Lue keskustelun säännöt.
Meidän sukupolvella ei ole varaa vanhempiemme elintasoon
17.06.2017 |
Kasvoin isossa omakotitalossa pk-seudulla, teimme lomia, meillä oli kesämökki, lapsilla kalliita harrastuksia.. Äitini oli melkein kymmenen vuotta kotona ja sen jälkeen puolipäivätöissä. Isäni kävi kokopäiväisesti töissä, mutta ei ollut mikään isokiho, vaan tavallisen hyvän työpaikan omaava. Tämä oli siis 80-luvulla.
Mieheni kanssa olemme molemmat akateemisia, kokopäivätöissä jo ties kuinka monetta vuotta. Asumme alle 100 neliön rivarissa, jossa on minimaalinen piha, mutta velkaa vaikka kuinka paljon. Käymme ulkomaan lomalla kerran vuodessa, mitään mökkiä meillä ei ole, lapsi saa kyllä harrastaa, mutta ei valitettavasti siinä määrin, missä esimerkiksi itse saman ikäisenä ts. itselläni oli kalliimpia harrastuksia. Olin kotona puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen, sitten oli pakko mennä takaisin töihin. Muuten olisi sekä rahat menneet liian tiukille ja oma ura alamäkeen tulevaisuudessa.
Joskus mietin vaan, että onko tässä kehityksessä mitään järkeä. Mihin elintasoon lapseni aikanaan pystyy, jos suunta jatkuu näin.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.stat.fi/tup/suomi90/heinakuu.html
Miten koulutettu ihminen voi olla näin tietämätön? Vai onko ihan vaan katkera (ilman syytä)?
Tavaileppa vähän tuota esittämääsi linkkiä.
Se että kulutus on kasvanut, ei tarkoita sitä että ihmisillä olisi enemmän rahaa käyttää sitä mihin itse haluaa.
Kuten linkin käppyröistä näkee, niin esimerkiksi asumiseen menee nyt paljon enemmän tuloista kuin 80 luvulla. Esim. jätehuolto oli asujille maksutonta vielä 80-luvulla, eikä sähkössä ollut mitään kostoveroa.
Jos verrataan siihen 80-lukuun, on nyt vapaa-aika ja muu suurempi osuus kulutuksesta. Ruoka on pienentynyt paljon eikä asuminen niin suuresti ole kasvanut.
Lisäksi nyt on käytössä paljo enemmän rahaa
Elintaso on kasvanut huomattavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se raha menee muualle nykyään.
Jos ostaa kahden vuoden välein uuden puhelimen, läppärin, tabletin, telkkarin, pleikkarin, niin ehkä niistä kertyy lopulta se kesämökin summa.
Ennen se yksi vhs-nauhuri oli kymmeniä vuosia ja se kasettimankka. Telkkari vaihdettiin 10v välein.
On tullut ne halpisvaateketjut, eli menee enemmän rahaa loppujen vaatteisiin.
Kaupalliset palvelut, spotifyt ja netflixit.
Ihan oikeasti edelleen ihmiset pystyisivät elämään lankapuhelimen ja radion avulla, mutta kun ei haluta.
Sitä rahaa katoaa siihen statukseen enemmän, ei kellekään kelpaa mummon talonpoikaiskalusteet yms jotka kulkee suvussa, pitää olla astiastot ja kaikki koneet. Ikeaa ja vohveliraudat, hodarikoneet, erikoiskahvikoneet jne. Sisustuksella on enemmän väliä.
Sinne ne rahat katoaa.
Eläminen ilman puhelimia ja läppäreitä olisi nykypäivänä aikan hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te entisaikojen kadehtijat suhtaudutte siihen, että jos lyhensit isoa lainaa esim tonnin kuussa, siitä saattoi vaikkapa 800 mennä vain korkoihin?
Asuntolainahan oli tosiasiassa koroista huolimatta edullisempaa 80-luvulla. Lainoista sai vähennyksiä verotuksessa ja niistä maksettiin korkotukea.
