Lue keskustelun säännöt.
Antti Lindtman, 34, ja Kaija Stormbom, 54, odottavat lasta
15.06.2017 |
Kommentit (665)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti joutuu vielä lastenhoidon ohella toimimaan vanhenevan vaimonsa omaishoitajana.
Kaijalla on eläkeikäänkin vielä reilut 10 v miksi hän yhtäkkiä omaishoidettavaksi joutuisi, ei kovin todennäköistä kun ei ole mitään perussairauksiakaan.
Onko sun 70-vuotiaat sukulaiset kaikki jo haudan partaalla? Ei mun ainakaan, ei varsinkaan naiset.
Mies on 20 vuotta nuorempi joten ennen pitkää on omaishoitaja.
Mun naapureilla oli 17 v ikäeroa, nainen vanhempi. Mies kuoli 65-vuotiaana ja nainen on elänyt sen jälkeen jo 10 v leskenä. Monet kasikymppiset naiset ovat paremmassa kunnossa kuin 20 v nuoremmat miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhään lapsia saaneet naiset elävät pidempään ja keskimäärin terveempinä kuin he jotka tekivät lapset jo nuorena tai ei ollenkaan.
Sedu Koskinen sai esikoisensa 56-vuotiaana eikä sitäkään noin kauhisteltu vaikka miehillä on lyhyempi elinajanodote.
Äitini sai minut 40- vuotiaana, kuoli 10-v. myöhemmin naistensairauteen.
Synnytys oli ollut vaikea, oli tarvittu mm. useampi lääkäri paikalle. Sairaalassa olimme 3kk. synnytyksen jälkeen. Siinä sulle.
Olin 44 v saadessani ilman hoitoa vauvan. Kiireellinen sektio. Meni hyvin ja oli helppo. Suuresti kiitollinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti joutuu vielä lastenhoidon ohella toimimaan vanhenevan vaimonsa omaishoitajana.
Kaijalla on eläkeikäänkin vielä reilut 10 v miksi hän yhtäkkiä omaishoidettavaksi joutuisi, ei kovin todennäköistä kun ei ole mitään perussairauksiakaan.
Onko sun 70-vuotiaat sukulaiset kaikki jo haudan partaalla? Ei mun ainakaan, ei varsinkaan naiset.
Mies on 20 vuotta nuorempi joten ennen pitkää on omaishoitaja.
Miksi murehtia asioita vuosikymmeniä eteenpäin. Varsinkin naiset elävät hyvävointisina yli 90 vuotiaiksi. Jatkuvasti julkisuudessa oleva Aira Samulin on siitä hyvä esimerkki. Eihän nuoremmillekaan ole takuita terveydestä, syöpä voi iskeä 4-kymppiseen ja lapset voivat olla pieniä. Itselläni on lähipiirissä kaksi yli 9-kymppistä, eikä heillä ole mitään omaishoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ne kyllä ymmärrä sitä, että miksi ei voi vain hyväksyä tosiasioita ja sitä, että kaikkiian asioihin (kuten biologiaan) ihminen vain ei voi vaikuttaa? 54-vuotias nainen ON tosi vanha saamaan vauvan, 54-vuotias mies ei olisi samaan asiaan liian vanha. Onhan se ihan paljonkin tutkittu fakta, että kaikenlaiset riskit niin vauvan kuin äidinkin kohdalla lisääntyvät kun ikää alkaa olla, ja 54-vuotiaalla sitä ikää todellakin on. Ei se ole mitään haukkumista tai ilkeilyä jos toteaa, että kyllä 54 vuotias nainen on jo ohittanut vauvantekoiän ainakin biologisesta näkökulmasta.
Ei se ikä kaikkea kerro, jonkun 30-vuotiaan diabeetikon raskaus voi olla suurempi riski kuin 50-vuotiaan perusterveen naisen.
Ei tietenkään ikä kerro kaikkea, mutta kyllä +50 vuotiaan riskit kuitenkin tilastollisesti on jo isot. Varmasti nuoremmallakin on riskejä tiettyjen sairauksien vuoksi, mutta sairauksille ei voi mitään. Sille voi, että tietoisesti ottaa tuollaisen riskin yli viisikymppisenä.
