Mies jätti minut raajarikkona yksin ja lähti mökille, soitin exäni apuun

Vierailija kirjoitti:

Aika paha, urpo ukko sulla. Minun mies perui ulkomaan työmatkansa vastaavassa tilanteessa.

Juu, mutta vähän liioiteltua perua työmatka. Aivan hyvin pärjää aikuinen ihminen kepeillä yksin muutaman päivän, kun vain saa kauppa-apua. Itseasiassa kaupassakin voi käydä yksin tarvittaessa, reppu vain mukaan.

Jotkut ihmiset asuvat ja toimivat itsenäisesti esim pyörätuolissa olevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paha, urpo ukko sulla. Minun mies perui ulkomaan työmatkansa vastaavassa tilanteessa.

Juu, mutta vähän liioiteltua perua työmatka. Aivan hyvin pärjää aikuinen ihminen kepeillä yksin muutaman päivän, kun vain saa kauppa-apua. Itseasiassa kaupassakin voi käydä yksin tarvittaessa, reppu vain mukaan.

Jotkut ihmiset asuvat ja toimivat itsenäisesti esim pyörätuolissa olevat.

Tottahan minäkin opin toimimaan raajarikkona, kun olin sitä kipsin kanssa pari viikkoa harjoitellut. Siinä tuli koko ajan paremmaksi, ja nuo pyörätuolityypit ovat asiaa harjoitelleet ensin kuntoutuslaitoksessa, sitten vasta asuvat yksin. Olen siis se, jonka mies perui ulkomaan työmatkansa. Matka olisi ollut 3 päivää onnettomuuteni jälkeen, ja silloin vielä en osannut kunnolla kävellä niillä kepeillä edes kotona, joku kauppareissu olisi ollut ihan mahdoton (vaikka neljä viikkoa myöhemmin köpöttelin kyllä kepeillä repun kanssa hakemaan pikkuostoksia). Asumme kerrostalossa toisessa kerroksessa ilman hissiä, enkä olisi päässyt niitä portaita alas tai ylös ilman, että mies tuki ja kannatteli. Ja lääkäriin oli pakko päästä, koska oli niitä sovittuja käyntejä. Ambulanssinko olisin tilannut jos miestä ei olisi ollut? Niin kai.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole murtanut ikinä mitään raajaa, niin ei tiedä miten vaikeaa elämä on sen kivun ja kipsin kanssa. Jos jalka murtuu, niin niiden sauvojen kanssa kestää opetella kävelemään monta päivää, ekat päivät menee silleen että kävelystä kepeillä ei tule yhtään mitään, hyvä jos asunnossa sisällä jokunen askel eteenpäin onnistuu. Portaat on todella vaikeat. Jos käsi murtuu ja laitetaan kipsiin, niin siinä on sitten yksikätisenä. Kokeilkaas oikeakätiset pelkällä vasemmalla kädellä tiskata astioita käsin, pakata kaupassa ostoskassi kun sillä toisella kädellä ei saa yhtään auttaa, avata maitotölkki jne. Eipä onnistu helposti.

Vammat on niin tapauskohtaisia, että vaikea sanoa, pärjääkö yksin vai ei. Mulla oli ala-asteella käsi kipsissä monta viikkoa ja pärjäsin ihan hyvin koulussa, pystyin kirjoittamaan ja syömäänkin kädellä. Sormet oli vapaana kämmenen poikki kulkevaa sideharsoa lukuunottamatta.

