Lue keskustelun säännöt.
Älkää syökö masennuslääkkeitä, jos haluatte parantua!!!
21.06.2017 |
- Luulisi, että jos lääkkeet olisivat tehokkaita, ihmiset paranisivat niillä. Kun masennuslääkkeet tulivat markkinoille, osa tutkijoista oli sitä mieltä, että ne altistavat masennuksen uusiutumiselle ja masennus muuttuu krooniseksi. Niin kävi.
Hän kertoo Yhdysvaltojen kansallisen terveysviraston laajasta STAR*D - tutkimuksesta, jossa selvitettiin masennuslääkkeiden tehoa tavallisilla terveydenhoidon masennuspotilailla.
- Yli 4 000 ihmiselle annettiin vuoden ajan tehokkainta mahdollista lääkehoitoa. Kolmen kuukauden välein tarkastettiin, ovatko he parantuneet. Jos tietty lääke ei toiminut, vaihdettiin lääkettä. Vuoden jälkeen toipuneita oli 118. Siis vain 3 prosenttia. Sen perusteella, mitä spontaanista paranemisesta ilman lääkkeitä tiedetään, vuodessa pitäisi parantua paljon useamman.
http://www.iltalehti.fi/terveys/2014081718579420_tr.shtml
Montako masislääkkeittä syövää tunnette, jotka eivät olisi koukussa ja toistuvan masennuksen kourissa?
Kommentit (104)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulle kävi se hyvä tuuri, että lääkkeet auttoi. Alkoi sen kaikenpeitävän uupumuksen ja toivottomuuden keskeltä löytyä niitä normaalille terveelle ihmisellä kuuluvia muitakin tunteita. Alkoi ilo pilkahdella pikku hiljaa, toivottomuudesta löytyi pieni toivo, väsymys hellitti ja jaksoin 0 tunnin sijaan alkuun 1-2 h päivässä tehdäkin jotain ihan tavallisia asioita mitä ihmiset tekee, kuten vaikka siivota ja käydä kaupassa.
Lääkkeillä JA keskustelulla parani minun olo.
Masennus- ja unilääkkeitä kannattaa vältellä viimeiseen asti, lääkeyhtiöiden marionetit (lääkärit, apteekkarit, farmaseutit) tietysti väittävät muuta mutta aivan kaikkea ei pidä uskoa.
Ei ne aivokemiat mene päin persettä muuten vaan. Serotoniini hypoteesi perustuu lsd:eellä, taika sienillä ja meskaliinilla tehtyihin tutkimuksiin, joissa nuo aineet paransivat masennusta terapian kanssa kerralla tai muutamalla, mutta kun nämä aineet kiellettiin alettiin kehittää ssri:itä.
Kaksi vuotta käytin, paranin ja lopetin lääkkeet, tästä jo vuosia eikä masennus ole palannut, paniikioireet eivät ole palanneet eikä edes ahdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuslääkitys on useimmiten tehotonta
Miljoonat ihmiset jotka käyttävät yleisesti määrättyjä masennuslääkkeitä, kuten Prozacia ja Seroxatia voisivat yhtä hyvin ottaa plaseboa, päättelee professori Irving Kirsch Hullin yliopiston psykologian laitokselta. Hänen työryhmänsä analysoi lähes 50 kliinisen lääkeainetutkimuksen tulokset.
Selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI-lääkkeet), uuden polven masennuslääkkeet, eivät toimi plaseboa paremmin suurimmalla osalla potilaista. Meta-analyysissa tarkasteltiin fluoksetiinin (Prozac), venlafaksiinin (Efexor) ja paroksetiinin (Seroxat) kliinistä tehoa.
Professori Irving Kirsch sanoo Financial Timesille:
"Masennuslääkkeitä ja plaseboa ottavien potilaiden paranemisessa ei ole suurtakaan eroa. Tämä merkitsee, että masentuneet ihmiset voivat parantua ilman kemiallista hoitoa. Näiden tulosten valossa näyttää olevan kovin vähän järkeä määrätä masennuslääkkeitä muille kuin vakavasti masentuneille henkilöille".
Useimmat yleislääkärit myöntävät kirjoittavansa liikaa SSRI-lääkkeitä, joiden uskotaan olevan yhtä tehokkaita kuin vanhemmat lääkkeet, mutta niillä on vähemmän sivuvaikutuksia.
