Lue keskustelun säännöt.
Älkää syökö masennuslääkkeitä, jos haluatte parantua!!!
21.06.2017 |
- Luulisi, että jos lääkkeet olisivat tehokkaita, ihmiset paranisivat niillä. Kun masennuslääkkeet tulivat markkinoille, osa tutkijoista oli sitä mieltä, että ne altistavat masennuksen uusiutumiselle ja masennus muuttuu krooniseksi. Niin kävi.
Hän kertoo Yhdysvaltojen kansallisen terveysviraston laajasta STAR*D - tutkimuksesta, jossa selvitettiin masennuslääkkeiden tehoa tavallisilla terveydenhoidon masennuspotilailla.
- Yli 4 000 ihmiselle annettiin vuoden ajan tehokkainta mahdollista lääkehoitoa. Kolmen kuukauden välein tarkastettiin, ovatko he parantuneet. Jos tietty lääke ei toiminut, vaihdettiin lääkettä. Vuoden jälkeen toipuneita oli 118. Siis vain 3 prosenttia. Sen perusteella, mitä spontaanista paranemisesta ilman lääkkeitä tiedetään, vuodessa pitäisi parantua paljon useamman.
http://www.iltalehti.fi/terveys/2014081718579420_tr.shtml
Montako masislääkkeittä syövää tunnette, jotka eivät olisi koukussa ja toistuvan masennuksen kourissa?
Kommentit (104)
Älytöntä demonisoida masennuslääkkeitä oman kokemuksen perusteella. Olen kyllä kokeillut lääkkeitä, jotka eivät auttaneet oloon yhtään mutta aiheuttivat totaalisen ruokahaluttomuuden jonka takia laihduin kamalasti. Kokeilin myös lääkettä, joka ei tehnyt mitään. Ei sivuoireita muttei auttanutkaan. Nyt taas olen syönyt jo pari vuotta lääkettä joka tekee minut toimintakykyiseksi ja estää vaipumasta siihen hirveään masennuksen ja ahdistuksen alhoon jossa halusin vain kuolla eikä mikään tuntunut miltään. Pari kertaa lopettanut lääkityksen kokeilumielessä ja nopeastipa tulivat itsemurha-ajatukset sun muut takaisin... En halua enää ikinä tuntea sitä kammottavaa tyhjyyttä joka mielessäni vallitsi ennen sopivaa lääkitystä. Lääkkeen ansiosta minulla on motivaatiota käydä terapiassakin enkä vain makaa lattialla ajatellen ettei millään ole mitään väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Kyllä alkaa tämä mielialalääkkeiden demonisoiminen lähtemään käsistä. Tietysti kaikki, jotka manaavat lääkkeet alimpaan helvettiin, ovat varmasti itse säästyneet masennuksen täysin lamauttavalta vaikutukselta, eivätkä näin ollen tiedä mistä puhuvat. Joillekkin meistä lääkehoito on välttämätön, se on todettu itsekin monet kerrat. Olin aikoinani hieman lääkevastainen ja yritin monet kerrat lopettaa lääkitystäni sillä kuvittelin, etten tarvitse sitä. Kas kun se lääke olikin syy siihen, että oloni oli erinomainen ja lopetettuani, kamalat oireeni palasivat aina. 10 vuotta käyttänyt lääkettä, joka mahdollistaa normaalin elämän, ilman sitä paniikki-,ahdistus ja masennusoireet vievät toimintakyvyn ja halun elää. Nykyään minulla on lisäksi tyypin 2 kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon on syötävä lääkettä loppuelämän, ja luojan kiitos, lääke on tähän sairauteen olemassa. Joku varmaan nyt sanoo, että kaksisuuntainen on puhjennut masennuslääkityksen takia, tai koko sairaus on ovelan lääkebisneksen keksimä (foliohattu), ja vaikka näin olisikin, näillä mennään. Se apu otetaan vastaan mitä on tarjolla ja tarjolla oleva toimii.
Olen lääkevastainen ja sairastanut vaikeaa masennusta sekä traumaperäistä stressihäiriötä.
Söin enin kiltisiti minulle määrättyjä lääkkeitä, joita jouduttiin vaihtamaan jatkuvasti niiden aiheuttamien sivuvaikutusten johdosta. Lopulta sivuvaikutukset tekivät oloni alkuperäistä huonommaksi, joten päätin jättää pois. Oloni koheni, ensi tietysti fyysinen vointi, mutta pikkuhiljaa myös psyykkinen vointini.
