Mies jätti minut raajarikkona yksin ja lähti mökille, soitin exäni apuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oisin tilannut taksin kauppakyydiksi. 5km kauppamatka ei terveenäkään kävellen mitään herkkua näillä lämpötiloilla (täällä ainakin helle) ole. Samoin 5km taksikulut eivät luulisi mitenkään mahdottoman suuret olevan?

No mutta, kukin tavallaan.

Ostosten kotiinkuljetus on yllättävän edullista, esimerkiksi Kauppahalli.fi enintään 5,90e. Tuon verran menee jo bensaankin kun lähtee itse käymään.

Kiva, jos tuohon hintaan ostokset toimitetaan 200 kilmetrin päähän.

Minulla oli sovittuna kaverin kanssa lounastreffit jo aikaa sitten, kun mies joutuikin leikkaukseen. Mies pääsikin just sinä päivänä kotiin. Varmistin mieheltä monta kertaa, pärjääkö hän, jos olen pari tuntia pois. Oli pärjännyt vaikka oli kivulias, mutta kyllä hän ilahtui, kun tulin kotiin. Minulle ei olisi tullut mieleenkään jättää häntä viikonlopuksi yksin.

Ap, houkutteleeko yhtään vihjata nyxälle tästä järjestelystä? Haluatko tehdä hänet mustasukkaiseksi? Mitenkähän hän reagoisi?

Melko huono provoksi,mutta ei aina voi onnistua.

Mitäs jos olisit sinkku ja ei olisi yhtään ketään auttamassa?

Vierailija kirjoitti:

Hah mikä provo tai täys taukki uusavuton nysvä.

Mulla hajos nilkka, olin silloin sinkku, asuin yksin, mulla oli iso koira joka piti kerrostalosta viedä 2-3 kertaa päivässä lenkille.

Arvaa auttoko yhtään kukaan arvaa tuliko edes mieleen vinkua apua keneltäkään.

Hyvin selvisin.

Tollaset toisten sovittujen ja maksettujen reissujen torpeedoijat sais painua hlvttiin. Opetteleppa Ap pärjäämään ihan itte.

Näin.

Itselläni kun meni jänteet nilkasta ja kuljin kahden kepin avulla kaksi kuukautta, oli se aika pirun hankalaa hissittömän kerrostalon neljännestä kerroksesta mennä portaita alas, keputtaa 5km päähän kauppaan ja takaisin ostoskassien kanssa... Taksiin kun ei olisi ollut varaa, mutta luojan kiitos ystävällinen naapuri heti tarjoutui kauppareissujen avuksi kun tarvitsin. Ei se kepeillä kävely mitään helppoa ole, jos ei ole tottunut niillä kävelemään. Ottaa aika nopeasti käsiin ja selkään, mutta kukaan näistä kommentoijista tuskin sitä voisi tietää kun eivät varmasti koskaan ole olleet vastaavassa tilanteessa tai omanneet mahdollisuutta saada apua.

Kuulostaa nyt vahvasti siltä että katkerat vain tulevat purkamaan pahaa oloaan tänne, kun itse eivät vaikeina aikoina saaneet apua ja nyt heidän mielestään kenenkään muun ei missään nimessä pitäisi...

Taas kaksinaismoralismi jyllää. Kääntäkää tää juttu silleen et kyseessä olis olluki mies. Tuskin ois niin kannustavaa settiä täällä. Minun mielestäni teit likaisen tempun. En todellakaan ole miehesi puolella tässä, sillä hän teki sinulle paskasti, mutta se et kutut eksän heti apuusi ja tällä tavalla oikein "kostat" miehellesi on lapsellista ja idioottimaista käytöstä. On sitä ennenkin ihmiset raajarikkona selvinneet ilman eksiä. Missä on kunnioitus miestäsi kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Miten se murtunut nilkka tekee sut raajarikoksi ja avuttomaksi?

