Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2476)
Vierailija kirjoitti:
Minun empiirinen kokemukseni on se että kun mies oli itse lapsellinen pelleilijä, hänestä tuli tosi hyvä isä lapsillemme.
Hän jaksoi loputtomasti leikkiä ja peuhata muksujen kanssa, siinä meni naapurinki kersat samalla jotka tykkäs miehestä ku hullu puurosta.
Kun lapset kasvo mies kuskasi niitä harrastuksiin, tosin harrastukset oli aluks niitä mitä mies itse harrasti, eli tykkäs esitellä omia saavutuksiaan ja pelata siinä samalla itse.Tajusin vasta nyt 50v että kun henkilö on itse lapsellinen ja lapsekas niin jaksaa loputtomiin leikkiä itsekin kuin pieni lapsi.
Minä olen meillä perheen pää, aivot, organisaattori ja suureltaosin lompakkokin. Mies on ainakin 70% huolehdittava ja huomionkipeä pojankoltiainen. Joskin hyvä isä lapsilleen.
No on tosi hyvä isä lapsille. Opettaa, että miehen ei tarvitse kantaa aikuisten vastuuta ja että äiti hoitaa kaiken. Että sellainen terve kuva parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos huumorintajut eivät mene yhteen, eivät mene ihmisetkään. On äärimmäisen rasittavaa olla huumorintajuttoman naisen kanssa, tai joka kokee vain ja ainoastaan omien juttujensa olevan hauskoja. Ero on ainoa mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko piirre tullut jotenkin yhtäkkiä? Oletus on että piirre oli jo silloin rakastuessasi. Mikä sinussa on muuttunut? Yleensä kun halutaan ärsyyntyä, niin syyt löytyy. Jollain tapaa oletta eri tahdissa tällä hetkellä. Mitä teette yhdessä?
Paljonko keskustelette, vai kirjoittaako mieskin vauva.fi:hin? Kertoo masentuneesta vaimosta, jota ei onnistu mitenkään piristämään, vaikka yrittää aivan koko ajan parhaan kykynsä mukaan?
Näissä tarinoissa on aina kaksi puolta. Yleensä kyse on kommunikaatio-ongelmasta tai väsymyksestä moneen erilaiseen asiaan, joista puoliso on yksi monista ja usein se syntipukki muillekin ongelmille. Joskus syystä, kun puoliso voisi auttaa noissa muissa jutuissa. Silti hyvä miettiä mikä on muuttunut.
PS. Minuakin alkaa kuvauksen perusteella ärsyttämään tuo tyyppi, mutta en ole koskaan ollut ihastunut häneen. En tiedä mitä upeaa hänessä on.
Hei! Olisin ilahtunut ja piristynyt paljon jos ex-pellemieheni olisi joskus laittanut lapset nukkumaan, rakastellut kanssani tai peräti lähtenyt kanssani kahdestaan kylpylään viikonlopuksi. Tai jotain muuta normaalia elämää tai perinteistä kliseetä, jolloin en olisi ollut masentunut. Se, että mies ei koskaan auttanut lasten iltapuuhissa tai muutenkaan kotitöissä, ei huolehtinut perheen taloudesta vaan kusi minunkin raha-asiani, hekotti pieruille ja esim. anaalifistaus-vitseille ei piristänyt vaikka hän kuinka lisäsi vettä myllyyn. Mies ei tainnut koskaan olla minulle oikea, mutta että oli niin väärä. Ei sitä ihastuneena vielä arvannut. Enkä todellakaan ihastunut mihinkään huonosti kohtelevaan piereskelevään pervoon.
Ihan tuli mieleen, että olisiko kannattanut antaa sen pahimman ihastuksen mennä ohi ennen kuin tuollaisen tollon kanssa meni lapsia tekemään?
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Ihme tosikkoja. En jaksaisi olla tuollaisten tosikkojen kanssa samassa huoneessakaan viittä minuuttia kauempaa. Meillä on puolison kanssa sellainen elämänfilosofia, että asiasta kuin asiasta voi vääntää vitsiä ja jos jokin aihe tuntuu syystä tai toisesta aralta vitsailulle, niin siitä keskustellaan niin kauan, että siitä voi vääntää vitsiä.