Jossain vaiheessa hakeuduin pitkäkestoiseen terapiaan ja sieltä sain apua, ilman lääkkeitä siis.
Lähipiirissäni on useampi mielialalääkkeiden käyttäjä. Kaikkien sivuoireet ovat inhottavia, yleisin on valtava painonnousu fyysisistä oireista, mutta jokainen kertoo myös tunneskaalansa olevan hyvin kapea. Eli lääkkeet leikkaavat pahimman masennuksen pois, mutta estävät vielä vuosienkin käytön jälkeen ihmistä tuntemasta aitoa, syvää iloa . Ilon tunteet ovat palautuneet pikkuhiljaa monella lääkkeiden poisjättämisellä.
Psykoosisairauksista kärsivien kannattaa syödä psykoosinetolääkkeitä silloin, kun tuntuu, että mieliala muuttuu olennaisesti. Jossain vaiheessa ne taas voi jättää pois. Olennaista on tuntea itsensä - ja uskoa lähipiirin havaintoja.
Oman kokemukseni mukaan psykiatriassa (nuoremmat lääkärit) ei olla enää niin lääkesuuntautuneita.
Kaikki tutkimukset nimittäin kertovat, että terapialla saavutetaan parempia ja pitkäkestoisempia tuloksia.
Kunhan maksatte lääkkeenne ja terapianne itse omasta lompakostanne, niin kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no mutta jos et syö lääkkeitä niin voi tulla psykoosi, itselläni ainakin. Myös jos ei syö lääkkeitä niin ei ole hoitomyönteinen..
Nyt ei puhuttu psykoosisairauksista vaan masennuksesta. Sitäpaitsi psykoosi on aivojen tapa suojata itseään ylenpalttiselta kuormitukselta, se ei tapa aivosoluja kuten psykiatrit virheellisesti väittävät. Sen sijaan on tutkittu, että antipsykootit rappeuttavat aivoja pitkällä aikavälillä. Ovat ihan kammottavaa myrkkyä.
Kunhan maksatte lääkkeenne ja terapianne itse omasta lompakostanne, niin kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeiden ei ole tarkoitus parantaa vaan aiheuttaa loppuelämän kestävä riippuvuus. Tämä koskee suurta osaa muistakin lääkkeistä - lääketeollisuus ei rikastu parantamalla ihmisiä.
Suomalaiset ovat niin lääkeuskovainen kansa, että pastalta et paljoakaan kannatusta saa mielipiteellesi.
Minulta ja arvostetulta professorilta saat:
Professori vertaa lääketeollisuutta järjestäytyneeseen rikollisuuteen
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014090718638829_ul.shtml
Lääkintöneuvoskin varoittaa mielialalääkkeistä:
Psykiatri: Masennuslääkkeillä voi olla vaarallisia sivuvaikutuksia
Kunhan maksatte lääkkeenne ja terapianne itse omasta lompakostanne, niin kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus- ja unilääkkeitä kannattaa vältellä viimeiseen asti, lääkeyhtiöiden marionetit (lääkärit, apteekkarit, farmaseutit) tietysti väittävät muuta mutta aivan kaikkea ei pidä uskoa.
Listaatko ne lääkkeet, mitä voi syödä, ettei tule huijatuksi? Lähteineen, kiitos.
Ylipäätään mielialalääkkeitä määrätään liian heppoisin perustein yksinomaan rahankiilto silmissä, lääkäreitä ja apteekkialan ammattilaisia ei tule korottaa pyhimysten asemaan.
Kunhan maksatte lääkkeenne ja terapianne itse omasta lompakostanne, niin kaikki on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus- ja unilääkkeitä kannattaa vältellä viimeiseen asti, lääkeyhtiöiden marionetit (lääkärit, apteekkarit, farmaseutit) tietysti väittävät muuta mutta aivan kaikkea ei pidä uskoa.
Listaatko ne lääkkeet, mitä voi syödä, ettei tule huijatuksi? Lähteineen, kiitos.
Ylipäätään mielialalääkkeitä määrätään liian heppoisin perustein yksinomaan rahankiilto silmissä, lääkäreitä ja apteekkialan ammattilaisia ei tule korottaa pyhimysten asemaan.
