Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2476)
Huumorin pohjalta nouseva pelleily on sellaista, että molemmat nauraa. Ilkeilypelleily taas on tuollaista, että toinen on sanonut monta kertaa, että ei ole hauskaa vaan loukkaavaa, ja silti toinen jatkaa sitä "pelleilyä".
Minä ainakin vaatisin miehen vastaamaan siihen, että kun kerran olen monta kertaa sanonut, että nuo juttusi loukkaavat minua, niin miksi tahallaan jatkat sellaista toimintaa, jonka tiedät loukkaavan. Eli miksi tahallaan haluat loukata minua. Jos vastaus olisi, että "sinulla ei ole huumorintajua, ne on vitsejä", niin palaisin siihen, että "sinä tiedät, että minua ne ei naurata vaan loukkaavat, miksi siis toistuvasti tahallaan loukkaat minua?". Jos tulisi jotain mutinaa vain vastaukseksi, niin kysyisin uudelleen, että "kerro miksi haluat loukata minua?". Ja jokaisen pellekohtauksen kohdalla kysyisin saman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni tykkää myös mitä ilmeisimmin pierujutuista. Hän tekee usein sellaisen tempun, että kun on esim. sängyssä valmiina nukkumaan kutsuu minut luokseen ja osoittaa takamustaan ja sanoo, katso mikä tuolla on, siellä on finni, katso sitä. Sitten kun katson tulee iso pieru suoraan kasvoilleni. Alussa menin tähän lankaan kun luulin oikeasti että miehellä on jokin finni takapuolessa.
Mies sanoo myös pierujaan rakkauspieruiksi, ja saattaa myös tulla yhtäkkiä kun makaan esim. sohvalla pieraisemaan kasvoilleni niin etten ehdi siirtyä.
No hyi hele!Ens kerran ku se antaa sulle suuhoitoa(jos ymmärrät mitä tarkotan) pamauta kunnon rakkauspieru päin näköä! :-)
Mulla taas on tosikko mies joka yleensä perus vakava eikä oikein ikinä heitä mitään läppää. Sekin on aika usein ärsyttävää. Muut positiiviset puolet on sen verran hyvät että olen miehen kanssa mennyt naimisiin ja perustanut perheen. Välillä olisi kiva sellainen rento ja hauska hassutteleva mies...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap kokeillut ihan huomioimattomuutta, siis nyt kun olet jo kertonut, ettet pidä kyseisestä käytöksestä, niin muuttaisitkin omaa käyttäytymistäsi niin ettet palkitsisi lapsimiestäsi huonosta käytöksestä huomiolla vaan olisit kuin et huomaisikaan.
Esim. Kun pyydät ojentamaan ketsupin, ja mies viimetingassa vetää ketsupin ulottuviltasi, et reagoikaan mitenkään. Kaadatkin vaikka vettä lasiisi tai pyyhkäiset suutasi paperilla, ja hetkenpäästä sanot että ketsuppi olisi tässä ruoassa hyvää. Et siis pyydä mitään kuin kerran, ja sitten teet itse, tai asia jää tekemättä.
Et kommunikoi viesteillä muuten kuin koordinaatit, ei muuta.
Jne.Onko mies koulutettava kuin koira? Vaikuttaa todella terveeltä parisuhteelta.
Koska muiden käytöstä ei voi muuttaa, vain omaansa voi, ja jos omalla käytöksellä saisi toisenkin tekemään __tietoisen muutoksen__, joka parantaisi( ehkä pelastaisi) parisuhteen niin, miksi ei kokeilisi tätäkin keinoa.
Se usein toimii koiriin ja lapsiin niin miksei ajattelemattomaan aikuiseenkin.Parempi kai kokeilla pelastaa parisuhde kuin heti luovuttaa, etenkin jos tunteita on vielä jäljellä.
Mutta tässähän nimenomaan yritetään muuttaa toisen käytöstä, sinun keinollasi kyse ei ole tietoisesta muutoksesta. Jos aloittajan mies ei keskustelun jälkeen halua muuttaa käytöstään, ei voi mitään.
