Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2476)
Ainut mitä mietin on,että miten lähdit tuon kelkkaan..Malliin ikinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap kokeillut ihan huomioimattomuutta, siis nyt kun olet jo kertonut, ettet pidä kyseisestä käytöksestä, niin muuttaisitkin omaa käyttäytymistäsi niin ettet palkitsisi lapsimiestäsi huonosta käytöksestä huomiolla vaan olisit kuin et huomaisikaan.
Esim. Kun pyydät ojentamaan ketsupin, ja mies viimetingassa vetää ketsupin ulottuviltasi, et reagoikaan mitenkään. Kaadatkin vaikka vettä lasiisi tai pyyhkäiset suutasi paperilla, ja hetkenpäästä sanot että ketsuppi olisi tässä ruoassa hyvää. Et siis pyydä mitään kuin kerran, ja sitten teet itse, tai asia jää tekemättä.
Et kommunikoi viesteillä muuten kuin koordinaatit, ei muuta.
Jne.Onko mies koulutettava kuin koira? Vaikuttaa todella terveeltä parisuhteelta.
Koska muiden käytöstä ei voi muuttaa, vain omaansa voi, ja jos omalla käytöksellä saisi toisenkin tekemään __tietoisen muutoksen__, joka parantaisi( ehkä pelastaisi) parisuhteen niin, miksi ei kokeilisi tätäkin keinoa.
Se usein toimii koiriin ja lapsiin niin miksei ajattelemattomaan aikuiseenkin.Parempi kai kokeilla pelastaa parisuhde kuin heti luovuttaa, etenkin jos tunteita on vielä jäljellä.
Mutta tässähän nimenomaan yritetään muuttaa toisen käytöstä, sinun keinollasi kyse ei ole tietoisesta muutoksesta. Jos aloittajan mies ei keskustelun jälkeen halua muuttaa käytöstään, ei voi mitään.
Kyllä aikuinen ihminen varmasti huomaa, ettei saa huomiota huonolla käytöksellä, ja se ero on koirassa ja aikuisessa, että siitä voi seurata tietoinen päätös olla käyttäytymättä niin. Jos silti aikuinen jatkaa huonoa käytöstään niin ero tulee ehdottomasti kyseeseen.
Aloittaja vain vaikuttaa siltä, että vaikka on kuinka kypsä miehensä käytökseen haluaa hän kuitenkin vielä yrittää pelastaa suhteensa.
Mainitsemasi keino on juuri se, millä koulutetaan koiria. Jätetään huomiotta ei toivottu käytös, reagoidaan vain toivottuun käytökseen.
Aikuisten ihmisten kanssa tähän ei todellakaan pitäisi olla mitään tarvetta.
Miehellä on ollut jo tilaisuus tietoisesti muuttaa käytöstään, kun ap on hänelle tunteistaan puhunut.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten ap:n mies suhtautuisi, jos ap alkaisi käyttäytyä täysin samoin kuin mies.
Mitäs jos ensin sanot, että eroat hänestä ellei pelleily lopu? Ja jos ei lopu, teet erohakemuksen ja lähetät sen maistraattiin (lomake netissä, hakemuksen vireillepano maksaa). Hae samalla asumisoikeutta itsellesi yhteiseen asuntoonne (enemmän tarvitsevalle määrätään se asunto väliaikaisesti, erossa se ositetaan, jos on omistusasuntonne) ja miehen poissaollessa vaihdat lukot.
Kun se sitten itkee ja parkuu, huudat postilukusta VITSIVITSI. Älä avaa ovea, soita poliisit.
Ymmärrän sinua täysin. Epäkypsä pelle ei kelpaa elämänkumppaniksi kuin toiselle pellelle, etkä vaikuta sellaiselta. Olen itse juuri eronnut ja vähän herkkänä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joskus tuollainen savolainen poikakaveri. Saattoi tulla jopa istumaan naaman päälle ja pieraista.
Joku onnellinen saa nykyään vaimona tuotakin pelleä katsella.
Tai paremminkin pellen persettä naamallaan.
Hyi helkkari.
Vaikuttaa piiloaggressiiviselta ja huonon itsetunnon omaavalta epävarmalta reppanalta. Eniten minua jäi vaivaamaan hänen epälojaalisuutensa, aika huolestuttavaa että kertoo yksityiset asiat eteenpäin.
Tästä tuli mieleen se, että eksälläni oli tapana kutittaa minua kyljistä, jos vaikka makasin sohvalla. Jatkoi sitä tosi pitkään, enkä päässyt tilanteesta pois. Tuollainen tilannehan on sellainen, että siinä nauru muuttuu helposti itkuksi. Olisinpa lyönyt.
