Naimisissa pellen kanssa, en jaksa enää.

Yksikin tahallinen pieru suoraan kasvoille riittää meikäläiselle eropapereiden välittömään täyttöön.

Käyttäjä10494 kirjoitti:

Sun pitää maksaa samalla mitalla. Solmit esim. ne kengän nauhat sitten toisiinsa tai johonkin.

Eihän se sanonut miten pitää solmia. Ehkä sille jossain vaiheessa valkenee idiotisminsa.

 

Entä jos ei kiinnosta alentua samalle tasolle idiootin kanssa? Itselleni on selvää, että jos parisuhteen onnistuu saamaan niin sitä kumppania pitää vaalia. Ei mitään valtapeliä ja kostamisia, sellaiset jutut eivät kuulu parisuhteeseen. Tavallaan aloin sääliä miestäni. Tiedostin hänen olevan vain epävarma ja odotin hänen muuttuvan. Ei se ihan niin yksinkertaista ole, että jos joku on suhteessa vähänkin tahditon niin heti vaan annetaan monoa persuksiin ja uutta putkeen.

Joku edellä sanoikin hyvin, että hän alkoi jopa vähän jo tottua siihen miehensä pelleilyyn, vaikka hänellä olikin jo valmiiksi verenpaine koholla aina kun tuli kotiin. Voi olla vaikeaa hahmottaa, missä vaiheessa on "oikein" erota. Liian ajoissa tehtynä se on epäreilua, kun ei anna toiselle edes mahdollisuutta muuttua. Ja kun siihen pelleilyyn on jo liiankin tottunut, ei välttämättä hahmota enää edes omia voimavarojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aivan omalta mieheltäni, itse alkuun ajattelin että onpa hauskan pirteä ja vitsikäs mies kun olin tottunut sellaisiin tonnin seteli toopeihin, jotka olivat nauraneet ehkä kerran elämänsä aikana ja sekin oli vahinko. Nyt kun tätä samaa pelleilyä on katsellut kolme vuotta niin huomaa että alkaa jo välittömästi vituttamaan kun pääsee kotiin. Kenenkään luona kylässä en enää tykkää hänen kanssaan käydä, kun on sielläkin aina vähän väliä tehnyt jonkun shownumeron jostain nolosta asiasta mitä minulle on tapahtunut tai minulta lupaa kysymättä näyttänyt jotain noloja kuvia minusta ja jos ei mitään sellaista tule mieleen niin saattaa keksiä päästään jotain omituisia ja melko harmittomia valheita minusta, mutta sellaisia etten ymmärrä miksi tällaisia pitää keksiä ja jos sellaistakaan ei päästään keksi niin tökkii tai sekoittaa hiuksiani kunnes minulla menee hermo. Asiasta ollaan kyllä useaan otteeseen keskusteltu, mutta silti tuntuu ettei vitsailu ole liiemmin vähentynyt tai sitten itse olen kasvattanut jo niin pitkän kyrvän otsaani etten enää edes huomaa tuliko niitä vitsejä 1 vai 100 päivän aikana. 

Ja mikä sua ihan oikeasti pitää tuossa surkeassa parisuhteessa toopen kanssa joka ei arvosta sua?! Koska rakkautta teillä ei ainakaan ole. Jo toi todistaa sen, että sua ottaa päähän mennä yhteiseen kotiin, koska toinen on siellä valmiina käyttäytymään idioottimaisesti.

Ansaitset parempaa. Ja sitä parempaa kyllä löytyy.

Monestihan nää pellet provosoi tahallaan. Voittavat aina tappelut. Jatkuva vinoilu on provosointia että pääsevät latailemaan ympäri korvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samantyyppinen mies. Kääntää romanttiset tilanteet usein mauttomaksi vitsiksi, esimerkiksi pieraisee tai sanoo jotain tunnelman latistavaa kesken halailun. Luulee tämän "jekuttamisen" olevan hauskaa. Toisaalta mies osoittaa sanoin ja teoin usein myös välittävänsä minusta, vitsailua on vain määrällisesti liikaa. Mies ei myöskään seurassa huomaa, milloin jokin vitsi vanhenee tai hyvän maun raja on ylittymässä. Mies petraa aina muistuttaessani asiasta mutta palaa lopulta taas vanhoihin tapoihinsa.

Tapailin erästä miestä, tutustuttiin ja hyvin meni. Johti sitten seksiin se tapailu. Oli hän aamulla lähdössä, pukiessaan pieraisi isosti, ja ihan luontevasti totesi, että on syönyt banaanin ja se pierettää.

