Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2543)
Vierailija kirjoitti:
Nauru parantaa. Jossakin Afrikan köyhissä oloissa naiset nauravat yhdessä murheet pois. Ihmiset ovat iloluontoisia.
Joku purskahtaa nauruun jopa hautajaisissa tai ollessaan vakavasti sairaana sairaalassa. Pienistäkin asioista voi yhtäkkiä löytyä humoristinen puoli. Se on mielen keino yrittää toipua vakavasta asiasta.
Jännitys purkautuu nauruun vaikka sillä ei mitää pahaa tarkoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli tästä keskustelusta mieleen eräs sukulaissetä, jolla oli tapana viljellä näitä Pulttibois- ja Kummelivitsejä jatkuvasti sekä kääntää kaikki asiallisetkin keskustelut huumoriksi. Häneen oli todella hankala suhtautua vakavasti, jos hän oli jostain asiasta tosissaan kun ei koskaan tiennyt, että heittääkö hän taas läppää.
Entä punainen nenä ja isot kengät, onko ne kuitenkin ok?
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen se, että eksälläni oli tapana kutittaa minua kyljistä, jos vaikka makasin sohvalla. Jatkoi sitä tosi pitkään, enkä päässyt tilanteesta pois. Tuollainen tilannehan on sellainen, että siinä nauru muuttuu helposti itkuksi. Olisinpa lyönyt.
Tämä on vanha, mutta mulla oli joskus samanlainen. Isompana sai mut painettua sohvaan tai sänkyyn niin, etten päässyt pakoon. Sitten kutitti kyljistä (oon tosi herkästi kutiava) niin etten saanut kunnolla happea ja kun sitten pakokauhuisena löin sitä nyrkeillä kehoon että pääsisin pois, niin sitten se oli huuli mutrussa että "Ei saa lyödä!" Oli kyllä muutenkin epäkypsä mieslapsi, luulen että se on aika yleinen piirre näissä "hauskoissa" miehissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveetä luettavaa täynnä tämä vanha ketju.
Hirveintä tässä on se että nämä pellekäytösmallit on näköjään ylisukupolvisia ja periytyy isiltä pojille.
Minkälainen isä opettaa pojalleen mäitä pierutöräytysjuttuja ja sitä että se ois jostain hauskaa. Mutta kouluttautumattomat juntit on juntteja ja se periytyy. Luuleeko joku että pääministerin (mies) tai pressan (mies) tai jonkun yritysjohtajan (mies) lapsille isi opettaa pelleilypierujekkuja tms tyttöjen kiusaamista. Ei ne on fiksuja ja sivistyneitä. Huumoria ja leikkisyyttä toki on mutta se on fiksua, ei muiden suorastaan rääkkäämistä.
Kuten ketjussa 100x sanottu, tuo käytös tulee heikosta itsetunnosta, huomionkipeydedtä, hyväksynnän kerjäämisestä. Poikalapset oppii kotona sen että jekut on hauskoja niille nauretaan sillä saa huomion ja ihminen joka ei kasva emotionaalisesti aikuiseksi ei pääse tuosta piirteestä. Voi hetkellisedti hillitä sitä kun siitä huomautetaan ja huomaa että joku suuttuu mutta se tulee niin selkäytimestä koska on hänen selviytymiskeino.
Valitettavasti tällaisten henkilöiden kyky tajuta toisten tunnetiloja ja arvostaa muiden tahtotilaa on hyvin vähäinen ja siksi he eivät muuta toimintaansa.
Oispa hauska kuulla jonkun oikean psykologian ammattilaisen kommentti mistä kumpuaa tuo että aikuinen, siis jo esim yli 30v mies kiusaa vaimoaan (kumppaniaan) tuolla tavalla kun täällä monet ovat kuvanneet.
