miten joku tyhmä harrastus ja pitkään nukkuminen voi olla elämän sisältö?

Ei liity aiheeseen sinänsä. Mutta miksi ilmaston saastuttamisesta ja oman kansantalouden vastaisesta toimimisesta (viedään rahat ulkomaille) on tullut jokin ideaali?

Eli mitä enemmän vain hulluna matkustaa, sitä parempi elämä? 

Minusta nämä jatkuvasti elämystä milloin mistäkin kohteesta hakevat eivät ole yhtään sen sivistyneempiä tai avarakatseisempia ihmisiä. Päinvastoin yleensä. 

Oltiin shoppalemassa Dubaissa? Tuetaan kuvottavaa pröystäilykulttuuria sisälle rakennettuine laskettelukeskuksineen. Mennään henkeä uhmaten kehitysmaihin ja ulistaan, kun valtio ei yllättäen maksakaan kaikkia törttöilyjä jne. 

Että jos tämä on sitä velan unelmaa ja tekee hänestä elämänvalinnoissaan jotenkin paremman, niin ihmettelen mielenmaailmaa.. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse perheellinen, mutta aloituksesta lähinnä herää kysymys, että eikö sinun elämässäsi sitten ole mitään muuta kuin lapset? Koko elämä pyörii lasten ympärillä?

Kyllähän lapsettomana ihmisenä on paljon vapaampaa tehdä eri asioita ja myöskin mahdollisuuksia tehdä asioita enemmän. Näin lapsellisena lapset sitovat niin paljon, että moni asia jää tekemättä, koska lapset.

Eli itse koen lapset nimenomaan rajoittavana tekijänä arjessa, vaikka olenkin halunnut tämän vaihtoehdon valita :)

Luitko kunnolla, mitä sanoin? Sanoin kyllä jo aloituksessani, että lapset eivät ole ainoa sisältä. Eivät minullekaan. Mutta he ovat - haastavasta asiantuntijatyöstä, hyvästä parisuhteesta, matkustelusta yms. huolimatta - kirkkaasti tärkein elämän sisältö.

Totta kai lapset muutaman vuoden ajan rajoittavat harrastuksia jossakin määrin, kahden hyvätuloisen huoltajan perheessä onneksi silloinkin aika vähän. En keksi yhtään asiaa, joka olisi jäänyt tekemättä, koska lapset - siis jos oikeasti oikein olisin halunnut tehdä sen asian.

Mutta pointtihan oli, että mikä tahansa aikaa vievä asia rajoittaa. Jollekin velalle se voi olla harrastus, äidille se on lapset. Henkilökohtaisesti valitsen lapset tsiljoona kertaa mieluummin kuin minkään harrastuksen. Prioriteeteista tässä oli puhe, velalle lapset ovat rajoite, minulle taas joku aikaavievä harrastus olisi rajoite.

Ap

Siis juurikin näin! Viikonloppuna aikaisintaan klo 10 ylös. Omaa aikaa ja harrastuksia. JES! Lapsi 13 eli homma senkun paranee vaan...[/quote]

Näin. Ja sillä erotuksella, että sulla ON se lapsikin, jonka kanssa puuhailla ja jutella ja halailla.[/quote]

Minä taas ajattelen, että ikävä kyllä sulla on se lapsi joka vaatii huolta, aikaa ja rahaa.[/quote]

Voi älä suotta! Olen erittäin onnellinen äitinä ja mielelläni käytän aikaa ja rahaa lapseemme. Olen hyvässä työssä ja korkeasti koulutettu eikä joka penniä tarvitse laskea. Huolet tietysti lisääntyvät lapsen kasvaessa joten siinä mielessä olet oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset ketjut aina osoittavat, kuinka oikeasti tyhjää velan elämä on. 

Roikutaan palstalla oli vuorokauden aika, mikä tahansa. Sata peukutusta veloille ja ehkä pari vanhempien näkökulmille. 

Lapsiperheet ovat lomailemassa tai vaihtoehtoisesti vanhemmat töissä. Oikeasti veloja on kolmestakympistä ylöspäin vain noin 10 prosenttia. Voi tarkistaa googlaamalla. 

