Kun hankkii lapsia, jostakin täytyy luopua. Kaikilla on vain 24 tuntia vuorokaudessa, eikä energiaa ole kellään määräänsä enempää. Kannattaa miettiä, onko saamassa lasten myötä elämäänsä enemmän ja parempaa kuin se, mistä luopuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Niinno, voiko kukaan koskaan ymmärtää toista ihmistä, jos noin ajattelee?

Ei oikeastaan. Eikä omia reaktioita tai tunteitaan asiaan jota ei ole itselle koskaan tapahtunut voi myöskään ennalta tietää. Silti täällä vaan jankataan kuinka "minä kyllä tiedän!" et voi tietää.

Ihminen tuntee itsensä. Toki mieli voi muuttua asioiden suhteen ja ihminen on sopeutuvainen, eli silloin kun on pakko jossakin tilanteessa pärjätä, niin silloin myös pärjää. Mutta ei ihminen tee tieten tahtoen sellaisia valintoja, jotka hän tietää että hänen perusluonteensa ei sitä kestä.

Esimerkkinä ammatti. Ei kukaan lähde opiskelemaan ammattia, josta tietää että ei tykkäisi vaikka ei ole päivääkään työtä tehnyt. Minä en lähtenyt opiskelemaan kampaajaksi, koska tiesin, että en tulisi nauttimaan kyseisestä työstä. En ole päivääkään tehnyt kampaajan töitä, joten miten voin tietää tämän? Samalla lailla vietän paljon aikaa lasten parissa ja tiedän, että en halua lapsia.

Toki jos joku minut puukolla uhaten pakottaa kampaajaksi, niin menisin ja oppisin kyllä nauttimaan. Ja samoin jos joku minut äidiksi pakottaa (:D) niin huolehtisin lapsista kyllä ja sopeutuisin ja nauttisin heidän seurastaan, mutta ei se tarkoita, että haluaisin vapaaehtoisesti äidiksi tai että tieten tahtoen hankkisin lapsia, koska tiedän, että perusluonteeni takia en nauti äitinä olosta.

Huoh. Jos kuitenkin jonkun sattuman kautta päädyt ammattiin jota luulit vihaavasi, niin saatatkin tajuta että pidätkin siitä. Ei ihminen itseään niin läpeensä tunne, hirveä ajatuskin.

Kyllähän tuntee, monikin. Se, että sinulla on huono itsetuntemus, ei tarkoita, että kaikilla ihmisillä olisi. Joillekin meistä se on keskeisimpiä vahvuuksia.

Kannattaa lukea joskus vaikka ihan huvikseen psykologiaa, saatat oppia jotain uutta itsestäsi :) ai mutta sinähän tunnet ja tiedät itsesi jo läpeensä, ok ei sitten mitään.

Olen opiskellut psykologiaa ja luen edelleen paljon psykologista kirjallisuutta ihan mielenkiinnon vuoksi. Olen myös tehnyt valtavan määrän psykologista työtä, jonka ansiosta itsetuntemukseni on niin hyvä kuin se on. Siksi nuo kommenttisi kuulostavat hölmöiltä ja vähän loukkaaviltakin.

Ja silti väität että ihminen täsmälleen tietää miten reagoi asioihin joita hänelle ei ole koskaan ennen tapahtunut? :D höpöhöpö olet mitään lukenut, muutakuin Aku Ankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Niinno, voiko kukaan koskaan ymmärtää toista ihmistä, jos noin ajattelee?

Ei oikeastaan. Eikä omia reaktioita tai tunteitaan asiaan jota ei ole itselle koskaan tapahtunut voi myöskään ennalta tietää. Silti täällä vaan jankataan kuinka "minä kyllä tiedän!" et voi tietää.

Ihminen tuntee itsensä. Toki mieli voi muuttua asioiden suhteen ja ihminen on sopeutuvainen, eli silloin kun on pakko jossakin tilanteessa pärjätä, niin silloin myös pärjää. Mutta ei ihminen tee tieten tahtoen sellaisia valintoja, jotka hän tietää että hänen perusluonteensa ei sitä kestä.

Esimerkkinä ammatti. Ei kukaan lähde opiskelemaan ammattia, josta tietää että ei tykkäisi vaikka ei ole päivääkään työtä tehnyt. Minä en lähtenyt opiskelemaan kampaajaksi, koska tiesin, että en tulisi nauttimaan kyseisestä työstä. En ole päivääkään tehnyt kampaajan töitä, joten miten voin tietää tämän? Samalla lailla vietän paljon aikaa lasten parissa ja tiedän, että en halua lapsia.

Toki jos joku minut puukolla uhaten pakottaa kampaajaksi, niin menisin ja oppisin kyllä nauttimaan. Ja samoin jos joku minut äidiksi pakottaa (:D) niin huolehtisin lapsista kyllä ja sopeutuisin ja nauttisin heidän seurastaan, mutta ei se tarkoita, että haluaisin vapaaehtoisesti äidiksi tai että tieten tahtoen hankkisin lapsia, koska tiedän, että perusluonteeni takia en nauti äitinä olosta.

Huoh. Jos kuitenkin jonkun sattuman kautta päädyt ammattiin jota luulit vihaavasi, niin saatatkin tajuta että pidätkin siitä. Ei ihminen itseään niin läpeensä tunne, hirveä ajatuskin.

Juu, han varmaan teurastamoon työhön osoitettu vegaanikin alkaa nauttia sikojen tappamisesta ja ymmärtää, miten väärässä hänen kärsimyksen vähentämiseen perustuva elämänfilosofiansa on ollut. Ja onhan pekonikin hyvää.

Nyt valoja päälle siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Niinno, voiko kukaan koskaan ymmärtää toista ihmistä, jos noin ajattelee?

