Kun hankkii lapsia, jostakin täytyy luopua. Kaikilla on vain 24 tuntia vuorokaudessa, eikä energiaa ole kellään määräänsä enempää. Kannattaa miettiä, onko saamassa lasten myötä elämäänsä enemmän ja parempaa kuin se, mistä luopuu

Vierailija kirjoitti:

Nytheihaloo kirjoitti:

Juurikin näin! Tuntuu että ihmiset "tekevät" lapsia liian heppoisin perustein. Koska on jo "kaikki" muu. Se kun vaan on fakta että jokainen joka päättää ryhtyä vanhemmaksi pitää ymmärtää, että se on loppuelämän päätös, joka muuttaa koko elämäsi. Sinä olet päättänyt saattaa lapsen tähän maailmaan. On kyse elävästä ihmisestä josta pitää kasvattaa yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Se on todella suuri vastuu ja elämänmittainen tehtävä. Mikään muu ei sydäntä kylmää niin paljon kun viattomaan ihmislapsea koskeva vääryys. Oli se minkälaista tahansa. Jos sitä aattelee että voi elää samallailla kuin ennen lasta on väärässä. Pitäisi miettiä tarkemmin seurauksia ja olla oikeasti aikuinen. Koska sinä olet lapsellesi koko maailma vain pienen hetken ajan. Ja kaikkea lapsen kokemia asioita (turvallisuuden tunnetta, hyväksymistä, epäonnistumisia, harmituksia...) se ammentaa elämässään aikuisena.

Ärsyttää tämä nykyaikainen tyyli että aina väsyttää ja ollaan poikki ja mieskään ei tajua mitään. Sitten erotaan ja sama rumba jonkun toisen kanssa. Mihin on jäänyt arvot ja kunniallisuus? Maalaisjärki ja toisten huomioon ottaminen?

Sori paasauksesta. Ja ei en ole uskovainen tai mikään pappi. Olen 23vuotias yhden lapsen äiti ja miehen omistava kokki, jolla on se surullisen harvinainen maalaisjärki.

Sä olet aivan lapsi vielä. Jätä tuollainen paasaaminen niille, joilla on oikeasti sitä elämänkokemusta jonka avulla on helpompi nähdä asioita erilaisista näkökulmista, tuomitsematta ja yleistämättä.

Sä taiat olla semmonen jolla on sitä "elämänkokemusta" ja muutama rumba takana ;). Ja tosiaankin tuomitsen ihmiset jotka tekee lapsia koska tänään nyt vaan sattu tuntumaan siltä että haluun facebookkiin hehkuttaa kuinka oon hästäk proudtobemom.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat vain hetken pieniä.

Jostain syystä osa ihmisistä on valmiimpia hankkimaan koiran kun lapsen, koira ei aikuistu ikinä ja on koko ikänsä sinusta aina riippuvainen.

Koiran riippuvaisuus on huomattavasti vähäisempää kuin lapsen :D Ja koiran elinikäkin on keskimäärin melko paljon lyhyempi kuin lapsen. Jos miettii koiran 0-10 ikävuosia ja lapsen 0-10 ikävuosia niin kumpi sitoo enemmän? Tottakai olen valmiimpi hankkimaan koiran. On niin paljon kevyempää olla hyvä koiranomistaja kuin hyvä äiti.

10 v -ja nuorempikin- lapsi osaa mennä itse ulos ja käydä tarpeillaan. Tietysti lapset on riippuvaisia, mutta jokainen meistä on ajallaan aikuistunut. Vai onko joltakulta pyyhitty pylly vielä kouluun mennessä?

 Jos sä mietit kaikkea panostusta minkä lapseen laitat, ja koiraan laitat, ekan 10 vuoden aikana niin se ero on aika huikea. Siksi moni kokee olevansa valmis koiraan, vaikka ei ole valmis lapseen.

Mikä on aika älytöntä. Niin on myös yletön lemmikin tuunaus. Kuka käskee ylisuorittaa kumpaakaan? Lapseen panostaminen tuo pitkällä aikavälillä myös paljon takaisin, mutta tavallinen lapsi ei todellisuudessa tarvitse mitään ihmeellisyyksiä. Lemmikikin antaa paljon, mutta menee muutaman vuoden päästä uurnaan. Ja saa siihenkin rahaa uppoamaan, jos haluaa. Lapselle esim. tarjotaan yhteiskunnan taholta rokotukset, lemmikille ei.