Kun pellemies jätetään, se palaa tänne kirjoittamaan juttuja tyyliin "Miksi naiset eivät halua kivaa, kilttiä miestä?"
Kun mokomiin törmäätte, paetkaa hyvän sään aikana. Pelleys on otsalohko-ongelma, vakava peroonallisuushäiriö, mukava ja kiltti kuin kymmenen litraa raakaa fosforihappoa.
Tuli noista pierujutuista mieleeni, että se on yhden pedagogisen ihmisen mukaan nk. häiriökäyttäytymistä häiriintyneillä, kaltoinkohdelluilla tai rajattomasti kasvaneilla lapsilla ja voi kasvaa pitkälti aikuisuuteen asti. Mietin just omaakin eksääni, mikä käyttäytyi kuin sika vailla mitään tunnontuskia ja pakko myöntää, et tyyppi oli aika häiriintynyt. se oli omassa kodissaan käyttäytynyt kuin kuningas "kaikki mulle heti" ja "muita ei tarvitse huomioida". Jos hän ilmoitti synttäreillä, että haluaa syödä kakun yksin, niin äiti antoi. Seurustellessamme sitä pieremistä oli jatkuvasti ruokapöydässä, seksin aikana ja sen jälkeen ja ties missä ja välillä tota "hauskaa" läppää pierasta naamaan tai ottaa syliin ja pierasta.
Kokeilin päivän miten mies suhtautuu kun käyttäydyn samalla tavalla. Pierasin häntä naamaan sängyllä, menin hänen syliinsä ja väänsin ihan kunnolla. Yllättävää kyllä se ei mennyt maaliin, vaan mies alkoi syytellä mua kunnioituksen puutteesta!
Kaikkein noloin ja nöyryyttävimmäksi kokemani kerta oli se, kun hän täysi-ikäisenä ihmisenä osoitti henkisen älykkyytensä. Olin saanut uuden pesusienen josta olin innoissani kuin lapsi (jep, materialisti), ja hän huomasi sen. Hän pyysi sen käteensä ja totta kai annoin - ja hän painoi sen saunassa istuessaan persettään vasten ja pierasi. Ihmetteli kovin, miksi olin niin hiljainen sen jälkeen ja ei kauaa niin meillä meni poikki. Raja tuli tossa kohtaa vastaan.
...mutta täysi-ikäisenä noin typerä?
Vierailija kirjoitti:
Tuli noista pierujutuista mieleeni, että se on yhden pedagogisen ihmisen mukaan nk. häiriökäyttäytymistä häiriintyneillä, kaltoinkohdelluilla tai rajattomasti kasvaneilla lapsilla ja voi kasvaa pitkälti aikuisuuteen asti. Mietin just omaakin eksääni, mikä käyttäytyi kuin sika vailla mitään tunnontuskia ja pakko myöntää, et tyyppi oli aika häiriintynyt. se oli omassa kodissaan käyttäytynyt kuin kuningas "kaikki mulle heti" ja "muita ei tarvitse huomioida". Jos hän ilmoitti synttäreillä, että haluaa syödä kakun yksin, niin äiti antoi. Seurustellessamme sitä pieremistä oli jatkuvasti ruokapöydässä, seksin aikana ja sen jälkeen ja ties missä ja välillä tota "hauskaa" läppää pierasta naamaan tai ottaa syliin ja pierasta.
Kokeilin päivän miten mies suhtautuu kun käyttäydyn samalla tavalla. Pierasin häntä naamaan sängyllä, menin hänen syliinsä ja väänsin ihan kunnolla. Yllättävää kyllä se ei mennyt maaliin, vaan mies alkoi syytellä mua kunnioituksen puutteesta!
Kaikkein noloin ja nöyryyttävimmäksi kokemani kerta oli se, kun hän täysi-ikäisenä ihmisenä osoitti henkisen älykkyytensä. Olin saanut uuden pesusienen josta olin innoissani kuin lapsi (jep, materialisti), ja hän huomasi sen. Hän pyysi sen käteensä ja totta kai annoin - ja hän painoi sen saunassa istuessaan persettään vasten ja pierasi. Ihmetteli kovin, miksi olin niin hiljainen sen jälkeen ja ei kauaa niin meillä meni poikki. Raja tuli tossa kohtaa vastaan.
...mutta täysi-ikäisenä noin typerä?
*jatkua
Tuota kutsutaan persoonallisuushäiriöksi. Se ei parane, koska miehellä ei ole sairaudentunnetta eikä siten mitään halua tai motiivia muuttua = kehittyä, kypsyä, viisastua, aikuistua. Vikahan ei ole hänessä, vaan kaikki muut ovat huumorintajuttomia, vähintään kaikki naiset, todennäköisesti kaveripiirikin, jos hänellä sellaista edes on, ja aivan varmasti kaikki esimiehet, viranomaiset, auktoriteetit...
