Nils

Vierailija kirjoitti:

Meidän hätävaralisäke: vihreät purkkipavut pannulle. Mukaan valkosipulia ja herkkusieniä.. Persiljaa ja mustapippuria. Paistetaan voissa, kunnes on kivan värisiä.

Tämä kuulostaa hyvälle. Kiitos! Pistänpä kokeiluun.

Nuo pavut on tullut ostettua vuosi tai kaksi sitten. Nyt vasta olen kylläkin alkanut menemään ruokakomeroa läpi, että pääsee välttelemään kaupassa käyntiä.

Miehenä sanon että ei pitäisi.

Elämä ei aina ole kivaa ja vastuuta ei aina voi pakoilla. Itsekin olen seksisuhteissa miettinyt etupeltoon raskauden riskiä (ja käyttänyt kumia, vaikka pillerit olisikin kuulemma käytössä) ja henk. koht. koen ettei seksi ole mitään niin hyvää, että sitä kannattaisi huvin ja urheilun nimissä harrastella jos oikeasti pelkää lapsen saamista.

En kannata elatusmaksujen vaadintaa vasta siinä tilanteessa jos mies on joko tullut raiskatuksi ja tästä seurannut lapsi.

(Ennustan miinuksia.) Vanha kämppikseni varmaan osaisi samaistua:

Itse mm. kävelen unissani, joten herätyksen torkutus tulee suoritettua unissaan (yritin joskus laittaa vain yhden tai kaksi herätystä, mutta suljin ne unissani ja luulin ettei herätys ollut aktivoitunut ollenkaan). Vaatii puolisen tuntia herätyksiä että oikeasti herään enkä vain unissani kävele sulkemaan herätystä.

Tilannetta ei auta kuulovamma. Vilkkuvaloihin en herää, mutta värinään jotenkin. Ovat vain kalliita vehkeitä ne herätyskellot etenkin verrattuna kovaäänisempiin herätyskelloihin. Kännykkään voin herätä jos se on suoraan rinnan päällä, mutta on aika hankalaa saada se pidettyä rinnalla yön ajan.

Sisareni valitti "maailmanlopun mekkalaa" pitävästä herätyskellostani kun asuttiin vielä vanhemmilla, mutta kun muuhun ei herännyt... (Kuulovammani todettiin vasta aikuisiällä, että ulkopuolinen ei esim. jutellessa sitäkään tuppaa huomaamaan.)

Onneksi nykyinen naapuri sanoi ettei hän välitä tai edes juurikaan huomaa herätyksiäni (olemme heräilleet usein samoihin aikoihin aamuyöstä töitä varten). Itse vuorostani herään nyt aamuvuorottominakin päivinä siihen kun hän lyö aamulla viideltä joka päivä ulko-oven kiinni ja talo tutisee :D 

Kuulostaa aivan omalta suvultani. 

Muutin alle tunnin ajomatkan päähän vanhempieni kotikunnasta ja yhtäkkiä äitini alkaa ilmoittelemaan että minähän olen tulossa sitten tänä viikonloppuna saunomaan ja yökylään yms. eikä todellakaan mitään kertaluontoisia silloin tällöin ilmoituksia vaan joka viikko... Ja tosiaan ilmoituksia, ei kyselyjä.

Ja asuntoni sisustus.... Äitini avautui päiväkausia "väärän kokoisista" valaisimistani ja kerran vanhempani (joilla silloin vielä typeryyttäni säilytin vara-avaintani, tästä on opittu) tulivat kotiini kun olin töissä ja mm. isä oli vienyt jotain koriste-esineitäni koska olivat hänestä liian rumia joten en varmasti halua niitä  ja olivat tuoneet minulle uuden kodinkoneen jota en ollut pyytänyt... Ja pistivät siitä kyllä laskunkin minulle. Olivat vain niinkin vakaasti sitä mieltä, etten pärjää ilman.

Jäätävää kontrollointia ja "mitä vittua" meininkiä minkä alussa laitoin vanhuuden höperöyden piikkiin, mutta siinä vaiheessa kun äitini sekosi täysin koska pesin omat mattoni "väärin" ja jopa isäni kävi asunnossani viemässä liian rumia koriste-esineitä tuli tajuttua että ei jumalauta ei tämä ole normaalia.

On vain hankalaa alkaa vetämään rajoja kun moni hokee että vanhempien kanssa pitäisi viettää mahdollisimman paljon aikaa ennen kuin kuolevat vanhuuteen, mutta tällä menolla vanhempieni kuollessa tulen olemaan helpottunut ja se tuntuu hirveältä ajatukselta.

Muuhun sukuun on aika sujuvasti saanut väliä otettua, mutta vanhemmat on hankalat.