Siis susta on älytöntä, että lapsiin panostetaan enemmän kuin koriin, mutta yletön lemmikin tuunaus on älytöntä? Siis tuo 10 vuottahan kattaa kummankin "pentuajan", eli lapsella nimenomaan sen pikkulapsiajan, jolloin siihen on todella hyvä panostaa siihen lapseen? Ja paljon. "Pitkällä aikavälillä" lapsi on edelleen olemassa, koira ei. Tavallinen lapsi ei tarvitse todellisuudessa mitään ihmeellisyyksiä, mutta koiraan verrattuna tarvitsee. Nimenomaan jos miettii seuraavaa 10 vuotta. Jos mun ovelle tupsahtaisi nyt vauva tai koiranpentu josta mun ois pakko huolehtia, niin mä väitän, että se koira ois todella paljon helpompi keissi kuin se lapsi.

Siis mun pointti oli, että lapseen kannattaa panostaa, mutta liika on liikaa siinäkin. Tavallinen perushoito riittää ja jotain ekstraa päälle, lapsen luonteesta ja tarpeista riippuen. Lisäksi yhteiskunta tulee joissakin asioissa vastaan kuten rokotuksissa ja neuvoloissa. Lemmikin kohdalla niistä pitää huolehtia ja maksaa enemmän itse.

Jotkut ihmiset kohottaa lemmikkinsä puolijumalan asemaan ja maksaa siitä ja sen elämisestä älyttömät summat, vaikka muutamassa vuodessa se on vanhus joka ei todnäk.elä omistajansa jälkeen ja huolehdi tästä -näin ei tee jotkut jälkeläisetkään, mutta tämä on oletus . Samoin jotkut painostaa lapsiaan liikaa ja odottavat esim. huippusuorituksia, ikään kuin palkintoina siitä että tämän hankkivat. Aika tyhmää kumpikin.

Silti molemoien tarpeista on huolehdittava. Ei koiraakaan voi hoitaa miten sattuu itselleen sopimaan, en koe sitä niinkään helpoksi vaikka se yksinkertaiset käskyt oppiikin. Puhumaan se ei opi, eikä esim. tekemään omia aterioitaan itse. Se ei itsenäisty kotoa pois. Mutta pääseehän siitä nopeammin toki eroon, ja aina voi ottaa uuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Ei minun tarvitse ymmärtää, minkälaista sinun äitiytesi on tai mikälaisia rakkauden tunteita mahdollisesti tunnet omaa lastasi kohtaan. Ei se kiinnosta minua lainkaan. Minulle riittää tieto siitä, että olisin paljon onnettomampi vanhemmaksi pakotettuna kuin lapsettomana, ja se riittää. Tuskin sinäkään huvittelet kuvittelemalla, minkälaista olisi "tarkalleen" joutua kokemaan jotakin todella ikävää ja vastenmielistä.

Itseasiassa Minulla on kokemusta kyllä. Pelkäsin ja vihasin lapsena koiria, kuitenkin muu perhe päätti ottaa koiran. Tiedätkö mitä tapahtui? :) niin. Rakastuin siihen koiraan. Lenkitin sitä Vesisateessa jotta sillä olisi hyvä olla ja se nukkui vieressäni. Se koira mitä en ikimaailmassa halunnut.

Kamala perhe sulla.

Olin kyllä vihainen ennenkuin se pentu sitten tuli ja olikin ihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe luopuneeni hirveästi juuri mistään. Tai no varmasti olen luopunut, mutta ei se tunnu siltä. Noh, ryypätä ei voi enää samalla tavalla kuin ennen lasta. Ihan plussaa kaiketi pidemmän päälle?

Jos tosiaan ainut tekeminen jota keksii on ryyppääminen niin ei varmaan joudu luopumaan mistään. Minua ainakin pelottaa, kun joudun vauvan takia luopumaan rauhallisista harrastusilloista, vaelluksista, matkustelusta ja vaikka ihan kaupunkipäivistä. Kohta joku tulee kertomaan miten vauvan kanssa voi tehdä kaikkea ihan niinkuin ennenkin. Kokeilkaapa vaikka viettää kesäpäivä Helsingissä shoppailen ja Suomenlinnan kallioilla uiden ja nauttien. Ei varmasti onnistu vauvan kanssa, tai ole ainakaan pätkän vertaa nautinnollista.