Kyllä aikuinen ihminen varmasti huomaa, ettei saa huomiota huonolla käytöksellä, ja se ero on koirassa ja aikuisessa, että siitä voi seurata tietoinen päätös olla käyttäytymättä niin. Jos silti aikuinen jatkaa huonoa käytöstään niin ero tulee ehdottomasti kyseeseen.
Aloittaja vain vaikuttaa siltä, että vaikka on kuinka kypsä miehensä käytökseen haluaa hän kuitenkin vielä yrittää pelastaa suhteensa.
Oletko ikinä kasvattanut koiraa? Tuo on nimenomaan ja kirjaimellisesti se miten koiria koulutetaan. Kun koira huomaa ettei saa epätoivotulla käytöksellä huomiota, se muuttaa käyttäytymistään. Lisäksi toivottua käytöstä palkitaan jolloin se vahvistaa ko. käyttäytymismallia.
Mulle riittää noi koirat, en tuollaista ukkoa rupeaisi kasvattamaan. :D
Tosta ap:n aloitusviestistä tulee mieleen, että mies "lyö läskiksi" (vetää vitsiksi) läheisyyden. Siis sellaisen henkisen läheisyyden joka parisuhteessa on puolisoiden välillä. Jotkut ihmiset ei oikein kestä läheisyyttä (riippuvuutta) vaan se alkaa herättää heissä jotenkin epävarmaa ja ahdistunutta oloa. Ja sitten he reagoivat pilailemalla asiasta, vääntämällä sen ihan pelleilyksi ja sirkukseksi. Näin ottavat etäisyyttä siihen läheisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että sun miehellä on hyvä huumorintaju. Kyllähän tähän tylsään elämään pitää sitä huumorin suolaa olla ja paljon.
Olisi kannattanut siinä ennen avioliittoa vähän katsoa että kenen kanssa menee naimisiin.
Ihan kuin mun 1949 syntynyt isäni. Joka asiasta pitää vääntää vitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että johtuu tosi huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta.
Ei kukaan itseään arvostava nainen siedä tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samanlainen ex! Seurusteltiin 4 vuotta.
- Minulle hyvin läheinen mummini kuoli. Exä yritti samana iltana kun mummi oli kuollut, vongata seksiä. Sanoin etten halunnut. Vastasi "joo ei ehkä kannata kun se mummos alkaa pyörimään haudassaan. Eikun eihän sitä oo haudattu vielä". Ei ymmärtänyt miksi itkin.
- Muutettiin yhteen ja asuttiin mun yksiössä, jonka vuokrasopimus oli loppumassa. Keskusteltiin (ts. minä keskustelin ja exä vain naureskeli ja vitsaili) kolmioon muuttamisesta. Oltiin molemmat töissä tällä tietyllä alueella ja piti löytää mahd. nopeasti asunto, johon sai ottaa koiran ja oli kohtuullisen hintainen. Minä etsin hiki päässä ja stressasin muuttoasiaa, koska en halunnut muuttaa takaisin vanhempieni luokse ja mies vaan otti koko homman leikkinä. Yhtenä päivänä töissä ollessani sain mieheltä viestin, jossa luki "löysin meille kolmion. Jätin lisätiedot olkkarin pöydälle, katso kun tuut kotiin". Mies oli piirtänyt paperille kolmion, jonka sisällä luki teksti "lisätiedot".
- Seksin aikana piereskeli ja naureskeli räkäistä naurua.
- Oltiin puhuttu vuoden ajan naimisiin menosta ja mies sanoi haluavansa kosia vielä erikseen kun tuntee ajan olevan oikea. Mies tuli yksi päivä luokseni, otti käteni käteensä ja katsoi silmiini. Selitti oikein pitkästi miksi rakastaa minua ja haluaa viettää loppuelämänsä yhdessä. Otti esiin sormusrasian ja ojensi sen minulle. Kertoi, että rasiassa oli jotain minkä toivoi olevan hyvin mieluinen ja toivoo että käyttäisin sitä joka päivä loppuelämäni ajan... Sisällä oli minikokoinen mp3-soitin.