Initial Severity and Antidepressant Benefits: A Meta-Analysis of Data Submitted to the Food and Drug Administration. PLoS Medicine 25.2.2008
http://tinyurl.com/2fxozc
Aiheesta kirjoittavat mm. Financial Times 25.2.2008
http://www.ft.com/cms/s/6fce3400-e3d5-1 ... fd2ac.html
Nature.com
http://blogs.nature.com/news/thegreatbe ... ost_3.html
BBC News
http://news.bbc.co.uk/1/hi/health/7263494.stm
Kirschin henkilötietoja
http://psy.hull.ac.uk/Staff/i.kirsch/
Suomessa fluoksetiinia (Prozac) myydään valmistenimillä Seronil, Seromex, Fluoxetine Ranbaxy ja Fluoksetiini Ennapharma. Fluoksetiinia on saatavilla 10, 15, 20, 40, 60 ja 90 mg kapseleina ja 10 tai 20 mg tabletteina.
Vierailija kirjoitti:
Lääkepaketin pakkausselosteeseen on tänä päivänä ilmestynyt teksti: Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniinipitoisuuksien suurenemisesta. (Efexor Depot, Pfizer, pakkausseloste)
Lääketehtaat ovat ymmärtäneet näiden parinkymmenen vuoden saatossa, että edes he eivät voi kertoa potilaille, miten masennusta hoidetaan. Kaikki perustuu siis uskomukseen, joka ilmaistaan sanoin ” saattaa johtua” tai ”ei ymmärretä täysin”. Siitä huolimatta Suomessa noin yksi kymmenestä syö juurikin serotoniinilääkettä, perusteluna masennuksen hoito.
Masennuslääkkeet ovat kolmanneksi korvatuin lääkeaineryhmä kaikista korvatuista lääkkeistämme. Maksamme kansana lääkeyhtiöille siis verovaroistamme miljardeja joka vuosi, vain, jotta voimme hoitaa uskomusta ”mahdollisesta hyödystä, jota ei ole voitu todistaa”.
Toinen teksti, joka on ilmestynyt pakkausselosteisiin: Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, että alle 25-vuotiailla psykiatrisilla aikuispotilailla, jotka saavat masennuslääkettä, on lisääntynyt alttius itsemurhakäyttäytymiseen. Alle 18-vuotiailla potilailla haittavaikutusten, kuten itsemurhayritysten, itsemurha-ajatusten sekä vihamielisyyden (ensisijaisesti aggressiivisuutta, uhmakasta käyttäytymistä ja suuttumusta), riski kasvaa, kun he käyttävät tähän lääkeaineryhmään kuuluvia lääkkeitä. (Seronil, Orion Pharma, pakkausseloste)
Minulla on Seronil ollut kymmenisen vuotta. Nykyisin 20 mg, alkuun 60 mg johtuen bulimiasta, joka oli yksi muista diagnooseista vaikean masennuksen ohella.
Kyllähän se kun toimintakyky lääkehoidon alussa lisääntyy, mutta masentuneet ajatukset ovat vielä jäljellä, lisää itsemurhan riskiä. Itse olin aikoinaan asiasta tietoinen, lääkärini kertoi minulle näistä haasteista liittyen lääkitykseen. Kiitokset YTHS:lle siitä.
Pidemmän päälle kyseessä on ollut täydellinen lääkitys mulle. Voin elää melko täyttä elämää nykyään lääkityksen avulla. Ilman sitä vajoan epätoivoon, unettomuuteen, kyvyttömyyteen, mustaan. En voi asialle mitään. Yritin olla ilman lääkitystä pari vuotta, koska lääkitystä demonisoidaan ja lääkkeen käyttäjiä mollataan. Päädyin todella kauheaan masennuskuoppaan. Voinko saada synninpäästön, kun minulla on sairaus, johon tarvitsen lääkitystä?
t nro 20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haistappa ap paska!
Masennuksesta ei voi parantua, mutta sitä voidaan hoitaa. Lääkkeillä. Minut lääkitys nosti ruokahalunsa menetteneestä, päivät sängyn pohjalla makaavasta surkeasta äidistä & vaimosta jotenkuten ihmisten kirjoihin. Tarkoittaen sitä että aloin taas syödä, käydä suihkussa, käydä kaupassa...
No voi stna nyt taas, montako kertaa tämäkin pitää tällä palstalla selittää, masennuslääkkeet eivät "paranna" masennuksesta, vaan auttavat ihmistä säilyttäämään toimintakykynsä niin että terapialla voidaan saada aikaan pysyvä parantuminen masennuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuslääkkeet eivät paranna eivätkä hoida. Ne pikemminkin saastuttavat ja myrkyttävät. Samalla ne pitkään käytettynä sekoittavat elimistön omat prosessit. Niiden nimestä pitäisi ehdottomasti poistaa sana "lääke", jolloin yhä useampi kykenisi suhtautumaan niihin varauksella.
