Antti Lindtman, 34, ja Kaija Stormbom, 54, odottavat lasta

Mun mielestä on tosi typerää väittää, että kolmikymppisenä ei kaipaa/tarvitse omaa äitiä. Mä olen kolmikymppinen, pikkulapsiarjen pyörteissä, ja kyllä mulle oma äiti juuri tässä elämän vaiheessa on ihan hirveän tärkeä tukipilari.

Vierailija kirjoitti:

tytteli Savosta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettehän te "kannattajat" oikeasti voi olla sitä mieltä, että on ok naisen saada lapsi 54 vuotiaana??

Kyllä, olemme vakaasti sitä mieltä, että naisen on ok saada lapsi 54-vuotiaana, etenkin kun mies on nuori.

Miksi?

Hyvintoimeentuleva pitkäaikainen pariskunta, jolla on ollut jo pitkään toive saada yhteinen lapsi. Terveen naisen fysiikka kestää kyllä raskauden 54-vuotiaana. Isä on nuori ja äidilläkin on odotettavissa olevaa elinikää jäljellä 30 vuotta. Miksi sinä paheksut raskautta? Siksikö, että mielestäsi vanha äiti on lapselle "noloa"?

Siksi että tuossa ajatellaan vain vanhempia, ei lasta lainkaan.

Voisitko perustella tarkemmin kantaasi? Mielestäni on täysin oikein, että he hankkivat lapsen enkä katso lapsella olevan mitään hätää syntyä tälle pariskunnalle. He rakastaa toisiaan, heillä on varaa hoitaa lasta ja lapsi on ilmeisen toivottu - saa varmasti rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Jos lapsen isä elää keskimääräiseen elinikään asti, lapsi on isän kuollessa jo nelissäkymmenissä. Jos äiti elää keskimääräiseen elinikään asti, lapsi on äidin kuollessa kolmissakymmenissä. Ei siinä enää vanhempia kaivata. Murrosiän mahdolliset kapinoinnit, yms. rippi-ikä kun äiti seitsemissäkymmenissä vaivaa sinua, mutta vaivaako lasta. Sitä ei kukaan tiedä eikä lasta kannata jättää tekemättä ajatuksella: se varmaan häpeää mua rippijuhlissaan, kun olen silloin niin vanha. Eikö suurin osa murrosikäisistä lapsista häpeä vanhempiaan? Sä oot niin nolo-lause on varmaan tuttu aika monelle vanhemmalle.

Tämä lapsi varmaankin kasvatetaan hyväksymään erilaiset ihmiset ja erilaiset valinnat. Kasvatettiinko sinut näin?  

Minä olen iäkkään vanhemman lapsi. Tiedän mistä puhun.

Tuo on itsekkäintä mitä ihminen tehdä voi.

Sinä tiedät vain omat vanhempasi ja oman suhteesi heihin. Oli minunkin äitini 42-vuotias saadessaan minut enkä ikinä ole hävennyt tai harmitellut ikäeroamme. Ihana äiti on edelleen ja nykyisin ihana mummo myös omille lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Valitan. En hyväksy. Olen itse tuonikäinen ja minun lapseni on teinejä. Tätäkin olen jo miettinyt, että jaksanko tarpeeksi hyvin. Tuo äiti on 70 kun lapsi on teini. Ei. Ei.

On ihan sinun oma asiasi että olet päästänyt itsesi niin huonoon kuntoon että et jaksa. Hyväksyntääsi ei kukaan kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on tosi typerää väittää, että kolmikymppisenä ei kaipaa/tarvitse omaa äitiä. Mä olen kolmikymppinen, pikkulapsiarjen pyörteissä, ja kyllä mulle oma äiti juuri tässä elämän vaiheessa on ihan hirveän tärkeä tukipilari.

No ei kaikki edes ole tekemisissä äitinsä kanssa tai eleteään eri maissa. Tukiverkkoja voi olla paljon muitakin kuin lähisukulaisista muodostuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tytteli Savosta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettehän te "kannattajat" oikeasti voi olla sitä mieltä, että on ok naisen saada lapsi 54 vuotiaana??