Nyt varmaan haluat esittää jotain faktaa väitteesi tueksi? On sen verran paksua settiä.
Etkö ole kuullut korkotukilainoista? Ei asuntovelalliset maksaneet realikorkoja tuolloin.
Toinen juttu joka auttoi hitosti oli inflaatio, sehän oli jopa kaksinumeroisissa luvuissa. Palkat nousi niin nopeasti että muutama vuosi sitten otettu asuntonlaina oli enää pikkuraha.
Olen jopa maksanut 90-luvun alussa kovakorkoista asuntolainaa ja kyllä, ihan reaalikorkoa siitä maksettiin. Muistan mikä ihme se oli, kun jossain vaiheessa lyhennyksen osuus oli enemmän kuin koron osuus.
Inflaatio on tosiasia, se auttoi, mutta ei sitä silloin lainaa ottaessa tiennyt että niin kävisi. Oli muuten huomattavan epävarmaa penninvenytystä elämä, muutama tuttu ei jaksanut ja päätyi lopulliseen ratkaisuun.
Että on melkoista vähättelyä huudella ennen olleen niin hirveän helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.stat.fi/tup/suomi90/heinakuu.html
Miten koulutettu ihminen voi olla näin tietämätön? Vai onko ihan vaan katkera (ilman syytä)?
Tavaileppa vähän tuota esittämääsi linkkiä.
Se että kulutus on kasvanut, ei tarkoita sitä että ihmisillä olisi enemmän rahaa käyttää sitä mihin itse haluaa.
Kuten linkin käppyröistä näkee, niin esimerkiksi asumiseen menee nyt paljon enemmän tuloista kuin 80 luvulla. Esim. jätehuolto oli asujille maksutonta vielä 80-luvulla, eikä sähkössä ollut mitään kostoveroa.
Jos verrataan siihen 80-lukuun, on nyt vapaa-aika ja muu suurempi osuus kulutuksesta. Ruoka on pienentynyt paljon eikä asuminen niin suuresti ole kasvanut.
Lisäksi nyt on käytössä paljo enemmän rahaa
Elintaso on kasvanut huomattavasti
Asuminen on kallistunut paljon, ruoka on tainnut jopa vähän halventua. Mutta juuri nämä muut pakolliset menot ne vasta ovatkin kasvaneet. Käytännössä lapsillekkin pitää jo hankkia älyluurit ja nettiliittymät.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se raha menee muualle nykyään.
Jos ostaa kahden vuoden välein uuden puhelimen, läppärin, tabletin, telkkarin, pleikkarin, niin ehkä niistä kertyy lopulta se kesämökin summa.
Ennen se yksi vhs-nauhuri oli kymmeniä vuosia ja se kasettimankka. Telkkari vaihdettiin 10v välein.
On tullut ne halpisvaateketjut, eli menee enemmän rahaa loppujen vaatteisiin.
Kaupalliset palvelut, spotifyt ja netflixit.
Ihan oikeasti edelleen ihmiset pystyisivät elämään lankapuhelimen ja radion avulla, mutta kun ei haluta.
Sitä rahaa katoaa siihen statukseen enemmän, ei kellekään kelpaa mummon talonpoikaiskalusteet yms jotka kulkee suvussa, pitää olla astiastot ja kaikki koneet. Ikeaa ja vohveliraudat, hodarikoneet, erikoiskahvikoneet jne. Sisustuksella on enemmän väliä.
Sinne ne rahat katoaa.
Tämä on kyllä totta! Itse ihmettelen miten ihmiset viitsivät käyttää rahansa juuri näin ja sitten valittavat kun ei ole varaa tehdä mitään koskaan. Me ei juuri koskaan osteta uutena mitään kun hyvää käytettyä tavaraa on tarjolla vaikka kuinka paljon eikä missään nimessä tulisi mieleen ostaa uusia kännyköitä, tietokoneita tms vaan koska uusia tulee markkinoille. Vanhat kelpaavat loistavasti niin kauan kun toimivat! Mieluummin panostetaan tekemiseen ja kokemiseen, matkusteluun ja harrastamiseen. Ihan tavallinen perinteinen kotiruoka kelpaa meille hyvin. Silti olen ap:n kanssa samaa mieltä että suhteessa ennen elettiin kyllä leveämmin vastaavan koulutuksen ja tulotason turvin kuin nyt. Edelleen kuitenkin on asiat hyvin mutta jos sama suuntaus jatkuu niin ei ole loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tässä ketjussa se "meidän sukupolvi"?
