Lue keskustelun säännöt.
Meidän sukupolvella ei ole varaa vanhempiemme elintasoon
17.06.2017 |
Kasvoin isossa omakotitalossa pk-seudulla, teimme lomia, meillä oli kesämökki, lapsilla kalliita harrastuksia.. Äitini oli melkein kymmenen vuotta kotona ja sen jälkeen puolipäivätöissä. Isäni kävi kokopäiväisesti töissä, mutta ei ollut mikään isokiho, vaan tavallisen hyvän työpaikan omaava. Tämä oli siis 80-luvulla.
Mieheni kanssa olemme molemmat akateemisia, kokopäivätöissä jo ties kuinka monetta vuotta. Asumme alle 100 neliön rivarissa, jossa on minimaalinen piha, mutta velkaa vaikka kuinka paljon. Käymme ulkomaan lomalla kerran vuodessa, mitään mökkiä meillä ei ole, lapsi saa kyllä harrastaa, mutta ei valitettavasti siinä määrin, missä esimerkiksi itse saman ikäisenä ts. itselläni oli kalliimpia harrastuksia. Olin kotona puolitoista vuotta lapsen syntymän jälkeen, sitten oli pakko mennä takaisin töihin. Muuten olisi sekä rahat menneet liian tiukille ja oma ura alamäkeen tulevaisuudessa.
Joskus mietin vaan, että onko tässä kehityksessä mitään järkeä. Mihin elintasoon lapseni aikanaan pystyy, jos suunta jatkuu näin.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Absurdi keskustelu. Ei ole mitään järkeä verrata jonkun yksittäisen henkilön tilannetta omiin vanhempiin, jos haluaa puhua yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Köyhyyttä on ollut aina, rikkaita on ollut aina. Ne varmat työt ei-niin-lahjakkaille olivat jotain tehtaan lattian lakaisua tai liukuhihnalla korkkien kiristämistä, ja palkka oli suuruusluokkaa nykyinen työttömyyskorvaus.
Nykyään on netti jne, jossa on helppo jakaa kokemuksia ja erilaiset ilmiöt saavat helposti isot mittasuhteet. Tosiasiassa kuitenkin ihmiset ovat keskimäärin rikkaampia ja hyvinvoivempia kuin ennen. Poikkeuksia löytyy, tottakai.
Jälkeenpäin on myös helppo sanoa, että tuli inflaatio ja sitä ja tätä. Eivät ne ihmiset sitä tienneet asuntolainoja ottaessaan ja perhettä perustaessaan. Ihan samalla tavalla heillä oli epävarma olo tulevasta, kuin nykyisin on nuorilla aikuisilla. 30 vuoden päästä voi olla, että tästä sukupolvesta puhutaan onnekkaana jne.
Ja en hetkeäkään kiellä, etteikö tämän päivän nuorilla aikuisilla olisi omat ongelmansa, joita ennen ei ollut. Mutta että ennen olisi ollut jotenkin hirveän helppoa, hmm, oikeasti?
Alle 40-vuotiaiden tulot ovat laskussa, yli 40-vuotiaiden tulot taas nousevat. Nuorissa ikäluokissa on paljon enemmän työttömyyttä.
http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005160933.html
Ensiasunnon ostajien määrä vähenee koko ajan, koska yhä harvemmalla on varaa omistusasumiseen
http://tilastokeskus.fi/til/asas/2013/01/asas_2013_01_2014-10-16_tie_00…
Ja ensiasunnon ostajien keski-ikä nousee
http://www.stat.fi/til/asas/2015/01/asas_2015_01_2016-10-13_tau_007_fi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä me ainakin eletään leveämmin kuin omat vanhempani. Olin öapsi 90-luvun lama-aikaan ja jopa ruuasta oli puutetta usein. Äiti oli kotona jonkusen vuoden (ihan työttömyydenkin vuoksi) ja isä duunari.
Nyt itse olen ollut kotona 5 vuotta lasten kanssa ja mies duunari. Ei meillä ole puutetta oikein mistään.. omaa taloa ei vielä ole, mutta pystymme senkin hankkimaan kun palaan töihin.