Kun toivuin polvileikkauksesta, sain varata painoa puoliksi jalallle, mutta kaupassakäynti oli silti työlästä, vaikkei matkaa ollut kuin joku kilometri ja kauppana pikkuinen siwa. Ostorkoria piti potkia kaupassa eteenpäin tai joka ostoksen kohdalla pysähtyä, laittaa ostos reppuun, reppu selkään ja kepitellä seuraavan hyllyn luo. Kuntoutumisjumpat ja polven kylmäkoholepuutus vei ison osan päivästä, en todellakaan kokkailut mitään mikroruokia kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole murtanut ikinä mitään raajaa, niin ei tiedä miten vaikeaa elämä on sen kivun ja kipsin kanssa. Jos jalka murtuu, niin niiden sauvojen kanssa kestää opetella kävelemään monta päivää, ekat päivät menee silleen että kävelystä kepeillä ei tule yhtään mitään, hyvä jos asunnossa sisällä jokunen askel eteenpäin onnistuu. Portaat on todella vaikeat. Jos käsi murtuu ja laitetaan kipsiin, niin siinä on sitten yksikätisenä. Kokeilkaas oikeakätiset pelkällä vasemmalla kädellä tiskata astioita käsin, pakata kaupassa ostoskassi kun sillä toisella kädellä ei saa yhtään auttaa, avata maitotölkki jne. Eipä onnistu helposti.

Vammat on niin tapauskohtaisia, että vaikea sanoa, pärjääkö yksin vai ei. Mulla oli ala-asteella käsi kipsissä monta viikkoa ja pärjäsin ihan hyvin koulussa, pystyin kirjoittamaan ja syömäänkin kädellä. Sormet oli vapaana kämmenen poikki kulkevaa sideharsoa lukuunottamatta.

Kun toivuin polvileikkauksesta, sain varata painoa puoliksi jalallle, mutta kaupassakäynti oli silti työlästä, vaikkei matkaa ollut kuin joku kilometri ja kauppana pikkuinen siwa. Ostorkoria piti potkia kaupassa eteenpäin tai joka ostoksen kohdalla pysähtyä, laittaa ostos reppuun, reppu selkään ja kepitellä seuraavan hyllyn luo. Kuntoutumisjumpat ja polven kylmäkoholepuutus vei ison osan päivästä, en todellakaan kokkailut mitään mikroruokia kummempaa.

Lasten murtumien hoito ja paraneminen on erilaista kuin aikuisten. Aikuiselle annetaan monessa rannemurtumassa täysi käden käyttökielto. Eli sitä kirjoittamista ei saa edes yrittää. 

Mihin tarvitset hoitajaa?. Olisit sairaalassa jos kuntosi olisi niin huono ettet voisi huolehtia itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitset hoitajaa?. Olisit sairaalassa jos kuntosi olisi niin huono ettet voisi huolehtia itsestäsi.

Höpönlöpön. Nykyään laitetaan kotiin sairaalasta makaamaan kaikki, jotka ei ole akuutissa hengenvaarassa. Mieheni sai erään vakavan äkillisen sairauden, joka vaati sairaalatasoisen hoidon kahden viikon ajaksi. Sairaalapaikkojen alasajon takia hän ei kuitenkaan voinut siis olla sairaalassa, vaan kotiin hänet laitettiin ja kotiin tuli sitten sairaanhoitaja neljä kertaa päivässä sen kahden viikon ajan huolehtimaan tiputuksesta ym ja varmistamaan voinnin. 

Nils kirjoitti:

Jännää että täälä on ihmisiä selittämässä että kyllähän nyt murtuneen nilkan kanssa pitäisi pärjätä yksinään hyvin, mutta itse kun sain vain nivelen jalasta repeämään niin en saanut keppien kanssa edes kannettua saunatakkia kylpyhuoneeseen (tippui hartialta koko ajan) luo tai kannettua lautasta mikroon tai sieltä pois, koska kipu ilman molempia sauvoja liikkuessa oli vain niin hirveä.

Olettaisin kuitenkin että murtunut nilkka on kivuliaampi kuin osittian repeytynyt nivel.

Ihailen kyllä sitä että ap on noin hyvissä väleissä exänsä kanssa.

