Lue keskustelun säännöt.
Harvinaisia ja ehkä vanhoja, kuitenkin ihan normaaleja suomen kielen sanoja, mitä ihmiset eivät enää tunne?
Mitkä sanat ovat niin harvinaisia tai vanhanaikaisia, että vaikka kuuluvatkin suomen kieleen, niitä ei voi enää edes käyttää normaalissa keskustelussa ilman että joku ei ymmärrä?
Parin viikon sisällä olen käyttänyt itse kahtakin sanaa mitä mieheni ei ole koskaan kuulemma kuullutkaan. Nämä sanat olivat "kanalja" ( =kelmi, raukkamainen tyyppi) ja "raiska"(siis niin kuin "eukko raiska" eli "poloinen vanha mummo"). Olen ollut nuorempana aikamoinen lukutoukka ja nuo sanat lienevät tarttuneen matkaan jostain 70-luvulla suomennetuista kirjoista. Mieheni taas ei ole koskaan lukenut kaunokirjallisia kirjoja eli tuollaisen sanaston puute liittynee siihen.
Mitä muita löytyy? Listataan tänne!
Kommentit (1946)
Vierailija kirjoitti:
Parahultainen tai parahultaisesti. Tätä näki Astrid Lindgrenin kirjoissa, kääntäjää ei valitettavasti tiedä.
https://www.kirjaverkko.fi/kirja/melukylan-lapset/71216
"
Melukylän lapset
Astrid Lindgren Laila Järvinen
Suomi, 1950
WSOY"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parahultainen tai parahultaisesti. Tätä näki Astrid Lindgrenin kirjoissa, kääntäjää ei valitettavasti tiedä.
https://www.kirjaverkko.fi/kirja/melukylan-lapset/71216
"
Melukylän lapset
Astrid Lindgren Laila Järvinen
Suomi, 1950
WSOY"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Laila_J%C3%A4rvinen
"Laila Emilia Järvinen (o.s. Pesonen, 17. helmikuuta 1895 Viipuri – 28. joulukuuta 1969 Helsinki) oli kääntäjä ja kuvataiteilija, joka muistetaan etenkin Tove Janssonin ja Astrid Lindgrenin kirjojen suomentajana."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kalmo = kuollut, ruumis
Alunperin kielessämme oli vain yksi sana, "ruumis", tarkoittamaan sekä elävää että kuollutta ruumista.
Suomenuskon ( alkuperäisen uskontomme ) mukaan nimittäin ruumis heikkenee ja sairastuu, kun "löyly" ( = sielu ) hiipuu. Kun löyly loppuu kokonaan, niin ruumis kuolee. Tuolloin siinä voi olla jäljellä vielä "itse" ja "luonto". "Luonto" määrää, millaisia ihmisiä me olemme - ts. millainen "luonteemme" on. Perisielu "itse" ei häviä, vaan se siirtyy seuraavaan sukuun syntyneeseen lapseen. Tästä syystä annamme lapselle edelleen mielellämme kuolleen vaarin tai mummon tai ennen heitä eläneen suvun jäsenen nimen. Sanotaan, että ihminen elää niin kauan, kun joku hänet nimeltä muistaa. Perinteemme eroavat näin monien muiden kansojen ajattelusta ja tämä on heijastunut myös kieleemme.
Sota-aikana, 40-luvun alussa heräsi kysymys siitä, pitäisikö kielessämme olla eri sana tarkoittamaan elävää ja kuollutta ruumista ja niinpä aiheesta järjestettiin kysely. Sen tuloksena:
1. "Kalmo" on 40-luvulla luotu sanake ( = keksitty sana ), joka merkitsee kuollutta ruumista. Johdettu sanasta "kalma" = "kuolema". ( Vrt. kalmisto = nyk. "hautausmaa". Vanhoina aikoina ennen kristinuskon tuloa ei käytetty sanaa "hautausmaa", sillä tavallisimmin vainajat tuolloin poltettiin ).
2. "Keho" on samassa yhteydessä luotu sanake, joka merkitsee elävää ruumista. Se on johdettu eestinkielen samaa merkitsevästä sanasta "keha".
Työskentelen sairaalassa hoitajana emmekä koskaan käytä sanaa ruumis muuta kuin kuolleesta puhuttaessa. Puhumme kehosta tai vartalosta, se kuulostaa paljon paremmalta varsinkin jos potilas on kuuloetäisyudellä.
Kuten sanottu, sekä keho että kalmo ovat sanakkeita ja luotu vasta 40-luvulla.
Vartalo puolestaan tarkoittaa ainoastaan ruumiin torso-osaa ( ilman käsiä, jalkoja ja päätä ).
Ruumis tarkoittaa edelleen sekä elävää että kuollutta ruumista. Ilmaisua tarkentaaksesi voit tarvittaessa käyttää ym. sanakkeita.
Eikö myös raajojen voi ajatella kuuluvan vartaloon? Jos arvioidaan vaikka sitä, onko jollakin henkilöllä hyvä vartalo, ei kai silloin katsota pelkästään sitä torso-osaa.
