Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.
Mun miehellä on yksi ärsyttävä piirre. Noin 90 % asioista, mitä puhun sille, niin kääntää jollain lailla huumoriksi (huonoksi sellaiseksi). Olen niin väsynyt kun joka asia pitää vääntämällä vääntää, että saa sen perille normaalilla tavalla tai joku tekeminen onnistuisi mutkattomasti kertaheitolla. Esimerkkejä: - pyydän pöydässä ojentamaan vaikka salaatinkastikepullon, niin on ojentavinaan, mutta juuri kun olen siihen tarttumassa, niin vetääkin pois, ojentaa uudelleen, vetää taas pois kunnes ärähdän. - lähden koiran kanssa pitkälle metsäretkellä ja ilmoitan suurinpiirtein koordinaatit, mihin menen eksymisen varalta. Tulen kotiin ja laitan töissä olevalle miehelle viestin, että olen turvallisesti takaisin kotona... vastaukseksi tulee: "No voi helv..." (ikäänkuin olis toivonut, että eksyn... hah haa, kauheen hauskaa) - katsomme telkkaria ja hän lähtee hakemaan keittiöstä jotain ja pyydän tuomaan tullessaan vaikka lasin vettä, niin tulee heitto, että ei pysty... painaa liikaa. (tuo kuitenkin, kun pyydän uudelleen, mutta lasin ojentamisessa saattaa taas olla yksi jekuttelu lisää) - eteisessä olen kyykyssä solmimassa kengännauhojani, tökkää oman jalkansa eteeni ja töksäyttää: "solmis nääkin" - olen tiskipöydän ääressä kuorimassa perunoita. Mies hakee astiakaapista jotain ja ennen ovan avaamista sanoo: "laitas pää tohon, niin kolautan" (Siis toooosi hauska juttu kolauttaa mua ovella päähän.... kuolen nauruun!!!) - kysyn jotain, niin vastaus on ihan mitä sattuu höpö höpöä - ....ja esimerkkejä kertyy joka päivä... usein... Kun joskus hermostun johonkin noihin juttuihin, niin saan kuulla olevani huumorintajuton. En ole OIKEASTI huumorintajuton, osaan heittää kyllä hauskaa läppää, MUTTA kaikelle on aikansa. Minusta tuollainen jatkuva härnääminen on ärsyttävää, toisinaan tuntuu myös alentavalta. Tulee mieleen, että onko tuo jokin tiedostamaton alistamisen muoto, että "sun jutut on mulle ihan yks hailee, en vaivaudu edes ottamaan niitä vakavasti". Toi on niin iso ongelma jo mulle, että mä en kohta enää kestä!!
Kommentit (2500)
Oletko koittanut puhua asiasta suoraan hänelle, sen sijaan, että tulet vauvafoorumielle valittamaan 🤡
Mies123 kirjoitti:
No mulla on kaveri jolla aika vaikea adhd se on ainakin ikäisekseen todella lapsellinen tapaus. lisäksi ylivilkaskin saa silti naisia koska on komea ja urheilullinen kropaltaan. mutta suhteet ei juuri koskaan kestä yli vuotta sillä vain 2 suhdetta ollut yli 2 vuoden pituisia. Tyyppi on ihan diagnoaoitu adhd ja itsekkin sanonut että olisi ilman adhd lääkitystä työkyvytön. Ei pystyisi keskitymään mihinkään kunnolla. lääkityksen avulla pystyy käymään töissä mutta on tosi lapsellinen välillä ja saa kaikenlaisia ideoita jotka toteutetaan hetkeäkään mietimättä. Tämä voi naisista jopa alkuin olla viehätävää kun tolla ollut varmaan yli 10 seurustelukumppania mutta vain 2 yli 2 v suhdetta silti. Ne 2 naista jotka sillä oli kauemmin tuntui olevan varustettu pohjattoman pitkillä hermoilla. Eli eivöt hermostuneet herkästi. Tuo tyyppi niin impulsiivinen että vois keksiäkin kaikkia pelleilyjä yms. Ei mitenkään ilkeä mutta tosi ylivilkas jätkä ikäisekseen ikää 26 v hänellä.