Ruuan lämmittämisestä mikrossa tuli mieleen se päivä, kun ekaa kertaa murtuneen sääreni kanssa jäin miehen työpäivän ajaksi yksin kotiin. En saanut mieheni edellisenä iltana valmistamaa ruokaa syödyksi, koska mikro oli liian kaukana jääkaapista. Siitä viisastuneena mies sitten joutui illalla pistämään meidän keittiön tasojen järjestyksen uusiksi ja siirsi mikron jääkaapin vieressä olevalle tasolle ja järjesteli sen yläpuolella olevaan ruokakaappiin tilaa muutamalle lautaselle ja lasille. Tason eteen hän sitten nosti tuolin, jolla istuen sain jatkossa kopeloitua safkat jääkaapista ja lämmitettyä ne mikrossa. Ja sillä samalla paikalla tietenkin myös söin, koska mihinkäs mä ne ruuat olisin ilman käsiä voinut kuljettaa... 😂😂😂

Sitä se elämä oli pari viikkoa sairaalasta pääsyn jälkeen, että kaikkein pienimmätkin asiat, ihan vessassakäynnistä alkaen, olivat ihan älytön ponnistus. Ja joka ikinen teko makaamista lukuun ottamatta piti suunnitella etukäteen askel askeleelta. En olisi kuuna päivänä uskonut, kuinka totaalisen avuttomaksi sitä ihminen menee tuollaisessa tilanteessa, ellen olisi itse sitä kokenut. Muistan ikuisesti sen, kun vihdoin parin kuukauden päästä onnettomuudesta sain jättää toisen kyynärsauvan pois, eli sain toisen käden kokonaan omaan käyttööni. Se tunne oli uskomattoman vapauttava ja elämä helpottui kertaheitolla todella paljon. Aloin selviämään tiskarin tyhjennyksestä ja täytöstäkin vajaassa puolessa tunnissa!

Todella silmiä avaava kokemus kaiken kaikkiaan.

Kylläpä on avuton ap.

Vela - 72 kirjoitti:

Nils kirjoitti:

Jännää että täälä on ihmisiä selittämässä että kyllähän nyt murtuneen nilkan kanssa pitäisi pärjätä yksinään hyvin, mutta itse kun sain vain nivelen jalasta repeämään niin en saanut keppien kanssa edes kannettua saunatakkia kylpyhuoneeseen (tippui hartialta koko ajan) luo tai kannettua lautasta mikroon tai sieltä pois, koska kipu ilman molempia sauvoja liikkuessa oli vain niin hirveä.

Olettaisin kuitenkin että murtunut nilkka on kivuliaampi kuin osittian repeytynyt nivel.

Ihailen kyllä sitä että ap on noin hyvissä väleissä exänsä kanssa.

Ruuan lämmittämisestä mikrossa tuli mieleen se päivä, kun ekaa kertaa murtuneen sääreni kanssa jäin miehen työpäivän ajaksi yksin kotiin. En saanut mieheni edellisenä iltana valmistamaa ruokaa syödyksi, koska mikro oli liian kaukana jääkaapista. Siitä viisastuneena mies sitten joutui illalla pistämään meidän keittiön tasojen järjestyksen uusiksi ja siirsi mikron jääkaapin vieressä olevalle tasolle ja järjesteli sen yläpuolella olevaan ruokakaappiin tilaa muutamalle lautaselle ja lasille. Tason eteen hän sitten nosti tuolin, jolla istuen sain jatkossa kopeloitua safkat jääkaapista ja lämmitettyä ne mikrossa. Ja sillä samalla paikalla tietenkin myös söin, koska mihinkäs mä ne ruuat olisin ilman käsiä voinut kuljettaa... 😂😂😂

Sitä se elämä oli pari viikkoa sairaalasta pääsyn jälkeen, että kaikkein pienimmätkin asiat, ihan vessassakäynnistä alkaen, olivat ihan älytön ponnistus. Ja joka ikinen teko makaamista lukuun ottamatta piti suunnitella etukäteen askel askeleelta. En olisi kuuna päivänä uskonut, kuinka totaalisen avuttomaksi sitä ihminen menee tuollaisessa tilanteessa, ellen olisi itse sitä kokenut. Muistan ikuisesti sen, kun vihdoin parin kuukauden päästä onnettomuudesta sain jättää toisen kyynärsauvan pois, eli sain toisen käden kokonaan omaan käyttööni. Se tunne oli uskomattoman vapauttava ja elämä helpottui kertaheitolla todella paljon. Aloin selviämään tiskarin tyhjennyksestä ja täytöstäkin vajaassa puolessa tunnissa!