Kunhan maksatte lääkkeenne ja terapianne itse omasta lompakostanne, niin kaikki on hyvin.
Oletko joku lääkeyhtiön edustaja joka ei kestä mielialalääkkeiden todellisesta hyödyllisyydestä puhumista?
Paras lääke masennukseen on taikasienten mikroannostelu. Ei siis päihdyttäviä määriä, vaan 0.2-0.3 grammaa 3-4 päivän välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako masislääkkeittä syövää tunnette, jotka eivät olisi koukussa ja toistuvan masennuksen kourissa?
Moi, oon syönyt venlafaksiinia yli 10 vuotta. Masennus parani alle puolessa vuodessa. Jos koitan lopettaa, masennusoireet palaa vaikka elämäntilanne olisi mikä. Mitä mun sit sun mielestä pitäs tehdä.
On hyvin yleinen harhaluulo, että masennus palaa automaattisesti jos lääkkeet lopettaa. Lääkkeen aiheuttamat vieroitusoireet, kuten voimakas ahdistuneisuus, alakuloisuus, unettomuus, paniikkikohtaukset, kehon läpi kulkevat sähköiskumaiset tuntemukset jne. tulkitaan merkiksi sairauden pahenemisesta, vaikka kyse on siitä, että keho yrittää vieroittautua näistä kemikaaleista. Suomessa vallitsee aivopesun ilmapiiri, mitä tulee lääkkeisiin. Ne nähdään jonakin ihmeellisenä ja harmittomana parannuskeinona, ja niitä ylistetään vuolaasti mutta niiden nurjasta puolesta ei haluta luoda rakentavaa keskustelua. Kaikki kritiikki mielialalääkkeitä kohtaan yritetään systemaattisesti tyrehdyttää jo heti alkuunsa, olen tämän itse huomannut mm. tällä palstalla ja tuolla sosiaalisen median, kuten Facebookin, puolella. Lääkkeitä ja niiden mukamas lukuisia hyötyjä puolustetaan raivoisasti, vaikka niiden lukemattomista haittavaikutuksista on satoja tutkimuksia olemassa. Tällä palstalla jos avaa keskusteluketjun lääkkeiden haitoista, on kuin hakkaisi päätään seinään. Mikään faktuaalinen tieto ei muuta näiden vastaanväittäjien mielipidettä lääkkeistä.
Hhahaha, ihan huvittaa lukea näitä vastaaninttäjiä, ja heidän säälittävän huonoja vasta-argumenttejaan. On olemassa ihan tajuton määrä tutkittua faktaa näistä SSRI -ja SNRI-lääkkeistä. Ne ovat addiktoivia, ja niistä on vaikeaa päästä eroon. Se koukku on paljon pahempi kuin esim. bentsodiatsepiinien kohdalla, näin ovat monet itse kuvailleet. SSRI-lääkkeet tuhoavat mm. seksuaalisen kyvykkyyden, monissa tapauksissa jopa pysyvästi. Tälle on ihan oma lääketieteellinen termikin; Post SSRI-Sexual Dysfunction. Että sellaista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hhahaha, ihan huvittaa lukea näitä vastaaninttäjiä, ja heidän säälittävän huonoja vasta-argumenttejaan. On olemassa ihan tajuton määrä tutkittua faktaa näistä SSRI -ja SNRI-lääkkeistä. Ne ovat addiktoivia, ja niistä on vaikeaa päästä eroon. Se koukku on paljon pahempi kuin esim. bentsodiatsepiinien kohdalla, näin ovat monet itse kuvailleet. SSRI-lääkkeet tuhoavat mm. seksuaalisen kyvykkyyden, monissa tapauksissa jopa pysyvästi. Tälle on ihan oma lääketieteellinen termikin; Post SSRI-Sexual Dysfunction. Että sellaista...
No kun kaikilla ei silti ole ollut noita oireita tai masennus toi pahempia. Itse pääsin sängystä ylös lääkkeillä, terapian aikana lopetin lääkkeet. Nyt 15 vuotta ilman mitään ssri- tai muutakaan mielialaan käytettävää. Syön kipuihin kyllä kolmiolääkkeitä, mutta niihinkään ei ole tullut riippuvuutta, vaikka aika ajoin joudun syömään esim. puolet viikosta parin kuukauden ajan.