Sen sijaan isovanhempiemme elintasoon tuskin koskaan pääsemme. Ja he eivät ole edes koulutettuja ihmisiä.
Elämä on. Ole kiitollinen siihen mitä sulla on, teillä tuntuu olevan asiat ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Muutin ensimmäiseen omaan kotiini 80-luvun puolivälissä, kun lähdin opiskelemaan korkeakouluun. Jaoin 9 neliön huoneen toisen opiskelijatytön kanssa. Keittiö ja vessa ja suihku jaettiin kolmen muun vastaavan huoneen kanssa. Vuokra ei päätä huimannut, hyvin sai osa-aikatyössä säästettyä rahaa oman asunnon käsirahaan.
Eipä nykyään nuoria varmaan tuollaiseen saisi asumaan mitenkään?
Monissa paikoissa monen hengen soluasuntoja on muutettu yksiöiksi, koska muu ei kelpaa. Lisäksi jostain kumman syystä halutaan asumaan ydinkeskustaan kun yliopiston läheltä löytyisi edullisempia asuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Absurdi keskustelu. Ei ole mitään järkeä verrata jonkun yksittäisen henkilön tilannetta omiin vanhempiin, jos haluaa puhua yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Köyhyyttä on ollut aina, rikkaita on ollut aina. Ne varmat työt ei-niin-lahjakkaille olivat jotain tehtaan lattian lakaisua tai liukuhihnalla korkkien kiristämistä, ja palkka oli suuruusluokkaa nykyinen työttömyyskorvaus.
Nykyään on netti jne, jossa on helppo jakaa kokemuksia ja erilaiset ilmiöt saavat helposti isot mittasuhteet. Tosiasiassa kuitenkin ihmiset ovat keskimäärin rikkaampia ja hyvinvoivempia kuin ennen. Poikkeuksia löytyy, tottakai.
Jälkeenpäin on myös helppo sanoa, että tuli inflaatio ja sitä ja tätä. Eivät ne ihmiset sitä tienneet asuntolainoja ottaessaan ja perhettä perustaessaan. Ihan samalla tavalla heillä oli epävarma olo tulevasta, kuin nykyisin on nuorilla aikuisilla. 30 vuoden päästä voi olla, että tästä sukupolvesta puhutaan onnekkaana jne.
Ja en hetkeäkään kiellä, etteikö tämän päivän nuorilla aikuisilla olisi omat ongelmansa, joita ennen ei ollut. Mutta että ennen olisi ollut jotenkin hirveän helppoa, hmm, oikeasti?
Alle 40-vuotiaiden tulot ovat laskussa, yli 40-vuotiaiden tulot taas nousevat. Nuorissa ikäluokissa on paljon enemmän työttömyyttä.
http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000005160933.html
Ensiasunnon ostajien määrä vähenee koko ajan, koska yhä harvemmalla on varaa omistusasumiseen
http://tilastokeskus.fi/til/asas/2013/01/asas_2013_01_2014-10-16_tie_00…
Ja ensiasunnon ostajien keski-ikä nousee
http://www.stat.fi/til/asas/2015/01/asas_2015_01_2016-10-13_tau_007_fi…
Ennen ensiasunto oli yksiö, nykyään se on omakotitalo. Korot lähellä nollaa...
Hyvä vaa että elintaso putoaa. Johan tässä on jo kaikkea härpätintä ihan tarpeeks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on aivan totta. Hyvinvointivaltio suomea ajetaan kovaa vauhtia alas. En ymmärrä, kuka äänestää kokoomus-/keskusta akselia. Toki selvää on, että ei maahanmuuttokaan paranna tilannetta, huoltosuhteen huonotessa dramaattisesti.
Päinvastoin, pelastavat kreikan tieltä, velaksi ei voi rakentaa hyvinvointia.
