Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minä en jaksisi velan elämää ollenkaan. Miten joku tyhmä harrastus ja pitkään nukkuminen voi olla elämän sisältö?
27.06.2017 |
Usein velat ulisevat täälöä, miten kauhea kohtalo heille olisi olla "sidottuna rääkyvään kakkakoneeseen".
He ottavat asiakseen tulla vauva-lehden palstalle haukkumaan äitien elämää ja halveksumaan sitä kaikin tavoin.
Harvoin he itse kertovat omasta elämästään, vaan yrittävät vain hämärin sanankääntein vihjailla, miten paljon antoisampaa on olla "vapaa" ja voida keskittyä itseensä. He arvaavat, että jos kertoisivat rehellisesti omasta elämästään, he altistuvat pilkalle itse - siksi he eivät sitä tee.
No, jokainen meistä äideistä tietää sen, millaista se on. Vuodesta toiseen työ, puoliso, kaverit, harratukset, matkailu (jos on tarpeeksi rahaa), baarissa käynti. Siihenkin kuulkaa kyllästyy aika nopeasti.
Ei siinä. Kenenkään ei kannata lapsia tehdä vain paikatakseen elämänsä tyhjyyttä. Eikä pointtini nyt varsinaisesti ole sanoa, että lapsista on yksin heistäkään elämän sisällöksi.
Mutta pointtini on, että arki on arkea veloilla ja äideillä yhtä lailla, ei sen hohdokkaampaa kummallakaan. Jos joku tykkää enemmän keskittyä vaikka ratsastamiseen, niin fine, hyvä että hänellä on MIELEISENSÄ elämä.
Mutta ei se mikään kateuden aihe meissä äideissä välttämättä ole. Jokaisella on omat prioriteetit ja tavoitteet, ja hyvä niin.
Kommentit (102)
Yhtä lailla säälittävä on äiti jonka elämän sisältö on lapset kuin vela, jonka elämän sisältö on "tyhmä harrastus ja pitkään nukkuminen". Aika suppeaa elämää elävät molemmat.
Tuntemani "velat" (jotka eivät itse koskaan määrittele itseään noin) suhtautuvat työhönsä (usein luovaa) intohimoisesti, oivat kutsumusammatissaan ja työ merkitsee heille enemmän kuin mikään muu elämässä. Ihan ok, ainakin minusta. Jos lapsille ei ole sijaa, on lasten kannalta hyvä, etteivät he synny.
En ymmärrä miksi muiden ihmisten elämänarvot ja -valinnat, ja varsinkin niiden tuomitseminen, on niin kiinnostavaa. Tuleeko siitä hyvä mieli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vuodesta toiseen työ, puoliso, kaverit, harratukset, matkailu (jos on tarpeeksi rahaa), baarissa käynti"
Ei minulla vaan. Työ on, vaativa asiantuntijatyö. Puolisoa en ole koskaan halunnut, samoin en kavereita, koska olen erakkoluonne. Harrastuksina puutarhanhoito ja tietokonepelit. Matkat ei ole ainakaan vuosikymmeneen enää kiinnostaneet yhtään. Baareissa olen viimeksi käynyt opiskelijana.
En minä tarvitse elämääni mitään erityistä ulkopuolista tekemistä tai ihmistä sisällöksi. Elämä itsessään, oleminen itsessään, on minulle hyvin tyydyttävää, pieni tavallinen arki.
- vela 42 v
Nyt täytyy muistaa, että vain pienellä osalla veloja on "vaativa asiantuntijatyö". Silloin on vaara tuntea tyhyyttä ja masennusta.
Itse olen vela ja ihan perusduunari, ikää 40++, harrastuksiini eivät kuulu baarit eikä himoshoppailu, työttömänä tällä hetkellä ja elämä on hyvin pienimuotoista ja päivät menevät pitkälti saman kaavan mukaan mutta sopii mulle ja olen pirun onnellinen ja tyytyväinen elämääni, nautin rutiineista ja rauhasta, viihdyn yksin introverttina ja erakkomaisena persoonana. Miksi ihmeessä monelle perheelliselle tuntuu olevan niin suuri "huoli" velojen elämää kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein velat ulisevat täälöä, miten kauhea kohtalo heille olisi olla "sidottuna rääkyvään kakkakoneeseen".
He ottavat asiakseen tulla vauva-lehden palstalle haukkumaan äitien elämää ja halveksumaan sitä kaikin tavoin.
