Kirjallisuuden tuntijat/harrastajat! Täällä Pohjantähden alla, Leppäsen Aune

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen. 

Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.

Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.

Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet. 

Vierailija kirjoitti:

oliko Halmeen ja Valentin välillä mestari-oppipoika suhteen lisäksi seksuaalistakin jännitettä, noin niin kuin alitajuisesti? 

Kun Laine oli tekemässä elokuvaversiota Pohjantähdestä, Linna antoi hänelle neuvoja näyttelijävalintoihin. Halmeen kohdalla Linna mainitsi, että hahmossa on homofiilisiä piirteitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen. 

Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.

Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.

Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet. 

Pihtaamalla sai asiat hoidettua, kyllä miehet ovat heikkoja.

Aunen kohdalla se vanha viisaus konkretisoitui eli "antamalla" ei päässyt naimisiin. Ja Aune oli varmaan sen verran yksinkertainen ja sinisilmäinen, jotta ei tajunnut kuviota vaan otti todesta kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen. 

Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.

Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.

Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet. 

Jotenkin karmaisevaa on kuitenkin se, mikä oli se (pikku)asia, joka johti siihen, että yksi torppariperhe menetti parhaan osan isän raivaamista pelloista: kirkkoherra ei enää kestänyt seksittömyyttä. Ja ainoa keino murtaa vaimon seksilakko oli luvata tälle, että Koskelalta viedään maat.

Kiinnostava näkemys Linnalta naisen (yli)vallasta mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen. 

Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.

Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.

Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet. 

Jotenkin karmaisevaa on kuitenkin se, mikä oli se (pikku)asia, joka johti siihen, että yksi torppariperhe menetti parhaan osan isän raivaamista pelloista: kirkkoherra ei enää kestänyt seksittömyyttä. Ja ainoa keino murtaa vaimon seksilakko oli luvata tälle, että Koskelalta viedään maat.

Kiinnostava näkemys Linnalta naisen (yli)vallasta mieheen.

Kirkkoherrahan oli tuolloin hyvin nuori, vasta virkaansa palkattu ja reilusti alle kolmenkymmenen. Ellen kuvataan taas poikkeuksellisen kauniiksi, joten totta kai liha oli lopulta henkeä vahvempi. Ehkä se oli myös jonkinlainen linnamainen alleviivaus. Mutta dominoinnistahan siinä oli kyse; periksiantamisen jälkeen kirkkoherra saa tavanomaista kiihkeämpää seksiä ja Ellenkin muuttuu häntä kohtaan lämpimämmäksi. Ja niinpä kirkkoherrakin antaa henkisesti periksi ja alkaa ajatella, että pakkolunastus on itseasiassa välttämätöntä.

Se on jotenkin liikuttava kohtaus, kun Aunen poika Valtu kuolee kylältä ensimmäisenä ja saa suuret hautajaiset, joihin osallistuu koko kylä ja parempi väki. Ja Aune tietysti esiintyy tärkeänä sankarivainajan äidin erityisasemassa, kerrankin hänen suhtaudutaan tasavertaisena ja kunniottaen. Sen jälkeen sankarivainajia tuleekin kylälle sitten niin, että siitä tulee lähes arkea.

Aunessa on kyllä äkkiseltään ajateltuna höhlämäisiä ja jopa heikkolahjaisia piirteitä, mutta kun syvemmin miettii, niin ei ehkä sittenkään. Aunessa on selviytyjän ja jopa pelurin vikaa. Kuten joku jo totesi, osasi Aune taktikoida vankileirillä ja selvisi sieltä. Kun Aunea sitten 30-luvulla paritetaan ja Koskelan Vilho asian puolivahingossa kuulee, viettelee Aune pojan, että tämän suu pysyisi kiinni. Aunessa on myös kova puoli: kun opettajatar tulee kovistelemaan Aunea Valtun toilailuista koulussa ja huonosta hygieniasta, Aune tyrmää hennon opettajattaren kyselyt julkeasti ja ilman merkkiäkään asemansa edellyttämästä nöyryydestä. 

Leppäset on kaikki vähän sellaisia reppanoita, joilta taitaa puuttua kunnianhimo tai se tietynlainen ylpeys ja nöyryys. Siis että Koskelat on ihan eriluonteista porukkaa, vaikka ovat periaatteessa samassa asemassa eivätkä sen rikkaampia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen. 

Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.

Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.

Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet. 

Jotenkin karmaisevaa on kuitenkin se, mikä oli se (pikku)asia, joka johti siihen, että yksi torppariperhe menetti parhaan osan isän raivaamista pelloista: kirkkoherra ei enää kestänyt seksittömyyttä. Ja ainoa keino murtaa vaimon seksilakko oli luvata tälle, että Koskelalta viedään maat.

Kiinnostava näkemys Linnalta naisen (yli)vallasta mieheen.

Tavallaan se kuitenkin kuvaa sitä, että minkälaisen mielivallan alla torpparit olivat, eukko pihtaa niin lähtee osa elämäntyöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Leppäset on kaikki vähän sellaisia reppanoita, joilta taitaa puuttua kunnianhimo tai se tietynlainen ylpeys ja nöyryys. Siis että Koskelat on ihan eriluonteista porukkaa, vaikka ovat periaatteessa samassa asemassa eivätkä sen rikkaampia.

No ei ehkä samassa asemassa, koska mäkitupalainen vaikka kuinka rehkisi niin se ei auta, koska maita ei ole edes vuokralla. Toisin sanoen tulevaisuuden näkymät heikot. Tätä kannattaa miettiä ihan nyky yhteiskunnan tilannetta ajatellen.

Aune on samanlainen selviytyjä kuin Kankaanpään Elias "Elkku". Tekeytyy ehkä tyhmemmäksi kuin onkaan, mutta pärjää elämässä omilla keinoillaan. Eliashan on peluri ja juoppo, joka selviää sodat ja vankileirit, hänet kuvataan pyöräilemässä ja kaatuilemassa tien pientareella vielä silloinkin, kun iäkäs Kivivuoren Janne tulee Helsingistä esittelemään paikkoja aikuiselle lapsenlapselleen. Jos en nyt ihan väärin muista. Mikä muuten oli Aunen kohtalo, mihin hän kuoli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen. 

Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.

Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.

Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet. 

Jotenkin karmaisevaa on kuitenkin se, mikä oli se (pikku)asia, joka johti siihen, että yksi torppariperhe menetti parhaan osan isän raivaamista pelloista: kirkkoherra ei enää kestänyt seksittömyyttä. Ja ainoa keino murtaa vaimon seksilakko oli luvata tälle, että Koskelalta viedään maat.

Kiinnostava näkemys Linnalta naisen (yli)vallasta mieheen.

Tavallaan se kuitenkin kuvaa sitä, että minkälaisen mielivallan alla torpparit olivat, eukko pihtaa niin lähtee osa elämäntyöstä. 

Toisaalta jos olisit tarkka, niin huomaisit,että Jussilla ei ollut lupaa raivata niin isoa torppaa. Se oli isompi kuin moni talo, joten oikeastiko olet sitä mieltä, että yksilöllä on oikeus ottaa yhteisön omaisuus itselleen vedoten siihen, että ite tein. Ei ajatus tullut Elleniltä, kyllä se oli seurakunnan vaatimus, johon Ellenin "lakko" oli vain piste iin päälle eli se asia, joka sai kirkkoherran tekemään sen päätöksen, joka oikeastaan oli jo tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen. 

Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.

Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.

Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet. 

Jotenkin karmaisevaa on kuitenkin se, mikä oli se (pikku)asia, joka johti siihen, että yksi torppariperhe menetti parhaan osan isän raivaamista pelloista: kirkkoherra ei enää kestänyt seksittömyyttä. Ja ainoa keino murtaa vaimon seksilakko oli luvata tälle, että Koskelalta viedään maat.

Kiinnostava näkemys Linnalta naisen (yli)vallasta mieheen.

Tavallaan se kuitenkin kuvaa sitä, että minkälaisen mielivallan alla torpparit olivat, eukko pihtaa niin lähtee osa elämäntyöstä. 

