Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2476)
Yhden kaverini poikaystävä on samanlainen. En tajua, miten kaverini on voinut asua tyypin kanssa jo vuosia, koska itselläni menee kyseiseen mieheen hermot jo muutamassa tunnissa. Hänen kanssaan ei saa aikaan MITÄÄN järkevää keskustelua, koska hän vastaa kaikkeen pelleillen, ja usein vielä jollain älyttömän lapsellisella pissakakkavitsillä. Tyhmiä jekkuja pitää tehdä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joskus tuollainen savolainen poikakaveri. Saattoi tulla jopa istumaan naaman päälle ja pieraista. Joku onnellinen saa nykyään vaimona tuotakin pelleä katsella.
Ja sinä olet joku pervo mies ellen pahasti erehdy?
Pervotutkani värähti.
Annas kun arvaan: savolainen pelle hermanni suutahti?
Anna kun arvaan, tuoko se sulle kukkakimpun josta ruiskahtaa vettä naamalle? Piirrettyjen klassikko. Itse en sietäisi tuollaista miestä. Elämä on liian lyhyt sellaiseen. Onko tapahtunut koskaan mitään mikä vakavoittaisi? Mitä luulet että kävisi, jos vaikka joutuisit kolariin ja mies tulisi katsomaan sinua sairaalaan? Säästyt paljolta kun JSSAP.
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Isäni teki tuollaisia pellejuttuja koko sen ajan, kun kotona asuin. Luulen, että se on joku lapsuudesta tuleva juttu. Tapa hakea huomiota, jota ei muuten usko saavansa. Isälläni oli hyvin vaikea ja turvaton lapsuus, jonka aikana hän oli emotionaalisesti heitteillä. Hän teki vaativaa työtä yrittäjänä, mutta kotona hän taantui emotionaalisesti 5-vuotiaan tasolle ja haki huomiota vaikka sitten negatiivisen kautta tahallaan ärsyttämällä ja olemalla rajaton. Kertoi myös alatyylisiä "vitsejä" esimerkiksi teini-iän idoleistani, jätti tahallaan vessan oven auki siellä asioidessaan ja virnuili sieltä. Voi elämä. Tuntui, että meidän lastenkin tehtävä oli ottaa isän tunteita vastaan eikä toisinpäin. Kurjinta tietysti on, että tämä "huomiohakuisuus" kostautui siten, että välit isään ovat edelleen väkinäiset.
En osaa antaa ap:lle sen kummempaa neuvoa, kuin keskustella miehen kanssa. Pystyykö hän tarkastelemaan toimintaansa toisen silmin ja onko hän halukas muuttumaan? Jos ei, tiedät itsekin, että elämä miehen rinnalla kävisi varmasti raskaaksi.
Meidänkin isä oli samanlainen! Todella rajatonta pelleilyä, eli jos maalasimme pienenä jotain, niin hän tuli ja suttasi pokkana sen yli koska se oli niin hauskaa. Nähtyään että itkimme, hän nauroi pirullisesti, mutta ilmeisesti nähtyään suuren surun pilalle menneestä taideteoksesta hän lopetti sen siihen kertaan. Toisella kertaa kiinnyin ihan älyttömän paljon puiseen kertakäyttöhaarukkaan. Isäni pyysi sitä, ja annoin ja hän heitti sen edessäni tulen sekaan takkaan. Menin äidilleni itkien kertomaan tästä, niin äiti vähätteli miten se on vain kertakäyttökapine. isäni tuli sen kapineen kanssa perässä, ja antoi sen, mutta sillä hetkellä lakkasin luottamasta aikuisiin enkä luovuttanut mitään tavaroita kenellekään. Murrosikäisenä hän heitti mukahauskaa läppää rintojen kasvusta ja vatupassista, jos meikkasin hän kulki ympörilläni ja potki minua joka kerralla - eikä lopettanut millään kun pyysin! Lopulta kun aloin raivoissani itkemään (voitte uskoa, että olin tohon mennessä nähnyt niin paljon mikä pisti pakan sekaisin) isäni tajusi menneensä liian pitkälle. Hän kysyi vielä äidiltäni, joka istui vieressä eikä saanut sitä turpaansa auki kertaakaan sanoakseen että anna tytön olla rauhassa, että mikä mulla oikein on.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aikoinaan lukenut jostain kaksplussalta vastaavanlaisen ketjun, ja siihen tuli lopulta mieskin vastaamaan kun naiselle kommentoineet vaativat näyttämään keskustelun sillekin. Mies ei yllättävää kyllä nähnyt käytöksessään mitään väärää ja oli loukkaantunut kuin mikä saamastaan palautteesta lopettaa moinen ilveily.