Ei oikeastaan. Eikä omia reaktioita tai tunteitaan asiaan jota ei ole itselle koskaan tapahtunut voi myöskään ennalta tietää. Silti täällä vaan jankataan kuinka "minä kyllä tiedän!" et voi tietää.

Ihminen tuntee itsensä. Toki mieli voi muuttua asioiden suhteen ja ihminen on sopeutuvainen, eli silloin kun on pakko jossakin tilanteessa pärjätä, niin silloin myös pärjää. Mutta ei ihminen tee tieten tahtoen sellaisia valintoja, jotka hän tietää että hänen perusluonteensa ei sitä kestä.

Esimerkkinä ammatti. Ei kukaan lähde opiskelemaan ammattia, josta tietää että ei tykkäisi vaikka ei ole päivääkään työtä tehnyt. Minä en lähtenyt opiskelemaan kampaajaksi, koska tiesin, että en tulisi nauttimaan kyseisestä työstä. En ole päivääkään tehnyt kampaajan töitä, joten miten voin tietää tämän? Samalla lailla vietän paljon aikaa lasten parissa ja tiedän, että en halua lapsia.

Toki jos joku minut puukolla uhaten pakottaa kampaajaksi, niin menisin ja oppisin kyllä nauttimaan. Ja samoin jos joku minut äidiksi pakottaa (:D) niin huolehtisin lapsista kyllä ja sopeutuisin ja nauttisin heidän seurastaan, mutta ei se tarkoita, että haluaisin vapaaehtoisesti äidiksi tai että tieten tahtoen hankkisin lapsia, koska tiedän, että perusluonteeni takia en nauti äitinä olosta.

Huoh. Jos kuitenkin jonkun sattuman kautta päädyt ammattiin jota luulit vihaavasi, niin saatatkin tajuta että pidätkin siitä. Ei ihminen itseään niin läpeensä tunne, hirveä ajatuskin.

Kyllähän tuntee, monikin. Se, että sinulla on huono itsetuntemus, ei tarkoita, että kaikilla ihmisillä olisi. Joillekin meistä se on keskeisimpiä vahvuuksia.

Kannattaa lukea joskus vaikka ihan huvikseen psykologiaa, saatat oppia jotain uutta itsestäsi :) ai mutta sinähän tunnet ja tiedät itsesi jo läpeensä, ok ei sitten mitään.

Olen opiskellut psykologiaa ja luen edelleen paljon psykologista kirjallisuutta ihan mielenkiinnon vuoksi. Olen myös tehnyt valtavan määrän psykologista työtä, jonka ansiosta itsetuntemukseni on niin hyvä kuin se on. Siksi nuo kommenttisi kuulostavat hölmöiltä ja vähän loukkaaviltakin.

Ja silti väität että ihminen täsmälleen tietää miten reagoi asioihin joita hänelle ei ole koskaan ennen tapahtunut? :D höpöhöpö olet mitään lukenut, muutakuin Aku Ankkaa.

Eipä tässä ketjussa ole kukaan tuollaista väittänyt, mutta jatka nyt toki trollailuasi vielä parin sivun verran. Kyllä siihen joku tarttuu.

Jos sinä etetukäteen tiedä, pitäisitkö raiskatuksi tulemisesta vai et, kyseenlaistaisin kyllä mielenterveytesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Niinno, voiko kukaan koskaan ymmärtää toista ihmistä, jos noin ajattelee?

Ei oikeastaan. Eikä omia reaktioita tai tunteitaan asiaan jota ei ole itselle koskaan tapahtunut voi myöskään ennalta tietää. Silti täällä vaan jankataan kuinka "minä kyllä tiedän!" et voi tietää.

Ihminen tuntee itsensä. Toki mieli voi muuttua asioiden suhteen ja ihminen on sopeutuvainen, eli silloin kun on pakko jossakin tilanteessa pärjätä, niin silloin myös pärjää. Mutta ei ihminen tee tieten tahtoen sellaisia valintoja, jotka hän tietää että hänen perusluonteensa ei sitä kestä.

Esimerkkinä ammatti. Ei kukaan lähde opiskelemaan ammattia, josta tietää että ei tykkäisi vaikka ei ole päivääkään työtä tehnyt. Minä en lähtenyt opiskelemaan kampaajaksi, koska tiesin, että en tulisi nauttimaan kyseisestä työstä. En ole päivääkään tehnyt kampaajan töitä, joten miten voin tietää tämän? Samalla lailla vietän paljon aikaa lasten parissa ja tiedän, että en halua lapsia.

Toki jos joku minut puukolla uhaten pakottaa kampaajaksi, niin menisin ja oppisin kyllä nauttimaan. Ja samoin jos joku minut äidiksi pakottaa (:D) niin huolehtisin lapsista kyllä ja sopeutuisin ja nauttisin heidän seurastaan, mutta ei se tarkoita, että haluaisin vapaaehtoisesti äidiksi tai että tieten tahtoen hankkisin lapsia, koska tiedän, että perusluonteeni takia en nauti äitinä olosta.

Huoh. Jos kuitenkin jonkun sattuman kautta päädyt ammattiin jota luulit vihaavasi, niin saatatkin tajuta että pidätkin siitä. Ei ihminen itseään niin läpeensä tunne, hirveä ajatuskin.

Kyllähän tuntee, monikin. Se, että sinulla on huono itsetuntemus, ei tarkoita, että kaikilla ihmisillä olisi. Joillekin meistä se on keskeisimpiä vahvuuksia.

Kannattaa lukea joskus vaikka ihan huvikseen psykologiaa, saatat oppia jotain uutta itsestäsi :) ai mutta sinähän tunnet ja tiedät itsesi jo läpeensä, ok ei sitten mitään.

