Lue keskustelun säännöt.
Antti Lindtman, 34, ja Kaija Stormbom, 54, odottavat lasta
15.06.2017 |
Kommentit (665)
News flash.
Lapsi häpeää vanhempiaan yleensä aina. Aina he vain eivät siitä vanhemmilleen kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas on pahansuopaiset mammat kertomassa totuuksiaan ja tuomitsemassa toisten onnen. Mitä helvettiä kukaan tekee sillä tiedolla, että teidän lapset ovat jo kolmekymppisiä tuossa iässä tai että teidän mielestä 54-vuotias on liian vanha äidiksi? Kenenkään vauva ei ole teiltä pois! Ärsyttää, että ihmiset pitävät vain omaa tapaansa ainoana oikeana tapana maailmassa, hävetkää!
Ei ole meidän tapa ainoa oikea, mutta onhan nyt tuon pariskunnan tapa ainakin ihan helvetin väärä!
Itsekästä. Haetaan normaalin parisuhteen kulkua, vaikka jo naisen huomattavasti vanhempi ikä tekee parisuhteesta ei-normaalin. Kaikilla ei ole oikeutta lapsiin ja tuossa iässä väkisin vääntäminen on itsekkyyttä. Ei siinä ajatella lapsen tulevaa elämänkulkua lainkaan. Eikös adoptioprosessin ikärajakin ole 50 vuotta. Sekin kertoo jo jotain. Ja jos mies olisi vanhempi, täyttyisi ketju omaishoitajuuteen liittyvistä kommenteista. Vanhainkodissa suurin osa on naisia, koska miehet ovat joko kuolleet tai siinä kunnossa, että pärjäävät vielä omillaan.
Noinko tuo vauva edes syntyy, riskit on suuret.
Jos on elänyt lapsuutensa vaikka 80-luvulla niin silloin varmaan iäkkäät vanhemmat erottuivatkin koska trendinä oli ollut että lapset tehtiin heti parikymppisinä, eikä mitään iltatähtiäkään juuri ollut. Toisaalta sukupolvet erosivat toisistaan enemmän kuin nykyään, oli ihan eri mieltymykset niin harrastuksissa, musiikkimaussa, vaatteissa jne. Nykypäivänä vanhempien iässä on huimasti enemmän hajontaa, ei ole enää niin että ekaluokan vanhempainillassa kaikki on n. 30-vuotiaita. Siksi jotkut iäkkäät vanhemmat ei enää erotu samalla tavalla kuin joskus muinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 52, en missään nimessä.haluaisi tässä iässä.äidiksi. Ajatus yövalvomisista ja lapsen sitovuudesta hirvittää. En uskaltaisi riskienkään takia. Tässä iässä on mukavampaa, kun aikuiset poikani kyläilevät silloin tällöin. Aluksi ajattelin, että lehdessä on virhe, iät kääntyneet nurin.
Vierailija kirjoitti:
Itsekästä. Haetaan normaalin parisuhteen kulkua, vaikka jo naisen huomattavasti vanhempi ikä tekee parisuhteesta ei-normaalin. Kaikilla ei ole oikeutta lapsiin ja tuossa iässä väkisin vääntäminen on itsekkyyttä. Ei siinä ajatella lapsen tulevaa elämänkulkua lainkaan. Eikös adoptioprosessin ikärajakin ole 50 vuotta. Sekin kertoo jo jotain. Ja jos mies olisi vanhempi, täyttyisi ketju omaishoitajuuteen liittyvistä kommenteista. Vanhainkodissa suurin osa on naisia, koska miehet ovat joko kuolleet tai siinä kunnossa, että pärjäävät vielä omillaan.
Ei ole. Se on 45 vuotta, siis se korkein mahdollinen ikäero. Monissa maissa alle sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla oli ehkä pari vuotta sitten pitkä ja melko asiallinen keskustelu aiheesta "vanhat vanhemmat". Itselläni ei ole vanhoja vanhempia (tai siis ei lapsena ollut, nyt jo toki on) ja olin todella yllättynyt ihmisten viesteistä. Varmaan 85% vastaajista oli jotenkin kärsinyt vanhoista vanhemmistaan ja osa oli jopa katkeria asiasta. Moni kirjoitti, ettei asettaisi omaa lastaan ko. asemaan.
En ollut itse juuri ajatellut asiaa, mutta tuon pitkän viestiketjun lukuisat kokemusasiantuntijat kyllä saivat minutkin miettimään, että vanhana lapsen saanti ei ole aina hyvä juttu.
Toki poikkeuksia on ja joku 55v on paremmassa kunnossa kuin 25v. Mutta hyvin harva 65v on paremmassa kunnossa kuin 35v. Pahimmassa tapauksessa joutuu huolehtimaan iäkkäistä vanhemmistaan samaan aikaan kun itse saa omia lapsia.
