Lue keskustelun säännöt.
Kirjallisuuden tuntijat/harrastajat! Täällä Pohjantähden alla, Leppäsen Aune
23.06.2017 |
Juhannuksen kunniaksi vähän kotimaista kirjallisuutta.
Onko Aune Leppänen yksinkertainen? Nykytermein sanottaisiin kai heikkolahjainen tai lievästi kehitysvammainen. Ilmeneekö asia kirjassa mitenkään?
Olen nähnyt elokuvat ja lukenut kirjaa, eka osa on vielä kesken. Mielestäni vanhassa elokuvavaersiossa Aunesta saa vähän jälkeenjääneen kuvan. Koivusalon uudessa versiossa ei. Kirjassa nuori Akseli miettii Oskarin ja Aunen touhua katsoessaan jotain siihen tyyliin, että ei kai Oskari Aunesta mitään vakituisempaa mieti, sehän (Aune?) on vähän höhlä.
Mitä mieltä olette? Minkä käsityksen olette saaneet?
Kommentit (230)
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Akselin ja yleensäkin Koskelan kehityskaari oli hieno, joten todella surullista että lähes kaikki sitten tuhoutui. No onneksi jäi sentään pikku-Juhani taloa pitämään. Ja dementoitunut Almakin höpötteli vielä viimeisessä luvussa ollen siten ainoa hahmo, joka oli romaanin läsnä alusta loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Akselin ja yleensäkin Koskelan kehityskaari oli hieno, joten todella surullista että lähes kaikki sitten tuhoutui. No onneksi jäi sentään pikku-Juhani taloa pitämään. Ja dementoitunut Almakin höpötteli vielä viimeisessä luvussa ollen siten ainoa hahmo, joka oli romaanin läsnä alusta loppuun.
Entäpä jos se Koskelan uusi emäntä olisi ollut maho tai saanut vaikka sairaita tyttäriä.
Jaa-a. Sitä pitänee kysyä Linnalta itseltään, joten ei muuta kuin spiritismi-lautaa hankkimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen.
Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.
Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.
Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet.
Jotenkin karmaisevaa on kuitenkin se, mikä oli se (pikku)asia, joka johti siihen, että yksi torppariperhe menetti parhaan osan isän raivaamista pelloista: kirkkoherra ei enää kestänyt seksittömyyttä. Ja ainoa keino murtaa vaimon seksilakko oli luvata tälle, että Koskelalta viedään maat.
Kiinnostava näkemys Linnalta naisen (yli)vallasta mieheen.
Tavallaan se kuitenkin kuvaa sitä, että minkälaisen mielivallan alla torpparit olivat, eukko pihtaa niin lähtee osa elämäntyöstä.
Toisaalta jos olisit tarkka, niin huomaisit,että Jussilla ei ollut lupaa raivata niin isoa torppaa. Se oli isompi kuin moni talo, joten oikeastiko olet sitä mieltä, että yksilöllä on oikeus ottaa yhteisön omaisuus itselleen vedoten siihen, että ite tein. Ei ajatus tullut Elleniltä, kyllä se oli seurakunnan vaatimus, johon Ellenin "lakko" oli vain piste iin päälle eli se asia, joka sai kirkkoherran tekemään sen päätöksen, joka oikeastaan oli jo tehty.
Ei seurakunnalla ollut intressiä vaatia maita Jussilta takaisin, eihän seurakunta sinänsä niistä mitään hyötynyt. Kaikki peltojen tuotto meni suoraan papille osana hänen palkkaansa. Käytännössä tuosta maiden palautuksesta siis hyötyi ainoastaan Salpakarin perhe, ei mikään laajempi yhteisö.
Seurakuntaa edustaneisiin pariin isäntämieheen vain iski inhimillinen kateus: torppari ei saisi olla niin hyvinvoiva kuin Koskelan Jussi. Mutta mukana katselmuksessa oli myös järjen ääntä edustanut isäntä, jonka mukaan niin ahkeralla miehellä kuin Jussilla on kyllä moraalinen oikeus itse raivaamaansa maahan.
Niinpä seurakunta ei sitä vaatimusta esittänytkään. Kirkkoherra vain sai päätökselleen omaa moraalista tukea siitä, että ne pari isäntää olivat asiasta nurisseet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen.
Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.
Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.
Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet.
Jotenkin karmaisevaa on kuitenkin se, mikä oli se (pikku)asia, joka johti siihen, että yksi torppariperhe menetti parhaan osan isän raivaamista pelloista: kirkkoherra ei enää kestänyt seksittömyyttä. Ja ainoa keino murtaa vaimon seksilakko oli luvata tälle, että Koskelalta viedään maat.
Kiinnostava näkemys Linnalta naisen (yli)vallasta mieheen.
Tavallaan se kuitenkin kuvaa sitä, että minkälaisen mielivallan alla torpparit olivat, eukko pihtaa niin lähtee osa elämäntyöstä.
Toisaalta jos olisit tarkka, niin huomaisit,että Jussilla ei ollut lupaa raivata niin isoa torppaa. Se oli isompi kuin moni talo, joten oikeastiko olet sitä mieltä, että yksilöllä on oikeus ottaa yhteisön omaisuus itselleen vedoten siihen, että ite tein. Ei ajatus tullut Elleniltä, kyllä se oli seurakunnan vaatimus, johon Ellenin "lakko" oli vain piste iin päälle eli se asia, joka sai kirkkoherran tekemään sen päätöksen, joka oikeastaan oli jo tehty.
Ei seurakunnalla ollut intressiä vaatia maita Jussilta takaisin, eihän seurakunta sinänsä niistä mitään hyötynyt. Kaikki peltojen tuotto meni suoraan papille osana hänen palkkaansa. Käytännössä tuosta maiden palautuksesta siis hyötyi ainoastaan Salpakarin perhe, ei mikään laajempi yhteisö.
Seurakuntaa edustaneisiin pariin isäntämieheen vain iski inhimillinen kateus: torppari ei saisi olla niin hyvinvoiva kuin Koskelan Jussi. Mutta mukana katselmuksessa oli myös järjen ääntä edustanut isäntä, jonka mukaan niin ahkeralla miehellä kuin Jussilla on kyllä moraalinen oikeus itse raivaamaansa maahan.
Niinpä seurakunta ei sitä vaatimusta esittänytkään. Kirkkoherra vain sai päätökselleen omaa moraalista tukea siitä, että ne pari isäntää olivat asiasta nurisseet.
Koskelalta otettujen maiden tuotolla maksettiin pappilan kuluja ja kirkkoherran lasten koulutus. Ellen perusteli asian tärkeyttä juuri lastensa tulevaisuudella.
Tästä tuli yllättävän monipolvinen ja kiintoisa ketju. Ajattelin, jos muutama vaivaituisi vastaamaan niin olisi hyvä. Aunenkin voi nähdä todella monella tavalla. Hyvä niin. Jatkakaa.
Ap
Jos torpparit olisivat olleet juonikkaita niin ne ois lähettänyt Aunen pappilaan...D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi Kivivuoren Janne hommasi Preetin lopulta kunnalliskotiin ja kävi myös katsomassa, että tätä kohdeltiin asiallisesti. Janne oli ulospäin kylmä, mutta tällä tavalla kuitenkin hyvin lämmin ihminen.
Kivivuoren Janne on myös kirjan ainoa hahmo, jossa ei periaatteessa ole mitään negatiivisia puolia. Onkin sanottu, että juuri Janne edusti Väinö Linnalle ihanteellista kuvaa ihmisestä. Toki Jannella oli varsin ärsyttävä vaimo, mutta se on pikkuseikka.
Yrjö Varpion mukaan Linnan ainoa suosikki oli Akseli. Harmitti kun luin tämän, koska mun mielestä ne kaikki kansan tyypit (ei porvarit) on mukavia.
Minusta Linna antaa kaikesta huolimatta rovasti Salpakarista hyvän kuvan. Hänhän on luonteeltaan sovitteleva, liberaali ja humaani. Hän oli esimerkiksi Koskelan maiden pakko-ottoa ja veljesten teloitusta vastaan, samoin kuin myöhemmin yritti hillitä vaimonsa ja poikansa äärimmäisyyksiin menevää kiihkoa. Mutta vaimo Ellen oli narsistinen ja dominoiva luonne, joka alisti rovastin ja tämän mielipiteet.