Olen opiskellut psykologiaa ja luen edelleen paljon psykologista kirjallisuutta ihan mielenkiinnon vuoksi. Olen myös tehnyt valtavan määrän psykologista työtä, jonka ansiosta itsetuntemukseni on niin hyvä kuin se on. Siksi nuo kommenttisi kuulostavat hölmöiltä ja vähän loukkaaviltakin.

Ja silti väität että ihminen täsmälleen tietää miten reagoi asioihin joita hänelle ei ole koskaan ennen tapahtunut? :D höpöhöpö olet mitään lukenut, muutakuin Aku Ankkaa.

Eipä tässä ketjussa ole kukaan tuollaista väittänyt, mutta jatka nyt toki trollailuasi vielä parin sivun verran. Kyllä siihen joku tarttuu.

Jos sinä etetukäteen tiedä, pitäisitkö raiskatuksi tulemisesta vai et, kyseenlaistaisin kyllä mielenterveytesi.

Lue viestiketjua taaksepäin. Juuri niin väitettiin. Vastasin tuohon raiskauskysymykseenkin jo, en voi varmasti tietää miten raiskaus muuttaisi elämäni suuntaa tai ylipäätänsä miten kokisin asian. Muuttuisivatko elämäni arvot kokonaan? Ehkä. Ymmärtäisinkö elämästä jotain suurta mitä ennen en ymmärtänyt? Ehkä. Kuka tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Niinno, voiko kukaan koskaan ymmärtää toista ihmistä, jos noin ajattelee?

Ei oikeastaan. Eikä omia reaktioita tai tunteitaan asiaan jota ei ole itselle koskaan tapahtunut voi myöskään ennalta tietää. Silti täällä vaan jankataan kuinka "minä kyllä tiedän!" et voi tietää.

Ihminen tuntee itsensä. Toki mieli voi muuttua asioiden suhteen ja ihminen on sopeutuvainen, eli silloin kun on pakko jossakin tilanteessa pärjätä, niin silloin myös pärjää. Mutta ei ihminen tee tieten tahtoen sellaisia valintoja, jotka hän tietää että hänen perusluonteensa ei sitä kestä.

Esimerkkinä ammatti. Ei kukaan lähde opiskelemaan ammattia, josta tietää että ei tykkäisi vaikka ei ole päivääkään työtä tehnyt. Minä en lähtenyt opiskelemaan kampaajaksi, koska tiesin, että en tulisi nauttimaan kyseisestä työstä. En ole päivääkään tehnyt kampaajan töitä, joten miten voin tietää tämän? Samalla lailla vietän paljon aikaa lasten parissa ja tiedän, että en halua lapsia.

Toki jos joku minut puukolla uhaten pakottaa kampaajaksi, niin menisin ja oppisin kyllä nauttimaan. Ja samoin jos joku minut äidiksi pakottaa (:D) niin huolehtisin lapsista kyllä ja sopeutuisin ja nauttisin heidän seurastaan, mutta ei se tarkoita, että haluaisin vapaaehtoisesti äidiksi tai että tieten tahtoen hankkisin lapsia, koska tiedän, että perusluonteeni takia en nauti äitinä olosta.

Huoh. Jos kuitenkin jonkun sattuman kautta päädyt ammattiin jota luulit vihaavasi, niin saatatkin tajuta että pidätkin siitä. Ei ihminen itseään niin läpeensä tunne, hirveä ajatuskin.

Kyllähän tuntee, monikin. Se, että sinulla on huono itsetuntemus, ei tarkoita, että kaikilla ihmisillä olisi. Joillekin meistä se on keskeisimpiä vahvuuksia.

Kannattaa lukea joskus vaikka ihan huvikseen psykologiaa, saatat oppia jotain uutta itsestäsi :) ai mutta sinähän tunnet ja tiedät itsesi jo läpeensä, ok ei sitten mitään.

Olen opiskellut psykologiaa ja luen edelleen paljon psykologista kirjallisuutta ihan mielenkiinnon vuoksi. Olen myös tehnyt valtavan määrän psykologista työtä, jonka ansiosta itsetuntemukseni on niin hyvä kuin se on. Siksi nuo kommenttisi kuulostavat hölmöiltä ja vähän loukkaaviltakin.

Ja silti väität että ihminen täsmälleen tietää miten reagoi asioihin joita hänelle ei ole koskaan ennen tapahtunut? :D höpöhöpö olet mitään lukenut, muutakuin Aku Ankkaa.

Eipä tässä ketjussa ole kukaan tuollaista väittänyt, mutta jatka nyt toki trollailuasi vielä parin sivun verran. Kyllä siihen joku tarttuu.

Jos sinä etetukäteen tiedä, pitäisitkö raiskatuksi tulemisesta vai et, kyseenlaistaisin kyllä mielenterveytesi.

Lue viestiketjua taaksepäin. Juuri niin väitettiin. Vastasin tuohon raiskauskysymykseenkin jo, en voi varmasti tietää miten raiskaus muuttaisi elämäni suuntaa tai ylipäätänsä miten kokisin asian. Muuttuisivatko elämäni arvot kokonaan? Ehkä. Ymmärtäisinkö elämästä jotain suurta mitä ennen en ymmärtänyt? Ehkä. Kuka tietää.

Ylempää lainausetjusta: "En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä."

Vieläkö trollauksesi jatkuu, vai joko riittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Niinno, voiko kukaan koskaan ymmärtää toista ihmistä, jos noin ajattelee?

Ei oikeastaan. Eikä omia reaktioita tai tunteitaan asiaan jota ei ole itselle koskaan tapahtunut voi myöskään ennalta tietää. Silti täällä vaan jankataan kuinka "minä kyllä tiedän!" et voi tietää.

