Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2476)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap kokeillut ihan huomioimattomuutta, siis nyt kun olet jo kertonut, ettet pidä kyseisestä käytöksestä, niin muuttaisitkin omaa käyttäytymistäsi niin ettet palkitsisi lapsimiestäsi huonosta käytöksestä huomiolla vaan olisit kuin et huomaisikaan.
Esim. Kun pyydät ojentamaan ketsupin, ja mies viimetingassa vetää ketsupin ulottuviltasi, et reagoikaan mitenkään. Kaadatkin vaikka vettä lasiisi tai pyyhkäiset suutasi paperilla, ja hetkenpäästä sanot että ketsuppi olisi tässä ruoassa hyvää. Et siis pyydä mitään kuin kerran, ja sitten teet itse, tai asia jää tekemättä.
Et kommunikoi viesteillä muuten kuin koordinaatit, ei muuta.
Jne.Onko mies koulutettava kuin koira? Vaikuttaa todella terveeltä parisuhteelta.
Koska muiden käytöstä ei voi muuttaa, vain omaansa voi, ja jos omalla käytöksellä saisi toisenkin tekemään __tietoisen muutoksen__, joka parantaisi( ehkä pelastaisi) parisuhteen niin, miksi ei kokeilisi tätäkin keinoa.
Se usein toimii koiriin ja lapsiin niin miksei ajattelemattomaan aikuiseenkin.Parempi kai kokeilla pelastaa parisuhde kuin heti luovuttaa, etenkin jos tunteita on vielä jäljellä.
Mutta tässähän nimenomaan yritetään muuttaa toisen käytöstä, sinun keinollasi kyse ei ole tietoisesta muutoksesta. Jos aloittajan mies ei keskustelun jälkeen halua muuttaa käytöstään, ei voi mitään.
Kyllä aikuinen ihminen varmasti huomaa, ettei saa huomiota huonolla käytöksellä, ja se ero on koirassa ja aikuisessa, että siitä voi seurata tietoinen päätös olla käyttäytymättä niin. Jos silti aikuinen jatkaa huonoa käytöstään niin ero tulee ehdottomasti kyseeseen.
Aloittaja vain vaikuttaa siltä, että vaikka on kuinka kypsä miehensä käytökseen haluaa hän kuitenkin vielä yrittää pelastaa suhteensa.Oletko ikinä kasvattanut koiraa? Tuo on nimenomaan ja kirjaimellisesti se miten koiria koulutetaan. Kun koira huomaa ettei saa epätoivotulla käytöksellä huomiota, se muuttaa käyttäytymistään. Lisäksi toivottua käytöstä palkitaan jolloin se vahvistaa ko. käyttäytymismallia.
Mulle riittää noi koirat, en tuollaista ukkoa rupeaisi kasvattamaan. :D
Jos oikein tarkkaan luet niin huomaat varmaan, että tiedän tuon olevan koirankoulutustapa.
Ero tuleekin siitä, että ap tuskin on koiran kanssa parisuhteessa vaan ihmisen jolla on hieman voimakkaampi tietoisuus ja kyky päätellä asiayhteyksiä kuin koiralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n kertomasta tulee mieleen vanha Pahkasiassa ollut juttu "huumorimiehen kuolema". Jutun lopussa "huumoriin" kyllästynyt vaimo tappoi miehen. Hautajaisissa kun pappi sanoi "maaksi pitää sinun ..." , niin vaimo totesi kuivasti, "ai miksi maaksi? Thaimaaksi vai?"
Samastun, kaksi viikkoa sitten minut jättäneellä eksällä oli samoja piirteitä.
- Eksän vanhempien pihalla oli trampoliini, jossa pompimme kesäisin perheen nuorempien lasten (6-7 v) kanssa usein. Kerran trampalla oli yhtä aikaa sitten eksä sekä kaksi pikkutyttöä ja pari jumppapalloa, joilla tytöt olivat leikkineet aiemmin. Meno oli todella, siis TODELLA hurjaa. Touhu ei näyttänyt enää kovin turvalliselta, joten kehoitin heitä hillitsemään hieman. Paskat eksä välittänyt yhtään sanoistani, vaan pomppi kahta rajumpia ja korkeampia hyppyjä ja heitteli jumppapalloja tyttöjä päin! Ja minä olin tietty nalkuttava yrmy, kun halusin huolehtia perheenjäsenteni turvallisuudesta...