Jotenkin karmaisevaa on kuitenkin se, mikä oli se (pikku)asia, joka johti siihen, että yksi torppariperhe menetti parhaan osan isän raivaamista pelloista: kirkkoherra ei enää kestänyt seksittömyyttä. Ja ainoa keino murtaa vaimon seksilakko oli luvata tälle, että Koskelalta viedään maat.
Kiinnostava näkemys Linnalta naisen (yli)vallasta mieheen.
Minusta sukupuoli ei ole mitenkään olennaista tässä. Tuossa vain oli pariskunta, jossa toinen oli heikko (mies) ja toinen vahva (nainen). Kirjassa on sitten toisaalta monta pariskuntaa, missä naisella ei olisi ollut mitään tuollaista valtaa mieheensä. Kuvitelkaa Emma kiristämään Halmetta seksilakolla.
Kirjassa kerrottiin, että Aune nimesi Oskarin poikansa isäksi, koska oli Oskariin eniten rakastunut. Ja että Ilmarin hän tiesi olevan saavuttamattomissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se pappi tiesi, minkä hullunmyllyn rouva saattoi laittaa pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Akselin ja yleensäkin Koskelan kehityskaari oli hieno, joten todella surullista että lähes kaikki sitten tuhoutui. No onneksi jäi sentään pikku-Juhani taloa pitämään. Ja dementoitunut Almakin höpötteli vielä viimeisessä luvussa ollen siten ainoa hahmo, joka oli romaanin läsnä alusta loppuun.
Väärin! Myös Janne esiintyy koko trilogian ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halmeen seksuaalisuudesta. Halmeesta kerrotaan kirjassa ainakin seuraavaa:
- Lapsuudessaan huutolaisena hän ei viihtynyt miesten töissä. Hän oli emännän apuna ja emäntä lähetti hänet Tampereelle räätälinoppiin. Hän palasi takaisin Pentinkulmalle, yksi syy paluuseen oli kiintymys Emmaan.
- Tehdessään Akselille pukua hän sanoi, että hänen mielestään miehen vartalo on kauniimpi kuin naisen.
- Halmeella ja Emmalla ei ollut lapsia. Tämä voi fiktiossa olla vihje.
- Laurila tokaisi, että jos Halme alkaisi syödä lihaa, tälläkin voisi olla asiaa "paidan alle".
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Kotikylälläni oli yksi torppari, joka oli saanut 50 vuodeksi pellot käyttöönsä, kun oli ne myös suosta raivannut. Aika lyhyt aika - sinänsä isäntä (tai sen poika) ei "ryöstänyt" peltoa, mutta vähän vastaava tilanne.
Toiseksi: oma iso-isoäitini joutui torpasta mäkitupaan pienine lapsineen, kun perheen mies, aviomeihensä, kuoli 35-vuotiaana. Ei pystynyt maksamaan tietenkään kovia vuokramaksuja - talossa ei ollut kuin pikkulapsia ja nainen; ei miestä työvomaksi taksvärkkiin. Ihan näistäkin pojista olisi voinut kasvaa katkeria "Akseleita" .... perimätietona minullekin asti tullut, että talo olisi "ollut jonkin kokoinen" ennen tuota (yksi pojista sitten lunasi aikonaan mäkituvan ja pari hehtaaaria ... kun tuli lait, että torpparit sai lunastaa tilansa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halmeen seksuaalisuudesta. Halmeesta kerrotaan kirjassa ainakin seuraavaa:
- Lapsuudessaan huutolaisena hän ei viihtynyt miesten töissä. Hän oli emännän apuna ja emäntä lähetti hänet Tampereelle räätälinoppiin. Hän palasi takaisin Pentinkulmalle, yksi syy paluuseen oli kiintymys Emmaan.
- Tehdessään Akselille pukua hän sanoi, että hänen mielestään miehen vartalo on kauniimpi kuin naisen.
- Halmeella ja Emmalla ei ollut lapsia. Tämä voi fiktiossa olla vihje.
- Laurila tokaisi, että jos Halme alkaisi syödä lihaa, tälläkin voisi olla asiaa "paidan alle".
Halme ja Emma myöskin nukkuivat eri sängyissä. Muistaakseni Linna ilmaisi asian jotenkin niin, että sänkyjen siirtäminen erilleen oli ollut molemmille helpotus.