Kyllä, olemme vakaasti sitä mieltä, että naisen on ok saada lapsi 54-vuotiaana, etenkin kun mies on nuori.

Miksi?

Hyvintoimeentuleva pitkäaikainen pariskunta, jolla on ollut jo pitkään toive saada yhteinen lapsi. Terveen naisen fysiikka kestää kyllä raskauden 54-vuotiaana. Isä on nuori ja äidilläkin on odotettavissa olevaa elinikää jäljellä 30 vuotta. Miksi sinä paheksut raskautta? Siksikö, että mielestäsi vanha äiti on lapselle "noloa"?

Siksi että tuossa ajatellaan vain vanhempia, ei lasta lainkaan.

Voisitko perustella tarkemmin kantaasi? Mielestäni on täysin oikein, että he hankkivat lapsen enkä katso lapsella olevan mitään hätää syntyä tälle pariskunnalle. He rakastaa toisiaan, heillä on varaa hoitaa lasta ja lapsi on ilmeisen toivottu - saa varmasti rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Jos lapsen isä elää keskimääräiseen elinikään asti, lapsi on isän kuollessa jo nelissäkymmenissä. Jos äiti elää keskimääräiseen elinikään asti, lapsi on äidin kuollessa kolmissakymmenissä. Ei siinä enää vanhempia kaivata. Murrosiän mahdolliset kapinoinnit, yms. rippi-ikä kun äiti seitsemissäkymmenissä vaivaa sinua, mutta vaivaako lasta. Sitä ei kukaan tiedä eikä lasta kannata jättää tekemättä ajatuksella: se varmaan häpeää mua rippijuhlissaan, kun olen silloin niin vanha. Eikö suurin osa murrosikäisistä lapsista häpeä vanhempiaan? Sä oot niin nolo-lause on varmaan tuttu aika monelle vanhemmalle.

Tämä lapsi varmaankin kasvatetaan hyväksymään erilaiset ihmiset ja erilaiset valinnat. Kasvatettiinko sinut näin?  

Minä olen iäkkään vanhemman lapsi. Tiedän mistä puhun.

Tuo on itsekkäintä mitä ihminen tehdä voi.

Sinä tiedät vain omat vanhempasi ja oman suhteesi heihin. Oli minunkin äitini 42-vuotias saadessaan minut enkä ikinä ole hävennyt tai harmitellut ikäeroamme. Ihana äiti on edelleen ja nykyisin ihana mummo myös omille lapsilleni.

On eri asia olla 42 ja 54.

Minä tiedän sattumoisin myös aika monen muun tämän trauman kanssa eläneiden mielipiteet tästä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan. En hyväksy. Olen itse tuonikäinen ja minun lapseni on teinejä. Tätäkin olen jo miettinyt, että jaksanko tarpeeksi hyvin. Tuo äiti on 70 kun lapsi on teini. Ei. Ei.

On ihan sinun oma asiasi että olet päästänyt itsesi niin huonoon kuntoon että et jaksa. Hyväksyntääsi ei kukaan kaipaa.

En ole huonokuntoinen. Olen vain sinut ikäni kanssa. Toisin kuin eräät.

Sen verran varakkaat vanhemmat että voivat palkata siivoojat ja muut apulaiset jos väsyttää. 

Mielläni en kateuskorttia vilauta mutta hieman nyt joissain kommenteissa paistaa pieni katkeruus siitä että omassa elämässä ei mene yhtä hyvin.

Minulla oli vanha äiti (ja on edelleen, nykyisin loistava mummi) ja ehkä joskus kun olin 13-15, ärsytti, kun hän ei tajunnut jotain musiikkia ja muotia, mutta noin muuten hän oli paljon coolimpi ja kunnioitetumpi kuin kaverieni (liian nuorina äideiksi tulleet) äidit. Mun äiti oli ehtnyt opiskella, matkustaa yms ja oli tosi tyylikäs maailmannainen. Olin hänestä ylpeä. Oli toki hyvin säilynyt, ei näyttänyt vanhemmalta kuin muiden äidit, ehkä se tietysti vaikutti, katukuvassa ei olisi mitenkään luullut vanhemmaksi kuin muiden äidit. Ainoastaan hän ei jaksanut hengailla muiden äitien kanssa, sillä tavalla perheemme oli vähän etäisempi, mutta toisaalta sain paljon kiinnostavamman maailman kuin sen tuppukylän jengi olisi ollut.