Kannattaa heti aloittaa prosessi lääkkeistä eroon.
Olisi kiva tietää, kuinka moni näistä 500 000 on edes oikeasti masentunut. Minuakin on yritetty diagnosoida masentuneeksi moneen otteesen ja siinä saa olla itse tarkkana, ettei lähde mukaan vahingossa. Toinen on hätävaralääkitsijät, jotka paikkaavat hetkellistä ja luonnollista ahdistusta lääkkein. Ystäväni aloitti lääkityksen vaikean eron vuoksi 12 vuotta sitten ja sillä tiellä mennään edelleen ja aivot alkavat olla muusia kaikkien rauhoittavien, masennuslääkkeiden ja unilääkkeiden myötä. En tiedä, olisiko kannattanut vain yrittää elää läpi surun ja ahdistuksen vai oliko tuo valittu tie se paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minäkin ajattelin vuosia, että masennuslääkkeet ovat suorastaan saatanasta ja koitin vaan sinnitellä elämässäni eteenpäin. Lopulta ajauduin siihen pisteeseen, että mulla ei enää ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin kokeilla lääkehoitoa tai kuolla. Masennuslääkkeet pelasti mut ja voin sanoa että pelastivat myös lapsilleni tuhat kertaa paremman äidin.
Vihdoin elämäni on sellaista, mitä se ilmeisesti normaaleilla ihmisillä on. Kotityöt ja kotoa lähteminen ei aiheuta ahdistusta vaan hoituvat ilman sen suurempaa tahdonvoimaa. Hermot ei ole jatkuvasti tiukalla, joten lapsienkin kanssa tulee oltua leppoisa ja ymmärtäväinen eikä huudettua joka asiasta. Jaksan käydä suihkussa, ehkä jopa vähän meikatakin, hymyillä, olla sosiaalinen, nauttia elämästä.
Lääkkeiden avulla saan vihdoinkin elää oikeaa elämää, enkä ole päivääkään katunut että niitä aloin syömään.
Minä taas olen syönyt kaksi SSRI-kuuria, muistaakseni vuoden ja puolitoista ja nyt ollut 15 vuotta ilman ja toivon, ettei tarvitse enää koskaan palata. Toisella kerralla lääkäri ei olisi antanut lopettaa vaan olisi halunnut, että jatkan loppuelämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kolmasosaa masennuslääkkeillä "parantuneista" on saanut niistä pelkästään lumevaikutuksen (siis uskoo lääkkeen parantaneen), todetaan Yhdysvaltain terveysviraston julkaisemassa meta-analyysissä, Siinä todettiin myös, että vain noin 50 % kliinisistä tutkimuksista, joissa on testattu masennuslääkkeitä, osoittaa lääkityksen olevan tehokkaampaa kuin lume. Loviena ja Papakostas 2012).
Lääkintöneuvos, psykiatri, emeritusylilääkäri Tapani Sipilä varoittaa masennuslääkkeiden mahdollisista vaarallisista sivuvaikutuksista.
Hänen mukaansa mielialalääkkeiden syönnin sivuvaikutuksena itsemurhakäyttäytyminen voi lisääntyä, samoin aggressiivisuus. Potilaalla voi myös ilmetä uppiniskaista ja vastahakoista käytöstä.
Tutkitusti kyseessä on 98 prosentilla lumelääkitysvaikutus. Jos joku uskottelee parantuneensa sen avulla, en usko sanaakaan. On päättänyt vaan, että nyt tulee parempi olo, kun päättää, että tulee parempio olo.
Kyllä siinä voi käydä niinkin, että lääkitys siirtää tarvetta ongelma-asian käsittelylle, koska olosta tulee kohtuullinen ja näin asian käsittely tunnetasolla ja järkiperäisesti jää hamaan tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää, kuinka moni näistä 500 000 on edes oikeasti masentunut. Minuakin on yritetty diagnosoida masentuneeksi moneen otteesen ja siinä saa olla itse tarkkana, ettei lähde mukaan vahingossa. Toinen on hätävaralääkitsijät, jotka paikkaavat hetkellistä ja luonnollista ahdistusta lääkkein. Ystäväni aloitti lääkityksen vaikean eron vuoksi 12 vuotta sitten ja sillä tiellä mennään edelleen ja aivot alkavat olla muusia kaikkien rauhoittavien, masennuslääkkeiden ja unilääkkeiden myötä. En tiedä, olisiko kannattanut vain yrittää elää läpi surun ja ahdistuksen vai oliko tuo valittu tie se paras.