Eksäni harrasti samaa. Kaikesta piti vittuilla ja kerrankin hän juoksutti minua autonsa perässä parkkipaikalla. Ratkaisin asian siten, että käännyin toiseen suuntaan ja hän jos hän luuli että olen riippuvainen hänen kyydistään, niin pieleen meni: kävelin ensin kävelykadun kulmassa olevaan baariin ja palasin sieltä lasillisen jälkeen kotiin BUSSILLA. Mies oli odottanut parkkipaikalla ja toitotti tööttiä, mä olin siinä vaiheessa suhdetta jo niin kypsä etten vaivautunut näyttämään edes keskisormea.
Eli neuvoni on: älä reagoi enää miehen juttuihin. Vaikene ne siis kuoliaaksi. Jos pyydät tuomaan jotain ja mies aloittaa pelleilemisen, ota itse tai jätä väliin hänen härnäämisensä. Jos vesilasin tuominen on vaikeaa, kaada se hänen päähänsä.
Mä en pystyisi tollasen tyypin kanssa olemaan, hermothan siinä menisi.
Mun isäpuoli juoksutti minua kun olin pieni. Odotti auton kans paikoillaan ja kun oli kohdalla avaamassa ovea jotta pääsen kyytiin, niin hän kaasutti pois ja jäi pienen matkan päähän taas odottamaan. Kävelin autolle, koitin avata ovea, taas kaasutus ja räkänaurut päälle. Teki tuota usein ja niin monesti, että itkin.
Se oli sadismia. Ihan silkkaa vihaa vieraan miehen lapsia kohtaan. Ap:n miehessä on jotain samaa kusipäisyyttä. Kehittymättömän miehen käytöstä. Suosittelen eroa, ei tuollaiset muutu muuksi. Tuo on hänen tapansa olla ja ilmaista jotain tunnetta sua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni tykkää myös mitä ilmeisimmin pierujutuista. Hän tekee usein sellaisen tempun, että kun on esim. sängyssä valmiina nukkumaan kutsuu minut luokseen ja osoittaa takamustaan ja sanoo, katso mikä tuolla on, siellä on finni, katso sitä. Sitten kun katson tulee iso pieru suoraan kasvoilleni. Alussa menin tähän lankaan kun luulin oikeasti että miehellä on jokin finni takapuolessa.
Mies sanoo myös pierujaan rakkauspieruiksi, ja saattaa myös tulla yhtäkkiä kun makaan esim. sohvalla pieraisemaan kasvoilleni niin etten ehdi siirtyä.
Sinäkö siedät tuollaista????? MIKSI???? Tuohan on halveksittavinta mitä voi toiselle tehdä, ei anna arvoa toiselle kirjaimellisesti "paskankaan verran". Kas kun ei tarjoa lautasella jätöksiään, ihan "vitsinä vaan". Hyi hitto!! Lentäis pihalle kuin leppäkeihäs tuollainen älykääpiö.
Tulee mieleen se tapaus, jossa nainen kertoi miehensä tavasta tehdä "valehyökkäyksiä" riidan sopimisen jälkeen. Täällä oli ketju aiheesta. Mies siis käyttäytyi uhkaavasti muka vitsillä. Ap:n mies kuulostaa samalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Isäni teki tuollaisia pellejuttuja koko sen ajan, kun kotona asuin. Luulen, että se on joku lapsuudesta tuleva juttu. Tapa hakea huomiota, jota ei muuten usko saavansa. Isälläni oli hyvin vaikea ja turvaton lapsuus, jonka aikana hän oli emotionaalisesti heitteillä. Hän teki vaativaa työtä yrittäjänä, mutta kotona hän taantui emotionaalisesti 5-vuotiaan tasolle ja haki huomiota vaikka sitten negatiivisen kautta tahallaan ärsyttämällä ja olemalla rajaton. Kertoi myös alatyylisiä "vitsejä" esimerkiksi teini-iän idoleistani, jätti tahallaan vessan oven auki siellä asioidessaan ja virnuili sieltä. Voi elämä. Tuntui, että meidän lastenkin tehtävä oli ottaa isän tunteita vastaan eikä toisinpäin. Kurjinta tietysti on, että tämä "huomiohakuisuus" kostautui siten, että välit isään ovat edelleen väkinäiset.