Harvoin he itse kertovat omasta elämästään, vaan yrittävät vain hämärin sanankääntein vihjailla, miten paljon antoisampaa on olla "vapaa" ja voida keskittyä itseensä. He arvaavat, että jos kertoisivat rehellisesti omasta elämästään, he altistuvat pilkalle itse - siksi he eivät sitä tee.
No, jokainen meistä äideistä tietää sen, millaista se on. Vuodesta toiseen työ, puoliso, kaverit, harratukset, matkailu (jos on tarpeeksi rahaa), baarissa käynti. Siihenkin kuulkaa kyllästyy aika nopeasti.
Ei siinä. Kenenkään ei kannata lapsia tehdä vain paikatakseen elämänsä tyhjyyttä. Eikä pointtini nyt varsinaisesti ole sanoa, että lapsista on yksin heistäkään elämän sisällöksi.
Mutta pointtini on, että arki on arkea veloilla ja äideillä yhtä lailla, ei sen hohdokkaampaa kummallakaan. Jos joku tykkää enemmän keskittyä vaikka ratsastamiseen, niin fine, hyvä että hänellä on MIELEISENSÄ elämä.
Mutta ei se mikään kateuden aihe meissä äideissä välttämättä ole. Jokaisella on omat prioriteetit ja tavoitteet, ja hyvä niin.
Onko joku täällä väittänyt, että arki olisi jotain muuta kuin arkea?
Mua ei lähtökohtaisesti pahemmin kiinnostele, miten muut ihmiset elämäänsä elävät, tekevätkö lapsia vai eivät.
Mulle henkilökohtaisesti pahin kohtalo olisi olla sidottuna kakkakoneeseen, siksipä en ole niitä tehnyt, enkä aio tehdä. Onnekseni olen löytänyt miehen, joka on tässä asiassa kanssani samoilla linjoilla.
Mä pidän elämästäni. Mulla on paljon mielenkiintoisia harrastuksia, ihania ystäviä ja ok työ. Odotan kesälomaa, että päästään pitkään reissuun ja näkemään uusia paikkoja.
Se, että lapset ja perhe-elämä ovat sulle ykkösjuttu, on hienoa. Mulla on muut prioriteetit, enkä kuvittele, että elämäni olisi välttämättä yhtään sen hohdokkaampaa kuin ihmisillä, jotka ovat päättäneet tehdä lapsia.
Kertoo paljon velojen alkeellisuudesta ja säälittävyydestä tunne-elämältään, että ihmisistä pitää puhua "kakkakoneina".
Onko vaikea ymmärtää, että se on pari vuotta elämästä, kun lapsi on riippuvainen tuollaisesta perushoidosta. Totta kai lasta pitää huomioida paljon pidempäänkin muussa mielessä, mutta lapsiperheen elämän typistäminen johonkin vaipanvaihtoon on suoranaista typeryyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein velat ulisevat täälöä, miten kauhea kohtalo heille olisi olla "sidottuna rääkyvään kakkakoneeseen".
He ottavat asiakseen tulla vauva-lehden palstalle haukkumaan äitien elämää ja halveksumaan sitä kaikin tavoin.
Harvoin he itse kertovat omasta elämästään, vaan yrittävät vain hämärin sanankääntein vihjailla, miten paljon antoisampaa on olla "vapaa" ja voida keskittyä itseensä. He arvaavat, että jos kertoisivat rehellisesti omasta elämästään, he altistuvat pilkalle itse - siksi he eivät sitä tee.
No, jokainen meistä äideistä tietää sen, millaista se on. Vuodesta toiseen työ, puoliso, kaverit, harratukset, matkailu (jos on tarpeeksi rahaa), baarissa käynti. Siihenkin kuulkaa kyllästyy aika nopeasti.
Ei siinä. Kenenkään ei kannata lapsia tehdä vain paikatakseen elämänsä tyhjyyttä. Eikä pointtini nyt varsinaisesti ole sanoa, että lapsista on yksin heistäkään elämän sisällöksi.
Mutta pointtini on, että arki on arkea veloilla ja äideillä yhtä lailla, ei sen hohdokkaampaa kummallakaan. Jos joku tykkää enemmän keskittyä vaikka ratsastamiseen, niin fine, hyvä että hänellä on MIELEISENSÄ elämä.
Mutta ei se mikään kateuden aihe meissä äideissä välttämättä ole. Jokaisella on omat prioriteetit ja tavoitteet, ja hyvä niin.