Eipä moni niitä lapsia ajattelekaan vaan omia halujaan. Reaktio on usei kovin vihamielinen (siis ihan tuntemattomienkin suunnalta) jos lapsi kertoo että itse ei missään nimessä tekisi lapsia yhtä vanhoina tai on jotenkin joutunut kärsimään vanhempiensa iästä. Totta kai ihmisiä kuolee nuorenakin mutta onhan se nyt päivänselvää et keskimäärin iäkkäämmillä vanhemilla on enemmän vaivoja kuin nuoremmilla.
T: nuorempia vanhempia toivonut
Ompa itsekästä että toivoit nuorempia vanhempia😀
Case in point
Vierailija kirjoitti:
Jos on elänyt lapsuutensa vaikka 80-luvulla niin silloin varmaan iäkkäät vanhemmat erottuivatkin koska trendinä oli ollut että lapset tehtiin heti parikymppisinä, eikä mitään iltatähtiäkään juuri ollut. Toisaalta sukupolvet erosivat toisistaan enemmän kuin nykyään, oli ihan eri mieltymykset niin harrastuksissa, musiikkimaussa, vaatteissa jne. Nykypäivänä vanhempien iässä on huimasti enemmän hajontaa, ei ole enää niin että ekaluokan vanhempainillassa kaikki on n. 30-vuotiaita. Siksi jotkut iäkkäät vanhemmat ei enää erotu samalla tavalla kuin joskus muinoin.
Ei erotu ei, jos on normaalin rajoissa, mutta kyllä yli kuusikymppinen erottuu alakoulun vanhempainilloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän te "kannattajat" oikeasti voi olla sitä mieltä, että on ok naisen saada lapsi 54 vuotiaana??
Kyllä, olemme vakaasti sitä mieltä, että naisen on ok saada lapsi 54-vuotiaana, etenkin kun mies on nuori.
Miksi?
Hyvintoimeentuleva pitkäaikainen pariskunta, jolla on ollut jo pitkään toive saada yhteinen lapsi. Terveen naisen fysiikka kestää kyllä raskauden 54-vuotiaana. Isä on nuori ja äidilläkin on odotettavissa olevaa elinikää jäljellä 30 vuotta. Miksi sinä paheksut raskautta? Siksikö, että mielestäsi vanha äiti on lapselle "noloa"?
Siksi että tuossa ajatellaan vain vanhempia, ei lasta lainkaan.
Voisitko perustella tarkemmin kantaasi? Mielestäni on täysin oikein, että he hankkivat lapsen enkä katso lapsella olevan mitään hätää syntyä tälle pariskunnalle. He rakastaa toisiaan, heillä on varaa hoitaa lasta ja lapsi on ilmeisen toivottu - saa varmasti rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Jos lapsen isä elää keskimääräiseen elinikään asti, lapsi on isän kuollessa jo nelissäkymmenissä. Jos äiti elää keskimääräiseen elinikään asti, lapsi on äidin kuollessa kolmissakymmenissä. Ei siinä enää vanhempia kaivata. Murrosiän mahdolliset kapinoinnit, yms. rippi-ikä kun äiti seitsemissäkymmenissä vaivaa sinua, mutta vaivaako lasta. Sitä ei kukaan tiedä eikä lasta kannata jättää tekemättä ajatuksella: se varmaan häpeää mua rippijuhlissaan, kun olen silloin niin vanha. Eikö suurin osa murrosikäisistä lapsista häpeä vanhempiaan? Sä oot niin nolo-lause on varmaan tuttu aika monelle vanhemmalle.
Tämä lapsi varmaankin kasvatetaan hyväksymään erilaiset ihmiset ja erilaiset valinnat. Kasvatettiinko sinut näin?
Vierailija kirjoitti:
Mikähän klinikka antaa hedelmöityshoitoja näin iäkkäälle naiselle? Siinä kuitenkin tarvitaan lahjoitettuja munasoluja.
Itse en edes ajattelisi lasten tekoa tuossa iässä. Olen nyt 42 v ja jos kierukkani nyt pettäisi niin 100% varmuudella tekisin abortin. Oma lapseni on nyt 15v ja jo nyt huomaan kuinka eri sukupolvea olemme, saati jos nyt synnyttäisin lapsen.
Minulla itselläni on nuori isä. Itse olen siis 42v ja isäni on 65 v ja isä on todella nuorekas ja hyväkuntoinen, hän jäi juuri eläkkeelle. Käymme isän ja lapseni kanssa laskettelumatkoilla Alpeilla ja Lapissa. Isäni laskee mustia rinteitä lapseni kanssa. Isäni käy moottoriveneretkillä ja mopoajeluilla lapseni kanssa. Eli on tosi mukavaa kun isäni on muutakin kuin vanhainkodissa mumiseva muumio lapselleni.
