Kun hankkii lapsia, jostakin täytyy luopua. Kaikilla on vain 24 tuntia vuorokaudessa, eikä energiaa ole kellään määräänsä enempää. Kannattaa miettiä, onko saamassa lasten myötä elämäänsä enemmän ja parempaa kuin se, mistä luopuu

Samaa mieltä. Harmittavan harva tätä vain miettii etukäteen.

Mulla se tulee olemaan luopumista. Paljon luopumista. Miksi aion hankkia yhden lapsen? Koska tuntuu, että jään jostain paitsi ilman lasta ja elämästäni tulisi puuttumaan jotain oleellista.

Olet oikeassa.

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

En koe luopuneeni hirveästi juuri mistään. Tai no varmasti olen luopunut, mutta ei se tunnu siltä. Noh, ryypätä ei voi enää samalla tavalla kuin ennen lasta. Ihan plussaa kaiketi pidemmän päälle?

Totta kai aina kannattaa miettiä valintojaan.

Haluaako hautaan asti vain olla möllötellä, ettei vaan joudu näkemään vaivaa minkään eteen? Oletko varma, että ratkaisusi tuntuu oikealta vielä silloinkin, kun on jo liian myöhäistä valita toisin?

Vai haluaako kokemuksia, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta ja uuden näkökulman elämään.

Kannattaa muistaa, että KAIKKI arvokas vaatii kompromisseja ja vähän vaivaa. Ei mitään elämässä saa täyson vain loikomalla ja toimimalla pelkästään omien mielihalujensa mukaan. Elämäsi mies? Joskus tulee riitoja, monesti toimit hänen mielikseen, vähän passaat ja autatkin tarvittaessa. Intohimoinen harrastus? Rahaa vaatii, vaivaa ja harjoittelua, vie aikaa. Unelmatyö? Vaatii koulutusta, perehtymistä, työmatkat jne. ja kyllä se kutsumusammattikin on loppupeleissä TYÖTÄ.

Joten kuten sanoin, ei tässä elämässä mikään tavoittelemisen arvoinen tule kuin manulle illallinen.

Harva on todellisuudessa niin kiireinen, etteikö olisi jotain, mistä voisi luopua. Tai sovittaa aikatauluja tarvittaessa eri tavalla. Esim. tämä palstailu on tavallaan täysin turhaa. Netin käytön lopettamisesta saa jo paljon aikaa perheelle. Lisäksi useimmiten perheessä on kaksi (2) aikuista. Se vaikuttaa tosi paljon. Jos työmatka on toisella pitkä, niin toisella se saattaa olla lyhyt. Ja työpaikkaahan saa monesti vaihdettua, kunhan taitoja on kertynyt riittävästi. Näistä näkökulmista katsottuna on hieman jopa naurettavaa ajatella, että hetkellä x kiireiset ihmiset eivät saisi hankkia lapsia. Elämäntilanteetkin muuttuvat ja onhan Suomessa äitiysloma. Nyt kiireinen saattaa olla vuoden päästä työtön. Sekö sitten on lapselle parempi, että kotona itkee itsesääliä pitkäaikaistyötön?

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai aina kannattaa miettiä valintojaan.

Haluaako hautaan asti vain olla möllötellä, ettei vaan joudu näkemään vaivaa minkään eteen? Oletko varma, että ratkaisusi tuntuu oikealta vielä silloinkin, kun on jo liian myöhäistä valita toisin?

Vai haluaako kokemuksia, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta ja uuden näkökulman elämään.

Kannattaa muistaa, että KAIKKI arvokas vaatii kompromisseja ja vähän vaivaa. Ei mitään elämässä saa täyson vain loikomalla ja toimimalla pelkästään omien mielihalujensa mukaan. Elämäsi mies? Joskus tulee riitoja, monesti toimit hänen mielikseen, vähän passaat ja autatkin tarvittaessa. Intohimoinen harrastus? Rahaa vaatii, vaivaa ja harjoittelua, vie aikaa. Unelmatyö? Vaatii koulutusta, perehtymistä, työmatkat jne. ja kyllä se kutsumusammattikin on loppupeleissä TYÖTÄ.