Itse 32v ja omat vanhemmat kokeneet rajuimman laman 90-luvun alussa saman ikäisenä. Toistaiseksi on helppo todeta, että oma elintasoni on merkittävästi korkeampi kuin heidän tuolloinen.
Eihän lamat kosketa palkkatyöläistä kuin siinä tapauksessa että työttömyys osuu omalle kohdalle. Omat vanhempani ovat täyttäneet 90-luvulla 50v, eivätkä ole koskaan olleet päivääkään työttöminä.
90 luvun lama kosketti kyllä työssäkäyvääkin. Veroja nostettiin, kaikesta leikattiin.
Mielestäni on typerää huudella ja syytellä vanhempia ihmisiä omasta kurjuudestaan. Jokainen elää ajassaan, joka ajassa on hyvät ja huonot puolensa. Joku valmistuu parempaan saumaan kuin toinen, niin se on aina ollut.
Jotenkin sitä on vaan luovittava siinä ajassa missä sattuu olemaan. Ottaa itse vastuu itsestään, eikä huudella kuinka maailma potkii päähän.
Jos muutosta haluaa, sitten vaan politiikkaan mukaan ajamaan niitä oman ikäpolven asioita. Ihan jo se, että jos nuoret äänestäisivät aktiivisemmin, saataisiin ne vanhat jäärät pois jossain vaiheessa ja ehkä joku voisi muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on korkeampi elintaso selvästi kuin vanhemmillani tämän ikäisenä. Vaikka sekä minä että mieheni olemme akateemisia pätkätyöläisiä, ja heillä taas oli turvalliset työpaikat läpi työuran. Vieläpä hyvätuloisia kumpikin, me hikisesti pääsemme suomalaiseen keskikastiin.
Silti meillä on pieni uusi okt pääkaupunkiseudulla, velka lähes maksettu, reissaamme yhden pidemmän matkan ja muutamia lyhyitä vuosittain, lapset harrastavat ratsastusta (kaksi ponia myös perheessä) eikä varsinaisesti tarvitse ruuassa tai vaatteissa säästellä. Jonkinverran löytyy sijoituksia myös. Vanhempani asuivat itseni ikäisenä kerrostalossa, ikinä ei matkusteltu, harrastukset olivat halpoja, vaatteita ostettiin vain ehdottomaan tarpeeseen ja silloinkin vaikka kenkiä runsaalla kasvunvaralla.
Että enpä tiedä, mistä moinen harha, että nykyään olisi köyhempää kuin ennen.
No nyt saat kyllä kertoa, mistä on saatu rahat moiseen. Tai vaihtoehtoisesti, määritellä "hikisen keskikastin" tai sen "pääkaupunkiseudun" jossa nuorena maksettu omakotitalonne sijaitsee. Jokin ei täsmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tässä ketjussa se "meidän sukupolvi"?
Itse 32v ja omat vanhemmat kokeneet rajuimman laman 90-luvun alussa saman ikäisenä. Toistaiseksi on helppo todeta, että oma elintasoni on merkittävästi korkeampi kuin heidän tuolloinen.
Eihän lamat kosketa palkkatyöläistä kuin siinä tapauksessa että työttömyys osuu omalle kohdalle. Omat vanhempani ovat täyttäneet 90-luvulla 50v, eivätkä ole koskaan olleet päivääkään työttöminä.