Elämä on paljon mukavampaa kun voi pitää hauskaa arjessakin. Kamalaa jos pitää kaikki asiat ottaa haudanvakavasti.
Oletteko koskaan ajatelleet, että elämässä on asioita joista ei voi tai edes kuulu vääntää vitsiä?
Jos niitä ei ole teidän elämässänne vielä ollut, niin saattaapi vielä tulla.
On olemassa myös välimuotoja haudanvakavan ja hillittömän vitsailun välillä.
Onko teillä lainkaan niitä?Itse tykkään huumorista, mutta käsitän myös sen, että kaiken aikaa ei tarvitse olla hauskaa. Se on jo ihan mahdottomuuskin normaalissa elämässä.
Kaipaan syvällisempiäkin hetkiä kumppanini kanssa.
Vastapainona kyllä hassuttelemme ja osaamme myös nauraa itsellemme."Ei kuulu vääntää vitsiä". Eiköhän se kuulu kaikille itselleen, mistä kuuluu vääntää vitsiä ja mistä ei. Äitini sairastui syöpään jokunen vuosi takaperin ja menehtyi. Jaksettiin kaikki loppuun asti huumorin voimin ja jäi kultaiset muistot viimeisistä ajoista. Edelleen, mielipiteeni on sama: mistä vain voi vääntää vitsiä. Ja opetan samaa filosofiaa omille lapsilleni. Ovat olleet kiitollisia ja osaavat käsitellä vaikeitakin asioita positiivisen kautta -- huumorin avulla.
Siinäpä se ero juuri on. Aivan eri asia, kun huumoria väännetään yhdessä ja luvallisesti kuin että toinen käyttää sitä pelkän alistamisen välineenä. Olisiko se äitisikään hirveästi tykännyt, jos olisit mennyt joka kerta sairaalassa vieraillessasi äidin sairaalavuoteen ääreen ja pierinyt hänen naamalleen? Olisiko jäänyt kultaiset muistot vai lähinnä ruskeat? Ja olisit vielä nauraa räkättänyt äidillesi kun hän olisi yrittänyt pyytää että lopettaisit?
Joillekin ihmisille on täysin mahdotonta ymmärtää, että molemminpuolinen huumori on täysin eri asia kuin yksipuolinen toisen nolaaminen lopettamispyynnöistä huolimatta. Hyvin lapsellinen ajatusmaailma muutenkin, että elämässä ei olisi kuin kaksi vaihtoehtoa, joko väännetään kaikki vitsiksi tai sitten pönötetään haudanvakavana. Tilannetaju on yksi merkittävä huumorin osa, ilman sitä kaikki on vaan pelkkää pissakakkapierutasoa kuin pikkulapsilla.
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Sarvukh kirjoitti:
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Ihme tosikkoja. En jaksaisi olla tuollaisten tosikkojen kanssa samassa huoneessakaan viittä minuuttia kauempaa. Meillä on puolison kanssa sellainen elämänfilosofia, että asiasta kuin asiasta voi vääntää vitsiä ja jos jokin aihe tuntuu syystä tai toisesta aralta vitsailulle, niin siitä keskustellaan niin kauan, että siitä voi vääntää vitsiä.
Elämä on paljon mukavampaa kun voi pitää hauskaa arjessakin. Kamalaa jos pitää kaikki asiat ottaa haudanvakavasti.
Oletteko koskaan ajatelleet, että elämässä on asioita joista ei voi tai edes kuulu vääntää vitsiä?
Jos niitä ei ole teidän elämässänne vielä ollut, niin saattaapi vielä tulla.
On olemassa myös välimuotoja haudanvJos lapsesi kuolevat, niin nauratko jos pidän stand-up esityksen aiheesta?
Kuten mainitsin ensimmäisessä viestissäni, kipeistä asioista keskustellaan niin kauan, kunnes ne ovat käsitelty, ja sen jälkeen niistä on turvallista vitsailla. Joten vastaus karrikoituun kysymykseesi: kyllä, ajan kanssa.