En olisi ihan pienestä valmis aloittamaan masennuslääkkeitä esim. seksivaikutusten vuoksi. Onnekseni minä sain tuntoaistini vielä takaisinkin, toista kertaa en riskeeraisi.
Summa summarum: asia ei ole todellakaan mustavalkoinen. Tuo kiihkomielinen lääkärien salaliitto-foliohattuilu saa järkevätkin jutut kuulostamaan todella vajailta, jos niitä esitetään samassa yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hhahaha, ihan huvittaa lukea näitä vastaaninttäjiä, ja heidän säälittävän huonoja vasta-argumenttejaan. On olemassa ihan tajuton määrä tutkittua faktaa näistä SSRI -ja SNRI-lääkkeistä. Ne ovat addiktoivia, ja niistä on vaikeaa päästä eroon. Se koukku on paljon pahempi kuin esim. bentsodiatsepiinien kohdalla, näin ovat monet itse kuvailleet. SSRI-lääkkeet tuhoavat mm. seksuaalisen kyvykkyyden, monissa tapauksissa jopa pysyvästi. Tälle on ihan oma lääketieteellinen termikin; Post SSRI-Sexual Dysfunction. Että sellaista...
No kun kaikilla ei silti ole ollut noita oireita tai masennus toi pahempia. Itse pääsin sängystä ylös lääkkeillä, terapian aikana lopetin lääkkeet. Nyt 15 vuotta ilman mitään ssri- tai muutakaan mielialaan käytettävää. Syön kipuihin kyllä kolmiolääkkeitä, mutta niihinkään ei ole tullut riippuvuutta, vaikka aika ajoin joudun syömään esim. puolet viikosta parin kuukauden ajan.
En olisi ihan pienestä valmis aloittamaan masennuslääkkeitä esim. seksivaikutusten vuoksi. Onnekseni minä sain tuntoaistini vielä takaisinkin, toista kertaa en riskeeraisi.
Summa summarum: asia ei ole todellakaan mustavalkoinen. Tuo kiihkomielinen lääkärien salaliitto-foliohattuilu saa järkevätkin jutut kuulostamaan todella vajailta, jos niitä esitetään samassa yhteydessä.
Se, että kutsut keskimääräisiä tutkimustuloksia foliohattuiluksi, ja salaliittoteorioiksi, kertoo omasta kykenemättömyydestäsi ottaa vastaan annettua tietoa, joka on täysin paikkansa pitävää. Tuollainen reaktio kertoo henkisestä kehittymättömyydestä. On ihan omasta itsestä kiinni, miten annettua tietoa käsittelee. Ottaako selvää asioista, ja sisäistää sen tiedon vai torjuuko sen koska se ei sovi omiin, ahtaisiin käsityksiin jostakin asiasta. On hienoa, jos osa ihmisistä kokee että tällaisista lääkkeistä on ollut heille oikeasti hyötyä mutta totuus on kuitenkin se, etteivät ne keskimäärin toimi kuten meille on annettu virheellisesti ymmärtää. Suurimmaksi osaksi SSRI-lääkkeiden eli antidepressanttien teho perustuu puhtaasti placebo eli lumevaikutukseen. Ihmismieli on ihmeellinen ja kiehtova, kun tarpeeksi uskoo johonkin, siitä voi tulla itselle ihan täyttä totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ne ainakin auttavat. Olen luonnostani liian herkkä reagoimaan ja tunnen kaiken potenssiin sata. Voitte arvata mitä vuoristorataa elämä silloin on ja välillä yhtä hirveää tuskaa. Lääkkeet tekevät minusta normaalin; edelleen tunnen, mutta tunteet eivät heittele enkä tunne niin paljon stressiä ja ahdistusta kuin ilman.
Vierailija kirjoitti:
Söin vuosikausia sitten kaikki mahdolliset lääkeryhmät läpi, en huomannut muuta "apua" kuin aloitusoireet ja helvetilliset lopetusoireet. Nyt kuuden vuoden ajan olen ollut syömättä mitään, vaikea masennus jatkuu mutta eipä sille mitään näköjään voi. (Kouluun ja työelämään olen yrittänyt palata varman kymmenen kertaa mutta aina noin 3kk jälkeen käy nukkuminen ja syöminen mahdottomaksi ja ahdistus kasvaa niin ettei voi kuin seinää tuijottaa.)