Tietyllä tavalla lama koskettaa kaikkia vaikka itsellä työt ja elintaso säilyisivätkin. Sosiaalisesti tarkoitan. Yhteiskunnassa lisääntyvää pahoinvointia seurauksineen. Ei kukaan elä umpiossa ja eristyksissä muista joten kyllä ne laman lieveilmiöt jollain tasolla tulevat näkyviksi kaikille. Surullisinta on niiden lasten elämä joiden vanhemmat jäävät työttömäksi ja kokevat huiman elintason romahduksen lasten ollessa pieniä. Näissä perheissä vanhempien stressi ja epätoivo välittyy helposti lapsiin kuten myös taloudellinen niukkuus. Lasten lapsuutta varjostaa suuri tumma pilvi, epätoivon ja ahdistuksen ilmapiiri joka usein jättää jälkensä koko loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tässä pistin Exceliin meidän 4 hengen perheen kaiken sisutuksen, elektroniikan, keittiövekottimet, tietoliikenteen, pesukoneet jne. (Ostohinta ja arvioitu elinikä). 80-luvulla toki olisi ollut varmaan suurin osa näistä muutenkin ja sitten osa (kuten Netflix) olisi ollut VHS-kasetteja ja puhelimen tilalla lankapuhelin jne.
Tuli pyöreät 3000 euroa per vuosi noiden arvoksi/kuluiksi. Puhelinliittymiin meni neljännes vuosikustannuksista, täytyypä kilpailuttaa ne.
Veikkaan, että joku mikrokin maksoi 80-luvulla aika paljon enemmän (varsinkin suhteessa tulojen määrään), joten vaikea sanoa meneekö rahaa noihin enemmän vaiko vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se raha menee muualle nykyään.
Jos ostaa kahden vuoden välein uuden puhelimen, läppärin, tabletin, telkkarin, pleikkarin, niin ehkä niistä kertyy lopulta se kesämökin summa.
Ennen se yksi vhs-nauhuri oli kymmeniä vuosia ja se kasettimankka. Telkkari vaihdettiin 10v välein.
On tullut ne halpisvaateketjut, eli menee enemmän rahaa loppujen vaatteisiin.
Kaupalliset palvelut, spotifyt ja netflixit.
Ihan oikeasti edelleen ihmiset pystyisivät elämään lankapuhelimen ja radion avulla, mutta kun ei haluta.
Sitä rahaa katoaa siihen statukseen enemmän, ei kellekään kelpaa mummon talonpoikaiskalusteet yms jotka kulkee suvussa, pitää olla astiastot ja kaikki koneet. Ikeaa ja vohveliraudat, hodarikoneet, erikoiskahvikoneet jne. Sisustuksella on enemmän väliä.
Sinne ne rahat katoaa.
Jep, ennenkun nuori muutti omilleen, haalittuun sukulaisten varastoista kaikki romut, että saatiin edes jonkinlainen kalustus. Nykyään jos tarjoaa siistiä mutta vanhaa tavaraa, ihmiset vaan nyrpistää nenää.
Todellakin. Oma lapseni muutti viime vuonna pois kotoa ja oli hyvinkin tarkkaa, millaiset huonekalut, astiat jne halusi. Toki hän oli kesätyörahoistaan säästänyt, että siitä vaan, itse olisin ne rahat säästänyt kyllä oman asunnon käsirahaan.
Oma ensimmäinen kotini oli juuri tällainen, missä kaikkea randomsälää. Mikään ei sopinut yhteen. Mutta se oli oma koti ja edelleen muistelen sitä lämmöllä. Kesätyörahat olin siinä vaiheessa laittanut osakkeisiin, jotka tuottivatkin sen verran, että sain noin kolmasosan ekan omistusasuntoni hinnasta niillä muutaman vuoden kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tässä pistin Exceliin meidän 4 hengen perheen kaiken sisutuksen, elektroniikan, keittiövekottimet, tietoliikenteen, pesukoneet jne. (Ostohinta ja arvioitu elinikä). 80-luvulla toki olisi ollut varmaan suurin osa näistä muutenkin ja sitten osa (kuten Netflix) olisi ollut VHS-kasetteja ja puhelimen tilalla lankapuhelin jne.
