Lue keskustelun säännöt.
Älkää syökö masennuslääkkeitä, jos haluatte parantua!!!
21.06.2017 |
- Luulisi, että jos lääkkeet olisivat tehokkaita, ihmiset paranisivat niillä. Kun masennuslääkkeet tulivat markkinoille, osa tutkijoista oli sitä mieltä, että ne altistavat masennuksen uusiutumiselle ja masennus muuttuu krooniseksi. Niin kävi.
Hän kertoo Yhdysvaltojen kansallisen terveysviraston laajasta STAR*D - tutkimuksesta, jossa selvitettiin masennuslääkkeiden tehoa tavallisilla terveydenhoidon masennuspotilailla.
- Yli 4 000 ihmiselle annettiin vuoden ajan tehokkainta mahdollista lääkehoitoa. Kolmen kuukauden välein tarkastettiin, ovatko he parantuneet. Jos tietty lääke ei toiminut, vaihdettiin lääkettä. Vuoden jälkeen toipuneita oli 118. Siis vain 3 prosenttia. Sen perusteella, mitä spontaanista paranemisesta ilman lääkkeitä tiedetään, vuodessa pitäisi parantua paljon useamman.
http://www.iltalehti.fi/terveys/2014081718579420_tr.shtml
Montako masislääkkeittä syövää tunnette, jotka eivät olisi koukussa ja toistuvan masennuksen kourissa?
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin syönyt lääkkeitä, en olisi päässyt kiinni niihin asioihin mistä ahdistukseni johtui, tunnetasolla.
Ja niin kävi. Ilman lääkkeitä olen käynyt läpi asioitani ja aikoinaan pahin ahdistus hävisi kun sain kiinni siitä alkuperäisestä syystä.
Minä kyllä tiedän mistä masennukseni johtuu, eipä ole auttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän hetken ajatukseni on, että lääke on laastari, joka saattaa autta oiretta, mutta ei poista syytä. Esimerkiksi itselläni e-pillerit sotkivat suoliston ja sitä kautta serotoniinituotannon ja lääkkeeksi sain SSRI:tä sen sijaan, että olisi lopetettu pillerit.
Minä en lähtisi ketään kehoittamaan lopettamaan masislääkettä.
En ole siis asiantuntija, tuskin aapeekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle suomalaiselle masentuneelle psykoterapia, joka maksetaan verovaroista niin kauan kunnes on parantunut eikä sairaus enää uusi.
Minulle ei ole ollut mitään hyötyä tuosta terapiasta. Ehkä jollekin voi olla.
Tämä on palstan lääkevastustajien mielestä ainoa keino toimia suomalaisten pelastamiseksi.
Itse sain raivokohtauksia, lihoin 15 kg (joita en ole pystynyt laihduttamaan enää), seksuaalinen tunnottomuus ja apatia.
Typeränä olin uskonut yhteiskunnan pakkosyötön masennuslääkkeistä, onneksi lopetin jossain vaiheessa.
Nyt en käytä mitään lääkitystä, en edes ehkäisypillereitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulla ainakin auttaa. Ennen lääkityksen aloitusta mietin itseni tappamista koko ajan ja lopulta yritinkin tappaa itseni. Nyt olen syönyt lääkkeitä 1.5 vuotta enkä ajattele itsemurhaa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet turruttavat kemiallisesti joten masennuksen ja ahdistuksen alkuperäisiä syitä ei pääse tutkimaan.
Siihen vaaditaan tunteiden käsittelyä.
Ja lääkkeet turruttavat tunteita, ei saa välttämättä kiinni asioiden alkulähteistä.
Ottakaa huomioon myös lääketehtaiden intressit.
Tämä asia ei ole näin. Monissa tutkimuksissa tehokkaimmaksi hoidoksi on todettu psykoterapia yhdistettynä yksilöllisesti mietittyyn lääkitykseen. Erittäin masentuneena ihminen ei jaksa tai pysty kohtaamaan vaikeita tunteita tai asioita. Ahdistus taas kapeuttaa kogniitivisia toimintoja.
T. Psykologi-psykoterapeutti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sain raivokohtauksia, lihoin 15 kg (joita en ole pystynyt laihduttamaan enää), seksuaalinen tunnottomuus ja apatia.
Typeränä olin uskonut yhteiskunnan pakkosyötön masennuslääkkeistä, onneksi lopetin jossain vaiheessa.
Nyt en käytä mitään lääkitystä, en edes ehkäisypillereitä.
Sama. Siinä vaiheessa, jos psykoosi uhkaa, ei ole enää mitään menetettävää, mutta siihen asti olen ehdottomasti ilman.
Söin neljä vuotta keskivaikeaan masennukseen lääkkeitä, ja ne kyllä autto eikä masennusta oo sen jälkeen näkyny, lopettamisesta kymmenisen vuotta. Joten äläpä yleistä.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Robert Whitaker, amerikkalainen tiedetoimittaja ja Pulitzer -palkintoehdokas, kiinnostui psyykenlääkkeiden ongelmista huomattuaan, että 20 prosenttia USA:n väestöstä käyttää näitä lääkkeitä – ja samaan aikaan yhä useampi menettää työkykynsä mielenterveysongelmien takia. Whitaker halusi selvittää, mitä lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista tiedetään ja mikä niiden kokonaisvaikutus on.