En osaa antaa ap:lle sen kummempaa neuvoa, kuin keskustella miehen kanssa. Pystyykö hän tarkastelemaan toimintaansa toisen silmin ja onko hän halukas muuttumaan? Jos ei, tiedät itsekin, että elämä miehen rinnalla kävisi varmasti raskaaksi.
Meidänkin isä oli samanlainen! Todella rajatonta pelleilyä, eli jos maalasimme pienenä jotain, niin hän tuli ja suttasi pokkana sen yli koska se oli niin hauskaa. Nähtyään että itkimme, hän nauroi pirullisesti, mutta ilmeisesti nähtyään suuren surun pilalle menneestä taideteoksesta hän lopetti sen siihen kertaan. Toisella kertaa kiinnyin ihan älyttömän paljon puiseen kertakäyttöhaarukkaan. Isäni pyysi sitä, ja annoin ja hän heitti sen edessäni tulen sekaan takkaan. Menin äidilleni itkien kertomaan tästä, niin äiti vähätteli miten se on vain kertakäyttökapine. isäni tuli sen kapineen kanssa perässä, ja antoi sen, mutta sillä hetkellä lakkasin luottamasta aikuisiin enkä luovuttanut mitään tavaroita kenellekään. Murrosikäisenä hän heitti mukahauskaa läppää rintojen kasvusta ja vatupassista, jos meikkasin hän kulki ympörilläni ja potki minua joka kerralla - eikä lopettanut millään kun pyysin! Lopulta kun aloin raivoissani itkemään (voitte uskoa, että olin tohon mennessä nähnyt niin paljon mikä pisti pakan sekaisin) isäni tajusi menneensä liian pitkälle. Hän kysyi vielä äidiltäni, joka istui vieressä eikä saanut sitä turpaansa auki kertaakaan sanoakseen että anna tytön olla rauhassa, että mikä mulla oikein on.
Aivan järkyttävää luettavaa! MInä olisin varmaan lyönyt päin näköä, kerran ja kunnolla. En sietäis päivääkään tuollaista.
Älä vain sano, että olette naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä vain sano, että olette naimisissa.
Voi ei, olette naimisissa. Joku sanoisi varmaan, että passiivis-aggressiivista tuo miehen käytös.
Käske vaikka heittää se lasi nii se tuo sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun "ex-pellellä" oli tapana herättää minut aina kun pääsin uneen, tuikkasi sormella kylkiluiden väliin. Oli tosi hauskaa hänen mielestään, varsinkin sellaisena iltana kun olin tehnyt päivän fyysisesti raskasta työtä, jopa ylityötä joskus ja olin ihan kuoleman väsynyt. Voin sanoa että pahat laittomat teot kävi mielessä monta kertaa, ennen kuin pääsin siitä idiootista eroon. Kerran huitaisin niin että pellelle tuli punainen nenä, tais vähän tippasta punaistakin. Suuttui huumorintajuton mokoma :D
Voi jumalauta miten lapsellinen "'mies"!! Ihan käsittämätöntä käytöstä aikuiselta ihmiseltä. Jätä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäätävä urpo. En kattelis päivääkään.
Miksi mä en näe tuossa mitään pahaa? :D sehän on vaan miehen luonne! Toisaalta olen itsekin tuollainen pelle. Kunhan ei piereskele ja röyhtäile naamalle niin ei olisi valittamista!