Tuli pyöreät 3000 euroa per vuosi noiden arvoksi/kuluiksi. Puhelinliittymiin meni neljännes vuosikustannuksista, täytyypä kilpailuttaa ne.
Veikkaan, että joku mikrokin maksoi 80-luvulla aika paljon enemmän (varsinkin suhteessa tulojen määrään), joten vaikea sanoa meneekö rahaa noihin enemmän vaiko vähemmän.
Kodinkoneet olivat kalliimpia 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Mä tässä pistin Exceliin meidän 4 hengen perheen kaiken sisutuksen, elektroniikan, keittiövekottimet, tietoliikenteen, pesukoneet jne. (Ostohinta ja arvioitu elinikä). 80-luvulla toki olisi ollut varmaan suurin osa näistä muutenkin ja sitten osa (kuten Netflix) olisi ollut VHS-kasetteja ja puhelimen tilalla lankapuhelin jne.
Tuli pyöreät 3000 euroa per vuosi noiden arvoksi/kuluiksi. Puhelinliittymiin meni neljännes vuosikustannuksista, täytyypä kilpailuttaa ne.
Veikkaan, että joku mikrokin maksoi 80-luvulla aika paljon enemmän (varsinkin suhteessa tulojen määrään), joten vaikea sanoa meneekö rahaa noihin enemmän vaiko vähemmän.
80-luvulla tavarat tarvitsi ostaa vain kerran mutta nyt kaikki hajoaa kun takuu umpeutuu tai sitten pitää saada uutta vain koska uusia malleja tulee markkinoille. Äidilläni oli 80-luvulla hankittu mikrouuni joka vasta vuosi sitten hajosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen sukupolvi luo oman elintasonsa ja myös vastaa siitä. Tänä päivänä se on korkeampi kuin koskaan aikaisemmin.
Nykyajan ihmiset on ihan älyttömän materialistista ja jotenkin tyhjiä ja pinnallisia. Ainakin näin 50+ ikäisen näkökulmasta näyttää siltä.
60-luvulla 6 henkinen perheemme asui kaksiossa, jonka makuuhuoneessa oli vuokralainen. Molemmat vanhemmat olivat töissä, ei ollut autoa, ei kesämökkiä, ei edes jääkaappia.
Jostain syystä emme saaneet arava-lainaa, joten vanhemmat ottivat ns. kovan rahan lainaa, jonka maksuaika oli lyhyt, korko korkea ja omarahoitusosuus järjettömän korkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyään keskituloinen mies saa edes vakituista naista.
Tämäkin on iso ero aiempiin sukupolviin verrattuna. Ja osaltaan myös selittää köyhtymistä. 3k=3k, mutta 3k+4k=7k ja sillä saattaisi jo omistusasuntoon päästä käsiksikin.
Näinhän se on. Nykyisin keskituloisella miehellä pitää olla muitakin avuja kuin vain palkka, jotta nainen kiinnostuisi. Naiset kun alkavat olla itsekin keskituloisia, niin pelkkä raha (jos sitä ei edes ole enempää kuin naisella itselläänkään ) ei oikein vakuuta. Jos mies haluaa ostaa itselleen naisen rahalla, pitää tienata aika hitosti enemmän kuin keskipalkan.
Ei ole kysymys tuosta, vaan siitä ettei naiset nykyään kelpuuta keskituloista miestä niiden pienten tulojen vuoksi vaikka muuten kiinnostaisikin. Odottelevat omia sugar daddyjaan sun muita.
Toisin kun saattaisi kuvitella, miehen rahojen merkitys pariutumisessa on vain kasvanut.
Oletteko sekopäitä? Tavallinen nainen ei ajattele rahaa vaan pelkkää perheen onnea ja tavallista toimeentuloa. Ne jotka ajattelevat rahaa ja laittavat silikonirintoja, kuuluvat ihan eri maailmaan kuin tavallinen suomalainen nainen ja tyttö.
Tuolle edelliselle ei kelpaa kuin silikonitissiset kaunottaret, joille raha on ainoa syy antaa piparia. Ei hän ole kiinnostunut tavallisista suomalaisista keskituloisista naisista.