Entäs me, jotka olemme oikeasti masentuneita, jotka emme pärjää ilman lääkehoitoa? Miten meidän tulisi teille yleville, jotka ette mitään lääkkeitä käytä, todistaa masentuneisuutemme oikeellisuus? Empatiakyvyttömyys ketjussa on järkyttävää. Sanoisitteko syöpäsairaalle, että älä ota vastaan sitä hoitoa, se on vaarallista? Niin, ette tietenkään sanoisi. Mielenterveyden häiriöistä ja sairauksista on ok edelleen syyttää sairastunutta.
Jos olisin elänyt sanotaan 100 v. sitten, olisin varmastikin vain hukuttautunut tms, joten on hienoa mielestäni että olen syntynyt aikana, jolloin minun elämänmittaiselle ongelmalleni on olemassa hoitoa. Olen ollut masentunut ihan pienestä lapsesta alkaen. Diagnoosin sain vasta 2007, jonka jälkeen elämäni on pikku hiljaa alkanut. Nelikymppisenä elämän alussa ja tarvitsen lääkkeitä pärjätäkseni.
Vierailija kirjoitti:
Masennus - Suuri serotoniinihuijaus (Basam Books 2015) on puolestaan psykologi Aku Kopakkalan kirjoittama.
Aku Kopakkalan kirja tarkastelee kriittisesti masennuksen lääkehoitoa ja hoitokäytäntöjä.
Serotoniini eli 5-hydroksi-tryptamiini on verihiutaleista vapautuva ja verisuonia supistava kudoshormoni sekä aivojen välittäjäaine. Keskushermoston serotoniinipitoisuuksia nostavia SSRI-lääkkeitä käytetään nykyään yleisesti masennuksen hoitoon.
Kopakkalan mukaan 1950-luvulla havaittiin aivojen serotoniinipitoisuutta lisäävien tulehduslääkkeiden käyttäjien toipuvan joskus masennuksesta.
- Siitä syntyi teoria, että masennus johtui serotoniinin puutteesta. Samalla virheellisellä logiikalla voisi sosiaalista estyneisyyttä pitää seurauksena kroonisesta alkoholinpuutteesta, Kopakkala kirjoittaa.
Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman on kirjoittanut suomenkielisen esipuheen James Daviesin kirjaan Hajalla – Onneton totuus psykiatrian nykytilasta. (EERO LIESIMAA)
Hänen mukaansa serotoniinihypoteesi ei pidä paikkaansa, eikä masentuneilla ole havaittu serotoniinitason mataluutta ennen lääkitystä.
Kopakkala-kortti pelattu.
Lääkepaketin pakkausselosteeseen on tänä päivänä ilmestynyt teksti: Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniinipitoisuuksien suurenemisesta. (Efexor Depot, Pfizer, pakkausseloste)
Lääketehtaat ovat ymmärtäneet näiden parinkymmenen vuoden saatossa, että edes he eivät voi kertoa potilaille, miten masennusta hoidetaan. Kaikki perustuu siis uskomukseen, joka ilmaistaan sanoin ” saattaa johtua” tai ”ei ymmärretä täysin”. Siitä huolimatta Suomessa noin yksi kymmenestä syö juurikin serotoniinilääkettä, perusteluna masennuksen hoito.
Masennuslääkkeet ovat kolmanneksi korvatuin lääkeaineryhmä kaikista korvatuista lääkkeistämme. Maksamme kansana lääkeyhtiöille siis verovaroistamme miljardeja joka vuosi, vain, jotta voimme hoitaa uskomusta ”mahdollisesta hyödystä, jota ei ole voitu todistaa”.
Toinen teksti, joka on ilmestynyt pakkausselosteisiin: Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, että alle 25-vuotiailla psykiatrisilla aikuispotilailla, jotka saavat masennuslääkettä, on lisääntynyt alttius itsemurhakäyttäytymiseen. Alle 18-vuotiailla potilailla haittavaikutusten, kuten itsemurhayritysten, itsemurha-ajatusten sekä vihamielisyyden (ensisijaisesti aggressiivisuutta, uhmakasta käyttäytymistä ja suuttumusta), riski kasvaa, kun he käyttävät tähän lääkeaineryhmään kuuluvia lääkkeitä. (Seronil, Orion Pharma, pakkausseloste)