Ihminen tuntee itsensä. Toki mieli voi muuttua asioiden suhteen ja ihminen on sopeutuvainen, eli silloin kun on pakko jossakin tilanteessa pärjätä, niin silloin myös pärjää. Mutta ei ihminen tee tieten tahtoen sellaisia valintoja, jotka hän tietää että hänen perusluonteensa ei sitä kestä.

Esimerkkinä ammatti. Ei kukaan lähde opiskelemaan ammattia, josta tietää että ei tykkäisi vaikka ei ole päivääkään työtä tehnyt. Minä en lähtenyt opiskelemaan kampaajaksi, koska tiesin, että en tulisi nauttimaan kyseisestä työstä. En ole päivääkään tehnyt kampaajan töitä, joten miten voin tietää tämän? Samalla lailla vietän paljon aikaa lasten parissa ja tiedän, että en halua lapsia.

Toki jos joku minut puukolla uhaten pakottaa kampaajaksi, niin menisin ja oppisin kyllä nauttimaan. Ja samoin jos joku minut äidiksi pakottaa (:D) niin huolehtisin lapsista kyllä ja sopeutuisin ja nauttisin heidän seurastaan, mutta ei se tarkoita, että haluaisin vapaaehtoisesti äidiksi tai että tieten tahtoen hankkisin lapsia, koska tiedän, että perusluonteeni takia en nauti äitinä olosta.

Huoh. Jos kuitenkin jonkun sattuman kautta päädyt ammattiin jota luulit vihaavasi, niin saatatkin tajuta että pidätkin siitä. Ei ihminen itseään niin läpeensä tunne, hirveä ajatuskin.

Kyllähän tuntee, monikin. Se, että sinulla on huono itsetuntemus, ei tarkoita, että kaikilla ihmisillä olisi. Joillekin meistä se on keskeisimpiä vahvuuksia.

Kannattaa lukea joskus vaikka ihan huvikseen psykologiaa, saatat oppia jotain uutta itsestäsi :) ai mutta sinähän tunnet ja tiedät itsesi jo läpeensä, ok ei sitten mitään.

Olen opiskellut psykologiaa ja luen edelleen paljon psykologista kirjallisuutta ihan mielenkiinnon vuoksi. Olen myös tehnyt valtavan määrän psykologista työtä, jonka ansiosta itsetuntemukseni on niin hyvä kuin se on. Siksi nuo kommenttisi kuulostavat hölmöiltä ja vähän loukkaaviltakin.

Ja silti väität että ihminen täsmälleen tietää miten reagoi asioihin joita hänelle ei ole koskaan ennen tapahtunut? :D höpöhöpö olet mitään lukenut, muutakuin Aku Ankkaa.

Eipä tässä ketjussa ole kukaan tuollaista väittänyt, mutta jatka nyt toki trollailuasi vielä parin sivun verran. Kyllä siihen joku tarttuu.

Jos sinä etetukäteen tiedä, pitäisitkö raiskatuksi tulemisesta vai et, kyseenlaistaisin kyllä mielenterveytesi.

Lue viestiketjua taaksepäin. Juuri niin väitettiin. Vastasin tuohon raiskauskysymykseenkin jo, en voi varmasti tietää miten raiskaus muuttaisi elämäni suuntaa tai ylipäätänsä miten kokisin asian. Muuttuisivatko elämäni arvot kokonaan? Ehkä. Ymmärtäisinkö elämästä jotain suurta mitä ennen en ymmärtänyt? Ehkä. Kuka tietää.

Ylempää lainausetjusta: "En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä."

Vieläkö trollauksesi jatkuu, vai joko riittää?

Niin. Hän sanoin noin mutta sen jälkeen oli henkilö joka kertoi tuntevansa itsensä kyllä niin hyvin, että tietää miten reagoi mihinkin. Ei sinun tarvitse keskustella kanssani, jos noin hermostut, minusta aihe on mielenkiintoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä nyt äkkiseltään keksi mistä sellaisesta olisin luopunut josta en haluaisi luopua 🤔 ehkä pitkistä yöunista ensimmäiseksi vuodeksi.

Mitä ihmettä teit ennen lapsia?

Olen eri, mutta miksi koet tarvetta vähätellä toisten elämää? Että juu helppo sinun oli hankkia lapsia kun et selvästi tehnyt elämälläsi mitään aiemminkaan. Vai? Miksi sinunkin on niin vaikea uskoa etteivät jotkut koe luopuneensa juuri mistään lasten takia (muuta kuin väliaikaisesti vauva-aikana)?

Olen eri, mutta ainakin minun on vaikea kuvitella tuollaista, koska minun nykyisestä elämästäni ei jäisi jäljelle juuri mitään, jos vastuuleni sysättäisii nyt lapsi tai pari. Parisuhde päättyisi, joutuisin muuttamaan pois ihanneasuinpaikastani, joutuisin luopumaan molemmista taiteellisista harrastuksistani, en saisi olla vapaa ja huoleton, minun pitäisi muuttaa elämäntapojani ja vuorokausirytmiäni... Eipä tule mieleen oikein mitään, mikä jäisi ennalleen.

Ja et pysty ymmärtämään ettei kaikilla ole taiteellisia harrastuksia tai miestä joka ei halua lapsia tai asuvat jo valmiiksi isossa talossa maalla?

Sanoin, että minun on vaikea kuvitella, että joku ei joutuisi luopumaan mistään. Ymmärryksestä ei ole kysymys. Tietenkin näinkin väkirikkaalla planeetalla sellaisia ihmisiä pakostakin on, mutta kaikki lapsia hankkineet tuttavani ovat korkeasti koulutettuja kolmikymppisiä kaupunkilaisia, ja kaikki heistä ovat joutuneet luopumaan asioista lapsen hankinnan takia. Siksi tuollaisesta "En koe joutuneeni luopumaan mistään" -puheesta tulee mieleen lähinnä, että joku koettaa psyykata itseään.