Joten kuten sanoin, ei tässä elämässä mikään tavoittelemisen arvoinen tule kuin manulle illallinen.

Samaa mieltä. Kyllä siihen lapsettomaan elämään ehti perehtyä aivan tarpeeksi, saimme lapset vasta kun olin 33- ja 35-vuotias. Tiedän oikein hyvin, mistä "luovuin".

Todellisuudessa tässä on saanut paljon enemmän kuin mitä on uhrannut. Useimmat asiat pitää kotona tehdä joka tapauksessa, on lapsia tai ei. Nyt lapset ovat jo teinejä, ja taas on aikaa ja vapaus tehdä ihan mitä huvittaa.

Päinvastoin, paljon oon saanut lapsen myötä. En olisi uskonut. Olin saanut mennä ja tulla, matkustaa yllinkyllin. Nyt tilanne taas se että lapseni jo täysi-ikäinen . Voi niitä ne tahtoisin niin elää uudelleen. 

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin, paljon oon saanut lapsen myötä. En olisi uskonut. Olin saanut mennä ja tulla, matkustaa yllinkyllin. Nyt tilanne taas se että lapseni jo täysi-ikäinen . Voi niitä ne tahtoisin niin elää uudelleen. 

siis voi niitä aikoja voi niitä ......

Vierailija kirjoitti:

Totta kai aina kannattaa miettiä valintojaan.

Haluaako hautaan asti vain olla möllötellä, ettei vaan joudu näkemään vaivaa minkään eteen? Oletko varma, että ratkaisusi tuntuu oikealta vielä silloinkin, kun on jo liian myöhäistä valita toisin?

Vai haluaako kokemuksia, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta ja uuden näkökulman elämään.

Kannattaa muistaa, että KAIKKI arvokas vaatii kompromisseja ja vähän vaivaa. Ei mitään elämässä saa täyson vain loikomalla ja toimimalla pelkästään omien mielihalujensa mukaan. Elämäsi mies? Joskus tulee riitoja, monesti toimit hänen mielikseen, vähän passaat ja autatkin tarvittaessa. Intohimoinen harrastus? Rahaa vaatii, vaivaa ja harjoittelua, vie aikaa. Unelmatyö? Vaatii koulutusta, perehtymistä, työmatkat jne. ja kyllä se kutsumusammattikin on loppupeleissä TYÖTÄ.

Joten kuten sanoin, ei tässä elämässä mikään tavoittelemisen arvoinen tule kuin manulle illallinen.

Melkein kaikki arvokas ja antoisa elämässä tulee helposti, melkein ilmaiseksi: kävely metsässä auringonlaskun aikaan, viinin juominen ystävän kanssa, runon kirjoittaminen, hyvät löylyt juoksulenkin jälkeen, koskettavan elokuvan katsominen, uuden oppiminen, ihmettely, pysähtyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Tuntuu pahalta ajatella, ettei omat voimavarat ehkä riitä kuin yhteen lapseen. Olisinpa energisempi ja terveempi.

Haluaisin kaksi lasta, mutta en tiedä uskallanko ryhtyä siihen souviin. Ja meneekö tavallaan elämä pilalle, jos kaikki on sitten vain selviytymistä hetkestä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai aina kannattaa miettiä valintojaan.

Haluaako hautaan asti vain olla möllötellä, ettei vaan joudu näkemään vaivaa minkään eteen? Oletko varma, että ratkaisusi tuntuu oikealta vielä silloinkin, kun on jo liian myöhäistä valita toisin?

Vai haluaako kokemuksia, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta ja uuden näkökulman elämään.

Kannattaa muistaa, että KAIKKI arvokas vaatii kompromisseja ja vähän vaivaa. Ei mitään elämässä saa täyson vain loikomalla ja toimimalla pelkästään omien mielihalujensa mukaan. Elämäsi mies? Joskus tulee riitoja, monesti toimit hänen mielikseen, vähän passaat ja autatkin tarvittaessa. Intohimoinen harrastus? Rahaa vaatii, vaivaa ja harjoittelua, vie aikaa. Unelmatyö? Vaatii koulutusta, perehtymistä, työmatkat jne. ja kyllä se kutsumusammattikin on loppupeleissä TYÖTÄ.