Siihen kuihtui se romanssi!

Lopetin yhteydenpidon tyystin.

On kuulema ihmetellyt miksi en vastaa.

En vaan pysty moukan janssa okemaan.

Mulla oli kerran yksi mies ekaa kertaa kylässä niin, että oltiin sängyssä makoilemassa. En muista enää oliko harrastettu seksiä vai ei. Joka tapauksessa mies lähti vessaan, tuli sieltä hetken päästä takaisin ja sanoi, että ai niin unohdin pieraista! Hän meni takaisin vessaan, pieraisi siellä kuuluvasti ja palasi sitten sänkyyn. Oli kyllä aika... mielenkiintoista.

Eli siis miten sitten saa pieraista? Jos ei saa pieraista vessassa eikä siinäkään missä sattuu olemaan, niin missä sitten? Vai pitääkö kärvistellä vatsanväänteissä, ettei neidot vain järkyty siitä, että miehellä on suolentoimintoja?

Nämä vaatimukset parisuhdemarkkinoilla kuulostaa välillä niin mielenkiintoisilta, ristiriitaisilta ja jopa suorastaan kohtuuttomiltakin.

T: Aseksuaali-nainen, jota ei haittaa jos muut piereskelee ja sellaisessa riittävän tutussa seurassa piereskelee itsekkin (jos se on tosielle ok, on kyllä tuskaa niiden nirppanokkien kanssa joille pieraisu on jotain tajuttoman kamalaa ja överiksi kyllä menee, jos ei edes vessassa saa pierrä).

Ihan kuin röyhtäilykin piereskely lähellä toista ei ole hyvää käytöstä. Oma röyhtäisy ja pieru ei ehkä ketään häiritse, mutta suurinta osaa ihmisistä kyllä häiritsee toisen ihmisen vatsa- ja suolikaasut kummasta päästä tahansa ulos puhallettuina. Varsinkin oman nenän lähellä.

Terveisin toinen aseksuaali nainen. Mielestäni aseksuaalisuus ei liity mitenkään siihen, ettei ihminen halua nähdä, koskea tai haistella toisten eritteitä, pieruja jne.

(Jos liittyisi, niin aseksuaali ehkä vielä vähemmän niitä haluaa nähdä, koskea tai haistella, kun aseksuaali muutenkin pysyy useammin kauempana vieraiden hajuista ja poissa limakalvokontakteista vieraiden kanssa.)

Minua kiihottaa negatiivinen ilme kasvoilla jos röyhtäisen lähellä. Olet hyvin kiihottavalla ominaisuudella varustettu nainen. Moni vain pitää sitä hauskana. Minulle se on flirttailua. T. Omituinen röyhtäilijä, en pelle

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä10494 kirjoitti:

Sun pitää maksaa samalla mitalla. Solmit esim. ne kengän nauhat sitten toisiinsa tai johonkin.

Eihän se sanonut miten pitää solmia. Ehkä sille jossain vaiheessa valkenee idiotisminsa.

 

Entä jos ei kiinnosta alentua samalle tasolle idiootin kanssa? Itselleni on selvää, että jos parisuhteen onnistuu saamaan niin sitä kumppania pitää vaalia. Ei mitään valtapeliä ja kostamisia, sellaiset jutut eivät kuulu parisuhteeseen. Tavallaan aloin sääliä miestäni. Tiedostin hänen olevan vain epävarma ja odotin hänen muuttuvan. Ei se ihan niin yksinkertaista ole, että jos joku on suhteessa vähänkin tahditon niin heti vaan annetaan monoa persuksiin ja uutta putkeen.