No meillä vähän toisinpäin. Olen 80-luvun alkupuolella syntynyt, kävimme kerran lapsuuteni aikana ulkomaan matkalla, kotimaassakaan ei liiemmin matkailtu. Leivän päällä aina jotain lauantaimakkaraa, mitään maksavaa en saanut harrastaa. Mökillä kävimme usein, mutta se oli isovanhempien mökki. No oman perheeni tilanne on tällä hetkellä se että asutaan Keski-Uudellamaalla suht uudessa ok-talossa. Minulla on vain toisen asteen koulutus ja matalapalkkainen työ, miehellä parempi koulutus ja hänellä ihan hyvä palkka, ei tosin mikään järjettömän suuri sekään. Meillä kaksi lasta, molempia olen hoitanut kotona 3 vuotta. Raha ei ole missään vaiheessa ollut todella tiukilla. Eletään huomattavasti leveämmin kuin mitä omassa lapsuudessani elettiin. Meillä on vara maksaa lasten harrastukset, ja syödä monipuolisemmin. Ollaan miehen kanssa muisteltu kuinka omassa lapsuudessa vanhemmat olivat todella säästeliäitä ja nuukia verrattuna meihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän nykyään keskituloinen mies saa edes vakituista naista.
Tämäkin on iso ero aiempiin sukupolviin verrattuna. Ja osaltaan myös selittää köyhtymistä. 3k=3k, mutta 3k+4k=7k ja sillä saattaisi jo omistusasuntoon päästä käsiksikin.
Näinhän se on. Nykyisin keskituloisella miehellä pitää olla muitakin avuja kuin vain palkka, jotta nainen kiinnostuisi. Naiset kun alkavat olla itsekin keskituloisia, niin pelkkä raha (jos sitä ei edes ole enempää kuin naisella itselläänkään ) ei oikein vakuuta. Jos mies haluaa ostaa itselleen naisen rahalla, pitää tienata aika hitosti enemmän kuin keskipalkan.
Ei ole kysymys tuosta, vaan siitä ettei naiset nykyään kelpuuta keskituloista miestä niiden pienten tulojen vuoksi vaikka muuten kiinnostaisikin. Odottelevat omia sugar daddyjaan sun muita.
Toisin kun saattaisi kuvitella, miehen rahojen merkitys pariutumisessa on vain kasvanut.
Totta. Naiset matkivat nykyään jossain somessa näkemiään naisia, joilla on rikkaita miehiä ja kaikkia sen mukanaan tuomia etuja. Naisille muiden mielipiteet ja kadehdinta ovat tosi tärkeitä juttuja. Perusmiehen autosta tai kämpästä ei paljon postailla kuvia someen.
Kannattaisko etsiä itselleen naista jostain muualta kuin somesta? Tai ainakin sellaista naista, joka ei postaile kodistaan kuvia someen? Aih, mutta ne naiset onkin ihan tavallisia jennejä ja minnoja eikä jessicoita ja natalioita!!! Ei kelpaa teille tavisnaiset. Onneksi on niitäkin miehiä, joille kelpaa. Ihan keskituloisia ja jopa pienituloisia.
Juuh, etsipä tähän alle 40v nainen joka ei postaile someen kuvia rihkamastaan tms.
Ei millään pahalla, mutta taidat olla jo hiukan varttuneempi henkilö eikä sinulla välttämättä ole oikein käsitystä nykymenosta.
Täällä on 33-vuotias nainen, joka ei esittele somessa rihkamaa tai muutakaan roinaa. Isäni kuoli useita vuosia sitten ja perin hänet. Olen huomattavasti varakkaampi kuin mieheni. Mieheni tienaa kyllä jonkin verran enemmän kuin minä. Toisaalta olemme eri aloilla ja hänellä on enemmän työvuosia. Kun tutustuimme, hänellä ei ollut autoa. Oikeasti raha ei kovin paljon selitä pariutumista. Pitkä työttömyys ja kouluttamattomuus kyllä varmasti selittää.
Tätä olen omassa elämässäni joutunut vähän ihmettelemään, että miten perheen perustaminen voi koskaan onnistua, kun minä ja potentiaaliset kumppanit joudumme muuttamaan vähän väliä eri puolille Suomea tai jopa ulkomaille. Ei siinä paljon asuntolainojakaan oteta ja asetuta aloilleen.