Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kun hankkii lapsia, jostakin täytyy luopua. Kaikilla on vain 24 tuntia vuorokaudessa, eikä energiaa ole kellään määräänsä enempää. Kannattaa miettiä, onko saamassa lasten myötä elämäänsä enemmän ja parempaa kuin se, mistä luopuu

Vierailija
24.06.2017 |

Mitä mieltä?

Kommentit (163)

Vierailija
161/163 |
25.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku nyt kysyy, että mitä ihmettä sitten teit elämälläsi ennen lasta. Samoja asioita kuin lapsen saannin jälkeenkin. Olen käsityö- ja luontoihminen. Suurin intohimoni on puutarhanhoito, kasvien viljely ja kestävän elämäntavan opettelu. Täysin toteutettavissa lapsen kanssa.

Kesäisin ja syksyisin marjastan, sienestän ja samoilen luonnossa. Täysin toteutettavissa lapsen kanssa.

Kotona teen paljon erilaisia käsitöitä eri tekniikoilla. Lapsi ei estä tätä.

Lisäksi joogaan. Lapsi ei estä tätä.

Teen myös vapaaehtoistyötä. Lapsi ei estä tätäkään.

Matkustellaan silloin tällöin. Lapsi ei estä tätä.

Nojoo. Mut onhan se nyt kuitenkin aivan eri asia siellä lapsen kanssa sienestää ja samoilla, ei siinä paljon ehdi omiin ajatuksiin keskittyä, vaan sitä lasta joutuu kaitsemaan koko ajan. Sama noi puutarhahahommat ja muut, itse haluan tehdä ne rauhassa enkä niin että koko ajan tulee keskeytyksiä ja saa kieltää lasta tekemästä tota ja tätä, ja opastaa tossa ja tässä.

Noh, käsitöitäkään tuskin voit tehdä ihan koska haluat, toki riippuen siitä minkä verran valmisteluja kyseiset työt vaativat jne. Netflix-käpertymistäkin voitte tehdä nykyään kunnolla vain kun lapsi on nukkumassa, joten olette käytännössä luopuneet mahdollisuudesta rojahtaa sohvalle silloin kun siltä tuntuu :)

Matkustelusta... Noh, oon ollut kaverin kanssa reissussa (ja tää oli ihan vaan kotimaan matkailua) kun mukana olivat myös hänen lapsensa, ja se touhu vaikutti kyllä kaikelta muulta kuin rentouttavalta lomalta :D Noh, kai eri ihmiset rentoutuu eri tavalla. Mulle parasta rentoutumista ja lomailua on sellainen, jolloin ei tarvitse huolehtia mitään mistään eikä ole mitään velvollisuuksia mihinkään. Noh, tähän kuvioon luonnollisesti lapsi ei oikein sovi.. :)

Pointti tässä nyt oli lähinnä se, että tää on ihan asennekysymys, eikä niinkään siitä etteikö lapsen kanssa VOISI tehdä asioita. Tottakai voi tehdä vaikka mitä, mutta onko se enää samalla tavalla nautinnollista vai muuttuuko se aivan erilaiseksi tekemiseksi? Siitähän tässä on kyse.

Lapsi tuo aivan tolkuttoman määrän velvollisuuksia, ja täten vie suuren osan omasta vapaudesta. Tämä ei vaan yksinkertaisesti sovi monille. Mulle ihan vaan oleminen, vaikka sitten palstaillen, kirjaa lukien, pelejä pelaillen, leffaa katsoen on todella nautinnollista ja tärkeää, ja lapsi rajoittaisi noita asioita aika suurella tavalla. Ylipäätään vihaan velvollisuuksia, välttelen niitä mahdollisimman paljon. :D Elämä on parhaimmillaan silloin kun se on helpoimmillaan.

Vierailija
162/163 |
25.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhden lapsen kanssa on ihan leppoisaa. Varsinkin matkailu kotimaassa ja pohjoismaissa on helppoa pienenkin seurassa. Ihan ylipeloteltua taas. Mikähän noita aloittajia vaivaa kun joka päivä näitä lapsivastaisia aloituksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
163/163 |
25.06.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kaikille sitä rakkautta vain ei synny, esimerkiksi minun vanhemmilleni. Molemmat olivat tahoillaan vannoneet, etteivät tule hankkimaan lapsia. Sitten ehkäisy oli pettänyt eikä siihen aikaan abortti ollut laillisten mahdollisuuksien joukossa. Siinä sitten molemmat kipuilivat kun joutuivat vastoin tahtoaan vanhemmiksi. Kummallakaan ei ollut selkärankaa kantaa vastuuta tapahtuneesta. Kyllä minut päällisin puolin hoidettiin: ruokaa ja vaatetta oli, asunto ja lelujakin. Lapsi vain olisi toivonut olevansa tervetullut ja rakastettu.

Kirjoitat, että "et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee." Tuohan sisältää myös tilanteen, jossa rakkauden määrä on nolla. Se selvisi minun vanhemmilleni kokeilemalla.

En ole itse hankkinut lapsia ja se juna on jo mennyt. Minä en pidä eettisenä kokeilla tuollaista elävällä lapsella.