Ei. Vartalo tulee kantasanasta varsi. Se tosiaan tarkoittaa vain ihmisen 'runkoa', torsoa ilman käsiä, jalkoja ja päätä.
Jos haluat kehua henkilön koko fyysistä olemusta, voit käyttää sanoja ruumis / keho / olemus / hyvä fysiikka / habitus ( < habitare = asua; tässä sielun asuinpaikka, ruumis, lat. corpus ) tms.
reklaami
markkeeraa
munamankeli
Vierailija kirjoitti:
Muhvihan on teollisuudessa käytetty putki liitos.
Tamperelta
Totta, sama sana, eri merkitys. Muhvi voi olla sekä vaatekappale että tekninen osa eli putkiliitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kortteeri > väliaikainen asunto tai majapaikka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut eivät tunne sanaa "väkevä mauste" eli väkevyys ruuassa, jolla tarkoitetaan tulisuutta. Tälläkin palstalla ihmiset virnuilevat jos sitä käyttää ja alkavat heti korjaamaan sanat, että pitää olla tarkasti sana tulinen. Ennen sen käytössä ei ollut mitään ongelmaa tai siitä ei tehty isoa numeroa, moni vielä ymmärsi mitä sillä tarkoitetaan. Ennen kirjoitettiin myös englanninkieli ja ruotsinkieli ja nyt sitä ei saa kirjoittaa, vaan oikeaoppisesti on kuulemma englannin kieli. Kieli korostuu niin, että sen voi työntää suusta ulos.
Väkevä myös tarkoituksessa vahva ei ole enää yleisessä käytössä. "Se naapurin Matti on väkevä mies".
Saattaisin sanoa nykyäänkin että onpas väkevää mehua tai kastiketta (liian vahvaa, voimakkaan makuista, tiivistä). Sanon mahdollisesti myös onpas väkevä karkki (tulinen pippurinen). En edes näe mitään ihmeellistä siinä. Nuoriso kai hihittelee tai jos sitten on niitä jotka eivät halua käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Petkele
Rautakaupoissa myydään tätäkin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini 90v laittaa kauppalistaan nästyykejä (nenäliina).
Minä vaihdan viikoittain uudet hantuukit (pyyhkeet) kylppäriin ja otan välillä tupluurit (päikkärit).
Ostokset laitetaan auton takaloosteriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sortteerata > lajitella tai erotella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masaliisa, kuikka on ollu semmosia et harva on sitä enää muistanut, tosin tuo masaliisa saattaa kyl olla murre sana.
Jep, Porin ulkopuolella puhutaan mokkapaloista.
Mutta tuohan on rasistinen ilmaus!
Kakko. Meillä äiti leipoi niitä aina lauantai aamuisin.
Sievä on sana, josta moni nelosluokkalainen kysyi, mitä se tarkoittaa. Sama kuin nätti, vastasin.
Terv. Englanninope
Vierailija kirjoitti:
Sottiisi - vanha jenkka ym.
Sottiisi on jenkan synonyymi, varsinkin keskipohjanmaalaisessa kansanmusiikissa. Rinnakkaismuoto: sotiisi. Etymologinen tausta: scottish.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalaiset vanhempani käyttivät pullapitkosta sanaa eltta tai pullaeltta.
Jospa tuo sana oli "lenta" tai "lentu"?
"Lenta" = ven. "nauha / palmikko" - palmikoitu pullapitko siis. Isäni käytti pullapitkosta joskus sanaa "lentu".
Eltta tai eltti on käytössä nimenomaan Raja-Karjalan seutuvilla. Lentaa en ole ikinä kuullut kenenkään sanovan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukki sanoi kahvipöydässä "otahan seksiä". Tarkoitti keksiä..oisko karjalasta kajahtanut, en ole muilta kuullut.
Karjalassa on puhuttu noin, eikä seksillä tässä asiayhteydessä viitattu pornoon.
Tulee ruotsinkielestä.
Vrt. kök (keittiö) äännetään suunnilleen tsöök.
Ei tule. Keksi on ruotsiksi kex ja äännetään ihan tavallisella k-kirjaimella.
Tuon edellisen ukin tarkoitus on olla vitsikäs. Ikivanha vitsi oli tarjota sinkkua ja seksiä eli kinkkua ja keksiä (varmaan ruotsin sanan skinka ääntäminen oli se vitsi, eli pyrittiin hienostelemaan).
Sana sinkku henkilönä, joka ei ole parisuhteessa, oli vielä tuntematon silloin.
Juuri näin! Kyse oli vitsistä, höpsö!
No ei ole vitsi, vaan on ollut ihan yleinen keksin nimitys Itä-Suomessa. On jopa kaupan seinässä ollut ilmoitus, että seksikoneet ovat saapuneet. Kauppaan oli tullut myyntiin toivottuja vohvelirautoja.
Parahultainen tai parahultaisesti. Tätä näki Astrid Lindgrenin kirjoissa, kääntäjää ei valitettavasti tiedä.