Minä olen lapseton ja tahdonvastaisesti. Koen olevani jotain pahasti vailla, vaikka elämäni mallillaan onkin. 

Siksi minulla on nyt aikaa olla tässä, mutta mieluummin olisin jossain ihan muualla. 

Kylläntuo velojen takajaloille nouseminen johtuu pitkälti siitä, että yhä edelleen heidän elämänvalintansa kyseenalaistetaan, heitä mitätöidään, heidän koko hmisyytensä kyseenalaistetaan. Esim. työpaikalla, jos ilmoitat lapsista utelijoille olevasi omasta tahdosta lapseton niin saat usein jopa vihamielistä kohtelua ilman että mitenkään osoitat aliarvostavasi heidän omia valintojaan. Itse kävin sterilisaatiossa vuosi sitten ja kun asia tuli puheeksi niin eräs työkaveri (äiti ja tuleva mummo) vaihtoi väriä ja silmät pullistuivat päässä ja tokaisi vain että "vai semmoinen tapaus se sinä olet!" Kohtelu on sen jälkeen ollut töykeää ja nuivaa, mikä logiikka tuon ihmisen käytöksessä on, miten toisen ihmisen päätös olla hankkimatta lapsia loukkaa noin syvästi?!

60, jotkut ajattelevat noin. Tuokaan tosin ei ole sama asia kuin että halusit eroon lapsistasi nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vela ja todella onnellinen niin. Elän juuri sellaista elämää kuin haluan, sellaista josta olen aina unelmoinut.

Olen mahtavassa, rakastavassa parisuhteessa. Mieheni on liki täydellinen minulle. Rakastelemme joka päivä 1-3 kertaa päivässä. Olemme molemmat todella seikkailunhaluisia. Matkustelemme paljon, niin pieniä romanttisia viikonloppulomia kuin parin kuukauden seikkailureissujakin. Saatamme lähteä parin päivän varoitusajalla matkalle (olemme molemmat freelancereita joten työt hoituu missä vain missä on läppäri ja nettiyhteys).

Asumme ihanassa kämpässä ihan keskustassa. Olemme molemmat taiteellisia ja hyvin kiinnostuneita taiteesta, käymme paljon gallerioissa, näyttelyissä, museoissa ja kulttuurillisissa tapahtumissa ja usein päiväsaikaan, kun muut on töissä niin saamme nauttia rauhassa. Urheilemme ja liikumme paljon. Paneudumme luoviin projekteihin yhdessä, joskus uppoudumme johonkin päiväkausiksi ihan vaan koska intohimoa riittää. Meillä on laaja ja todella hyvä kaveripiiri, olemme supersosiaalisia ja teemme ystäviemme kanssa paljon spontaaneja juttuja. Ylipäätään elämäntyylimme vaatii mahdollisuutta tehdä asioita hetken mielijohteesta ja vapautta tehdä muista riippumattomia valintoja.

Lasten hankkiminen ei yksinkertaisesti sovi kaltaisillemme ihmisille: vapaille sieluille, joille rutiininomainen arki tuntuu oravanpyörältä ja vankilalta. Samoin kuin meille ei ikinä sopisi ns. normaali päivätyö pakollisine työaikoineen ja sääntöineen. Meille tärkeintä elämässä on ylipäätään vapaus. Maailma on niin suuri, ihmeellinen ja loputtoman mielenkiintoinen, ettei meille tulisi kuuloonkaan uhrata 18 vuotta lyhyestä ajastamme täällä jonkun muun ehdoilla elämiseen. Ehkä sitten vanhana, 65+ vuotiaana, voi tehdä jotain foster parenting tyylistä juttua, tarjota kotia ja perhettä niitä tarvitseville lapsille (ja niitä kun on maailma pullollaan...) sitten kun on oman elämän nuoruus ja parhaat vuodet eletty ja ehditty näkemään koko maailma ja keräämään elämän täydeltä kokemuksia ja muita henkisiä rikkauksia.

Hyvin parodioitu palstan tyypillisen velan fantasioita. 

Jotenkin surullista jos sun mielestä elämäntyylini on mahdottomuus ja pelkkää fantasiaa. Tai niinhän se on jos on alle teini-ikäisiä lapsia.