Joten kuten sanoin, ei tässä elämässä mikään tavoittelemisen arvoinen tule kuin manulle illallinen.

Melkein kaikki arvokas ja antoisa elämässä tulee helposti, melkein ilmaiseksi: kävely metsässä auringonlaskun aikaan, viinin juominen ystävän kanssa, runon kirjoittaminen, hyvät löylyt juoksulenkin jälkeen, koskettavan elokuvan katsominen, uuden oppiminen, ihmettely, pysähtyminen.

Nuo eivät nyt ole mitään mainitsemani laisia arvokkaita saavutuksia ja kokemuksia, vaan ihan arkista elämää. Eikä niitä lakkaa kokemasta, vaikka saakin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai aina kannattaa miettiä valintojaan.

Haluaako hautaan asti vain olla möllötellä, ettei vaan joudu näkemään vaivaa minkään eteen? Oletko varma, että ratkaisusi tuntuu oikealta vielä silloinkin, kun on jo liian myöhäistä valita toisin?

Vai haluaako kokemuksia, rakkautta ja yhteenkuuluvuutta ja uuden näkökulman elämään.

Kannattaa muistaa, että KAIKKI arvokas vaatii kompromisseja ja vähän vaivaa. Ei mitään elämässä saa täyson vain loikomalla ja toimimalla pelkästään omien mielihalujensa mukaan. Elämäsi mies? Joskus tulee riitoja, monesti toimit hänen mielikseen, vähän passaat ja autatkin tarvittaessa. Intohimoinen harrastus? Rahaa vaatii, vaivaa ja harjoittelua, vie aikaa. Unelmatyö? Vaatii koulutusta, perehtymistä, työmatkat jne. ja kyllä se kutsumusammattikin on loppupeleissä TYÖTÄ.

Joten kuten sanoin, ei tässä elämässä mikään tavoittelemisen arvoinen tule kuin manulle illallinen.

Miksi juuri lapsi olisi jotakin sellaista, minkä vuoksi kannattaisi nähdä vaivaa? Etenkin, kun juuri mikään lämänvalinta ei tuo elämään enempää vaivannäköä, ja rajoituksia kuin lapsen hankkiminen, eivätkä vanhemmat ole sen onnellisempia kuin lapsettomatkaan.

Kyllä mulla muuttui ihan kaikki lasten myötä, mistään pikku kompromisseista ei todellakaan ole kyse.. mutta tehty mikä tehty.

Samaa mieltä.

Paras tilanne on, jos pääsee seuraamaan lapsiperheen toimintaa läheltä. Saa aika hyvän käsityksen siitä minkälaisia muutoksia voi tapahtua elämässä, ajankäytössä, muutos naisen roolissa äidiksi ja miehen isäksi. Minkälaisia muutoksia se tarkoittaa parisuhteeseen ja keskenäiseen kanssakäymiseen. Minkälaisista asioista joutuu luopumaan.

Jostain syystä kun seuraan lapsiperheen arkea sivusta, se saa minut kääntymään lapsettomuuden kannalle. Minusta ei ehkä ole äidiksi, koska en ole valmis uhraamaan itsestäni niin paljon.

Mä en saanut matkustaa ja kouluttautua ennen lasta,koska olin 20. Mutta lapsen kanssa elämä on erilaista - opin nauttimaan erilaisista asioista kuin ennen, laittamaan toisen tarpeet omien eteen, kohtaamaan oman lapsuuteni kipukohdat, oppinut ongelmanratkaisua, empatiaa ja oppinut tuntemaan omia kykyjäni. Olen "menettänyt" rahaa ja aikaa, mutta kehittynyt sellaisessa, mitä ilman lasta en olisi kohdannut.

Tällä hetkellä mikään ei voita kunnon kännejä. En ole valmis luopumaan tästä tavasta.

t. n30