Niin mutta kun lapset!! Elämän valo!! Rakkaus!! Et voi tietää jos et ole kokenut!! Et saa nauttia shoppailusta!! Shoppailu on saatanasta!! Shoppailu ei ole arvokasta!! Eikä kesäpäivistä nauttiminen!! Ja voi sitä paitsi nauttia kesästä lapsen kanssa!! Voi kun kuulisit sen lapsen naurun ja riemun kiljahdukset!! Silloin et edes halua juoda mansikkamargaritaa ja kuunnella musiikkia auringossa!! Haluat vain uhrautua ja leikkiä hiekkakakkuleikkejä!! Nih!! Kyllä sinunkin pitäisi hankkia lapsia!! Sitten huomaat että elämäsi on paaaaaaaaljon arvokkaampaa lapsen kanssa!! Elämäsi on tällä hetkellä tyhjää!! TYHJÄÄ, KUULTIKO!!

Öö, okei? Onko sulla jotain hampaankolossa? Miten sait mun viestistä vedettyä jotain ihan omia johtopäätöksiäsi? Kyllä mä ymmärrän ettei kaikki halua lapsia enkä todellakaan tuputa sitä ajatusta muille. Jos kerron omasta kokemuksestani lasten hankkimisen taustalla ja siitä tunteesta koinko luopuvani vai en, niin ei sun tarvitse siitä vetää hernettä nenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat vain hetken pieniä.

Jostain syystä osa ihmisistä on valmiimpia hankkimaan koiran kun lapsen, koira ei aikuistu ikinä ja on koko ikänsä sinusta aina riippuvainen.

Koiran riippuvaisuus on huomattavasti vähäisempää kuin lapsen :D Ja koiran elinikäkin on keskimäärin melko paljon lyhyempi kuin lapsen. Jos miettii koiran 0-10 ikävuosia ja lapsen 0-10 ikävuosia niin kumpi sitoo enemmän? Tottakai olen valmiimpi hankkimaan koiran. On niin paljon kevyempää olla hyvä koiranomistaja kuin hyvä äiti.

10 v -ja nuorempikin- lapsi osaa mennä itse ulos ja käydä tarpeillaan. Tietysti lapset on riippuvaisia, mutta jokainen meistä on ajallaan aikuistunut. Vai onko joltakulta pyyhitty pylly vielä kouluun mennessä?

Koiran voi jättää työpäivän ajaksi heti pennusta lähtien, voiko lapsen jättää yksin vauvasta lähtien? Koira syö 1-2 kertaa päivässä, ei sotke, ei kiukuttele, helppo viedä hoitoon, helppo ottaa mukaan automatkalle tai metsään patikoimaan. Ymmärtää kymmeniä eri sanoja pennusta lähtien ja lähes aina tottelee niitä ilman vastalauseita.

Lapsi taas... No, lukekaa tätä palstaa ja väsyneiden äitien tekemiä aloituksia.

Juuei. Koira jää haukkumaan ja aikaansaa häädön. Lapsen itkun takia häätöä taas ei voi saada.

Koira järsii pilalle kalliit kengät ja kuseksii itämaisen silkkimaton pilalle. Koira karkaa, sekoilee ja käy muiden koirien kimppuun. Voi sitkeästi pahoin autossa. Ei opi simppelejäkään käskyjä. On pakko käyttää pissalenkillä neljä, viisi kertaa päivässä.

On näitä.

Vauva taas on vuodessa huomattavasti älykkäämpi ja ymmärtää puhettakin melko paljon. Kahdessa vuodessa puhuu jo kuin ruuneperi, ja on arkipäivät hoidossa.

Ja mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän opettaa sinulle elämästä. Minä esimerkiksi olen lasteni takia perehtynyt moniin urheilulajeihin, populaarikulttuuriin ja nykymusiikkiin paremmin kuin kukaan tuttavapiirin lapseton keski-ikäinen. Olen kerrannut peruskoulun oppimäärän kuulustellessani lasten koealueita. Ja niin edelleen...