(Eri, ohis) Kirjoitit paljon vapaudesta. Vapaudenkaipuu on täälläkin tuttu tunne, ja vaivasi väliin pahastikin lapsiperhevuosina. Vapaudenkin jokainen määrittelee omalla tavallaan. Minulle se on irtoamista oravanpyörästä, kohti yksinkertaista elämää, ja pitkiä reissuja pohjoiseen, kauas ihmisten ilmoilta - siis jotakin sellaista, joka oli pitkään perhesyistä sivussa ja joka on nyt palannut. 2

Minä voin lähteä vaikka huomenna ulkomaanmatkalle, jos huvittaa. On aikaa ja rahaa eikä mitään velvollisuuksia. Arki on arkea, siitä olet oikeassa, mutta tuo kakkakone-argumentti liittyy enemmänkin siihen, millä keinolla siitä arjesta pääsee irti ja miten usein.

"Vuodesta toiseen työ, puoliso, kaverit, harratukset, matkailu (jos on tarpeeksi rahaa), baarissa käynti. Siihenkin kuulkaa kyllästyy aika nopeasti."

Miten nuo asiat lakkaavat olemasta "vuodesta toiseen" jos hankkii lapsia? Että sitten työttömäksi, eroamaan, kaverit unohduksiin, harrastukset loppu kuten myös matkailu ja baarissakaan ei enää voi käydä? Ja vielä ihmettelet, miksi ihmiset haluavat olla veloja jos lasten hankinta = kuvailemasi ankeus.

Sitäpaitsi, vuodesta toiseen ne lapsetkin siinä on, joten sinä sitten omalla logiikallasi kyllästyt siihenkin aika nopeasti.

On vielä sanottava, että ne velat, joita itse tunnen (siis aikuiset, keski-ikäiset) ovat töissä, joten  eivät voi nukkua miten pitkään vain eivätkä heidän harrastuksensa ole tyhmiä vaan itse valittuja itselle mieluisia (aika tyhmä on oltava, jos harrastaa jotakin jonka kokee tyhmäksi), puolisoiden kanssa on oltu vuodesta toiseen, matkustelevat moni jo työnkin puolesta, mutta baarissa käyminen on yleensäkin normaaleilla aikuisilla ihmisillä vähäistä ja keskittyy enemmänkin ruokaravintoloihin, kaljakuppiloissa alituiseen istuskeleminen ei liity lapsettomuuteen vaan ihan muihin valintoihin ja ominaisuuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vela ja todella onnellinen niin. Elän juuri sellaista elämää kuin haluan, sellaista josta olen aina unelmoinut.

Olen mahtavassa, rakastavassa parisuhteessa. Mieheni on liki täydellinen minulle. Rakastelemme joka päivä 1-3 kertaa päivässä. Olemme molemmat todella seikkailunhaluisia. Matkustelemme paljon, niin pieniä romanttisia viikonloppulomia kuin parin kuukauden seikkailureissujakin. Saatamme lähteä parin päivän varoitusajalla matkalle (olemme molemmat freelancereita joten työt hoituu missä vain missä on läppäri ja nettiyhteys).

Asumme ihanassa kämpässä ihan keskustassa. Olemme molemmat taiteellisia ja hyvin kiinnostuneita taiteesta, käymme paljon gallerioissa, näyttelyissä, museoissa ja kulttuurillisissa tapahtumissa ja usein päiväsaikaan, kun muut on töissä niin saamme nauttia rauhassa. Urheilemme ja liikumme paljon. Paneudumme luoviin projekteihin yhdessä, joskus uppoudumme johonkin päiväkausiksi ihan vaan koska intohimoa riittää. Meillä on laaja ja todella hyvä kaveripiiri, olemme supersosiaalisia ja teemme ystäviemme kanssa paljon spontaaneja juttuja. Ylipäätään elämäntyylimme vaatii mahdollisuutta tehdä asioita hetken mielijohteesta ja vapautta tehdä muista riippumattomia valintoja.

