Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?

 Hällä 

Lompsa 

Riijaus 

Vispilän kauppaa 

Vierailija kirjoitti:

Mummolassa (1800-luvun lopussa rakennettu maalaistalo) on edelleen porstua, eli nykytaloissa tuulikaappia vastaava pikku tila ulko- ja sisäoven välissä.

Porstua on yleensä sisäeteinen. Sen jälkeen on ovien välissä ulkoeteinen. Näin meillä, 1956 rakennettu talo. Se vähän vaihtelee. Rintamamiestalossa on ulkoeteinen, jostta tullaan suoraan tupakeittiöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Rutto" on aikoinaan ollut adjektiivi ja tarkoittanut nopeaa; epidemia kun levisi aikoinaan kuin kulovalkea.

Viroksi pian on ruttu. Saa ruttu terveks, eli parane pian.

Ja " rutosti " tarkoittaa paljon. Todella paljon. 

Ei tarkoita. Se tarkoittaa "pian", "nopeasti".

Meilläpäin rutosti  myös  tarkoittaa paljon esim, rutosti rahaa.,. 

Älkää kiistelkö mokomasta, se tarkoittaa molempia, riippuen murrealueesta. Juuri sen takia meillä on kirjakieli, koska puhekielellä ei ymmärrettäisi toisiamme.

Käytöstavat. Ei ehkä (vielä) kovin harvinainen sana, mutta sen merkitys tuntuu olevan todella hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha lepakko tai huuhkaja. ( Vanha nainen usein opettaja ).Viulukotelot ( naisten 45 numeron matalat korkokengät).Piippaauto piippalakki.Musta-maija.Kelanauhuri.Kasettisoitin.Pajatso.Veranta.Liiteri.Suuli.Räsynukke.Kulkutauti.Lättähattu.

Hyypiö tai hyypiä on sama lintu kuin huuhkain eli huuhkaja ( Bubo Bubo ).

Hyypiön tuijotus tuntuu kyllä oikeastikin oudolta kun se istuu oksallaan ja vain tuijottaa suurilla, värähtämättömillä, oransseilla silmillään!

Luikko on sama lintu kuin joutsen. Nimi johtuu äänestään. Suuri osa suomalaisista linnunnimistä on onomatopoeettisia ( ääntä mukaelevia ).

Talitinttiä on wanhoina aicoina joskus kutsuttu myös hirsipuulinnuksi - se kun pitää talipalloista, suuremmistakin!

Kaarne on suomeksi sama lintu, kuin germaanikielistä lainattu korppi.

Maalla 60-luvulla oli kesällä välipää jolloin vanhat perunat olivat itäneitä, kun saatiin uutta perunaa, vaari tokaisi: "perunat on hyviä oudoksesta".

Vierailija kirjoitti:

 Hällä 

"Hällä", siis "hänellä".

Esimerkiksi: "Onko hällä kaikki kunnossa?" Ei tuo nyt niin oudolta minusta kuulosta!

Vierailija kirjoitti:

Mummoni kutsui lihahyytelöä aina aladoobiksi. 

Sehän on sama asia ranskaksi! Suomeksi syltty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sammakkomies, 60-luvulla eläneille tuttu käsite.

 

Eiks ne oo niitä pelastussukeltajia?

Ne on ihan vaan yleensä sukeltajia, laitesukeltajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummolassa (1800-luvun lopussa rakennettu maalaistalo) on edelleen porstua, eli nykytaloissa tuulikaappia vastaava pikku tila ulko- ja sisäoven välissä.

Porstua on yleensä sisäeteinen. Sen jälkeen on ovien välissä ulkoeteinen. Näin meillä, 1956 rakennettu talo. Se vähän vaihtelee. Rintamamiestalossa on ulkoeteinen, jostta tullaan suoraan tupakeittiöön.

Mitä ihmettä puhut rintamamiestalosta? Ulkoeteisestä suoraan tupakeittiöön. Olen asunut useissakin rintamamiestaloissa, mutta koskaan ei ulkoeteisestä ole menty keittiöön. Usein ulkoeteisestä vie portaat yläkertaan. Ulkoeteisen jälkeen on keittiöön tultaessa välissä sisäeteinen, josta pääsee myös olohuoneeseen. 