Aivan eri asia. Tuo kaiken vääntäminen vitsiksi nimenomaan estää sen, ettei mistään koskaan keskustella eikä niitä kipeitä asioita käsitellä. Tuo teidän toimintamallinne on terve ja järkevä, jatkuva pierupommitus ei. Ja siitähän ap:n alkuperäisessä postauksessa oli kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateeminen pariskunta kirjoitti:
Ihme tosikkoja. En jaksaisi olla tuollaisten tosikkojen kanssa samassa huoneessakaan viittä minuuttia kauempaa. Meillä on puolison kanssa sellainen elämänfilosofia, että asiasta kuin asiasta voi vääntää vitsiä ja jos jokin aihe tuntuu syystä tai toisesta aralta vitsailulle, niin siitä keskustellaan niin kauan, että siitä voi vääntää vitsiä.
Elämä on paljon mukavampaa kun voi pitää hauskaa arjessakin. Kamalaa jos pitää kaikki asiat ottaa haudanvakavasti.
Puhuit juuri itsesi pussiin. Jos teillä puhutaan arasta aiheesta ensin ja sitten annetaan lupa vitsailla, niin eihän silloin ole väännetty kaikkea vitsiksi kuten nämä pellet tekevät estääkseen kaiken asiallisen keskustelun. Kuten alkuperäisessä viestissä olikin.
Kyllä te turhantärkeät besserwisserit olette sitten rasittavia haukkuessanne toisia tosikoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voih, olen naimisissa tosikon kanssa, en jaksa enää.
t, pelle
Niin minäkin. Miten joillekin on niin vaikeea käsittåä huumoria?
Aviomies suuttui vitsistä aivan hirveästi. Minusta oli ainakin älyttömän hauskaa että tein lapsen naapurin Pasin kanssa ja kerroin siitä aviomiehelle lapsen 18v syntymäpäivänä. Aatelkaa kuinka pitkä vitsi?Joo, mä kävin puoli vuotta sitten tekemässä avioerohakemuksen, harkinta-aikakin jo kului, tuossa on avioeropaperi, olen hankkinut oman asunnon ja muuttoauto on oven takana, vitsivitsi!
Millä tavalla estit puolisoasi saamaan avioerohakemusta tiedoksi, kun se kuitenkin lain mukaan on todisteellisesti tiedoksi annettava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää iänikuinen ketju puhututtaa näköjään yhä.
Minä seurustelin joskus 45-46 v tienoolla vasta eronneen miehen kanssa joka oli juuri tuollainen hauskuttaja, vitsailija. En ehkä häntä nyt pelleksi sanoisi, mutta itse huomattavasti sivistyneemmän huumorin ja nokkelan tilannekomiikan ystävänä lähinnä nostelin vaan kulmiani hänen typerille jutuilleen.
Hän toisteli jotain 90 luvulla tv:stä opittuja maneereita tyyliin "unnuka nunnuka laelaelae", samoin käänteli sanoja ja ihmisten nimiä (etu ja sukunimi) väärinpäin. Minuakin kutsui joskus sillä muunnoksella. Ääliö. Kerran laitoin ilman silmälaseja kirkkaassa auringonpaisteessa hänelle viestiä ja paikan nimeen jossa olin jäi parikin kirjoitusvirhettä niin ai että se hoki monta kuukautta sitä kun hänestä se oli niin hauska. Hän tykkäsi katsoa tv:stä jotain typeriä hupiohjelmia tyyliin putous ym 10 vuotiaille suunnattuja "pieruhuumori" juttuja. Hän nauroi ääneen noille 15 x nähdyille ja kuulluille jutuille jotka ei ole koskaan naurattaneet varmaan ketään aikuista naista.