Johan siihen on jo valtion tutkijatkin iskenyt kiinni että suomalaisille naisille ei kelpaa perusmies.
Se ei ole mitään yhden miehen jankutusta vaan ihan puhdas fakta.
Älä nyt viitsi. Korkeasti koulutetuille naisille ei kelpaa mikään amisjamppa, mutta amisnaisille kelpaa oikein hyvin. Jos heti maanantaina alat soittelemaan, saatat saada jostain vielä hääkirkon kesäksi 2018. Suosituimmat on jo varattu. Ja niissä häissä ei tosiaankaan ole naiset sugar daddyjensä kanssa vaan ihan tavis lähihoitajat bussikuskiensa tai sairaanhoitajat amk-inssiensä kanssa. Suomalaisille perusnaisille kelpaa oikein hyvin suomalainen perusmies, kunhan miehen luonne, elämäntavat yms on asialliset ja parisuhteelle sekä perheen perustamiselle suotuisat ja koulutustaso kutakuinkin sama kuin naisella itselläänkin. On totta, että some on täynnä naisia, jotka tuunaavat sekä naamaansa että kroppaansa vaikka millä tavoin saadakseen elämäänsä luksusta miesten avulla, mutta nämä naiset eivät olekaan perusliisoja.
Eli rahan perässä on naiset.
Eihän jollain koulutustasolla pitäisi olla mitään merkitystä siinä että kenen kanssa halaua loppuelämänsä olla.
Jos vaivautuisit ryömimään äitisi hameenhelmoista tälle vuosituhannelle, niin huomaisit, ettei korkea koulutus ole enää moneen vuoteen tarkoittanut sen paremmin hyvää palkkaa kuin työpaikkaa yleensäkään. Kyse ei siis ole rahasta vaan arvoista, elämänkatsomuksesta, yleissivistyksestä ja kiinnostuksen kohteista. Ja nuo luettelemani asiat ovat tavalliselle suomalaiselle naiselle 100 kertaa tärkeämpiä asioita parisuhdetta ja perhettä perustaessa kuin miehen rahat. Monella amisjampalla on jopa kolminkertaiset tulot akateemisiin miehiin verrattuna. Jos korkeasti koulutetut naiset olisivat rahan perässä, he nimenomaan ottaisivat jonkun amisjampan.
Bullshit puhe arvoista etc. Ei ole kuin pari viikkoa siitä kun Väestöliiton (nais)tutkija Anneli Miettinen sanoo Iltasanomien artikkelissa "tilastojen perusteella työtön ja köyhä mies ei naista saa". Aika raadollista...
Noh. Naiset ja miehet kuitenkin jakautuvat suhteessa 50-50% väestöstä, noin suunnilleen. Eli jos moni mies jää ilman naista, niin vastaavasti moni nainen sitten ilman miestä.
Eli voitteko nyt lopettaa tämän typerän vänkäämisen?
Ei voida sanoa noin, koska miehiä on Suomessakin yli 50 000 enemmän kuin naisia ns. aktiivi-ikäisissä.
Se on iso määrä näin pienessä maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valita, eletään onnellista elämää. Enkä todellakaan ole sitä mieltä, että elintasoa pitäisi nostaa koko ajan. Kirjoitin elintason laskusta kahden sukupolven välillä. Aihe kiinnostaa minua ja myös osittain huolestuttaa. Tiedän kyllä, että meillä on paljon enemmän kaikkea, kuin suurimmalla osalla maailman asukkaista. Tämä ei kuitenkaan estä pohtimasta asiaa ilmiönä.
Ja meidän rivarin arvo on suunnilleen puolet esimerkiksi vanhempieni omakotitalon nykyisestä arvosta.