Aunesta puhuttaessa täytyy ottaa huomioon hänen taustansa. Isä oli muonamies, äiti kanapiika. Hennalle ja Preetille mökki, perunamaa ja ne muutama kana olivat huomattava sosiaalinen nousu, Valentin pääsy mestarin oppipojaksi oli heille varmaan elämän huipentuma. Sekä Henna että Preeti olivat kouluttamattomia, tietyllä tavalla yksinkertaisia, voisi ehkä sanoa että näköalattomia. Heitä itseään ei varmaankaan oltu kasvatettu mitenkään eivätkä he itsekään kasvattaneet lapsiaan. Mielestäni Aune ei ole heikkolahjainen, vaan yhteiskuntaluokkansa ja vanhempiensa uhri, helposti taivuteltava ja miellyttämisenhaluinen, varmasti myös halukas näyttämään että saa sulhasia siinä kuin häntä ns. paremmat torpantyttäretkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halmeen seksuaalisuudesta. Halmeesta kerrotaan kirjassa ainakin seuraavaa:
- Lapsuudessaan huutolaisena hän ei viihtynyt miesten töissä. Hän oli emännän apuna ja emäntä lähetti hänet Tampereelle räätälinoppiin. Hän palasi takaisin Pentinkulmalle, yksi syy paluuseen oli kiintymys Emmaan.
- Tehdessään Akselille pukua hän sanoi, että hänen mielestään miehen vartalo on kauniimpi kuin naisen.
- Halmeella ja Emmalla ei ollut lapsia. Tämä voi fiktiossa olla vihje.
- Laurila tokaisi, että jos Halme alkaisi syödä lihaa, tälläkin voisi olla asiaa "paidan alle".Halme ja Emma myöskin nukkuivat eri sängyissä. Muistaakseni Linna ilmaisi asian jotenkin niin, että sänkyjen siirtäminen erilleen oli ollut molemmille helpotus.
Tiedän pariskuntia, joille sänkyjen eri huoneisiin siirtäminen on ollut helpotus. Omat vanhempani esimerkiksi. Meitä lapsia on neljä, joten ei se välttämättä ole osoitus siitä että seksielämää ei ole koskaan ollut. Enemmän kai osoittaa, että pariskunnalla ei ole läheistä suhdetta.
Nykyaikana ihminen määritellään paljon tarkemmin seksuaalisen suuntautumisensa perusteella kuin "ennen vanhaan". Ihmisille itselleenkin on tärkeää tietää oma suuntautumisensa ja elää sen mukaan. Sata vuotta sitten siitä ei samalla tavalla "tehty numeroa". Se tekee mielestäni fiktiivisistä hahmoista paljon mielenkiintoisempia. Vihjaistaan, mutta ei sanota suoraan.
Eipä nyt yhteiskunnallisia asioita laiteita homousspekulaatioiksi.
Halme vihasi väkivaltaa ja siitä huolimatta sai napin otsaansa. Eli oli maltillinen sosiaalidemokraatti.
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Mutta miksi sitten keksi perustelun, jollaista ei ole tiettävästi historiassa koskaan tapahtunut? Olihan Suomessa oikeitakin punikkeja, joita oli todellisuudessa kohdeltu väärin. Niistä olisi saanut historian kanssa yhteensopivan taustakertomuksen Akselin punaisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko anakronistista tulkintaa.
Heikkolahjainen on muotiadjektiivi, joka pitkän hiljaiselon jälkeen on niittänyt suosiota keskustelupalstoilla, koska se käy niin hyvin toisen halventamiseen.
Aunehan kyllä tiesi mistä kana kusee, ja tiesi senkin, ettei hän kenenkään maisterin tai edes talollisen rouvaksi pääse. Ei edes torpparin, kun oli arvoasteikossa niin alhaalla. Tuskin köyhän torpparin vaimoksi pääseminen hänelle edes oli tavoiteltava asia. Aune piti hauskaa ja sai olla niin itsenäinen kuin tuon ajan työläisnainen voi olla. Selvisi konsteinensa lopulta sisällissodastakin hengissä - ei ollenkaan tyhmä tyttö.