Eli ei äidin tai isän iäkkyydestä seuraa mitään mitenkään välttämättä. Olennaisempaa on se luonne. Ja tietysti jaksaminen kyllä. Mun äiti fyysisesti kroonisesti sairas, joten totuin jo lapsena että hänen kanssaan ei urheilla tai muutenkaan olla sillä tavalla aktiivisia, mutta isä hoiti sen puolen.

Älytöntä, että täällä ihmiset tuomitsee vieraita ihmisiä ja yrittää riistää onneen heiltä. Toivon minäkin kaikkea hyvää tälle perheelle, joka varmati pohtinut asian läpi huolellisesti kaikilta kannoilta. Hyvät vanhemmat heistä varmaan tulee! Toisaalta he voivat kuolla liikenneonettomuudessa vaikka huomenna, samoin minä ja kuka hyvänsä muu. Mikään ei ole varmaa.

Onhan siinä pikku koululaisen kesälomajärjestelyt reilassa kun äiskä on eläkkeellä..

Jos/kun luomusti ei onnistu, saisi puolestani tyytyä kohtaloonsa, minkä ikäisenä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Sen verran varakkaat vanhemmat että voivat palkata siivoojat ja muut apulaiset jos väsyttää. 

Mielläni en kateuskorttia vilauta mutta hieman nyt joissain kommenteissa paistaa pieni katkeruus siitä että omassa elämässä ei mene yhtä hyvin.

Siivooja ei voi korvata vanhempaa. Oli meilläkin siivooja, lastenavhti ja kotiapulainen. Ei se silti sitä vanhemman ikää mihinkään alentanut.

Vierailija kirjoitti:

Valitan. En hyväksy. Olen itse tuonikäinen ja minun lapseni on teinejä. Tätäkin olen jo miettinyt, että jaksanko tarpeeksi hyvin. Tuo äiti on 70 kun lapsi on teini. Ei. Ei.

Onneksi heidän, eikä kenenkään muunkaan, ei tarvitse sinulta lupaa kysyä.

Jos sinä et jaksa, joku muu jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tytteli Savosta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettehän te "kannattajat" oikeasti voi olla sitä mieltä, että on ok naisen saada lapsi 54 vuotiaana??

Kyllä, olemme vakaasti sitä mieltä, että naisen on ok saada lapsi 54-vuotiaana, etenkin kun mies on nuori.

Miksi?

Hyvintoimeentuleva pitkäaikainen pariskunta, jolla on ollut jo pitkään toive saada yhteinen lapsi. Terveen naisen fysiikka kestää kyllä raskauden 54-vuotiaana. Isä on nuori ja äidilläkin on odotettavissa olevaa elinikää jäljellä 30 vuotta. Miksi sinä paheksut raskautta? Siksikö, että mielestäsi vanha äiti on lapselle "noloa"?

Siksi että tuossa ajatellaan vain vanhempia, ei lasta lainkaan.

Voisitko perustella tarkemmin kantaasi? Mielestäni on täysin oikein, että he hankkivat lapsen enkä katso lapsella olevan mitään hätää syntyä tälle pariskunnalle. He rakastaa toisiaan, heillä on varaa hoitaa lasta ja lapsi on ilmeisen toivottu - saa varmasti rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Jos lapsen isä elää keskimääräiseen elinikään asti, lapsi on isän kuollessa jo nelissäkymmenissä. Jos äiti elää keskimääräiseen elinikään asti, lapsi on äidin kuollessa kolmissakymmenissä. Ei siinä enää vanhempia kaivata. Murrosiän mahdolliset kapinoinnit, yms. rippi-ikä kun äiti seitsemissäkymmenissä vaivaa sinua, mutta vaivaako lasta. Sitä ei kukaan tiedä eikä lasta kannata jättää tekemättä ajatuksella: se varmaan häpeää mua rippijuhlissaan, kun olen silloin niin vanha. Eikö suurin osa murrosikäisistä lapsista häpeä vanhempiaan? Sä oot niin nolo-lause on varmaan tuttu aika monelle vanhemmalle.