Ei se koulutus ym. henkinen pääoma mihinkään katoa. Kun on aikansa elänyt itselleen ja lähipiirilleen, tekee ehkä mieli jo jotain muuta. Sanottakoon sitä vaikka joksikin itsenäistymisvaiheeksi. Jonkun mielestä se voi näyttää luopumiselta, kun he tosiasiassa vain vaihtavat ja täydentävät elämäntapaansa. Ei ura ja matkustelu täytä välttämättä koko elämää ja anna sille tarkoitusta, onpa vain joku osa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä nyt äkkiseltään keksi mistä sellaisesta olisin luopunut josta en haluaisi luopua 🤔 ehkä pitkistä yöunista ensimmäiseksi vuodeksi.

Mitä ihmettä teit ennen lapsia?

Olen eri, mutta miksi koet tarvetta vähätellä toisten elämää? Että juu helppo sinun oli hankkia lapsia kun et selvästi tehnyt elämälläsi mitään aiemminkaan. Vai? Miksi sinunkin on niin vaikea uskoa etteivät jotkut koe luopuneensa juuri mistään lasten takia (muuta kuin väliaikaisesti vauva-aikana)?

Olen eri, mutta ainakin minun on vaikea kuvitella tuollaista, koska minun nykyisestä elämästäni ei jäisi jäljelle juuri mitään, jos vastuuleni sysättäisii nyt lapsi tai pari. Parisuhde päättyisi, joutuisin muuttamaan pois ihanneasuinpaikastani, joutuisin luopumaan molemmista taiteellisista harrastuksistani, en saisi olla vapaa ja huoleton, minun pitäisi muuttaa elämäntapojani ja vuorokausirytmiäni... Eipä tule mieleen oikein mitään, mikä jäisi ennalleen.

Ja et pysty ymmärtämään ettei kaikilla ole taiteellisia harrastuksia tai miestä joka ei halua lapsia tai asuvat jo valmiiksi isossa talossa maalla?

Sanoin, että minun on vaikea kuvitella, että joku ei joutuisi luopumaan mistään. Ymmärryksestä ei ole kysymys. Tietenkin näinkin väkirikkaalla planeetalla sellaisia ihmisiä pakostakin on, mutta kaikki lapsia hankkineet tuttavani ovat korkeasti koulutettuja kolmikymppisiä kaupunkilaisia, ja kaikki heistä ovat joutuneet luopumaan asioista lapsen hankinnan takia. Siksi tuollaisesta "En koe joutuneeni luopumaan mistään" -puheesta tulee mieleen lähinnä, että joku koettaa psyykata itseään.

Mä olen samoilla linjoilla. Jopa huomasin hieman ärsyyntyväni näistä väitteistä etteivät muka lapsen saaneet joudu luopumaan mistään. Jokainen meistä joutuu luopumaan asioista, usein valintatilanteessa jossa joudumme tekemään ratkaisuja tulevaisuuteen.

Voi luopua jostain ja saada valinnallaan jotain parempaa. Luopuminen ei ole synonyymi sille että jäisi jotenkin häviölle.

Mun mielestä väite, ettei äitiyden vuoksi olisi joutunut luopumaan mistään, on harhaanjohtava ja jopa valheellinen. Eikä ainakaan auta lapsetonta ymmärtämään äitiyttä.

Reilua olisi sanoa että jouduin luopumaan näistä asioista, näihin en ole pystynyt panostamaan samoin kuin lapsettomana, mutta luopumalla näistä sain jotain parempaa, kuten tämän ja tämän asian.

Hyvä esimerkki oli esimerkiksi laadukas uni, siitä on varmasti moni äiti tahtomattaan joutunut luopumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä nyt äkkiseltään keksi mistä sellaisesta olisin luopunut josta en haluaisi luopua 🤔 ehkä pitkistä yöunista ensimmäiseksi vuodeksi.

Mitä ihmettä teit ennen lapsia?

Olen eri, mutta miksi koet tarvetta vähätellä toisten elämää? Että juu helppo sinun oli hankkia lapsia kun et selvästi tehnyt elämälläsi mitään aiemminkaan. Vai? Miksi sinunkin on niin vaikea uskoa etteivät jotkut koe luopuneensa juuri mistään lasten takia (muuta kuin väliaikaisesti vauva-aikana)?

Olen eri, mutta ainakin minun on vaikea kuvitella tuollaista, koska minun nykyisestä elämästäni ei jäisi jäljelle juuri mitään, jos vastuuleni sysättäisii nyt lapsi tai pari. Parisuhde päättyisi, joutuisin muuttamaan pois ihanneasuinpaikastani, joutuisin luopumaan molemmista taiteellisista harrastuksistani, en saisi olla vapaa ja huoleton, minun pitäisi muuttaa elämäntapojani ja vuorokausirytmiäni... Eipä tule mieleen oikein mitään, mikä jäisi ennalleen.

Ja et pysty ymmärtämään ettei kaikilla ole taiteellisia harrastuksia tai miestä joka ei halua lapsia tai asuvat jo valmiiksi isossa talossa maalla?

Sanoin, että minun on vaikea kuvitella, että joku ei joutuisi luopumaan mistään. Ymmärryksestä ei ole kysymys. Tietenkin näinkin väkirikkaalla planeetalla sellaisia ihmisiä pakostakin on, mutta kaikki lapsia hankkineet tuttavani ovat korkeasti koulutettuja kolmikymppisiä kaupunkilaisia, ja kaikki heistä ovat joutuneet luopumaan asioista lapsen hankinnan takia. Siksi tuollaisesta "En koe joutuneeni luopumaan mistään" -puheesta tulee mieleen lähinnä, että joku koettaa psyykata itseään.