Mutta meitä on moneen junaan, onnea heille. Toivottavasti raskaus sujuu hyvin.
Niin, meitä on moneen junaan. Minä olen 28 ja isäni 74. Vanhemmillani ja heidän vanhemmillaan on samanlainen ikäero kuin sinulla ja isälläsi, ja sain nauttia isovanhemmistani 25-vuotiaaksi. He olivat kaksi viimeistä vuottaan vanhainkodissa, eivätkä todellakaan mitään mumisevia muumioita, vaan samoja rakkaita ihmisiä edelleen.
Vaikuttaa, että sinulla on ehkä vähän jäykkä ja joustamaton maailmankatsomus ja identiteetti, jos 15-vuotias lapsesikin vaikuttaa niin etäiseltä? Jokainen toki resurssiensa mukaan, mutta "vanhojen" vanhempien lapsena ihmettelen tuollaista jähmettymistä ja henkistä joustamattomuutta, että itseä nuoremmat ovat täysin eri sukupolvea ja vanhemmat raihnaisia muumioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on elänyt lapsuutensa vaikka 80-luvulla niin silloin varmaan iäkkäät vanhemmat erottuivatkin koska trendinä oli ollut että lapset tehtiin heti parikymppisinä, eikä mitään iltatähtiäkään juuri ollut. Toisaalta sukupolvet erosivat toisistaan enemmän kuin nykyään, oli ihan eri mieltymykset niin harrastuksissa, musiikkimaussa, vaatteissa jne. Nykypäivänä vanhempien iässä on huimasti enemmän hajontaa, ei ole enää niin että ekaluokan vanhempainillassa kaikki on n. 30-vuotiaita. Siksi jotkut iäkkäät vanhemmat ei enää erotu samalla tavalla kuin joskus muinoin.
Ei erotu ei, jos on normaalin rajoissa, mutta kyllä yli kuusikymppinen erottuu alakoulun vanhempainilloissa.
Eipä sekään niin varmaa ole, minä luulin erään lapsen mummoa hänen äidikseen koska oli niin älyttömän hyvin säilynyt 60 v.
Minulle iäkäs vanhempi oli lapsuudessa suunnaton trauma. Häpesin ja peittelin ja valehtelin. Tuntui että siellä perähuoneessa asui joku hirviö. Toivoin että olisi ennemmin alkoholisti tai edes kuollut.
Ja edelleen kun menin luokkakokoukseen, minulle tultiin taas aukomaan päätä, että olen se "Vanhan Virtasen" tytär.
Ja edelleenhän se iäkkään vanhemman vaikutus tuntuu, koska lapseni kasvavat ilman isovanhempia. Tiesin jo lapsena että näin käy juuri minun lapsilleni. Että ei ole sitä mummolaa, kuten ei ollut minullakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaa, että jotkut kokevat tÄmän asian omakseen. Herätkää, ei kuulu kenellekään meistä ollenkaan!
Suren niitä lapsia, jotka ovat syntyneet teille tuomitsijoille. Joiden mielestä tärkeintä on päästä lapsen häihin tai muuta absoluuttisen naurettavaa. Joiden mielestä joku numero kertoo, kuka on hyvä äiti.
Hyvin säilynyt nainen tuo, että ylipäänsä raskaus onnistuu. Se tässä mammoja korpeaa. Minä nostan hattua.
Itse olen 45. Minulla on 2-vuotias, rakastettu terve luomulapsi. En itse haluaisi enää lapsia, koska raskaudesta palautuminen oli kovin rankkaa, mutta tiedän, että se voisi olla sitä parikymppisellekin. Oma tuttavapiirini on kovin eri ikäistä keskenään. Ikänumero ei kerro ihmisestä juuri mitään. Terveys ja mielenterveys ovat ne olennaiset asiat. Ja kyky rakastaa. En siis itse haluaisi enää lapsia, MUTTA MITÄ IHMETTÄ JONKUN TOISEN RASKAUS MINULLE KUULUISI? :D
Rauhoittukaa. Tämän perheen päätökset eivät meille kuulu. Auvan varmasti ovat harkinneet kaikenlaiset asiat läpi ja valmistautuneet erilaisiin mahdollisuuksiin. Eivät he tuo lastaan meidän koteihin kasvamaan, jos vaikka joku sairaus koittaa.
Hoidetaan ne omat asiat.
Ja kyllä minä edelleen viisikymppisenä olen kade ikätovereilleni, joilla se äiti/isä edelleen on.