Lasten hankkiminen ei yksinkertaisesti sovi kaltaisillemme ihmisille: vapaille sieluille, joille rutiininomainen arki tuntuu oravanpyörältä ja vankilalta. Samoin kuin meille ei ikinä sopisi ns. normaali päivätyö pakollisine työaikoineen ja sääntöineen. Meille tärkeintä elämässä on ylipäätään vapaus. Maailma on niin suuri, ihmeellinen ja loputtoman mielenkiintoinen, ettei meille tulisi kuuloonkaan uhrata 18 vuotta lyhyestä ajastamme täällä jonkun muun ehdoilla elämiseen. Ehkä sitten vanhana, 65+ vuotiaana, voi tehdä jotain foster parenting tyylistä juttua, tarjota kotia ja perhettä niitä tarvitseville lapsille (ja niitä kun on maailma pullollaan...) sitten kun on oman elämän nuoruus ja parhaat vuodet eletty ja ehditty näkemään koko maailma ja keräämään elämän täydeltä kokemuksia ja muita henkisiä rikkauksia.

Hyvin parodioitu palstan tyypillisen velan fantasioita. 

Toi on mun ihanne-elämää, mutta en ole yltänyt tuollaiseen vaikka olen siis vela itsekin.

Hei, mitä työtä te teette? Miten pääsen työelämäni osalta tuohon samaan?

Vierailija kirjoitti:

Vuodesta toiseen työ, puoliso, kaverit, harratukset, matkailu (jos on tarpeeksi rahaa), baarissa käynti. Siihenkin kuulkaa kyllästyy aika nopeasti.

Häh, siis tuohan on aivan unelmaelämää! Työtä, mielenkiinnon kohteita ja läheisiä ihmissuhteita, miten hitossa noihin muka "kyllästyy". Enemmän harmittaa niiden puolesta joilla ei tuota kaikkea ole, niitäkin on paljon lapsettomien joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset ketjut aina osoittavat, kuinka oikeasti tyhjää velan elämä on. 

Roikutaan palstalla oli vuorokauden aika, mikä tahansa. Sata peukutusta veloille ja ehkä pari vanhempien näkökulmille. 

Lapsiperheet ovat lomailemassa tai vaihtoehtoisesti vanhemmat töissä. Oikeasti veloja on kolmestakympistä ylöspäin vain noin 10 prosenttia. Voi tarkistaa googlaamalla. 

Minä olen lapseton ja tahdonvastaisesti. Koen olevani jotain pahasti vailla, vaikka elämäni mallillaan onkin. 

Siksi minulla on nyt aikaa olla tässä, mutta mieluummin olisin jossain ihan muualla. 

Kylläntuo velojen takajaloille nouseminen johtuu pitkälti siitä, että yhä edelleen heidän elämänvalintansa kyseenalaistetaan, heitä mitätöidään, heidän koko hmisyytensä kyseenalaistetaan. Esim. työpaikalla, jos ilmoitat lapsista utelijoille olevasi omasta tahdosta lapseton niin saat usein jopa vihamielistä kohtelua ilman että mitenkään osoitat aliarvostavasi heidän omia valintojaan. Itse kävin sterilisaatiossa vuosi sitten ja kun asia tuli puheeksi niin eräs työkaveri (äiti ja tuleva mummo) vaihtoi väriä ja silmät pullistuivat päässä ja tokaisi vain että "vai semmoinen tapaus se sinä olet!" Kohtelu on sen jälkeen ollut töykeää ja nuivaa, mikä logiikka tuon ihmisen käytöksessä on, miten toisen ihmisen päätös olla hankkimatta lapsia loukkaa noin syvästi?!

Tuo on käsittämätön reaktio. Kenenkään henkilökohtaisia valintoja ei pitäisi tuolla lailla moittia.

Mutta. Miten mahdoit sen valintasi perustella? Minusta sitä tietenkään ei kuulu edes udella, mutta ainoa mitä kautta edes jotenkin tuollaisen nuivan reaktion voisin ymmärtää on, että jos olet kovin esitelmöinyt steriloinnin perusteluja tuolla kakkakone ja riesa -argumentaatiolla, niin olet tullut omia valintojasi perustellessasi halveksuneeksi hänen elämäänsä.

Mikä ei ole kenestäkään kivaa, minkä olen tällä ketjullani osoittanut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein velat ulisevat täälöä, miten kauhea kohtalo heille olisi olla "sidottuna rääkyvään kakkakoneeseen".