Robert Whitaker sanoo tieteellisen kirjallisuuden osoittavan valitettavan selvästi, että vaikka jotkut hyötyvät selvästi masennuslääkkeistä, niiden myötä todennäköisyys masennuksen kroonistumiseen kasvaa. Jokaiselle ei käy niin, kyse on riskistä ja todennäköisyyksistä, Whitaker painottaa.
Kerran sairastettu masennus palaa herkästi
– Masennuslääkkeet toimivat usein paremmin lyhyellä tähtäimellä: ihmiset paranevat, mutta kun seurataan tilannetta aikavälillä vuodesta viiteen vuoteen, tilanne on toinen. Masennus uusiutuu. Vaikuttaa siltä, että potilaat sairastuvat masennukseen kroonisesti, Whitaker linjaa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/15/masentavatko-masennuslaakkeet
Minulle ei myöskään erityistä apua ole ollut terapiasta. Senkin vaikuttavuutta on kyllä tutkittu eikä tulos ollut erityisen mairitteleva, lyhytterapioiden osalta suorastaan surkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä tässä pitäisi sitten tehdä...syönyt lääkkeitä jo useita vuosia.
Jos masennus aiheutuu ravinnepuutteista tai suoliston huonosta kunnosta eikä sairastumiseen johtaneesta trauma- tai surureaktiosta, olisi terveellisempää hoitaa tilannetta lähtösyy korjaamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuslääkkeitä määrätään moneen muuhunkin asiaan kuin varsinaiseen masennukseen, esim. yleisesti määrätään ahdistuneisuuteen. Ja kyllä esim. SSRI-lääkkeet yleensä aina lievittävät ahdistuneisuutta pitkään käytettyinä. Joku tutkija yrittää antaa taas tästä aiheesta ihan liian yksinkertaisen kokonaiskuvan. Joillakin ihmisillä on vain luonnostaankin liian alhainen serotiinitaso aivoissa ja lääkkeet auttavat tähän.
Vierailija kirjoitti:
Jos masennus aiheutuu ravinnepuutteista tai suoliston huonosta kunnosta eikä sairastumiseen johtaneesta trauma- tai surureaktiosta, olisi terveellisempää hoitaa tilannetta lähtösyy korjaamalla.
Ja jos ei aiheudu, niin mitä sitten?
Puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä.
Jos ne toimisivat, niitä söisi ehkä parisataatuhatta.
Perinteinen suomalainen masennuslääke on ollut alkoholi. Sen jatkuva käyttö aiheuttaa paljon erilaisia ongelmia ja myös pahentaa masennusta.
En itse ole koskaan käyttänyt niitä, mutta ne on tarkoitettu helpottamaan arkea ja parantumista, eikä yksistään maagisesti parantamaan kuin burana kipua. Ne on tarkoitettu tueks, vähän kuin kävelykepiksi eikä missään nimessä juuri parannuskeinoksi.
Joko olette ymmärtäneet lääkärin sanat tahallaan väärin tai hän on ilmaissut lääkkeiden käyttötarkoituksen huonosti/epäselvästi.
Masennus - Suuri serotoniinihuijaus (Basam Books 2015) on puolestaan psykologi Aku Kopakkalan kirjoittama.
Aku Kopakkalan kirja tarkastelee kriittisesti masennuksen lääkehoitoa ja hoitokäytäntöjä.
Serotoniini eli 5-hydroksi-tryptamiini on verihiutaleista vapautuva ja verisuonia supistava kudoshormoni sekä aivojen välittäjäaine. Keskushermoston serotoniinipitoisuuksia nostavia SSRI-lääkkeitä käytetään nykyään yleisesti masennuksen hoitoon.
Kopakkalan mukaan 1950-luvulla havaittiin aivojen serotoniinipitoisuutta lisäävien tulehduslääkkeiden käyttäjien toipuvan joskus masennuksesta.
- Siitä syntyi teoria, että masennus johtui serotoniinin puutteesta. Samalla virheellisellä logiikalla voisi sosiaalista estyneisyyttä pitää seurauksena kroonisesta alkoholinpuutteesta, Kopakkala kirjoittaa.
Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman on kirjoittanut suomenkielisen esipuheen James Daviesin kirjaan Hajalla – Onneton totuus psykiatrian nykytilasta. (EERO LIESIMAA)
Hänen mukaansa serotoniinihypoteesi ei pidä paikkaansa, eikä masentuneilla ole havaittu serotoniinitason mataluutta ennen lääkitystä.
Minä olen syönyt mielialalääkkeitä kymmenisen vuotta siten että välillä oli noin 2 vuoden tauko ja totta tosiaan elämäni alkoi kaventua mustaan kuoppaan unettomuuksineen, toivottomuuksineen yms ilman lääkettä. Minulla on aivokemiassa sellainen vika, etten pysty elämään ilman lääkevalmistetta, joka parantaa mieleialaani.
En tiedä kykeneekö ap ja muut ketjussa mesoavat lääkevastaiset asettumaan ihmisen saappaisiin, jonka elämässä ei ole aivokemian virheiden vuoksi iloa ilman tasaista lääkitystä pienehköllä annostuksella, mutta tällaisat minun elämäni on. Todella karmeaa on ollut ennen kun sain lääkityksen kohilleen. Älkää demonisoiko mun pelastusta. Ja olen käynyt terapiat ja anlöyysit monta kertaa viikossa vuosien ajan, että ei ole lääkehoidon varaan jäänyt.