Onko joku täällä väittänyt, että arki olisi jotain muuta kuin arkea?
Mua ei lähtökohtaisesti pahemmin kiinnostele, miten muut ihmiset elämäänsä elävät, tekevätkö lapsia vai eivät.
Mulle henkilökohtaisesti pahin kohtalo olisi olla sidottuna kakkakoneeseen, siksipä en ole niitä tehnyt, enkä aio tehdä. Onnekseni olen löytänyt miehen, joka on tässä asiassa kanssani samoilla linjoilla.
Mä pidän elämästäni. Mulla on paljon mielenkiintoisia harrastuksia, ihania ystäviä ja ok työ. Odotan kesälomaa, että päästään pitkään reissuun ja näkemään uusia paikkoja.
Se, että lapset ja perhe-elämä ovat sulle ykkösjuttu, on hienoa. Mulla on muut prioriteetit, enkä kuvittele, että elämäni olisi välttämättä yhtään sen hohdokkaampaa kuin ihmisillä, jotka ovat päättäneet tehdä lapsia.
Ok, no, likewise. Mulle taas elämässä ei voisi olla mitään tylsempää kuin keskittyä pelkästään työhön, harrastuksiin ja matkusteluun. Ei sillä, joka vuosi tehdään pari kolme ulkomaanmatkaakin, mutta niistäkin nauttii enemmän lasten kanssa kuin pelkästään miehen. Ihan oma valinta tämä, ja tosiaan hohdokkuudesta meillä on eriävät käsitykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vuodesta toiseen työ, puoliso, kaverit, harratukset, matkailu (jos on tarpeeksi rahaa), baarissa käynti"
Ei minulla vaan. Työ on, vaativa asiantuntijatyö. Puolisoa en ole koskaan halunnut, samoin en kavereita, koska olen erakkoluonne. Harrastuksina puutarhanhoito ja tietokonepelit. Matkat ei ole ainakaan vuosikymmeneen enää kiinnostaneet yhtään. Baareissa olen viimeksi käynyt opiskelijana.
En minä tarvitse elämääni mitään erityistä ulkopuolista tekemistä tai ihmistä sisällöksi. Elämä itsessään, oleminen itsessään, on minulle hyvin tyydyttävää, pieni tavallinen arki.
- vela 42 v
Nyt täytyy muistaa, että vain pienellä osalla veloja on "vaativa asiantuntijatyö". Silloin on vaara tuntea tyhyyttä ja masennusta.
Itse olen vela ja ihan perusduunari, ikää 40++, harrastuksiini eivät kuulu baarit eikä himoshoppailu, työttömänä tällä hetkellä ja elämä on hyvin pienimuotoista ja päivät menevät pitkälti saman kaavan mukaan mutta sopii mulle ja olen pirun onnellinen ja tyytyväinen elämääni, nautin rutiineista ja rauhasta, viihdyn yksin introverttina ja erakkomaisena persoonana. Miksi ihmeessä monelle perheelliselle tuntuu olevan niin suuri "huoli" velojen elämää kohtaan?
Kuule, tämä on varmaan ainoa aloitus aiheesta vuosiin näin päin av:lla, sen sijaan täällä on viikottain useampoa velojen tekemiä aloituksia siitä, miten kauheaa olisi olla äiti.
Joten kyllä se "huoli" on pikemminkin siellä velojen puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein velat ulisevat täälöä, miten kauhea kohtalo heille olisi olla "sidottuna rääkyvään kakkakoneeseen".
He ottavat asiakseen tulla vauva-lehden palstalle haukkumaan äitien elämää ja halveksumaan sitä kaikin tavoin.
Harvoin he itse kertovat omasta elämästään, vaan yrittävät vain hämärin sanankääntein vihjailla, miten paljon antoisampaa on olla "vapaa" ja voida keskittyä itseensä. He arvaavat, että jos kertoisivat rehellisesti omasta elämästään, he altistuvat pilkalle itse - siksi he eivät sitä tee.
No, jokainen meistä äideistä tietää sen, millaista se on. Vuodesta toiseen työ, puoliso, kaverit, harratukset, matkailu (jos on tarpeeksi rahaa), baarissa käynti. Siihenkin kuulkaa kyllästyy aika nopeasti.