Minulla on tällainen FWB kaveri jota näen muutaman tunnin kerrallaan silloin tällöin, tosin ollaan molemmat nelikymppisiä--sängyssä aivan mahtava mutta en missään nimessä pystyisi suhteeseen hänen kanssaan. Mukava tyyppi eikä tahallaan ole tuollainen, mutta minä en jaksaisi arki-elämää tuossa menossa päivääkään.
Mies123 kirjoitti:
No mulla on kaveri jolla aika vaikea adhd se on ainakin ikäisekseen todella lapsellinen tapaus. lisäksi ylivilkaskin saa silti naisia koska on komea ja urheilullinen kropaltaan. mutta suhteet ei juuri koskaan kestä yli vuotta sillä vain 2 suhdetta ollut yli 2 vuoden pituisia. Tyyppi on ihan diagnoaoitu adhd ja itsekkin sanonut että olisi ilman adhd lääkitystä työkyvytön. Ei pystyisi keskitymään mihinkään kunnolla. lääkityksen avulla pystyy käymään töissä mutta on tosi lapsellinen välillä ja saa kaikenlaisia ideoita jotka toteutetaan hetkeäkään mietimättä. Tämä voi naisista jopa alkuin olla viehätävää kun tolla ollut varmaan yli 10 seurustelukumppania mutta vain 2 yli 2 v suhdetta silti. Ne 2 naista jotka sillä oli kauemmin tuntui olevan varustettu pohjattoman pitkillä hermoilla. Eli eivöt hermostuneet herkästi. Tuo tyyppi niin impulsiivinen että vois keksiäkin kaikkia pelleilyjä yms. Ei mitenkään ilkeä mutta tosi ylivilkas jätkä ikäisekseen ikää 26 v hänellä.
Adhd ei tarkoita tyhmyyttä ja jos on adhd-lääkitys päällä niin kyllä ne levottonuus yms oireet katoaa. Afhd ei tarkoita myöskään ilkeyttä.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3349594/mies-kiusaa-ja-keppostelee-kaik…
Löysin vanhan ketjun, lisää matskua.
Huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Pelle-tyyppisissä miehissä ärsyttää se kun he eivät yleensä ole kovin kiinnostuneita toisista ihmisistä. Ainakin jos olen ollut sellaisten miesten kanssa treffeillä, he eivät kysy multa paljon mitään vaan kertovat vaan omia hauskoja juttujaan koko ajan. Samoin isomman porukan kokoontumisissa ovat mieluiten huomion keskipisteenä eikä heitä kiinnosta mitä jollain muulla ihmisellä on sanottavana.
Näitä on nähty.
Kai tässä pohjimmiltaan on kyse jostain huomion ja hyväksynnän vaillejäämisestä lapsena, sitten on alettu pelleilemään ja keppostelemaan ja huomattu sen viihdyttävän ihmisiä ja ehkä saatu kehujakin kun oot noin hauska. On voinut käydä niin että sen ekan ja tokanki tyttöystävän on saanut tolla pelleilyllä ja muiden hauskuttamisella ja luulee että kaikki tykkää siitä vielä kolmekymppisenäkin. Ja tämä jää sitten päälle aikuisikään saakka.
Siihen kun sotkeentuu vielä kyvyttömyys ottaa muita huomioon, kyvyttömyys tulkita toosen reaktioita tai asettua yhtään toisten asemaan niin seurauksen tietää.
helle kirjoitti:
Tämä sai minut kertomaan samanlaisesta miehestä: Aina kun meille tuli vieraita, alkoi minun kustannuksella pelleily. Kertoi aivan hämmästyttäviä juttuja mitä minä olin aikoinaan sanonut siitä ja tuosta. Ivailumielessä tietenkin. Ravintolassa kun olimme syömässä, hän ei kertakaikkiaan malttanut olla vitsailematta minusta tarjoilijalle. Kirjastossa käydessämme hän huusi kovaan ääneen että onko täällä kirjoja villalangoista jne. Kaupan kassalla sama meno päällä puhumattakaan pankkivierailuista. Oi elämä miten häpesin. Vaan en enää. Erosin hänestä ja nyt on hyvä olla.