Joku edellä sanoikin hyvin, että hän alkoi jopa vähän jo tottua siihen miehensä pelleilyyn, vaikka hänellä olikin jo valmiiksi verenpaine koholla aina kun tuli kotiin. Voi olla vaikeaa hahmottaa, missä vaiheessa on "oikein" erota. Liian ajoissa tehtynä se on epäreilua, kun ei anna toiselle edes mahdollisuutta muuttua. Ja kun siihen pelleilyyn on jo liiankin tottunut, ei välttämättä hahmota enää edes omia voimavarojaan.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi oma ukkoni oli niin tahditon suhteemme alussa monessakin asiassa, että jos näitä neuvoja noudattaisin, olisin heittänyt miehen mäkeen jo ensimmäisen seurustelukuukauden aikana. Mutta kukapa ei olisi lapsellinen nuorena poikasena? Ei kai se asia jätkiä jatkuvasti vaihtamalla muuksi muutu, saat toisen kokemattoman lapsellisen jätkän edellisen jätkän tilalle? Enhän itsekään ollut ihan täydellinen seurustelukumppani silloin nuorena likkana. Osasin kyllä itsekin heittäytyä aika hankalaksi draamaqueeniksi välillä ihan typeristä pikkuasioista ja kyllähän me välillä erottiinkin ja sitten alettiin taas kuherrella yhdessä. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja olemme yhdessä kasvaneet ja aikuistuneet paljon. Mua niin ärsyttää näissä keskusteluissa aina se naisten syyttäminen. Syytetään, että naiset eroaa liian helposti, mutta samalla naiset kuitenkin kestävät liiankin pitkään kaikenmaailman pellejä. Kukaan ei synny valmiina tänne. Ihmissuhteista opitaan koko ajan läpi elämän. Älkää pelleilkö ihmissuhteissa. Suhteissa on ihan tarpeeksi haastetta ilmankin ylimääräistä ärsyttämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä10494 kirjoitti:

Sun pitää maksaa samalla mitalla. Solmit esim. ne kengän nauhat sitten toisiinsa tai johonkin.

Eihän se sanonut miten pitää solmia. Ehkä sille jossain vaiheessa valkenee idiotisminsa.

 

Entä jos ei kiinnosta alentua samalle tasolle idiootin kanssa? Itselleni on selvää, että jos parisuhteen onnistuu saamaan niin sitä kumppania pitää vaalia. Ei mitään valtapeliä ja kostamisia, sellaiset jutut eivät kuulu parisuhteeseen. Tavallaan aloin sääliä miestäni. Tiedostin hänen olevan vain epävarma ja odotin hänen muuttuvan. Ei se ihan niin yksinkertaista ole, että jos joku on suhteessa vähänkin tahditon niin heti vaan annetaan monoa persuksiin ja uutta putkeen.

Joku edellä sanoikin hyvin, että hän alkoi jopa vähän jo tottua siihen miehensä pelleilyyn, vaikka hänellä olikin jo valmiiksi verenpaine koholla aina kun tuli kotiin. Voi olla vaikeaa hahmottaa, missä vaiheessa on "oikein" erota. Liian ajoissa tehtynä se on epäreilua, kun ei anna toiselle edes mahdollisuutta muuttua. Ja kun siihen pelleilyyn on jo liiankin tottunut, ei välttämättä hahmota enää edes omia voimavarojaan.

Tämä on niin totta. Esimerkiksi oma ukkoni oli niin tahditon suhteemme alussa monessakin asiassa, että jos näitä neuvoja noudattaisin, olisin heittänyt miehen mäkeen jo ensimmäisen seurustelukuukauden aikana. Mutta kukapa ei olisi lapsellinen nuorena poikasena? Ei kai se asia jätkiä jatkuvasti vaihtamalla muuksi muutu, saat toisen kokemattoman lapsellisen jätkän edellisen jätkän tilalle? Enhän itsekään ollut ihan täydellinen seurustelukumppani silloin nuorena likkana. Osasin kyllä itsekin heittäytyä aika hankalaksi draamaqueeniksi välillä ihan typeristä pikkuasioista ja kyllähän me välillä erottiinkin ja sitten alettiin taas kuherrella yhdessä. Kaikesta on kuitenkin selvitty ja olemme yhdessä kasvaneet ja aikuistuneet paljon. Mua niin ärsyttää näissä keskusteluissa aina se naisten syyttäminen. Syytetään, että naiset eroaa liian helposti, mutta samalla naiset kuitenkin kestävät liiankin pitkään kaikenmaailman pellejä. Kukaan ei synny valmiina tänne. Ihmissuhteista opitaan koko ajan läpi elämän. Älkää pelleilkö ihmissuhteissa. Suhteissa on ihan tarpeeksi haastetta ilmankin ylimääräistä ärsyttämistä. 

Äärimmäisen intiimiä raivoa. Esimerkiksi ehhe he ja kuperkeikka pieruilla.

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko viestiketjua mutta minkähän ikäinen tämä miehesi on?

Mulla oli nuorempana reilu 30v mies joka oli selväsi jotenkin tunnevammainen tai ainakin hirmuisen kyvytön näyttämään romanttisia tunteita, hän väänsi joka asiasta vitsiä ja yritti sillä keventää kai jotenkin omaa epävarmuuttaan ja sivuuttaa kaikki vakavammat keskustelut.