Ei siinä. Kenenkään ei kannata lapsia tehdä vain paikatakseen elämänsä tyhjyyttä. Eikä pointtini nyt varsinaisesti ole sanoa, että lapsista on yksin heistäkään elämän sisällöksi.
Mutta pointtini on, että arki on arkea veloilla ja äideillä yhtä lailla, ei sen hohdokkaampaa kummallakaan. Jos joku tykkää enemmän keskittyä vaikka ratsastamiseen, niin fine, hyvä että hänellä on MIELEISENSÄ elämä.
Mutta ei se mikään kateuden aihe meissä äideissä välttämättä ole. Jokaisella on omat prioriteetit ja tavoitteet, ja hyvä niin.
Onko joku täällä väittänyt, että arki olisi jotain muuta kuin arkea?
Mua ei lähtökohtaisesti pahemmin kiinnostele, miten muut ihmiset elämäänsä elävät, tekevätkö lapsia vai eivät.
Mulle henkilökohtaisesti pahin kohtalo olisi olla sidottuna kakkakoneeseen, siksipä en ole niitä tehnyt, enkä aio tehdä. Onnekseni olen löytänyt miehen, joka on tässä asiassa kanssani samoilla linjoilla.
Mä pidän elämästäni. Mulla on paljon mielenkiintoisia harrastuksia, ihania ystäviä ja ok työ. Odotan kesälomaa, että päästään pitkään reissuun ja näkemään uusia paikkoja.
Se, että lapset ja perhe-elämä ovat sulle ykkösjuttu, on hienoa. Mulla on muut prioriteetit, enkä kuvittele, että elämäni olisi välttämättä yhtään sen hohdokkaampaa kuin ihmisillä, jotka ovat päättäneet tehdä lapsia.
Kertoo paljon velojen alkeellisuudesta ja säälittävyydestä tunne-elämältään, että ihmisistä pitää puhua "kakkakoneina".
Onko vaikea ymmärtää, että se on pari vuotta elämästä, kun lapsi on riippuvainen tuollaisesta perushoidosta. Totta kai lasta pitää huomioida paljon pidempäänkin muussa mielessä, mutta lapsiperheen elämän typistäminen johonkin vaipanvaihtoon on suoranaista typeryyttä.
Samoin sinä niputat kaikki velat samanlaisiksi säälittäviksi kakkakonetta suoltaviksi idiooteiksi, ei anna kovin fiksua kuvaa ihmisestä noin yksinkertainen yleistäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jaksanut 45 vuotta lapsetonta elämää. Älä anna sen häiritä sinua. En minäkään häiriinnyt sinun elämästäsi.
En häiriinny ollenkaan niin kauan kuin sinä et ensin tule tänne halveksumaan minua ja mun "kakkakoneitani".
Ap
Juu, ei kuulu tapoihin. ed.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku mummoja räkivä ja rahaa syövä nulikka voi olla elämän sisältö? Kuka hullu hankkii riesakseen lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vuodesta toiseen työ, puoliso, kaverit, harratukset, matkailu (jos on tarpeeksi rahaa), baarissa käynti"
Ei minulla vaan. Työ on, vaativa asiantuntijatyö. Puolisoa en ole koskaan halunnut, samoin en kavereita, koska olen erakkoluonne. Harrastuksina puutarhanhoito ja tietokonepelit. Matkat ei ole ainakaan vuosikymmeneen enää kiinnostaneet yhtään. Baareissa olen viimeksi käynyt opiskelijana.
En minä tarvitse elämääni mitään erityistä ulkopuolista tekemistä tai ihmistä sisällöksi. Elämä itsessään, oleminen itsessään, on minulle hyvin tyydyttävää, pieni tavallinen arki.
- vela 42 v
Nyt täytyy muistaa, että vain pienellä osalla veloja on "vaativa asiantuntijatyö". Silloin on vaara tuntea tyhyyttä ja masennusta.
Itse olen vela ja ihan perusduunari, ikää 40++, harrastuksiini eivät kuulu baarit eikä himoshoppailu, työttömänä tällä hetkellä ja elämä on hyvin pienimuotoista ja päivät menevät pitkälti saman kaavan mukaan mutta sopii mulle ja olen pirun onnellinen ja tyytyväinen elämääni, nautin rutiineista ja rauhasta, viihdyn yksin introverttina ja erakkomaisena persoonana. Miksi ihmeessä monelle perheelliselle tuntuu olevan niin suuri "huoli" velojen elämää kohtaan?