Täähän on ihan sairasta, vakavaa henkistä väkivaltaa.
Eli hän ei tehnyt sitä kahden kesken mutta kun oli yleisöä, hän halusi nolata sinut. Eikö kukaan puuttunut?
Itse olen joutunut kerran vähän tämän kaltaiseen tilanteeseen aikoinaan ja aikani sitä seurattuani sanoin miehelle kahden kesken siitä, kehoitin siis lopettamaan.
Hän vaan kuittasi naurahtaen ettei se Liisa suutu, kyllä se mut tuntee. Ja minä joka en juurikaan tuntenut Liisaa, näin kuinka Liisalla oli itku kurkussa (aikuinen nainen).
Asperger. Näkyy usein pakkomielteisenä suhtautumisena yhteen asiaan. Hänellä se on tuo pelleily, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Oletko koittanut puhua asiasta suoraan hänelle, sen sijaan, että tulet vauvafoorumielle valittamaan 🤡
Tuo ei ole naisten tapa.
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3349594/mies-kiusaa-ja-keppostelee-kaik…
Löysin vanhan ketjun, lisää matskua.
Huh huh.
Tuota... tämä ketju on vanhempi.
Joko ap olet eronnut viidessä vuodessa? Vai vieläkö jahkailet, paska ämmä paskassa liitossa?
Paraskin puhumaan vuosista ja jahkailusta.
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Isäni teki tuollaisia pellejuttuja koko sen ajan, kun kotona asuin. Luulen, että se on joku lapsuudesta tuleva juttu. Tapa hakea huomiota, jota ei muuten usko saavansa. Isälläni oli hyvin vaikea ja turvaton lapsuus, jonka aikana hän oli emotionaalisesti heitteillä. Hän teki vaativaa työtä yrittäjänä, mutta kotona hän taantui emotionaalisesti 5-vuotiaan tasolle ja haki huomiota vaikka sitten negatiivisen kautta tahallaan ärsyttämällä ja olemalla rajaton. Kertoi myös alatyylisiä "vitsejä" esimerkiksi teini-iän idoleistani, jätti tahallaan vessan oven auki siellä asioidessaan ja virnuili sieltä. Voi elämä. Tuntui, että meidän lastenkin tehtävä oli ottaa isän tunteita vastaan eikä toisinpäin. Kurjinta tietysti on, että tämä "huomiohakuisuus" kostautui siten, että välit isään ovat edelleen väkinäiset.
En osaa antaa ap:lle sen kummempaa neuvoa, kuin keskustella miehen kanssa. Pystyykö hän tarkastelemaan toimintaansa toisen silmin ja onko hän halukas muuttumaan? Jos ei, tiedät itsekin, että elämä miehen rinnalla kävisi varmasti raskaaksi.
Tällainen käytös on varmasti ollut lapsuudessa todella raskasta. Omassa perheessänikin on ollut tällaista lievemmässä mittakaavassa, mutta silti lapsena minun itsemääräämisoikeutta on loukattu monesti vain aikuisen hyvin vuoksi. Se suututtaa vieläkin. Miten joku voi olla niin itsekäs?
Ap:n kannattaa miettiä, haluaako alistaa mahdolliset lapsensa menettämään kyvyn rajata tai menettämään tilanteen hallinnan rajatessa sen, mitä muut ihmiset saavat lapselle tehdä.
Tuollainen seuraa mukana pitkälle aikuisuuteen. Itselläni tämä aiheuttaa mm. sen, etten kykene normaalisti kieltämään toista ylittämästä rajoja, vaan saman tien tulee ihan järkyttävä raivokohtaus puolustaakseni itseäni. Lapsena kun muu ei auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Joko ap olet eronnut viidessä vuodessa? Vai vieläkö jahkailet, paska ämmä paskassa liitossa?