No, usein kakkostyypin diabetes on ihan itse huonoilla elintavoilla hankittu. Ja päälle otetaan se sairauden riski raskaudelle ihAn tietoisesti. Kaiken lisäksi huonot elintavat yleensä periytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuossa iässä edes onnistunut tulla raskaaksi? Ei kai yksikään lääkäri niin hullu ole että on keinohedelmöitykseen suostunut noin vanhalle? Tuossa iässä raskaus on riski ja onko odotettava lapsi edes terve? Itsekästä.
Eiköhän hoitoja tehnyt lääkäri ole tehnyt riskianalyysit ja tietää asiasta. Toisin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai edellinen kuoli kohtuun? Hmm miksiköhän? Eikä tässä ole minun tarkoitus ilkeillä, mielestäni luonto vaan vihjaisi jotain. Mitä tämän naisen päässä liikkuu? Kukaan lapsi ei halua itselleen mummoikäistä äitiä!
Eli mummoikäisille syntyneet olisivat halunneet jäädä syntymättä? Noinkohan...
Ainahan lapsilla on toiveita että oispa perhe rikkaampi, koti isompi, oispa sitä ja tätä. Ei se silti tarkoita että ovat jotenkin onnettomia. Itseäni nolotti aikaanaan tosi nuori äiti. Muiden äideillä oli hienot koulutukset ja hyvät työpaikat, omalla äidilläni ei mitään koska alkoi jo 19-vuotiaana lapsia tehdä.
No oma äitisi on valinnut olla opiskelematta mitään. Minäkin sain ensimmäisen lapsen 20 vuotiaana, toisen 22 vuotiaana. On mulla silti maisterintutkinto, hyvä työpaikka, oma omakotitalo ja purjevenekin. Opiskeluaikana oli toki tiukkaa, mutta kannatta se silti. Etta ei nuorena vanhemmaksi tuleminen sitä tarkoita, etteikö mitään voisi elämässä saada...
Ei toki, mutta tilastot kyllä kertoo puolestaan että teininä äidiksi tulleilla on todella harvoin korkeakoulututkintoa tai hyväpalkkaista työtä. Oma äitini halusi hoitaa lapset kotona eikä käyttää pikkulapsiaikaa opiskeluun, eikä se opiskelu myöhemminkään ollut mahdollista koska isälläkin oli hyvin pienipalkkainen työ.
Minä olen nyt 54-vuotias ja 18-vuotiaan isoäiti. Tyttäreni on 36-vuotias. Niin ne elämäntilanteet ovat erilaisia.
Enkä tällä tarkoita, että ihmisten pitäisi teinivanhemmiksi ryhtyä. Olihan se opiskelukin hankalampaa lapsien kanssa. Toisaalta kun valmistuin yliopistosta, ei tarvinnut miettiä lapsien hankkimista, sai rauhassa keskittyä työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhään lapsia saaneet naiset elävät pidempään ja keskimäärin terveempinä kuin he jotka tekivät lapset jo nuorena tai ei ollenkaan.
Sedu Koskinen sai esikoisensa 56-vuotiaana eikä sitäkään noin kauhisteltu vaikka miehillä on lyhyempi elinajanodote.
Äitini sai minut 40- vuotiaana, kuoli 10-v. myöhemmin naistensairauteen.
Synnytys oli ollut vaikea, oli tarvittu mm. useampi lääkäri paikalle. Sairaalassa olimme 3kk. synnytyksen jälkeen. Siinä sulle.Olin 44 v saadessani ilman hoitoa vauvan. Kiireellinen sektio. Meni hyvin ja oli helppo. Suuresti kiitollinen
mies oli n 15 v nuorempi
Vierailija kirjoitti:
äitinsä nuorena menettänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marja-Liisa kirjoitti:
Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.
Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.
Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!
Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.
Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.
Ikävä kohtalo sinulla, mutta mikään ei takaa ihmisen pitkää elämää. Nuoriakin vanhempia kuolee. Elämä ei ole reilua. Kaija elää varmaan melko terveellistä elämää, joten hänen eliniän ennusteensa on yli 80 vuotta. Hänen lapsensa on tuossa vaiheessa jo kolmissakymmenissä ja kykenevä elämään ilman äitiäkin.
Ei takaa ei. Mutta kyllä valinnoissaan voi silti olla järkevä. Vaikka hän eläisi kasikymppiseksi, hän ei silti esimerkiksi kykene mummona tukemaan lastaan oman perheen kanssa. Pahimmassa tapauksessa lapsi muuttuu omaishoitajaksi. Minä tiedän mistä puhun.