Tämä lapsi varmaankin kasvatetaan hyväksymään erilaiset ihmiset ja erilaiset valinnat. Kasvatettiinko sinut näin?  

Minä olen iäkkään vanhemman lapsi. Tiedän mistä puhun.

Tuo on itsekkäintä mitä ihminen tehdä voi.

Sinä tiedät vain omat vanhempasi ja oman suhteesi heihin. Oli minunkin äitini 42-vuotias saadessaan minut enkä ikinä ole hävennyt tai harmitellut ikäeroamme. Ihana äiti on edelleen ja nykyisin ihana mummo myös omille lapsilleni.

On eri asia olla 42 ja 54.

Minä tiedän sattumoisin myös aika monen muun tämän trauman kanssa eläneiden mielipiteet tästä asiasta.

Edelleen, nykypäivänä tilanne on eri kuin silloin kun 90 % teki lapsensa  jo alle 30-vuotiaana. Toki se harmitti jos oli kaveripiirissä ainoa joiden vanhemmat oli "kalkkiksia".  Silloin myös sukupolvien kuilu oli paljon syvempi ja viiskymppiset eivät yhtään ymmärtäneet teinien maailmaa.

Maailma on muuttunut, iäkkäät vanhemmat eivät ole mikään maailmanlopun juttu tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitan. En hyväksy. Olen itse tuonikäinen ja minun lapseni on teinejä. Tätäkin olen jo miettinyt, että jaksanko tarpeeksi hyvin. Tuo äiti on 70 kun lapsi on teini. Ei. Ei.

Onneksi heidän, eikä kenenkään muunkaan, ei tarvitse sinulta lupaa kysyä.

Jos sinä et jaksa, joku muu jaksaa.

Niin. Minä olen hyvä äiti. Mietin voimavarojani ja sitä, annanko lapsilleni tarpeeksi. Reflektoin. Omat vanhempani eivät näin tehneet, vaam juurikin toimivat kuten tämä "äiti". Tuo on itsekäs kusipää, jota ei lapsensa hyvinvointi kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran varakkaat vanhemmat että voivat palkata siivoojat ja muut apulaiset jos väsyttää. 

Mielläni en kateuskorttia vilauta mutta hieman nyt joissain kommenteissa paistaa pieni katkeruus siitä että omassa elämässä ei mene yhtä hyvin.

Siivooja ei voi korvata vanhempaa. Oli meilläkin siivooja, lastenavhti ja kotiapulainen. Ei se silti sitä vanhemman ikää mihinkään alentanut.

Siivohaa voi antaa vanhemmalle enemmän lepohetkiä ja enemmän jaksamista lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tytteli Savosta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettehän te "kannattajat" oikeasti voi olla sitä mieltä, että on ok naisen saada lapsi 54 vuotiaana??

Kyllä, olemme vakaasti sitä mieltä, että naisen on ok saada lapsi 54-vuotiaana, etenkin kun mies on nuori.

Miksi?

Hyvintoimeentuleva pitkäaikainen pariskunta, jolla on ollut jo pitkään toive saada yhteinen lapsi. Terveen naisen fysiikka kestää kyllä raskauden 54-vuotiaana. Isä on nuori ja äidilläkin on odotettavissa olevaa elinikää jäljellä 30 vuotta. Miksi sinä paheksut raskautta? Siksikö, että mielestäsi vanha äiti on lapselle "noloa"?

Siksi että tuossa ajatellaan vain vanhempia, ei lasta lainkaan.

Voisitko perustella tarkemmin kantaasi? Mielestäni on täysin oikein, että he hankkivat lapsen enkä katso lapsella olevan mitään hätää syntyä tälle pariskunnalle. He rakastaa toisiaan, heillä on varaa hoitaa lasta ja lapsi on ilmeisen toivottu - saa varmasti rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Jos lapsen isä elää keskimääräiseen elinikään asti, lapsi on isän kuollessa jo nelissäkymmenissä. Jos äiti elää keskimääräiseen elinikään asti, lapsi on äidin kuollessa kolmissakymmenissä. Ei siinä enää vanhempia kaivata. Murrosiän mahdolliset kapinoinnit, yms. rippi-ikä kun äiti seitsemissäkymmenissä vaivaa sinua, mutta vaivaako lasta. Sitä ei kukaan tiedä eikä lasta kannata jättää tekemättä ajatuksella: se varmaan häpeää mua rippijuhlissaan, kun olen silloin niin vanha. Eikö suurin osa murrosikäisistä lapsista häpeä vanhempiaan? Sä oot niin nolo-lause on varmaan tuttu aika monelle vanhemmalle.