He ottavat asiakseen tulla vauva-lehden palstalle haukkumaan äitien elämää ja halveksumaan sitä kaikin tavoin.

Harvoin he itse kertovat omasta elämästään, vaan yrittävät vain hämärin sanankääntein vihjailla, miten paljon antoisampaa on olla "vapaa" ja voida keskittyä itseensä. He arvaavat, että jos kertoisivat rehellisesti omasta elämästään, he altistuvat pilkalle itse - siksi he eivät sitä tee.

No, jokainen meistä äideistä tietää sen, millaista se on. Vuodesta toiseen työ, puoliso, kaverit, harratukset, matkailu (jos on tarpeeksi rahaa), baarissa käynti. Siihenkin kuulkaa kyllästyy aika nopeasti.

Ei siinä. Kenenkään ei kannata lapsia tehdä vain paikatakseen elämänsä tyhjyyttä. Eikä pointtini nyt varsinaisesti ole sanoa, että lapsista on yksin heistäkään elämän sisällöksi.

Mutta pointtini on, että arki on arkea veloilla ja äideillä yhtä lailla, ei sen hohdokkaampaa kummallakaan. Jos joku tykkää enemmän keskittyä vaikka ratsastamiseen, niin fine, hyvä että hänellä on MIELEISENSÄ elämä.

Mutta ei se mikään kateuden aihe meissä äideissä välttämättä ole. Jokaisella on omat prioriteetit ja tavoitteet, ja hyvä niin.

Onko joku täällä väittänyt, että arki olisi jotain muuta kuin arkea?

Mua ei lähtökohtaisesti pahemmin kiinnostele, miten muut ihmiset elämäänsä elävät, tekevätkö lapsia vai eivät.

Mulle henkilökohtaisesti pahin kohtalo olisi olla sidottuna kakkakoneeseen, siksipä  en ole niitä tehnyt, enkä aio tehdä. Onnekseni olen löytänyt miehen, joka on tässä asiassa kanssani samoilla linjoilla.

Mä pidän elämästäni. Mulla on paljon mielenkiintoisia harrastuksia, ihania ystäviä ja ok työ. Odotan kesälomaa, että päästään pitkään reissuun ja näkemään uusia paikkoja.

Se, että lapset ja perhe-elämä ovat sulle ykkösjuttu, on hienoa. Mulla on muut prioriteetit, enkä kuvittele, että elämäni olisi välttämättä yhtään sen hohdokkaampaa kuin ihmisillä, jotka ovat päättäneet tehdä lapsia.

Kertoo paljon velojen alkeellisuudesta ja säälittävyydestä tunne-elämältään, että ihmisistä pitää puhua "kakkakoneina". 

Onko vaikea ymmärtää, että se on pari vuotta elämästä, kun lapsi on riippuvainen tuollaisesta perushoidosta. Totta kai lasta pitää huomioida paljon pidempäänkin muussa mielessä, mutta lapsiperheen elämän typistäminen johonkin vaipanvaihtoon on suoranaista typeryyttä. 

Onko sun vaikea ymmärtää, että joitakin ei kiinnosta se lapsien tekeminen, vaikka ne syntyisivät jo valmiiksi viisivuotiaina, ja osaisivat käydä itse vessassa? Ja puhuin kakkakoneista, kun AP itse käytti sitä termiä avauksessaan. Koskaan aikaisemmin en ole tuota sanaa käyttänyt, enkä todennäköisesti käytäkään.

Yksinäisiä vanhuksia vaan on tilastojen perusteella todella paljon, sellaisia, joilla ei ole lainkaan lapsia tai lapsenlapsia pitämässä huolta. Vaikka sukua jatkaneitakin yksinäisiä vanhuksia on olemassa, heitä on paljon vähemmän. Voisi ihan yksinäisyyden ja mielenterveysongelmaisten kannalta parempi, että lapsien hankkimisen kynnystä ei korotettaisi turhilla kauhukuvilla....

Ihan kokemuksella useamman vuoden kotipalvelussa työskenneelleenä sanon, että yksinäisiä vanhuksia on kyllä ikävän paljon mutta kyllä niistä 99% oli perheellisiä, ihania mummoja ja pappoja joiden lapset usein asuivat kyllä samassa kaupungissa mutta eivät vain ehtineet/jaksaneet välittää vanhuksesta.