Todella silmiä avaava kokemus kaiken kaikkiaan.

Ihminen, joka ei koskaan ole murtanut raajaansa ei tule ajatelleeksi miten kaikki arkinen muuttuu mahdottomaksi. Repun kanssa ehkä voi käydä ruokakaupassa, mutta sitä ruokalautasta ruokineen ei tosiaan voi laittaa reppuun, jotta kävelisi keittiön toiselle puolelle jääkaapilta mikrolle. Joissakin L:n muotoisissa keittiöissä sitä lautasta varmaan voisi liu'uttaa pätkä pätkältä pöytätasoa pitkin, mutta kaikissa keittiöissä se ei ole mahdollista. 

Kokeilkaa huvikseen tunnin ajan miltä oikeakätisestä tuntuu murtaa oikea kätensä. Sitokaa se oikea käsi tunniksi selän taakse (käyttökieltoon). Vain sitä vasenta voi käyttää. Kokeilkaa käydä farkut jalassa vessassa, saada ne farkut auki ja takaisin jalkaan ja kiinni pelkällä vasemmalla. Kokeilkaa pukea rintsikat päälle vain sillä vasemmalla ja kiinnittää selän takana ne hakaset vain vasemmalla. Kokeilkaa laittaa ripsaria sillä vasemmalla. Ja voidella voileipä. Sitä voitakaan ei saa pelkällä kömpelöllä vasemmalla veitseen siitä purkista, koska se purkki tietysti karkaa jos ei toisella kädellä saa pitää siitä kiinni. Samaten se leipä karkaa kun voitelee. 

Melkein löisin vetoa, että AP:n mies ei mennyt mökille grillaamaan ja saunomaan vaan vaimonsa organisoimalle työleirille. Sen verran hyvin AP on onnistunut aiemmatkin miehensä sitouttamaan. Mikähän kosto mieheen olisi iskenyt, jos laituri olisi jäänyt laittamatta tai piha kasvaisi voikukkia?

Vierailija kirjoitti:

Nils kirjoitti:

Jännää että täälä on ihmisiä selittämässä että kyllähän nyt murtuneen nilkan kanssa pitäisi pärjätä yksinään hyvin, mutta itse kun sain vain nivelen jalasta repeämään niin en saanut keppien kanssa edes kannettua saunatakkia kylpyhuoneeseen (tippui hartialta koko ajan) luo tai kannettua lautasta mikroon tai sieltä pois, koska kipu ilman molempia sauvoja liikkuessa oli vain niin hirveä.

Olettaisin kuitenkin että murtunut nilkka on kivuliaampi kuin osittian repeytynyt nivel.

Ihailen kyllä sitä että ap on noin hyvissä väleissä exänsä kanssa.

Jos tulee vielä uudestaan, tässä pari neuvoa.

Istu alas ja laita saunatakki päälle ennen kylppäriin menoa.

Laita ruoka vaikka muoviasiaan, näin jäksat nostaa mikroon

Olisiko vielä muita ongelmia? Autan mielelläni

Toki: mitenkä siirrän ilman käsiä muoviastian mikroon? :)

Sen takia en sitä lautastakaan sinne saanut.