Narsismi ei säälillä, rakkaudella eikä millään muullakaan parane, ellei tyyppi itse tajua, että vahingoittaa ja kiusaa muita, kaikkein rakkaimpia ja läheisimpiä. Narsisti on sisältä ontto, häneltä puuttuu oma terve personallisuus ja omatunto ja hänen lähellään tulee muille paha olo. Jos narsisti on riittävän fiksu tajuamaan käytöksensä haitallisuuden, hän voi oppia ihmistavoille, mutta normaalia hänestä ei tule.
Pitää paikkansa, että narsistin lapsuus on usein ollut hirvittävän traumaattinen tai sitten täysin rajoja vailla. Rakkaus ilman rajoja on yhtä vahingollista kuin rajat ilman rakkautta. Rakkaus tuo sisäisen turvallisuudentunteen, rajat ulkoisen. Rajaton ja rakkaudeton pelkää sekä itseään että muita, tyypillistä rasistiainesta siis.
"Ainut mitä mietin on,että miten lähdit tuon kelkkaan..Malliin ikinä?"
Narsisti on taitava huiputtaja ja kykenee simuloimaan normaaleja tunteita ja normaalia köytöstä lyhytaikaisesti. Hänellä on viehäysvoimaa. Koska kyse on teeskentelystä eikä henkilön todellisen luonteen mukaisesta käytöksestä, viehättävyys hiipuu ja ikävät piirteet paljastuvat varsin pian. Narsisti on taitava manipuloimaan, ja puhumaan kaiken parhain päin, niin että uhri lopulta uskoo itsensä syylliseksi kaikkeen, etenkin kun etöisempken tuttavien mielestä mies on mitä mukavin. Etäämpää on vaikeampi huomata epäaitous ja manipulointi.
Näinhän vaimonhakkaajatkin toimivat. Ehkä miehessä on se hyvä puoli, että hän ei lyö, mutta toista ihmistä voi kiusata järjiltään pelleilemälläkin.
Minullekin tuli hakematta mkeleen tuo "Fast shown" toimistopelle, kuitenkin niin, että tällä on taskussa tikari.
Mulla oli samanlainen ex! Seurusteltiin 4 vuotta.
- Minulle hyvin läheinen mummini kuoli. Exä yritti samana iltana kun mummi oli kuollut, vongata seksiä. Sanoin etten halunnut. Vastasi "joo ei ehkä kannata kun se mummos alkaa pyörimään haudassaan. Eikun eihän sitä oo haudattu vielä". Ei ymmärtänyt miksi itkin.
- Muutettiin yhteen ja asuttiin mun yksiössä, jonka vuokrasopimus oli loppumassa. Keskusteltiin (ts. minä keskustelin ja exä vain naureskeli ja vitsaili) kolmioon muuttamisesta. Oltiin molemmat töissä tällä tietyllä alueella ja piti löytää mahd. nopeasti asunto, johon sai ottaa koiran ja oli kohtuullisen hintainen. Minä etsin hiki päässä ja stressasin muuttoasiaa, koska en halunnut muuttaa takaisin vanhempieni luokse ja mies vaan otti koko homman leikkinä. Yhtenä päivänä töissä ollessani sain mieheltä viestin, jossa luki "löysin meille kolmion. Jätin lisätiedot olkkarin pöydälle, katso kun tuut kotiin". Mies oli piirtänyt paperille kolmion, jonka sisällä luki teksti "lisätiedot".
- Seksin aikana piereskeli ja naureskeli räkäistä naurua.
- Oltiin puhuttu vuoden ajan naimisiin menosta ja mies sanoi haluavansa kosia vielä erikseen kun tuntee ajan olevan oikea. Mies tuli yksi päivä luokseni, otti käteni käteensä ja katsoi silmiini. Selitti oikein pitkästi miksi rakastaa minua ja haluaa viettää loppuelämänsä yhdessä. Otti esiin sormusrasian ja ojensi sen minulle. Kertoi, että rasiassa oli jotain minkä toivoi olevan hyvin mieluinen ja toivoo että käyttäisin sitä joka päivä loppuelämäni ajan... Sisällä oli minikokoinen mp3-soitin.