Ei se koulutus ym. henkinen pääoma mihinkään katoa. Kun on aikansa elänyt itselleen ja lähipiirilleen, tekee ehkä mieli jo jotain muuta. Sanottakoon sitä vaikka joksikin itsenäistymisvaiheeksi. Jonkun mielestä se voi näyttää luopumiselta, kun he tosiasiassa vain vaihtavat ja täydentävät elämäntapaansa. Ei ura ja matkustelu täytä välttämättä koko elämää ja anna sille tarkoitusta, onpa vain joku osa siitä.

Juuri näin. Minä matkustelin paljon ennen lasta ja kyllästyin jo siihen. Silti kuulin surkuttelua miten "enää et voi sillälailla matkustaa." niin? Minähän lopetin sen jo ennen lasta, miksi nyt yhtäkkiä haluaisinkin sen takaisin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiksikin, en ollut enää teini, väännettäköön teen- etymologiasta mitä vain, vaan täysi-ikäinen ihminen... luovuin mm. haaveesta matkustaa ulkomaille töihin, muualle lisäopiskeluihin, vapaasti toteutuneesta oikeasta rakkaussuhteesta jne...mutta en ottanut sitä niin. Vaikka itsenäinen elämä siinä tavallaan meni, minusta se vain muutti muotoaan. Vaikka lama-aikaa elettiin, niin Tulevaisuuden haaveet jne siinsi mullakin edessä. Lykkäsin niitä vain hiukan eteenpäin. Muutaman vuoden olin totaaliyh joten todella itsenäistä elämää tuli kokeiltua. Ja hyvin me pärjäsimme.

Toisekseen olen saanut lapsen myös liki 30-vuotiaana ihan hyvään suhteeseen. Uraihminen en ole, mutta eipä ole tämä toinenkaan lapsi meitä estänyt elämästä saati hapatanut suhdettamme, vaikka vähän vaativa hoidettava olikin. Nyt hän on kohta aikuinen, ja hänen kanssaan voi tehdä vaikka mitä. Vaikka matkustella. Pääsemme myös kahdestaan menemään jos haluamme. Odotan kyllä jo aikaa, kun hän itsenäistyy. Saa nähdä itä vielä keksimme. Sama juttu nykyisellä tuttavapiirillä. Vaikka lapset olisi tehty minkö iköisen tahansa, ei se ole ketään estänyt elämästä vaan lapset on siinä mukana.

Minusta on aika eri asia luopua kaukaisuudessa siintävistä haaveista kuin toteutuneista haaveista, joiden eteen on ponnistellut ja joista parhaillaan nauttii. Ja on eri asia sopeutua vahnkoraskauteen kuin tehdä tietoinen päätös siitä, että alkaa tavoitella vanhemmuutta.

Jos olit 18-vuotias, olit teini. Opetan tuon ikäisiä työkseni, ja ihan lapsiahan he vielä ovat.

Kuten sanoin, en ollut mielestäni teini. En elänyt kliseisen teinisti. En siis ollut teini, mikä on Suomen oloissa eri asia kuin esim. Amerikassa missä termi on luotu.

Mikä vahinkoraskaus? Ehkä yllätys,korkeintaan, vaikka mitä se asia kenellekään kuuluu. Mä olin vähän erilaisista, vaativista oloista kuin muut ja varmaan aika kaukana opetettavistasi... ammattikoulutuksen hankkinut ihminen. En mikään avuton tipu. Kotoa muuttamassa. Pääsy ulkomaille tms ei ollut mikään "kaukainen haave" vaan ihan konkretiaa monelle sen ikäiselle jo silloin, mahdollista lähitulevaisuutta.

Moni ikäiseni perusti silloin perheitä, ja pärjäsi ihan hyvin. Kyllähän se lapsen saaminen aina kypsyttää, jos on vähääkään terve mieli.

En haluaisi olla oppilaasi, jos sinulla on noin valmis ja ylimielinen asenne. Onnekseni en olekaan.

Sen puoleen, olen toki "tavoitellut vanhemmuutta" nykyisessä suhteessani, jossa piti päättää haluanko vielä lapsia ja koska. Niin kuin kirjoitin, olen hankkinut lapsen vielä myöhemminkin.

Miten ja missä tahdissa asioista nauttii, on jokaisen oma asia. En vain ole saanut koskaan itsekkyydestä erityistä iloa, vaikka olenkin nähnyt vaivaa tavoitteitteni eteen.

En koe luopuneeni kyllä yhtään mistään. Olen saanut vain entistä rikkaamman elämän lapseni myötä<3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Niinno, voiko kukaan koskaan ymmärtää toista ihmistä, jos noin ajattelee?

Ei oikeastaan. Eikä omia reaktioita tai tunteitaan asiaan jota ei ole itselle koskaan tapahtunut voi myöskään ennalta tietää. Silti täällä vaan jankataan kuinka "minä kyllä tiedän!" et voi tietää.

Ihminen tuntee itsensä. Toki mieli voi muuttua asioiden suhteen ja ihminen on sopeutuvainen, eli silloin kun on pakko jossakin tilanteessa pärjätä, niin silloin myös pärjää. Mutta ei ihminen tee tieten tahtoen sellaisia valintoja, jotka hän tietää että hänen perusluonteensa ei sitä kestä.

Esimerkkinä ammatti. Ei kukaan lähde opiskelemaan ammattia, josta tietää että ei tykkäisi vaikka ei ole päivääkään työtä tehnyt. Minä en lähtenyt opiskelemaan kampaajaksi, koska tiesin, että en tulisi nauttimaan kyseisestä työstä. En ole päivääkään tehnyt kampaajan töitä, joten miten voin tietää tämän? Samalla lailla vietän paljon aikaa lasten parissa ja tiedän, että en halua lapsia.