Vela - 72 kirjoitti:

Nils kirjoitti:

Jännää että täälä on ihmisiä selittämässä että kyllähän nyt murtuneen nilkan kanssa pitäisi pärjätä yksinään hyvin, mutta itse kun sain vain nivelen jalasta repeämään niin en saanut keppien kanssa edes kannettua saunatakkia kylpyhuoneeseen (tippui hartialta koko ajan) luo tai kannettua lautasta mikroon tai sieltä pois, koska kipu ilman molempia sauvoja liikkuessa oli vain niin hirveä.

Olettaisin kuitenkin että murtunut nilkka on kivuliaampi kuin osittian repeytynyt nivel.

Ihailen kyllä sitä että ap on noin hyvissä väleissä exänsä kanssa.

Ruuan lämmittämisestä mikrossa tuli mieleen se päivä, kun ekaa kertaa murtuneen sääreni kanssa jäin miehen työpäivän ajaksi yksin kotiin. En saanut mieheni edellisenä iltana valmistamaa ruokaa syödyksi, koska mikro oli liian kaukana jääkaapista. Siitä viisastuneena mies sitten joutui illalla pistämään meidän keittiön tasojen järjestyksen uusiksi ja siirsi mikron jääkaapin vieressä olevalle tasolle ja järjesteli sen yläpuolella olevaan ruokakaappiin tilaa muutamalle lautaselle ja lasille. Tason eteen hän sitten nosti tuolin, jolla istuen sain jatkossa kopeloitua safkat jääkaapista ja lämmitettyä ne mikrossa. Ja sillä samalla paikalla tietenkin myös söin, koska mihinkäs mä ne ruuat olisin ilman käsiä voinut kuljettaa... 😂😂😂

Sitä se elämä oli pari viikkoa sairaalasta pääsyn jälkeen, että kaikkein pienimmätkin asiat, ihan vessassakäynnistä alkaen, olivat ihan älytön ponnistus. Ja joka ikinen teko makaamista lukuun ottamatta piti suunnitella etukäteen askel askeleelta. En olisi kuuna päivänä uskonut, kuinka totaalisen avuttomaksi sitä ihminen menee tuollaisessa tilanteessa, ellen olisi itse sitä kokenut. Muistan ikuisesti sen, kun vihdoin parin kuukauden päästä onnettomuudesta sain jättää toisen kyynärsauvan pois, eli sain toisen käden kokonaan omaan käyttööni. Se tunne oli uskomattoman vapauttava ja elämä helpottui kertaheitolla todella paljon. Aloin selviämään tiskarin tyhjennyksestä ja täytöstäkin vajaassa puolessa tunnissa!

Todella silmiä avaava kokemus kaiken kaikkiaan.

Mulla oli toi sama ongelma mikron kanssa, liian kaukana jääkaapista :D

Yritin alkuun mm. istua työtasoilla ja hivuttaa itteeni ja työntää samalla ruokia pitkin tasoja jääkaapilta mikrolle, mutta se ei oikeen sujunu ku työtasojen yllä olleet kaapit tuli tielle.

Nils kirjoitti:

Vela - 72 kirjoitti:

Nils kirjoitti:

Jännää että täälä on ihmisiä selittämässä että kyllähän nyt murtuneen nilkan kanssa pitäisi pärjätä yksinään hyvin, mutta itse kun sain vain nivelen jalasta repeämään niin en saanut keppien kanssa edes kannettua saunatakkia kylpyhuoneeseen (tippui hartialta koko ajan) luo tai kannettua lautasta mikroon tai sieltä pois, koska kipu ilman molempia sauvoja liikkuessa oli vain niin hirveä.

Olettaisin kuitenkin että murtunut nilkka on kivuliaampi kuin osittian repeytynyt nivel.

Ihailen kyllä sitä että ap on noin hyvissä väleissä exänsä kanssa.