Ap
Monelle suuriin ikäluokkiin kuuluville kävi niin että inflaatio söi asuntolainan. He saivat nuo omakotitalot käsittämättömän halvalla. Siitä heidän muukin varallisuutensa pitkälti johtuu, kun asuminen on ollut halpaa. Ei tuo taida olla sellainen asia minkä voisi toistaa peräkkäin aina joka sukupolven kohdalla. Heillä kävi vain hyvä tuuri. Toivottavaa tietenkin olisi etteivät koko ajan väittäisi että nuoret ovat vaan heitä laiskempia.
Suuri osa suurten ikäluokkien omakotitaloista on jo alkuaan rakennettu itse ja vähän sinne päin. Parhaissakin alkaa tulla peruskorjausvaihe vastaan, huonoimmissa kylppärin seutu ja valesokkeliratkaisu on läpimätä. Suuri osa sijaitsee muuttotappiopaikkakunnilla. Eli lähinnä noilla taloilla on käyttöarvo, mitä toki ei pidä väheksyä.
Itse ottaisin mieluummin rivarin Helsingistä kuin vanhempieni omatekoisen omakotitalon Kainuusta.
On näitäkin, mutta osa on myös myynyt jo aikoja sitten sen ensimmäisen talonsa ja hyppelehtinyt eteenpäin asuntomarkkinoilla helpon alun jälkeen. Ja sekin osa joka ei ole näin tehnyt on asunut edullisesti siinä talossaan. Se ettei niillä ole nyt enää suurta arvoa harmittaa todennäköisesti eniten perikuntaa.
Siihen aikaan piti kyllä säästää kunnon käsiraha. 2000-luvun alkupuolella asuntolainaa oli helppo saada jopa ilman säästöjä. Helppo lainansaanti nosti asuntojen hintoja. Usassa keskiluokan ahdinko johtuu kalliista asunnoista, terveydenhoidosta ja koulutuksesta.
Uskon kyllä, että nykyään myös haalitaan enemmän roinaa, syödään ulkona ja asuminen on kallistunut. Monelle tulee myös työttömyyspätkiä. Ennen kyllä piti oikeasti myös säästää, jos halusi asunnon. Kulutusluottoja käytettiin myös vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites te entisaikojen kadehtijat suhtaudutte siihen, että jos lyhensit isoa lainaa esim tonnin kuussa, siitä saattoi vaikkapa 800 mennä vain korkoihin?
Asuntolainahan oli tosiasiassa koroista huolimatta edullisempaa 80-luvulla. Lainoista sai vähennyksiä verotuksessa ja niistä maksettiin korkotukea.
Nyt varmaan haluat esittää jotain faktaa väitteesi tueksi? On sen verran paksua settiä.
Etkö ole kuullut korkotukilainoista? Ei asuntovelalliset maksaneet realikorkoja tuolloin.
Toinen juttu joka auttoi hitosti oli inflaatio, sehän oli jopa kaksinumeroisissa luvuissa. Palkat nousi niin nopeasti että muutama vuosi sitten otettu asuntonlaina oli enää pikkuraha.
Korkotukilainoilla taidat tarkoittaa aravalainoja? Ei niitä kaikki saaneet, aravarakentamiseen oli tiukat ehdot. Itse ostimme aravarahoitetusta kerrostalosta asunnon 80-luvun lopulla. Saimme osan aravalainaa, jossa korko oli 9%, mutta maksoimme vain 5%. Muutamaa vuotta myöhemmin korkotuki loppui, mutta pienituloiset saivat anomuksesta vielä pari vuotta armonaikaa lisää. Me saimme, koska olin menettänyt työn.
Suurin osa asuntolainasta oli pankkilainaa. Alussa korko oli 10%, mutta se nousi muutaman vuoden kuluessa 13%:iin. Inflaatio ja palkat nousivat reippaasti 60-70-luvuilla, 80-luvulla oli jo eri juttu. Onko sinulla asiasta omakohtaista kokemusta, kun se tuntuu olevan niin erilaista mitä minun?
Eihän lamat kosketa palkkatyöläistä kuin siinä tapauksessa että työttömyys osuu omalle kohdalle. Omat vanhempani ovat täyttäneet 90-luvulla 50v, eivätkä ole koskaan olleet päivääkään työttöminä.