Kai se vielä suuttui sinulle, jos et osannut arvostaa sen nokkeluutta ja nerokkuutta? Ja piti pari viikkoa mykkäkoulua?
Ei kai nää oo totta? Miten nää on päässyt edes treffeille asti? Vai ovatko pimittäneet jekkunsa kunnes ollaan muutettu yhteen...
Tosin omakin puolosoni omaa välillä huonon huumorintajun.
M27
Miehesi on naimisissa pellen kanssa. Sorry.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli kaveripiirissä yhdessä vaiheessa juuri tuollainen pelle. Oli kovin naisten perään ja itsekin häntä päädyin deittailemaan lyhyesti, koska ei tuonut pelleilytaipumustaan esille isomman joukon läsnä ollessa. Se lyhyt juttu, mikä meillä oli, olikin suoraan sanoen aivan helvetistä. En enää jaksanut sitä joka asian läskiksi lyömistä, loukkaavien lempinimien keksimistä, kovakouraisia "hellyydenosoituksia" (mm. alituista puremista, vaikka olin pahimmillaan huutoitkenyt, että niin ei minulle saa tehdä, koska se sattuu enkä nauti kivusta) ja muuta paskaa. Kovin oli jätkä ihmeissään ja järkyttynyt, kun lemppasin hänet. Hän deittaili paria tyttökaverianikin ja molemmat sanoivat, että eivät kertakaikkiaan jaksaneet sitä naamanvääntelyä ja kiusantekoa. Tyyppi alkoi oppia tavoille vasta sitten, kun oli oikeasti tullut jätetyksi noin pariinkymmeneen otteeseen. Nykyään on kuuleman mukaan naimisissa ja puolisonsa kannalta toivon, että osaa nykyään oikeasti käyttäytyä ihmismäisesti.
Jos tuo on molemmille ok niin mikäs sen mukavampaa. Aina jompikumpi keksii hiukan paremman jäynän ja sitten jo siirrytäänkin dudesons-kamaan.
Jätäpä humoreskille vitsikäs heippa-lappunen jossa kerrot lähteneesi kalaan ja jos et palaa niin älä ainakaan syö niitä kalapuikkoja... tms. Yksi konsti on myös mojauttaa vuoden vitsit-kokoelmalla päähän ja sanoa hymyillen jos itku tirahtaa että etkö sä nyt huumoria ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on naimisissa pellen kanssa. Sorry.
Nyt meni pellellä tunteisiin.
Hanki vesipyssy ja ala ruiskutella häntä oven raosta. Laita märkä rätti hänen tuolilleen. Asettele joku esine hänen vaatekaappiinsa niin, että kun hän avaa kaapin oven, se putoaa hänen päälleen, esim tyhjiä tölkkejä tms meluavaa. Laita kumihämähäkki hänen sänkyynsä. Ojenna hänelle olutta tai cokista, sitä ennen tölkkiä reippaasti salaa ravistaen. Aina hysteeristä naurua sun puolelta, josta ei meinaa loppua tulla, kun on niin huippuhauskaa. Matki hänen ilmeitään ja naura ja naura.
Kun hän alkaa kypsyä (veikkaan: hyvin nopeasti), sano, että nyt on vakavan puhumisen paikka.
KOLIBRI kirjoitti:
Jaa mikä on ap:n eli minun oma vastuu. Kertoa miehelle, että en tykkää moisesta käytöksestä. Kyllä! Kerrottu moneen kertaan, kuten aloituksessa kirjoitin, saan vaan syytökset huumorintajuttomuudesta. Jätä mies. Vahvassa harkinnassa ollut jo pitkään, mutta olen liian kiltti ja ajattelen liikaa lapsia ja heidän parastaan. Miksi olen alunperin ottanut tuollaisen miehen? Tuo on vain yksi piirre miehessä. Ehkä olen itse kasvanut ja kypsynyt ja viimeaikoina "herännyt" suojelemaan rajojani ja tajunnut asioita toiselta kantilta. Ehkä olen nyt vasta huomannut, että tässä suhteessa jokin mättää... moni asia on myös niin rivien välissä ja hienovaraista, että ei edes heti huomaa. Paha olla vaan, mutta ei ole ymmärtänyt ihan tarkalleen miksi. Tiedän että mies ei tee mitään ollakseen tahallaan ilkeä, hän ei vaan tajua. Ei edes sillon kun kerron asiat hänelle suoraan. Ei tämä enää kauan kestä, muutan pois, sen olen jo itselleni luvannut, ajankohta vaan on vielä auki.
