Lue keskustelun säännöt.
Meidän sukupolvella ei ole varaa vanhempiemme elintasoon
17.06.2017 |
Kasvoin isossa omakotitalossa pk-seudulla, teimme lomia, meillä oli kesämökki, lapsilla kalliita harrastuksia.. Äitini oli melkein kymmenen vuotta kotona ja sen jälkeen puolipäivätöissä. Isäni kävi kokopäiväisesti töissä, mutta ei ollut mikään isokiho, vaan tavallisen hyvän työpaikan omaava. Tämä oli siis 80-luvulla.
Mieheni kanssa olemme molemmat akateemisia, kokopäivätöissä jo ties kuinka monetta vuotta. Asumme alle 100 neliön rivarissa, jossa on minimaalinen piha, mutta velkaa vaikka kuinka paljon. Käymme ulkomaan lomalla kerran vuodessa, mitään mökkiä meillä ei ole, lapsi saa kyllä harrastaa, mutta ei valitettavasti siinä määrin, missä esimerkiksi itse saman ikäisenä ts. itselläni oli kalliimpia harrastuksia. Olin kotona puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen, sitten oli pakko mennä takaisin töihin. Muuten olisi sekä rahat menneet liian tiukille ja oma ura alamäkeen tulevaisuudessa.
Joskus mietin vaan, että onko tässä kehityksessä mitään järkeä. Mihin elintasoon lapseni aikanaan pystyy, jos suunta jatkuu näin.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valita, eletään onnellista elämää. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että elintasoa pitäisi nostaa koko ajan. Kirjoitin elintason laskusta kahden sukupolven välillä. Aihe kiinnostaa minua ja myös osittain huolestuttaa. Tiedän kyllä, että meillä on paljon enemmän kaikkea, kuin suurimmalla osalla maailman asukkaista. Tämä ei kuitenkaan estä pohtimasta asiaa ilmiönä.
Ja meidän rivarin arvo on suunnilleen puolet esimerkiksi vanhempieni omakotitalon nykyisestä arvosta.
Ap
Kun se elintaso ei ole laskenut. Ennen rahat käytettiin taloihin, mökkeihin ja muuhun kiinteään, vaivaa aiheuttavaan omaisuuteen, nykyään elektroniikkaan, palveluihin, matkailuun, ulkona syömiseen.
Vai laskiko sinun vanhempiesi elintaso, kun he möivät mökin ja ostivat tilalle kaksi uutta autoa?
Vanhemmillani on asunto kalliilla paikalla, mökki, kaksi autoa ja he edelleen matkustelevat. Toinen on yrittäjä, toinen AMK-tasoinen. Minä olen akateeminen, mukamas rahakkaalla alalla.asun vuokralla, minulla ei ole autoa, en matkustele, en syö ulkona edes joka kuussaja jos syön niin erittäin halvalla, kummoista elektroniikkaa ei ole, soneraviihde on ainoa "elektroniikka". Palveluitakaan ei kummemmin tule käytettyä, myönnettäköön että netflix löytyy. Kyllä ennen oli mahdollisuus vaatimattomalla koulutuksella hyvään keskiluokkaiseen elämään. Itse keikun keskiluokkaiseen rajamailla kaikesta koulutukseltani huolimatta. Olen tehnyt töitä aina täysillä ja parhaani, venynyt, tehnyt vaikka viikonloppuna jos tarve on vaatinut. Maksaa ei tarvitse kun tulijoita on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se raha menee muualle nykyään.
Jos ostaa kahden vuoden välein uuden puhelimen, läppärin, tabletin, telkkarin, pleikkarin, niin ehkä niistä kertyy lopulta se kesämökin summa.
Ennen se yksi vhs-nauhuri oli kymmeniä vuosia ja se kasettimankka. Telkkari vaihdettiin 10v välein.
On tullut ne halpisvaateketjut, eli menee enemmän rahaa loppujen vaatteisiin.
Kaupalliset palvelut, spotifyt ja netflixit.
Ihan oikeasti edelleen ihmiset pystyisivät elämään lankapuhelimen ja radion avulla, mutta kun ei haluta.