Ruuan lämmittämisestä mikrossa tuli mieleen se päivä, kun ekaa kertaa murtuneen sääreni kanssa jäin miehen työpäivän ajaksi yksin kotiin. En saanut mieheni edellisenä iltana valmistamaa ruokaa syödyksi, koska mikro oli liian kaukana jääkaapista. Siitä viisastuneena mies sitten joutui illalla pistämään meidän keittiön tasojen järjestyksen uusiksi ja siirsi mikron jääkaapin vieressä olevalle tasolle ja järjesteli sen yläpuolella olevaan ruokakaappiin tilaa muutamalle lautaselle ja lasille. Tason eteen hän sitten nosti tuolin, jolla istuen sain jatkossa kopeloitua safkat jääkaapista ja lämmitettyä ne mikrossa. Ja sillä samalla paikalla tietenkin myös söin, koska mihinkäs mä ne ruuat olisin ilman käsiä voinut kuljettaa... 😂😂😂

Sitä se elämä oli pari viikkoa sairaalasta pääsyn jälkeen, että kaikkein pienimmätkin asiat, ihan vessassakäynnistä alkaen, olivat ihan älytön ponnistus. Ja joka ikinen teko makaamista lukuun ottamatta piti suunnitella etukäteen askel askeleelta. En olisi kuuna päivänä uskonut, kuinka totaalisen avuttomaksi sitä ihminen menee tuollaisessa tilanteessa, ellen olisi itse sitä kokenut. Muistan ikuisesti sen, kun vihdoin parin kuukauden päästä onnettomuudesta sain jättää toisen kyynärsauvan pois, eli sain toisen käden kokonaan omaan käyttööni. Se tunne oli uskomattoman vapauttava ja elämä helpottui kertaheitolla todella paljon. Aloin selviämään tiskarin tyhjennyksestä ja täytöstäkin vajaassa puolessa tunnissa!

Todella silmiä avaava kokemus kaiken kaikkiaan.

Mulla oli toi sama ongelma mikron kanssa, liian kaukana jääkaapista :D

Yritin alkuun mm. istua työtasoilla ja hivuttaa itteeni ja työntää samalla ruokia pitkin tasoja jääkaapilta mikrolle, mutta se ei oikeen sujunu ku työtasojen yllä olleet kaapit tuli tielle.

Niin ja sitten jos matkan puolivälissä on työtasoihin upotettu lavuaari, niin sinnehän ne kaikki tippuu sitten :D

Exä hoiteli minut äsken saunan jälkeen, huh mikä meno, pitää varmaan vielä saunassa pesulla käydä.

Ap

voi kauhea,nilkka kipsissä,,, Sulla on takuulla kepit liikkumista varten .

senkun menet lähikauppaan hakeen mikropitsoja,koska ei varmaan edes kokkailu suju , vaikkei sitä nilkalla tehdä.

parempi ku mies ettis paremman itselleen

Vierailija kirjoitti:

Vela - 72 kirjoitti:

Nils kirjoitti:

Jännää että täälä on ihmisiä selittämässä että kyllähän nyt murtuneen nilkan kanssa pitäisi pärjätä yksinään hyvin, mutta itse kun sain vain nivelen jalasta repeämään niin en saanut keppien kanssa edes kannettua saunatakkia kylpyhuoneeseen (tippui hartialta koko ajan) luo tai kannettua lautasta mikroon tai sieltä pois, koska kipu ilman molempia sauvoja liikkuessa oli vain niin hirveä.

Olettaisin kuitenkin että murtunut nilkka on kivuliaampi kuin osittian repeytynyt nivel.

Ihailen kyllä sitä että ap on noin hyvissä väleissä exänsä kanssa.