Sellaista kirjoitti:
Naurattaa, että jotkut kokevat tÄmän asian omakseen. Herätkää, ei kuulu kenellekään meistä ollenkaan!
Suren niitä lapsia, jotka ovat syntyneet teille tuomitsijoille. Joiden mielestä tärkeintä on päästä lapsen häihin tai muuta absoluuttisen naurettavaa. Joiden mielestä joku numero kertoo, kuka on hyvä äiti.
Hyvin säilynyt nainen tuo, että ylipäänsä raskaus onnistuu. Se tässä mammoja korpeaa. Minä nostan hattua.
Itse olen 45. Minulla on 2-vuotias, rakastettu terve luomulapsi. En itse haluaisi enää lapsia, koska raskaudesta palautuminen oli kovin rankkaa, mutta tiedän, että se voisi olla sitä parikymppisellekin. Oma tuttavapiirini on kovin eri ikäistä keskenään. Ikänumero ei kerro ihmisestä juuri mitään. Terveys ja mielenterveys ovat ne olennaiset asiat. Ja kyky rakastaa. En siis itse haluaisi enää lapsia, MUTTA MITÄ IHMETTÄ JONKUN TOISEN RASKAUS MINULLE KUULUISI? :D
Rauhoittukaa. Tämän perheen päätökset eivät meille kuulu. Auvan varmasti ovat harkinneet kaikenlaiset asiat läpi ja valmistautuneet erilaisiin mahdollisuuksiin. Eivät he tuo lastaan meidän koteihin kasvamaan, jos vaikka joku sairaus koittaa.
Hoidetaan ne omat asiat.
He ovat miettineet omat asiansa, kyllä. Lapsi on unohtunut.
tytteli Savosta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän te "kannattajat" oikeasti voi olla sitä mieltä, että on ok naisen saada lapsi 54 vuotiaana??
Kyllä, olemme vakaasti sitä mieltä, että naisen on ok saada lapsi 54-vuotiaana, etenkin kun mies on nuori.
Miksi?
Hyvintoimeentuleva pitkäaikainen pariskunta, jolla on ollut jo pitkään toive saada yhteinen lapsi. Terveen naisen fysiikka kestää kyllä raskauden 54-vuotiaana. Isä on nuori ja äidilläkin on odotettavissa olevaa elinikää jäljellä 30 vuotta. Miksi sinä paheksut raskautta? Siksikö, että mielestäsi vanha äiti on lapselle "noloa"?
Siksi että tuossa ajatellaan vain vanhempia, ei lasta lainkaan.
Voisitko perustella tarkemmin kantaasi? Mielestäni on täysin oikein, että he hankkivat lapsen enkä katso lapsella olevan mitään hätää syntyä tälle pariskunnalle. He rakastaa toisiaan, heillä on varaa hoitaa lasta ja lapsi on ilmeisen toivottu - saa varmasti rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa. Jos lapsen isä elää keskimääräiseen elinikään asti, lapsi on isän kuollessa jo nelissäkymmenissä. Jos äiti elää keskimääräiseen elinikään asti, lapsi on äidin kuollessa kolmissakymmenissä. Ei siinä enää vanhempia kaivata. Murrosiän mahdolliset kapinoinnit, yms. rippi-ikä kun äiti seitsemissäkymmenissä vaivaa sinua, mutta vaivaako lasta. Sitä ei kukaan tiedä eikä lasta kannata jättää tekemättä ajatuksella: se varmaan häpeää mua rippijuhlissaan, kun olen silloin niin vanha. Eikö suurin osa murrosikäisistä lapsista häpeä vanhempiaan? Sä oot niin nolo-lause on varmaan tuttu aika monelle vanhemmalle.
Tämä lapsi varmaankin kasvatetaan hyväksymään erilaiset ihmiset ja erilaiset valinnat. Kasvatettiinko sinut näin?
Minä olen iäkkään vanhemman lapsi. Tiedän mistä puhun.
Tuo on itsekkäintä mitä ihminen tehdä voi.
Ensin vain luin aloituksen ja kohauttelin olkiani. Mitäpä tuosta. Sitten tajusin, että mun anoppi on 54, poikansa on 33 :D Kyllä olisi aikamoinen shokki, jos anoppi ilmoittaisi yhtäkkiä olevansa raskaana...
Ikäeroon en ota kantaa, koska meillä on sama ikäero mutta toisinpäin. Ollaan kuitenkin nuorempia kuin he ja lapset tehty aiemmin. Eli onhan hän aika vanha äidiksi.. Miten mahtaa jaksaa valvomiset ym. Toivotan kuitenkin onnea heille. Perheenlisäys on heille varmasti hartaasti toivottu ja ihana asia. :)
Eiköhän vanhemman kuolemaa surra aina, oli ikä mikä tahansa.