Jos tarkoitit tuolla boldatulla kohdalla itseäsi, niin siinä varmaan on vastaus. Mies vaistoaa, että joku mättää, ja koittaa paikata sitä lisäämällä pökköä pesään. Minä istuttaisin miehen vielä kerran alas ja antaisin uhkavaatimuksen: joko hassunhauska vitsailu tai minä.
Mutta joo, i feel for you - ja kaikkia teitä, joiden naamaan on piereskelty. Voin myöntää ihan suoraan olevani niin huumorintajuton ihminen, etten tuollaista katsoisi sekuntiakaan -.-
Piti oikein itsekin alkaa miettiä. Ehkä tuossa on semmoinen pakotie, kun esimerkiksi itse ei tunne jotain tilannetta yhtä vahvasti kuin toinen. Muistelen lyöneeni läskiksi esimerkiksi romanttiseksi muodostumassa olevia tilanteita - osaksi omasta epävarmuudesta ja toisekseen, etten kyennyt mielestäni vastaamaan niin isoilla sanoilla kun tilanne olisi vaatinut.
Tämä on meille introverteille itseasiassa aika yleistä, että ikuisen rakkauden vannominen on todella vaikeaa, kun alamme heti miettimään realiteettejä.
Yksi ajatus, voi olla ettei ole mitään yhteistä teidän tilanteeseen.
PS: nykyään olen ratkaissut tilanteen, että ilmoitan aina uusille ihmisille olevani hieman sosiaalisesti kömpelö romantiikassa. Se on ollut aika vapauttavaa kaikille :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastahan täällä oli ketju kuinka hauskaa on kun kotona tehdään kaikkea vammasta. Esim. mies kantaa vaimoa ikean isossa kassissa yms. Nyt sitten taas ei kelpaakaan. Ota tässä nyt sitten taas naisista selvää.
kato kun ne on eri ihmisiä, jotka vastas siihen ketjuun ja jotka vastaa tähän
Eli naiset pitäisi varustaa lapuilla, joissa lukee joko "saa pelleillä" tai "ei saa pelleillä", ettei vaan tule vahingossa hauskuutettua väärää henkilöä.
Kohtele ihmisiä parhaan harkintasi mukaan. Jos tulee toistuvasti negatiivista palautetta, harkitse tarkemmin.
Mieheni teki yhden ainoan kerran tuon "ojennan-enpäs ojennakaan" -jutun ja se riitti minulle. Olisin tarvinnut ruuanlaitossa suolaa,hän oli lähempänä kaappia, mutta oli siis ihan pakko vähän jekuttaa minua. Väänsin liedestä lämmöt nollille ja poistuin paikalta. Ilmoitin miehelle, että ruuanlaitto loppui tähän, jos hänellä oli hauskaa, niin hyvä niin. Miehen oli aivan mahdotonta ymmärtää, että siitä eteenpäin en pyytänyt häneltä mitään, mutta en myöskään toteuttanut yhtäkään hänen pyyntöään. Totesin vain, että jos hän ei kykene edes ojentamaan suolaa, en minäkään pysty avaamaan ovea tai etsimän hänen puhelintaan.
Myönnetään, erittäin passiivis-aggressiivista, mutta kuukauden kuluttua mies oli oppinut. Tosin edelleenkään en ojenna kättäni, jos hän ojentaa minulle jotain. Sanon, että laita se paketti/kirje tms. pöydälle, otan sen siitä.
Jackass ja duudsonit on kasvattanut tällaisen sikailusukupolven.