Tämä lapsi varmaankin kasvatetaan hyväksymään erilaiset ihmiset ja erilaiset valinnat. Kasvatettiinko sinut näin?  

Minä olen iäkkään vanhemman lapsi. Tiedän mistä puhun.

Tuo on itsekkäintä mitä ihminen tehdä voi.

Sinä tiedät vain omat vanhempasi ja oman suhteesi heihin. Oli minunkin äitini 42-vuotias saadessaan minut enkä ikinä ole hävennyt tai harmitellut ikäeroamme. Ihana äiti on edelleen ja nykyisin ihana mummo myös omille lapsilleni.

On eri asia olla 42 ja 54.

Minä tiedän sattumoisin myös aika monen muun tämän trauman kanssa eläneiden mielipiteet tästä asiasta.

Edelleen, nykypäivänä tilanne on eri kuin silloin kun 90 % teki lapsensa  jo alle 30-vuotiaana. Toki se harmitti jos oli kaveripiirissä ainoa joiden vanhemmat oli "kalkkiksia".  Silloin myös sukupolvien kuilu oli paljon syvempi ja viiskymppiset eivät yhtään ymmärtäneet teinien maailmaa.

Maailma on muuttunut, iäkkäät vanhemmat eivät ole mikään maailmanlopun juttu tänä päivänä.

Edelleen silti normaaleilla naisilla tulee vaihdevuodet samaan aikaan ja se lastenteko tyssää ja adoptioprosesseissa sallitaan maksimissaan 45 vuoden ikäero.

Mitä sanoisitte, jos ikäero olisi toisinpäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen verran varakkaat vanhemmat että voivat palkata siivoojat ja muut apulaiset jos väsyttää. 

Mielläni en kateuskorttia vilauta mutta hieman nyt joissain kommenteissa paistaa pieni katkeruus siitä että omassa elämässä ei mene yhtä hyvin.

Siivooja ei voi korvata vanhempaa. Oli meilläkin siivooja, lastenavhti ja kotiapulainen. Ei se silti sitä vanhemman ikää mihinkään alentanut.

Siivohaa voi antaa vanhemmalle enemmän lepohetkiä ja enemmän jaksamista lasten kanssa.

Mikä on siivooha?

Ei se siivooja mitään auta, kun se vanhempi on kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanoisitte, jos ikäero olisi toisinpäin?

Tismalleen saman. 54-vuotias on edesvastuuton hankkiessaan vauvan.

Vierailija kirjoitti:

Marja-Liisa kirjoitti:

Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.

Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.

Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!

Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.

Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.

Miten kukaan voi taata, ettei tänään 25 vuotias elävä vanhempi, ole huomenna kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Marja-Liisa kirjoitti:

Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.

Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.

Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!

Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.

Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.

Itse taas olen nuoren isän lapsi. Hän oli 18-vuotias kun synnyin.

Samalla tavalla olen jäänyt vaille isää ja isän rakkautta, tukea ja kannustusta. Hän ei ole joko nuoruutensa tai sitten ihan vaan luonteensa vuoksi osannut olla vanhempi. Minäkin koen jääneeni paitsi liian paljosta. Ja joutunut toisaalta kokemaan ihan liian paljon.

Ei se ikä ole mikään tae siitä, että kaikki tulisi tai ei tulisi menemään hyvin.

Mutta aidosti, minä olen tähän ikään asti ollut siinä luulossa, että tuon ikäinen ei enää fyysisesti edes voi raskautta tai kantaa lasta. Taitaa olla melkein Suomen ennätys iäkkäänä äitinä? Vai tietääkö joku kuka on ollut Suomen vanhin synnyttäjä ja äidiksi tullut?