Lähinnä nuo ääripään fyysiset jutut kiinnostaa, eli vitsaillaan toosen jopa satuttamisella, pakottamisella, säikytellään yms. Onko jopa jotain sadistista piirrettä mutta se verhotaan leikkisyyteen. Minusta tuossa käytöksessä on jotain pelottavaa jo. Milloin tulee se tilanne että mies stressaantuneena kilahtaakin ja toteuttaa sen pään hakkaamisen kaapinoveen tai kovakouraisessa kutittelussa hrityääk7n rouvan seinälle. Se ei ole kaukana jos on leikin varjolla kyvykäs vitsailemaan oman kumppanin satuttamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin Au pair jakson Ronin kaltaisen miehen, sellainen sopivasti lapsenmielinen hauskuuttaja joka kuitenkin osaa olla vakavissaankin.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin Au pair jakson Ronin kaltaisen miehen, sellainen sopivasti lapsenmielinen hauskuuttaja joka kuitenkin osaa olla vakavissaankin.
Itse haluaisin miehen joka on hyvä seuramies, mukava hauskuuttaja, jonka seurassa on luontevaa ja mukavaa olla. Niinkuin The Fast Shown Colin Hunt, hän on ihana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kuvitella että tollaset kiusaajapelletyyppiset on jollain tapaa hirvittävän epävarmoja itsestään ja luulevat että naiset tykkää kun heitä hauskuutetaan kokoajan ja että hauska hauskuutus on tuota lasten tasolle jäänyttä sanojen vääntelyä, jekutustsa, suoranaista kiusaamista joka verhotaan kiusoitteluun. Nämä miehet eivät ole itse kasvaneet aikuisiksi ja jos heidän mielestä Duudson tyyppinen "källien tekeminen" on hauskaa he eivät osaa yhtään ymmärtää että kutakuinkin saman ikäinen kumppani ei välitä yhtään. Heille ei ehkä kukaan ole kertonut ja neuvonut miten naisten kanssa pitää käyttäytyä kun aikuistutaan. He ovat usein sen verran yksinkertaisia etteivät he osaa katsoa ympärilleen ja oppia muilta.
Liian myöhään huomasit. Siellä teiniporukassa ukkosi tuntui halutulta - ja sen sinä sait. Sulta raukalta puuttui taju siitä, että yhdessä eläminen ei ole sirkusta - tarvitset kaverin joka tukee, auttaa ,osallistuu - on vierellä heikkoinakin hetkinä ja elon murheiden keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoisella kiusaamisella ei ole mitään tekemistä huumorin kanssa!
Ällöttävää ja raivostuttavaa käytöstä.
Onneksi minun mieheni on aikuinen ja jaamme samankaltaisen huumorintajun.
Tutustuin keski-ikäisenä 2x eronneesen mieheen jolla oli viimeisimmässä uusioperhessä ollut pieniä lapsia. Hän tykkäsi lapsista ja varmasti leikki, kujeili ja pelasi niiden kanssa paljon. Välillä minusta tuntu et se ei osaa erottaa käytöstään siitä kun on lasten kans tai minun kanssa. Olen koulutettu sivistynyt hillitty aikuinen ihminen, en välitä mistään typerästä kakarahuumorista, en jatkuvasta pelleilystä, pidän lähinnä tyhmänä aikuista ihmistä joka vääntelee toisen sanomisia kääntää nimiä ympäri, sitten vielä toistaa omia juttujaan ja nauraa hirveesti itse päälle. Eikä kuukausienkaan kuluessa opi ymmpärtämään mille minä nauran.
Siinä kohtaa kun alkoi säikytellä minua, kerroin hänelle erään tilanteen missä joskus aikoinaan minua säikyttäneelle ihmiselle tuli nokkavarsi kipeäksi, hän ei lopetanut, vaan ehkä jopa testaa kuinka pitkä pinna mulla on ja mitä tapahtuu jos suutun, tai sit hän oli vaan niin tyhmä ja emotionaalisesti pentu et säikyttely ja jatkuva kiusoittelu oli selkäytimessä ja hyvin heikkoitsetuntoisena se oli joku tilanteen kevennyskeino kun ei muuhun kyennyt.
Suhde ei jatkunut muistakaan syistä mut en usko että oisin jaksanu katella tollasta aikuislasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee ihmeteltyä teidän miesten käytöstapoja että minkälaisissa töissä ne on? onko duunari vai toimihenkilö paremmin koulutettu?
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisella kiusaamisella ei ole mitään tekemistä huumorin kanssa!