Ruuan lämmittämisestä mikrossa tuli mieleen se päivä, kun ekaa kertaa murtuneen sääreni kanssa jäin miehen työpäivän ajaksi yksin kotiin. En saanut mieheni edellisenä iltana valmistamaa ruokaa syödyksi, koska mikro oli liian kaukana jääkaapista. Siitä viisastuneena mies sitten joutui illalla pistämään meidän keittiön tasojen järjestyksen uusiksi ja siirsi mikron jääkaapin vieressä olevalle tasolle ja järjesteli sen yläpuolella olevaan ruokakaappiin tilaa muutamalle lautaselle ja lasille. Tason eteen hän sitten nosti tuolin, jolla istuen sain jatkossa kopeloitua safkat jääkaapista ja lämmitettyä ne mikrossa. Ja sillä samalla paikalla tietenkin myös söin, koska mihinkäs mä ne ruuat olisin ilman käsiä voinut kuljettaa... 😂😂😂

Sitä se elämä oli pari viikkoa sairaalasta pääsyn jälkeen, että kaikkein pienimmätkin asiat, ihan vessassakäynnistä alkaen, olivat ihan älytön ponnistus. Ja joka ikinen teko makaamista lukuun ottamatta piti suunnitella etukäteen askel askeleelta. En olisi kuuna päivänä uskonut, kuinka totaalisen avuttomaksi sitä ihminen menee tuollaisessa tilanteessa, ellen olisi itse sitä kokenut. Muistan ikuisesti sen, kun vihdoin parin kuukauden päästä onnettomuudesta sain jättää toisen kyynärsauvan pois, eli sain toisen käden kokonaan omaan käyttööni. Se tunne oli uskomattoman vapauttava ja elämä helpottui kertaheitolla todella paljon. Aloin selviämään tiskarin tyhjennyksestä ja täytöstäkin vajaassa puolessa tunnissa!

Todella silmiä avaava kokemus kaiken kaikkiaan.

Ihminen, joka ei koskaan ole murtanut raajaansa ei tule ajatelleeksi miten kaikki arkinen muuttuu mahdottomaksi. Repun kanssa ehkä voi käydä ruokakaupassa, mutta sitä ruokalautasta ruokineen ei tosiaan voi laittaa reppuun, jotta kävelisi keittiön toiselle puolelle jääkaapilta mikrolle. Joissakin L:n muotoisissa keittiöissä sitä lautasta varmaan voisi liu'uttaa pätkä pätkältä pöytätasoa pitkin, mutta kaikissa keittiöissä se ei ole mahdollista. 

En ole koskaan murtanut raajaani, mutta jo tämän ketjun lukeminen on ollut opettavaista. En ollut tullut ajatelleksikaan, että esim. jalan murtuminen tekee myös kädettömäksi, ihan konkreettisesti,koska kädet tarvitsee keppeihin voidakseen ottaa askeltakaan.

Luin ketjua keittiön pöydän ääressä iltateetä juodessani. Aloin katselemaan keittiötäni "raajarikkoisen" silmin ja miettimään, mitä kaikkea en pystyisi tekemään ilman toimivia jalkoja ja käsiä. Ensimmäiseksi tajusin, etten saisi teetä keitetyksi, koska en saisi laitettua vettä vedenkeittimeen. Tässä keittiössä pitäisi kaapeista ja tasoista lähtien pistää järjestys lähes täysin uusiksi, että pärjäisin raajarikkoisena täällä yksin. Ja yksin en taas pystyisi muuttamaan järjestystä, eli hemmetin hankalaksi näin sinkkuna elämä menisi. Sympatiat ovat täysin aloittajan puolella tämän ketjun luettuani.

Nils kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nils kirjoitti:

Jännää että täälä on ihmisiä selittämässä että kyllähän nyt murtuneen nilkan kanssa pitäisi pärjätä yksinään hyvin, mutta itse kun sain vain nivelen jalasta repeämään niin en saanut keppien kanssa edes kannettua saunatakkia kylpyhuoneeseen (tippui hartialta koko ajan) luo tai kannettua lautasta mikroon tai sieltä pois, koska kipu ilman molempia sauvoja liikkuessa oli vain niin hirveä.

Olettaisin kuitenkin että murtunut nilkka on kivuliaampi kuin osittian repeytynyt nivel.

Ihailen kyllä sitä että ap on noin hyvissä väleissä exänsä kanssa.

Jos tulee vielä uudestaan, tässä pari neuvoa.