Toki jos joku minut puukolla uhaten pakottaa kampaajaksi, niin menisin ja oppisin kyllä nauttimaan. Ja samoin jos joku minut äidiksi pakottaa (:D) niin huolehtisin lapsista kyllä ja sopeutuisin ja nauttisin heidän seurastaan, mutta ei se tarkoita, että haluaisin vapaaehtoisesti äidiksi tai että tieten tahtoen hankkisin lapsia, koska tiedän, että perusluonteeni takia en nauti äitinä olosta.

Huoh. Jos kuitenkin jonkun sattuman kautta päädyt ammattiin jota luulit vihaavasi, niin saatatkin tajuta että pidätkin siitä. Ei ihminen itseään niin läpeensä tunne, hirveä ajatuskin.

Juu, han varmaan teurastamoon työhön osoitettu vegaanikin alkaa nauttia sikojen tappamisesta ja ymmärtää, miten väärässä hänen kärsimyksen vähentämiseen perustuva elämänfilosofiansa on ollut. Ja onhan pekonikin hyvää.

Nyt valoja päälle siellä.

Ja silti vauvapalstailu vetää puoleensa? Ei vain käsitä. Ymmärrän ettet halua lapsia, tätä vauvapalstalla päänauontaa en ymmärrä.

Just tällä hetkellä luovun rauhallisesta hetkestä lukea kirjaa ja juoda kahvia, kun 2-vuotias on taas päättänyt että päiväunet eivät tänään oikeastaan kiinnosta. Ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Kyllä viisas ja avarakatseinen aikuinen sen ymmärtää, että lapsen synnyttyä ei enää juosta baareissa, ei nukuta rauhallisia yöunia, luultavasti ei juosta samaan tahtiin salilla ja lenkeillä kuin ennen, sinusta ollaan riippuvaisia, menoerät kasvaa, lapsi haastaa sinua, ei huolehdita samalla tavalla edes ulkonäöstä jos ollaan taloudellisesti tiukemmalla, pitää olla esimerkki ja laittaa lapsi kaiken edelle.

Lapsen tulo ajatellaan todella ruusuisena, moni unohtaa sen että vauva kasvaa eikä pieni lapsi nuku öitään samoin kuin aikuinen tai teini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe luopuneeni hirveästi juuri mistään. Tai no varmasti olen luopunut, mutta ei se tunnu siltä. Noh, ryypätä ei voi enää samalla tavalla kuin ennen lasta. Ihan plussaa kaiketi pidemmän päälle?

Jos tosiaan ainut tekeminen jota keksii on ryyppääminen niin ei varmaan joudu luopumaan mistään. Minua ainakin pelottaa, kun joudun vauvan takia luopumaan rauhallisista harrastusilloista, vaelluksista, matkustelusta ja vaikka ihan kaupunkipäivistä. Kohta joku tulee kertomaan miten vauvan kanssa voi tehdä kaikkea ihan niinkuin ennenkin. Kokeilkaapa vaikka viettää kesäpäivä Helsingissä shoppailen ja Suomenlinnan kallioilla uiden ja nauttien. Ei varmasti onnistu vauvan kanssa, tai ole ainakaan pätkän vertaa nautinnollista.

Niin mutta kun lapset!! Elämän valo!! Rakkaus!! Et voi tietää jos et ole kokenut!! Et saa nauttia shoppailusta!! Shoppailu on saatanasta!! Shoppailu ei ole arvokasta!! Eikä kesäpäivistä nauttiminen!! Ja voi sitä paitsi nauttia kesästä lapsen kanssa!! Voi kun kuulisit sen lapsen naurun ja riemun kiljahdukset!! Silloin et edes halua juoda mansikkamargaritaa ja kuunnella musiikkia auringossa!! Haluat vain uhrautua ja leikkiä hiekkakakkuleikkejä!! Nih!! Kyllä sinunkin pitäisi hankkia lapsia!! Sitten huomaat että elämäsi on paaaaaaaaljon arvokkaampaa lapsen kanssa!! Elämäsi on tällä hetkellä tyhjää!! TYHJÄÄ, KUULTIKO!!

Öö, okei? Onko sulla jotain hampaankolossa? Miten sait mun viestistä vedettyä jotain ihan omia johtopäätöksiäsi? Kyllä mä ymmärrän ettei kaikki halua lapsia enkä todellakaan tuputa sitä ajatusta muille. Jos kerron omasta kokemuksestani lasten hankkimisen taustalla ja siitä tunteesta koinko luopuvani vai en, niin ei sun tarvitse siitä vetää hernettä nenään.

Miten voi sarkasmi mennä noin pahasti ohi. :D

Jokainen lapsi vie eri asioita. Ensimmäinen vei lapsettomuuden vapauden. Viimeisin vei virtsanpidätyskyvyn, ja siitä en kyllä olisi halunnut luopua.

Vauvan saatuaan huomaa miten turhia menoja ollut aiemmin. Helppo luopua.

En tiedä miksi joitakin ihmisiä ärsyttää jos vastaan nyt, että en koe luopuneeni juuri mistään. Ainoana tulee mieleen, että väliaikaisesti yöunet huonontuneet, mutta varsinaisesti en koe tätäkään hyvistä yöunista luopumiseksi kun olen jo ennen lasta kärsinyt vuosikausien vakavista uniongelmista enkä siis ennen lastataan todellakaan nukkunut öitäni hyvin. :D Ja vaikka olisinkin nukkunut hyvin, niin en siltikään kokisi vauva-ajan yöheräämisiä mistään luopumisena, sillä totta kai tiesin jo lapsesta haaveillessa että yöheräämisiä tulee sitten olemaan. Ne kuuluvat elämään kun perheessä on pieni lapsi. Muutokset tuntuivat luonnolliselta elämän kiertokululta. Minähän nimenomaan halusin muutoksia elämääni hankkimalla lapsen. En halunnut enää silloista elämääni vaan halusin jotain toisenlaista. Ehkä siksi en KOE luopuneeni mistään, vaikka ulkopuoliset kovasti ovat sitä mieltä että aivan varmasti olet luopunut. Aijaa? Ehkä minä käsitän luopumisen jotenkin eri tavalla?