Vastatkaa nyt joku, onko tietoa??
Veikkaan ettei tän langan naiset saanu lapsena huomiota, siitä on seurannut jatkuva tarve ylianalysoida ja keittiöpsykologioida jokaista maailman ilmiötä. Tunnekehitys on jäänyt tapahtumatta, ja ns. älyllisillä selityksillä pyritään peittämään alle ja hallitsemaan ikävää todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan ettei tän langan naiset saanu lapsena huomiota, siitä on seurannut jatkuva tarve ylianalysoida ja keittiöpsykologioida jokaista maailman ilmiötä. Tunnekehitys on jäänyt tapahtumatta, ja ns. älyllisillä selityksillä pyritään peittämään alle ja hallitsemaan ikävää todellisuutta.
Ei kannata mennä noin monimutkaiseksi. Nuo vain vihaa miehiä. Plain and simple.
No mikset yksinkertaisesti lähde? Tietysti henkinen väkivalta, jossa rajalla tämä häilyy on aistittavissa rivien välistä. Mutta voit lähteä, se on oma valintasi. Kohtalaisen pieni ongelma, jos teillä ei esimerkiksi ole pettämistä tai lapsia, terveydellisiä haasteita tai muuta.. esimerkiksi päihteitä. En vähättele, mutta ihmettelen kun ihmiset tulee tänne poraamaan huonosta suhteesta, jos kerta voi tehdä itse valinnan elämässään ja lähteä ovesta. Yhteiset asuntolainat tietysti hidastavat tätä irrottautumis-prosessia toksisesta suhteesta. Yksi keino olisi keskustelu rajoistasi ja siitä miltä tuo tuntuu. Räjähdä miehelle ja sano, että tämä ei ole fine. Tai ole samanlainen takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan ettei tän langan naiset saanu lapsena huomiota, siitä on seurannut jatkuva tarve ylianalysoida ja keittiöpsykologioida jokaista maailman ilmiötä. Tunnekehitys on jäänyt tapahtumatta, ja ns. älyllisillä selityksillä pyritään peittämään alle ja hallitsemaan ikävää todellisuutta.
Ei kannata mennä noin monimutkaiseksi. Nuo vain vihaa miehiä. Plain and simple.
Ja sitä miesvihaa sinä kyllä edesautat hyvin tehokkaasti. Kuset niin sanotusti omille nilkoillesi.
Joo tää on näissä palstan miesasiamiehissä ihan ihme juttu. He tulevat usein puolustamaan nimenomaan tällaista pellekäytöstä. Heille mies on niin pyhä asia, että siitä ei saa mitään negatiivista edes tilanteessa, jossa henkilö pieree tahallaan toisten naamalle.
Luulen, että nämä ovat niitä kilttíksiä, jotka oikeasti ihailevat niitä jänníksiä, joiden tekemisistä täällä ovat vuosia jauhaneet. Ei naiset heitä oikeasti kiinnosta, jänskät miehet vaan.
Ihan vaan esimerkkinä toi adhd että joillakin on oikeastikin myös jotakin muitakin syitä kuin ilkeys. Tuohan on keskushermoston kehityshäiriö tai sinnepäin tyyppi yrittää tyyliin 10 asiaa yhtäaikaa ja puolet jää kesken kun ei pysty keskitymään kunnolla mihinkään. Silti pääsee seurustelu suhteisiin naisten kansaa kun sattuu olemaan komea ulkonäkö ne vaan loppuu usein muutamassa kuukaudessa. Ja menee juttelemaankin vieraillekkin naisille useimpia miehiä rohkeammin se on vähän että jos tulee pakit niin yrittää seuraavaa. Ehkä tuo impulsiivisuus auttaa suhteen alkuun mutta ei pidemmälle.