Sitäpaitsi olisihan se kornia tehdä lapsia vain välttyäkseen mahdollisesti yksinäiseltä vanhuudelta eli periaatteessa jättää elämä elämättä, elää elämänsä parhaimmat vuosikymmenet elämää jota ei halua (lapset).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa riidanhaluinen aloitus. Poikkesin vain toteamaan, että nyt kun lapsi on kasvatettu, on taas aikaa harrastuksille ja pitkään nukkumiselle. Kyllä niitä arvostaa edelleen ihan yhtä lailla ;)

Siis juurikin näin! Viikonloppuna aikaisintaan klo 10 ylös. Omaa aikaa ja harrastuksia. JES! Lapsi 13 eli homma senkun paranee vaan...

Näin. Ja sillä erotuksella, että sulla ON se lapsikin, jonka kanssa puuhailla ja jutella ja halailla.

Entä jos ei halua puuhata eikä halailla?

Mun viestini hävisi?

Mutta siis te freelance-työtä tmv tekevät, mitä siis teette? Haluan samanlaisen rutiininomainen työn. Tai miten pääsee reportteriksi? Ihan unelmatyö!

Olen siis vela itsekin ja ahdistaa työ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vela ja todella onnellinen niin. Elän juuri sellaista elämää kuin haluan, sellaista josta olen aina unelmoinut.

Olen mahtavassa, rakastavassa parisuhteessa. Mieheni on liki täydellinen minulle. Rakastelemme joka päivä 1-3 kertaa päivässä. Olemme molemmat todella seikkailunhaluisia. Matkustelemme paljon, niin pieniä romanttisia viikonloppulomia kuin parin kuukauden seikkailureissujakin. Saatamme lähteä parin päivän varoitusajalla matkalle (olemme molemmat freelancereita joten työt hoituu missä vain missä on läppäri ja nettiyhteys).

Asumme ihanassa kämpässä ihan keskustassa. Olemme molemmat taiteellisia ja hyvin kiinnostuneita taiteesta, käymme paljon gallerioissa, näyttelyissä, museoissa ja kulttuurillisissa tapahtumissa ja usein päiväsaikaan, kun muut on töissä niin saamme nauttia rauhassa. Urheilemme ja liikumme paljon. Paneudumme luoviin projekteihin yhdessä, joskus uppoudumme johonkin päiväkausiksi ihan vaan koska intohimoa riittää. Meillä on laaja ja todella hyvä kaveripiiri, olemme supersosiaalisia ja teemme ystäviemme kanssa paljon spontaaneja juttuja. Ylipäätään elämäntyylimme vaatii mahdollisuutta tehdä asioita hetken mielijohteesta ja vapautta tehdä muista riippumattomia valintoja.

Lasten hankkiminen ei yksinkertaisesti sovi kaltaisillemme ihmisille: vapaille sieluille, joille rutiininomainen arki tuntuu oravanpyörältä ja vankilalta. Samoin kuin meille ei ikinä sopisi ns. normaali päivätyö pakollisine työaikoineen ja sääntöineen. Meille tärkeintä elämässä on ylipäätään vapaus. Maailma on niin suuri, ihmeellinen ja loputtoman mielenkiintoinen, ettei meille tulisi kuuloonkaan uhrata 18 vuotta lyhyestä ajastamme täällä jonkun muun ehdoilla elämiseen. Ehkä sitten vanhana, 65+ vuotiaana, voi tehdä jotain foster parenting tyylistä juttua, tarjota kotia ja perhettä niitä tarvitseville lapsille (ja niitä kun on maailma pullollaan...) sitten kun on oman elämän nuoruus ja parhaat vuodet eletty ja ehditty näkemään koko maailma ja keräämään elämän täydeltä kokemuksia ja muita henkisiä rikkauksia.

Hyvin parodioitu palstan tyypillisen velan fantasioita. 

Jotenkin surullista jos sun mielestä elämäntyylini on mahdottomuus ja pelkkää fantasiaa. Tai niinhän se on jos on alle teini-ikäisiä lapsia.