Ei varmaan olekaan yleensä mikään huoli näistä yksilöistä sinänsä. Yhteiskunnan toimivuuden takia kehityssuunta on vain huolestuttava.
Tarvitsemme yksinkertaisesti ihmisiä, jotta omilla lapsillammekin olisi tulevaisuutta palveluineen. Mutta en minä ainakaan kuulu niihin, jotka henkilökohtaisella tasolla moittisivat jonkun valintoja.
Aina on maailmaan mahtunut lapsettomia, on homoja, terveydellisistä syistä lapsettomia, yksinkertaisesti niitä, jotka eivät saa edes parisuhdetta ym. Tämä velojen huima lisääntyminen nyt parin viime vuosikymmenen aikana vain ei ole toivottava trendi.
Lisäksi, kun lukee näitä "pelastaisin kissani tulipalosta ennne vierasta lasta"- juttuja rupeaa kyllä epäilemään ko. ihmisryhmän täyspäisyyttä. Toki oletan, että täällä on pysyväisluonteiset hullujen kokoontumisajot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa riidanhaluinen aloitus. Poikkesin vain toteamaan, että nyt kun lapsi on kasvatettu, on taas aikaa harrastuksille ja pitkään nukkumiselle. Kyllä niitä arvostaa edelleen ihan yhtä lailla ;)
Siis juurikin näin! Viikonloppuna aikaisintaan klo 10 ylös. Omaa aikaa ja harrastuksia. JES! Lapsi 13 eli homma senkun paranee vaan...
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Yhtä lailla säälittävä on äiti jonka elämän sisältö on lapset kuin vela, jonka elämän sisältö on "tyhmä harrastus ja pitkään nukkuminen". Aika suppeaa elämää elävät molemmat.
Tuntemani "velat" (jotka eivät itse koskaan määrittele itseään noin) suhtautuvat työhönsä (usein luovaa) intohimoisesti, oivat kutsumusammatissaan ja työ merkitsee heille enemmän kuin mikään muu elämässä. Ihan ok, ainakin minusta. Jos lapsille ei ole sijaa, on lasten kannalta hyvä, etteivät he synny.
En ymmärrä miksi muiden ihmisten elämänarvot ja -valinnat, ja varsinkin niiden tuomitseminen, on niin kiinnostavaa. Tuleeko siitä hyvä mieli?
En ymmärrä sitä itsekään, silti täällä on katkeria vela-aloituksia joka viikko useita. Tässä muutamia, koska et halua niitä ilmeisesti muistaa:
http://www.vauva.fi/keskustelu/2854093/miksi-et-halua-lapsia-mika-kysym…
http://www.vauva.fi/keskustelu/2886537/jaako-lapsiperheessa-parisuhde-a…
http://www.vauva.fi/keskustelu/2843059/miksi-ihmeessa-haluatte-lapsia-l…
http://www.vauva.fi/keskustelu/2885929/mies-ihmettelee-miksi-niin-monel…
Pahimmat yleensä jossakin vaiheessa poistetaan sivuilta, siksi niitä ei googlella löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa riidanhaluinen aloitus. Poikkesin vain toteamaan, että nyt kun lapsi on kasvatettu, on taas aikaa harrastuksille ja pitkään nukkumiselle. Kyllä niitä arvostaa edelleen ihan yhtä lailla ;)
Siis juurikin näin! Viikonloppuna aikaisintaan klo 10 ylös. Omaa aikaa ja harrastuksia. JES! Lapsi 13 eli homma senkun paranee vaan...
Näin. Ja sillä erotuksella, että sulla ON se lapsikin, jonka kanssa puuhailla ja jutella ja halailla.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku mummoja räkivä ja rahaa syövä nulikka voi olla elämän sisältö? Kuka hullu hankkii riesakseen lapsen?
Kiitos, todistit juuri minun olevan oikeassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli lapsia tai ei, olkaa onnellisia jos olette itse saaneet tehdä tämän valinnan. Silloin se elämänsisältö vasta katoaakin, kun luonto valitsee puolestasi. Me kaikki lapsettomat emme ole veloja, vaikka moni varmasti minustakin niin luulee.
Aloittaja kuulostaa juuri sellaiselta, joka on hankkinut lapsia omista, itsekkäistä syistään ja haluaa nyt saada sen kuulostamaan hienommalta ja jalommalta kuin jonkun toisen itsekkäät asiat. En arvosta.