No vauvasta ja parivuotiaasta taaperosta voi sanoa ihan samat asiat kuin koirastakin. Lapsi laittaa kaiken suuhunsa ja järsii hampaiden puhjettua. Kun opetellaan vaipasta pois ja lapsi on kotona ilman vaippaa, niin lapsi kuseksii itämaiset matot, sohvat ym pilalle sekä pulauttelee jokapaikan täyteen ja lähmii jokapaikan tahmaisilla sormillaan.

Lapsi karkaa aina kun selkänsä kääntää, sekoilee, karjuu tärykalvot puhki, käy sisarustensa kimppuun. Voi pahoin automatkoilla. Ei tottele simppelimpiäkään käskyjä edes kymmenennen kieltokerran jälkeen. Vaipat pitää vaihtaa 4-5 kertaa päivässä....

Onhan näitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Niinno, voiko kukaan koskaan ymmärtää toista ihmistä, jos noin ajattelee?[/quote

Ohiksena: ei toista voi ymmärtää koskaan , koska ei omaa itseäkään aina ymmärrä. Sen takia nämä jankkausketjut ovat järjettömiä ja turhia. Itse en halua enkä pysty hankkimaan lemmikkiä ja se on fine. En kuitenkaan mollaa lemmikkien omistajia. Miksi lapseton tai lapsen saanut sitten arvostelevat toistensa ratkaisuja?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat vain hetken pieniä.

Jostain syystä osa ihmisistä on valmiimpia hankkimaan koiran kun lapsen, koira ei aikuistu ikinä ja on koko ikänsä sinusta aina riippuvainen.

Koiran riippuvaisuus on huomattavasti vähäisempää kuin lapsen :D Ja koiran elinikäkin on keskimäärin melko paljon lyhyempi kuin lapsen. Jos miettii koiran 0-10 ikävuosia ja lapsen 0-10 ikävuosia niin kumpi sitoo enemmän? Tottakai olen valmiimpi hankkimaan koiran. On niin paljon kevyempää olla hyvä koiranomistaja kuin hyvä äiti.

10 v -ja nuorempikin- lapsi osaa mennä itse ulos ja käydä tarpeillaan. Tietysti lapset on riippuvaisia, mutta jokainen meistä on ajallaan aikuistunut. Vai onko joltakulta pyyhitty pylly vielä kouluun mennessä?

No kyllä mä ainakin sata kertaa mielummin opettaisin koiran tavoille kuin lapsen. On se kuitenkin niin paljon helpompaa.

Kymmenessä vuodessa koirasta on tullut hyvin kasvatettu toisin kuin monesta lapsesta samassa ajassa.

Minkä takia tämä menee sinulla tunteisiin? Sinulla on oikeus tunteisiisi ja elämääsi, kukaan ei ole viemässä sitä pois! Pelkäätkö jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Niinno, voiko kukaan koskaan ymmärtää toista ihmistä, jos noin ajattelee?

Ei oikeastaan. Eikä omia reaktioita tai tunteitaan asiaan jota ei ole itselle koskaan tapahtunut voi myöskään ennalta tietää. Silti täällä vaan jankataan kuinka "minä kyllä tiedän!" et voi tietää.

En luopunut mistään. Sain paljon. Oman perheen. Rakkautta. Iloa.

- Lapset eivät ole estäneet tekemästä mitään, mitä olen aina halunnut tehdä. Lasten kanssa on ollut hauska esim. matkustella, sekä silloin kun olivat pieniä ja hauskaa seuraa ovat olleet aikuistuttuaankin.

Vierailija kirjoitti:

Siis SÖI sen huonekalun..ei pistänyt tylsyyteensä musaa päälle. # 59.

No tässä se taas nähdään. Kissat ovat fiksumpia ja osaavat paremmin viihdyttää itseään yksin ollessaan.

http://www.is.fi/lemmikit/art-2000005174360.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Niinno, voiko kukaan koskaan ymmärtää toista ihmistä, jos noin ajattelee?

Ei oikeastaan. Eikä omia reaktioita tai tunteitaan asiaan jota ei ole itselle koskaan tapahtunut voi myöskään ennalta tietää. Silti täällä vaan jankataan kuinka "minä kyllä tiedän!" et voi tietää.

Sinäkö et osaa sanoa, pitäisitkö siitä, että tulet raiskatuksi? Et osaa ennalta tietää, lisäisikö se onnellisuuttasi vai vähentäisikö se sitä?

