Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?
Mitkä sanat ovat niin harvinaisia tai vanhanaikaisia, että vaikka kuuluvatkin suomen kieleen, niitä ei voi enää edes käyttää normaalissa keskustelussa ilman että joku ei ymmärrä?
Parin viikon sisällä olen käyttänyt itse kahtakin sanaa mitä mieheni ei ole koskaan kuulemma kuullutkaan. Nämä sanat olivat "kanalja" ( =kelmi, raukkamainen tyyppi) ja "raiska"(siis niin kuin "eukko raiska" eli "poloinen vanha mummo"). Olen ollut nuorempana aikamoinen lukutoukka ja nuo sanat lienevät tarttuneen matkaan jostain 70-luvulla suomennetuista kirjoista. Mieheni taas ei ole koskaan lukenut kaunokirjallisia kirjoja eli tuollaisen sanaston puute liittynee siihen.
Mitä muita löytyy? Listataan tänne!
Kommentit (1946)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorukainen. Ei tunnu kovin moni tietävän että tuo sana tarkoittaa nuorta miestä, ja nimenomaan _vain_ miestä.
to
Vielä harvempi av:llä tietää että kaveri tarkoittaa miespuoleista ystävää.
Uusimaalaisena se tarkoittaa minulle lievempää muotoa ystävästä, platonista sellaista. Sana on muodostettu sanoista "kamrat" ja toveri.
Heprean kielellä ystävä on 'çhaver'.
Heprean vai jiddischin? Onko tuo sana myös "kirjahepreaa"?
Nirri pois, sano meijän isä, kun kopautti haukea papilla takaraivoon.
Nirri on siis henki ja pappi/kalapappi semmoinen puukalikka, millä isommat kalat kopautettiin hengiltä.
Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat.
Joro, airut, paikoitus, kehveli, hepokatti, ruustinna, lötväkkä, ounastella...
Vissiinki koivuniemen herran töitä sellasella pitkällä ja ohuella.
No ku ei oo, 1800 luvulla joku keskisuomen takahikiältä matkusti Helsinkiin ja päätti vängällä tehä oman kylän murteesta pakkosuomen muitten murtetten eliminoimiseksi, pakkosuomi kulukee nimellä äidinkieli ja hyvin see on tehonnu, pian ei maakuntakieliä oo muualla kuin YLEn arkistoissa. Suomenkieli näivettyy pois ja vähitelle engelska syrjäyttää sekä pakkosuomen että murteet lopullisesti. Englannin variaatioita maailmalla on ja heti paljon eikä kouluenkulla oo aina niin kartalla mihin se kuski tässä vielä ajamassa.
Etasääri tai etashääri. Tietynlainen avohyllykkö.
Jurpo, jota käytettiin ehkä 2000-luvun alkupuolella urpon tilalla, j mukamas kai jotenkin korosti sitä.
Mokkula.
Raappahousut, laamapaita, kerrasto.
Härkä = sonni joka on hukannu sukukalleutesa johonki.
Kenelle on damaskit tuttu vaatekappale? Villaiset pöksyt, joissa on jalan alla lenkki. Käytettiin talvella hameen kanssa tai paukkupakkasella hiihtohousujen alla.
Vänkä ja hintsu! Puhekielen sanoja, jotka tarkoittivat jotain erityisen kivaa.
Mun tyttöystävä kehu kerran mua siaksi ja mä kohteliaana kehuin sitä kinkuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vissiin vanha kun suurin osa sanoista tuttuja, ja käytän niitä useinkin. Ehkä murrealueella on myös merkitystä ( born in the Savo)
N44
Itse olen 33 ja tunnistan lähes kaikki sanat, mutta samanikäiset ystävät ei tunnista. Minä luin lapsena paljon ja aika paljon vanhoja kirjoja, joissa näihin sanoihin törmäsi.
Isovanhempani asuivat maalaistalossa, joten sekin sanasto on tuttua sieltä. Silti pääkaupunkiseudulla riitti ystäviä, jotka eivät olleet nähneet vaikka lammasta koskaan.
Jostain aiemmasta viestistä tuli mieleeni, että mummoni käyttää edelleen sanaa plastiikkipussi.
Vanhat lastenkirjat eivät ole nykystandardin mukaisesti poliittisesti korrekteja koska joku saattaa pahoittaa mielensä jostaki ja sitä pittää varua kuin ruttoa tai vihasta koiraa tai polliisia.
Lujille se ottaa ku kollikissa penikoi
Pappani huudahti monesti 'Ka!' tai 'Kah!' kun tulin kylään. Tarkoittaa että huomasi minun tuloni, ei sillä sen enempää merkitystä taida olla.
Mieheni sanoo joskus 'uupata' eli nostaa ylös. Minusta se on joskus kuulostanut sanalta 'tuupata' eli tönäistä.
Ja äitini joskus sanoo miestään (minun isääni) fatsiksi. Taitaa olla oma kehittämä sana, kun en ole muilta tutuilta kuulut koskaan tätä.
Eiku, tarakka se polkupyörän penkin takaa löytyy.