Ei elämäntyyli ole missään tapauksessa mahdottomuus. Onhan näitä cityihmisiä nähty. 

Mutta, jos toisaan olet "luovassa" työssä ja fiksu ihminen, niin omaa elämää pohtisit hieman monipuolisemmin. 

Parodialtahan nuo: "rakastava, mahtava parisuhde" , "paneutuminen luoviin projekteihin" ym. kuulostaa vähänkään elämää nähneen ihmisen näkökulmasta. Luovassa ammatissa olevan luulisi ymmärtävän nyansseja ilmaisunsa suhteen. 

Vaikutat sitten infantiililta, joka ei kyseenalaista mitään eikä osaa suhtautua itseensä kriittisesti mistään näkökulmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuodesta toiseen työ, puoliso, kaverit, harratukset, matkailu (jos on tarpeeksi rahaa), baarissa käynti. Siihenkin kuulkaa kyllästyy aika nopeasti.

Häh, siis tuohan on aivan unelmaelämää! Työtä, mielenkiinnon kohteita ja läheisiä ihmissuhteita, miten hitossa noihin muka "kyllästyy". Enemmän harmittaa niiden puolesta joilla ei tuota kaikkea ole, niitäkin on paljon lapsettomien joukossa.

No, pointti kai olikin, että niiden ohella voi saada rakkauden omiin lapsiinsa. Ja että vanhemmillakin on noita, lapsista riippumatta.

Sitä paitsi, eivät ne kaverit yms. pysy samassa elämänvaiheessa. Jossakin vaiheessa useimmilla kavereilla on lapsia ja iäkkäät vanhemmat, mieskin voi ottaa ja lähteä. Yksinäisyys lisääntyy. Se, mikä kolmekymppisenä oli ihanaa ja vapaata elämää, voi viisikymppisenä olla yksinäistä ja hiljaista.

Voi tietysti äidinkin elämä olla viisikymppisenä yksinäistä, mutta on lapsissa ja lapsenlapsisaa silti noin pääsääntöisesti yksi kiinnekoukku elämään ja mielekkääseen tekemiseen lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset ketjut aina osoittavat, kuinka oikeasti tyhjää velan elämä on. 

Roikutaan palstalla oli vuorokauden aika, mikä tahansa. Sata peukutusta veloille ja ehkä pari vanhempien näkökulmille. 

Lapsiperheet ovat lomailemassa tai vaihtoehtoisesti vanhemmat töissä. Oikeasti veloja on kolmestakympistä ylöspäin vain noin 10 prosenttia. Voi tarkistaa googlaamalla. 

Minä olen lapseton ja tahdonvastaisesti. Koen olevani jotain pahasti vailla, vaikka elämäni mallillaan onkin. 

Siksi minulla on nyt aikaa olla tässä, mutta mieluummin olisin jossain ihan muualla. 

Kylläntuo velojen takajaloille nouseminen johtuu pitkälti siitä, että yhä edelleen heidän elämänvalintansa kyseenalaistetaan, heitä mitätöidään, heidän koko hmisyytensä kyseenalaistetaan. Esim. työpaikalla, jos ilmoitat lapsista utelijoille olevasi omasta tahdosta lapseton niin saat usein jopa vihamielistä kohtelua ilman että mitenkään osoitat aliarvostavasi heidän omia valintojaan. Itse kävin sterilisaatiossa vuosi sitten ja kun asia tuli puheeksi niin eräs työkaveri (äiti ja tuleva mummo) vaihtoi väriä ja silmät pullistuivat päässä ja tokaisi vain että "vai semmoinen tapaus se sinä olet!" Kohtelu on sen jälkeen ollut töykeää ja nuivaa, mikä logiikka tuon ihmisen käytöksessä on, miten toisen ihmisen päätös olla hankkimatta lapsia loukkaa noin syvästi?!

Tuo on käsittämätön reaktio. Kenenkään henkilökohtaisia valintoja ei pitäisi tuolla lailla moittia.

Mutta. Miten mahdoit sen valintasi perustella? Minusta sitä tietenkään ei kuulu edes udella, mutta ainoa mitä kautta edes jotenkin tuollaisen nuivan reaktion voisin ymmärtää on, että jos olet kovin esitelmöinyt steriloinnin perusteluja tuolla kakkakone ja riesa -argumentaatiolla, niin olet tullut omia valintojasi perustellessasi halveksuneeksi hänen elämäänsä.