Kuulostaa aika oudolta, jos noin todella on.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä nyt äkkiseltään keksi mistä sellaisesta olisin luopunut josta en haluaisi luopua 🤔 ehkä pitkistä yöunista ensimmäiseksi vuodeksi.

Mitä ihmettä teit ennen lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Ei minun tarvitse ymmärtää, minkälaista sinun äitiytesi on tai mikälaisia rakkauden tunteita mahdollisesti tunnet omaa lastasi kohtaan. Ei se kiinnosta minua lainkaan. Minulle riittää tieto siitä, että olisin paljon onnettomampi vanhemmaksi pakotettuna kuin lapsettomana, ja se riittää. Tuskin sinäkään huvittelet kuvittelemalla, minkälaista olisi "tarkalleen" joutua kokemaan jotakin todella ikävää ja vastenmielistä.

Itseasiassa Minulla on kokemusta kyllä. Pelkäsin ja vihasin lapsena koiria, kuitenkin muu perhe päätti ottaa koiran. Tiedätkö mitä tapahtui? :) niin. Rakastuin siihen koiraan. Lenkitin sitä Vesisateessa jotta sillä olisi hyvä olla ja se nukkui vieressäni. Se koira mitä en ikimaailmassa halunnut.

Kamala perhe sulla.

Olin kyllä vihainen ennenkuin se pentu sitten tuli ja olikin ihana.

Entä jos se ei olisikaan ollut ihana? 

Edelleen: kamala perhe sulla.

Plus olit lapsi, joka voi yhtenä hetkenä vihata jotain ja rakastaa seuraavana jotain. Se on pikkasen eri asia kuin aikuinen, joka tuntee itsensä ja tietää että ei tule nauttimaan lapsen kasvatuksesta. Vai olisiko sun mielestä hyvä, että kaikkien tulisi hankkiutua vasten tahtoaan raskaaksi, koska "kyllä se mieli muuttuu matkan varrella"? Helvetin hyvä idea! Nobel palkinto sulle!

Mun mies on luopunut ainakin kotiaskareiden tekemisestä ja hymyilemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Niinno, voiko kukaan koskaan ymmärtää toista ihmistä, jos noin ajattelee?

Ei oikeastaan. Eikä omia reaktioita tai tunteitaan asiaan jota ei ole itselle koskaan tapahtunut voi myöskään ennalta tietää. Silti täällä vaan jankataan kuinka "minä kyllä tiedän!" et voi tietää.

Sinäkö et osaa sanoa, pitäisitkö siitä, että tulet raiskatuksi? Et osaa ennalta tietää, lisäisikö se onnellisuuttasi vai vähentäisikö se sitä?

Kuulostaa aika oudolta, jos noin todella on.

Ei, en voi varmasti tietää mitä tapahtuisi. Raiskaus saattaisi muuttaa elämänisuuntaa ennalta arvaamattomalla tavalla, johonkin mitä en olisi ikinä osannut kuvitellakkaan tai haaveillakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä.

Paras tilanne on, jos pääsee seuraamaan lapsiperheen toimintaa läheltä. Saa aika hyvän käsityksen siitä minkälaisia muutoksia voi tapahtua elämässä, ajankäytössä, muutos naisen roolissa äidiksi ja miehen isäksi. Minkälaisia muutoksia se tarkoittaa parisuhteeseen ja keskenäiseen kanssakäymiseen. Minkälaisista asioista joutuu luopumaan.

Jostain syystä kun seuraan lapsiperheen arkea sivusta, se saa minut kääntymään lapsettomuuden kannalle. Minusta ei ehkä ole äidiksi, koska en ole valmis uhraamaan itsestäni niin paljon.

Mitä ihmeen puhetta luopumisesta? Ei ihminen mitään menetä, kun saa jotain tilalle. En mäkään ole mistään luopunut, vaikka olen ollut perheellinen alle 20-vuotiaasta ja aluksi aika karulla reseptillä. /quote]

Heh. Se, että olet saanut lapsen teininä, on juuri se syy, miksi et ole luopunut mistään. Ei sinulla ollut mitään itsenäistä, aikuista elämää, josta olisit voinut luopua.