Toinen tyyppi oli keski-ikäsenä jotoain 45-47 ja hän oli myös vähä tollanen pelle. Oli tottunut olemaan lasten ja teinien kanssa ja kiusoitteli, härnäsi ja jopa säikytteli minua kun kakaroita konsanaan, ei ehkä ihan kokoaikaa mutta tuon tuostakin. Väänteli sanoja ja toisti jotain typeriä tv:stä tarttuneita maneereita vähän väliä. Eikä ehkä osannut lukea minua että mua ei naurata yhtään nää jutut. Tykkään kyllä nauraa, mutta en lasten jutuille. Enkä voi sietää että mua säikytellään - siinä saattaa nessu tulla pian kipeeks säikyttelijällekin.

Hän oli kyllä muutenkin ihan lapsen tasolle emotionaalisesti jäänyt mies.... ns aikuislapsi.

Tuosta säikyttelystä tuli mieleeni eräs lapsuuden ystäväni. Hän tykkäsi aina säikytellä muita ja myös minua. Minulla on synnynnäisiä sydänongelmia, joten säikyttelyt aiheuttaa minulle hankalaa oloa ja pahimmillaan rytmihäiriöitä. En sydänvaivani takia pystynyt esimerkiksi käymään huvipuistolaitteissa ollenkaan silloin nuorenakaan. Tämä kaverini TIESI SEN ja säikytteli SILTI! Uudestaan, uudestaan ja uudestaan. Minä kerroin hänelle, että oli vaikeaa saada illalla unta kun rinnassa tuntui raskaalta hänen temppujensa jälkeen, ei estänyt ollenkaan häntä säikyttelemästä uudestaan, vaikka heti seuraavana aamuna. 

Miksi te asuitte saman katon alla?

Mä olen naimisissa ailahtelevan epävakaan miehen kanssa. Eipä sekään ole helppoa tai hauskaa.

Sulla on ehkä hyvä mies. Se ei vain nuoruuttaan ja kokemattomuuttaan vielä ymmärrä huumorin rajoja. KESKUSTELE sen kanssa siitä mikä on hauskaa ja mikä ei. Jos ei sittenkään opi niin laita sitten pihalle.

Joskus tulee vastaan tuttu tai työkaveri jolla on tyyli, ettei yhteenkään kysymykseen tai kommenttiin vastaa tosissaan vaan vedättää tai heittää vitsiksi. Olen joskus miettinyt, että mitenkähän ton vaimo jaksaa tollasta vuosikymmeniä, jos se on samanlainen kotona.

Mun pappa oli pelle loppuun asti. Esimerkiksi kun olin lapsi ja olimme mummoni (siis pappani vaimon) hautajaisissa, niin hän ihan reteesti pieraisi haudalla ja oikein äänellä ähki sitä tuupatessaan saadakseen mahdollisimman kuuluvan äänen ja sanoi kuuluvasti: "aaaah" ja ravisutti lahkeitaan.  No minä olin silloin jotain 8v ja aloin tietysti nauramaan ja MUA toruttiin siitä. Pappani oli myös ihan mahdoton myöhemmin ukkokodissa, nipisteli nuoria hoitajia pepusta, kouri tissejä ja oli muutenkin täys törkimys. Oli varmaan kivaa niillä nuorilla hoitajilla pestä häntä kun oli muna pystyssä koko ajan. Kasvaessani laitoin kaiken sotatraumojen piikkiin, mutta kun pappa sitten lopulta ysärillä kuoli ja luin hänen nuoruuden päiväkirjojaan niin nekin oli ihan täynnä sovinistista sontaa. Jopa sodan melskeissä päässä pyöri pelkät pillut. En yhtään ihmettele vaikka olisi raiscuutellut sodassa nuoria tyttösiä. Lapsena ajattelin, että pappani on hauska heppu, koska se heitti kaiken aina lekkeriksi. Voi kamala mitä kaikkea mummoparkani joutuikaan hänen kanssaan kokemaan. Mutta se oli siihen aikaan ihan normaalia. Sama oli toisella mummollani, mutta pappani kuoli jo ennen kuin synnyin ja hän kertoi minulle avioliittonsa "ihanuuksista" vasta kun olin tarpeeksi varttunut kuulemaan niistä. 