Joku nyt kysyy, että mitä ihmettä sitten teit elämälläsi ennen lasta. Samoja asioita kuin lapsen saannin jälkeenkin. Olen käsityö- ja luontoihminen. Suurin intohimoni on puutarhanhoito, kasvien viljely ja kestävän elämäntavan opettelu. Täysin toteutettavissa lapsen kanssa.

Kesäisin ja syksyisin marjastan, sienestän ja samoilen luonnossa. Täysin toteutettavissa lapsen kanssa.

Kotona teen paljon erilaisia käsitöitä eri tekniikoilla. Lapsi ei estä tätä.

Lisäksi joogaan. Lapsi ei estä tätä.

Teen myös vapaaehtoistyötä. Lapsi ei estä tätäkään.

Matkustellaan silloin tällöin. Lapsi ei estä tätä.

Viihdyn kuitenkin pääasiassa kotona ja lapsen mentyä nukkumaan katsotaan miehen kanssa Netflixistä sarjoja ja käperrytään sohvalle. Tehtiin tuota samaa ennen lastakin.

Jonkun mielestä elämäni varmaan kuulostaa vastenmieliseltä ja tylsältä, mutta olemmekin erilaisia.

En ole koskaan ollut kovin menevä ja seurallinen ihminen. Enkä spontaani. Tykkään suunnitella asioita ja menoja rauhassa. Joku tuolla aiemmin kirjoitti, että olisi aivan kamalaa kun ei voisi olla lapsen saannin jälleen enää spontaani menojen suhteen jne. No minä en ikinä ole ollut sellainen niin en todellakaan koe luopuneeni mistään tuollaisesta. Miksi se on niin vaikea joillekin ymmärtää että ihmiset ovat luonteeltaankin niin erilaisia? Minä en tuputa kaikille tätä omaa elämäntapaani tai kehota hankkimaan lapsia. Tiedän että joillekin perhe-elämä olisi silkka painajaiskuva. Miksi nämä ihmiset sitten eivät voi hyväksyä sitä, että minulle tämä elämäntapa on luontaista enkä ole luopunut mistään sen saadessani? Esim. ystävien kanssa ollaan aina tavattu vain pari kertaa vuodessa, ja muuten pidetään yhteyttä netin välityksellä. Ystävät on samanlaisia erokkoja ja kotihiiriä kuin minäkin, joten sosiaalisiin kuvioihinkaan ei lapsi ole vaikuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe luopuneeni hirveästi juuri mistään. Tai no varmasti olen luopunut, mutta ei se tunnu siltä. Noh, ryypätä ei voi enää samalla tavalla kuin ennen lasta. Ihan plussaa kaiketi pidemmän päälle?

Jos tosiaan ainut tekeminen jota keksii on ryyppääminen niin ei varmaan joudu luopumaan mistään. Minua ainakin pelottaa, kun joudun vauvan takia luopumaan rauhallisista harrastusilloista, vaelluksista, matkustelusta ja vaikka ihan kaupunkipäivistä. Kohta joku tulee kertomaan miten vauvan kanssa voi tehdä kaikkea ihan niinkuin ennenkin. Kokeilkaapa vaikka viettää kesäpäivä Helsingissä shoppailen ja Suomenlinnan kallioilla uiden ja nauttien. Ei varmasti onnistu vauvan kanssa, tai ole ainakaan pätkän vertaa nautinnollista.

Sinusta se ei ole nautinnollista, minusta taas todella kivaa. Pieni vauva makaa siinä, mihin hänet asettaa, välillä imetät ja vaihdat vaipan ja sitten taas seuraat pienen ihmisen hampaatonta hymyä ja jokeltelua.

Huomaa: sinä puhut jostakin, josta et oikeasti tiedä mitään.

Minä taas olen elänyt pitkälle kolmekymppiseksi asti tuota lapsettoman elämää. Matkustelua olemme harrastaneet aina, lasten kanssa. Shoppailua ja mitä vaan voi harrastaa lasten synnyttyäkin mainiosti, meitä vanhempia kun on kaksi ja lastenvahdin saa puhelinsoitolla.

Koliikki- tai refluksivauvan kanssa ei todellakaan vaan seurata "pienen ihmisen hampaatonta hymyä ja jokeltelua". Tervekin vauva itkee paljon esim. väsyneenä. Siinä sitten seikkailet Suomenlinnassa joo. Vähän realismia peliin kiitos.

Jossain vaiheessa monet huomaavat, että sen oman ystäväpiirin energiatasot ovat suuntautuneet lähinnä lapsiperhe-elämään ja leikkitreffeihin. Kauas taakse ovat jääneet extempote sunnuntaibrunssit ja lauantai-illan biletykset.

Tässä vaiheessa joko jäädään joko kotiin tai vauvapalstalle nurisemaan siitä miten lapset ovat kamalia. Tai sitten hankitaan uusia ystäviä ja odotetaan kunnes hekin saavat lapsia ja ei kun uudelleen koko ruletti.

Niillä ihmisillä jotka käyvät vauvapalstalla haistattelemassa lapsiperheiden elämään ei ymmärrystä heru, eikö ole vela foorumeita, ei ilmeisesti.