Sitä rahaa katoaa siihen statukseen enemmän, ei kellekään kelpaa mummon talonpoikaiskalusteet yms jotka kulkee suvussa, pitää olla astiastot ja kaikki koneet. Ikeaa ja vohveliraudat, hodarikoneet, erikoiskahvikoneet jne. Sisustuksella on enemmän väliä.
Sinne ne rahat katoaa.
Eläminen ilman puhelimia ja läppäreitä olisi nykypäivänä aikan hankalaa.
Just äsken mietin, että olisipa kätevää, jos kaikilla olisi vielä vain lankapuhelimet. Niitä ei tarvinnut kuskata huoneesta toiseen vaan kuuli kyllä mistäpäin asuntoa tahansa, jos puhelin soi. Nyt kaikki laittaa vain tekstareita tai somessa viestejä eikä viestin saapumista kuule, jos luuri on toisessa huoneessa. Kuitenkin kaikki odottavat, että viesteihin vastataaan yhtä nopeasti kuin puhelinsoittoon.
Kaiken lisäksi vakityöpaikoilla oli ennen löysää. Hesarin mukaan tikkaa heiteltiin tehtailla ja käytiin työajalla parturissa.
Juuh. Telkkari tuli meille 70-luvun lopussa, pieni ja mustavalkoinen, ja maksoi vanhempieni puolen vuoden nettotulot. Huikea oli elintaso. Sitä kävivät kaverit sitten ihmettelemässä meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tässä ketjussa se "meidän sukupolvi"?
Itse 32v ja omat vanhemmat kokeneet rajuimman laman 90-luvun alussa saman ikäisenä. Toistaiseksi on helppo todeta, että oma elintasoni on merkittävästi korkeampi kuin heidän tuolloinen.
Eihän lamat kosketa palkkatyöläistä kuin siinä tapauksessa että työttömyys osuu omalle kohdalle. Omat vanhempani ovat täyttäneet 90-luvulla 50v, eivätkä ole koskaan olleet päivääkään työttöminä.
90 luvun lama kosketti kyllä työssäkäyvääkin. Veroja nostettiin, kaikesta leikattiin.
Ja lomautukset..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kauhean hedelmällistä väitellä siitä oliko ennen korkeampi elintaso vai ei. Nämä ovat olleet aivan erilaisia aikoja.
Olennaista on mielestäni kysyä, että miksi sukupolvesta toiseen elintason pitäisi nousta tai edes pysyä samassa? Ei maapallo kestä tällaista menoa kovin pitkään, elintason on pakko muuttua vähemmän materiakeskeiseksi, jos ylipäätään halutaan, että on seuraavia sukupolvia.
Nykyään köyhälläkin on sellaisia asioita, mitkä ennen olivat rikkaiden ja keskiluokan asioita. Telkkari, tiskikone, pesukone, joskus edes matkustelee, syö ulkona vähintään pikaruokaa, uudehkot vaatteet, sisustus ainakin osittain uusilla tavaroilla jne. On suorastaan kauhistus ottaa vastaan siistiä vanhaa vaatetta, huonekaluja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin ensimmäiseen omaan kotiini 80-luvun puolivälissä, kun lähdin opiskelemaan korkeakouluun. Jaoin 9 neliön huoneen toisen opiskelijatytön kanssa. Keittiö ja vessa ja suihku jaettiin kolmen muun vastaavan huoneen kanssa. Vuokra ei päätä huimannut, hyvin sai osa-aikatyössä säästettyä rahaa oman asunnon käsirahaan.
Eipä nykyään nuoria varmaan tuollaiseen saisi asumaan mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap aika kultaa muistot. Teidän perheessä ehkä osattiin säästää. 80-luvulla kesämökeissä ei ollut kuin ulkohuussit. Yleensä ei edes sähköä tai juoksevaa vettä. Sellaisen mökin saa nykyisinkin 30 t eurolla, jos ei vaadi ihmeellisyyksiä ja ylellisyyksiä. Te tuhlailette, ostatte sisäfilettä ja vuohenjuustoa, kun taas 80-luvulla syötiin lauantaimakkaraa ja perunaa.