Sirä pitää vitsikkäänä niin kaun kunnes näkee seuraukset. Ei adhd, vaan narsismia ja ilkeyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni saman tyyppinen. pieru ja alapääjuttuja voi hänen mielestään laukoa missä vaan.
tällainen on mielestäni voimistunut vanhemmiten. Perustelee käytöstä nykyään sillä, että on viimein uskaltautunut olemaan oma itsensä. Nuorempana piti siis käyttäytyä korrektisti mutta nyt on jo niin itsevarma, että voi olla mikä on. eli junttiko?
En ole saanut asiaa menemään tajuntaan kuin hirveällä raivoamisella tai itkemisellä.
Tyypillinen naisen keino yrittää muuttaa miehen luonnetta.
Jos et halua elää juntin kanssa, en ihmettele yhtään, mutta huutaminen ja raivoaminen on henkistä väkivaltaa. Miehellä on oikeus olla sellainen juntti kuin on, ja sinulla on oikeus lähteä suhteesta, jos se ei miellytä. Et varmaan itsekään pitäisi siitä, että mies koettaisi tehdä sinusta huutamalla pieruhuumorin ystävän?
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni tykkää myös mitä ilmeisimmin pierujutuista. Hän tekee usein sellaisen tempun, että kun on esim. sängyssä valmiina nukkumaan kutsuu minut luokseen ja osoittaa takamustaan ja sanoo, katso mikä tuolla on, siellä on finni, katso sitä. Sitten kun katson tulee iso pieru suoraan kasvoilleni. Alussa menin tähän lankaan kun luulin oikeasti että miehellä on jokin finni takapuolessa.
Mies sanoo myös pierujaan rakkauspieruiksi, ja saattaa myös tulla yhtäkkiä kun makaan esim. sohvalla pieraisemaan kasvoilleni niin etten ehdi siirtyä.Voi luoja :D:D:D:D oma parisuhde kuulostaa koko ajan vain paremmalta ja paremmalta. Siis miten ällöttävää, en voi käsittää miksi joku nainen sietäisi tuollaista käytöstä. Pierkööt kavereidensa naamoille, mutta jos haluaa ikinä seksiä naiselta, niin mikä ihmeen logiikka tuossa käytöksessä on?? Ei voi kuin päätellä että mies yrittää rajata itseään seksuaalivalinnalla ulos geenialtaasta.
Mietin just samaa... kyllä menisi pitkäksi aikaa halut tuollaisesta tempusta. Ja jos tuollaista tapahtuisi useamminkin niin olisi entinen mies. Miksi IHMEESSÄ haluaisin olla miehen kanssa joka pieree naamalleni?! WTF! Juuri mitään vastenmielisempää ja luotaantyöntävämpää en juuri nyt keksi kuin tuon tarinan mies.
Mä olen aikoinaan lukenut jostain kaksplussalta vastaavanlaisen ketjun, ja siihen tuli lopulta mieskin vastaamaan kun naiselle kommentoineet vaativat näyttämään keskustelun sillekin. Mies ei yllättävää kyllä nähnyt käytöksessään mitään väärää ja oli loukkaantunut kuin mikä saamastaan palautteesta lopettaa moinen ilveily.
Eksäni harrasti samaa. Kaikesta piti vittuilla ja kerrankin hän juoksutti minua autonsa perässä parkkipaikalla. Ratkaisin asian siten, että käännyin toiseen suuntaan ja hän jos hän luuli että olen riippuvainen hänen kyydistään, niin pieleen meni: kävelin ensin kävelykadun kulmassa olevaan baariin ja palasin sieltä lasillisen jälkeen kotiin BUSSILLA. Mies oli odottanut parkkipaikalla ja toitotti tööttiä, mä olin siinä vaiheessa suhdetta jo niin kypsä etten vaivautunut näyttämään edes keskisormea.
Eli neuvoni on: älä reagoi enää miehen juttuihin. Vaikene ne siis kuoliaaksi. Jos pyydät tuomaan jotain ja mies aloittaa pelleilemisen, ota itse tai jätä väliin hänen härnäämisensä. Jos vesilasin tuominen on vaikeaa, kaada se hänen päähänsä.
Mä en pystyisi tollasen tyypin kanssa olemaan, hermothan siinä menisi.