- Jos vaikka tein tietokoneella jotain hommia ja eksä kulki työpöydän ohi, hän saattoi ratkiriemukkaan vitsikkäästi tarttua yhtäkkiä hiirikäteeni ja ravistaa sitä. Siinä sitten tiedostoon tuli pistettyä jotain ihan muuta kuin oli ajatellut ja esim. pelatessa jotain meni kaikki ihan vituralleen. Mies ei taaskaan ymmärtänyt, miksi ärsynnyin.
- Jatkuva kutittelu joka vitun paikassa. Kutituspaini omalla sängyllä on kivaa, odottamattomat hyökkäykset pitkin päivää eivät, varsinkaan jos selkeästi pyytää toista lopettamaan. Tulee varsinkin eräs tietty päivä mieleen, kun eksä liioittelematta koko päivän hyökkäili kutittamaan, ei uskonut kun pyysin päästämään irti, ja kun lopulta asia ei mennyt perille muutoin kuin vihaisesti ärähtämällä, eksä MÖKÖTTI loppuillan. Kyllä! Aikuinen mies mökötti, koska suutuin, kun hän ei kunnioittanut toiveitani. Kiukkuista "No en mä mitään pahaa mielestäni tarkoittanut anteeks nyt vaan" -jupinaa kuului pitkin iltaa.
- Opiskelimme molemmat musiikkialaa samassa koulussa, joten päädyimme ylläripylläri usein samoihin näyttöbändeihin ja -projekteihin mukaan. Eksä raastoi monien bändijohtajien hermoja - omiani mukaan lukien - pelleilemällä treeneissä, haaskaamalla harjoitusaikaa laulamalla/soittamalla vitsikkäästi vääriä asioita, keikoilla hyvä ettei vääntänyt välispiikeistä stand upia... Ja sitten kun näistä keskusteltiin jälkeenpäin, pelleilystä hermostuneet toverit olivat miehen mielestä totta kai ärsyttäviä niuhoja.
... Hitto. Ehkä sittenkin on ihan hyvä juttu, että hän löysi sen uuden ihastuksensa ja karkasi sen matkaan: minä pääsin rasittavasta miehestä eroon ja mies löysi viimein naisen, joka nauraa hänen ainutlaatuiselle huumorilleen... alkuhuuman ajan (ja jos senkin jälkeen, niin he ovat todistetusti sitten kaksi samanlaista idioottia yhdessä). Win-win!
Tämä ketju herättää minussa hillitöntä raivoa. Olen ollut samankaltaisissa tilanteissa, mutta se ei ole ollut noin pitkäkestoista huumormieheilyä, vaan se on ollut vähemmällä sijalla ja muut vähättelyn ja ohittamisen ym. tavat on olleet etusijalla. Ehkä se isoin ongelma tässäkin on se, että toinen ei yhtään kuuntele, vaan jatkaa vaan, tahallaan.
Tämä on ihan uskomaton ketju O_o
Aikuiset miehet tällaisia. Mikähän tähän käytökseen on syynä, jos kysyisi esim. psykiatreilta. Hämmästyttävän samanlaisia nuo kaikkien esimerkkien heput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun pitäisi tehdä elokuva tällaisesta tyypistä.
Vierailija kirjoitti:
Jonkun pitäisi tehdä elokuva tällaisesta tyypistä.
Ihme jos ei ole jo, pääosassa Adam Sandler tai Jack Black
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun pitäisi tehdä elokuva tällaisesta tyypistä.