Mikä ei ole kenestäkään kivaa, minkä olen tällä ketjullani osoittanut.

Ap

Toisten ihmisten mollaaminen kakkakone argumentaatioineen ei kuulu sanavarastooni eikä törkeä käytös muutenkaan, oli vain puhe sairauslomastani ja sanoin käyneeni sterilisaatiossa ja saada lopullisen ehkäisyn, koska en halua lapsia, siinä se loukkaantumisen syy.

Vierailija kirjoitti:

Minä voin lähteä vaikka huomenna ulkomaanmatkalle, jos huvittaa. On aikaa ja rahaa eikä mitään velvollisuuksia. Arki on arkea, siitä olet oikeassa, mutta tuo kakkakone-argumentti liittyy enemmänkin siihen, millä keinolla siitä arjesta pääsee irti ja miten usein.

Mä lähdin viimeksi huhtikuussa samana päivänä viikoksi ulkomaille. So?

N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä vähän rautalankaa, ap.

Lapset olisivat kakkakoneita ja pirunmoinen riesa _minulle_. Siis jos saisin omia lapsia, se tekisi minut hyvin onnettomaksi, suorastaan pilaisi elämäni. 

Mutta ihmiset ovat erilaisia. Siksi ymmärrän että sinä koet lasten hankkimisen ja lapsiperhe-elämän toisella tavalla kuin minä. Ymmärrän että koska olet erilainen, _sinulle_ lapset eivät ole kakkakoneita vaan arvokasta sisältöä elämään. 

Sinun kokemuksesi ei kuitenkaan tee tyhjäksi tai vääräksi minun kokemustani vaan ihan riippumatta siitä miten ihaniksi sinä lapset koet, ne pysyvät ihan yhtä kamalina minulle.

Hyvä asia on, että nykyaikana useimmilla on mahdollisuus valita, hankkiutuvatko he lapsiperheen vanhemmiksi vaiko eivät. 

Minulle on lähtökohtaisesti ihan sama, miten sinä valitset elää, kunhan koitat huolehtia parhaasi mukaan lapsistasi. Ainoa lapsia hankkineiden tyyppi mitä en käsitä ovat ne jotka hankkivat lapsia mutta kohtelevat heitä sitten huonosti. Lastensuojelutilastojen mukaan heitäkin on paljon ja lasten tekemiseen on yhä kovia sosiaalisia paineita. Voi vaan miettiä, olisiko nimenomaan lasten kannalta parempi että velana eläminen olisi tasa-arvoisesti arvostettua lasten hankkimiseen nähden.

Rautalankaa itsellesi: minulle taas olisi kaamein mahdollinen kohtalo elää vain yksikseni tai miehen kanssa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja ajatella, että ihanaa, meidän Thaimaan matka jouluna ja lastensaannin myötä kutistuvan kaveripiirin peli-illat riittää hamaan hautaan asti elämisen sisällöksi.

Sinun kokemuksesi ei tee tyhjäksi tai vääräksi minun kokemustani vaan ihan riippumatta siitä miten ihanaksi koet lapsettomuuden, minulle se pysyy ihan yhtä kamalana.

Juu, minäkin kirjoitin "ihan vaan omista mieltymyksistäni", eikä mua "haittaa ollenkaan, jos joku jumiutuu tuohon työn ja harrastamisen oravanpyörään" loppuiäkseen, eiiiii ollenkaan....

Yksinäisiä vanhuksia vaan on tilastojen perusteella todella paljon, sellaisia, joilla ei ole lainkaan lapsia tai lapsenlapsia pitämässä huolta. Vaikka sukua jatkaneitakin yksinäisiä vanhuksia on olemassa, heitä on paljon vähemmän. Voisi ihan yksinäisyyden ja mielenterveysongelmaisten kannalta parempi, että lapsien hankkimisen kynnystä ei korotettaisi turhilla kauhukuvilla....

Ap, jota naurattaa tuo kommenttisi ihan sikana.

Mua naurattaa AP:n kommentit sikana. Elät painajaiselämääni.