Kyllä mun vanhempien mökille rakennutettiin tuolloin lattialämmitetyt kylpytilat. On kunnallisessa viemärissä, lämmin vesi, kylmä vesi, sähköt, kaikki on. Ja oli jo silloin. Ruoka oli edullisempaa mutta vain siksi että,heillä aika simppeli maku. Ostavat kuitenkin keksejä, suklaata ym jatkuvasti edelleen. En tiedä mitä mökki maksaisi mutta ei minulla ole varaa yhtään millaiseen mökkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me asuttiin aluksi 63-neliöisessä kaupungin vuokra-asunnossa. Me kolme lasta oltiin samassa huoneessa, vanhemmilla oli oma makkari. Ikinä ei tullut edes mieleen, että se olisi liian pieni asunto. Muutettiin omaan kun me lapset oltiin 9, 10 ja 11. Pieni sauna mökki meillä oli, muistaakseni 36 neliötä. Sinne mentiin bussilla ja pari kertaa viikossa kävi kauppa-auto. Myös pari kertaa viikossa sieltä pääsi käymään läheisessä kaupungissa ostoksilla.
Ensimmäistäkään ulkomaanmatkaa meidän perhe ei tehnyt, eikä juuri kotimaanmatkojakaan. Autoa meillä ei ollut. Siinä vaiheessa kun me lapset olimme teinejä, äidillä oli varaa tehdä muutama ulkomaanmatka. Ja olimme iloisia hänen puolestaan, että hän pääsi vähän matkustamaan. Kun me lapset olimme jo omillamme, äidin jääkaappiin alkoi ilmestyä sellaisia ylellisyystuotteita kuin appelsiinimehu ja maustettu jogurtti.
Kyllä meillä on paljon parempi elintaso kuin omassa lapsuuden perheessäni. Meillä on auto ja vene, mökki on vuokrattu. Ulkomailla käydään myös joka vuosi. Asunto on paljon hienompi kuin mikä äidin ostama asunto oli. Ja meiltä jää lapselle paljon suurempi perintö kuin mitä itse saimme/saamme.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kauhean hedelmällistä väitellä siitä oliko ennen korkeampi elintaso vai ei. Nämä ovat olleet aivan erilaisia aikoja.
Olennaista on mielestäni kysyä, että miksi sukupolvesta toiseen elintason pitäisi nousta tai edes pysyä samassa? Ei maapallo kestä tällaista menoa kovin pitkään, elintason on pakko muuttua vähemmän materiakeskeiseksi, jos ylipäätään halutaan, että on seuraavia sukupolvia.
Niinpä, nuorten nyt vaan täytyy tyytyä vähempään että sikailijasukupolvi saa säilyttää nykyisen elintasonsa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olimme lapsuudessa ihan hyvin toimeentulevia ja perheeni on myös edelleen. Sellainen huomio ainakin meidän suvusta kuitenkin, että jatkuvasti meillä asui joku köyhempi sukulainen. Monilla kavereilla myös, ei tietenkään läheskään kaikilla. Mitään asumistukia tms kun ei ollut, niin olit sitten muiden nurkissa, jollei omaan tai vuokraan ollut varaa. Tämä 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kauhean hedelmällistä väitellä siitä oliko ennen korkeampi elintaso vai ei. Nämä ovat olleet aivan erilaisia aikoja.
Olennaista on mielestäni kysyä, että miksi sukupolvesta toiseen elintason pitäisi nousta tai edes pysyä samassa? Ei maapallo kestä tällaista menoa kovin pitkään, elintason on pakko muuttua vähemmän materiakeskeiseksi, jos ylipäätään halutaan, että on seuraavia sukupolvia.
Niinpä, nuorten nyt vaan täytyy tyytyä vähempään että sikailijasukupolvi saa säilyttää nykyisen elintasonsa...
Höpsistä, et voi ajatella noin. Se mitä kutsut sikailijasukupolveksi vanhenee ja harvenee, ja jokaisen tulisi miettiä kulutustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta elintason ei tarvitsekaan nousta tästä. Se kyllä korpeaa, että suuret ikäluokat ovat paisuttamalla julkisen sektorin aivan valtavaksi velkaannuttaneet meidät, riskeeranneet julkisten palvelujen tason ja esim. meidän tulevaisuuden eläkkeet.
Ei sitä omaa elintasoa ja messeviä eläkkeitä olisi tarvinnut kartuttaa seuraavan sukupolven selkänahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyään keskituloinen mies saa edes vakituista naista.