No hölömö, kyllä se vaan raajarikoksi tekee. Sauvojen kanssa ei ole niin kovin ketterää liikkua ja käsissäs et voi mitään kantaa. Kahvia kyllä pystyy keittelemään ja ruokaakin tekemään, jos tarpeet on lähellä. Minun piti ainakin lepuuttaa jalkaa vähän väliä, pitää ylhäällä, tai se turposi ja alkoi kipuilla. Terv. 2xkokenut

Jännää että täälä on ihmisiä selittämässä että kyllähän nyt murtuneen nilkan kanssa pitäisi pärjätä yksinään hyvin, mutta itse kun sain vain nivelen jalasta repeämään niin en saanut keppien kanssa edes kannettua saunatakkia kylpyhuoneeseen (tippui hartialta koko ajan) luo tai kannettua lautasta mikroon tai sieltä pois, koska kipu ilman molempia sauvoja liikkuessa oli vain niin hirveä.

Olettaisin kuitenkin että murtunut nilkka on kivuliaampi kuin osittian repeytynyt nivel.

Ihailen kyllä sitä että ap on noin hyvissä väleissä exänsä kanssa.

Jos ei ole murtanut ikinä mitään raajaa, niin ei tiedä miten vaikeaa elämä on sen kivun ja kipsin kanssa. Jos jalka murtuu, niin niiden sauvojen kanssa kestää opetella kävelemään monta päivää, ekat päivät menee silleen että kävelystä kepeillä ei tule yhtään mitään, hyvä jos asunnossa sisällä jokunen askel eteenpäin onnistuu. Portaat on todella vaikeat. Jos käsi murtuu ja laitetaan kipsiin, niin siinä on sitten yksikätisenä. Kokeilkaas oikeakätiset pelkällä vasemmalla kädellä tiskata astioita käsin, pakata kaupassa ostoskassi kun sillä toisella kädellä ei saa yhtään auttaa, avata maitotölkki jne. Eipä onnistu helposti.

Mulla kun murtui sääriluu, niin olisin joutunut menemään jonnekin hoitolaitokseen tai jäämään sairaalaan, jollei mulla olisi ollut miestä huolehtimassa. Ensimmäisen kuukauden aikana ei varttia pidempään voinut murtunutta raajaa edes pitää alaspäin, koska kipu ja paineen tunne kasvoi sietämättömiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupassakäynti tai edes kokkaaminen ei olisi onnistunut mitenkään. Astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö vei valehtelematta monta tuntia, koska astioita ei voinut käsissä kuljettaa ollenkaan ja 10-15 minuutin välein piti mennä pötkölleen jalka koholla ja lepuuttaa vähintään puoli tuntia että tuska normalisoitui. Kissojen hiekkalaatikoitakaan en pystynyt moneen viikkoon putsaamaan, koska jos olisin istunut lattialle, en olisi päässyt enää ylös omin avuin.

Jos mun mieheni olisi siinä tilanteessa häippässyt mökille ja jättänyt kaupassakin käymättä, olisin ollut tosi lirissä ilman apua. Ja aivan saletisti olisin sitä apua vaikka exältäni pyytänyt, jos muualta en olisi saanut. Ja jos itse tekisin miehelleni noin paskan tempun, että jättäisin hänet raajarikkona pulaan, en paljon kehtaisi valittaa vaikka hän olisi exäänsä avuksi pyytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos olisit sinkku ja ei olisi yhtään ketään auttamassa?

Sinkku, jolla ei ole paikkakunnalla yhtään sukulaista eikä ystävää ja naapureitakaan ei tunne. Kaikki työkaveritkin on varmaan niin mulkeroita, että yksikään ei suostu kaupassa käymään. No sitten olisi vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Hah mikä provo tai täys taukki uusavuton nysvä.

Mulla hajos nilkka, olin silloin sinkku, asuin yksin, mulla oli iso koira joka piti kerrostalosta viedä 2-3 kertaa päivässä lenkille.

Arvaa auttoko yhtään kukaan arvaa tuliko edes mieleen vinkua apua keneltäkään.

Hyvin selvisin.

Tollaset toisten sovittujen ja maksettujen reissujen torpeedoijat sais painua hlvttiin. Opetteleppa Ap pärjäämään ihan itte.