Näiss pitäisi ajatella sitä lasta ensin, ei itseään. Esim adoptiolasta ei saa jos ikäero on yli 45 vuotta. Se on vielä realistista. Tuo 54 ei ole.
Anteeksi ymmärsinköhän nyt oikein. Pitääkö siis lasta tehdessä mielestäsi huomioida sekin, että kykenee vielä isovanhemmuuteen ja hoitamaan seuraavankin sukupolven? Aika kova vaatimus, jos tätä tosiaan tarkoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhään lapsia saaneet naiset elävät pidempään ja keskimäärin terveempinä kuin he jotka tekivät lapset jo nuorena tai ei ollenkaan.
Sedu Koskinen sai esikoisensa 56-vuotiaana eikä sitäkään noin kauhisteltu vaikka miehillä on lyhyempi elinajanodote.
Äitini sai minut 40- vuotiaana, kuoli 10-v. myöhemmin naistensairauteen.
Synnytys oli ollut vaikea, oli tarvittu mm. useampi lääkäri paikalle. Sairaalassa olimme 3kk. synnytyksen jälkeen. Siinä sulle.Ja sinun äitisi tapausko vesittää tuon tilastofaktan? On niitäkin naisia jotka saa vaikeita komplikaatioita synnytyksessä jo parikymppisenä ja kuolevat rintasyöpään kolmikymppisenä.
Joojoo, tehkää vaan niitä lapsia vaikka sitten eläkkeellä, sitten on hyvin aikaa, on ehditty tehdä jo uraa ja haalia omaisuutta. Ei tuu ainakaan tylsää itselle kun pari pilttiä jaloissa juoksemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän te "kannattajat" oikeasti voi olla sitä mieltä, että on ok naisen saada lapsi 54 vuotiaana??
Kyllä, olemme vakaasti sitä mieltä, että naisen on ok saada lapsi 54-vuotiaana, etenkin kun mies on nuori.
Miksi?
Hyvintoimeentuleva pitkäaikainen pariskunta, jolla on ollut jo pitkään toive saada yhteinen lapsi. Terveen naisen fysiikka kestää kyllä raskauden 54-vuotiaana. Isä on nuori ja äidilläkin on odotettavissa olevaa elinikää jäljellä 30 vuotta. Miksi sinä paheksut raskautta? Siksikö, että mielestäsi vanha äiti on lapselle "noloa"?
Siksi että tuossa ajatellaan vain vanhempia, ei lasta lainkaan.
Näin juuri. Kyllä, lapsi on aikuinen äidin ollessa yli 80-vuotias, mutta tarkoittaako se silloin sitä, että äidin tarve poistuu? Miten monen äitinsä menettäneen kolmekymppisen olet kuullut sanovan, että he eivät kaipaa äitiään? Tai eivät haluaisi keskustella äitinsä kanssa tai kysyä neuvoa lapsen hoidossa? 84 vuotiaalla on suuri tilastollinen ja selkeä biologinen riski, että hän on ollut jo selkeästi huonommassa kunnossa. Tietysti, kaikki meistä voi kuolla yllättäen, mutta tuossa se riski ja tilanne on itse tietoisesti aiheutettu.
Ja miksi kohistaan äidin iästä useammin kuin isän? Kohistaan vanhojen isien iästäkin. Mutta iäkkäänä äidin raskaus on riski äidille ja lapselle. Kaikki tietää mitkä riskit kasvaa, kun synnyttäjän keski-ikä nousee. Mutta ei. Kun minä haluan, me haluamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tässä ei oo nyt ajateltu loppuun asti mitä ikäero toi mukanaan. Kyllä 5kympissä ikäraja menee. Suomessa ei anneta yksityiselläkään hoitoja enää 45 v jälkeen. Voi olla että ikäraja on nykyään joku 47v, voinut muuttua siitä mitä itse asioin siellä ja olin siis alle 40 reilusti. Virossa yläikäraja on 52 . Jossain annetaan hoitoja 53.v. Lahjamunasolu on avainasia. Ei se omilla onnistu tuossa iässä kun vaihdevuodetkin jo ollu. En halua tuomita ketään mutta tuo ei tunnu järkevältä,naisella kuitenkin on jo aikuinen lapsi. Mun mielestä luonnotonta.toivottavasti kaikki kuitenkin menee loppuun asti hyvin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai edellinen kuoli kohtuun? Hmm miksiköhän? Eikä tässä ole minun tarkoitus ilkeillä, mielestäni luonto vaan vihjaisi jotain. Mitä tämän naisen päässä liikkuu? Kukaan lapsi ei halua itselleen mummoikäistä äitiä!