Toisaalta jos olisit tarkka, niin huomaisit,että Jussilla ei ollut lupaa raivata niin isoa torppaa. Se oli isompi kuin moni talo, joten oikeastiko olet sitä mieltä, että yksilöllä on oikeus ottaa yhteisön omaisuus itselleen vedoten siihen, että ite tein. Ei ajatus tullut Elleniltä, kyllä se oli seurakunnan vaatimus, johon Ellenin "lakko" oli vain piste iin päälle eli se asia, joka sai kirkkoherran tekemään sen päätöksen, joka oikeastaan oli jo tehty.

Minusta Salpakari oli selkärangaton kaksinaismoralistinen nahjus. Olisi voinut pitää mm. torpparien puolta - rovasteilla oli tuohon aikaan todella paljon valtaa.

Kyllä Jussilla oli lupa torpan raivaukseen. Hänhän varmisti hyvin tarkkaan vanhalta rovastilta, mitkä alueet hän saa raivata. Ei Jussi ollut sen luontoinen, että hän olisi omin lupineen tehnyt mitään.

Torpasta tuli näin ollen kyllä suuri, mutta "syypää" asiaan oli rovasti, joka (seurakunnan kannalta) liian huolettomasti meni Jussille lupia antamaan.

Jyrki Vesikansa on huomauttanut, että kun maanomistuksen historiaa on Suomessa tutkittu, niin ei ole löytynyt yhtäkään tapausta, jossa pappila olisi vienyt torpan maat niin kuin kirjassa esitetään. Eli koko romaanin peruslähtökohta on epähistoriallinen. Tosin en nyt muista sanatarkasti Vesikansan kommenttia, koskiko se vain pappiloita, ja olisiko aateliskartanoilla sitten tällaisia maanryöstöjä tilillään. Tietysti tarpeeksi kauas jos mennään keskiaikaan asti, niin varmaan suurin osa maista on joltain joskus varastettu, ja onhan koko Suomikin tavallaan varastettu saamelaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Aune on samanlainen selviytyjä kuin Kankaanpään Elias "Elkku". Tekeytyy ehkä tyhmemmäksi kuin onkaan, mutta pärjää elämässä omilla keinoillaan. Eliashan on peluri ja juoppo, joka selviää sodat ja vankileirit, hänet kuvataan pyöräilemässä ja kaatuilemassa tien pientareella vielä silloinkin, kun iäkäs Kivivuoren Janne tulee Helsingistä esittelemään paikkoja aikuiselle lapsenlapselleen. Jos en nyt ihan väärin muista. Mikä muuten oli Aunen kohtalo, mihin hän kuoli?

Ei Aune kuollut, vaan oli mukana juurikin tuossa samassa viimeisessä luvussa, jossa Janne tulee viimeisen kerran Pentinkulmalle 50-luvulla. Juttelee Jannen kanssa alkuun hieman muodollisemmin, onhan kyseessä kunnallisneuvos ja ex-kansanedustaja, mutta sitten löytää vanhan vaihteen ja alkaa kaakattaa aunemaiseen tyyliin. Preeti sen sijaan kuolla kupsahti jonnekin halkovajaan puolisokeana klapeja hakatessaan.

Vierailija kirjoitti:

Jyrki Vesikansa on huomauttanut, että kun maanomistuksen historiaa on Suomessa tutkittu, niin ei ole löytynyt yhtäkään tapausta, jossa pappila olisi vienyt torpan maat niin kuin kirjassa esitetään. Eli koko romaanin peruslähtökohta on epähistoriallinen. Tosin en nyt muista sanatarkasti Vesikansan kommenttia, koskiko se vain pappiloita, ja olisiko aateliskartanoilla sitten tällaisia maanryöstöjä tilillään. Tietysti tarpeeksi kauas jos mennään keskiaikaan asti, niin varmaan suurin osa maista on joltain joskus varastettu, ja onhan koko Suomikin tavallaan varastettu saamelaisilta.

No kyseessähän on tietysti romaani, eli fiktio, joten siinä maailmassa se on ihan mahdollista.

Vesikansa on varmaan oikeassa.

Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.

Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)

Kyseessähän on moraali, jos joku tekee suosta viljavan maan (Koskela) niin onko oikeutta viedä sitä. Olisi pappi laittanut ne omat yttäret kuokkimaan. Ja tässä näkee sen, että Suomi olisi asumaton ellei olisi näitä suo, kuokka ja Jusseja.