Minusta tuntuu että täällä vähän ylianalysoidaan yhden postauksen perusteella. Ei tuon perusteella voi ketään vielä persoonallisuushäiriöiseksi diagnosoida, tyyppi saattaa ihan yhtä hyvin olla yksinkertaisesti lapsellinen mulkvisti jolla on huono tai kehittymätön huumorintaju, ja joka oikeasti pitää itseään ratkiriemukkaana ja hihittelee itsekseen kun saa vetäistyä ketsuppipurkin toisen kädestä. Kummassakin tapauksessa, en jaksaisi tuollaista ukkoa. Helvetin rasittavaa oli jo lukea tuo aloitusviesti, käytös on samanlaista kuin keskimäärin ekaluokkalaisella pojanmossikalla. En myöskään jaksaisi alkaa mihinkään kosto- tai koulutustoimenpiteisiin saati alkaa itse käyttäytyä samoin kuin ukko (eli vajota hänen tasolleen) tms. Jos ei aikuinen mies ymmärrä puhetta niin saa etsiä jonkun tädin joka paremmin hänen mahtavaa (not) huumoriaan ymmärtää. Linkkaapa AP tämä koko keskusteluketju ukon spostiin, ja katso osaako yhtään pysähtyä katsomaan peiliin kun näkee näin monen muunkin kuin sinun itsesi mielipiteitä tuosta hänen hahaha-hauskasta huumoristaan.
Tuo "ero, jos et lopeta tapaasi"-uhkaus on minusta hieman hankala (itse juuri samassa tilanteessa, samaa miettinyt), jos mies lopettaa pellellyn kokonaan, lopettaako hän vaan siksi,ettei ero tulisi vaikka itse haluasi yhä pelle olla? Ja saattaisiko gän oikeasti haluta kaken aikaa pelleillä? Olisiko hän enää iloinen ja onnelinen koskaan. Tottelisi nöyrästi sinua?
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen ex! Seurusteltiin 4 vuotta.
- Minulle hyvin läheinen mummini kuoli. Exä yritti samana iltana kun mummi oli kuollut, vongata seksiä. Sanoin etten halunnut. Vastasi "joo ei ehkä kannata kun se mummos alkaa pyörimään haudassaan. Eikun eihän sitä oo haudattu vielä". Ei ymmärtänyt miksi itkin.
- Muutettiin yhteen ja asuttiin mun yksiössä, jonka vuokrasopimus oli loppumassa. Keskusteltiin (ts. minä keskustelin ja exä vain naureskeli ja vitsaili) kolmioon muuttamisesta. Oltiin molemmat töissä tällä tietyllä alueella ja piti löytää mahd. nopeasti asunto, johon sai ottaa koiran ja oli kohtuullisen hintainen. Minä etsin hiki päässä ja stressasin muuttoasiaa, koska en halunnut muuttaa takaisin vanhempieni luokse ja mies vaan otti koko homman leikkinä. Yhtenä päivänä töissä ollessani sain mieheltä viestin, jossa luki "löysin meille kolmion. Jätin lisätiedot olkkarin pöydälle, katso kun tuut kotiin". Mies oli piirtänyt paperille kolmion, jonka sisällä luki teksti "lisätiedot".
- Seksin aikana piereskeli ja naureskeli räkäistä naurua.
- Oltiin puhuttu vuoden ajan naimisiin menosta ja mies sanoi haluavansa kosia vielä erikseen kun tuntee ajan olevan oikea. Mies tuli yksi päivä luokseni, otti käteni käteensä ja katsoi silmiini. Selitti oikein pitkästi miksi rakastaa minua ja haluaa viettää loppuelämänsä yhdessä. Otti esiin sormusrasian ja ojensi sen minulle. Kertoi, että rasiassa oli jotain minkä toivoi olevan hyvin mieluinen ja toivoo että käyttäisin sitä joka päivä loppuelämäni ajan... Sisällä oli minikokoinen mp3-soitin.
Kai se vielä suuttui sinulle, jos et osannut arvostaa sen nokkeluutta ja nerokkuutta? Ja piti pari viikkoa mykkäkoulua?
Vierailija kirjoitti:
Sirä pitää vitsikkäänä niin kaun kunnes näkee seuraukset. Ei adhd, vaan narsismia ja ilkeyttä.
Tunnen monia adhd-ihmisiä, olen syntynytkin sellaisesta. Joillakin heillä on kyseisenkaltaisia käytöshäiriöitä, jotka johtuvat juurikin etuotsalohkon ongelmista. Erilaiset liitosoireet ja luonnevian kaltainen käyttäytyminen on 3. tyypin adhd:lle tavallista. T nim. 45. vuosi omaisena menossa.
Mulla taas tuli lähinnä mieleen että onko tuo mies ihan älyllisesti kehittynyt vai voiko olla lievää kehitysvammaa...?
Se on karua katsottavaa kun saman pelleilyn osaksi joutuu lapset. Tekisi mieli puuttua kaverin miehen temppuihin, ei lopeta vaikka lapset itkee ja pyytää lopettamaan. En osaa tarjota kuin empaattista katsetta näille lapsille. Te joilla lapsuudessa oli vastaavaa, toivoitteko ulkopuolisen puuttumista tilanteeseen?