Istu alas ja laita saunatakki päälle ennen kylppäriin menoa.

Laita ruoka vaikka muoviasiaan, näin jäksat nostaa mikroon

Olisiko vielä muita ongelmia? Autan mielelläni

Toki: mitenkä siirrän ilman käsiä muoviastian mikroon? :)

Sen takia en sitä lautastakaan sinne saanut.

Kannellinen astia.

Vierailija kirjoitti:

Minä mursin jalkani ja se kipsattiin. Tuli käsky pitää jalkaa ylhäällä ainakin viikon. Itse kipsi oli 8 viikkoa. Sain siis tietysti luvan kepeillä käydä vessassa ym, mutta muuten piti olla raaja ylhäällä. Makasin sängyssä jalka seinää vasten ylös nostettuna. Söin keittiön pöydän ääressä jalka pöydällä tyynyn päällä. Nukuin pätkissä jalka viritettynä tyyny-tornin päälle kohoasentoon. En päässyt ulos viikkoon sen kivun ja turvotuksen takia, jalkaa oli ihan oikeasti pakko pitää ylhäällä, jotta turvotus ja kipu jotenkin pysyi aisoissa. Onneksi rakas mies auttoi kaikessa, muuten olisin ollut todellisessa pulassa. En olisi saanut kannettua kauppakassia edes ovelta jääkaapin luo tyhjennettäväksi. Vessassa käynti oli ekan viikon ajan piinaava ja hidas projekti. Ja ei, en olisi ikinä ennen uskonut, että joku jalan murtaminen voi olla noin vaikea asia ihan perus arjen kannalta.

Mä olen ollut sinkkuna tässä tilanteessa, ilman ketään joka auttaa. Se opettaa omatoimiseksi. Kauppakassin saa kuljetettua jääkaapille istualtaan vaikka olisi molemmat jalat murtuneet. Ammeeseen ei pääse kipuamaan, mutta kylpyhuoneen lattialla istuen on mahdollista peseytyä. Rappujakin voi nousta ja laskeutua istualtaan, käsillä itseään vetäen. Pirullisen hankalaa ja kivuliasta mutta pakon edessä mahdollista.

Parisuhteessa olevan tosin ei tarvitse selviytyä yksin. Ap:n mies on mölli.

Hyvä ku sulla on toi exäs. Minä kävin auttelemassa kaverini vaimoa ku kaveri oli 2 viikkoa reissussa. Vaimonsa kulki kepin kanssa ja oli hankala liikkua. Autoin kauppareissulla kuskin hommissa ja kantoapuna. Tehtiin pitsaa ja hieroin spontaanisti hänen hartioitaan ja sitten lähti käsistä. Kunnon panot sohvalla ja lattialla.

Nils kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nils kirjoitti:

Jännää että täälä on ihmisiä selittämässä että kyllähän nyt murtuneen nilkan kanssa pitäisi pärjätä yksinään hyvin, mutta itse kun sain vain nivelen jalasta repeämään niin en saanut keppien kanssa edes kannettua saunatakkia kylpyhuoneeseen (tippui hartialta koko ajan) luo tai kannettua lautasta mikroon tai sieltä pois, koska kipu ilman molempia sauvoja liikkuessa oli vain niin hirveä.

Olettaisin kuitenkin että murtunut nilkka on kivuliaampi kuin osittian repeytynyt nivel.

Ihailen kyllä sitä että ap on noin hyvissä väleissä exänsä kanssa.

Jos tulee vielä uudestaan, tässä pari neuvoa.

Istu alas ja laita saunatakki päälle ennen kylppäriin menoa.

Laita ruoka vaikka muoviasiaan, näin jäksat nostaa mikroon

Olisiko vielä muita ongelmia? Autan mielelläni

Toki: mitenkä siirrän ilman käsiä muoviastian mikroon? :)

Sen takia en sitä lautastakaan sinne saanut.

Anteeksi. En tiennyt että myös kädet on poikki