Eli mummoikäisille syntyneet olisivat halunneet jäädä syntymättä? Noinkohan...
Ainahan lapsilla on toiveita että oispa perhe rikkaampi, koti isompi, oispa sitä ja tätä. Ei se silti tarkoita että ovat jotenkin onnettomia. Itseäni nolotti aikaanaan tosi nuori äiti. Muiden äideillä oli hienot koulutukset ja hyvät työpaikat, omalla äidilläni ei mitään koska alkoi jo 19-vuotiaana lapsia tehdä.
Kyllä, teini-iässä lapset yleensä häpeävät vanhempiaan. Meilläkin tytär kulki eri puolta katua, kun mentiin ostoksille. Ei halunnut, että kukaan kaveri näkee meitä yhdessä. Ja olin hyvin keskiverto vanhempi, sopiva ikä, ulkonäkö, pukeutuminen ihan tavallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitan. En hyväksy. Olen itse tuonikäinen ja minun lapseni on teinejä. Tätäkin olen jo miettinyt, että jaksanko tarpeeksi hyvin. Tuo äiti on 70 kun lapsi on teini. Ei. Ei.
Minä olen 2 vuotta vanhempi ja lapseni (32,30 ja 26) ovat jo lentäneet pesästä, nuorinkin jo 5 v sitten. En kyllä jaksaisi tai viitsisi tässä vaiheessa pikkulapsiarkea!
kukin eläköön tavallaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
äitinsä nuorena menettänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Marja-Liisa kirjoitti:
Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.
Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.
Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!
Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.
Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.
Ikävä kohtalo sinulla, mutta mikään ei takaa ihmisen pitkää elämää. Nuoriakin vanhempia kuolee. Elämä ei ole reilua. Kaija elää varmaan melko terveellistä elämää, joten hänen eliniän ennusteensa on yli 80 vuotta. Hänen lapsensa on tuossa vaiheessa jo kolmissakymmenissä ja kykenevä elämään ilman äitiäkin.
Ei takaa ei. Mutta kyllä valinnoissaan voi silti olla järkevä. Vaikka hän eläisi kasikymppiseksi, hän ei silti esimerkiksi kykene mummona tukemaan lastaan oman perheen kanssa. Pahimmassa tapauksessa lapsi muuttuu omaishoitajaksi. Minä tiedän mistä puhun.
Näiss pitäisi ajatella sitä lasta ensin, ei itseään. Esim adoptiolasta ei saa jos ikäero on yli 45 vuotta. Se on vielä realistista. Tuo 54 ei ole.
Anteeksi ymmärsinköhän nyt oikein. Pitääkö siis lasta tehdessä mielestäsi huomioida sekin, että kykenee vielä isovanhemmuuteen ja hoitamaan seuraavankin sukupolven? Aika kova vaatimus, jos tätä tosiaan tarkoitit.
Kyllä mä ainakin toivon, että saisin joskus vielä nähdä lapsenlapseni ja olla heidän elämässään mukana, auttaa omia lapsiani kun he apua lastensa kanssa tarvitsevat. Myös minulla itselläni on ollut hyvä ja lämmin suhde omiin isovanhempiini, jotka ovat olleet elämässäni paljon mukana. Paljon olisin menettänyt jos heitä ei olisi ollut. Mielestäni on kyllä ihan normaalia toivoa, että saisi olla lastensa elämässä mukana mahdollisimman kauan, vielä sittenkin kun he ovat jo aikuisia ja perustaneet omat perheet.
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla oli ehkä pari vuotta sitten pitkä ja melko asiallinen keskustelu aiheesta "vanhat vanhemmat". Itselläni ei ole vanhoja vanhempia (tai siis ei lapsena ollut, nyt jo toki on) ja olin todella yllättynyt ihmisten viesteistä. Varmaan 85% vastaajista oli jotenkin kärsinyt vanhoista vanhemmistaan ja osa oli jopa katkeria asiasta. Moni kirjoitti, ettei asettaisi omaa lastaan ko. asemaan.
En ollut itse juuri ajatellut asiaa, mutta tuon pitkän viestiketjun lukuisat kokemusasiantuntijat kyllä saivat minutkin miettimään, että vanhana lapsen saanti ei ole aina hyvä juttu.