On hyvä muistaa, että sinua kohdellaan juuri niin, kuin annat itseäsi kohdella.

Toiseksi: Kun Pellen yleisö poistuu paikalta, harva Pelle viitsii esiintyä ilman yleisöä.

Missä sirkuksessa?

Tahallaan naamalle poereskely ja röyhtäily päin naamaa ovat niin ällöttäviä tapoja, että en millään keinoin pystyisi seksiin tai tuntisi vetovoimaa näihin miehiin.

Kuten en näihin täällä kuvailtuihin moniin muihinkaan Pellle Hermanneihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden tapauksen, jossa mies oli avovaimonsa kanssa syömässä toisen parin kanssa ulkona, niin tämä mies oli herrasmiesmäisesti onjentamassa tuolia naisen alle niin vetikin sen pois just , kun nainen meinas istua, siihen lösähti lattialle. Miehellä oli kuulemma hauskaa.

Kyllä näitä sairaita miehiäkin on pilvin pimein.

Ilmeisesti tuollaiset luonteenpiirteet kuitenkin vetoavat naisiin, koska naisethan rakastuvat palstan yleisesti hyväksytyn mielipiteen mukaan mieheen luonteen perusteella.

Eihän nuo pellemiehet heti alusta asti esittele koko arsenaaliaan. Eihän he käyttäydy samalla tavalla esimerkiksi omien esimiesten seurassa, ehkä lähimmät työkaverit saa nauttia joistain pienistä pellemiehen tempuista. Onhan ne vitsitkin ekalla kuulemisella usein hauskoja, mutta ei enää, kun samoja kuulee päivästä toiseen.

Minun mies on hirveän huumoritajuinen ja hauska. En ole ikinä kuullut hänen kertovat yhtään vitsiä eikä hän tee hassuja temppuja.

Tämä! Huumori ei ole sitä että toistaa jatkuvasti jotain vajukkimaista kaavaa ja tekee temppuja, jotka on itsestä hauskaa mutta toista osapuolta ei naurata ollenkaan. Se on kiusaamista! Lastenkin kohdalla näistä puhutaan, mutta miksei sitten aikuisten kohdalla myönnetä, että kyseessä on kiusaaminen? Kysymykseni on siis suunnattu näille, jotka puolustavat pellejä. Mua ei sinänsä yhtään ihmetytä, että nämä pelleyden puolustajat ovat juuri palstamiehiä, jotka omasta mielestään ovat niitä kilttejä miehiä. Pelleys liittyy juurikin epävarmuuteen. Itsevarman miehen ei tarvitse alistaa ketään. Ja nämä epävarmat "kiltit" palstamiehet ihannoivat aina naisia huonosti kohtelevia miehiä, koska heillä on niin iso vaihtuvuus naisissa. Ei koskaan tavalllisia perheen isiä, jotka ovat saman naisen kanssa pitkään. Kertoo paljon. Kiltteydestä ja pelleydestä.

Vierailija kirjoitti:

Pelle-tyyppisissä miehissä ärsyttää se kun he eivät yleensä ole kovin kiinnostuneita toisista ihmisistä. Ainakin jos olen ollut sellaisten miesten kanssa treffeillä, he eivät kysy multa paljon mitään vaan kertovat vaan omia hauskoja juttujaan koko ajan. Samoin isomman porukan kokoontumisissa ovat mieluiten huomion keskipisteenä eikä heitä kiinnosta mitä jollain muulla ihmisellä on sanottavana.

Huonoitsetuntoiset ihmiset toimivat juuri noin.

Erotkaa vaan suosiolla jatkuvasti pelleilevistä miehistä. Ei ne siitä muuksi muutu myöhemmässäkään vaiheessa.

Ensin oli pelleily, sitten juurikin tuo että minä olin tosikko. Sitten alkoi muiden naisten avoin ihailu esim kaupungilla ja minä taas olin tosikko kun pahoitin mieleni. Vähitellen liukui siihen että mun itsetunto oli pohjalukemissa jolloin sitten päätti karata toisen naisen mukaan. Tuolloin oli aivan kauheaa, mutta nyt ajattelen että onneksi lähti.

kutsutaan myös spedeilyksi, nimittäin

Vierailija kirjoitti:

Tekee sulle samaa mitä monesti pojat/miehet keskenään toisilleen eli olet yksi "jätkistä" sen silmissä. Pönttö joka tapauksessa.

Miehet eivät tuollaista harrasta, keskenkasvuiset pojanklopit kylläkin.