Mökkimme on rintamamiestalo. Siinä on lasiveranta, sen jälkeen sisäeteinen, josta pääsee tupaan ja olohuoneeseen.

Kotimme on rintamamiestalo. Siinä on iso lasiveranta, sen jälkeen iso sisäeteinen, josta pääsee niin keittiöön kuin olohuoneeseen, mutta myös yläkertaan ja vessaan. 

En ole ikinä nähnyt rintamamiestaloa, jossa mentäisiin suoraan ulkoeteisestä (tuulikaapista) suoraan keittiöön/tupaan. 

Lapsuudenkodissani oli porstua, jossa oli lattia leveistä lankuista. Sisähuoneissa lattia oli laudoista tehty. Porstuasta mentiin yläkertaan ja konttuuriin, joka oli kylmäkaappi ruokien säilytystä varten. Se oli iso tila, jossa oli seinät hyllyjä täysi. 

Vierailija kirjoitti:

Maalla 60-luvulla oli kesällä välipää jolloin vanhat perunat olivat itäneitä, kun saatiin uutta perunaa, vaari tokaisi: "perunat on hyviä oudoksesta".

Onko kyseessä siis käytännössä sama sana kuin oudokseltaan, joka tarkoittaa samaa kuin asiaan tottumattomalle uutena asiana äkkiseltään?. Eli uudet perunat maistuivat perunattoman väliajan loputtua erityisen hyville, kun niitä jälleen pääsi maistelemaan ikään kuin uutena asiana. (Uusien perunoiden hyvä maku oli päässyt väliaikana jo unohtumaan.)

Välipää on itselleni täysin outo ja uusi sana. Netistä tarkistaen löysin sille merkityksen tilapäinen loppuminen.

Monet vanhat sanat eivät ole suomea ensinkään, vaan usemmiten ruotsia tai saksaa. Ranstakka, brandstacka eli hiilihanko. Leninki, klänning eli mekko, tunnettu myös nimellä retonki tai kretonki. Rillienputsaustuuki, brillenputztüche eli silmälasien puhdistuspyyhe. Onhan näitä. Mutta sellaiset sanat ja muodot kuin penseä, ynseä, kernaasti, vilpitönnä, antaos, laskeuu, päivyt jne joita käytän viljalti olletikin ollessani parin punssin kulmikkaassa eli laitamyötäisessä, on ollut omiaan aiheuttamaan ihmetystä inehmoissa.

Kosolti, hitohna.

Autotonna minun on tultava polkupyöritse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielitietty

Uksi

Kaljama

Kaikki ihan tavallisia, aktiivikäytössä olevia sanoja!

 

Harvoin kuulee puhuttavan uksesta, ei kaikki tiedä että se on ovi.

Mielitietty on vanhahtava termi, eipä taida aktiivikäytössä olla sekään.

Mulla on aktiivikäytössä nuo kaikki, ja niiden kera kosolti muita joita ei ole täällä vielä mainittukaan esim. pilkkumi, joka tarkoittaa kulhoa.

Ennen mentiin hämilleen eikä nykyistä typerää jäätymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Hällä 

"Hällä", siis "hänellä".

Esimerkiksi: "Onko hällä kaikki kunnossa?" Ei tuo nyt niin oudolta minusta kuulosta!

Ei mikään "hänellä" vaan hella, liesi, uuni, siis. Käytettiin "pane tuli hällään"

Vierailija kirjoitti:

Kun röijy ylläsi istut seslongilla alkovissa, niin siinä on nuorilla ihmettelemistä.

niin röijy taitaa olla vierassana på svenska tröja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni kutsui lihahyytelöä aina aladoobiksi. 

Vieläkin kutsutaan ainakin vanhemmat ihmiset

eli sianpääsyltty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Hällä 

"Hällä", siis "hänellä".

Esimerkiksi: "Onko hällä kaikki kunnossa?" Ei tuo nyt niin oudolta minusta kuulosta!

Ei mikään "hänellä" vaan hella, liesi, uuni, siis. Käytettiin "pane tuli hällään"

Eikä käytetty! Hella on hella on liesi!