Ihme jos ei ole jo, pääosassa Adam Sandler tai Jack Black
Owen Wilsonkin vois tulla kyseeseen
Entä jos et reagoi seuraavaan pelleilyyn. Seuraavan kerran kun ei anna salaatinkastiketta/vesilasia heti, älä kurottele, käske tai anele, vedä vaan oma käsi pois ja keskity siihen mitä olit tekemässä, syömässä tai katsomassa telkkaria. Älä siis anna mitään huomiota miehelle kun tämä pelleilee. Sitähän se hakee, reaktiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa Riku Nieminen osaisi hyvin esittää jäynäyttelijää.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni tykkää myös mitä ilmeisimmin pierujutuista. Hän tekee usein sellaisen tempun, että kun on esim. sängyssä valmiina nukkumaan kutsuu minut luokseen ja osoittaa takamustaan ja sanoo, katso mikä tuolla on, siellä on finni, katso sitä. Sitten kun katson tulee iso pieru suoraan kasvoilleni. Alussa menin tähän lankaan kun luulin oikeasti että miehellä on jokin finni takapuolessa.
Mies sanoo myös pierujaan rakkauspieruiksi, ja saattaa myös tulla yhtäkkiä kun makaan esim. sohvalla pieraisemaan kasvoilleni niin etten ehdi siirtyä.
Kuvottavaa! JSS! Miten joku voi unohtaa normaalit käyttäytymissäännöt noin totaalisesti parisuhteessa ollessaan. Tuossa täytyy olla jo jotain jotain traumaattisen äitisuhteen ongelmaa, jolloin 'äitihahmon' lähellä hakee rakkautta tuollaisella taantuneella keinolla. Ei kyllä piereskelisi mun huushollissa tämä herra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni. Mieheni ei tee mitään tuollaisia kiusaamistemppuja, mutta ne puheet. Aluksi oli kivaa kuunnella hervotonta läppää, kun olin kiltti, ujohko tyttö. Nautin tekopyhyyden paljastamisesta ja kaavoittuneiden tapojen rikkomisesta, kun poikaystävä täräytti aina jotain iskevää. Mutta nyt ärsyttää tuo vanhan ukon jatkuva joka asian kääntely ja vääntely, juttujen kääntyminen aina jonnekin kakka-pissa-akselille tai kaksimielisyyksiin. Ei jaksa naurattaa. Samoin olen huomannut 132:n havaitsemaa läheisyyden välttelyä. Eli jos haluaisin puhua vakavasti ja syvällisesti tai olla lähekkäin jotenkin liian "romanttisesti" tuo pelleily alkaa. Tulee "vahingossa" pieru tai sitten tartutaan johonkin lauseeseeni niin, että se kuulostaa jotenkin "hassulta". Olen myös vieraantumassa enkä keksi oikein keinoja.
Toi on varmaan ihan yleistä ainakin siinä vaiheessa kun nainen ei ole enää entisensä, eli hoikka, naisellinen ja itsestään ja ulkonäöstään huolehtiva, vaan alkaa jotenkin muistuttamaan enemmän ja enemmän miehen omaa mutsia, eli kiukkunen valittava muija. Se on oikeasti vittumaista, miksi monista naisista tulee sellaisia eikä ne sitten edes tajua mistä tuo käytös johtuu, vaan ne automaattisesti ajattelee että mies on muuttunut, mutta voi voi... eihän sinussa tietään näitä vikoja ole eihän... eikä se sinusta johdu vaan muut ne vain ovat muuttuneet vittumaiksiksi eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hessu kirjoitti:
Toi on varmaan ihan yleistä ainakin siinä vaiheessa kun nainen ei ole enää entisensä, eli hoikka, naisellinen ja itsestään ja ulkonäöstään huolehtiva, vaan alkaa jotenkin muistuttamaan enemmän ja enemmän miehen omaa mutsia, eli kiukkunen valittava muija. Se on oikeasti vittumaista, miksi monista naisista tulee sellaisia eikä ne sitten edes tajua mistä tuo käytös johtuu, vaan ne automaattisesti ajattelee että mies on muuttunut, mutta voi voi... eihän sinussa tietään näitä vikoja ole eihän... eikä se sinusta johdu vaan muut ne vain ovat muuttuneet vittumaiksiksi eikö niin?