Tilanne on aika toisenlainen yli kolmikymppisellä miehellä tai naisella, jolla on hyvä parisuhde, kehittyvä ura, paljon harrastuksia ja intohmoja, laaja ystäväpiiri, halua matkustella ja nähdä maailmaa, kiinnostusta vapaaehtoistyöhön... Tässä tilanteessa on ihan selvää, että jos lapsen haluaa, ei riitä enää aika eikä energia kaikkeen siihen, mitä haluaa tehdä.

Ensiksikin, en ollut enää teini, väännettäköön teen- etymologiasta mitä vain, vaan täysi-ikäinen ihminen... luovuin mm. haaveesta matkustaa ulkomaille töihin, muualle lisäopiskeluihin, vapaasti toteutuneesta oikeasta rakkaussuhteesta jne...mutta en ottanut sitä niin. Vaikka itsenäinen elämä siinä tavallaan meni, minusta se vain muutti muotoaan. Vaikka lama-aikaa elettiin, niin Tulevaisuuden haaveet jne siinsi mullakin edessä. Lykkäsin niitä vain hiukan eteenpäin. Muutaman vuoden olin totaaliyh joten todella itsenäistä elämää tuli kokeiltua. Ja hyvin me pärjäsimme.

Toisekseen olen saanut lapsen myös liki 30-vuotiaana ihan hyvään suhteeseen. Uraihminen en ole, mutta eipä ole tämä toinenkaan lapsi meitä estänyt elämästä saati hapatanut suhdettamme, vaikka vähän vaativa hoidettava olikin. Nyt hän on kohta aikuinen, ja hänen kanssaan voi tehdä vaikka mitä. Vaikka matkustella. Pääsemme myös kahdestaan menemään jos haluamme. Odotan kyllä jo aikaa, kun hän itsenäistyy. Saa nähdä itä vielä keksimme. Sama juttu nykyisellä tuttavapiirillä. Vaikka lapset olisi tehty minkö iköisen tahansa, ei se ole ketään estänyt elämästä vaan lapset on siinä mukana.

Ennen ajattelin etten koskaan halua lapsia. Sitten iski hirveä vauvakuume ihan tyhjästä. Se kesti pari vuotta. Tuntui siltä kuin kehoni olisi jatkuvasti vaatinut minua lisääntymään. Biologinen kello vaan raksutti ja raksutti. Tunne ei poistunut, ja tulinkin raskaaksi. Koin että raskaus ja myöhemmin lapsi oli elämäni täyttymys. Kun näin positiivisen raskaustestin tuloksen, olin haljeta onnesta vaikka vielä pari vuotta sitten ennen sitä olin ajatellut etten koskaan hanki lapsia. Kuulostaa varmaan hullulta ja ällöttävältä lässytykseltä. No, omalla kohdallani asiat meni näin. Biologinen kello todellakin vaan heräsi yhtäkkiä eikä vauvakuume väistynyt. Siksi hankin lapsia. En ole katunut. Toki minäkin ymmärrän etteivät kaikki koskaan silti halua lapsia, mutta mielikin voi muuttua vuosien varrella arvaamattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä voi tietää, ennen kuin sen kokee. Mahdotonta edes aavistaa.

Todellakin joidenkin ihmisten on mahdollista tietää etukäteen, ettei heidän kannata hankkia lapsia. Minä olen tällainen ihminen. Se on kyllä totta, ettei kukaan voi olla varma siitä, että vanhemmuus kannattaa. Mutta siitä voi olla varma, ettei se kannata.

Ei pidä paikkaansa. Et voi koskaan tietää sitä rakkauden määrää, jonka omia lapsiaan kohtaan tuntee. Et, vaikka siitä sinulle kuinka kerrottaisiin, sen voi tietää vain kokemalla itse.

Kärsit sellaisesta harhasta, että kuvittelet kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kuin sinä.

Minä hankin lapsia vain, jos minut kidnapataan, saatetaan raskaaksi ja pakotetaan kantamaan ja synnyttämään lapsi jatkuvassa valvonnassa ja vahvasti lääkittynä niin, etten pysty aiheuttamaan itselleni keskenmenoa tai tappamaan itseäni. Noilla sinun rakkauspuheilla ei ole mitään merkitystä.

Joten joo, kyllä vain osa ihmisistä tietää etukäteen, että lapsi ei lisää heidän onnellisuuttaan. On typerää väittää muuta vain siksi, että oma kokemus asioista on niin rajallinen.