Paljon onnea vaan. Inhoan elämääni. Epäonnistun kaikessa. Tämä tuottaa sinulle varmaan suuren tyydytyksen.
Vierailija kirjoitti:
Oli lapsia tai ei, olkaa onnellisia jos olette itse saaneet tehdä tämän valinnan. Silloin se elämänsisältö vasta katoaakin, kun luonto valitsee puolestasi. Me kaikki lapsettomat emme ole veloja, vaikka moni varmasti minustakin niin luulee.
Niin, sinua aloitukseni ei koske, koska et juokse halveksumassa muiden elämää heidän suosimillaan saiteilla.
Olen itsekin kärsinyt lapsettomuudesta ja saanut esikoiseni PAS:lla, joten ymmärrän hyvin kantasi. Silloinkin minua tosin ärsyttivät ylimieliset aloitukset, joissa vähäteltiin unelmaani saada lapsi. Minulle kun lapset eivät ole kakkakoneita tai riesa.
Mutta aikuisten oikeasti TIETYSTI lapseton elämä voi olla aivan yhtä sisällyksellistä tai sisällyksetontä kuin vanhemmankin elämä. Provosoin aloituksellani tahallani. En vain tykkää av:lla toistuvasti olevista kakkakone-aloituksista, koska niiden laatijat asettavat itsensä jalustalle, joka on vain heidän omista arvostuksistaan rakennettu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitään tietoa milloin matkustamiseen kyllästyy? En vain voi kuvitella niin tapahtuvan. Ikää 35v ja vuosittain matkailua n. 3 kk. Työ on pakollinen paha. Baarit ei kiinnosta ellei ole joku hyvä keikka. Tavoitteellinen liikuntaharrastus löytyy ja ei tarvi stressata, että siihen käytetty aika olisi lapsilta pois. Elämä on kivaa, vaikkei mulla varmaan olekaan mitään itse elämää suurempaa sisältöä elämässäni. Olen onnellinen.
Ikä 35 :D
Voi että, sitä ehtii vielä kyllästyä moneen kertaan. Ei niitä paljon ole, jotka kuusikymppisinä enää jaksavat riekkua aina vieraissa olosuhteissa, seisoskella kenttäjonoissa ja muutenkaan saisivat tuosta enää tyydytystä.
Kyllä minullekin oli matkailu tuossa vaiheessa herkkua, tosin oli lapsetkin jo silloin. Matkailtiin perheen kanssa tai jätettiin usein hoitoon ja lähdettiin puolison kanssa,,, yksinkin olin tai ystävien kanssa. Eipä saisi enää kuin pakollisille työmatkoille juurikaan. Ikä 58 ja harvoja tiedän tosiaan tästä ikäluokasta, jotka olisivat ns. matkailuhulluja.
Jotain perspektiiviä voi olla noin nuorellakin elämänmenoon. Että jotenkin kypsymätön kommentti.
Ollaan helsinkiläisiä, korkeakoulutettuja ja tuttavapiiri on tosi laaja. En siis puhu vain omasta puolestani. Nyt on lastenlapset, kirjallisuspiirit, musiikki jne. Ja työ vielä ainakin viisi vuotta. Ehkä sitten iskee taas kaukokaipuu, kuka tietää?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kuulostaa juuri sellaiselta, joka on hankkinut lapsia omista, itsekkäistä syistään ja haluaa nyt saada sen kuulostamaan hienommalta ja jalommalta kuin jonkun toisen itsekkäät asiat. En arvosta.
No itsekkyydestä en kyllä ole sanonut mitään, enkä sanoisikaan, ksoka sekä lapsien hankkiminen että lapsettomana pysyminen ovat ihan yhtä itsekkäistä ratkaisuja, ja niiden PITÄÄ ollakin, koska ei kukaan voi tehdä loppuelämäänsä koskevaa isoa ratkaisua muista kuin itsekkäistä syistä. Jos tekee, alkaa pian katua.
En arvosta sitä, että luet toisten teksteistä sellaista, mitä niissä EI ole.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Pientä tavallista arkea se on kaikilla. Sinä tuskin tuletkaan tänne tekemään säälitteleviä aloituksia "minä menisin mieluummin hirteen kuin sitoisin itseni rääkyviin kakkakoneisiin". Sellaisia täällä kumminkin on aika usein, ja minusta on posketonta, että jollain on kanttia halveksia toisten elämää.
Siitä kettuilin.
Ap