Jospa sinulla onkin nimenomaan se ahdistus eikä masennus ja olet saanut vääränlaista lääkeytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei ne lääkkeet oo tarkoitettukaan parannukseen vaan oireiden helpottamiseen... parantuminen vaatisi sitren sitä että masentunut aktiivisesti myös hoitaa itseään ja pyrkii kaikin keinoin parantumaan eikä esim. vaan voivottele ai ai kun olen masentunut... vaatii PALJON oikeasti pysähtyä kyseenalaistamaan ja haastamaan esim. omia ajattelumallejaan, jotka ylläpitää masennusta. Useimmat vaan eivät ole oikeasti valmiita (kykeneviä?) näkemään sellaista "vaivaa". On helpompi vaan olla masentunut. Itsekin olen ollut rankan lapsuuden seurauksena useaan otteeseen masentunut... en ole enää. Masennuksesta voi parantua, mutta se vaatii paljon töitä. Ei esim. auta jos vaan "käy" terapiassa, jos ei siellä oikeasti tee töitä itsensä kanssa. Se työn tekeminen ei saa jäädä vaan terapeutille...
Nyt niitä syö 400 000 suomalaista joten odotan innolla moniko syö esim. vuoden päästä. Puolet nyt varmasti paranee, jos tehoavat edes joten kuten..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hhahaha, ihan huvittaa lukea näitä vastaaninttäjiä, ja heidän säälittävän huonoja vasta-argumenttejaan. On olemassa ihan tajuton määrä tutkittua faktaa näistä SSRI -ja SNRI-lääkkeistä. Ne ovat addiktoivia, ja niistä on vaikeaa päästä eroon. Se koukku on paljon pahempi kuin esim. bentsodiatsepiinien kohdalla, näin ovat monet itse kuvailleet. SSRI-lääkkeet tuhoavat mm. seksuaalisen kyvykkyyden, monissa tapauksissa jopa pysyvästi. Tälle on ihan oma lääketieteellinen termikin; Post SSRI-Sexual Dysfunction. Että sellaista...
No kun kaikilla ei silti ole ollut noita oireita tai masennus toi pahempia. Itse pääsin sängystä ylös lääkkeillä, terapian aikana lopetin lääkkeet. Nyt 15 vuotta ilman mitään ssri- tai muutakaan mielialaan käytettävää. Syön kipuihin kyllä kolmiolääkkeitä, mutta niihinkään ei ole tullut riippuvuutta, vaikka aika ajoin joudun syömään esim. puolet viikosta parin kuukauden ajan.
En olisi ihan pienestä valmis aloittamaan masennuslääkkeitä esim. seksivaikutusten vuoksi. Onnekseni minä sain tuntoaistini vielä takaisinkin, toista kertaa en riskeeraisi.
Summa summarum: asia ei ole todellakaan mustavalkoinen. Tuo kiihkomielinen lääkärien salaliitto-foliohattuilu saa järkevätkin jutut kuulostamaan todella vajailta, jos niitä esitetään samassa yhteydessä.
Se, että kutsut keskimääräisiä tutkimustuloksia foliohattuiluksi, ja salaliittoteorioiksi, kertoo omasta kykenemättömyydestäsi ottaa vastaan annettua tietoa, joka on täysin paikkansa pitävää. Tuollainen reaktio kertoo henkisestä kehittymättömyydestä. On ihan omasta itsestä kiinni, miten annettua tietoa käsittelee. Ottaako selvää asioista, ja sisäistää sen tiedon vai torjuuko sen koska se ei sovi omiin, ahtaisiin käsityksiin jostakin asiasta. On hienoa, jos osa ihmisistä kokee että tällaisista lääkkeistä on ollut heille oikeasti hyötyä mutta totuus on kuitenkin se, etteivät ne keskimäärin toimi kuten meille on annettu virheellisesti ymmärtää. Suurimmaksi osaksi SSRI-lääkkeiden eli antidepressanttien teho perustuu puhtaasti placebo eli lumevaikutukseen. Ihmismieli on ihmeellinen ja kiehtova, kun tarpeeksi uskoo johonkin, siitä voi tulla itselle ihan täyttä totta.