Eihän tässä ketjussa ole edes keskusteltu siitä että mies muuttuisi tuollaiseksi vaan on ollut alusta asti. Jokken väärin muista ap:kun kirjoitti että hän on vanhetessaan kmja viisastuessaan ruvennut tajuamaan ettei tuo ole ok. Ja lisäksi, jos joku mies rupeasisi toimimaan tuolla lailla kuvamassasi tilanteessa, niin onpa ihan hemmetin lapsellista käytöstä aikuiselta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Sä elät painajaista, otan osaa.
Olen samaa mieltä. Itse sekoaisin moisen elämänkumppanin kanssa. Ja minäkin olen huumorintajuinen ja leikkisä ihminen.
Tietysti voi "ymmärtää" ja psykologisoida/ diagnosoida loppumattomiin: epävarma mies, huono itsetunto, ei uskalla tuntea omia tunteitaan ja olla oma itsensä, vaan etsii hyväksyntää jekuttamalla, pelkää aikuistumista joten on juuttunut esiteiniksi jne jne jne ja nyyh. Keittiöpsykologi sanoisi, että tuo on piiloaggressiota, passiivis-aggressiivista käyttäytymistä.
En tiedä millä tuon saisi loppumaan. En osaa kuvitella ketään, joka loputtomasti kestäisi tuota "huumoria", oli kyse sitten kumppanista tai ystävästä. Ehkä mies kokee jonkunnäköisen oivalluksen kun huomaa olevansa yksin. Sitten ehkä lopettaa.
Hessu kirjoitti:
Toi on varmaan ihan yleistä ainakin siinä vaiheessa kun nainen ei ole enää entisensä, eli hoikka, naisellinen ja itsestään ja ulkonäöstään huolehtiva, vaan alkaa jotenkin muistuttamaan enemmän ja enemmän miehen omaa mutsia, eli kiukkunen valittava muija. Se on oikeasti vittumaista, miksi monista naisista tulee sellaisia eikä ne sitten edes tajua mistä tuo käytös johtuu, vaan ne automaattisesti ajattelee että mies on muuttunut, mutta voi voi... eihän sinussa tietään näitä vikoja ole eihän... eikä se sinusta johdu vaan muut ne vain ovat muuttuneet vittumaiksiksi eikö niin?
Onko sinulle tehty aivojenohitusleikkaus, kysyy
162
Vierailija kirjoitti:
Jonkun pitäisi tehdä elokuva tällaisesta tyypistä.
:DD
Se olisi tod. näk. halvaannuttavan tylsä (kuten miehen "huumori"). Lopussa olisi väkivaltainen purkaus kun miehen puoliso ja ystävät turhautuvat lopullisesti ja tekevät miehestä muusia. The End.
En sietäisi tuollaista käyttäytymistä toista kertaa. Ota-anna-leikit kuuluvat 1-2-vuotiaan tasolle ja silloinkin lapselle annetaan esine ja lapsi tarjoaa sen takaisin.
Pieru-huumoria ei ole minulle olemassakaan muuten kuin harvakseltaan puheen tasolla. Terve aikuinen ihminen ei päästele suolikaasujaan toisen silmille ainakaan tarkoituksella. Kaikkea te naiset siedättekin, kunhan vaan on mies elämässä.
En jaksanut lukea kuin aloituksen. Mutta kuulostaa samanlaiselta kuin appiukkoni, joka teki hyvän uran duunarina, mutta on liki luku - ja kirjoitustaidoton, varmasti älykkyys kehitysvammaisen tasolla, mutta on todella taitava käsistään ja toimintakyky olllut aina hyvä. Eli vaikka ei ole älykkyyttä, niin on muita kykyjä. Appiukolla myös tällainen hölmö huumori, mutta hänelle se on helppo hyväksyä.
Eli olisiko miehesi vain tyhmä
Minä jätin pellen lähes 10 vuoden jälkeen. Kyllästyin, kun kaikesta väännettiin vitsiä. Kyllä ihan tavallaan hyväntahtoisestikin, mutta kaikesta. Eikä ainoastaan minun kanssa, vaan kaikkien ihmisten. Ei sitä vaan jaksa.
Jälkeenpäin ajatellen luulen, että tällä toiminnalla peitettiin jonkinlaista epävarmuutta.