Tämäkin on iso ero aiempiin sukupolviin verrattuna. Ja osaltaan myös selittää köyhtymistä. 3k=3k, mutta 3k+4k=7k ja sillä saattaisi jo omistusasuntoon päästä käsiksikin.
Näinhän se on. Nykyisin keskituloisella miehellä pitää olla muitakin avuja kuin vain palkka, jotta nainen kiinnostuisi. Naiset kun alkavat olla itsekin keskituloisia, niin pelkkä raha (jos sitä ei edes ole enempää kuin naisella itselläänkään ) ei oikein vakuuta. Jos mies haluaa ostaa itselleen naisen rahalla, pitää tienata aika hitosti enemmän kuin keskipalkan.
Ei ole kysymys tuosta, vaan siitä ettei naiset nykyään kelpuuta keskituloista miestä niiden pienten tulojen vuoksi vaikka muuten kiinnostaisikin. Odottelevat omia sugar daddyjaan sun muita.
Toisin kun saattaisi kuvitella, miehen rahojen merkitys pariutumisessa on vain kasvanut.
Oletteko sekopäitä? Tavallinen nainen ei ajattele rahaa vaan pelkkää perheen onnea ja tavallista toimeentuloa. Ne jotka ajattelevat rahaa ja laittavat silikonirintoja, kuuluvat ihan eri maailmaan kuin tavallinen suomalainen nainen ja tyttö.
Tuolle edelliselle ei kelpaa kuin silikonitissiset kaunottaret, joille raha on ainoa syy antaa piparia. Ei hän ole kiinnostunut tavallisista suomalaisista keskituloisista naisista.
Johan siihen on jo valtion tutkijatkin iskenyt kiinni että suomalaisille naisille ei kelpaa perusmies.
Se ei ole mitään yhden miehen jankutusta vaan ihan puhdas fakta.
Älä nyt viitsi. Korkeasti koulutetuille naisille ei kelpaa mikään amisjamppa, mutta amisnaisille kelpaa oikein hyvin. Jos heti maanantaina alat soittelemaan, saatat saada jostain vielä hääkirkon kesäksi 2018. Suosituimmat on jo varattu. Ja niissä häissä ei tosiaankaan ole naiset sugar daddyjensä kanssa vaan ihan tavis lähihoitajat bussikuskiensa tai sairaanhoitajat amk-inssiensä kanssa. Suomalaisille perusnaisille kelpaa oikein hyvin suomalainen perusmies, kunhan miehen luonne, elämäntavat yms on asialliset ja parisuhteelle sekä perheen perustamiselle suotuisat ja koulutustaso kutakuinkin sama kuin naisella itselläänkin. On totta, että some on täynnä naisia, jotka tuunaavat sekä naamaansa että kroppaansa vaikka millä tavoin saadakseen elämäänsä luksusta miesten avulla, mutta nämä naiset eivät olekaan perusliisoja.
Eli rahan perässä on naiset.
Eihän jollain koulutustasolla pitäisi olla mitään merkitystä siinä että kenen kanssa halaua loppuelämänsä olla.
Jos vaivautuisit ryömimään äitisi hameenhelmoista tälle vuosituhannelle, niin huomaisit, ettei korkea koulutus ole enää moneen vuoteen tarkoittanut sen paremmin hyvää palkkaa kuin työpaikkaa yleensäkään. Kyse ei siis ole rahasta vaan arvoista, elämänkatsomuksesta, yleissivistyksestä ja kiinnostuksen kohteista. Ja nuo luettelemani asiat ovat tavalliselle suomalaiselle naiselle 100 kertaa tärkeämpiä asioita parisuhdetta ja perhettä perustaessa kuin miehen rahat. Monella amisjampalla on jopa kolminkertaiset tulot akateemisiin miehiin verrattuna. Jos korkeasti koulutetut naiset olisivat rahan perässä, he nimenomaan ottaisivat jonkun amisjampan.
Miehen pitäisi siis olla ääriliberaali viherkommunisti feministi että kelpaisi korkeakoulutetulle naiselle?