Hän myös tykkäsi säikytellä minua, miettikää, keski ikäinen mies tykkää säikytellä naisystäväänsä. Joskus puoliunessa jotain erittäin jännittävää leffaa katsellessa hän säikäytti minut niin että hetken luulin sydämeni pysähtyvän. Tuli niin voimakas adrenaliiniryöppy että meni aamuyölle ennen kun sain unen päästä kiinni. Ja mikä pahinta, sain säikytyksestä niin voimakkaan raivon puuskan (eloonjäämisen taistele tai kuole reaktio) että teki mieli lyödä sitä idioottia naamaan. Sanoinkin hänelle että ihan oman turvallisuutesi kannalta älä ikinä tee tuota enää kenellekään. Kuten arvata saattaa, hän suuttui minun reaktiostani, ja "oli ihan äimänä" et järkkyä miten sä noin reagoit, relaa vähän. Ääliö.
Tajusin myöhemmin monesta muustakin hänen piirteestään, että hän oli erittäin heikkoitsetuntoinen, teinin tasolle jäänyt aikuislapsi. Hän oli elänyt viimeiset 15 v lapsiperhearkea ja oppinut siellä varmaan tommosen "hauskuttajaisä" roolin jolla oli saanut ladten hyväksynnän ja ihailua. Sitä hän kerjäsi minultakin. Hän ei varmaankaan vaan ymmärtänyt että me aikuiset, sivistynert, koulutetut keski-ikäiset naiset ei kauheesti arvosteta miestä joka pelleilee ja vitsailee kun teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos huumorintajut eivät mene yhteen, eivät mene ihmisetkään. On äärimmäisen rasittavaa olla huumorintajuttoman naisen kanssa, tai joka kokee vain ja ainoastaan omien juttujensa olevan hauskoja. Ero on ainoa mahdollisuus.
Seurustelin kerran naisen kanssa joka sanoi ensitapaamisella että meillä on samanlainen huumorintaju. Kun vuoden olimme yhdessä hän nauroi jutuille missä ei ollut mielestäni mitään hauskaa ja päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole muuttunut yhtään tuosta aloituksestani. Vuosien saatossa on kerääntynyt uusia ongelmia. Olemme saaneet neljä lasta, 6 ja 7 vuotiaat ovat tulleet täysin isänsä kaltaisiksi huumorin harrastajiksi. Pelottaa kovin tulevaisuuteni, jaksanko tätä sirkusta yhtään pitempään.
Tilanteeni on aika kinkkinen, jos sen pääpellen saisin jollain tempulla tuosta lempattua...asiaa voisi luonnehtia senkin jälkeen: pelle lähti, mutta sirkus jäi.
En usko hetkeäkään että kyseessä olisi oikea ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitella että niiden kymmenien tai satojen joukosta deittimiehiä, niin osuu naisen valinnan kohteeksi ketjussa kuvattuja "täysosumia". Itsevarmoja ja huumorintajuisia miehiä. Ehkä se tasapainoinen tavismies olisi sittenkin ollut se parempi vaihtoehto.
Osta sille jättikokoiset klovnin kengät, punainen nenä, oranssi peruukki ja muut pellen vehkeet ja pyydä pukeutumaan niihin aina kun pelleilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranjumala, luin vain pienen osan viesteistä, mutta... HERRANJUMALA! Miksi olette tuollaisten miesten kanssa??? Ihan oikeasti naiset, jotain itsekunnioitusta nyt! Ulos tuollaisista suhteista NYT HETI!!!
Vedä turpaan, potkase munille.
Vierailija kirjoitti:
Herranjumala, luin vain pienen osan viesteistä, mutta... HERRANJUMALA! Miksi olette tuollaisten miesten kanssa??? Ihan oikeasti naiset, jotain itsekunnioitusta nyt! Ulos tuollaisista suhteista NYT HETI!!!
Niinpä. Itse olen sinkkuna ollut pitkään, ei vain ole löytynyt kivaa miestä johon olisi kemiaa. Välillä tulee joku kadehtimiskohtaus kun tuntuu, että kaikilla on parisuhde. Mutta Kun luen näitä kammotusmiehiä niin eipä tarvitse kadehtia. Älkää hyvät naiset sietäkö mitä tahansa vain siksi, että olisi joku.
Joo, mä kävin puoli vuotta sitten tekemässä avioerohakemuksen, harkinta-aikakin jo kului, tuossa on avioeropaperi, olen hankkinut oman asunnon ja muuttoauto on oven takana, vitsivitsi!