Toki poikkeuksia on ja joku 55v on paremmassa kunnossa kuin 25v. Mutta hyvin harva 65v on paremmassa kunnossa kuin 35v. Pahimmassa tapauksessa joutuu huolehtimaan iäkkäistä vanhemmistaan samaan aikaan kun itse saa omia lapsia.
Eipä moni niitä lapsia ajattelekaan vaan omia halujaan. Reaktio on usei kovin vihamielinen (siis ihan tuntemattomienkin suunnalta) jos lapsi kertoo että itse ei missään nimessä tekisi lapsia yhtä vanhoina tai on jotenkin joutunut kärsimään vanhempiensa iästä. Totta kai ihmisiä kuolee nuorenakin mutta onhan se nyt päivänselvää et keskimäärin iäkkäämmillä vanhemilla on enemmän vaivoja kuin nuoremmilla.
T: nuorempia vanhempia toivonut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuossa iässä edes onnistunut tulla raskaaksi? Ei kai yksikään lääkäri niin hullu ole että on keinohedelmöitykseen suostunut noin vanhalle? Tuossa iässä raskaus on riski ja onko odotettava lapsi edes terve? Itsekästä.
Eiköhän hoitoja tehnyt lääkäri ole tehnyt riskianalyysit ja tietää asiasta. Toisin kuin sinä.
Kyllä ne lääkäritkin on vaan ihmisiä jotka erehtyy. Kävin kolme kertaa lääkärillä näyttämässä pattia. "Ei se ole mikään". Tuo oli diagnoosi lääkärin suusta. Tulehtunut ja paha finni kuulemma. Finnin alta paljastuikin lopulta paha-laatuinen kasvain.
Taas on pahansuopaiset mammat kertomassa totuuksiaan ja tuomitsemassa toisten onnen. Mitä helvettiä kukaan tekee sillä tiedolla, että teidän lapset ovat jo kolmekymppisiä tuossa iässä tai että teidän mielestä 54-vuotias on liian vanha äidiksi? Kenenkään vauva ei ole teiltä pois! Ärsyttää, että ihmiset pitävät vain omaa tapaansa ainoana oikeana tapana maailmassa, hävetkää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla oli ehkä pari vuotta sitten pitkä ja melko asiallinen keskustelu aiheesta "vanhat vanhemmat". Itselläni ei ole vanhoja vanhempia (tai siis ei lapsena ollut, nyt jo toki on) ja olin todella yllättynyt ihmisten viesteistä. Varmaan 85% vastaajista oli jotenkin kärsinyt vanhoista vanhemmistaan ja osa oli jopa katkeria asiasta. Moni kirjoitti, ettei asettaisi omaa lastaan ko. asemaan.
En ollut itse juuri ajatellut asiaa, mutta tuon pitkän viestiketjun lukuisat kokemusasiantuntijat kyllä saivat minutkin miettimään, että vanhana lapsen saanti ei ole aina hyvä juttu.
Toki poikkeuksia on ja joku 55v on paremmassa kunnossa kuin 25v. Mutta hyvin harva 65v on paremmassa kunnossa kuin 35v. Pahimmassa tapauksessa joutuu huolehtimaan iäkkäistä vanhemmistaan samaan aikaan kun itse saa omia lapsia.
Eipä moni niitä lapsia ajattelekaan vaan omia halujaan. Reaktio on usei kovin vihamielinen (siis ihan tuntemattomienkin suunnalta) jos lapsi kertoo että itse ei missään nimessä tekisi lapsia yhtä vanhoina tai on jotenkin joutunut kärsimään vanhempiensa iästä. Totta kai ihmisiä kuolee nuorenakin mutta onhan se nyt päivänselvää et keskimäärin iäkkäämmillä vanhemilla on enemmän vaivoja kuin nuoremmilla.
T: nuorempia vanhempia toivonut
Ompa itsekästä että toivoit nuorempia vanhempia😀
No oma äitisi on valinnut olla opiskelematta mitään. Minäkin sain ensimmäisen lapsen 20 vuotiaana, toisen 22 vuotiaana. On mulla silti maisterintutkinto, hyvä työpaikka, oma omakotitalo ja purjevenekin. Opiskeluaikana oli toki tiukkaa, mutta kannatta se silti. Etta ei nuorena vanhemmaksi tuleminen sitä tarkoita, etteikö mitään voisi elämässä saada...