Et ymmärtänyt sitä, mitä kirjoitin.

Et voi tietää, mistä luovut. Toki, voi olla, että moni lapsiin liittyvä on sinulle niin vastenmielistä, että et halua lapsia vaikka saisit mitä ihanaa tahansa. Minäkään en esimerkiksi haluaisi olla törkeän rikas, koska siihen liittyy huolta ja pelkoa. Mutta toisaalta en voi tietää täysin, millaista se olisi.

Eli et voi tietää, mistä luovut.

Etkö lue viestejä, joita lainaat? En sanonut "tietäväni täysin", minkälaista elämäni olisi, jos minut pakotettaisiin hankkimaan lapsia, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan, että se ei lisää minun onnellisuuttani. Niin tietävät monet muutkin, jotka eivät lapsia halua. Ihan niin kuin en tiedä tarkalleen, minkälaista on sairastua aggressiiviseen syöpään, mutta tiedän kyllä, että pitäisi siitä.

Ja tiedän myös, että jos minulle sysättäisiin lapsi, josta en voisi päästä eroon, joutuisin luopumaan mm. nykyisestä parisuhteesta elämäni rakkauteen, vapaudestani ja tilanteesta, jossa en ole kenestäkään vastuussa. Joten en oikein ymmärrä tuota väitettä, etten tietäisi, mistä luovun.

Niin. Nimenomaan. Et ymmärrä. Et voi ymmärtää jos et ole äiti. Voit kuvitella ja spekuloida, mutta täysin et voi ymmärtää ennenkuin rakastat sitä omaa lastasi.

Ei minun tarvitse ymmärtää, minkälaista sinun äitiytesi on tai mikälaisia rakkauden tunteita mahdollisesti tunnet omaa lastasi kohtaan. Ei se kiinnosta minua lainkaan. Minulle riittää tieto siitä, että olisin paljon onnettomampi vanhemmaksi pakotettuna kuin lapsettomana, ja se riittää. Tuskin sinäkään huvittelet kuvittelemalla, minkälaista olisi "tarkalleen" joutua kokemaan jotakin todella ikävää ja vastenmielistä.

Itseasiassa Minulla on kokemusta kyllä. Pelkäsin ja vihasin lapsena koiria, kuitenkin muu perhe päätti ottaa koiran. Tiedätkö mitä tapahtui? :) niin. Rakastuin siihen koiraan. Lenkitin sitä Vesisateessa jotta sillä olisi hyvä olla ja se nukkui vieressäni. Se koira mitä en ikimaailmassa halunnut.

Kamala perhe sulla.

Olin kyllä vihainen ennenkuin se pentu sitten tuli ja olikin ihana.

Entä jos se ei olisikaan ollut ihana? 

Edelleen: kamala perhe sulla.

Plus olit lapsi, joka voi yhtenä hetkenä vihata jotain ja rakastaa seuraavana jotain. Se on pikkasen eri asia kuin aikuinen, joka tuntee itsensä ja tietää että ei tule nauttimaan lapsen kasvatuksesta. Vai olisiko sun mielestä hyvä, että kaikkien tulisi hankkiutua vasten tahtoaan raskaaksi, koska "kyllä se mieli muuttuu matkan varrella"? Helvetin hyvä idea! Nobel palkinto sulle!

Ei tietenkään, mutta ei kannata väittää tietävänsä varmasti miten reagoi asioihin, kun ei sitä kuitenkaan tiedä. Voi sanoa ettei halua lapsia koska eivät kuulu hänen elämänsä suunnitelmiin, eikä usko nauttivansa lapsiperhe elämästä. Mutta ei voi sanoa TIETÄVÄNSÄ täysin ja ymmärtävänsä mitä se elämä olisi ja mitä siitä itse pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla se tulee olemaan luopumista. Paljon luopumista. Miksi aion hankkia yhden lapsen? Koska tuntuu, että jään jostain paitsi ilman lasta ja elämästäni tulisi puuttumaan jotain oleellista.

Kaikilla se on luopumista, paljon enemmästä kuin olisi ikinä osannut arvatakaan ennen lasta.

Tilastojen mukaan onnellisuus laskee, tyytyväisyys parisuhteeseen laskee jne. lasten myötä. Paljon se ottaa, vaikka paljon se myös antaa.