Todistat tuon oikeaksi omalla yksipuolisella julistamisellasi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämäkään asia ole niin mustavalkoista. Antaa niiden ihmisten syödä, joita se auttaa, mutta toivoisin, että ymmärrettäisiin myös sitä, että osa ihmisistä on tosi herkkiä mielialalääkityksille ja saavat niistä suhteettoman suuret haittavaikutukset ja lopetusoireet. Samoin nämä lääkkeille herkemmät eivät voi yleistää, ettei kenenkään kannattaisi niitä syödä, kun toisilla niiden käyttäminen on selvästi pelastanut elämän.
Jos terveydenhuollossa todella hoidettaisiinkin ihmistä eikä jotain keskivertostandardi-tapausta ja tyrkytettäisi väkipakolla lääkkeitä joka iikalle, varsinkin jos niitä lääkekokeiluja on jo takana ja niistä on ollut vain haittaa. Mutta kun Kela vaatii jokaiselta lääkkeiden syömistä, jotta sairauta voidaan sanoa hoidettavan ja olisi oikeutettu etuuksiin. Viis siitä, miten ne ihmiseen oikeasti vaikuttaa.
Joo ja sitten kun vielä potilaat myös uskoisivat et itsekin pitää itseään alkaa hoitaa ja oikeasti muuttaa asioita, jotka esim. vaan ylläpitää masennusta: huonot ihmissuhteet, huonot elämäntavat, ollaan "saikulla" mieluummin kuin töissä...ym. Ei se pelkästään terveydenhuollon asia ole ihmistä hoitaa. Mut helppo on esim. syyttää lääkäriä tai lääkettä huonoksi kun ei parane...
Suomen luonnosta löytyy tehokaskin keino jopa vaikeaan ja kroonistuneeseen masennukseen. Tutkimuksia hidastaa ja aiheuttaa lääketeollisuuden himo pitää sairaita ihmisiä rahoista lypsettävinä ja mahdottomuus patentoida luonnosta löytyviä oikeasti tehokkaita aineita. Lopulta kuitenkin oikeus aina voittaa. http://tieku.fi/ihminen/aivot/masennus/taikasienet-helpottavat-vaikeaa-…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämäkään asia ole niin mustavalkoista. Antaa niiden ihmisten syödä, joita se auttaa, mutta toivoisin, että ymmärrettäisiin myös sitä, että osa ihmisistä on tosi herkkiä mielialalääkityksille ja saavat niistä suhteettoman suuret haittavaikutukset ja lopetusoireet. Samoin nämä lääkkeille herkemmät eivät voi yleistää, ettei kenenkään kannattaisi niitä syödä, kun toisilla niiden käyttäminen on selvästi pelastanut elämän.
Jos terveydenhuollossa todella hoidettaisiinkin ihmistä eikä jotain keskivertostandardi-tapausta ja tyrkytettäisi väkipakolla lääkkeitä joka iikalle, varsinkin jos niitä lääkekokeiluja on jo takana ja niistä on ollut vain haittaa. Mutta kun Kela vaatii jokaiselta lääkkeiden syömistä, jotta sairauta voidaan sanoa hoidettavan ja olisi oikeutettu etuuksiin. Viis siitä, miten ne ihmiseen oikeasti vaikuttaa.
Joo ja sitten kun vielä potilaat myös uskoisivat et itsekin pitää itseään alkaa hoitaa ja oikeasti muuttaa asioita, jotka esim. vaan ylläpitää masennusta: huonot ihmissuhteet, huonot elämäntavat, ollaan "saikulla" mieluummin kuin töissä...ym. Ei se pelkästään terveydenhuollon asia ole ihmistä hoitaa. Mut helppo on esim. syyttää lääkäriä tai lääkettä huonoksi kun ei parane...
Ei tietysti ole pelkästään. Suurin vastuu on ihmisellä itsellään, mutta osa lääkäreistä jopa vaikeuttaa paranemista määräämällä näitä "lääkkeitä".
Moi, oon syönyt venlafaksiinia yli 10 vuotta. Masennus parani alle puolessa vuodessa. Jos koitan lopettaa, masennusoireet palaa vaikka elämäntilanne olisi mikä. Mitä mun sit sun mielestä pitäs tehdä.