Ja mitali on tulossa postissa, älä huoli.

Huomaa kyllä, että täällä suurimalla osalla ei ole koskaan ollut itsellään mikään raaja kipsissä. On helppo huudella pätevänä, kun ei ole itse kokenut, kuinka helvetin avuton on oikeasti aikuinen ihminen, kun jalka tai käsi on paketoituna. 

Silloin on useimmiten myös melko kovia kipuja, joihin nappaillaan buranoita ja panacodeja, eikä olo ole ihan skarpein senkään vuoksi.

Aikuisellakin ihmisellä on oikeus sääliä itseään ja tuntea v****sta, kun pitää könnätä sisällä jossain pieruverkkaireissa tms., kun ulkona on kesä. Jos AP:n ukon reissu ei ollut mikään kerran vuodessa tapahtuva erittäin spesiaali lapsuuskavereiden tapaaminen, niin sen verran pitäisi olla empatiaa omaa rakastaan kohtaan, että olis jäänyt himaan. Kysehän on eleestä, siitä että toinen on tärkeä, eikä siitä, että AP oikeasti kuolisi nälkään.

Jos olisin nuori, niin varmaan olisin itsekin näpäyttänyt miestä jotenkin. Vähintään jättänyt sen vastaavassa tilanteessa yksin. Muttamutta, mulla on kunnon mies joka ei lähtisi mihinkään mökille poikain kanssa kun mulla olisi jalka tohjona, ei vaikka pakottaisin :D Toisaalta taas, mulla oli silloin kun lapsi oli 2v, niin jalka ylös asti kipsissä, ja silti pärjäsin yksinhuoltajana lapsen kanssa jalkoineni päivineni :D

Ennen tehtiin ite.

Jätä se mies. Se on sika eikä muuksi muutu.

Nils kirjoitti:

Jännää että täälä on ihmisiä selittämässä että kyllähän nyt murtuneen nilkan kanssa pitäisi pärjätä yksinään hyvin, mutta itse kun sain vain nivelen jalasta repeämään niin en saanut keppien kanssa edes kannettua saunatakkia kylpyhuoneeseen (tippui hartialta koko ajan) luo tai kannettua lautasta mikroon tai sieltä pois, koska kipu ilman molempia sauvoja liikkuessa oli vain niin hirveä.

Olettaisin kuitenkin että murtunut nilkka on kivuliaampi kuin osittian repeytynyt nivel.

Ihailen kyllä sitä että ap on noin hyvissä väleissä exänsä kanssa.

Jos tulee vielä uudestaan, tässä pari neuvoa.

Istu alas ja laita saunatakki päälle ennen kylppäriin menoa.

Laita ruoka vaikka muoviasiaan, näin jäksat nostaa mikroon

Olisiko vielä muita ongelmia? Autan mielelläni

Minä mursin jalkani ja se kipsattiin. Tuli käsky pitää jalkaa ylhäällä ainakin viikon. Itse kipsi oli 8 viikkoa. Sain siis tietysti luvan kepeillä käydä vessassa ym, mutta muuten piti olla raaja ylhäällä. Makasin sängyssä jalka seinää vasten ylös nostettuna. Söin keittiön pöydän ääressä jalka pöydällä tyynyn päällä. Nukuin pätkissä jalka viritettynä tyyny-tornin päälle kohoasentoon. En päässyt ulos viikkoon sen kivun ja turvotuksen takia, jalkaa oli ihan oikeasti pakko pitää ylhäällä, jotta turvotus ja kipu jotenkin pysyi aisoissa. Onneksi rakas mies auttoi kaikessa, muuten olisin ollut todellisessa pulassa. En olisi saanut kannettua kauppakassia edes ovelta jääkaapin luo tyhjennettäväksi. Vessassa käynti oli ekan viikon ajan piinaava ja hidas projekti. Ja ei, en olisi ikinä ennen uskonut, että joku jalan murtaminen voi olla noin vaikea asia ihan perus arjen kannalta.