Jos itseäni ajattele
n niin näin juuri. Ei ole ollut vaikeuksia löytää noita miehiä sivistyneistön joukosta. Mutta jostainhan ne oikeistolaiset lääkärinaiset ja juristitkin miehensä löytää joten epäiöenpä, että kaikilla korkeakoulutetuilla naisilla olisi sama makuin kuin minulla.
Tämä elintason lasku on ihan yleismaailmallinen trendi kaikkialla länsimaissa. Suomessa tullaan jopa jälkijunassa siinä mielessä, että asuminen ei ole vielä niin pakkautunut suurimpiin kaupunkeihin. Asun itse toisella puolen maapalloa kaupungissa, jossa asunnon ostaminen on mediaanitulohin nähden neljänneksi kalleinta maailmassa. Tämä tarkoittaa sitä, että oman asunnon hankkiminen ei ole enää minun sukupolvelleni (+-30) mahdollista omin voimin. Käynnissä on suuri tulonsiirto nuorilta ikäpolvilta suurille ikäluokille; lapsiperheiden ja nuorten pariskuntien palkkatulot siirretään riistovuokrien kautta pääomatuloiksi 60-vuotiaille kouluttamattomille pankkivirkailijatädeille, joiden ainoa ansio on ollut syntyä maailmantalouden suhdanteiden suhteen oikeaan aikaan.
En silti valita. Oma elintaso on kaikilla muilla mittareilla korkeampi kuin vanhempieni ikäpolvella, paljolti yleisen teknologisen kehityksen ja globalisaation ansiosta. Olen saanut lennellä halpalennoilla ympäri Eurooppaa ja työn puolesta ympäri maailmaa. Olen saanut ilmaisen yliopistokoulutuksen korkeimpaan tutkintoon saakka, ja minulle maksettiin tästä palkkaa (opintotukea). Ruoka, liikkuminen ja vaatteet on todella halpaa. Vaihtaisin tämän kaiken silti vakaaseen elinikäiseen työpaikkaan ja kohtuuhintaiseen asumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on hassua mitata hyvinvointia jollain veneillä, kesämökillä tai vastaavilla. Miettikää nyt oikeasti jotain 80-lukua. Hyvin tiukat käytösnormit, vaikkapa vapaaehtoinen lapsettomuus oli ihan kummajaiskäytöstä, avioerokin vielä kohtuullisen paheksuttavaa, yleinen suhtautuminen kaikkeen hyvin ahdasmielistä.
Niin kauan kun on kohtuullinen asumismukavuus, ruokaa pöydässä ja jotain henkistä virikettä, nykyaika on paljon helpompaa olla, oikeasti. En vähättele työttömyyden vaikutuksia, mutta rankkoja työttömyysjaksoja on ollut ennenkin.
Suomessa ei ole koskaan ollut hyvin tiukkoja käytösnormeja.
1980-luvulla tämä maa oli huomattavasti parempi paikka elää. Nyt tästä maasta on tullut tälläinen ääriliberaali hullujen huone.
Elintasoa paljon suurempi ongelma on kylläkin se, että työelämän pirstoutumisen myötä nuoret eivät yksinkertaisesti pääse yhteiskuntaan kiinni, hankkimaan omaa asuntoa tai perustamaan perhettä.
Oli 80-luvullakin telkkarit, stereot, walkmanit, golf-välineet, lasketteluvälineet, kalastusvälineet, aerobic-tunnit, moottoripyörät sun muut vermeet. Nykyään on joo kännykät ja läppärit, mutta nekin saa halvalla jos haluaa. Silloin oli sitä paitsi julkiset palvelut parhaimmillaan ja pohjoismaat olivat jopa maailman mittapuulla parhaimpia maita elää, nykyisin ei voida todellakaan sanoa samaa. Ei se elintaso tarkoita vain roinan määrää vaan myös palveluiden saatavuutta ja mahdollisuuksia niihin.
Niinpä. Harmi, että nykyihminen ei ymmärrä vanhemmillaan olleen aika lailla hankalaa ilman puhelinta, koska puhelinosake maksoi 80-luvulla 2 kuukauden keskimääräisen nettopalkan verran. Ihmetellään suurten ikäluokkien korkeaa elintasoa tajuamatta, että oma on huimasti korkeampi ja vero % paljon, paljon pienempi kuin vanhemmilla oli 30 vuotta sitten.