Ällöttävää ja raivostuttavaa käytöstä.
Onneksi minun mieheni on aikuinen ja jaamme samankaltaisen huumorintajun.
Sinun miehesi?
Kertokaahan lisää kertomuksia näistä hassunhauskoista hassuttelijoista!
Mulla oli työkaverina tyyppi joka keksi vastaavia jekkuja... Säikytteli, irrotti imurin pistoketta kun olin jossain nurkan takana jne, kaikki puhe piti kääntää vitsiksi ja kaikista ihmisistä vitsailtiin- selän takana. Otin asian puheeksi esimiehen kanssa, mutta hänen mielestään tuollaista ei ikinä tapahtunut
Ei ka niin, kun tyypillä oli todella ruskea kieli.
Parhaat työpäivät oli sen lomat
Ja varmaan arvaatte, että en ole enää siellä töissä
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin keski-ikäisenä 2x eronneesen mieheen jolla oli viimeisimmässä uusioperhessä ollut pieniä lapsia. Hän tykkäsi lapsista ja varmasti leikki, kujeili ja pelasi niiden kanssa paljon. Välillä minusta tuntu et se ei osaa erottaa käytöstään siitä kun on lasten kans tai minun kanssa. Olen koulutettu sivistynyt hillitty aikuinen ihminen, en välitä mistään typerästä kakarahuumorista, en jatkuvasta pelleilystä, pidän lähinnä tyhmänä aikuista ihmistä joka vääntelee toisen sanomisia kääntää nimiä ympäri, sitten vielä toistaa omia juttujaan ja nauraa hirveesti itse päälle. Eikä kuukausienkaan kuluessa opi ymmpärtämään mille minä nauran.
Siinä kohtaa kun alkoi säikytellä minua, kerroin hänelle erään tilanteen missä joskus aikoinaan minua säikyttäneelle ihmiselle tuli nokkavarsi kipeäksi, hän ei lopetanut, vaan ehkä jopa testaa kuinka pitkä pinna mulla on ja mitä tapahtuu jos suutun, tai sit hän oli vaan niin tyhmä ja
Lasten kanssa kujeilusta ja pelleilystä: minä inhosin ja vähän pelkäsinkin lapsena aikuisia, jotka halusivat pelkästään hassutella lasten kanssa ja kiusoitella meitä koko ajan. Tunsin oloni turvattomaksi ja mitätöidyksi, sillä koskaan he eivät uskoneet sitä, jos sanoin, että pelleily ei ole enää hauskaa. Ainoastaan itkuun pillahtaminen herätti jotkut heistä mutta he eivät siltikään vaikuttaneet täysin ymmärtävän sitä, miksi pahoitin mieleni heidän jekkuilustaan.
Väitän, että suurin osa näistä pelleistä ei halua viihdyttää lapsia vaan itseään. He eivät myöskään halua oikeasti luoda suhdetta lapseen vaan käyttää tätä pelkästään välineenä oman hauskuutuksentarpeensa täyttämiseen. Iso osa lienee jotenkin kehityshäiriöisiä. Joillakin heistä vaikuttaa olevan lisäksi pahoja puutteita empatiakyvyssä ja jopa sadistisia piirteitä.
Nyt aikuisenakin suhtaudun hyvin varautuneesti ihmisiin, jotka kuvailevat itseään lapsenmielisiksi, hassutteleviksi, heittäytyviksi yms. adjektiiveilla. Lapsenmielisyyden ja keskenkasvuisuuden raja on häilyvä, samoin hassuttelevan ja kiusaavan. Heittäytyminenkin on usein pelkkää rajattomuutta ja leikin viemistä aivan liian pitkälle.
Joittenkin miesten piilokiusaaminen jota tapahtuu mutta jota vaikea näyttää toteen esim vinoilu,irvailu tietyissä asioissa,tiedon panttaaminen huviksee , vitsailu oli aihe mikä tahansa, tahallaan tullaan liki vaikka tila on pieni ja yrittää itse pitää omaa tilaa yms yms. Tälläisiin weemäisiin ja nimenomaan naisiin kohdistuvaa piilokiusaamista on yllättävän paljon työpaikoilla.
Up