Miksi emme voisi keskustella romaanihenkilöistä nykyaikaisin termein? Vaikka Ilmari Salpakarista mahdollisena narsistina jne., jos se auttaa hahmon tai tarinan ymmärtämisessä. Miten fiktiivistä hahmoa edes voi halventaa?
en puhunut fiktiivisen hahmon halventamisesta, vaan siitä miksi tietystä sanasta on tullut niin suosittu.
Toki jokainen saa olla niin anakronistinen kuin haluaa, mutta minä en sellaisessa ole mukana.
Jos ihminen ei kykene ymmärtämään kirjallisuutta ilman että henkilöhahmot istutetaan nykypäivän tosi-teeveen hahmoihin tms., niin tuskin saavutettu ymmärrys kovin syvällistä on. Ollaan oman aikakauden ja käsitteiden vankeja eikä edes haluta nähdä sitä kauemmas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Kotikylälläni oli yksi torppari, joka oli saanut 50 vuodeksi pellot käyttöönsä, kun oli ne myös suosta raivannut. Aika lyhyt aika - sinänsä isäntä (tai sen poika) ei "ryöstänyt" peltoa, mutta vähän vastaava tilanne.
Toiseksi: oma iso-isoäitini joutui torpasta mäkitupaan pienine lapsineen, kun perheen mies, aviomeihensä, kuoli 35-vuotiaana. Ei pystynyt maksamaan tietenkään kovia vuokramaksuja - talossa ei ollut kuin pikkulapsia ja nainen; ei miestä työvomaksi taksvärkkiin. Ihan näistäkin pojista olisi voinut kasvaa katkeria "Akseleita" .... perimätietona minullekin asti tullut, että talo olisi "ollut jonkin kokoinen" ennen tuota (yksi pojista sitten lunasi aikonaan mäkituvan ja pari hehtaaaria ... kun tuli lait, että torpparit sai lunastaa tilansa).
Aika moni torppa oli alunperin talon tyttärelle tai pojalle annettu "perintö" eli vuokraoikeus maihin, joiden omistus säilyi päätilassa. Siksi torpparit olivat aika lailla hyvässä asemassa, harvalla päivätyötä oli niin paljon, etteikö olisi saanut aikaa omalle tilalle. Torpparinoikeuden menivät isältä pojalle eli torppa oli kuin perintötalo. Torpassa saattoi asua taitava rakennusmies, joka tienasi elantonsa rakentamalla ja palkkasi jonkun tekemään puolestaan päivätyöt eikä tähän ollut omistajalla mitään sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesikansa on varmaan oikeassa.
Kyse on kuitenkin fiktiivisestä teoksesta. Jotenkinhan Linnan pitää perustella se, miksi nöyrässä ja auktoriteetteja kunnioittavassa perheessä kasvaneesta Akselista tulee valtiovaltaa vastaan noussut kapinallinen.
Se "isän maan" menetys teki Akselista punapäällikön, ei mikään poliittinen aate. (Ja se vähäinenkin punaisuus karisi hänestä hyvin nopeasti torpparivapautuksen jälkeen, kun hänestä tuli maanomistaja ja -viljelijä muiden rinnalle.)
Mutta miksi sitten keksi perustelun, jollaista ei ole tiettävästi historiassa koskaan tapahtunut? Olihan Suomessa oikeitakin punikkeja, joita oli todellisuudessa kohdeltu väärin. Niistä olisi saanut historian kanssa yhteensopivan taustakertomuksen Akselin punaisuudelle.
No, eiköhän anneta kirjailijalle kirjailijan vapaus. Tuohan oli dramaattisesti erittäin hyvä ratkaisu. Maastahan Pohjantähdessä on pitkälti kysymys, maan raivaamisesta ja viljelemisestä, maan omistusoikeudesta ja isänmaasta ja sen kohtaloista.
En sanoisi yksinkertainen, eikä varmasti vähälahjainen. Kuten on jo todettu, hän oli selviytyjätyyppiä. Nykydiagnooseina voisin heittää että Leppäsissä kulki sivussa vähän niin kuin ADHD:ta. Aunelta ja vanhemmiltaan ja pojaltaan jäi kaikki hommat puolitiehen eikä missään ollut mitään järjestystä. Veli olikin sitten toisenlainen.